Miksi Haloo Helsinki ei kuulosta rock-musiikilta?
Hämmennyin aikanaan, kun HH voitti tuossa sarjassa jonkin palkinnon. Jostain syystä en ollut koskaan mieltänyt sitä rock-musiikkina, vaikka syytä en osaa sanoa. Mitä muutakaan se olisi? Esim. Eppu Normaalia pidin itsestään selvästi rockina vaikka objektiivisesti sen pitäisi olla paljon vähemmän sitä kuin HH. Onko kappaleiden sisällä jotain digisäksätystä, joka saa sen kuulostamaan ei-rockilta? Naissolisti sitä ei tee, koska on lukuisia naissolistiyhtyeitä, jotka ilman muuta ovat rockia.
Kommentit (35)
Se on popahtavaa rokkia. Muutenkin musiikin tyylilajit alkavat olla aikalailla sekoituksia sieltä sun täältä. Iskelmämusiikkiinkin mielletään paljon poppia ja myös rokkia.
Ei se kyllä oikein kuulosta pop-musiikiltakaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei se kyllä oikein kuulosta pop-musiikiltakaan. Ap
Sitten se on iskelmää, ei perrinteistä vanhaa vaan nykymuotoista. Iskelmäpoppia.
Olisiko musiikki hiukan steriiliksi tuotettua vaikka laulu olisikin rock?
Koska se on voimaannuttavaa naisrääkymispoppia, siksi.
Ei se ole rockkia. Ei niillä ole edes oikeita rumpuja käytössä.
Elektronista poppia se on.
Koska se on nykyajan digitaalista humppaa. Tylsä bändi.
Tangoa se on, modernia sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kyllä oikein kuulosta pop-musiikiltakaan.
Taitaa olla rankkaa olla vxmmainen?
Vierailija kirjoitti:
Ei se kyllä oikein kuulosta pop-musiikiltakaan. Ap
Eikä kyllä musiikiltakaan.
Koska on peruna-suussa laulettua iskelmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kyllä oikein kuulosta pop-musiikiltakaan. Ap
Eikä kyllä musiikiltakaan.
Ei, eikä oikein miltään.
Koska se ei ole rockia, vaan poppia.
Olen ihmetellyt Ellin bassonsoittoa, kun välillä (suuren osan lava-ajasta) hänellä ei ole sitä bassokitaraa käsissään ja kumpikaan kitaristeistakaan ei ole silloin bassossa (onhan mahdollista soittaa kitaralla bassoa kitaran virettä alentavalla efektillä, mutta ei näytä niin tapahtuvan), että ilmeisesti aika pitkälti vetävät valmiiden taustojen päälle? Tekniikka on nykyään ihmeellistä ja koneita voi varmaankin monella tapaa ohjata, mutta poissuljettu kai sitten on rockiin ainakin ennen kuulunut spontaanius kappaleiden soitossa, että lavalla soitettaessa tulisikin vahingossa täysin uusi versio kappaleesta, vaan tulee aina vain samaa tasaista laatua ja saman pituinen esitys valmiin taustan päälle.
Kuulostaa LinkedInin femcelkulttuurilta. Miksihän?