Millaisen kaamean "yliluonnollisen" kokemuksen olet kokenut?

Minäkin näin enkelin tuossa herkässä iässä . Kammottava kokemus: äärimmäisen ankara  ja majesteettinen jylhä valohahmo. Siipiä ei, vain monivärinen valokehä/mandorla  ja miekka. Jollakin lailla turvallinen ja mahtava, tosin. Sen jälkeen heitin imelän suojelusenkelitaulun pois tarpeettomana. Että siis tämmöistä  pelottavaa  outoa väkeä sitä lapsille tuputetaan  lohduksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin kerran parikymppisenä junamatkalla samanikäisen kundin. Mitään seksuaalista siinä ei ollut vaan tulimme hyvin juttuun. Asuin lähellä, mutta lähdin hänen luokseen juomaan kaljaa ja kuuntelemaan musiikkia. Hän oli mukava ja hieman reppanan oloinen tyyppi.

Kaveri asui äitinsä kanssa ja heille tuli jossain vaiheessa riitaa. Molemmat raivosivat enkä muista kumpi läimäytti oven kiinni. Lähdin aika nopeasti enkä pitänyt häneen yhteyttä.

Muutama kuukausi myöhemmin istuin kaverini kanssa kotona. Tämä poika tuli jostain syystä puheeksi ja mietimme mitä hänelle kuuluu.

No, ei tarvinnut miettiä pitkään. Seuraavalla viikolla oli uutisissa, että nuori kundi paikkakunnalta oli puukottanut kuoliaaksi äitinsä ja tyttöystävänsä - samana päivänä kun puhuimme hänestä.

Olen empaattinen ihminen ja ymmärrän monenlaisia ihmisiä. Siksi minua vieläkin kalvavat tämän pojan silmät, jotka katsoivat minuun sillä "kerrankin joku ymmärtää minua"-ilmeellä.

Saitko siis varmuuden, että kyseessä oli sama poika, vai oletitko vain?

Tiedän.

Nyt täältä tuttua aihetta käsitellään Ilta-Sanomissakin!

http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/art-2000001237342.html

Näin unta, jossa pitelin sylissäni vastasyntynyttä poikavauvaa. Työkaverini tuli luokseni ja sanoi, että olen vienyt hänen lapsensa ja minun pitäisi antaa se hänelle. Sanoin, ettei vauva voi olla hänen, koska hänen lapsensa on 5-vuotias.

Työkaverillani oli tosiaan 5-vuotias lapsi, eivätkä he olleet yrityksistä huolimatta saaneet toista lasta tämän jälkeen. Emme kuitenkaan olleet puhuneet asiasta aikoihin, kun näin unen.

Työpaikalla kerroin unesta ja työkaverini oli aivan ihmeissään: hän oli raskaana, mutta niin alkuvaiheessa, ettei ollut kertonut siitä kenellekään. Sanoin heti, että lapsi tulee olemaan poika, kuten unessani ja se kävi toteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unihalvaus (luulin jonkun yliluonnollisen olennon käyneen kimppuuni).

Sama juttu. Olin sairaalassa, koipeni oli leikattu toissa päivänä ja olin kipulääkkeistä aika pöhnässä. Ensin heräsin tavallisesta painajaisesta, ja kun avasin silmäni seisoi sänkyni päädyssä kookas musta hahmo josta huokui absoluuttinen pahuus. Se ilmoitti minulle sanaakaan sanomatta että on tullut hakemaan minut. Oli muuten melko ikävä tunnelma siinä vaiheessa.

No, sitten havahduin, tasasin hengitystäni tovin ja ihmettelin että miten sekaisin pää voi mennä. Myöhemmin sitten luin lehtijutun jossa kerrottiin unihalvauksesta ja tajusin kokeneeni sellaisen. Oli elämäni pelottavin kokemus, se jalkani katkaissut onnettomuuskin jäi sille toiseksi.

Kykenitkö liikkumaan? Jos kykenit, ei ollut muodissa oleva unihalvaus vaan valveuni. Valveunessa keho on hereillä, aivot ei. Unihalvauksessa toisinpäin, eli aivot hereillä, keho unessa. Unihalvauksen aikana ei nähdä jotain, mitä ei oikeasti ole, vaan ei kyetä liikkumaan ja jotkut kertovat tunteneensa läsnäolon. Valveunessa taas hahmot ovat tavallisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unihalvaus (luulin jonkun yliluonnollisen olennon käyneen kimppuuni).

Sama juttu. Olin sairaalassa, koipeni oli leikattu toissa päivänä ja olin kipulääkkeistä aika pöhnässä. Ensin heräsin tavallisesta painajaisesta, ja kun avasin silmäni seisoi sänkyni päädyssä kookas musta hahmo josta huokui absoluuttinen pahuus. Se ilmoitti minulle sanaakaan sanomatta että on tullut hakemaan minut. Oli muuten melko ikävä tunnelma siinä vaiheessa.

No, sitten havahduin, tasasin hengitystäni tovin ja ihmettelin että miten sekaisin pää voi mennä. Myöhemmin sitten luin lehtijutun jossa kerrottiin unihalvauksesta ja tajusin kokeneeni sellaisen. Oli elämäni pelottavin kokemus, se jalkani katkaissut onnettomuuskin jäi sille toiseksi.

Nuo on itseasiassa todellisia tapahtumia ja tarkoituksena on kiusata ja pelotella meitä. Sanomalla Jeesus, niin tuo loppuu heti. Usein ne yrittävät estää sinua sanomasta jeesuksen nimeä, mutta kun lopulta saat sen sanottua tilanne on ohi heti.

En itse edes kuulu kirkkoon, mutta tämän olen havainnut toimivaksi. Unihalvauksia tulee melko usein ja ne olivat varsinkin lapsena aivan sietämättömän pelottavia, mutta jostain syystä Jeesuksen toisteleminen pysäyttää ne kuin seinään. Joka ikinen kerta. En tajua miksi, koska en ole yhtään uskonnollinen.

Höpsis. Unihalvauksen katkaisee ihan mikä tahansa sana, niin Jeesus kuin Saatanakin. Tai kissa, koira, mikä tahansa. Se katkeaa AINA myös itsekseen, jahka keho herää. Minkä tahansa sanan sanominen ääneen, tai siihen keskittyminen saattaa joskus nopeuttaa sitä, joskus ei.

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän joskus tänne av:lle aikaisemminkin jakanut, mutta laitetaan nyt uudestaan.

Olin kotona illalla jo sängyssä lukemassa kirjaa. Havahduin siihen, että mieheni tuli kotiin. Kuulun avaimet, kuulin kuinka ovi aukesi ja meni kiinni. Askeleet menivät kylppäriin ja mies rupesi pesemään kasvojaan. Odottelin aikani ja miestä ei kuulunut sänkyyn. Lopulta menin katsomaan mikä oli homman nimi, mutta kylppärissä olikin vain hana päällä ja miestä ei missään. Soitin heti miehelleni, joka oli vasta tulossa kotiin. Käskinkin tulla kotiin ja hyvin äkkiä. Tuosta jäi inha olo pitkäksi aikaa.

Etiäinen. Ei vaarallinen. Lapissa syntynyt ja asuva serkkuni kokee noita jatkuvasti, siellä suunnalla ihan tavallinen ilmiö.

Virtahepo kirjoitti:

Luulen saaneeni pienenä unihalvauksen, sillä muistan seuraavan tapauksen: heräsin aamulla ja sänkyni päätyyn ilmestyi isäni näköinen, punapaitainen mutta kaksiulotteinen hahmo, joka imuroi (?) lattiaa ja katosi sitten. Ei pelottanut, myöhemmin on lähinnä naurattanut. :) 

Mitään varsinaista yliluonnollista en usko kokeneeni. Olen toisaalta nähnyt enneunia, joita ei oikein voi selittää järjellä. 

Ei ollut unihalvaus, vaan valveuni. Ihmisillä menee ne jatkuvasti sekaisin. Jos näit oudon hahmon, olivat aivosi unessa.

Vierailija kirjoitti:

Unihalvaukset. Ekan koin noin 14-vuotiaana kun mulla oli kauhea migreenikohtaus ja makasin sängyssä. Yht'äkkiä vain tunsin irtaantuvani ruumiistani ja leijuvani ylöspäin. Leijuin jonkin aikaa ja katselin huonetta jostain katonrajasta. Sitten "palasin" takaisin ruumiiseeni enkä pystynyt liikkumaan. Jonkin ajan kuluttua sain itseni jotenkin heräämään tms. Oli silloin pelottava kokemus, luulin oikeasti, että olin irtaantunut ruumiistani :D Tämän jälkeen mulla ei jostain syystä ole ollut migreenikohtauksia ollenkaan, mutta olen kokenut unihalvauksen lukemattomia kertoja. Ehkä pahin oli se, kun olin päiväunilla ja tunsin, että tipuin sängyn läpi jonnekin pimeyteen ja silloin ajattelin, että nyt varmasti kuolen. Leijuin pimeydessä jonkin aikaa kunnes sain silmäni auki ja tajusin, että olin makuuhuoneessa hengissä, mutta en pystynyt liikkumaan. Taas meni vähän aikaa siihen, että sain itseni hereille. Joskus olen tuntenut, että joku istuu päälläni, olen myös nähnyt mustan hahmon makuuhuoneeni ovella. Yleensä näiden unihalvausten aikana opin pitämään silmäni kiinni, että en näe mitään pelottavaa. Menivät sitten ohi itsekseen.

Jostain kumman syystä en ole kokenut unihalvauksia moneen vuoteen. Joskus mietin, että olisi kiva kokea taas sellainen, mutta toisaalta olen tyytyväinen, että niitä ei enää ole tullut. Ja mitään yliluonnollistahan noissa ei ole ja uskon, että kaikkeen, aivan kaikkeen, löytyy tieteellinen selitys :)

Ei unihalvaus, vaan OBE, ruumiista irtautuminen. Googlaa lisätietoa. Mustan hahmon näit valveunen aikana. Paineen tunne rintakehällä kyllä todennäköisimmin on unihalvausta, jos et pystynyt liikkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on varmaan elämäni ensimmäisestä unihalvauksesta. Heräsin kesällä aamuyöllä, oli jo valoisaa siihen että ulkoseinää jyskytetään ihan kunnolla. Olin yksin vauvan kanssa kotona ja vauva nukkui seinän takana toisessa huoneessa. Vauva ei herännyt ääniin vaikka ne oli uskomattoman kovia. Nousin sängylle istumaan mutten uskaltanut nousta. En keksinyt muuta kuin mennä peiton alle piiloon :D en muista nukahdinko vielä mutta äänet loppui jossain vaiheessa.

Sellaiset äänet ei tule mitenkään koputtamalla vaan tuntui että koko seinä paukkaa monelta puolen taloa. Asutaan vielä umpimaalla jossa naapureitakaan ei ole lähimainkaan.

Miehen isän kuoleman jälkeen keittiön tuulettimen päältä lensi sokerikippo yli metrin matkan päähän lattialle. Oltiin keittiössä mutta kukaan ei ollut lähelläkään sitä. Sama tapahtui myös äitini kuoleman jälkeen. Sokerikko on ollut siinä jo 20 vuotta ja vain nuo 2 kertaa se on lentänyt siitä alas.

Pystyit liikkumaan, ei siis ollut unihalvaus. Huomaa sanassa HALVAUS. Jos käytätte hienoja sanoja, opetelkaa sen merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Teini-ikäisenä silloisen poikaystäväni rippijuhlissa leipälaatikko aukesi itsestään ja sieltä lensi leipäpaketti törmäten kukkavaasiin joka törmäyksen voimasta putosi lattialle säpäleiksi. Pöydässä istui n. 10-15 henkilöä silmät pyöreänä todistamassa kyseistä tapahtumaa, ketään ei ollut 2metriä lähempänä.

Samaisen poikaystävän luona tapahtui muutenkin kummia, heräsin yöllä kovaan janoon ja nousin sängylle istumaan. Näin ovensuussa tumman mieshahmon lierihattu päässä, katsoi suoraan minuun ja lähti kävelemään rauhallisesti pitkin eteiskäytävää. Hieman kummissani, mutten kuitenkaan peloissani hain vesilasin kun hahmo ilmestyi aivan viereeni keittiön ovensuuhun. Nyökkäsi ja jatkoi taas kulkuaan eteiskäytävässä. Aamulla kerroin poikaystävän äidille tapahtuneesta ja vastasi kyseessä olevan "hiljainen mies" en ollut ensimmäinen hänet nähnyt henkilö.

Joskus myös kaikki asunnon ikkunat aukesivat yhtäaikaa voimalla auki.

Parikymppisenä koin usein unihalvauksia. Kamalin lieni ruumiistairtautumiskokemus missä kiepahdin ilmassa katonrajassa ympäri ja näin itseni makaamassa sängyllä ristiinnaulittuna ja viereeni ilmestyi lakanoihin kolmiulotteiset vääristyneet kasvot.

Olin seurustellut pari-kolme vuotta avopuolisoni kanssa kun unihalvaus iski keskellä yötä. Puolisoni nukkui vieressäni selällään ja yllättäen hänen kasvot nytkähtivät minuun päin ja silmät loistivat keltaisina käärmeen silminä, suu vääristyi ja esiin pilkotti terävät hampaat. Yritin huutaa paniikissa ja sain itseni riuhtaistua hereille. Puoliso makasi selällään vieressäni kasvot kohti kattoa.

Nyt en ole moneen vuoteen nähnyt hallusinaatioita vaikka unihalvauksia sillointällöin vielä ilmeneekin. Tarkennettakoon vielä että noiden pelottavimpien kokemusten aikoihin elämäni oli aika sekaisin ja sairastin masennusta. Nykyään voin hyvin ja koen itseni onnelliseksi. Ehkäpä näillä on yhteys.

Et noiden perusteella kokenut unihalvausta vaan VALVEUNEN tai ihan normi painajaisen. Kyseessä AIVAN eri asiat. JA jos näkee itsensä ylhäältä päin, ei ole kummastakaan kyse vaan ruumiista irtautumisesta (OBE=Out of Body Experience)

Vaikka toivoisin että monet jutut näistä olisivat totta, en jaksa uskoa yhteenkään tarinaan joka tapahtuu yöllä ja nukkumisen aikana. On nähty hyvin todentuntuista unta. Olen minäkin käynyt kerran vessassa unissani niin todentuntuisesti että herättyäni ihmettelin miten mulla voi vielä olla hirveän kova vessahätä kun juuri kävin vessassa. Sen sijaan nuo tavaroiden lentelyt on kiinnostavia, niihin ei oikein ole mitään järkevää selitystä. Painava esine ei vain yhtäkkiä pomppaa lattialle ilman mitään syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään kokemusta siitä että joku näkee teidät demonin hahmossa? Olen ihan tavallinen nelikymppinen perheenäiti, kaksi ihmistä elämäni varrella on sanonut näitä demoniasioita. Ex-mieheni, hyvin rationaalinen ihminen, suorastaan kiljui kauhusta kun olin nukkunut hänen vieressään- hän oli nähnyt kasvojeni paikalla jonkun vanhan, pahantahtoisen miehen kasvot. Tämä ei ole mikään läppä jolla hän olisi halunnut loukata tms. Myös nuorempana eräs naispuolinen henkilö sanoi minun olevan demoni, en tiedä miksi. Olen kiltti, yritän olla hyvä ihminen, mutta virheitä olen elämässäni tehnyt, myös muita ihmisiä kohtaan, kuten me kaikki. Jollain tavalla nämä asiat vaivaavat, en tiedä mistä on kysymys.

Tässä ketjussa on monia samankaltaisia kuvauksia unihalvauksesta, jotka ovat hyvin samankaltaisia ex-miehesi kokemuksen kanssa. Minulle ainakin tuli se heti mieleen tarinastasi. 

Jos taas ihmisillä itsellään on vaikeaa omassa elämässään, on helppo tulkita toisen vaikkapa katsovan  "pahalla silmällä", vaikka oikeasti mitään tällaista ei ole tapahtunutkaan. Olin itse aikoinaan yläasteikäisenä masentunut, ja silloin koin valtaosan ihmisistä ilkeinä ja kuvittelin, että minusta puhutaan pahaa selkäni takana. Jälkikäteen ajateltuna masennus vain väritti maailmankuvaani niin, etten pystynyt näkemään kaikkea sitä positiivista, joka tuntemissani ihmisissä oli. Tämä tuli siis mieleen sinua demoniksi väittäneestä henkilöstä. 

Ei ne olleet kuvauksia unihalvauksista, koska näkivät näkyjä ja liikkuivat, silloin on valveuni tai painajaiset. Miten typerää porukkaa täällä on kun eivät tajua, että uniHALVAUS vaatii sen HALVAUKSEN?

Olin palaamassa lenkiltä kotiin melko myöhään, noin yhdentoista maissa illalla. Alue on harvahkoon asuttua, peltoa ja metsikköä joka paikassa. Kulkiessani erään nuoren metsikön ohi, kuulin sieltä lyhyen mörähdyksen/murahduksen, joka lausuttiin miehen äänellä. Oikeasti kuulin tuon äänen hyvin selvästi. Hyppäsin säikähdyksestä varmaan toiselle puolelle tietä ja tuijotin hämärään koivikkoon, mutta en nähnyt mitään.

Yksi teoria, että lähimmän talon pihalla oli joku tupakalla ja röyhtäisi. Mutta en nähnyt pihallakaan liikettä tai valoa. Ja mielestäni ääni kuului läheltäni juuri tuosta metsiköstä. Siellä ei kulje polkuja ym. Eli en käsitä mitä joku tekisi iltahämärässä jossain rytöläjässä. Vaikka ei ihmisistä tosin voi ikinä tietää.

Asuin 90luvun puolessa välissä talossa joka ollut tavallinen oktalo mutta siihen oli rakennettu kolme huoneistoa joita vuokrattiin. Kaksi asuntoa olivat yläkerrassa,yksi alakerrassa ja lisäksi alakerrassa oli yhteissuihku. Huoneistokohtaisia suihkuja ei siis ollut. Minä vuokrasin alakerran asunnon,kiva pikku yksiö jossa oli yksi huone+ keittokomero sekä pienin ja ahtain koskaan näkemäni wc. Kerran tulin baarista ja koska tukka haisi tupakalta ja olin ihan hikinen,päätin mennä suihkuun. Heitin vaatteet pois asunnossani ja kipitin pyyhe päällä paljasjaloin suihkuun.Kello oli ehkä 4 aamuyöstä.Kun tulin suihkusta näin ihmeeksi asuntoni oven olevan auki mutta päättelin sulkeneeni sen huonosti. Söin jotain pientä ja menin sänkyyni olohuoneen nurkkaan. Ja silloin kuulin raskasta huohotusta sekä tukahdettua kikatusta vierestäni! Tuntui että  laskuhumala haihtui kauhun voimasta välittömästi ja syöksyin samantien panemaan valot. Ketään ei asunnossani ollut.

Kuulino väsyneenä ja laskuhumalaisena harhoja,oliko se ohikulkumatkalla ollut aave (vajaan kilometrin päässä oli hautausmaa) vai oliko asunnossa elävä ihminen?

Myös se vähentää uskottavuutta, että jos onkin ihan arkinen selitys johonkin ilmiöön, niin satelee alapeukkuja.

Tätä ei kukaan usko mutta kerronpa silti. Kolme vuotta sitten olin vaativassa leikkauksessa, joka kesti melkein kuusi tuntia,tässä leikkauksessa oli tullut ongelmia ja jossain vaiheessa tunsin vierelläni kaksi tummaa hahmoa, heillä ei ollut kasvoja, mutta tunsin jotenkin heidät ja minulla oli levollinen olo. En tiedä kauanko he viipyivät luonani, mutta sitten heräsin nukutuksesta kun siirsivät osastolle. 

Yksi alkoon menevä,vähän reppana kaveri menehtyi tapaturmaisesti ja kun sillä ei ketään muuta ollut niin menin sitten sen kämpälle siivoamaan. Pesin uunia kun kuulin miten joku kävelee keittiötä kohti toinen jalka laahaten kuten kaverikin käveli,jäädyin täysi ja keksin vain huutaa "älä tule!" askeleet loppui.Mutta sitten lensi röökiaski pöydältä huoneen toiseen päähän ja siinä vaiheessa  se oli kiitti mulle riitti.Sai haamu jäädä yksi riehumaan.

Up!

Olen ehkä kertonutkin jossain vastaavassa ketjussa joskus. En juuri koskaan muista uniani, mutta erään kerran kuitenkin parikymppisenä olin päiväunilla ja heräsin todella ahdistavaan painajaiseen. Oli tapahtunut asia x, jota Suomessa ei ole tapahtunut ehkä koskaan, mutta ei ainakaan vuosikymmeniin. Jostain syystä en pystynyt edes kunnolla herättyäni ja tajuttuani sen olleen unta rauhoittumaan vaan painajaisen aihe ja tunnelma vaivasi koko illan ja vielä seuraavanakin päivänä. Kyseisenä seuraavana päivänä töissä sitten kuulin radion uutisista, että asia x oli juuri tapahtunut. 

Jos kerron tarkemmin, mikä x oli, tutut tunnistaisivat heti. Mutta se oli juttu, mitä ei voinut mistään enteillä eikä aavistella vaan se tuli ihan ns. puskista.