Lue keskustelun säännöt.
HS: Avioerossa aloitteen tekee yleensä nainen
31.07.2016 |
Eli erot tapahtuvat puolisoiden ollessa 50-60 -vuotiaita, kun lapset ovat lentäneet pesästä ja nainen panikoi, että yhteiselo ei olekaan kuin naistenlehdestä.
Tutkimusprofessori Kontulan mukaan naisilla on miehiä enemmän odotuksia parisuhteelta, mikä saa heidät pettymään useammin suhteessa.
Eikö avioliitto enää merkitse ihmisille mitään? Ja voiko näille naistenlehtien levittämille kiiltokuville tehdä jotain?
http://www.hs.fi/m/sunnuntai/a1469762321472?jako=07e860e812eff67a9377f6…
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset odottavat, että mies kosii. Jos asiasta puhutaan yhdessä, se on miehen pakottamista naimisiin. Mutta naiset taas hakevat avioeroa.
Tässä on jotain, mitä en ymmärrä. Naiset vinkuu, että mies ei halua naimisiin. Ja kun on mies vihille saatu, naiset hakevat eroa, kun mies ei ollutkaan sellainen, kuin he halusivat
Miten se mies yhtäkkiä muka muuttuu kun se menee naimisiin???
Vastaus on että se ei muutu. Nainen vaan kyllästyy!
Joskus kyllästyy joskus huomaa vasta vuosien jälkeen että mies ollutkaan sellainen kuin kuvitteli tai hän ei muuttunut puolison toiveiden mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, olen juurikin kotitöihin osallistuva, vastuunsa kantava, toisen huomioiva mies. Yllätys yllätys, nämä ominaisuudet eivät todellisuudessa ole palaneen puusentin arvoisia näin nuorten aikuisten parisuhdemarkkinoilla! Lihakset, iso penis, sosiaalinen status yms houkuttavat naisia, ja sen mukaan mies valitaan. Sitten viisikymppisenä erotaan ja sanotaan, että no kun mies ei osallistu kotitöihin, kanna vastuuta, huomioi minua...
Liikut väärissä porukoissa, jos tämä on kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni ei yksikään nainen ole valinnut miestään lihasten tai sosiaalisen statuksen perusteella. Peniksen koosta en osaa sanoa, kun en ole ystävieni miesten mittoja kysellyt. Oma mieheni on lyhyehkö, ylipainoinen, kaikkea muuta kuin lihaksikas, penis on korkeintaan keskikokoinen eikä hän ole sosiaaliselta statukseltaan mitenkään merkittävä. Hän on kuitenkin luonteeltaan mitä mahtavin: huomioiva, huumorintajuinen, empaattinen ja oikeudenmukainen. Mies kokkaa ja tekee kotitöitä, arvostaa minua ja osoittaa välittämistään sanoin ja teoin. En voisi parempaa miestä toivoa! Kerron hänelle joka päivä, miten onnellinen olen. Samanlaisia harmonisia parisuhteita tuntuu myös ystävilläni olevan.
Hyvä juttu. Kuitenkin ketjun aihe kielii siitä, että varsin usein asia ei ole noin hyvin. Kysymys kuuluu: miksi on tehty niin typerä valinta alun perinkään?
Jutussa käsiteltiin 50-60-vuotiaiden eroja. Tuon ikäiset kuuluvat vielä konservatiivisemmin ajattelevaan sukupolveen. Aikanaan on menty yhteen ja perustettu perhe, koska niin kuuluu tehdä. Moni keski-ikäinen mies on kuitenkin sosiaalisilta taidoiltaan aika heikko, eikä välineitä parisuhteen tunnepuolen hoitamiseen ole. Myös alkoholismia on aivan valtavasti vanhempien miesten joukossa. Nuoremmat, noin kolmekymppiset miehet ovat jo ihan erilaisia. Kun ajattelen mitä tahansa tuntemaani pariskuntaa missä tahansa ikäluokassa, nousee esille yksi yhdistävä tekijä: molemminpuolinen arvostus ja toisen huomioiminen.
Joo, nykyään suhteet kestääkin mainiosti.
Eivät kestäkään, mutta jutussa käsiteltiin nimenomaan 50-60-vuotiaiden eroja, jotka tapahtuvat yleensä eri syistä kuin erot vaikka 40-vuotiaana. En ymmärrä, miksi "yhdessä vaikka väkisin" on ihanne, kun ulkopuolinenkin näkee, miten onnettomia monet liitot ovat. Onnettomia liittoja oli myös menneisyydessä, enkä mitenkään voi ihailla esimerkiksi isovanhempieni elämänmittaista liittoa, jossa isoäiti katseli vuosikymmeniä isoisän ryyppäämistä, hakkaamista ja pettämistä.
Miksei ne naiset sitten vieläkään sitten osaa valita? Vai onko kuten tuolla kirjoitettiin, että eri vaiheisiin eri mies?
Mistäs valitset? En ymmärrä tätäkään argumenttia, että huono parisuhde on naisen vika, koska hän valitsi väärin. Jos ajatellaan, että on kyse kuitenkin aika laajasta ilmiöstä, niin aika pienet mahdollisuuden naisella on valita oikein.
Jos nainen on tyytymätön, eikä mies ei ole muuttunut, niin ketä muuta nainen voi syyttää kuin itseään? Miehiä on vaikka kuinka paljon, ja jos sieltä ottaa puhumattoman itserakkaan sovinistin, niin voi katsoa peiliin.
Voi erota. Miksi se nyt tuntuu olevan niin kauhea asia palstamiehille? Pelottaako, että joutuu pian itse siivoamaan sotkunsa?
Eli ilmeisesti naiset lähtevät avioliittoon jo sillä ajatuksella, että erotaan sitten viisikymppisinä, jos ero ei ole mikään epäonnistuminen tai ei-toivottu lopputulos? Onhan se vähän ikävästi tehty toista kohtaan... Sanoa, että eletään kulta yhdessä kuolemaan asti, mutta samalla sormet on jo ristissä selän takana. Enpä palstamiehenä haluaisi moisen kusetuksen kohteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, olen juurikin kotitöihin osallistuva, vastuunsa kantava, toisen huomioiva mies. Yllätys yllätys, nämä ominaisuudet eivät todellisuudessa ole palaneen puusentin arvoisia näin nuorten aikuisten parisuhdemarkkinoilla! Lihakset, iso penis, sosiaalinen status yms houkuttavat naisia, ja sen mukaan mies valitaan. Sitten viisikymppisenä erotaan ja sanotaan, että no kun mies ei osallistu kotitöihin, kanna vastuuta, huomioi minua...
Liikut väärissä porukoissa, jos tämä on kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni ei yksikään nainen ole valinnut miestään lihasten tai sosiaalisen statuksen perusteella. Peniksen koosta en osaa sanoa, kun en ole ystävieni miesten mittoja kysellyt. Oma mieheni on lyhyehkö, ylipainoinen, kaikkea muuta kuin lihaksikas, penis on korkeintaan keskikokoinen eikä hän ole sosiaaliselta statukseltaan mitenkään merkittävä. Hän on kuitenkin luonteeltaan mitä mahtavin: huomioiva, huumorintajuinen, empaattinen ja oikeudenmukainen. Mies kokkaa ja tekee kotitöitä, arvostaa minua ja osoittaa välittämistään sanoin ja teoin. En voisi parempaa miestä toivoa! Kerron hänelle joka päivä, miten onnellinen olen. Samanlaisia harmonisia parisuhteita tuntuu myös ystävilläni olevan.
Hyvä juttu. Kuitenkin ketjun aihe kielii siitä, että varsin usein asia ei ole noin hyvin. Kysymys kuuluu: miksi on tehty niin typerä valinta alun perinkään?
Jutussa käsiteltiin 50-60-vuotiaiden eroja. Tuon ikäiset kuuluvat vielä konservatiivisemmin ajattelevaan sukupolveen. Aikanaan on menty yhteen ja perustettu perhe, koska niin kuuluu tehdä. Moni keski-ikäinen mies on kuitenkin sosiaalisilta taidoiltaan aika heikko, eikä välineitä parisuhteen tunnepuolen hoitamiseen ole. Myös alkoholismia on aivan valtavasti vanhempien miesten joukossa. Nuoremmat, noin kolmekymppiset miehet ovat jo ihan erilaisia. Kun ajattelen mitä tahansa tuntemaani pariskuntaa missä tahansa ikäluokassa, nousee esille yksi yhdistävä tekijä: molemminpuolinen arvostus ja toisen huomioiminen.
Joo, nykyään suhteet kestääkin mainiosti.
Eivät kestäkään, mutta jutussa käsiteltiin nimenomaan 50-60-vuotiaiden eroja, jotka tapahtuvat yleensä eri syistä kuin erot vaikka 40-vuotiaana. En ymmärrä, miksi "yhdessä vaikka väkisin" on ihanne, kun ulkopuolinenkin näkee, miten onnettomia monet liitot ovat. Onnettomia liittoja oli myös menneisyydessä, enkä mitenkään voi ihailla esimerkiksi isovanhempieni elämänmittaista liittoa, jossa isoäiti katseli vuosikymmeniä isoisän ryyppäämistä, hakkaamista ja pettämistä.
Miksei ne naiset sitten vieläkään sitten osaa valita? Vai onko kuten tuolla kirjoitettiin, että eri vaiheisiin eri mies?
Mistäs valitset? En ymmärrä tätäkään argumenttia, että huono parisuhde on naisen vika, koska hän valitsi väärin. Jos ajatellaan, että on kyse kuitenkin aika laajasta ilmiöstä, niin aika pienet mahdollisuuden naisella on valita oikein.
Jos nainen on tyytymätön, eikä mies ei ole muuttunut, niin ketä muuta nainen voi syyttää kuin itseään? Miehiä on vaikka kuinka paljon, ja jos sieltä ottaa puhumattoman itserakkaan sovinistin, niin voi katsoa peiliin.
Voi erota. Miksi se nyt tuntuu olevan niin kauhea asia palstamiehille? Pelottaako, että joutuu pian itse siivoamaan sotkunsa?
Eroaminen on aina pelottavampaa miehille, eikä se johdu mistään omien sotkujen siivoamisesta. Erossa kun mies yleensä menettää enemmän kuin nainen.
Miten ja miksi? Jos vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain- ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet muutenkin vastuun lapsistaan tasapuolisesti ja jos heillä on avioehto, niin mitä ja miksi mies menettää enemmän kuin nainen?
Koska miehiä syrjitään sukupuolensa vuoksi. Jos molemmat vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet vastuun lapsista tasapuolisesti, niin kyllä äidistä tulee lähivanhempi eron tullessa voimaan, vaikka isä haluaisikin että lapset on hänellä. Tasatilanteessa äiti voittaa. Äidin pitää olla selvästi huono vanhempi jotta isä saa lapset itselleen.
Aika vanhana on lapset tehty, jos vielä 50-60-vuotiaana pitää miettiä lähivanhempia... Tai sitten ne lapset eivät jostain syystä ole ymmärtäneet lennähtää pesästä.
Tässähän puhutaan niistä hopeaeroista edelleen, vai eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ylempänä yksi mies väitti, että miehelle ero voi tulla puun takaa vaikka vaimo sanoo yrittäneensä keskustella. Osa miehistä ei kuuntele ollenkaan, mitä vaimo sanoo. Saahan siinä yrittää kertoa, että on onneton, jos toinen miettii omiaan eikä pukahda mitään.
Varmin tie saada mies vihaiseksi onkin sanoa hänelle niin painokkaasti, että mies ymmärtää, sanat "meidän pitää jutella". Itse aiheella ei ole mitään väliä.
Erittäin iso osa naisista jankuttaa sitä samaa asiaa kerta toisensa jälkeen. Asiat mitkä on jo sovittu niin niistä jauhetaan taas. Sitten niistä jauhetaan taas ja taas ja taas.....
Naiset eivät halua ratkaista asioita vaan he pyörittävät sitä samaa kuviota ympäri uudestaan ja uudestaan.
He eivät edes ITSE tiedä mitä he haluavat, mitä he itse tuntevat. Se on oikeasti lapsellista.
Vanha totuus on myös että se joka vanhoja muistelee niin sitä tikulla silmään. Se pitäisi jokaisen muistaa. Kun joku asian on kerran puhuttu niin siihen ei enää koskaan pitäisi palata. Suurin osa ongelmista ja riidoista häviäisi parisuhteissa.
Minä voin tähän jauhamiseen kertoa mainiosti oman näkökulmani. Ex-miehen kanssa kävi usein niin, että hän lähti kotoa omille teilleen sanoen, että tulee esim tunnin päästä. Minun arvomaailmassani tämä tarkoittaa, että kotiin tullaan tunnin päästä tai viimeistään puolentoista tunnin päästä. Kuitenkin miehen mielestä tämä tunti voi tarkoittaa jopa 12 tuntia. Jos soitin perään ja kysyin, koska on tulossa hän sanoi useimmiten "ihan juuri olen tästä lähdössä". Tämäkin kuitenkin tarkoitti sitä, että "saunotaan tässä nyt ehkä vielä kaverin kanssa ja katsotaan sitten", kun minä ymmärrän tämän siten, että istutaan jo autossa. Tähän nyt sitten tietysti miehen näkökulma on se, että tarvitseeko sitä nyt aina kyylätä ja miksei aikuinen ihminen voi tehdä mitä haluaa ja ei kaikki ole aina niin tarkkaa. Kuitenkin kun perheessä on pieniä lapsia ja toisen vanhemman omat menot ovat sen varassa, että toinen vanhempi tulee kotiin, on tilanne vähän eri.
Noh. Tästä sitten kerta toisensa jälkeen oli vääntöä ja JOKA IKINEN kerta mies sanoi, että okei, jatkossa hän tulee kotiin silloin kun on luvannut tai ainakin ilmoittaa sitten sen oikean ajan, eikä mitä sattuu. Näin kävi ehkä kerran ja taas palattiin entiseen kuvioon. Tietysti otin tämän taas puheeksi, mutta minulle sanottiin, että tämä on jo puhuttu moneen kertaan, pitääkö tästä taas jauhaa. Onko tosiaan niin, että kun asiasta on kerran puhuttu, sitä ei saisi tuoda uudelleen esiin, jos samassa asiassa ilmenee edelleen ongelmia? Minusta on ihan selvää, että asiasta puhutaan, jos asia ei ratkennutkaan. Koko edellinen keskusteluhan menettää merkityksensä, jos yhteisymmärrystä asiassa ei ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, olen juurikin kotitöihin osallistuva, vastuunsa kantava, toisen huomioiva mies. Yllätys yllätys, nämä ominaisuudet eivät todellisuudessa ole palaneen puusentin arvoisia näin nuorten aikuisten parisuhdemarkkinoilla! Lihakset, iso penis, sosiaalinen status yms houkuttavat naisia, ja sen mukaan mies valitaan. Sitten viisikymppisenä erotaan ja sanotaan, että no kun mies ei osallistu kotitöihin, kanna vastuuta, huomioi minua...
Liikut väärissä porukoissa, jos tämä on kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni ei yksikään nainen ole valinnut miestään lihasten tai sosiaalisen statuksen perusteella. Peniksen koosta en osaa sanoa, kun en ole ystävieni miesten mittoja kysellyt. Oma mieheni on lyhyehkö, ylipainoinen, kaikkea muuta kuin lihaksikas, penis on korkeintaan keskikokoinen eikä hän ole sosiaaliselta statukseltaan mitenkään merkittävä. Hän on kuitenkin luonteeltaan mitä mahtavin: huomioiva, huumorintajuinen, empaattinen ja oikeudenmukainen. Mies kokkaa ja tekee kotitöitä, arvostaa minua ja osoittaa välittämistään sanoin ja teoin. En voisi parempaa miestä toivoa! Kerron hänelle joka päivä, miten onnellinen olen. Samanlaisia harmonisia parisuhteita tuntuu myös ystävilläni olevan.Hyvä juttu. Kuitenkin ketjun aihe kielii siitä, että varsin usein asia ei ole noin hyvin. Kysymys kuuluu: miksi on tehty niin typerä valinta alun perinkään?
Jutussa käsiteltiin 50-60-vuotiaiden eroja. Tuon ikäiset kuuluvat vielä konservatiivisemmin ajattelevaan sukupolveen. Aikanaan on menty yhteen ja perustettu perhe, koska niin kuuluu tehdä. Moni keski-ikäinen mies on kuitenkin sosiaalisilta taidoiltaan aika heikko, eikä välineitä parisuhteen tunnepuolen hoitamiseen ole. Myös alkoholismia on aivan valtavasti vanhempien miesten joukossa. Nuoremmat, noin kolmekymppiset miehet ovat jo ihan erilaisia. Kun ajattelen mitä tahansa tuntemaani pariskuntaa missä tahansa ikäluokassa, nousee esille yksi yhdistävä tekijä: molemminpuolinen arvostus ja toisen huomioiminen.Joo, nykyään suhteet kestääkin mainiosti.
Eivät kestäkään, mutta jutussa käsiteltiin nimenomaan 50-60-vuotiaiden eroja, jotka tapahtuvat yleensä eri syistä kuin erot vaikka 40-vuotiaana. En ymmärrä, miksi "yhdessä vaikka väkisin" on ihanne, kun ulkopuolinenkin näkee, miten onnettomia monet liitot ovat. Onnettomia liittoja oli myös menneisyydessä, enkä mitenkään voi ihailla esimerkiksi isovanhempieni elämänmittaista liittoa, jossa isoäiti katseli vuosikymmeniä isoisän ryyppäämistä, hakkaamista ja pettämistä.Miksei ne naiset sitten vieläkään sitten osaa valita? Vai onko kuten tuolla kirjoitettiin, että eri vaiheisiin eri mies?
Mistäs valitset? En ymmärrä tätäkään argumenttia, että huono parisuhde on naisen vika, koska hän valitsi väärin. Jos ajatellaan, että on kyse kuitenkin aika laajasta ilmiöstä, niin aika pienet mahdollisuuden naisella on valita oikein.
Jos nainen on tyytymätön, eikä mies ei ole muuttunut, niin ketä muuta nainen voi syyttää kuin itseään? Miehiä on vaikka kuinka paljon, ja jos sieltä ottaa puhumattoman itserakkaan sovinistin, niin voi katsoa peiliin.Voi erota. Miksi se nyt tuntuu olevan niin kauhea asia palstamiehille? Pelottaako, että joutuu pian itse siivoamaan sotkunsa?
Eli ilmeisesti naiset lähtevät avioliittoon jo sillä ajatuksella, että erotaan sitten viisikymppisinä, jos ero ei ole mikään epäonnistuminen tai ei-toivottu lopputulos? Onhan se vähän ikävästi tehty toista kohtaan... Sanoa, että eletään kulta yhdessä kuolemaan asti, mutta samalla sormet on jo ristissä selän takana. Enpä palstamiehenä haluaisi moisen kusetuksen kohteeksi.
No miehet taitavat pitää sormia ristissä siinä kohtaa, kun luvataan kunnioittaa puolisoa. Että ihan turha moralisoida siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset odottavat, että mies kosii. Jos asiasta puhutaan yhdessä, se on miehen pakottamista naimisiin. Mutta naiset taas hakevat avioeroa.
Tässä on jotain, mitä en ymmärrä. Naiset vinkuu, että mies ei halua naimisiin. Ja kun on mies vihille saatu, naiset hakevat eroa, kun mies ei ollutkaan sellainen, kuin he halusivat
Miten se mies yhtäkkiä muka muuttuu kun se menee naimisiin???
Vastaus on että se ei muutu. Nainen vaan kyllästyy!
Joskus kyllästyy joskus huomaa vasta vuosien jälkeen että mies ollutkaan sellainen kuin kuvitteli tai hän ei muuttunut puolison toiveiden mukaisesti.
Muuttunut puolison toiveiden mukaan???
Mitä helv.....?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, olen juurikin kotitöihin osallistuva, vastuunsa kantava, toisen huomioiva mies. Yllätys yllätys, nämä ominaisuudet eivät todellisuudessa ole palaneen puusentin arvoisia näin nuorten aikuisten parisuhdemarkkinoilla! Lihakset, iso penis, sosiaalinen status yms houkuttavat naisia, ja sen mukaan mies valitaan. Sitten viisikymppisenä erotaan ja sanotaan, että no kun mies ei osallistu kotitöihin, kanna vastuuta, huomioi minua...
Liikut väärissä porukoissa, jos tämä on kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni ei yksikään nainen ole valinnut miestään lihasten tai sosiaalisen statuksen perusteella. Peniksen koosta en osaa sanoa, kun en ole ystävieni miesten mittoja kysellyt. Oma mieheni on lyhyehkö, ylipainoinen, kaikkea muuta kuin lihaksikas, penis on korkeintaan keskikokoinen eikä hän ole sosiaaliselta statukseltaan mitenkään merkittävä. Hän on kuitenkin luonteeltaan mitä mahtavin: huomioiva, huumorintajuinen, empaattinen ja oikeudenmukainen. Mies kokkaa ja tekee kotitöitä, arvostaa minua ja osoittaa välittämistään sanoin ja teoin. En voisi parempaa miestä toivoa! Kerron hänelle joka päivä, miten onnellinen olen. Samanlaisia harmonisia parisuhteita tuntuu myös ystävilläni olevan.
Hyvä juttu. Kuitenkin ketjun aihe kielii siitä, että varsin usein asia ei ole noin hyvin. Kysymys kuuluu: miksi on tehty niin typerä valinta alun perinkään?
Jutussa käsiteltiin 50-60-vuotiaiden eroja. Tuon ikäiset kuuluvat vielä konservatiivisemmin ajattelevaan sukupolveen. Aikanaan on menty yhteen ja perustettu perhe, koska niin kuuluu tehdä. Moni keski-ikäinen mies on kuitenkin sosiaalisilta taidoiltaan aika heikko, eikä välineitä parisuhteen tunnepuolen hoitamiseen ole. Myös alkoholismia on aivan valtavasti vanhempien miesten joukossa. Nuoremmat, noin kolmekymppiset miehet ovat jo ihan erilaisia. Kun ajattelen mitä tahansa tuntemaani pariskuntaa missä tahansa ikäluokassa, nousee esille yksi yhdistävä tekijä: molemminpuolinen arvostus ja toisen huomioiminen.
Joo, nykyään suhteet kestääkin mainiosti.
Eivät kestäkään, mutta jutussa käsiteltiin nimenomaan 50-60-vuotiaiden eroja, jotka tapahtuvat yleensä eri syistä kuin erot vaikka 40-vuotiaana. En ymmärrä, miksi "yhdessä vaikka väkisin" on ihanne, kun ulkopuolinenkin näkee, miten onnettomia monet liitot ovat. Onnettomia liittoja oli myös menneisyydessä, enkä mitenkään voi ihailla esimerkiksi isovanhempieni elämänmittaista liittoa, jossa isoäiti katseli vuosikymmeniä isoisän ryyppäämistä, hakkaamista ja pettämistä.
Miksei ne naiset sitten vieläkään sitten osaa valita? Vai onko kuten tuolla kirjoitettiin, että eri vaiheisiin eri mies?
Mistäs valitset? En ymmärrä tätäkään argumenttia, että huono parisuhde on naisen vika, koska hän valitsi väärin. Jos ajatellaan, että on kyse kuitenkin aika laajasta ilmiöstä, niin aika pienet mahdollisuuden naisella on valita oikein.
Jos nainen on tyytymätön, eikä mies ei ole muuttunut, niin ketä muuta nainen voi syyttää kuin itseään? Miehiä on vaikka kuinka paljon, ja jos sieltä ottaa puhumattoman itserakkaan sovinistin, niin voi katsoa peiliin.
Voi erota. Miksi se nyt tuntuu olevan niin kauhea asia palstamiehille? Pelottaako, että joutuu pian itse siivoamaan sotkunsa?
Eli ilmeisesti naiset lähtevät avioliittoon jo sillä ajatuksella, että erotaan sitten viisikymppisinä, jos ero ei ole mikään epäonnistuminen tai ei-toivottu lopputulos? Onhan se vähän ikävästi tehty toista kohtaan... Sanoa, että eletään kulta yhdessä kuolemaan asti, mutta samalla sormet on jo ristissä selän takana. Enpä palstamiehenä haluaisi moisen kusetuksen kohteeksi.
No miehet taitavat pitää sormia ristissä siinä kohtaa, kun luvataan kunnioittaa puolisoa. Että ihan turha moralisoida siellä.
Enemmänhän ne miehet naisia kunnioitta kuin naiset miehiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset ovat jo aikuisia niin onko se pakko jatkaa yhdessä...
Miksi ylipäänsä mennä sellaisen ihmisen kanssa yhteen jonka kanssa ei halua elää ilman lapsia?
No vaikka siksi, että se silloin tuntuu hyvältä idealta? Ihmiset ja tilanteet kun saattavat muuttua. Voitko käsittää?
No ei ne nyt muutu. Tunnut olevan kuin pikkulapsi joka ensiksi haluaa karkkia ja kun saa sitä niin ja kun pääsee kotiin niin valittaa että miksi sai sitä eikä sipsiä.
Niin, että jos 10 vuoden jälkeen huomaa, että ei tämä onnistu, vaikka miten yrittäisi, niin minä olen kuin pikkulapsi? Miten ihmeessä voit sanoa, etteivät ihmiset muutu 10 vuodessa? Tai että ihmisen voi oppia tuntemaan niin hyvin muutamassa vuodessa, ettei 10 vuoden aikana voi tulla mitään uutta vastaan?
99% ihmisistä ei tule mitään merkittävää uutta parin vuoden jälkeen.
Ellei hän ole FSB agentti tai sarjamurhaaja niin hän on sama tyyppi 2 kuin 20 vuoden kulttua. Mitä nyt vanhempi, kokeneempi jne.
Kyllä noi sun selitykset kuullostaa juuri niiltä selityksiltä. Halusit vain pois liitosta ja sillä selvä. Mitään tekemistä miehen kanssa sillä ei ollut.
No ihan varmasti ihmiset muuttuu! Minä en ole sama kuin kaksikymppisenä eikä ole mieskään.
Kymmenessä vuodessa ihminen ehtii kehittää itselleen pahan alkoholi- tai peliriippuvuuden tai sitten keksiä, että perhe-elämä ei olekaan sitä, mitä hän haluaa.
Tai sen, että hankki tietyn ammatin vanhempien toiveesta ja on nyt asianajaja Helsingissä, kun oikeasti haluaakin olla veneentekijä ja asua syrjäkylällä Pohjois-Karjalassa. Siinä voi elämäänsä tyytyväinen ekonomipuoliso ihmetellä, kun itsellä ei ole mitään haluja muuttaa mukana.
Lapsia haluamaton voikin huomata, että haluaakin lapsen tai toisinpäin. Tuossa on mahdoton tehdä kompromissia, jos toinen haluaa ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menen kaikkiin parisuhteisiin sillä oletuksella, että se päättyy eroon. Naisen tyytyväisenä oleminen on mahdottomuus ja mies ajautuu ikuiseen kierteeseen yrittäessään tyydyttää kaikkia oikkuja.Kun kohtaa faktat, stressi helpottaa eikä ero huoleta.Samall tulee toki omaisuus suojattua ja elämä rakennettua muunkin kuin yhden märän onkalon ympärille.Jostain syystä tämäkin kiukuttaa naisia.No, ei ole oma ongelmani.
Tässähän piileekin se suuri väärinkäsitys. Kun sinä kuvittelet, että tämä kiukuttaa naisia sen takia, etteivät he pääse omaisuuteesi käsiksi, et tule koskaan tajuamaan, että sinun pinnallisuutesi on ainoa asia, joka heitä kiukuttaa.
Voi nautaparka, et yrittäisi sepittää rationalisointeja itsellesi epämiellyttävistä asioista. Se ei ole uskottavaa ja saa sinut näyttämään vieläkin yksinkertaisenmalta.
Sinä haukut tuntematonta kanssakeskustelijaa nautaparaksi ja luulet, että kaikki kohtaamasi "kiukuttaminen" johtuu omaisuudestasi. :D
Typeryys ei ansaitse kohteliaisuutta. Tapasi hyppiä johtopäätöksiin asettaa sinut samaan kastiin.
Nämä viestisi juuri todistivatkin sen, mitä aiemmin sanoin. Et tule koskaan tajuamaan, että sinun pinnallisuutesi on ainoa asia, joka muita kiukuttaa.
Menisit nyt nauta laiduntamaan rauhassa. Et kelpaa, hyväksy se.
Kelpaa mihin? Kuulostat eräältä mieheltä, jolle taannoin annoin pakit. Alkaako nimesi S:llä?
Ei, tämä nautamies nimeltään Marko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset ovat jo aikuisia niin onko se pakko jatkaa yhdessä...
Miksi ylipäänsä mennä sellaisen ihmisen kanssa yhteen jonka kanssa ei halua elää ilman lapsia?
No vaikka siksi, että se silloin tuntuu hyvältä idealta? Ihmiset ja tilanteet kun saattavat muuttua. Voitko käsittää?
No ei ne nyt muutu. Tunnut olevan kuin pikkulapsi joka ensiksi haluaa karkkia ja kun saa sitä niin ja kun pääsee kotiin niin valittaa että miksi sai sitä eikä sipsiä.Niin, että jos 10 vuoden jälkeen huomaa, että ei tämä onnistu, vaikka miten yrittäisi, niin minä olen kuin pikkulapsi? Miten ihmeessä voit sanoa, etteivät ihmiset muutu 10 vuodessa? Tai että ihmisen voi oppia tuntemaan niin hyvin muutamassa vuodessa, ettei 10 vuoden aikana voi tulla mitään uutta vastaan?
99% ihmisistä ei tule mitään merkittävää uutta parin vuoden jälkeen.
Ellei hän ole FSB agentti tai sarjamurhaaja niin hän on sama tyyppi 2 kuin 20 vuoden kulttua. Mitä nyt vanhempi, kokeneempi jne.
Kyllä noi sun selitykset kuullostaa juuri niiltä selityksiltä. Halusit vain pois liitosta ja sillä selvä. Mitään tekemistä miehen kanssa sillä ei ollut.
Eikö tosiaan? :D Itse sain tietää, että ex-miestäni oli kuritettu ruumiillisesti vasta neljän vuoden jälkeen ja hän ei tänä päivänäkään tiedä teini-iän syömishäiriöstäni.
Ja minä en ole selittämässä tässä yhtään mitään. Minä erosin, koska mieheni oli alkoholisti. Sinun mielestäsihän sekään ei ole hyvä syy erota tai minun olisi se pitänyt nähdä 10 vuotta sitten, mutta minulle on ihan sama, mitä sinä siitä ajattelet. Sinä elät jossain supermaailmassa, jossa kaikilla on kristallipallot. Pidä hauskaa siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ylempänä yksi mies väitti, että miehelle ero voi tulla puun takaa vaikka vaimo sanoo yrittäneensä keskustella. Osa miehistä ei kuuntele ollenkaan, mitä vaimo sanoo. Saahan siinä yrittää kertoa, että on onneton, jos toinen miettii omiaan eikä pukahda mitään.
Varmin tie saada mies vihaiseksi onkin sanoa hänelle niin painokkaasti, että mies ymmärtää, sanat "meidän pitää jutella". Itse aiheella ei ole mitään väliä.Erittäin iso osa naisista jankuttaa sitä samaa asiaa kerta toisensa jälkeen. Asiat mitkä on jo sovittu niin niistä jauhetaan taas. Sitten niistä jauhetaan taas ja taas ja taas.....
Naiset eivät halua ratkaista asioita vaan he pyörittävät sitä samaa kuviota ympäri uudestaan ja uudestaan.
He eivät edes ITSE tiedä mitä he haluavat, mitä he itse tuntevat. Se on oikeasti lapsellista.
Vanha totuus on myös että se joka vanhoja muistelee niin sitä tikulla silmään. Se pitäisi jokaisen muistaa. Kun joku asian on kerran puhuttu niin siihen ei enää koskaan pitäisi palata. Suurin osa ongelmista ja riidoista häviäisi parisuhteissa.Minä voin tähän jauhamiseen kertoa mainiosti oman näkökulmani. Ex-miehen kanssa kävi usein niin, että hän lähti kotoa omille teilleen sanoen, että tulee esim tunnin päästä. Minun arvomaailmassani tämä tarkoittaa, että kotiin tullaan tunnin päästä tai viimeistään puolentoista tunnin päästä. Kuitenkin miehen mielestä tämä tunti voi tarkoittaa jopa 12 tuntia. Jos soitin perään ja kysyin, koska on tulossa hän sanoi useimmiten "ihan juuri olen tästä lähdössä". Tämäkin kuitenkin tarkoitti sitä, että "saunotaan tässä nyt ehkä vielä kaverin kanssa ja katsotaan sitten", kun minä ymmärrän tämän siten, että istutaan jo autossa. Tähän nyt sitten tietysti miehen näkökulma on se, että tarvitseeko sitä nyt aina kyylätä ja miksei aikuinen ihminen voi tehdä mitä haluaa ja ei kaikki ole aina niin tarkkaa. Kuitenkin kun perheessä on pieniä lapsia ja toisen vanhemman omat menot ovat sen varassa, että toinen vanhempi tulee kotiin, on tilanne vähän eri.
Noh. Tästä sitten kerta toisensa jälkeen oli vääntöä ja JOKA IKINEN kerta mies sanoi, että okei, jatkossa hän tulee kotiin silloin kun on luvannut tai ainakin ilmoittaa sitten sen oikean ajan, eikä mitä sattuu. Näin kävi ehkä kerran ja taas palattiin entiseen kuvioon. Tietysti otin tämän taas puheeksi, mutta minulle sanottiin, että tämä on jo puhuttu moneen kertaan, pitääkö tästä taas jauhaa. Onko tosiaan niin, että kun asiasta on kerran puhuttu, sitä ei saisi tuoda uudelleen esiin, jos samassa asiassa ilmenee edelleen ongelmia? Minusta on ihan selvää, että asiasta puhutaan, jos asia ei ratkennutkaan. Koko edellinen keskusteluhan menettää merkityksensä, jos yhteisymmärrystä asiassa ei ollutkaan.
Tuossahan miehesi kerta toisensa jälkeen puhui paskaan.
Tuossa tilanseessa sinä et ottanut vanhaa asiaan uudestaan puheeksi vaan uuden asian. Mies vaan puhu paskaa koko ajan. Mies ei ottanut mistään mitään vastuuta. Jos mies olisi kanssasi sopinut että joskus menisi saunomaan miesten kanssa niin ei siinä mitään (luulisi että se olisi sinulle sopinut?).
Mutta kyllä omista lapsista pitää huolehtia. Kaikista pahinta tuossa on se että hän puhuu paskaa. Hänen sanallaan ei ole mitään arvoa. Ihminen joka valehtelee ja pettää lupaukset ei ole minkään arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset odottavat, että mies kosii. Jos asiasta puhutaan yhdessä, se on miehen pakottamista naimisiin. Mutta naiset taas hakevat avioeroa.
Tässä on jotain, mitä en ymmärrä. Naiset vinkuu, että mies ei halua naimisiin. Ja kun on mies vihille saatu, naiset hakevat eroa, kun mies ei ollutkaan sellainen, kuin he halusivat
Miten se mies yhtäkkiä muka muuttuu kun se menee naimisiin???
Vastaus on että se ei muutu. Nainen vaan kyllästyy!
Erotessa 50-60 vuotiaana on avioliittoa takana varmaankin useampi vuosikymmen. Pitäisi nyt siinä ajassa muuttua kun vaimokin muuttuu. Mutta ei se muutu. Siinä se ongelma onkin.
Vierailija kirjoitti:
Miehet näkevät realiteetit tämänkin otsikon takana. Naisille ominaiseen tapaan totuus on muunneltu omaan elämäänsä pettyneen naisen sankariratkaisuksi.
Jokainen nainen ja mies tietää että naisille ero on yleensä kannattavampi. Asunnot, autot, kesämökit, ym. on hankittu miehen suuremmilla tuloilla mutta erossa omaisuus puolitetaan. Naiselle eropäivä on tilipäivä. Miehelle tappiollinen sijoitus.
Tästä jutussa sujuvasti vaiettiin koska se oli naisen kirjoittama.
Lienee turha kommentoida mistä jutun voisi vetää alas.
KYLLÄ! Minulle ero on kannattavampi. Tiedätkö miksi? Koska kaikki omaisuus on käytännössä minun: talo, autot, mökki etc. ja olivat jo ennen mieheni mukaan tuloa. Omaisuuteni on myös suojattu, mieheni ei erossa saa mitään noista. Luultavasti minä maksaisin miehelleni "elatusapua", vaikka lapset jäisivät minulle, koska en halua, että lapseni joutuisivat isällään asumaan yksikössä tai edes kaksiossa. Maksan muuten taloutemme isot hankinnat (esim. jääkaappi, tiskikone, pyykkikone, autot), vakuutukset, sähkölaskut, vesi- ja jätelaskut. Ruoka, matkat ja lasten harrastukset maksetaan puoliksi. Mies maksaa bensat, netin, kanavapaketin ja oman puhelinlaskunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset ovat jo aikuisia niin onko se pakko jatkaa yhdessä...
Miksi ylipäänsä mennä sellaisen ihmisen kanssa yhteen jonka kanssa ei halua elää ilman lapsia?
No vaikka siksi, että se silloin tuntuu hyvältä idealta? Ihmiset ja tilanteet kun saattavat muuttua. Voitko käsittää?
No ei ne nyt muutu. Tunnut olevan kuin pikkulapsi joka ensiksi haluaa karkkia ja kun saa sitä niin ja kun pääsee kotiin niin valittaa että miksi sai sitä eikä sipsiä.
Niin, että jos 10 vuoden jälkeen huomaa, että ei tämä onnistu, vaikka miten yrittäisi, niin minä olen kuin pikkulapsi? Miten ihmeessä voit sanoa, etteivät ihmiset muutu 10 vuodessa? Tai että ihmisen voi oppia tuntemaan niin hyvin muutamassa vuodessa, ettei 10 vuoden aikana voi tulla mitään uutta vastaan?
99% ihmisistä ei tule mitään merkittävää uutta parin vuoden jälkeen.
Ellei hän ole FSB agentti tai sarjamurhaaja niin hän on sama tyyppi 2 kuin 20 vuoden kulttua. Mitä nyt vanhempi, kokeneempi jne.
Kyllä noi sun selitykset kuullostaa juuri niiltä selityksiltä. Halusit vain pois liitosta ja sillä selvä. Mitään tekemistä miehen kanssa sillä ei ollut.Eikö tosiaan? :D Itse sain tietää, että ex-miestäni oli kuritettu ruumiillisesti vasta neljän vuoden jälkeen ja hän ei tänä päivänäkään tiedä teini-iän syömishäiriöstäni.
Ja minä en ole selittämässä tässä yhtään mitään. Minä erosin, koska mieheni oli alkoholisti. Sinun mielestäsihän sekään ei ole hyvä syy erota tai minun olisi se pitänyt nähdä 10 vuotta sitten, mutta minulle on ihan sama, mitä sinä siitä ajattelet. Sinä elät jossain supermaailmassa, jossa kaikilla on kristallipallot. Pidä hauskaa siellä.
Jos sinä elät 10 vuotta alkoholistin kanssa niin minkälaista oikeasti kuvittelet sen elämän olevan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset odottavat, että mies kosii. Jos asiasta puhutaan yhdessä, se on miehen pakottamista naimisiin. Mutta naiset taas hakevat avioeroa.
Tässä on jotain, mitä en ymmärrä. Naiset vinkuu, että mies ei halua naimisiin. Ja kun on mies vihille saatu, naiset hakevat eroa, kun mies ei ollutkaan sellainen, kuin he halusivat
Miten se mies yhtäkkiä muka muuttuu kun se menee naimisiin???
Vastaus on että se ei muutu. Nainen vaan kyllästyy!
Joskus kyllästyy joskus huomaa vasta vuosien jälkeen että mies ollutkaan sellainen kuin kuvitteli tai hän ei muuttunut puolison toiveiden mukaisesti.
Muuttunut puolison toiveiden mukaan???
Mitä helv.....?
Harvassa on ne parisuhteet joissa ei vähintään toinen yrittäisi saada muuttumaan toista. Miksi sä aina... Etkö sä voisi (edes mun mieliksi)..., ...
Ainakin yhtä harvassa se muuttaminen onnistuu. Toisinaan lopulta se hyväksytään että et voi muuttaa toista. Usein myös vasta myöhemmin aletaan etsiä puolisoa joka jo alunperin vastaa paremmin niihin odotuksiin joita on itse parisuhteelle tai kumppanilleen asettanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, olen juurikin kotitöihin osallistuva, vastuunsa kantava, toisen huomioiva mies. Yllätys yllätys, nämä ominaisuudet eivät todellisuudessa ole palaneen puusentin arvoisia näin nuorten aikuisten parisuhdemarkkinoilla! Lihakset, iso penis, sosiaalinen status yms houkuttavat naisia, ja sen mukaan mies valitaan. Sitten viisikymppisenä erotaan ja sanotaan, että no kun mies ei osallistu kotitöihin, kanna vastuuta, huomioi minua...
Liikut väärissä porukoissa, jos tämä on kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni ei yksikään nainen ole valinnut miestään lihasten tai sosiaalisen statuksen perusteella. Peniksen koosta en osaa sanoa, kun en ole ystävieni miesten mittoja kysellyt. Oma mieheni on lyhyehkö, ylipainoinen, kaikkea muuta kuin lihaksikas, penis on korkeintaan keskikokoinen eikä hän ole sosiaaliselta statukseltaan mitenkään merkittävä. Hän on kuitenkin luonteeltaan mitä mahtavin: huomioiva, huumorintajuinen, empaattinen ja oikeudenmukainen. Mies kokkaa ja tekee kotitöitä, arvostaa minua ja osoittaa välittämistään sanoin ja teoin. En voisi parempaa miestä toivoa! Kerron hänelle joka päivä, miten onnellinen olen. Samanlaisia harmonisia parisuhteita tuntuu myös ystävilläni olevan.
Hyvä juttu. Kuitenkin ketjun aihe kielii siitä, että varsin usein asia ei ole noin hyvin. Kysymys kuuluu: miksi on tehty niin typerä valinta alun perinkään?
Jutussa käsiteltiin 50-60-vuotiaiden eroja. Tuon ikäiset kuuluvat vielä konservatiivisemmin ajattelevaan sukupolveen. Aikanaan on menty yhteen ja perustettu perhe, koska niin kuuluu tehdä. Moni keski-ikäinen mies on kuitenkin sosiaalisilta taidoiltaan aika heikko, eikä välineitä parisuhteen tunnepuolen hoitamiseen ole. Myös alkoholismia on aivan valtavasti vanhempien miesten joukossa. Nuoremmat, noin kolmekymppiset miehet ovat jo ihan erilaisia. Kun ajattelen mitä tahansa tuntemaani pariskuntaa missä tahansa ikäluokassa, nousee esille yksi yhdistävä tekijä: molemminpuolinen arvostus ja toisen huomioiminen.
Joo, nykyään suhteet kestääkin mainiosti.
Eivät kestäkään, mutta jutussa käsiteltiin nimenomaan 50-60-vuotiaiden eroja, jotka tapahtuvat yleensä eri syistä kuin erot vaikka 40-vuotiaana. En ymmärrä, miksi "yhdessä vaikka väkisin" on ihanne, kun ulkopuolinenkin näkee, miten onnettomia monet liitot ovat. Onnettomia liittoja oli myös menneisyydessä, enkä mitenkään voi ihailla esimerkiksi isovanhempieni elämänmittaista liittoa, jossa isoäiti katseli vuosikymmeniä isoisän ryyppäämistä, hakkaamista ja pettämistä.
Miksei ne naiset sitten vieläkään sitten osaa valita? Vai onko kuten tuolla kirjoitettiin, että eri vaiheisiin eri mies?
Mistäs valitset? En ymmärrä tätäkään argumenttia, että huono parisuhde on naisen vika, koska hän valitsi väärin. Jos ajatellaan, että on kyse kuitenkin aika laajasta ilmiöstä, niin aika pienet mahdollisuuden naisella on valita oikein.
Jos nainen on tyytymätön, eikä mies ei ole muuttunut, niin ketä muuta nainen voi syyttää kuin itseään? Miehiä on vaikka kuinka paljon, ja jos sieltä ottaa puhumattoman itserakkaan sovinistin, niin voi katsoa peiliin.
Voi erota. Miksi se nyt tuntuu olevan niin kauhea asia palstamiehille? Pelottaako, että joutuu pian itse siivoamaan sotkunsa?
Eroaminen on aina pelottavampaa miehille, eikä se johdu mistään omien sotkujen siivoamisesta. Erossa kun mies yleensä menettää enemmän kuin nainen.
Miten ja miksi? Jos vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain- ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet muutenkin vastuun lapsistaan tasapuolisesti ja jos heillä on avioehto, niin mitä ja miksi mies menettää enemmän kuin nainen?
Koska miehiä syrjitään sukupuolensa vuoksi. Jos molemmat vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet vastuun lapsista tasapuolisesti, niin kyllä äidistä tulee lähivanhempi eron tullessa voimaan, vaikka isä haluaisikin että lapset on hänellä. Tasatilanteessa äiti voittaa. Äidin pitää olla selvästi huono vanhempi jotta isä saa lapset itselleen.
Onko näitä tapauksia paljonkin, että oikeasti kaikki ovat menneet tasan, mutta äiti ottaa lapset niin, ettei isä pääse heitä juuri edes tapaamaan? Vai mitä tässä tarkoitetaan sillä, että isä ei saa lapsia?
Vain toinen voi olla lähivanhempi ja toinen on etävanhempi. Erossa vanhemmat joka tapauksessa asetetaan eriarvoiseen asemaan, vaikka yhdessä ollessa oltaisiinkin oltu tasavertaisia. Isä joutuu useimmiten etävanhemman rooliin, jossa hän saa nähdä lapsia joka toinen vkl. Hänen lailliset oikeutensa ovat huomattavasti heikommat kuin äidin.
Aina jaksetaan kitistä siitä, että mies ei "saa" lapsia. Kunpa joku tekisi tutkimuksen siitä, miten moni mies erotilanteessa ihan oikeasti ne lapset ottaisi, saati haluaisi. Itse en tiedä yhtään tällaista miestä, vaikka eronneita miehiä varsin paljon tunnenkin. Kaikki ovat erittäin mielellään siirtyneet viettämään lapsettoman poikamiehen elämää. Jopa ne harvat lapsiviikonloput tuntuvat joillekin olevan niin ylivoimainen ponnistus, että jälkikasvua hoitamaan hälytetään äidit, mummot ja siskot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset ovat jo aikuisia niin onko se pakko jatkaa yhdessä...
Miksi ylipäänsä mennä sellaisen ihmisen kanssa yhteen jonka kanssa ei halua elää ilman lapsia?
No vaikka siksi, että se silloin tuntuu hyvältä idealta? Ihmiset ja tilanteet kun saattavat muuttua. Voitko käsittää?
No ei ne nyt muutu. Tunnut olevan kuin pikkulapsi joka ensiksi haluaa karkkia ja kun saa sitä niin ja kun pääsee kotiin niin valittaa että miksi sai sitä eikä sipsiä.
Niin, että jos 10 vuoden jälkeen huomaa, että ei tämä onnistu, vaikka miten yrittäisi, niin minä olen kuin pikkulapsi? Miten ihmeessä voit sanoa, etteivät ihmiset muutu 10 vuodessa? Tai että ihmisen voi oppia tuntemaan niin hyvin muutamassa vuodessa, ettei 10 vuoden aikana voi tulla mitään uutta vastaan?
99% ihmisistä ei tule mitään merkittävää uutta parin vuoden jälkeen.
Ellei hän ole FSB agentti tai sarjamurhaaja niin hän on sama tyyppi 2 kuin 20 vuoden kulttua. Mitä nyt vanhempi, kokeneempi jne.
Kyllä noi sun selitykset kuullostaa juuri niiltä selityksiltä. Halusit vain pois liitosta ja sillä selvä. Mitään tekemistä miehen kanssa sillä ei ollut.Eikö tosiaan? :D Itse sain tietää, että ex-miestäni oli kuritettu ruumiillisesti vasta neljän vuoden jälkeen ja hän ei tänä päivänäkään tiedä teini-iän syömishäiriöstäni.
Ja minä en ole selittämässä tässä yhtään mitään. Minä erosin, koska mieheni oli alkoholisti. Sinun mielestäsihän sekään ei ole hyvä syy erota tai minun olisi se pitänyt nähdä 10 vuotta sitten, mutta minulle on ihan sama, mitä sinä siitä ajattelet. Sinä elät jossain supermaailmassa, jossa kaikilla on kristallipallot. Pidä hauskaa siellä.Jos sinä elät 10 vuotta alkoholistin kanssa niin minkälaista oikeasti kuvittelet sen elämän olevan?
Näin siinä sitten käy, kun oletetaan, että ihminen ei voi muuttua. :D Sinäkin oletat, että minun mieheni joi koko yhdessäolomme ajan. Arvaa mitä: ei juonut! Hän joi vain viimeiset 3 vuotta. Mitenköhän sen olisi voinut nähdä 7 vuotta etukäteen, kun juomista ei nähneet miehen omat vanhemmat ja työnantajakaan?
Tiedätkö, että sinullakin on todennäköisesti tuttavapiirissäsi alkoholisti, vaikka sinulla ei ole aavistustakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset ovat jo aikuisia niin onko se pakko jatkaa yhdessä...
Miksi ylipäänsä mennä sellaisen ihmisen kanssa yhteen jonka kanssa ei halua elää ilman lapsia?
No vaikka siksi, että se silloin tuntuu hyvältä idealta? Ihmiset ja tilanteet kun saattavat muuttua. Voitko käsittää?
No ei ne nyt muutu. Tunnut olevan kuin pikkulapsi joka ensiksi haluaa karkkia ja kun saa sitä niin ja kun pääsee kotiin niin valittaa että miksi sai sitä eikä sipsiä.
Niin, että jos 10 vuoden jälkeen huomaa, että ei tämä onnistu, vaikka miten yrittäisi, niin minä olen kuin pikkulapsi? Miten ihmeessä voit sanoa, etteivät ihmiset muutu 10 vuodessa? Tai että ihmisen voi oppia tuntemaan niin hyvin muutamassa vuodessa, ettei 10 vuoden aikana voi tulla mitään uutta vastaan?
99% ihmisistä ei tule mitään merkittävää uutta parin vuoden jälkeen.Ellei hän ole FSB agentti tai sarjamurhaaja niin hän on sama tyyppi 2 kuin 20 vuoden kulttua. Mitä nyt vanhempi, kokeneempi jne.Kyllä noi sun selitykset kuullostaa juuri niiltä selityksiltä. Halusit vain pois liitosta ja sillä selvä. Mitään tekemistä miehen kanssa sillä ei ollut.
Eikö tosiaan? :D Itse sain tietää, että ex-miestäni oli kuritettu ruumiillisesti vasta neljän vuoden jälkeen ja hän ei tänä päivänäkään tiedä teini-iän syömishäiriöstäni.Ja minä en ole selittämässä tässä yhtään mitään. Minä erosin, koska mieheni oli alkoholisti. Sinun mielestäsihän sekään ei ole hyvä syy erota tai minun olisi se pitänyt nähdä 10 vuotta sitten, mutta minulle on ihan sama, mitä sinä siitä ajattelet. Sinä elät jossain supermaailmassa, jossa kaikilla on kristallipallot. Pidä hauskaa siellä.
Jos sinä elät 10 vuotta alkoholistin kanssa niin minkälaista oikeasti kuvittelet sen elämän olevan?
Näin siinä sitten käy, kun oletetaan, että ihminen ei voi muuttua. :D Sinäkin oletat, että minun mieheni joi koko yhdessäolomme ajan. Arvaa mitä: ei juonut! Hän joi vain viimeiset 3 vuotta. Mitenköhän sen olisi voinut nähdä 7 vuotta etukäteen, kun juomista ei nähneet miehen omat vanhemmat ja työnantajakaan?
Tiedätkö, että sinullakin on todennäköisesti tuttavapiirissäsi alkoholisti, vaikka sinulla ei ole aavistustakaan?
Minun tuttavapiirissäni kukaan ei juo edes alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset odottavat, että mies kosii. Jos asiasta puhutaan yhdessä, se on miehen pakottamista naimisiin. Mutta naiset taas hakevat avioeroa.
Tässä on jotain, mitä en ymmärrä. Naiset vinkuu, että mies ei halua naimisiin. Ja kun on mies vihille saatu, naiset hakevat eroa, kun mies ei ollutkaan sellainen, kuin he halusivat
Miten se mies yhtäkkiä muka muuttuu kun se menee naimisiin???
Vastaus on että se ei muutu. Nainen vaan kyllästyy!
Joskus kyllästyy joskus huomaa vasta vuosien jälkeen että mies ollutkaan sellainen kuin kuvitteli tai hän ei muuttunut puolison toiveiden mukaisesti.
Muuttunut puolison toiveiden mukaan???
Mitä helv.....?
Harvassa on ne parisuhteet joissa ei vähintään toinen yrittäisi saada muuttumaan toista. Miksi sä aina... Etkö sä voisi (edes mun mieliksi)..., ...
Ainakin yhtä harvassa se muuttaminen onnistuu. Toisinaan lopulta se hyväksytään että et voi muuttaa toista. Usein myös vasta myöhemmin aletaan etsiä puolisoa joka jo alunperin vastaa paremmin niihin odotuksiin joita on itse parisuhteelle tai kumppanilleen asettanut.
Joutuu olemaan jotenkin sairas ihminen joka yrittää muuttaa toista ihmistä. Psykopaatti sillä ei terve ihminen rupea siihen.
99% ihmisistä ei tule mitään merkittävää uutta parin vuoden jälkeen.
Ellei hän ole FSB agentti tai sarjamurhaaja niin hän on sama tyyppi 2 kuin 20 vuoden kulttua. Mitä nyt vanhempi, kokeneempi jne.
Kyllä noi sun selitykset kuullostaa juuri niiltä selityksiltä. Halusit vain pois liitosta ja sillä selvä. Mitään tekemistä miehen kanssa sillä ei ollut.