Lue keskustelun säännöt.
Minkälaisiin töihin kiltit kympintytöt päätyy?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettaja. Ja sitten ihmettelee kun ei pärjää muiden kuin hiljaisten kympin tyttöjen kanssa. Kun soppaan lisätään tiukka uskonnollinen kasvatus ja tiukan luterilainen elämäntapa niin avot, katastrofi koululla on valmis.
:D :D Tietäisitpä vain kuinka paljon opettajien joukossa on ateisteja/agnostikko. Opettajat myös tuntuvat kuuluvan siihen ryhmään, joka viimeisenä poistuu valomerkin jälkeen kotiin...
Kuulin että työkkärin tätien mukaan pahimpia asiakkaita ovat opettajat ja insinöörit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On vähän eri asia olla lukiossa 7 oppilas kuin peruskoulussa. Peruskoulussa 8 oppilas on jo aika heikko.
Minulla tuo oli ainakin sama asia. Peruskoulu lukematta 8,2 ja lukio lukematta 7,2.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vähän eri asia olla lukiossa 7 oppilas kuin peruskoulussa. Peruskoulussa 8 oppilas on jo aika heikko.
Minulla tuo oli ainakin sama asia. Peruskoulu lukematta 8,2 ja lukio lukematta 7,2.
Unohtakaa. Luetun ymmärtämiseni on edelleen heikkoa.
Eläinlääkäri, kiinan kielen....puhuja (työtön toistaiseksi: ei ole kääntäjä tai opettaja) , taidehistorioitsija, ratsastuksen opettaja, toimittaja.
Melkein kympin tytöistä tuli psykologi, sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja, kätilö, työnohjaaja (ytm), hr-päällikkö.
En tiedä, meneekö se todella välillä niin, että kympin tyttöjen varjossa olevat "ihan hyvä muttei riitä"-tytöt puhkeavat kukoistukseen peruskoulun ja lukion jälkeen ja pystyvät näyttämään mihin todella pystyvät, vaikka kukaan ei ole heidän kympin tyttöihin verrattuna keskivertosuorituksiaan nähnyt aiemmin hyvinä. Tietysti se vaatii kunnianhimoa ja halua opiskella se onneakin, mutta musta on hassua, miten moni stipendittä jäänyt on työelämässä ns.korkeammassa asemassa kuin entinen kympintyttö. Se voi tosin olla tietoinen valintakin, että suoritettua koulut jälkimmäinen ryhmä ei enää jaksa tai halua todistella mitään kellekään.
Sanomattakin selvää siis että minä olin melkein kympin tyttö, jonka numerot eivät riittäneet kehuihin kun vieressä seisoi keskiarvo 9,8.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin lukion kesken ja tein 18-vuotiaana suunnitellusti lapsen, sen jälkeen opiskelin lähihoitajaksi. Nyt muutaman vuoden työssäolon jälkeen tänä syksynä jatkan ammattikorkeaan kätilöksi. Olin siis itse "kympin tyttö", josta toivottiin lääkäriä ja ties mitä, mutta minä halusin vähän erilaisen tarinan ja olen edelleen tyytyväinen valintoihini.
Halusit köyhäksi porsijaksi? mahtavan uniikki tarina, näitähän meillä ei vielä ollutkaan.
Halusin elää elämäni oman mieleni mukaan, enkä muiden suunnitelmien. Lasta olin toivonut jo teinistä asti ja lukioon en olisi halunnut alkuunkaan, mutta pakotettiin. Minä halusin vain hoitaa hevosia, jota teinkin vuosia, ja myöhemmin lähihoitajan ammatti tuntui omalta heti. Kätilö on ollut aina suurin haave sen jälkeen ja nyt jatkan siihen. Elämässä on muutakin kun joku lääkärin palkka. :D Ojensin ensimmäisen lapsenlapsen äitini syliin sinä keväänä kun muut ikäiseni ojensivat äideilleen lyyrat, ja sanoin hänelle että olen tästä aika paljon ylpeämpi kun jostain turhasta lakista jonka saaminen olisi minulle ollut todella helppoa ja tylsää. Lapsi on nyt koululainen.
Mutta sinänsä asenteesi on tuttu, jostain syystä ihmiset tulevat jopa vihaiseksi kun en "käyttänyt päätäni" ja opiskellut sinne ja tänne.
Niin ja minä en siis ikinä ollut mikään pingottaja mitä kympin tytöistä usein luullaan, opiskelu ei kiinnostanut minua, minulla oli aikaavievä harrastus enkä ikinä lukenut kokeisiin vapaa-ajalla tmv, mutta sain silti niitä kymppejä. :D
Kävit siis pelkän peruskoulun ja sitten lähihoitajaksi?
Eipä ihme, että menit lukematta läpi.Ai sinustako useimmat menevät peruskoulun läpi lukematta (tai edes lukien) todistus täynnä kymppejä? Okei...
Miksi jankkaat sitä, että olisit päässyt mihin vaan, jos olisit halunnut? Eihän sillä pitäisi olla mitään merkitystä? Sori nyt vaan, et vaikuta kovin varmalta omista valinnoistasi.
Kommenttisi on ilmeisesti tarkoitettu minulle, ja minä siis olen tyytyväinen omiin valintoihin ja tekisin ne uudelleen samalla tavalla koska olen niiden myötä kokenut erittäin hienoja asioita, mutta kuten huomasit niin olen myös hyvin tottunut puolustelemaan niitä sinun kaltaisillesi, joilla elämänarvot ovat totaalisen erilaiset omieni kanssa. Jostain syystä herätän niillä aina närää tietynlaisissa ihmisissä.
Olen itse asiassa elänyt aika samanlaisen elämän kuin sinä, mutta minusta tuntuu tyhmältä sanoa "olisin kyllä päässyt minne vaan olisin halunnut, jos olisin halunnut."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä kympin tytöt päätyy psykiatriseen hoitoon -keskusteluissa aina unohdetaan se, että yhtä lailla niitä miehiä päätyy psyk. hoitoon, ja toisaalta ne kympin tytöt, joiden koulumenestys ei perustu kauhean suorittamiseen ja yritykseen tulla sitä kautta hyväksytyiksi, menestyvät elämässä varsin hyvin ja pärjäävät ilman psykiatrista hoitoa.
Minusta on järkyttävää miten älykkäitä tyttöjä aina vähätellään ns. kympin tyttöinä!
Vierailija kirjoitti:
On vähän eri asia olla lukiossa 7 oppilas kuin peruskoulussa. Peruskoulussa 8 oppilas on jo aika heikko.
Eikä ole. Kasi on semmoinen keskiverto ja usealle riittävä taso. Monet (esim. minä) saavuttavat tuon panostamatta juuri ollenkaan. Lukiossakin sain kasia tai vähän yli eikä panostus ollut sen kummempi. Kirjoituksista pari ällää ja ämmiä loput.
Peruskoulun kasissa pitäisi siis tietää minkäverran oppilas on panostanut saadakseen sen numeron jotta voi arvioida sen perusteella jotain oppilaan todellisista kyvyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin lukion kesken ja tein 18-vuotiaana suunnitellusti lapsen, sen jälkeen opiskelin lähihoitajaksi. Nyt muutaman vuoden työssäolon jälkeen tänä syksynä jatkan ammattikorkeaan kätilöksi. Olin siis itse "kympin tyttö", josta toivottiin lääkäriä ja ties mitä, mutta minä halusin vähän erilaisen tarinan ja olen edelleen tyytyväinen valintoihini.
Halusit köyhäksi porsijaksi? mahtavan uniikki tarina, näitähän meillä ei vielä ollutkaan.
Halusin elää elämäni oman mieleni mukaan, enkä muiden suunnitelmien. Lasta olin toivonut jo teinistä asti ja lukioon en olisi halunnut alkuunkaan, mutta pakotettiin. Minä halusin vain hoitaa hevosia, jota teinkin vuosia, ja myöhemmin lähihoitajan ammatti tuntui omalta heti. Kätilö on ollut aina suurin haave sen jälkeen ja nyt jatkan siihen. Elämässä on muutakin kun joku lääkärin palkka. :D Ojensin ensimmäisen lapsenlapsen äitini syliin sinä keväänä kun muut ikäiseni ojensivat äideilleen lyyrat, ja sanoin hänelle että olen tästä aika paljon ylpeämpi kun jostain turhasta lakista jonka saaminen olisi minulle ollut todella helppoa ja tylsää. Lapsi on nyt koululainen.
Mutta sinänsä asenteesi on tuttu, jostain syystä ihmiset tulevat jopa vihaiseksi kun en "käyttänyt päätäni" ja opiskellut sinne ja tänne.
Niin ja minä en siis ikinä ollut mikään pingottaja mitä kympin tytöistä usein luullaan, opiskelu ei kiinnostanut minua, minulla oli aikaavievä harrastus enkä ikinä lukenut kokeisiin vapaa-ajalla tmv, mutta sain silti niitä kymppejä. :D
Kävit siis pelkän peruskoulun ja sitten lähihoitajaksi?
Eipä ihme, että menit lukematta läpi.Ai sinustako useimmat menevät peruskoulun läpi lukematta (tai edes lukien) todistus täynnä kymppejä? Okei...
Miksi jankkaat sitä, että olisit päässyt mihin vaan, jos olisit halunnut? Eihän sillä pitäisi olla mitään merkitystä? Sori nyt vaan, et vaikuta kovin varmalta omista valinnoistasi.
Kommenttisi on ilmeisesti tarkoitettu minulle, ja minä siis olen tyytyväinen omiin valintoihin ja tekisin ne uudelleen samalla tavalla koska olen niiden myötä kokenut erittäin hienoja asioita, mutta kuten huomasit niin olen myös hyvin tottunut puolustelemaan niitä sinun kaltaisillesi, joilla elämänarvot ovat totaalisen erilaiset omieni kanssa. Jostain syystä herätän niillä aina närää tietynlaisissa ihmisissä.
Olen itse asiassa elänyt aika samanlaisen elämän kuin sinä, mutta minusta tuntuu tyhmältä sanoa "olisin kyllä päässyt minne vaan olisin halunnut, jos olisin halunnut."
Jep, Suomessa vaatimattomuus on aina ollut kunniassa. ;)
ohis
Voi luoja mikä väheksyvä asenne keskustelussa taas..
Mä olin kympin tyttö, kiltteydestä en niin tiedä. Peruskoulu ja lukio menivät heittämällä läpi erinomaisin arvosanoin ja lääketieteen lisensiaatin opinnot kanssa suoritin ilman sen kummempaa stressaamista. Pari välivuotta mietin mitä haluan isona tehdä ja päädyin lääkikseen, koska antaa niin huikean monipuoliset valmiudet täysin erilaisiin työtehtäviin. Nyt työskentelen yliopistosairaalassa kliinisessä työssä melko ensiapu/päivystyspainotteisesti, harrastan monipuolisesti, matkustelen, käyn kulttuuritapahtumissa, baarissa, lenkillä, kampaajalla, kaupassa, kaverien luona, muutaman pokemoninkin olen jopa uteliaisuuttani metsästänyt, yritän parhaillaan pudottaa muutamaa kertynyttä ylimääräistä kiloa ja aloitin 10km juoksuohjelman suorittamisen, pohdin psykologian tai poliittisen historian opintoja avoimessa ylipistossa. Eli päädyin ihan tavalliseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2390 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siwan kassa.
Jos valitsee alan, johon ei oikeasti voi työllistyä kuten antropologia, arkeologia, kirjallisuustiede, filosofia ja todella monia muita. Tytsyt lähtevät opiskelemaan vain oman älyllisen intohimonsa perässä yhtään miettimättä, onko kyseisellä alalla töitä. Hyvin harva pääsee tutkijaksi, loppujen pitäisi sitten ruveta opettajiksi mutta oman kokemuksen mukaan tämän tajuamisen vaiheessa kilahtaa nuppi.
Tai sitten hankkiutuu ikuisuusäidiksi ja ikuisuuskatkeraksi, kun kaikki tietämänsä lahjat valuvat vaipanvaihtoon.
Onhan kympin tyttöjä toki muitakin, joilla on myös reaalista älliä ja lähtevät lukemaan lääkäreiksi ja juristeiksi. Mutta ikävä kyllä aika monen kympin tytön tarina on tuo aiemmin kuvaamani. Nuppi tiedostaa vain lahjakkuuden mutta ei kestä sen tuomaa vastuuta.
Ja sinä sait keskiarvoksi peruskoulusta 5,5?
Kympin oppilaita ja 6 laudaturin ylioppilaita on tutkittu ja huomattu, että heillä on huomattavasti realistisemmat odotukset tulevaisuudelta kuin muilla. Kympin tyttö voi lukea vaikka kemiaa ja tutkia molekyyleja ihan onnellisena, vaikka sinulle se olisi ajan tuhlaamista. Aika moni pääsee edelleen tutkijaksi, nykyisin tosin ulkomaille.
Kultaseni. Satun olemaan vanhan ajan kuuden ällän ylioppilas pitkällä matikalla, lukion päästötodistuksen keskiarvo on muistaakseni 9.7. Olisi enemmän, jos ei olisi vielä siihen aikaan ollut typeriä pakollisia aineita vielä lukiossakin, kuten liikunta.
Nykyään olen kahden aineen maisteri, johtavassa asemassa työelämässä ja tohtorikoulutettava. Kuvaamani tarinat perustuvat havaintoihin opiskelukavereista, jotka eivät todellakaan välittäneet työllistymisestä. Minä nimenomaan välitin ja valitsin aineeni sen pohjalta, että ne johtavat suoraan ammattiin. Monet hyvin älykkäät tyttöpuoliset kaverini haahuilivat humanististen aineiden sopassa, joihin todellakaan ei tutkijaksi työllisty kuin äärimmäisen harva. Väitteesi, että moni pääsee tutkijaksi, saati ulkomaille, on täyttä bulshittiä.
Liian moni lahjakas nainen menetetään sukupuolirooleihin ja jo lapsena luotuun epävarmuuteen, että ethän sinä SAA osata oikeasti. Koulussa saat vielä pärjätä mutta eihän sillä oikeassa elämässä ole merkitystä. Sillä vaan on merkitystä, että teet kakaroita ja palvot äijääsi (sarkasmia, jos et ymmärtänyt).
No nyt ymmärrän. Minä olen tohtori, sinä vasta tohtorikoulutettava, vaikka kirjoitit ylioppilaaksi ennen vuotta 1996. Ikää sinulla on oltava jo lähes 40 vuotta eli olet jopa suomalaisittain varsin iäkäs vasta suunnittelemaan väitöstilaisuutta.
Lapsia minulla on kolme. Tässä maailmassa kun voi saada sekä perheen että edetä tiedemaailmassa. Tosin silloin pitää ymmärtää valita niin, että panostaa tutkimustyöhön ajoissa. Sinun osaltasi saattaa se viimeinenkin juna jo olla mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin lukion kesken ja tein 18-vuotiaana suunnitellusti lapsen, sen jälkeen opiskelin lähihoitajaksi. Nyt muutaman vuoden työssäolon jälkeen tänä syksynä jatkan ammattikorkeaan kätilöksi. Olin siis itse "kympin tyttö", josta toivottiin lääkäriä ja ties mitä, mutta minä halusin vähän erilaisen tarinan ja olen edelleen tyytyväinen valintoihini.
Halusit köyhäksi porsijaksi? mahtavan uniikki tarina, näitähän meillä ei vielä ollutkaan.
Halusin elää elämäni oman mieleni mukaan, enkä muiden suunnitelmien. Lasta olin toivonut jo teinistä asti ja lukioon en olisi halunnut alkuunkaan, mutta pakotettiin. Minä halusin vain hoitaa hevosia, jota teinkin vuosia, ja myöhemmin lähihoitajan ammatti tuntui omalta heti. Kätilö on ollut aina suurin haave sen jälkeen ja nyt jatkan siihen. Elämässä on muutakin kun joku lääkärin palkka. :D Ojensin ensimmäisen lapsenlapsen äitini syliin sinä keväänä kun muut ikäiseni ojensivat äideilleen lyyrat, ja sanoin hänelle että olen tästä aika paljon ylpeämpi kun jostain turhasta lakista jonka saaminen olisi minulle ollut todella helppoa ja tylsää. Lapsi on nyt koululainen.
Mutta sinänsä asenteesi on tuttu, jostain syystä ihmiset tulevat jopa vihaiseksi kun en "käyttänyt päätäni" ja opiskellut sinne ja tänne.
Niin ja minä en siis ikinä ollut mikään pingottaja mitä kympin tytöistä usein luullaan, opiskelu ei kiinnostanut minua, minulla oli aikaavievä harrastus enkä ikinä lukenut kokeisiin vapaa-ajalla tmv, mutta sain silti niitä kymppejä. :D
Kävit siis pelkän peruskoulun ja sitten lähihoitajaksi?
Eipä ihme, että menit lukematta läpi.Ai sinustako useimmat menevät peruskoulun läpi lukematta (tai edes lukien) todistus täynnä kymppejä? Okei...
Miksi jankkaat sitä, että olisit päässyt mihin vaan, jos olisit halunnut? Eihän sillä pitäisi olla mitään merkitystä? Sori nyt vaan, et vaikuta kovin varmalta omista valinnoistasi.
Kommenttisi on ilmeisesti tarkoitettu minulle, ja minä siis olen tyytyväinen omiin valintoihin ja tekisin ne uudelleen samalla tavalla koska olen niiden myötä kokenut erittäin hienoja asioita, mutta kuten huomasit niin olen myös hyvin tottunut puolustelemaan niitä sinun kaltaisillesi, joilla elämänarvot ovat totaalisen erilaiset omieni kanssa. Jostain syystä herätän niillä aina närää tietynlaisissa ihmisissä.
Olen itse asiassa elänyt aika samanlaisen elämän kuin sinä, mutta minusta tuntuu tyhmältä sanoa "olisin kyllä päässyt minne vaan olisin halunnut, jos olisin halunnut."
Useimmat voisivat päästä. Monesti kympin ja viitosen oppilaiden ero on vaan kasvatuksessa. Jos kotiympäristö on vääränlainen, niin luonnollista mielenkiintoa uuden oppimiseen ja kestävän elämän suunniteluun ei synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KILTIT kympin tytöt lähes poikkeuksetta opettajiksi.
Vähemmän kiltit mutta lahjakkaat tytöt päätyy usein lääkäreiksi, insinööreiksi, arkkitehdeiksi jne.
Taiteilija. Älykkyys on vain muto-osa lahjoistani. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taiteilija. Älykkyys on vain muto-osa lahjoistani. :)
...murto-osa...
Työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön kanssa. Mikään huippusuoritus ei vain riittänyt itselle ja nyt ei uskalla tehdä mitään kun epäonnistumisen pelko lamaannuttaa.
Ite oon 9-10 tyttö ja teen kaksoistutkinnon (lukio ja laborantti) ja sen jälkeen hammaslääkäriksi opiskelemaan, ehkä siitä myöhemmin erikoishammaslääkäriksi. Toki ei voi tietää mihin tiet vie, mutta noi on hyvin vahvasti ollu useamman vuoden määränpäänä. Armeijaankin menen vuodeksi nin ylenisinköhän siellä.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2390 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siwan kassa.
Jos valitsee alan, johon ei oikeasti voi työllistyä kuten antropologia, arkeologia, kirjallisuustiede, filosofia ja todella monia muita. Tytsyt lähtevät opiskelemaan vain oman älyllisen intohimonsa perässä yhtään miettimättä, onko kyseisellä alalla töitä. Hyvin harva pääsee tutkijaksi, loppujen pitäisi sitten ruveta opettajiksi mutta oman kokemuksen mukaan tämän tajuamisen vaiheessa kilahtaa nuppi.
Tai sitten hankkiutuu ikuisuusäidiksi ja ikuisuuskatkeraksi, kun kaikki tietämänsä lahjat valuvat vaipanvaihtoon.
Onhan kympin tyttöjä toki muitakin, joilla on myös reaalista älliä ja lähtevät lukemaan lääkäreiksi ja juristeiksi. Mutta ikävä kyllä aika monen kympin tytön tarina on tuo aiemmin kuvaamani. Nuppi tiedostaa vain lahjakkuuden mutta ei kestä sen tuomaa vastuuta.
Ja sinä sait keskiarvoksi peruskoulusta 5,5?
Kympin oppilaita ja 6 laudaturin ylioppilaita on tutkittu ja huomattu, että heillä on huomattavasti realistisemmat odotukset tulevaisuudelta kuin muilla. Kympin tyttö voi lukea vaikka kemiaa ja tutkia molekyyleja ihan onnellisena, vaikka sinulle se olisi ajan tuhlaamista. Aika moni pääsee edelleen tutkijaksi, nykyisin tosin ulkomaille.
Kultaseni. Satun olemaan vanhan ajan kuuden ällän ylioppilas pitkällä matikalla, lukion päästötodistuksen keskiarvo on muistaakseni 9.7. Olisi enemmän, jos ei olisi vielä siihen aikaan ollut typeriä pakollisia aineita vielä lukiossakin, kuten liikunta.
Nykyään olen kahden aineen maisteri, johtavassa asemassa työelämässä ja tohtorikoulutettava. Kuvaamani tarinat perustuvat havaintoihin opiskelukavereista, jotka eivät todellakaan välittäneet työllistymisestä. Minä nimenomaan välitin ja valitsin aineeni sen pohjalta, että ne johtavat suoraan ammattiin. Monet hyvin älykkäät tyttöpuoliset kaverini haahuilivat humanististen aineiden sopassa, joihin todellakaan ei tutkijaksi työllisty kuin äärimmäisen harva. Väitteesi, että moni pääsee tutkijaksi, saati ulkomaille, on täyttä bulshittiä.
Liian moni lahjakas nainen menetetään sukupuolirooleihin ja jo lapsena luotuun epävarmuuteen, että ethän sinä SAA osata oikeasti. Koulussa saat vielä pärjätä mutta eihän sillä oikeassa elämässä ole merkitystä. Sillä vaan on merkitystä, että teet kakaroita ja palvot äijääsi (sarkasmia, jos et ymmärtänyt).
No nyt ymmärrän. Minä olen tohtori, sinä vasta tohtorikoulutettava, vaikka kirjoitit ylioppilaaksi ennen vuotta 1996. Ikää sinulla on oltava jo lähes 40 vuotta eli olet jopa suomalaisittain varsin iäkäs vasta suunnittelemaan väitöstilaisuutta.
Lapsia minulla on kolme. Tässä maailmassa kun voi saada sekä perheen että edetä tiedemaailmassa. Tosin silloin pitää ymmärtää valita niin, että panostaa tutkimustyöhön ajoissa. Sinun osaltasi saattaa se viimeinenkin juna jo olla mennyt.
Olipa väsynyt trolliyritys. Veikkaan että olet tohtorin nähnyt korkeintaan telkkarissa ja sielläkin sellaisen joka matkustelee pitkin maailmankaikkeutta vanhalla englantilaisella poliisikopilla.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2390 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siwan kassa.
Jos valitsee alan, johon ei oikeasti voi työllistyä kuten antropologia, arkeologia, kirjallisuustiede, filosofia ja todella monia muita. Tytsyt lähtevät opiskelemaan vain oman älyllisen intohimonsa perässä yhtään miettimättä, onko kyseisellä alalla töitä. Hyvin harva pääsee tutkijaksi, loppujen pitäisi sitten ruveta opettajiksi mutta oman kokemuksen mukaan tämän tajuamisen vaiheessa kilahtaa nuppi.
Tai sitten hankkiutuu ikuisuusäidiksi ja ikuisuuskatkeraksi, kun kaikki tietämänsä lahjat valuvat vaipanvaihtoon.
Onhan kympin tyttöjä toki muitakin, joilla on myös reaalista älliä ja lähtevät lukemaan lääkäreiksi ja juristeiksi. Mutta ikävä kyllä aika monen kympin tytön tarina on tuo aiemmin kuvaamani. Nuppi tiedostaa vain lahjakkuuden mutta ei kestä sen tuomaa vastuuta.
Ja sinä sait keskiarvoksi peruskoulusta 5,5?
Kympin oppilaita ja 6 laudaturin ylioppilaita on tutkittu ja huomattu, että heillä on huomattavasti realistisemmat odotukset tulevaisuudelta kuin muilla. Kympin tyttö voi lukea vaikka kemiaa ja tutkia molekyyleja ihan onnellisena, vaikka sinulle se olisi ajan tuhlaamista. Aika moni pääsee edelleen tutkijaksi, nykyisin tosin ulkomaille.
Kultaseni. Satun olemaan vanhan ajan kuuden ällän ylioppilas pitkällä matikalla, lukion päästötodistuksen keskiarvo on muistaakseni 9.7. Olisi enemmän, jos ei olisi vielä siihen aikaan ollut typeriä pakollisia aineita vielä lukiossakin, kuten liikunta.
Nykyään olen kahden aineen maisteri, johtavassa asemassa työelämässä ja tohtorikoulutettava. Kuvaamani tarinat perustuvat havaintoihin opiskelukavereista, jotka eivät todellakaan välittäneet työllistymisestä. Minä nimenomaan välitin ja valitsin aineeni sen pohjalta, että ne johtavat suoraan ammattiin. Monet hyvin älykkäät tyttöpuoliset kaverini haahuilivat humanististen aineiden sopassa, joihin todellakaan ei tutkijaksi työllisty kuin äärimmäisen harva. Väitteesi, että moni pääsee tutkijaksi, saati ulkomaille, on täyttä bulshittiä.
Liian moni lahjakas nainen menetetään sukupuolirooleihin ja jo lapsena luotuun epävarmuuteen, että ethän sinä SAA osata oikeasti. Koulussa saat vielä pärjätä mutta eihän sillä oikeassa elämässä ole merkitystä. Sillä vaan on merkitystä, että teet kakaroita ja palvot äijääsi (sarkasmia, jos et ymmärtänyt).
No nyt ymmärrän. Minä olen tohtori, sinä vasta tohtorikoulutettava, vaikka kirjoitit ylioppilaaksi ennen vuotta 1996. Ikää sinulla on oltava jo lähes 40 vuotta eli olet jopa suomalaisittain varsin iäkäs vasta suunnittelemaan väitöstilaisuutta.
Lapsia minulla on kolme. Tässä maailmassa kun voi saada sekä perheen että edetä tiedemaailmassa. Tosin silloin pitää ymmärtää valita niin, että panostaa tutkimustyöhön ajoissa. Sinun osaltasi saattaa se viimeinenkin juna jo olla mennyt.
Suomessa väitellään myös oikeiden töiden ohessa eli ollaan töissä jossain ihan muualla kuin yliopistolla. Tällöin väittelijän ikäkin voi olla ihan jotain muuta kuin sinun yliopistolle/tiedemaailmaan jääneen.
Miten kiltistä voi tulla lakimies?