Minkälaisiin töihin kiltit kympintytöt päätyy?

Kympin tyttö kannustavasta korkeakoulutetusta perheestä, asuinpaikka ehkä isossa kaupungissa tai sen liepeillä: ihan mitä vaan.

Kympin tyttö rakennemuutoksen raiskaamassa Syrjä-Suomessa, monisairaan yh-mutsin katraan esikoinen: Siwaan töihin tienaamaan viimeistään lukioiässä, yo-lakki päässä naapurikaupunkiin lähihoitajalinjalle.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen matemaattisten aineiden lehtori lukiossa  (okei ka oli 9.1, ei ihan kymppejä)

Ystäväni vastaavalla koulumenestyksellä:

- Biologi, tekee väitöskirjaa yliopistolla

- Arkkitehti, lähti heti valmistumisen jälkeen Saksaan töihin. Nykyisin osakas alansa firmassa ko. maassa.

- DI, projektijohtaja nyt

- Sairaanhoitaja

Ja pienenä huomautuksena: Olemme 26-vuotiaita.

Ihmettelen kovasti, miksi termi "kympintyttö" on joillekin niin negatiivinen ja tässäkin keskustelussa haetaan iloa, että nämä ko. tytöt olisivat päätyneet matalapalkkaisiin ja aliarvostettuihin työpaikkoihin. Näillä "kympintytöillä" on siitä hyvä tilanne, että he voivat valita melkein minkä alan tahansa ja mennä mitä vain opiskelemaan. Rahkeet riittää, senkun vain valitsee. Jos valinta on kirjastonhoitaja, humanistinen "ikuisuusopiskelija", lääkäri tai parturi-kampaaja, niin mitä sitten? Oma valinta, oma tyytyväisyys elämään, pingottaminen ei ole koskaan koulussa turhaa, ainakin henkisiä eväitä elämään tarttuu (työteliäisyys, itsekuri, opiskelutaidot, luetunymmärtäminen, sivists ym.), jos ei muuten näitä luettuja asioita elämässään ole myöhemmin tarvinnut. Tosin kun tätä keskusteluakin lukee, aika moni on taitojaan tarvinnut.

Koska ne kympin tytöt on yleensä ylemmyydentuntoisia huumorintajuttomia pingottajia jo kouluaikoina, ja siksi on kiva kun tulee todistetuksi, että eipä se pingottaminen kovin usein kannata. 

Ja elämässä todella tarvitsee menestyäkseen vähän muutakin kuin itsekuria ja opiskelutaitoja. Ihan vaan vaikka luovuutta ja kapinallisuutta, kykyä kyseenalaistaa, jota noilla kympin pakertajilla harvoin on. Ja se valitettavasti näkyy meidän opettajistamme, joista 90% on entisiä kympin tyttöjä.

Käyttäjä2390 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siwan kassa.

Jos valitsee alan, johon ei oikeasti voi työllistyä kuten antropologia, arkeologia, kirjallisuustiede, filosofia ja todella monia muita. Tytsyt lähtevät opiskelemaan vain oman älyllisen intohimonsa perässä yhtään miettimättä, onko kyseisellä alalla töitä. Hyvin harva pääsee tutkijaksi, loppujen pitäisi sitten ruveta opettajiksi mutta oman kokemuksen mukaan tämän tajuamisen vaiheessa kilahtaa nuppi.

Tai sitten hankkiutuu ikuisuusäidiksi ja ikuisuuskatkeraksi, kun kaikki tietämänsä lahjat valuvat vaipanvaihtoon.

Onhan kympin tyttöjä toki muitakin, joilla on myös reaalista älliä ja lähtevät lukemaan lääkäreiksi ja juristeiksi. Mutta ikävä kyllä aika monen kympin tytön tarina on tuo aiemmin kuvaamani. Nuppi tiedostaa vain lahjakkuuden mutta ei kestä sen tuomaa vastuuta.

Ja sinä sait keskiarvoksi peruskoulusta 5,5?

Kympin oppilaita ja 6 laudaturin ylioppilaita on tutkittu ja huomattu, että heillä on huomattavasti realistisemmat odotukset tulevaisuudelta kuin muilla. Kympin tyttö voi lukea vaikka kemiaa ja tutkia molekyyleja ihan onnellisena, vaikka sinulle se olisi ajan tuhlaamista. Aika moni pääsee edelleen tutkijaksi, nykyisin tosin ulkomaille.

Kultaseni. Satun olemaan vanhan ajan kuuden ällän ylioppilas pitkällä matikalla, lukion päästötodistuksen keskiarvo on muistaakseni 9.7. Olisi enemmän, jos ei olisi vielä siihen aikaan ollut typeriä pakollisia aineita vielä lukiossakin, kuten liikunta.

Nykyään olen kahden aineen maisteri, johtavassa asemassa työelämässä ja tohtorikoulutettava. Kuvaamani tarinat perustuvat havaintoihin opiskelukavereista, jotka eivät todellakaan välittäneet työllistymisestä. Minä nimenomaan välitin ja valitsin aineeni sen pohjalta, että ne johtavat suoraan ammattiin. Monet hyvin älykkäät tyttöpuoliset kaverini haahuilivat humanististen aineiden sopassa, joihin todellakaan ei tutkijaksi työllisty kuin äärimmäisen harva. Väitteesi, että moni pääsee tutkijaksi, saati ulkomaille, on täyttä bulshittiä.

Liian moni lahjakas nainen menetetään sukupuolirooleihin ja jo lapsena luotuun epävarmuuteen, että ethän sinä SAA osata oikeasti. Koulussa saat vielä pärjätä mutta eihän sillä oikeassa elämässä ole merkitystä. Sillä vaan on merkitystä, että teet kakaroita ja palvot äijääsi (sarkasmia, jos et ymmärtänyt).

Näin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin lukion kesken ja tein 18-vuotiaana suunnitellusti lapsen, sen jälkeen opiskelin lähihoitajaksi. Nyt muutaman vuoden työssäolon jälkeen tänä syksynä jatkan ammattikorkeaan kätilöksi. Olin siis itse "kympin tyttö", josta toivottiin lääkäriä ja ties mitä, mutta minä halusin vähän erilaisen tarinan ja olen edelleen tyytyväinen valintoihini.

Halusit köyhäksi porsijaksi? mahtavan uniikki tarina, näitähän meillä ei vielä ollutkaan.

Halusin elää elämäni oman mieleni mukaan, enkä muiden suunnitelmien. Lasta olin toivonut jo teinistä asti ja lukioon en olisi halunnut alkuunkaan, mutta pakotettiin. Minä halusin vain hoitaa hevosia, jota teinkin vuosia, ja myöhemmin lähihoitajan ammatti tuntui omalta heti. Kätilö on ollut aina suurin haave sen jälkeen ja nyt jatkan siihen. Elämässä on muutakin kun joku lääkärin palkka. :D Ojensin ensimmäisen lapsenlapsen äitini syliin sinä keväänä kun muut ikäiseni ojensivat äideilleen lyyrat, ja sanoin hänelle että olen tästä aika paljon ylpeämpi kun jostain turhasta lakista jonka saaminen olisi minulle ollut todella helppoa ja tylsää. Lapsi on nyt koululainen.

Mutta sinänsä asenteesi on tuttu, jostain syystä ihmiset tulevat jopa vihaiseksi kun en "käyttänyt päätäni" ja opiskellut sinne ja tänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin lukion kesken ja tein 18-vuotiaana suunnitellusti lapsen, sen jälkeen opiskelin lähihoitajaksi. Nyt muutaman vuoden työssäolon jälkeen tänä syksynä jatkan ammattikorkeaan kätilöksi. Olin siis itse "kympin tyttö", josta toivottiin lääkäriä ja ties mitä, mutta minä halusin vähän erilaisen tarinan ja olen edelleen tyytyväinen valintoihini.

Halusit köyhäksi porsijaksi? mahtavan uniikki tarina, näitähän meillä ei vielä ollutkaan.

Halusin elää elämäni oman mieleni mukaan, enkä muiden suunnitelmien. Lasta olin toivonut jo teinistä asti ja lukioon en olisi halunnut alkuunkaan, mutta pakotettiin. Minä halusin vain hoitaa hevosia, jota teinkin vuosia, ja myöhemmin lähihoitajan ammatti tuntui omalta heti. Kätilö on ollut aina suurin haave sen jälkeen ja nyt jatkan siihen. Elämässä on muutakin kun joku lääkärin palkka. :D Ojensin ensimmäisen lapsenlapsen äitini syliin sinä keväänä kun muut ikäiseni ojensivat äideilleen lyyrat, ja sanoin hänelle että olen tästä aika paljon ylpeämpi kun jostain turhasta lakista jonka saaminen olisi minulle ollut todella helppoa ja tylsää. Lapsi on nyt koululainen.

Mutta sinänsä asenteesi on tuttu, jostain syystä ihmiset tulevat jopa vihaiseksi kun en "käyttänyt päätäni" ja opiskellut sinne ja tänne.

Niin ja minä en siis ikinä ollut mikään pingottaja mitä kympin tytöistä usein luullaan, opiskelu ei kiinnostanut minua, minulla oli aikaavievä harrastus enkä ikinä lukenut kokeisiin vapaa-ajalla tmv, mutta sain silti niitä kymppejä. :D

On aika paradoksaalista, että vaikka Suomessa arvostetaan työntekoa hyvin paljon, niin työntekoa koulussa ei arvosteta, ei varsinkaan, jos kyseessä on tyttö. En tarkoita, että kympin tyttöjen pitäisi puurtaa saadakseen hyviä numeroita, mutta jotain tietysti täytyy tehdä, jotta menestyisi. Mutta siitä yritetään tehdä jotenkin kyseenalaista ja jopa halveksittavaa. Tosi kummallista tai ei sittenkään, kun tietää, miten suomalaiset osaavat kadehtia jopa muoviämpäriä, jonka joku toinen onnistuu saamaan jonkin jättikaupan avajaista ja itse jää ilman, kun ei tullut viittä tuntia ennen jonottamaan. 

Kyllä niitä kympin tyttöjä rekrytoi paljon mieluummin kuin seiskan poikia. Seiskan pojat ovat nimittäin yleensä kyvyiltään ja älykkyydeltään, noh, sanotaanko sellaista seiskan tasoa.

"Kapinallisuutta" tai muuta hienosti runoitlua syytä koulutumenestykselle kuten "ei ne lukemiset oikein siinä vaiheessa kiinnostaneet" seiskan keskiarvolle on harvoin oikeasti olemassa. Seiskan oppilas on yleensä seiskan työntekijä ja kelpaa lähinnä suorittaviin töihin.

Parasta tietysti olisi vielä, jos kympin tytöllä olisi aikuistuttuaan reipasta asennetta, eteenpäin suuntaavaa hyvää itsetuntoa ja kovaa kilpailuviettiä. Kyllä tulevaisuuden työelämä on näillä eväillä teidän, arvoisat osaavat ja asennetta puhkuvat kympin tytöt.

Nimim. yksityisen suuryrityksen toimitusjohtaja (mies)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen matemaattisten aineiden lehtori lukiossa  (okei ka oli 9.1, ei ihan kymppejä)

Ystäväni vastaavalla koulumenestyksellä:

- Biologi, tekee väitöskirjaa yliopistolla

- Arkkitehti, lähti heti valmistumisen jälkeen Saksaan töihin. Nykyisin osakas alansa firmassa ko. maassa.

- DI, projektijohtaja nyt

- Sairaanhoitaja

Ja pienenä huomautuksena: Olemme 26-vuotiaita.

Ihmettelen kovasti, miksi termi "kympintyttö" on joillekin niin negatiivinen ja tässäkin keskustelussa haetaan iloa, että nämä ko. tytöt olisivat päätyneet matalapalkkaisiin ja aliarvostettuihin työpaikkoihin. Näillä "kympintytöillä" on siitä hyvä tilanne, että he voivat valita melkein minkä alan tahansa ja mennä mitä vain opiskelemaan. Rahkeet riittää, senkun vain valitsee. Jos valinta on kirjastonhoitaja, humanistinen "ikuisuusopiskelija", lääkäri tai parturi-kampaaja, niin mitä sitten? Oma valinta, oma tyytyväisyys elämään, pingottaminen ei ole koskaan koulussa turhaa, ainakin henkisiä eväitä elämään tarttuu (työteliäisyys, itsekuri, opiskelutaidot, luetunymmärtäminen, sivists ym.), jos ei muuten näitä luettuja asioita elämässään ole myöhemmin tarvinnut. Tosin kun tätä keskusteluakin lukee, aika moni on taitojaan tarvinnut.

Koska ne kympin tytöt on yleensä ylemmyydentuntoisia huumorintajuttomia pingottajia jo kouluaikoina, ja siksi on kiva kun tulee todistetuksi, että eipä se pingottaminen kovin usein kannata. 

Ja elämässä todella tarvitsee menestyäkseen vähän muutakin kuin itsekuria ja opiskelutaitoja. Ihan vaan vaikka luovuutta ja kapinallisuutta, kykyä kyseenalaistaa, jota noilla kympin pakertajilla harvoin on. Ja se valitettavasti näkyy meidän opettajistamme, joista 90% on entisiä kympin tyttöjä.

Eivät he ole yhtään sen ylimielisempiä kuin ne eri genrejen uniikit lumihiutaleetkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin lukion kesken ja tein 18-vuotiaana suunnitellusti lapsen, sen jälkeen opiskelin lähihoitajaksi. Nyt muutaman vuoden työssäolon jälkeen tänä syksynä jatkan ammattikorkeaan kätilöksi. Olin siis itse "kympin tyttö", josta toivottiin lääkäriä ja ties mitä, mutta minä halusin vähän erilaisen tarinan ja olen edelleen tyytyväinen valintoihini.

Halusit köyhäksi porsijaksi? mahtavan uniikki tarina, näitähän meillä ei vielä ollutkaan.

Oletko sinä se sika, jonka äiti oli kylän kuuluisin emakko? Osaatko viheltää? Jos osaat, sulla on edessä upea ura sirkuksessa. Tarinasi on mahtavan uniikki, sillä porsaat joutuvat yleensä joulukinkuiksi, vain harvat päätyvät nettipalstoille sikailemaan.

Jos nuppi on edelleen koossa, niin aika moni hakeutuu luokanopettajakoulutukseen. Työssä tuleekin sitten eteen pettymys, kun oppilaat eivät olekaan tottelevaisia ja kilttejä, siis sellaisia kuin itse oli koulussa. Moni vaihtaa alaa. Kirjo on suuri.

Vierailija kirjoitti:

Liian moni kympin tyttö päätyy lukion jälkeen psykiatriselle osastolle hoitoon. Ja tämä on valitettava tosiasia.

Onko näin? Itse olin peruskoulussa kympin tyttö, mutta sen jälkeen elämä alkoi mennä alamäkeä. Lukiosta kirjoitin vielä vahingossa E:n paperit, mutta ammattikorkeakoulussa en vaan jaksanut enää opiskella ollenkaan. Jälkeenpäin kun mietin, niin minulla taisi olla burn out jo tuolloin? Olisin halunnut jo lukiossa psykiatrin puheille, mutta vanhempani olivat niin kovasti sitä vastaan, että en osannut sitten hakea apua kuin vasta vuosien jälkeen.

Cannonball kirjoitti:

Kyllä niitä kympin tyttöjä rekrytoi paljon mieluummin kuin seiskan poikia. Seiskan pojat ovat nimittäin yleensä kyvyiltään ja älykkyydeltään, noh, sanotaanko sellaista seiskan tasoa.

"Kapinallisuutta" tai muuta hienosti runoitlua syytä koulutumenestykselle kuten "ei ne lukemiset oikein siinä vaiheessa kiinnostaneet" seiskan keskiarvolle on harvoin oikeasti olemassa. Seiskan oppilas on yleensä seiskan työntekijä ja kelpaa lähinnä suorittaviin töihin.

Parasta tietysti olisi vielä, jos kympin tytöllä olisi aikuistuttuaan reipasta asennetta, eteenpäin suuntaavaa hyvää itsetuntoa ja kovaa kilpailuviettiä. Kyllä tulevaisuuden työelämä on näillä eväillä teidän, arvoisat osaavat ja asennetta puhkuvat kympin tytöt.

Nimim. yksityisen suuryrityksen toimitusjohtaja (mies)[/quote

Lukiossa Sauli Niinistö oli kutosen oppilas ja Tarja Halonen seiskan. Avarakatseisuutta, pyydän. Olin itse kympin tyttö lukiossa ja kympin ja ysin tyttö yläasteella, kuusi älkää ja laajat opinnot sekä maisterin paperit erinomaisin arvosanoin ja vakityö omalla alalla lähes alusta asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin lukion kesken ja tein 18-vuotiaana suunnitellusti lapsen, sen jälkeen opiskelin lähihoitajaksi. Nyt muutaman vuoden työssäolon jälkeen tänä syksynä jatkan ammattikorkeaan kätilöksi. Olin siis itse "kympin tyttö", josta toivottiin lääkäriä ja ties mitä, mutta minä halusin vähän erilaisen tarinan ja olen edelleen tyytyväinen valintoihini.

Halusit köyhäksi porsijaksi? mahtavan uniikki tarina, näitähän meillä ei vielä ollutkaan.

Halusin elää elämäni oman mieleni mukaan, enkä muiden suunnitelmien. Lasta olin toivonut jo teinistä asti ja lukioon en olisi halunnut alkuunkaan, mutta pakotettiin. Minä halusin vain hoitaa hevosia, jota teinkin vuosia, ja myöhemmin lähihoitajan ammatti tuntui omalta heti. Kätilö on ollut aina suurin haave sen jälkeen ja nyt jatkan siihen. Elämässä on muutakin kun joku lääkärin palkka. :D Ojensin ensimmäisen lapsenlapsen äitini syliin sinä keväänä kun muut ikäiseni ojensivat äideilleen lyyrat, ja sanoin hänelle että olen tästä aika paljon ylpeämpi kun jostain turhasta lakista jonka saaminen olisi minulle ollut todella helppoa ja tylsää. Lapsi on nyt koululainen.

Mutta sinänsä asenteesi on tuttu, jostain syystä ihmiset tulevat jopa vihaiseksi kun en "käyttänyt päätäni" ja opiskellut sinne ja tänne.

Niin ja minä en siis ikinä ollut mikään pingottaja mitä kympin tytöistä usein luullaan, opiskelu ei kiinnostanut minua, minulla oli aikaavievä harrastus enkä ikinä lukenut kokeisiin vapaa-ajalla tmv, mutta sain silti niitä kymppejä. :D

Kävit siis pelkän peruskoulun ja sitten lähihoitajaksi?

Eipä ihme, että menit lukematta läpi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa ykkösen ammatissa?

Ei siinä ammatiss ole mitään vikaa, vaan todistuksessa. Kysyttiin kympin tyttöjen ammatteja, ei ysin. Meidän lukioluokalla lähes kaikilla numerot oli pelkkiä ysejä ja kymppejä, meistä taviksista erottui selvästi ne pari täyden kympin oppilasta. Toinen meni opiskelemaan kemiaa, toinen metsätiedettä (?). En tiedä mitä tekevät nykyään.

On vähän eri asia olla lukiossa 7 oppilas kuin peruskoulussa. Peruskoulussa 8 oppilas on jo aika heikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin lukion kesken ja tein 18-vuotiaana suunnitellusti lapsen, sen jälkeen opiskelin lähihoitajaksi. Nyt muutaman vuoden työssäolon jälkeen tänä syksynä jatkan ammattikorkeaan kätilöksi. Olin siis itse "kympin tyttö", josta toivottiin lääkäriä ja ties mitä, mutta minä halusin vähän erilaisen tarinan ja olen edelleen tyytyväinen valintoihini.

Halusit köyhäksi porsijaksi? mahtavan uniikki tarina, näitähän meillä ei vielä ollutkaan.

Halusin elää elämäni oman mieleni mukaan, enkä muiden suunnitelmien. Lasta olin toivonut jo teinistä asti ja lukioon en olisi halunnut alkuunkaan, mutta pakotettiin. Minä halusin vain hoitaa hevosia, jota teinkin vuosia, ja myöhemmin lähihoitajan ammatti tuntui omalta heti. Kätilö on ollut aina suurin haave sen jälkeen ja nyt jatkan siihen. Elämässä on muutakin kun joku lääkärin palkka. :D Ojensin ensimmäisen lapsenlapsen äitini syliin sinä keväänä kun muut ikäiseni ojensivat äideilleen lyyrat, ja sanoin hänelle että olen tästä aika paljon ylpeämpi kun jostain turhasta lakista jonka saaminen olisi minulle ollut todella helppoa ja tylsää. Lapsi on nyt koululainen.

Mutta sinänsä asenteesi on tuttu, jostain syystä ihmiset tulevat jopa vihaiseksi kun en "käyttänyt päätäni" ja opiskellut sinne ja tänne.

Niin ja minä en siis ikinä ollut mikään pingottaja mitä kympin tytöistä usein luullaan, opiskelu ei kiinnostanut minua, minulla oli aikaavievä harrastus enkä ikinä lukenut kokeisiin vapaa-ajalla tmv, mutta sain silti niitä kymppejä. :D

Kävit siis pelkän peruskoulun ja sitten lähihoitajaksi?

Eipä ihme, että menit lukematta läpi.

Kävin sitä lukiota myös 1,5v ennen lopettamista, niillä samoilla kympin arvosanoilla ilman lukemista. Eli tiedän kyllä että pienellä lukemisella olisin päässyt mihin vaan, mutta kun en halunnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:D :D Tietäisitpä vain kuinka paljon opettajien joukossa on ateisteja/agnostikko. Opettajat myös tuntuvat kuuluvan siihen ryhmään, joka viimeisenä poistuu valomerkin jälkeen kotiin...

Opettajista monet ovat entisiä koulukiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin lukion kesken ja tein 18-vuotiaana suunnitellusti lapsen, sen jälkeen opiskelin lähihoitajaksi. Nyt muutaman vuoden työssäolon jälkeen tänä syksynä jatkan ammattikorkeaan kätilöksi. Olin siis itse "kympin tyttö", josta toivottiin lääkäriä ja ties mitä, mutta minä halusin vähän erilaisen tarinan ja olen edelleen tyytyväinen valintoihini.

Halusit köyhäksi porsijaksi? mahtavan uniikki tarina, näitähän meillä ei vielä ollutkaan.

Halusin elää elämäni oman mieleni mukaan, enkä muiden suunnitelmien. Lasta olin toivonut jo teinistä asti ja lukioon en olisi halunnut alkuunkaan, mutta pakotettiin. Minä halusin vain hoitaa hevosia, jota teinkin vuosia, ja myöhemmin lähihoitajan ammatti tuntui omalta heti. Kätilö on ollut aina suurin haave sen jälkeen ja nyt jatkan siihen. Elämässä on muutakin kun joku lääkärin palkka. :D Ojensin ensimmäisen lapsenlapsen äitini syliin sinä keväänä kun muut ikäiseni ojensivat äideilleen lyyrat, ja sanoin hänelle että olen tästä aika paljon ylpeämpi kun jostain turhasta lakista jonka saaminen olisi minulle ollut todella helppoa ja tylsää. Lapsi on nyt koululainen.

Mutta sinänsä asenteesi on tuttu, jostain syystä ihmiset tulevat jopa vihaiseksi kun en "käyttänyt päätäni" ja opiskellut sinne ja tänne.

Niin ja minä en siis ikinä ollut mikään pingottaja mitä kympin tytöistä usein luullaan, opiskelu ei kiinnostanut minua, minulla oli aikaavievä harrastus enkä ikinä lukenut kokeisiin vapaa-ajalla tmv, mutta sain silti niitä kymppejä. :D

Kävit siis pelkän peruskoulun ja sitten lähihoitajaksi?

Eipä ihme, että menit lukematta läpi.

Ai sinustako useimmat menevät peruskoulun läpi lukematta (tai edes lukien) todistus täynnä kymppejä? Okei... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin lukion kesken ja tein 18-vuotiaana suunnitellusti lapsen, sen jälkeen opiskelin lähihoitajaksi. Nyt muutaman vuoden työssäolon jälkeen tänä syksynä jatkan ammattikorkeaan kätilöksi. Olin siis itse "kympin tyttö", josta toivottiin lääkäriä ja ties mitä, mutta minä halusin vähän erilaisen tarinan ja olen edelleen tyytyväinen valintoihini.

Halusit köyhäksi porsijaksi? mahtavan uniikki tarina, näitähän meillä ei vielä ollutkaan.

Halusin elää elämäni oman mieleni mukaan, enkä muiden suunnitelmien. Lasta olin toivonut jo teinistä asti ja lukioon en olisi halunnut alkuunkaan, mutta pakotettiin. Minä halusin vain hoitaa hevosia, jota teinkin vuosia, ja myöhemmin lähihoitajan ammatti tuntui omalta heti. Kätilö on ollut aina suurin haave sen jälkeen ja nyt jatkan siihen. Elämässä on muutakin kun joku lääkärin palkka. :D Ojensin ensimmäisen lapsenlapsen äitini syliin sinä keväänä kun muut ikäiseni ojensivat äideilleen lyyrat, ja sanoin hänelle että olen tästä aika paljon ylpeämpi kun jostain turhasta lakista jonka saaminen olisi minulle ollut todella helppoa ja tylsää. Lapsi on nyt koululainen.

Mutta sinänsä asenteesi on tuttu, jostain syystä ihmiset tulevat jopa vihaiseksi kun en "käyttänyt päätäni" ja opiskellut sinne ja tänne.

Niin ja minä en siis ikinä ollut mikään pingottaja mitä kympin tytöistä usein luullaan, opiskelu ei kiinnostanut minua, minulla oli aikaavievä harrastus enkä ikinä lukenut kokeisiin vapaa-ajalla tmv, mutta sain silti niitä kymppejä. :D

Kävit siis pelkän peruskoulun ja sitten lähihoitajaksi?

Eipä ihme, että menit lukematta läpi.

Ai sinustako useimmat menevät peruskoulun läpi lukematta (tai edes lukien) todistus täynnä kymppejä? Okei... 

Miksi jankkaat sitä, että olisit päässyt mihin vaan, jos olisit halunnut? Eihän sillä pitäisi olla mitään merkitystä? Sori nyt vaan, et vaikuta kovin varmalta omista valinnoistasi.

Di, hän on tutkija nykyään, amk:n käynyt toimii valmentajana, biologin paperit saanut asiantuntijana jne. jne.