Minkälaisiin töihin kiltit kympintytöt päätyy?

Kaksi muistan.

Luokanopettajaksi ja myöhemmin rehtoriksi päätyi se, joka kirjoitti 6 laudaturia.

Se hiukan vähemmän laudatureita kirjoittanut väitteli lääketieteestä ja työskentelee alansa tutkimuksen parissa.

Meidän suvussa kympin oppilaat on lääkäri, silmälääkäri, eläinläkäri ja hammaslääkäri

Olipa siinä monta lääkäriä ja minä päädyin kanslistiksi omine seiskoineni...

Minä opiskelin ekaksi yhden humanistisen tutkinnon ja sitten lakimieheksi. Lasten jälkeen kävin vuoden auskultoimassa (eli käräjäoikeudessa), että sain varatuomarin arvon. Toimin ensin yritykessä in-housena. Vahdoin taannoin asianajoalalle. Tähtäimessä seuraavaksi asianajajan titteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian moni kympin tyttö päätyy lukion jälkeen psykiatriselle osastolle hoitoon. Ja tämä on valitettava tosiasia.

Tätähän on tutkittu ja huomattu, että suurin osa psykiatrisen osaston potilaista on hädin tuskin selvinnyt peruskoulusta. Kympin tyttöjä siellä on hyvin harvoin - suhteessa paljon harmevemmin kuin vaikka niitä kuutosen keskiarvolla peruskoulusta selvinneitä huumeisiin hurahtaneita.

Missä sitä on tutkittu? En väittänyt, että kaikki psykiatrisella osastolla olevat tytöt ovat kympin tyttöjä, vaan että liian moni kympin tyttö sinne päätyy. Ja tämä on psykiatrilta kuultua. Monesti kympin tytöt ovat eläneet suorituspaineiden alla, peruskoulu ja lukio ovat antaneet elämälle raamit. Kun ne poistuvat koulun loputtua, monille tulee valtava elämänmuutos ja oireet alkavat. 

Mielisairaalat ovat tasa-arvoisia paikkoja. Siellä on hoidossa niin kympin tyttöjä kuin hampaattomia vitosen blossipoikia.

Asiaa on tutkittu yliopistossa - vai mitä itse luulet? Ihan Suomessa. Lisäksi Saksassa, Hollannissa, Itävallassa...

Liian moni psykiatri on päätynyt työhönsä siksi, että ei ole kelvannut muualle. Kun pää ei riittänyt sisätauteihin eikä kädentarkkuun kirurgiksi, niin sitten olisi vielä tämä psykiatria, niin meille sanottiin tiedekunnassa aikanaan. Kympin tytöt eivät kärsi suorituspaineista sen enempää kuin muutkaan, tuo on aikaa sitten kumottu myytti. Joku kympin tyttö kärsii, suurin osa ei.

"Liian moni psykiatri on päätynyt työhönsä siksi, että ei ole kelvannut muualle."

Tämä kertoo heti, ettet tiedä asiasta mitään. Antaa siis olla.

Tunnen kolme kympin tyttöä ja kaikista tuli opettajia. :D Äidinkielen ope ja kaksi luokanopettajaa.

Minä päädyin työttömäksi luonnontieteilijäksi (FM). Olin vuosia työtön, nyt olen työllistettynä alalla, joka ei vastaa koulutustani. Palkka surkea, mutta saanpa ainakin jonkin verran opintolainaa maksettua pois.

Vierailija kirjoitti:

Täyden kympin tytöt: lääkäri, yliopisto-opettaja, käsityöläinen, skitsofreenikko, hammaslääkäri, ammattilehden toimittaja,

melkein kympin tytöt:

DI , poliitikko, yksi teki itsemurhan päästyään lääkikseen, opettaja, eläinlääkäri, arkkitehti, televisiossa jatkuvasti haastateltava menestynyt johtaja,

Skitsofrenia ammattina? Mikähän lääkärin dg on? Mikä on tuon luetteloinnin logiikka? Ammatti ja diagnoosi eivät poissulje toisiaan!

Meidän koulusta lehtori, hammaslääkäri ja biokemisti.

Ope. Enkä tosiaan ollut nössö vaan menevä, äänekäs ja kaikkea semmoista.ggggggggg

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siwan kassa.

Jos valitsee alan, johon ei oikeasti voi työllistyä kuten antropologia, arkeologia, kirjallisuustiede, filosofia ja todella monia muita. Tytsyt lähtevät opiskelemaan vain oman älyllisen intohimonsa perässä yhtään miettimättä, onko kyseisellä alalla töitä. Hyvin harva pääsee tutkijaksi, loppujen pitäisi sitten ruveta opettajiksi mutta oman kokemuksen mukaan tämän tajuamisen vaiheessa kilahtaa nuppi.

Tai sitten hankkiutuu ikuisuusäidiksi ja ikuisuuskatkeraksi, kun kaikki tietämänsä lahjat valuvat vaipanvaihtoon.

Onhan kympin tyttöjä toki muitakin, joilla on myös reaalista älliä ja lähtevät lukemaan lääkäreiksi ja juristeiksi. Mutta ikävä kyllä aika monen kympin tytön tarina on tuo aiemmin kuvaamani. Nuppi tiedostaa vain lahjakkuuden mutta ei kestä sen tuomaa vastuuta.

Ja sinä sait keskiarvoksi peruskoulusta 5,5?

Kympin oppilaita ja 6 laudaturin ylioppilaita on tutkittu ja huomattu, että heillä on huomattavasti realistisemmat odotukset tulevaisuudelta kuin muilla. Kympin tyttö voi lukea vaikka kemiaa ja tutkia molekyyleja ihan onnellisena, vaikka sinulle se olisi ajan tuhlaamista. Aika moni pääsee edelleen tutkijaksi, nykyisin tosin ulkomaille.

Kultaseni. Satun olemaan vanhan ajan kuuden ällän ylioppilas pitkällä matikalla, lukion päästötodistuksen keskiarvo on muistaakseni 9.7. Olisi enemmän, jos ei olisi vielä siihen aikaan ollut typeriä pakollisia aineita vielä lukiossakin, kuten liikunta.

Nykyään olen kahden aineen maisteri, johtavassa asemassa työelämässä ja tohtorikoulutettava. Kuvaamani tarinat perustuvat havaintoihin opiskelukavereista, jotka eivät todellakaan välittäneet työllistymisestä. Minä nimenomaan välitin ja valitsin aineeni sen pohjalta, että ne johtavat suoraan ammattiin. Monet hyvin älykkäät tyttöpuoliset kaverini haahuilivat humanististen aineiden sopassa, joihin todellakaan ei tutkijaksi työllisty kuin äärimmäisen harva. Väitteesi, että moni pääsee tutkijaksi, saati ulkomaille, on täyttä bulshittiä.

Liian moni lahjakas nainen menetetään sukupuolirooleihin ja jo lapsena luotuun epävarmuuteen, että ethän sinä SAA osata oikeasti. Koulussa saat vielä pärjätä mutta eihän sillä oikeassa elämässä ole merkitystä. Sillä vaan on merkitystä, että teet kakaroita ja palvot äijääsi (sarkasmia, jos et ymmärtänyt).

Piereskelyn maailmanmestareiksi ne päätyy.

Asiakaspalvelijaksi.

Käyttäjä2390 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siwan kassa.

Jos valitsee alan, johon ei oikeasti voi työllistyä kuten antropologia, arkeologia, kirjallisuustiede, filosofia ja todella monia muita. Tytsyt lähtevät opiskelemaan vain oman älyllisen intohimonsa perässä yhtään miettimättä, onko kyseisellä alalla töitä. Hyvin harva pääsee tutkijaksi, loppujen pitäisi sitten ruveta opettajiksi mutta oman kokemuksen mukaan tämän tajuamisen vaiheessa kilahtaa nuppi.

Tai sitten hankkiutuu ikuisuusäidiksi ja ikuisuuskatkeraksi, kun kaikki tietämänsä lahjat valuvat vaipanvaihtoon.

Onhan kympin tyttöjä toki muitakin, joilla on myös reaalista älliä ja lähtevät lukemaan lääkäreiksi ja juristeiksi. Mutta ikävä kyllä aika monen kympin tytön tarina on tuo aiemmin kuvaamani. Nuppi tiedostaa vain lahjakkuuden mutta ei kestä sen tuomaa vastuuta.

Ja sinä sait keskiarvoksi peruskoulusta 5,5?

Kympin oppilaita ja 6 laudaturin ylioppilaita on tutkittu ja huomattu, että heillä on huomattavasti realistisemmat odotukset tulevaisuudelta kuin muilla. Kympin tyttö voi lukea vaikka kemiaa ja tutkia molekyyleja ihan onnellisena, vaikka sinulle se olisi ajan tuhlaamista. Aika moni pääsee edelleen tutkijaksi, nykyisin tosin ulkomaille.

Kultaseni.

Mikään ole ällöttävämpää kuin ihmiset, jotka kutsuvat ventovieraita ihmisiä kultasekseen.

Itse olen matemaattisten aineiden lehtori lukiossa  (okei ka oli 9.1, ei ihan kymppejä)

Ystäväni vastaavalla koulumenestyksellä:

- Biologi, tekee väitöskirjaa yliopistolla

- Arkkitehti, lähti heti valmistumisen jälkeen Saksaan töihin. Nykyisin osakas alansa firmassa ko. maassa.

- DI, projektijohtaja nyt

- Sairaanhoitaja

Ja pienenä huomautuksena: Olemme 26-vuotiaita.

Ihmettelen kovasti, miksi termi "kympintyttö" on joillekin niin negatiivinen ja tässäkin keskustelussa haetaan iloa, että nämä ko. tytöt olisivat päätyneet matalapalkkaisiin ja aliarvostettuihin työpaikkoihin. Näillä "kympintytöillä" on siitä hyvä tilanne, että he voivat valita melkein minkä alan tahansa ja mennä mitä vain opiskelemaan. Rahkeet riittää, senkun vain valitsee. Jos valinta on kirjastonhoitaja, humanistinen "ikuisuusopiskelija", lääkäri tai parturi-kampaaja, niin mitä sitten? Oma valinta, oma tyytyväisyys elämään, pingottaminen ei ole koskaan koulussa turhaa, ainakin henkisiä eväitä elämään tarttuu (työteliäisyys, itsekuri, opiskelutaidot, luetunymmärtäminen, sivists ym.), jos ei muuten näitä luettuja asioita elämässään ole myöhemmin tarvinnut. Tosin kun tätä keskusteluakin lukee, aika moni on taitojaan tarvinnut.

Minä jätin lukion kesken ja tein 18-vuotiaana suunnitellusti lapsen, sen jälkeen opiskelin lähihoitajaksi. Nyt muutaman vuoden työssäolon jälkeen tänä syksynä jatkan ammattikorkeaan kätilöksi. Olin siis itse "kympin tyttö", josta toivottiin lääkäriä ja ties mitä, mutta minä halusin vähän erilaisen tarinan ja olen edelleen tyytyväinen valintoihini.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkejä?

Tiedän useamman sairaanhoitajan ja opettajan, jotka entisiä kympin tyttöjä. 

Vierailija kirjoitti:

Liian moni kympin tyttö päätyy lukion jälkeen psykiatriselle osastolle hoitoon. Ja tämä on valitettava tosiasia.

Oletko mielenterveyden ammattilainen? Onko sinulla käsitystä, mistä tuollainen voisi johtua, jos on totta? No et taida olla, viestisi luonteesta päätellen

Mutta jos tuollainen olisi totta, voisi olettaa, että nuo tytöt eivät saa tarvitsemaansa tukea ja rakkautta lapsuudessa ja nuoruudessa. Ehkä heiltä myös vaaditaan liikaa tai he itse kuvittelevat, että suorittamisella he saavat myös rakkautta. 

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin lukion kesken ja tein 18-vuotiaana suunnitellusti lapsen, sen jälkeen opiskelin lähihoitajaksi. Nyt muutaman vuoden työssäolon jälkeen tänä syksynä jatkan ammattikorkeaan kätilöksi. Olin siis itse "kympin tyttö", josta toivottiin lääkäriä ja ties mitä, mutta minä halusin vähän erilaisen tarinan ja olen edelleen tyytyväinen valintoihini.

Halusit köyhäksi porsijaksi? mahtavan uniikki tarina, näitähän meillä ei vielä ollutkaan.

Ollaan 40+-v nyt ja mun hikarityttökavereista kaksi on professoreja, yksi toimialajohtaja kaupungissa, toinenkin sai juuri johtavan viran julkiselta sektorilta, itse toimin yksityisessä yrityksessä projektipällikkönä.

Minusta tuli DI ja toimin yksityisellä sektorilla asiantuntijana. Muista tuntemistani kympin tytöistä tuli lääkäri, aineenopettaja ja fyysikko.