Ärsyttääkö muita yli-innokas anoppi (vauvan isoäiti) ?

Vierailija kirjoitti:

Niin metsä vastaa kun sinne huutaa. En jaksa uskoa, että noin monella on oikeasti paha anoppi. 

Ja jos olisi, niin tuskin olisitte niiden poikiakaan kelpuuttaneet. Aika pieleenhän ne olis poikansakin kasvattaneet.

Mä oon melko varma, että mun appi on ollut pyhimys (kuollut ennen kuin tapasin mieheni). En käsitä että miten muuten voi olla mahdollista, että maailman kultaisin mies voi olla sen saatanan lapsi. (Epäilen anopilla olevan narsistinen oersoonallisuushäiriö.)

Mottoni onkin: mieluummin ihana mies ja kamala anoppi kuin päin vastoin.

Ja en minäkään uskonut tarinoita kamalista anopeista ennen kuin sellaisen uhriksi jouduin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ongelmana mummujen tavaratulva. Molemmille sanottu, mun äiti nykyään soittaa löydön tehtyään ja kysyy tarvitaanko. Anoppi suuttui kun "ei kelpaa", ei ostanut mitään puoleen vuoteen. Sitten taas jatkui.... Hitto, kysyisi edes joskus mitä tarvitaan. Vaippapaketti tai laatikollinen korviketta tulis enemmän tarpeeseen kuin helistin, joita on jo 10. Enkä pistäisi vastaan jos synttäri- tai joululahjaksi ostaisivat turhien lelujen sijaan vaikka vaatteita.

Tämä menee jo oikeaksi purnausketjuksi, mutta meilläkin mummot ovat pakonomaisia vauvatarvike ja -vaateshoppailjoita. Haluavat myös innolla opastaa, mitä seuraavaksi pitää hankkia. For real, mieleeni ei tullutkaan että vauvamme tarvisi tulevaisuudessa potan, siis vauva vasta 6kk :D

Viimeisin oli, kun mummo kysyi mitä vaatetta vauva tarvitsee. Vastasimme, että ei tarvitse mitään. Toi sitten kaupassa käydessään vauvalle kylpyyn pesuainetta, ja totesi että tätähän te ainakin tarvitte. En viitsinyt jankata, vaan kiitin vain kohteliaasti. Mekin käytämme esim. vain öljyä vedessä, ja vauvojen pesuaineen suhteen merkillä on kuitenkin väliä. Joillekin vauvoille sopii toinen ja joillekin ei mikään. 

En vaan ymmärrä tuota pakkomiellettä.. Jos joku mummo tai miniä tai tytär tämän mulle osaa ratkaista, niin annan ablodit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsi on nyt 7 kk ikäinen. Kertaakaan en ole ottanut häntä syliin, soitellut perään ja kysellyt kuulumisia, neuvonut millään tavoin vanhempiaan tai kärttänyt yökylään. En halua tunkeutua perheeseensä. Toki on ollut hankalia hetkiä, kun vauva on selkeästi itkenyt nälkäänsä ja miniä on heijannut, että nyt nukutaan, mutta olen ollut hiljaa enkä ole neuvonut. Paha mielihän siitä tulisi kaikille, jos olisin oikeassa. Mieluummin kuuntelen 4 tuntia nälkähuutoa kuin menen sanomaan, että jos vaikka maitoa. Antaa äidin tehdä virheensä, jos se tuo hänelle onnen.

Lapsenlapsi on osa pojan perhettä, ei tätä omaani. Siksi minulle ei kuulu, miten toimivat. Toinen isoäiti on valittanut, että ei jaksaisi joka viikonloppu olla hoitajana ja että välillä saisi olla minunkin vuoroni, mutta olen tässä asiassa tiukkana. En sotkeudu pojan perheen tekemisiin, en ole joka paikkaan nenäänsä tunkeva anoppi. Nyt ei pojan tarvitse asettaa minulle rajoja eikä miniän itkeä ilkeitä sanojani.

Veikkaanpa, että sinua ei välttämättä pyydetä hoitajaksi ym. ihan sen vuoksi koska poikasi tuntee sinut. Passiivis-aggressiivinen vanhempi saa paljon vahinkoa aikaan lapselleen, eikä niitä toimintamalleja halua siirtää seuraavalla sukupolvelle.

Eiköhän se miniäsi ole tiennyt OMAN vauvansa huudot, milloin mitäkin itkee. Ei vauvoilla ole mitään standardi nälkähuutoa, tyyliin että jokaikinen vauva itkee tällaisella äänellä kun on nälkä, vaan jokaisella vauvalla omanlaisensa äännähdys/itku millekin vaivalle. Ne äännähdykset oppii tuntemaan vain ja ainoastaan jakamalla päivittäin vauvan kanssa arjen ja vastaamalla hänen tarpeisiin. Sinä et ole osa vauvan arkea, he ovat, ja tietävät mitä vauva milloinkin haluaa.

Huh, pysy vain kaukana tuoreesta perheestä, varmasti pääsevät näin helpommalla. Alkoi ahdistaa poikasi puolesta, ei ole varmasti ollut helppoa kasvaa kanssasi.

Niin, nälkäänsä itkevä vauvahan ei tee suullaan imemisliikettä, hamuile rintaa jne. ja tyynny siitä, kun saa ruokaa? Tarkkailepa omaa vauvaasi, aika ripeästi huomaat, että erilaisiin itkuihin liittyy muutakin kuin ääntä. Ja ei, miniä ei todellakaan tunnista lapsensa erilasia itkuja, mutta onneksi poikani ei ole yhtä itsepäinen vaan saattaa kokeilla myös ruuan tarjoamista, vaikka lapsen äiti olisi eri mieltä itkun syystä. Siitä he saavat aikaan pienen riidan, mutta siihenkään en puutu menemällä jommankumman puolelle.

Tässä ketjussa on itketty sitä, että anoppi tunkee liikaa perheeseen ja kun minä toimin päinvastoin, katsot sen passiivis-aggressiiviseksi käytökseksi. Ei, tämä on ihan normaalia aikuista elämää, jossa napanuora omaan lapseen on katkaistu ja hyväksytään se, että nyt lapsi pärjää. Ei puututa tekemiseen, ei neuvota, ei ohjata, ei soitella perään. Juuri tätä on peräänkuulutettu monissa viesteissä. Ollaan aikuisia puolin ja toisin ja hyväksytään se, että myös lapsen äiti oppii tuntemaan vauvansa arjessa eikä niin, että hoidattaa lapsensa omalla äidillään.

Vai onko niin, että anoppi kelpaa vain silloin, kun on 24/7 valmiina saapumaan perheen avuksi, mutta toimii kuin entisaikojen piika eli on hiljaa, siivoaa ja tekee töitä ohjeiden mukaan eikä puutu millään tavalla perheen tekemisiin. Vauvan saa ottaa syliin vain erillisestä käskystä ja äiti tietää aina, mikä on lapselle parasta, vaikka kuka tahansa ulkopuolinen olisi eri mieltä.

Nyt menee astetta kovemmin ohi aiheen, mutta hamuilu on refleksi, toisilla vauvoilla on kova imutarve ja jotkut vauvat rauhoittuvat rinnalle/pullolle kun itkevät esim. väsymystä tai kipuakin.

Naurettavaa että yhden riidan ja pariskunnan yhteisen vauvapohdinnan perusteella päättelet, että äiti ei ymmärrä lapsensa viestejä. Niin kuin et itse äiti olisi koskaan ollutkaan. Kyllä vauva useinkin ruuan/rinnan äärelle rauhoittuu vaikka syy olisikin alunperin väsymys. Siihen ruokintaan liittyy vauvan puolelta paljon turvaa, kiintymystä ja lohtua. Ihan normaalilta lapsensa tuntevalta pariskunnalta kuulostavat, joilla välillä tulee erimielisyyksiä.

Yhden riidan? Kyllä niitä on ollut joka kerta, kun ovat meillä käyneet. Minun logiikallani juuri 3 tuntia nukkunut vauva ei keskellä päivää välttämättä tarvitse lisää unta vaan ruokaa, jota sai viimeksi noin 4 tuntia sitten, mutta palsta tietää aina paremmin! Totta kai vauva on väsynyt, kun ei ole saanut nukkua kuin 3 tuntia ja nälkähän ei voi olla, koska se on väsynyt.

Ihan olet kuin miniäni. Seuraavaksi varmaan väität, että meillä on vääränlainen äänimaailma, niin eihän se lapsi millään nuku.

Voi kun hössöttäisi :( anoppi ei ole kiinnostunut lapsestamme lainkaan. Tai väittää sillointällöin sanallisesti kaikkea liibalaabaa, mutta mikään teko ei sitä osoita. Ei ole kutsunut meitä kylään kuin kerran äitienpäivänä ja silloinkin kiskaisi kunnon kännit.. olemme kyllä siis vierailleet mutta lasta ei pyydetä kylään. Toisen poikansa lapset taas ovat kultaakin kalliimpia.. appi myöskin kieltäytyi ottamasta lasta syliin, ei kuulemma kiinnostanut. Kyllä tuntuu pahalta. :( ja appi ei ole tähän päivään mennessä koskenutkaan lapseen, lapsi on pian 1,5v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsi on nyt 7 kk ikäinen. Kertaakaan en ole ottanut häntä syliin, soitellut perään ja kysellyt kuulumisia, neuvonut millään tavoin vanhempiaan tai kärttänyt yökylään. En halua tunkeutua perheeseensä. Toki on ollut hankalia hetkiä, kun vauva on selkeästi itkenyt nälkäänsä ja miniä on heijannut, että nyt nukutaan, mutta olen ollut hiljaa enkä ole neuvonut. Paha mielihän siitä tulisi kaikille, jos olisin oikeassa. Mieluummin kuuntelen 4 tuntia nälkähuutoa kuin menen sanomaan, että jos vaikka maitoa. Antaa äidin tehdä virheensä, jos se tuo hänelle onnen.

Lapsenlapsi on osa pojan perhettä, ei tätä omaani. Siksi minulle ei kuulu, miten toimivat. Toinen isoäiti on valittanut, että ei jaksaisi joka viikonloppu olla hoitajana ja että välillä saisi olla minunkin vuoroni, mutta olen tässä asiassa tiukkana. En sotkeudu pojan perheen tekemisiin, en ole joka paikkaan nenäänsä tunkeva anoppi. Nyt ei pojan tarvitse asettaa minulle rajoja eikä miniän itkeä ilkeitä sanojani.

Veikkaanpa, että sinua ei välttämättä pyydetä hoitajaksi ym. ihan sen vuoksi koska poikasi tuntee sinut. Passiivis-aggressiivinen vanhempi saa paljon vahinkoa aikaan lapselleen, eikä niitä toimintamalleja halua siirtää seuraavalla sukupolvelle.

Eiköhän se miniäsi ole tiennyt OMAN vauvansa huudot, milloin mitäkin itkee. Ei vauvoilla ole mitään standardi nälkähuutoa, tyyliin että jokaikinen vauva itkee tällaisella äänellä kun on nälkä, vaan jokaisella vauvalla omanlaisensa äännähdys/itku millekin vaivalle. Ne äännähdykset oppii tuntemaan vain ja ainoastaan jakamalla päivittäin vauvan kanssa arjen ja vastaamalla hänen tarpeisiin. Sinä et ole osa vauvan arkea, he ovat, ja tietävät mitä vauva milloinkin haluaa.

Huh, pysy vain kaukana tuoreesta perheestä, varmasti pääsevät näin helpommalla. Alkoi ahdistaa poikasi puolesta, ei ole varmasti ollut helppoa kasvaa kanssasi.

Niin, nälkäänsä itkevä vauvahan ei tee suullaan imemisliikettä, hamuile rintaa jne. ja tyynny siitä, kun saa ruokaa? Tarkkailepa omaa vauvaasi, aika ripeästi huomaat, että erilaisiin itkuihin liittyy muutakin kuin ääntä. Ja ei, miniä ei todellakaan tunnista lapsensa erilasia itkuja, mutta onneksi poikani ei ole yhtä itsepäinen vaan saattaa kokeilla myös ruuan tarjoamista, vaikka lapsen äiti olisi eri mieltä itkun syystä. Siitä he saavat aikaan pienen riidan, mutta siihenkään en puutu menemällä jommankumman puolelle.

Tässä ketjussa on itketty sitä, että anoppi tunkee liikaa perheeseen ja kun minä toimin päinvastoin, katsot sen passiivis-aggressiiviseksi käytökseksi. Ei, tämä on ihan normaalia aikuista elämää, jossa napanuora omaan lapseen on katkaistu ja hyväksytään se, että nyt lapsi pärjää. Ei puututa tekemiseen, ei neuvota, ei ohjata, ei soitella perään. Juuri tätä on peräänkuulutettu monissa viesteissä. Ollaan aikuisia puolin ja toisin ja hyväksytään se, että myös lapsen äiti oppii tuntemaan vauvansa arjessa eikä niin, että hoidattaa lapsensa omalla äidillään.

Vai onko niin, että anoppi kelpaa vain silloin, kun on 24/7 valmiina saapumaan perheen avuksi, mutta toimii kuin entisaikojen piika eli on hiljaa, siivoaa ja tekee töitä ohjeiden mukaan eikä puutu millään tavalla perheen tekemisiin. Vauvan saa ottaa syliin vain erillisestä käskystä ja äiti tietää aina, mikä on lapselle parasta, vaikka kuka tahansa ulkopuolinen olisi eri mieltä.

Nyt menee astetta kovemmin ohi aiheen, mutta hamuilu on refleksi, toisilla vauvoilla on kova imutarve ja jotkut vauvat rauhoittuvat rinnalle/pullolle kun itkevät esim. väsymystä tai kipuakin.

Naurettavaa että yhden riidan ja pariskunnan yhteisen vauvapohdinnan perusteella päättelet, että äiti ei ymmärrä lapsensa viestejä. Niin kuin et itse äiti olisi koskaan ollutkaan. Kyllä vauva useinkin ruuan/rinnan äärelle rauhoittuu vaikka syy olisikin alunperin väsymys. Siihen ruokintaan liittyy vauvan puolelta paljon turvaa, kiintymystä ja lohtua. Ihan normaalilta lapsensa tuntevalta pariskunnalta kuulostavat, joilla välillä tulee erimielisyyksiä.

Yhden riidan? Kyllä niitä on ollut joka kerta, kun ovat meillä käyneet. Minun logiikallani juuri 3 tuntia nukkunut vauva ei keskellä päivää välttämättä tarvitse lisää unta vaan ruokaa, jota sai viimeksi noin 4 tuntia sitten, mutta palsta tietää aina paremmin! Totta kai vauva on väsynyt, kun ei ole saanut nukkua kuin 3 tuntia ja nälkähän ei voi olla, koska se on väsynyt.

Ihan olet kuin miniäni. Seuraavaksi varmaan väität, että meillä on vääränlainen äänimaailma, niin eihän se lapsi millään nuku.

Taitavat riidellä ihan sen vuoksi, kun miniä ei haluaisi käydä itsekseen hykertelevän anopin luona kylässä. Yritä ymmärtää, se on aivan minimaalinen prosentti äideistä jotka eivät aidosti osaa hoitaa lastaan. Sinun miniäsi tuskin on yksi heistä, vaan sinä näet asiat juuri niin kuin haluat nähdä. Vauvakin voi käyttäytyä eri tavalla vieraassa paikassa. Kylläpä hyvin tiedät heidän vauvansa asiat muutenkin, ottaen huomioon että kertomasi mukaan et ikinä ole edes häntä syliisi ottanut.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun hössöttäisi :( anoppi ei ole kiinnostunut lapsestamme lainkaan. Tai väittää sillointällöin sanallisesti kaikkea liibalaabaa, mutta mikään teko ei sitä osoita. Ei ole kutsunut meitä kylään kuin kerran äitienpäivänä ja silloinkin kiskaisi kunnon kännit.. olemme kyllä siis vierailleet mutta lasta ei pyydetä kylään. Toisen poikansa lapset taas ovat kultaakin kalliimpia.. appi myöskin kieltäytyi ottamasta lasta syliin, ei kuulemma kiinnostanut. Kyllä tuntuu pahalta. :( ja appi ei ole tähän päivään mennessä koskenutkaan lapseen, lapsi on pian 1,5v.

Kyllä sinäkin mieluummin tuon valitsisit, kuin sellaisen anopin joka väheksyy sinua lapsesi äitinä ja on läsnä arjessanne jatkuvasti. Poissaoleva paha voittaa läsnäolevan pahan 100-0.

Kaipa teilläkin on muita läheisiä jotka rakastavat vauvaa? Sinun vanhempia, teidän sisaruksia, kummeja ja ystäviä? Ymmärrän että tuntuu pahalta, mutta muista että vauvahan ei sellaista kaipaa johon ei ole koskaan suhdetta luonutkaan. Tsemppiä, mieti niitä vauvaasi rakastavia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsytti. Ongelma ratkesi, kun hermoni vihdoin pettivät ja valehtelematta karjaisin "nyt jumalauta" ja tykitin totuuksia suoraan päin anopin naamaa.

Anoppi tietysti loukkaantui ja heittäytyi marttyyriksi, mutta joutui taipumaan kun tajusi, että minulle on ihan sama, vaikkei hän tapaisi lasta enää ikinä. (Mies yritti parhaansa mukaan sovitella, mutta toisaalta oli samaa mieltä siitä, että äitinsä käytös oli mennyt liian pitkälle, ja varmaankin luotti myös siihen, että jompikumpi vielä antaa periksi, eli mitään radikaalia ei tapahdu.)

Ensimmäisillä tapaamisilla riidan jälkeen anoppi kyseli kaikkeen mahdolliseen lupaa ja mielipidettä minulta ihan vain vittuillakseen, mutta sekin sitten loppui, kun rupesin vain systemaattisesti tekemään lähtöä sanaakaan sanomatta. Tämän jälkeen ongelmat onneksi loppuivat. Jälkeenpäin kadun ainoastaan sitä, etten puhunut anopille suoraan jo silloin, kun olisin pystynyt tekemään sen vielä asiallisesti.

Olet huonosti kasvatettu jo itse, siksi et osaa rakentavasti sovitella, vaan pidättelet sisälläsi kunnes räjähdät toisen silmille. Et ole saanut lapsuuden kodissasi keinoja ratkoa ristiriitoja, et vain osaa. Mutta osaat kai katsoa peiliin. Me fiksut lukijat osaamme kyllä nähdä, että suurin vika on lapsensa omivassa miniässä. Säälin tässä tapauksessa miestäsi, joka kärsii tilanteesta, olethan mennyt tavallaan hänen ja äitinsä väliin laittamalla heidät vastakkain. Olet tyhmä, typerä itsekeskeinen ihminen, mitenhän tulet kasvattamaan lapsesi? Sääli häntäkin. Toivon todella, että tulet löytämään itsesi vastaavasta tilanteesta joskus tulevaisuudessa, että saisit maistaa miltä anopin osa tuntuu kun miniä tai vävy dissaa!!

Hohhoo! Osui ja upposi. "Kypsää" ja "fiksua" tekstiä pisti mamma toiselle takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun hössöttäisi :( anoppi ei ole kiinnostunut lapsestamme lainkaan. Tai väittää sillointällöin sanallisesti kaikkea liibalaabaa, mutta mikään teko ei sitä osoita. Ei ole kutsunut meitä kylään kuin kerran äitienpäivänä ja silloinkin kiskaisi kunnon kännit.. olemme kyllä siis vierailleet mutta lasta ei pyydetä kylään. Toisen poikansa lapset taas ovat kultaakin kalliimpia.. appi myöskin kieltäytyi ottamasta lasta syliin, ei kuulemma kiinnostanut. Kyllä tuntuu pahalta. :( ja appi ei ole tähän päivään mennessä koskenutkaan lapseen, lapsi on pian 1,5v.

Kyllä sinäkin mieluummin tuon valitsisit, kuin sellaisen anopin joka väheksyy sinua lapsesi äitinä ja on läsnä arjessanne jatkuvasti. Poissaoleva paha voittaa läsnäolevan pahan 100-0.

Kaipa teilläkin on muita läheisiä jotka rakastavat vauvaa? Sinun vanhempia, teidän sisaruksia, kummeja ja ystäviä? Ymmärrän että tuntuu pahalta, mutta muista että vauvahan ei sellaista kaipaa johon ei ole koskaan suhdetta luonutkaan. Tsemppiä, mieti niitä vauvaasi rakastavia ihmisiä.

Viisaita sanoja :)

Omat vanhempani ovat ihan mahtavia isovanhempia olleet omalle lapselleni ja myös sisarusteni lapsille, ennenkaikkea tasapuolisia. Oikeassa olet tuossa kaipaamisasiassa. Välillä vaan iskee herkkä hetki että miten joku voi olla välittämättä noin ihanasta pienestä lapsesta :D

Anoppini on myös aina halveksinut miestäni, nostaen veljensä jalustalle, joten kai tämä juontaa jo pitkältä ajalta ja "sijaiskärsijänä" on sitten meidän lapsi. Mutta se onkin jo toinen juttu.

Kivaa kesää sinulle!

Tiedätkö, mä olen aina rakastanut sitä, että mummut (anoppi tai oma äiti) omi vauvan ja sain itse chillailla, lueskella lehtiä, juoda kahvia, juoruilla jne.? Oih, se oli niin ihanaa, kun joku halusi hoitaa, pitää sylissä, viihdyttää. :) Oikein luvalla laiskotella lapsen kanssa.

siriina kirjoitti:

En jaksanut lukea vastauksia.

Lapsen vanhemmat päättävät, miten lapsen kanssa toimitaan. Mummu tottakai haluaa vauvaa sylittää. Jos vauva ei viihdy mummun sylissä, pitäisi mummun se huomata ja hyväksyä. Toivottavasta antaa vauvan pois jos isompi itku alkaa?

Itse mummuna en omi vauvoja, sylitän niin kauan kun ovat olleet tyytyväisiä. Itku jos alkaa niin heivaan äidille, oletan että hän on paras lääke.

Juttele asiasta lapsen isän kanssa. Hänen pitää puhua äitinsä kanssa siitä, miten haluatte asioiden rullaavan.

Juuri näin. Olisi ihanaa jos kaikki mummut osaisivat arvostaa lapsiaan ja näiden puolisoa vanhempana, eivätkä kaikkitietävänä hypi varpaille.

Siinä vaiheessa kun meillä lapset alkoivat vierastaa ja huutaa pää punaisena mummun syliin jouduttua, mummu tyytyväisenä totesi että sillähän on nälkä! Eikä millään uskonut että se haluaa hänen sylistään pois, ja ettei voi olla nälkä kun just syötiin. Me myös syötimme väärää ruokaa (ei perunaa ensimmäisenä kiinteänä) ja väärin, kun lapsi sormiruokailee. Ja vaatteet... väärän värisiä aina niitä on liian vähän. Noh, onneksi on anoppi, kuka mulle muuten kertoisi minkä kaiken teen väärin. Sanookin rumasti, etten vaan ylpisty liikaa ja rupea luulemaan itsestäni liikaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsi on nyt 7 kk ikäinen. Kertaakaan en ole ottanut häntä syliin, soitellut perään ja kysellyt kuulumisia, neuvonut millään tavoin vanhempiaan tai kärttänyt yökylään. En halua tunkeutua perheeseensä. Toki on ollut hankalia hetkiä, kun vauva on selkeästi itkenyt nälkäänsä ja miniä on heijannut, että nyt nukutaan, mutta olen ollut hiljaa enkä ole neuvonut. Paha mielihän siitä tulisi kaikille, jos olisin oikeassa. Mieluummin kuuntelen 4 tuntia nälkähuutoa kuin menen sanomaan, että jos vaikka maitoa. Antaa äidin tehdä virheensä, jos se tuo hänelle onnen.

Lapsenlapsi on osa pojan perhettä, ei tätä omaani. Siksi minulle ei kuulu, miten toimivat. Toinen isoäiti on valittanut, että ei jaksaisi joka viikonloppu olla hoitajana ja että välillä saisi olla minunkin vuoroni, mutta olen tässä asiassa tiukkana. En sotkeudu pojan perheen tekemisiin, en ole joka paikkaan nenäänsä tunkeva anoppi. Nyt ei pojan tarvitse asettaa minulle rajoja eikä miniän itkeä ilkeitä sanojani.

Veikkaanpa, että sinua ei välttämättä pyydetä hoitajaksi ym. ihan sen vuoksi koska poikasi tuntee sinut. Passiivis-aggressiivinen vanhempi saa paljon vahinkoa aikaan lapselleen, eikä niitä toimintamalleja halua siirtää seuraavalla sukupolvelle.

Eiköhän se miniäsi ole tiennyt OMAN vauvansa huudot, milloin mitäkin itkee. Ei vauvoilla ole mitään standardi nälkähuutoa, tyyliin että jokaikinen vauva itkee tällaisella äänellä kun on nälkä, vaan jokaisella vauvalla omanlaisensa äännähdys/itku millekin vaivalle. Ne äännähdykset oppii tuntemaan vain ja ainoastaan jakamalla päivittäin vauvan kanssa arjen ja vastaamalla hänen tarpeisiin. Sinä et ole osa vauvan arkea, he ovat, ja tietävät mitä vauva milloinkin haluaa.

Huh, pysy vain kaukana tuoreesta perheestä, varmasti pääsevät näin helpommalla. Alkoi ahdistaa poikasi puolesta, ei ole varmasti ollut helppoa kasvaa kanssasi.

Niin, nälkäänsä itkevä vauvahan ei tee suullaan imemisliikettä, hamuile rintaa jne. ja tyynny siitä, kun saa ruokaa? Tarkkailepa omaa vauvaasi, aika ripeästi huomaat, että erilaisiin itkuihin liittyy muutakin kuin ääntä. Ja ei, miniä ei todellakaan tunnista lapsensa erilasia itkuja, mutta onneksi poikani ei ole yhtä itsepäinen vaan saattaa kokeilla myös ruuan tarjoamista, vaikka lapsen äiti olisi eri mieltä itkun syystä. Siitä he saavat aikaan pienen riidan, mutta siihenkään en puutu menemällä jommankumman puolelle.

Tässä ketjussa on itketty sitä, että anoppi tunkee liikaa perheeseen ja kun minä toimin päinvastoin, katsot sen passiivis-aggressiiviseksi käytökseksi. Ei, tämä on ihan normaalia aikuista elämää, jossa napanuora omaan lapseen on katkaistu ja hyväksytään se, että nyt lapsi pärjää. Ei puututa tekemiseen, ei neuvota, ei ohjata, ei soitella perään. Juuri tätä on peräänkuulutettu monissa viesteissä. Ollaan aikuisia puolin ja toisin ja hyväksytään se, että myös lapsen äiti oppii tuntemaan vauvansa arjessa eikä niin, että hoidattaa lapsensa omalla äidillään.

Vai onko niin, että anoppi kelpaa vain silloin, kun on 24/7 valmiina saapumaan perheen avuksi, mutta toimii kuin entisaikojen piika eli on hiljaa, siivoaa ja tekee töitä ohjeiden mukaan eikä puutu millään tavalla perheen tekemisiin. Vauvan saa ottaa syliin vain erillisestä käskystä ja äiti tietää aina, mikä on lapselle parasta, vaikka kuka tahansa ulkopuolinen olisi eri mieltä.

Nyt menee astetta kovemmin ohi aiheen, mutta hamuilu on refleksi, toisilla vauvoilla on kova imutarve ja jotkut vauvat rauhoittuvat rinnalle/pullolle kun itkevät esim. väsymystä tai kipuakin.

Naurettavaa että yhden riidan ja pariskunnan yhteisen vauvapohdinnan perusteella päättelet, että äiti ei ymmärrä lapsensa viestejä. Niin kuin et itse äiti olisi koskaan ollutkaan. Kyllä vauva useinkin ruuan/rinnan äärelle rauhoittuu vaikka syy olisikin alunperin väsymys. Siihen ruokintaan liittyy vauvan puolelta paljon turvaa, kiintymystä ja lohtua. Ihan normaalilta lapsensa tuntevalta pariskunnalta kuulostavat, joilla välillä tulee erimielisyyksiä.

Yhden riidan? Kyllä niitä on ollut joka kerta, kun ovat meillä käyneet. Minun logiikallani juuri 3 tuntia nukkunut vauva ei keskellä päivää välttämättä tarvitse lisää unta vaan ruokaa, jota sai viimeksi noin 4 tuntia sitten, mutta palsta tietää aina paremmin! Totta kai vauva on väsynyt, kun ei ole saanut nukkua kuin 3 tuntia ja nälkähän ei voi olla, koska se on väsynyt.

Ihan olet kuin miniäni. Seuraavaksi varmaan väität, että meillä on vääränlainen äänimaailma, niin eihän se lapsi millään nuku.

Taitavat riidellä ihan sen vuoksi, kun miniä ei haluaisi käydä itsekseen hykertelevän anopin luona kylässä. Yritä ymmärtää, se on aivan minimaalinen prosentti äideistä jotka eivät aidosti osaa hoitaa lastaan. Sinun miniäsi tuskin on yksi heistä, vaan sinä näet asiat juuri niin kuin haluat nähdä. Vauvakin voi käyttäytyä eri tavalla vieraassa paikassa. Kylläpä hyvin tiedät heidän vauvansa asiat muutenkin, ottaen huomioon että kertomasi mukaan et ikinä ole edes häntä syliisi ottanut.

Olen puheväleissä poikani kanssa. MIniän ei ole pakko käydä meillä, mutta jostain syystä valmis ruokapöytä näyttää houkuttelevan enemmän kuin parin tunnin lapsivapaa aika.

Tietenkin vauva käyttäytyy meillä eri tavalla kuin muualla. Sehän ei suostu nukkumaan, vaikka sillä on nälkä. Totta kai nykyäidit tietävät, että nälkäinen lapsi kyllä nukkuu, kunhan anoppi ei hykertele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsi on nyt 7 kk ikäinen. Kertaakaan en ole ottanut häntä syliin, soitellut perään ja kysellyt kuulumisia, neuvonut millään tavoin vanhempiaan tai kärttänyt yökylään. En halua tunkeutua perheeseensä. Toki on ollut hankalia hetkiä, kun vauva on selkeästi itkenyt nälkäänsä ja miniä on heijannut, että nyt nukutaan, mutta olen ollut hiljaa enkä ole neuvonut. Paha mielihän siitä tulisi kaikille, jos olisin oikeassa. Mieluummin kuuntelen 4 tuntia nälkähuutoa kuin menen sanomaan, että jos vaikka maitoa. Antaa äidin tehdä virheensä, jos se tuo hänelle onnen.

Lapsenlapsi on osa pojan perhettä, ei tätä omaani. Siksi minulle ei kuulu, miten toimivat. Toinen isoäiti on valittanut, että ei jaksaisi joka viikonloppu olla hoitajana ja että välillä saisi olla minunkin vuoroni, mutta olen tässä asiassa tiukkana. En sotkeudu pojan perheen tekemisiin, en ole joka paikkaan nenäänsä tunkeva anoppi. Nyt ei pojan tarvitse asettaa minulle rajoja eikä miniän itkeä ilkeitä sanojani.

Veikkaanpa, että sinua ei välttämättä pyydetä hoitajaksi ym. ihan sen vuoksi koska poikasi tuntee sinut. Passiivis-aggressiivinen vanhempi saa paljon vahinkoa aikaan lapselleen, eikä niitä toimintamalleja halua siirtää seuraavalla sukupolvelle.

Eiköhän se miniäsi ole tiennyt OMAN vauvansa huudot, milloin mitäkin itkee. Ei vauvoilla ole mitään standardi nälkähuutoa, tyyliin että jokaikinen vauva itkee tällaisella äänellä kun on nälkä, vaan jokaisella vauvalla omanlaisensa äännähdys/itku millekin vaivalle. Ne äännähdykset oppii tuntemaan vain ja ainoastaan jakamalla päivittäin vauvan kanssa arjen ja vastaamalla hänen tarpeisiin. Sinä et ole osa vauvan arkea, he ovat, ja tietävät mitä vauva milloinkin haluaa.

Huh, pysy vain kaukana tuoreesta perheestä, varmasti pääsevät näin helpommalla. Alkoi ahdistaa poikasi puolesta, ei ole varmasti ollut helppoa kasvaa kanssasi.

Niin, nälkäänsä itkevä vauvahan ei tee suullaan imemisliikettä, hamuile rintaa jne. ja tyynny siitä, kun saa ruokaa? Tarkkailepa omaa vauvaasi, aika ripeästi huomaat, että erilaisiin itkuihin liittyy muutakin kuin ääntä. Ja ei, miniä ei todellakaan tunnista lapsensa erilasia itkuja, mutta onneksi poikani ei ole yhtä itsepäinen vaan saattaa kokeilla myös ruuan tarjoamista, vaikka lapsen äiti olisi eri mieltä itkun syystä. Siitä he saavat aikaan pienen riidan, mutta siihenkään en puutu menemällä jommankumman puolelle.

Tässä ketjussa on itketty sitä, että anoppi tunkee liikaa perheeseen ja kun minä toimin päinvastoin, katsot sen passiivis-aggressiiviseksi käytökseksi. Ei, tämä on ihan normaalia aikuista elämää, jossa napanuora omaan lapseen on katkaistu ja hyväksytään se, että nyt lapsi pärjää. Ei puututa tekemiseen, ei neuvota, ei ohjata, ei soitella perään. Juuri tätä on peräänkuulutettu monissa viesteissä. Ollaan aikuisia puolin ja toisin ja hyväksytään se, että myös lapsen äiti oppii tuntemaan vauvansa arjessa eikä niin, että hoidattaa lapsensa omalla äidillään.

Vai onko niin, että anoppi kelpaa vain silloin, kun on 24/7 valmiina saapumaan perheen avuksi, mutta toimii kuin entisaikojen piika eli on hiljaa, siivoaa ja tekee töitä ohjeiden mukaan eikä puutu millään tavalla perheen tekemisiin. Vauvan saa ottaa syliin vain erillisestä käskystä ja äiti tietää aina, mikä on lapselle parasta, vaikka kuka tahansa ulkopuolinen olisi eri mieltä.

Nyt menee astetta kovemmin ohi aiheen, mutta hamuilu on refleksi, toisilla vauvoilla on kova imutarve ja jotkut vauvat rauhoittuvat rinnalle/pullolle kun itkevät esim. väsymystä tai kipuakin.

Naurettavaa että yhden riidan ja pariskunnan yhteisen vauvapohdinnan perusteella päättelet, että äiti ei ymmärrä lapsensa viestejä. Niin kuin et itse äiti olisi koskaan ollutkaan. Kyllä vauva useinkin ruuan/rinnan äärelle rauhoittuu vaikka syy olisikin alunperin väsymys. Siihen ruokintaan liittyy vauvan puolelta paljon turvaa, kiintymystä ja lohtua. Ihan normaalilta lapsensa tuntevalta pariskunnalta kuulostavat, joilla välillä tulee erimielisyyksiä.

Yhden riidan? Kyllä niitä on ollut joka kerta, kun ovat meillä käyneet. Minun logiikallani juuri 3 tuntia nukkunut vauva ei keskellä päivää välttämättä tarvitse lisää unta vaan ruokaa, jota sai viimeksi noin 4 tuntia sitten, mutta palsta tietää aina paremmin! Totta kai vauva on väsynyt, kun ei ole saanut nukkua kuin 3 tuntia ja nälkähän ei voi olla, koska se on väsynyt.

Ihan olet kuin miniäni. Seuraavaksi varmaan väität, että meillä on vääränlainen äänimaailma, niin eihän se lapsi millään nuku.

Taitavat riidellä ihan sen vuoksi, kun miniä ei haluaisi käydä itsekseen hykertelevän anopin luona kylässä. Yritä ymmärtää, se on aivan minimaalinen prosentti äideistä jotka eivät aidosti osaa hoitaa lastaan. Sinun miniäsi tuskin on yksi heistä, vaan sinä näet asiat juuri niin kuin haluat nähdä. Vauvakin voi käyttäytyä eri tavalla vieraassa paikassa. Kylläpä hyvin tiedät heidän vauvansa asiat muutenkin, ottaen huomioon että kertomasi mukaan et ikinä ole edes häntä syliisi ottanut.

Olen puheväleissä poikani kanssa. MIniän ei ole pakko käydä meillä, mutta jostain syystä valmis ruokapöytä näyttää houkuttelevan enemmän kuin parin tunnin lapsivapaa aika.

Tietenkin vauva käyttäytyy meillä eri tavalla kuin muualla. Sehän ei suostu nukkumaan, vaikka sillä on nälkä. Totta kai nykyäidit tietävät, että nälkäinen lapsi kyllä nukkuu, kunhan anoppi ei hykertele.

Säälin miniääsi. Mutta ilmeisesti välit eivät ole ihan kokonaan menneet jos kattosi alle tulee edes syömään.

Oletko nyt ihan varma, ettei omassa käytöksessäsi miniää kohtaan ole mitään parannettavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsi on nyt 7 kk ikäinen. Kertaakaan en ole ottanut häntä syliin, soitellut perään ja kysellyt kuulumisia, neuvonut millään tavoin vanhempiaan tai kärttänyt yökylään. En halua tunkeutua perheeseensä. Toki on ollut hankalia hetkiä, kun vauva on selkeästi itkenyt nälkäänsä ja miniä on heijannut, että nyt nukutaan, mutta olen ollut hiljaa enkä ole neuvonut. Paha mielihän siitä tulisi kaikille, jos olisin oikeassa. Mieluummin kuuntelen 4 tuntia nälkähuutoa kuin menen sanomaan, että jos vaikka maitoa. Antaa äidin tehdä virheensä, jos se tuo hänelle onnen.

Lapsenlapsi on osa pojan perhettä, ei tätä omaani. Siksi minulle ei kuulu, miten toimivat. Toinen isoäiti on valittanut, että ei jaksaisi joka viikonloppu olla hoitajana ja että välillä saisi olla minunkin vuoroni, mutta olen tässä asiassa tiukkana. En sotkeudu pojan perheen tekemisiin, en ole joka paikkaan nenäänsä tunkeva anoppi. Nyt ei pojan tarvitse asettaa minulle rajoja eikä miniän itkeä ilkeitä sanojani.

Veikkaanpa, että sinua ei välttämättä pyydetä hoitajaksi ym. ihan sen vuoksi koska poikasi tuntee sinut. Passiivis-aggressiivinen vanhempi saa paljon vahinkoa aikaan lapselleen, eikä niitä toimintamalleja halua siirtää seuraavalla sukupolvelle.

Eiköhän se miniäsi ole tiennyt OMAN vauvansa huudot, milloin mitäkin itkee. Ei vauvoilla ole mitään standardi nälkähuutoa, tyyliin että jokaikinen vauva itkee tällaisella äänellä kun on nälkä, vaan jokaisella vauvalla omanlaisensa äännähdys/itku millekin vaivalle. Ne äännähdykset oppii tuntemaan vain ja ainoastaan jakamalla päivittäin vauvan kanssa arjen ja vastaamalla hänen tarpeisiin. Sinä et ole osa vauvan arkea, he ovat, ja tietävät mitä vauva milloinkin haluaa.

Huh, pysy vain kaukana tuoreesta perheestä, varmasti pääsevät näin helpommalla. Alkoi ahdistaa poikasi puolesta, ei ole varmasti ollut helppoa kasvaa kanssasi.

Niin, nälkäänsä itkevä vauvahan ei tee suullaan imemisliikettä, hamuile rintaa jne. ja tyynny siitä, kun saa ruokaa? Tarkkailepa omaa vauvaasi, aika ripeästi huomaat, että erilaisiin itkuihin liittyy muutakin kuin ääntä. Ja ei, miniä ei todellakaan tunnista lapsensa erilasia itkuja, mutta onneksi poikani ei ole yhtä itsepäinen vaan saattaa kokeilla myös ruuan tarjoamista, vaikka lapsen äiti olisi eri mieltä itkun syystä. Siitä he saavat aikaan pienen riidan, mutta siihenkään en puutu menemällä jommankumman puolelle.

Tässä ketjussa on itketty sitä, että anoppi tunkee liikaa perheeseen ja kun minä toimin päinvastoin, katsot sen passiivis-aggressiiviseksi käytökseksi. Ei, tämä on ihan normaalia aikuista elämää, jossa napanuora omaan lapseen on katkaistu ja hyväksytään se, että nyt lapsi pärjää. Ei puututa tekemiseen, ei neuvota, ei ohjata, ei soitella perään. Juuri tätä on peräänkuulutettu monissa viesteissä. Ollaan aikuisia puolin ja toisin ja hyväksytään se, että myös lapsen äiti oppii tuntemaan vauvansa arjessa eikä niin, että hoidattaa lapsensa omalla äidillään.

Vai onko niin, että anoppi kelpaa vain silloin, kun on 24/7 valmiina saapumaan perheen avuksi, mutta toimii kuin entisaikojen piika eli on hiljaa, siivoaa ja tekee töitä ohjeiden mukaan eikä puutu millään tavalla perheen tekemisiin. Vauvan saa ottaa syliin vain erillisestä käskystä ja äiti tietää aina, mikä on lapselle parasta, vaikka kuka tahansa ulkopuolinen olisi eri mieltä.

Nyt menee astetta kovemmin ohi aiheen, mutta hamuilu on refleksi, toisilla vauvoilla on kova imutarve ja jotkut vauvat rauhoittuvat rinnalle/pullolle kun itkevät esim. väsymystä tai kipuakin.

Naurettavaa että yhden riidan ja pariskunnan yhteisen vauvapohdinnan perusteella päättelet, että äiti ei ymmärrä lapsensa viestejä. Niin kuin et itse äiti olisi koskaan ollutkaan. Kyllä vauva useinkin ruuan/rinnan äärelle rauhoittuu vaikka syy olisikin alunperin väsymys. Siihen ruokintaan liittyy vauvan puolelta paljon turvaa, kiintymystä ja lohtua. Ihan normaalilta lapsensa tuntevalta pariskunnalta kuulostavat, joilla välillä tulee erimielisyyksiä.

Yhden riidan? Kyllä niitä on ollut joka kerta, kun ovat meillä käyneet. Minun logiikallani juuri 3 tuntia nukkunut vauva ei keskellä päivää välttämättä tarvitse lisää unta vaan ruokaa, jota sai viimeksi noin 4 tuntia sitten, mutta palsta tietää aina paremmin! Totta kai vauva on väsynyt, kun ei ole saanut nukkua kuin 3 tuntia ja nälkähän ei voi olla, koska se on väsynyt.

Ihan olet kuin miniäni. Seuraavaksi varmaan väität, että meillä on vääränlainen äänimaailma, niin eihän se lapsi millään nuku.

Taitavat riidellä ihan sen vuoksi, kun miniä ei haluaisi käydä itsekseen hykertelevän anopin luona kylässä. Yritä ymmärtää, se on aivan minimaalinen prosentti äideistä jotka eivät aidosti osaa hoitaa lastaan. Sinun miniäsi tuskin on yksi heistä, vaan sinä näet asiat juuri niin kuin haluat nähdä. Vauvakin voi käyttäytyä eri tavalla vieraassa paikassa. Kylläpä hyvin tiedät heidän vauvansa asiat muutenkin, ottaen huomioon että kertomasi mukaan et ikinä ole edes häntä syliisi ottanut.

Olen puheväleissä poikani kanssa. MIniän ei ole pakko käydä meillä, mutta jostain syystä valmis ruokapöytä näyttää houkuttelevan enemmän kuin parin tunnin lapsivapaa aika.

Tietenkin vauva käyttäytyy meillä eri tavalla kuin muualla. Sehän ei suostu nukkumaan, vaikka sillä on nälkä. Totta kai nykyäidit tietävät, että nälkäinen lapsi kyllä nukkuu, kunhan anoppi ei hykertele.

Ei luoja, osaatko edes yhtään miettiä että sinä saatat olla väärässä? Ymmärrä nyt. Vaikka poikasi kävisi perheensä kanssa 2x viikossa kylässä, niin et voi tuntea vauvan tarpeita paremmin kuin miniäsi, joka viettää hänen kanssaan aikaa jatkuvasti. Er kertomasi mukaan hoida, sylittele ym. lasta ikinä, joten et ihan oikeasti pysty vanhempia paremmin päättelemään vauvan vireystilansa. Se että sinun silmään miniäsi tekee virhearvion vauvan tarpeista teillä kylässä ollessaan, ei tarkoita että se olisi mikään jatkuva tila tai miniä ei ymmärtäisi lapsensa viestejä. Miniäsi saattaa olla ihan vaan tuskissaan ja hermostunut sinun arvostelevasta katseesta, ja sillä miehensä kanssa riitelevätkin helpommin ja vauvaakin on vaikeampi tulkita. Ei ihan oikeasti uskoisi, että olet ikinä lasta kasvattanut, kun et ymmärrä eri tilanteiden vaikutusta lapsen ja äidin väliseen vuorovaikutukseen. Sinun viesteistäsi huokuu viha ja ylimielisyys, mistä tämä johtuu? Eivätkö välit ole poikaasi niin lämpimät kuin toivoisit? Minä ainakin toivisin, että voisin sanoa omista lapsista aikanaan muutakin kuin että olemme puheväleissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsi on nyt 7 kk ikäinen. Kertaakaan en ole ottanut häntä syliin, soitellut perään ja kysellyt kuulumisia, neuvonut millään tavoin vanhempiaan tai kärttänyt yökylään. En halua tunkeutua perheeseensä. Toki on ollut hankalia hetkiä, kun vauva on selkeästi itkenyt nälkäänsä ja miniä on heijannut, että nyt nukutaan, mutta olen ollut hiljaa enkä ole neuvonut. Paha mielihän siitä tulisi kaikille, jos olisin oikeassa. Mieluummin kuuntelen 4 tuntia nälkähuutoa kuin menen sanomaan, että jos vaikka maitoa. Antaa äidin tehdä virheensä, jos se tuo hänelle onnen.

Lapsenlapsi on osa pojan perhettä, ei tätä omaani. Siksi minulle ei kuulu, miten toimivat. Toinen isoäiti on valittanut, että ei jaksaisi joka viikonloppu olla hoitajana ja että välillä saisi olla minunkin vuoroni, mutta olen tässä asiassa tiukkana. En sotkeudu pojan perheen tekemisiin, en ole joka paikkaan nenäänsä tunkeva anoppi. Nyt ei pojan tarvitse asettaa minulle rajoja eikä miniän itkeä ilkeitä sanojani.

Veikkaanpa, että sinua ei välttämättä pyydetä hoitajaksi ym. ihan sen vuoksi koska poikasi tuntee sinut. Passiivis-aggressiivinen vanhempi saa paljon vahinkoa aikaan lapselleen, eikä niitä toimintamalleja halua siirtää seuraavalla sukupolvelle.

Eiköhän se miniäsi ole tiennyt OMAN vauvansa huudot, milloin mitäkin itkee. Ei vauvoilla ole mitään standardi nälkähuutoa, tyyliin että jokaikinen vauva itkee tällaisella äänellä kun on nälkä, vaan jokaisella vauvalla omanlaisensa äännähdys/itku millekin vaivalle. Ne äännähdykset oppii tuntemaan vain ja ainoastaan jakamalla päivittäin vauvan kanssa arjen ja vastaamalla hänen tarpeisiin. Sinä et ole osa vauvan arkea, he ovat, ja tietävät mitä vauva milloinkin haluaa.

Huh, pysy vain kaukana tuoreesta perheestä, varmasti pääsevät näin helpommalla. Alkoi ahdistaa poikasi puolesta, ei ole varmasti ollut helppoa kasvaa kanssasi.

Niin, nälkäänsä itkevä vauvahan ei tee suullaan imemisliikettä, hamuile rintaa jne. ja tyynny siitä, kun saa ruokaa? Tarkkailepa omaa vauvaasi, aika ripeästi huomaat, että erilaisiin itkuihin liittyy muutakin kuin ääntä. Ja ei, miniä ei todellakaan tunnista lapsensa erilasia itkuja, mutta onneksi poikani ei ole yhtä itsepäinen vaan saattaa kokeilla myös ruuan tarjoamista, vaikka lapsen äiti olisi eri mieltä itkun syystä. Siitä he saavat aikaan pienen riidan, mutta siihenkään en puutu menemällä jommankumman puolelle.

Tässä ketjussa on itketty sitä, että anoppi tunkee liikaa perheeseen ja kun minä toimin päinvastoin, katsot sen passiivis-aggressiiviseksi käytökseksi. Ei, tämä on ihan normaalia aikuista elämää, jossa napanuora omaan lapseen on katkaistu ja hyväksytään se, että nyt lapsi pärjää. Ei puututa tekemiseen, ei neuvota, ei ohjata, ei soitella perään. Juuri tätä on peräänkuulutettu monissa viesteissä. Ollaan aikuisia puolin ja toisin ja hyväksytään se, että myös lapsen äiti oppii tuntemaan vauvansa arjessa eikä niin, että hoidattaa lapsensa omalla äidillään.

Vai onko niin, että anoppi kelpaa vain silloin, kun on 24/7 valmiina saapumaan perheen avuksi, mutta toimii kuin entisaikojen piika eli on hiljaa, siivoaa ja tekee töitä ohjeiden mukaan eikä puutu millään tavalla perheen tekemisiin. Vauvan saa ottaa syliin vain erillisestä käskystä ja äiti tietää aina, mikä on lapselle parasta, vaikka kuka tahansa ulkopuolinen olisi eri mieltä.

Nyt menee astetta kovemmin ohi aiheen, mutta hamuilu on refleksi, toisilla vauvoilla on kova imutarve ja jotkut vauvat rauhoittuvat rinnalle/pullolle kun itkevät esim. väsymystä tai kipuakin.

Naurettavaa että yhden riidan ja pariskunnan yhteisen vauvapohdinnan perusteella päättelet, että äiti ei ymmärrä lapsensa viestejä. Niin kuin et itse äiti olisi koskaan ollutkaan. Kyllä vauva useinkin ruuan/rinnan äärelle rauhoittuu vaikka syy olisikin alunperin väsymys. Siihen ruokintaan liittyy vauvan puolelta paljon turvaa, kiintymystä ja lohtua. Ihan normaalilta lapsensa tuntevalta pariskunnalta kuulostavat, joilla välillä tulee erimielisyyksiä.

Yhden riidan? Kyllä niitä on ollut joka kerta, kun ovat meillä käyneet. Minun logiikallani juuri 3 tuntia nukkunut vauva ei keskellä päivää välttämättä tarvitse lisää unta vaan ruokaa, jota sai viimeksi noin 4 tuntia sitten, mutta palsta tietää aina paremmin! Totta kai vauva on väsynyt, kun ei ole saanut nukkua kuin 3 tuntia ja nälkähän ei voi olla, koska se on väsynyt.

Ihan olet kuin miniäni. Seuraavaksi varmaan väität, että meillä on vääränlainen äänimaailma, niin eihän se lapsi millään nuku.

Taitavat riidellä ihan sen vuoksi, kun miniä ei haluaisi käydä itsekseen hykertelevän anopin luona kylässä. Yritä ymmärtää, se on aivan minimaalinen prosentti äideistä jotka eivät aidosti osaa hoitaa lastaan. Sinun miniäsi tuskin on yksi heistä, vaan sinä näet asiat juuri niin kuin haluat nähdä. Vauvakin voi käyttäytyä eri tavalla vieraassa paikassa. Kylläpä hyvin tiedät heidän vauvansa asiat muutenkin, ottaen huomioon että kertomasi mukaan et ikinä ole edes häntä syliisi ottanut.

Olen puheväleissä poikani kanssa. MIniän ei ole pakko käydä meillä, mutta jostain syystä valmis ruokapöytä näyttää houkuttelevan enemmän kuin parin tunnin lapsivapaa aika.

Tietenkin vauva käyttäytyy meillä eri tavalla kuin muualla. Sehän ei suostu nukkumaan, vaikka sillä on nälkä. Totta kai nykyäidit tietävät, että nälkäinen lapsi kyllä nukkuu, kunhan anoppi ei hykertele.

Anteeksi nyt kun sanon, mutta sä vaikutat todella tyhmältä ja ärsyttävältä ihmiseltä. Tiedätkö että vaikka et tuputa neuvojasi ja puutu heidän asioihin niin kyllä miniäsi tietää millainen ihminen olet. Sun tuskin tarvitsee sanoa sanakaan kun miniä jo tietää mitä ajattelet. Ja kirjoitustesi perusteella sä ajattelet todella väheksyen ja arvostellen. Olisiko ajattelemisen aihetta sinulle?

Ja mistäs sinä tiedät että lapsi oli syönyt kolme tuntia sitten? Entä jos miniä kerkesi jo pikaisesti ruokkimaan lapsen heti unien jälkeen? Pitääkö se asia sinulle raportoida?

Meillä on tuota samaa "sillä on nälkä, eikun sillä on väsy... Vaippa pitää vaihtaa! Minähän sanoin että sillä oli vaan nälkä". Juuri oltiin syöty joten kyse ei kyllä nälästä ollut vaan kiukkusi vain hampaita. Mutta eihän anoppi voinut millään uskoa että vauva voi olla huonontuulinen koko päivänkin ilman jatkuvaa nälkää ja väsymystä. Ärsytti todella kovaa kun väsyitkujen aikaan laitoin vauvan nukkumaan ja anopilta tulee kommentti "väsymystähän se vaan kitisi". Totesin että ei se kyllä väsymyksestä johtunut vaikka nopeasti nukahtikin. No kun heräsi niin hammaskitinä jatkui ja oli ruoka-aika. "Voi sillä oli vaan nälkä. Minähän sanoin". Joo eiköhän sillä jo tässä vaiheessa alakkin olla nälkä muttei se kyllä nälkää ole muuten kitissyt. Voi perhana kun meinasi turhauttaa kun ei yhtään luoteta siihen, että minä kyllä tiedän lapseni rytmin ja sen milloin on nälkä tai väsy. Sen sijaan anoppi menee ihan paniikkiin jos lapsi kitisee vähänkään pitempään. Lähettelee viestiä "mikä vauvalla on hätänä? *itkuhymiö*" jos mies on sen kanssa puhunut ja sivulauseessa infonnut että vauvalla ollu huono päivä (yleensäjohtuen hampaista). Se on vauva! Vaikka se ei yleensä turhista kitise niin saa sekin välillä kiukuta ilman että tarvii heti tsekata korvat lääkärissä tai huolestua sen kummemmin.

Muutakin avautumisen aihetta on, ettei tämä ainut ärsytyksen aihe ole ollut, mutta meillä päällepäsmäröinti on helpottanut ajan kanssa. Vieläkin anoppi tietää minua paremmin ja vänkää vastaan meidän hoito-ohjeissa. Tilanne on kuitenkin rauhoittunut siitä vastasyntyneen ajoista kun oikeasti lapsi kaapattiin välillä neljäksi tunniksi pois minulta enkä saanut edes koskea pikkuiseen koska minä kyllä kerkeä vauvaa kannella kotonakin. Onneksi olen saanut vedettyä rajat ja elämä anopin kanssa on huomattavasti helpompaa.

135 vielä lisää. Että en minäkään mielellään halua päästää vauvaa yksin miehen kanssa anoppilaan vaikka itse en siellä haluaisi käydä. Että ehkä sinunkin miniäsi vaivautuu tulemaan sinun arvosteltavaksi vain siksi ettei luota täysin siihen että hommat sujuu niin kuin kuuluu?

Nykyään kyllä päästän lapsen yksinäänkin isovanhemmilleen mutta pikkuvauvana tilanne oli eri kun ei ikinä voinut luottaa siihen mitä vauvalle syötetään kun kaikessa piti vängätä vastaan vaikka selkeät ohjeet oltiin annettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsi on nyt 7 kk ikäinen. Kertaakaan en ole ottanut häntä syliin, soitellut perään ja kysellyt kuulumisia, neuvonut millään tavoin vanhempiaan tai kärttänyt yökylään. En halua tunkeutua perheeseensä. Toki on ollut hankalia hetkiä, kun vauva on selkeästi itkenyt nälkäänsä ja miniä on heijannut, että nyt nukutaan, mutta olen ollut hiljaa enkä ole neuvonut. Paha mielihän siitä tulisi kaikille, jos olisin oikeassa. Mieluummin kuuntelen 4 tuntia nälkähuutoa kuin menen sanomaan, että jos vaikka maitoa. Antaa äidin tehdä virheensä, jos se tuo hänelle onnen.

Lapsenlapsi on osa pojan perhettä, ei tätä omaani. Siksi minulle ei kuulu, miten toimivat. Toinen isoäiti on valittanut, että ei jaksaisi joka viikonloppu olla hoitajana ja että välillä saisi olla minunkin vuoroni, mutta olen tässä asiassa tiukkana. En sotkeudu pojan perheen tekemisiin, en ole joka paikkaan nenäänsä tunkeva anoppi. Nyt ei pojan tarvitse asettaa minulle rajoja eikä miniän itkeä ilkeitä sanojani.

Veikkaanpa, että sinua ei välttämättä pyydetä hoitajaksi ym. ihan sen vuoksi koska poikasi tuntee sinut. Passiivis-aggressiivinen vanhempi saa paljon vahinkoa aikaan lapselleen, eikä niitä toimintamalleja halua siirtää seuraavalla sukupolvelle.

Eiköhän se miniäsi ole tiennyt OMAN vauvansa huudot, milloin mitäkin itkee. Ei vauvoilla ole mitään standardi nälkähuutoa, tyyliin että jokaikinen vauva itkee tällaisella äänellä kun on nälkä, vaan jokaisella vauvalla omanlaisensa äännähdys/itku millekin vaivalle. Ne äännähdykset oppii tuntemaan vain ja ainoastaan jakamalla päivittäin vauvan kanssa arjen ja vastaamalla hänen tarpeisiin. Sinä et ole osa vauvan arkea, he ovat, ja tietävät mitä vauva milloinkin haluaa.

Huh, pysy vain kaukana tuoreesta perheestä, varmasti pääsevät näin helpommalla. Alkoi ahdistaa poikasi puolesta, ei ole varmasti ollut helppoa kasvaa kanssasi.

Niin, nälkäänsä itkevä vauvahan ei tee suullaan imemisliikettä, hamuile rintaa jne. ja tyynny siitä, kun saa ruokaa? Tarkkailepa omaa vauvaasi, aika ripeästi huomaat, että erilaisiin itkuihin liittyy muutakin kuin ääntä. Ja ei, miniä ei todellakaan tunnista lapsensa erilasia itkuja, mutta onneksi poikani ei ole yhtä itsepäinen vaan saattaa kokeilla myös ruuan tarjoamista, vaikka lapsen äiti olisi eri mieltä itkun syystä. Siitä he saavat aikaan pienen riidan, mutta siihenkään en puutu menemällä jommankumman puolelle.

Tässä ketjussa on itketty sitä, että anoppi tunkee liikaa perheeseen ja kun minä toimin päinvastoin, katsot sen passiivis-aggressiiviseksi käytökseksi. Ei, tämä on ihan normaalia aikuista elämää, jossa napanuora omaan lapseen on katkaistu ja hyväksytään se, että nyt lapsi pärjää. Ei puututa tekemiseen, ei neuvota, ei ohjata, ei soitella perään. Juuri tätä on peräänkuulutettu monissa viesteissä. Ollaan aikuisia puolin ja toisin ja hyväksytään se, että myös lapsen äiti oppii tuntemaan vauvansa arjessa eikä niin, että hoidattaa lapsensa omalla äidillään.

Vai onko niin, että anoppi kelpaa vain silloin, kun on 24/7 valmiina saapumaan perheen avuksi, mutta toimii kuin entisaikojen piika eli on hiljaa, siivoaa ja tekee töitä ohjeiden mukaan eikä puutu millään tavalla perheen tekemisiin. Vauvan saa ottaa syliin vain erillisestä käskystä ja äiti tietää aina, mikä on lapselle parasta, vaikka kuka tahansa ulkopuolinen olisi eri mieltä.

Nyt menee astetta kovemmin ohi aiheen, mutta hamuilu on refleksi, toisilla vauvoilla on kova imutarve ja jotkut vauvat rauhoittuvat rinnalle/pullolle kun itkevät esim. väsymystä tai kipuakin.

Naurettavaa että yhden riidan ja pariskunnan yhteisen vauvapohdinnan perusteella päättelet, että äiti ei ymmärrä lapsensa viestejä. Niin kuin et itse äiti olisi koskaan ollutkaan. Kyllä vauva useinkin ruuan/rinnan äärelle rauhoittuu vaikka syy olisikin alunperin väsymys. Siihen ruokintaan liittyy vauvan puolelta paljon turvaa, kiintymystä ja lohtua. Ihan normaalilta lapsensa tuntevalta pariskunnalta kuulostavat, joilla välillä tulee erimielisyyksiä.

Yhden riidan? Kyllä niitä on ollut joka kerta, kun ovat meillä käyneet. Minun logiikallani juuri 3 tuntia nukkunut vauva ei keskellä päivää välttämättä tarvitse lisää unta vaan ruokaa, jota sai viimeksi noin 4 tuntia sitten, mutta palsta tietää aina paremmin! Totta kai vauva on väsynyt, kun ei ole saanut nukkua kuin 3 tuntia ja nälkähän ei voi olla, koska se on väsynyt.

Ihan olet kuin miniäni. Seuraavaksi varmaan väität, että meillä on vääränlainen äänimaailma, niin eihän se lapsi millään nuku.

Taitavat riidellä ihan sen vuoksi, kun miniä ei haluaisi käydä itsekseen hykertelevän anopin luona kylässä. Yritä ymmärtää, se on aivan minimaalinen prosentti äideistä jotka eivät aidosti osaa hoitaa lastaan. Sinun miniäsi tuskin on yksi heistä, vaan sinä näet asiat juuri niin kuin haluat nähdä. Vauvakin voi käyttäytyä eri tavalla vieraassa paikassa. Kylläpä hyvin tiedät heidän vauvansa asiat muutenkin, ottaen huomioon että kertomasi mukaan et ikinä ole edes häntä syliisi ottanut.

Olen puheväleissä poikani kanssa. MIniän ei ole pakko käydä meillä, mutta jostain syystä valmis ruokapöytä näyttää houkuttelevan enemmän kuin parin tunnin lapsivapaa aika.

Tietenkin vauva käyttäytyy meillä eri tavalla kuin muualla. Sehän ei suostu nukkumaan, vaikka sillä on nälkä. Totta kai nykyäidit tietävät, että nälkäinen lapsi kyllä nukkuu, kunhan anoppi ei hykertele.

Säälin miniääsi. Mutta ilmeisesti välit eivät ole ihan kokonaan menneet jos kattosi alle tulee edes syömään.

Oletko nyt ihan varma, ettei omassa käytöksessäsi miniää kohtaan ole mitään parannettavaa?

Minäkin säälin miniääni. Hän tekee elämästään uskomattoman vaikean päättämällä, että tunnistaa kyllä lapsensa tarpeet. Vauva on monin eri tavoin hankala, öisin ei saa nukkua ja päivälläkin nukkuu vain vaunuissa, joita koko ajan työnnetään. Kitisee ja raivoaa, on tyytymätön ja hankala. Ei nuku, vaikka selkeästi on väsynyt nukuttuaan 3 tuntia.

Paitsi että yökylässä kummitädillään vauva söi ja nukkui hyvin ilman vaunulenkkejä, mutta niinhän ne vauvat tekevät, kun ympäristö on erilainen.

Mutta tehkööt miniä elämänsä vaikeaksi, se on hänen oikeutensa. Kalpeana, homssuisena ja rättipoikkiväsyneenä (omien sanojensa mukaan) hän varmasti saa elämästä irti juuri sen, mitä haluaa. Valinta on hänen omansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsi on nyt 7 kk ikäinen. Kertaakaan en ole ottanut häntä syliin, soitellut perään ja kysellyt kuulumisia, neuvonut millään tavoin vanhempiaan tai kärttänyt yökylään. En halua tunkeutua perheeseensä. Toki on ollut hankalia hetkiä, kun vauva on selkeästi itkenyt nälkäänsä ja miniä on heijannut, että nyt nukutaan, mutta olen ollut hiljaa enkä ole neuvonut. Paha mielihän siitä tulisi kaikille, jos olisin oikeassa. Mieluummin kuuntelen 4 tuntia nälkähuutoa kuin menen sanomaan, että jos vaikka maitoa. Antaa äidin tehdä virheensä, jos se tuo hänelle onnen.

Lapsenlapsi on osa pojan perhettä, ei tätä omaani. Siksi minulle ei kuulu, miten toimivat. Toinen isoäiti on valittanut, että ei jaksaisi joka viikonloppu olla hoitajana ja että välillä saisi olla minunkin vuoroni, mutta olen tässä asiassa tiukkana. En sotkeudu pojan perheen tekemisiin, en ole joka paikkaan nenäänsä tunkeva anoppi. Nyt ei pojan tarvitse asettaa minulle rajoja eikä miniän itkeä ilkeitä sanojani.

Veikkaanpa, että sinua ei välttämättä pyydetä hoitajaksi ym. ihan sen vuoksi koska poikasi tuntee sinut. Passiivis-aggressiivinen vanhempi saa paljon vahinkoa aikaan lapselleen, eikä niitä toimintamalleja halua siirtää seuraavalla sukupolvelle.

Eiköhän se miniäsi ole tiennyt OMAN vauvansa huudot, milloin mitäkin itkee. Ei vauvoilla ole mitään standardi nälkähuutoa, tyyliin että jokaikinen vauva itkee tällaisella äänellä kun on nälkä, vaan jokaisella vauvalla omanlaisensa äännähdys/itku millekin vaivalle. Ne äännähdykset oppii tuntemaan vain ja ainoastaan jakamalla päivittäin vauvan kanssa arjen ja vastaamalla hänen tarpeisiin. Sinä et ole osa vauvan arkea, he ovat, ja tietävät mitä vauva milloinkin haluaa.

Huh, pysy vain kaukana tuoreesta perheestä, varmasti pääsevät näin helpommalla. Alkoi ahdistaa poikasi puolesta, ei ole varmasti ollut helppoa kasvaa kanssasi.

Niin, nälkäänsä itkevä vauvahan ei tee suullaan imemisliikettä, hamuile rintaa jne. ja tyynny siitä, kun saa ruokaa? Tarkkailepa omaa vauvaasi, aika ripeästi huomaat, että erilaisiin itkuihin liittyy muutakin kuin ääntä. Ja ei, miniä ei todellakaan tunnista lapsensa erilasia itkuja, mutta onneksi poikani ei ole yhtä itsepäinen vaan saattaa kokeilla myös ruuan tarjoamista, vaikka lapsen äiti olisi eri mieltä itkun syystä. Siitä he saavat aikaan pienen riidan, mutta siihenkään en puutu menemällä jommankumman puolelle.

Tässä ketjussa on itketty sitä, että anoppi tunkee liikaa perheeseen ja kun minä toimin päinvastoin, katsot sen passiivis-aggressiiviseksi käytökseksi. Ei, tämä on ihan normaalia aikuista elämää, jossa napanuora omaan lapseen on katkaistu ja hyväksytään se, että nyt lapsi pärjää. Ei puututa tekemiseen, ei neuvota, ei ohjata, ei soitella perään. Juuri tätä on peräänkuulutettu monissa viesteissä. Ollaan aikuisia puolin ja toisin ja hyväksytään se, että myös lapsen äiti oppii tuntemaan vauvansa arjessa eikä niin, että hoidattaa lapsensa omalla äidillään.

Vai onko niin, että anoppi kelpaa vain silloin, kun on 24/7 valmiina saapumaan perheen avuksi, mutta toimii kuin entisaikojen piika eli on hiljaa, siivoaa ja tekee töitä ohjeiden mukaan eikä puutu millään tavalla perheen tekemisiin. Vauvan saa ottaa syliin vain erillisestä käskystä ja äiti tietää aina, mikä on lapselle parasta, vaikka kuka tahansa ulkopuolinen olisi eri mieltä.

Nyt menee astetta kovemmin ohi aiheen, mutta hamuilu on refleksi, toisilla vauvoilla on kova imutarve ja jotkut vauvat rauhoittuvat rinnalle/pullolle kun itkevät esim. väsymystä tai kipuakin.

Naurettavaa että yhden riidan ja pariskunnan yhteisen vauvapohdinnan perusteella päättelet, että äiti ei ymmärrä lapsensa viestejä. Niin kuin et itse äiti olisi koskaan ollutkaan. Kyllä vauva useinkin ruuan/rinnan äärelle rauhoittuu vaikka syy olisikin alunperin väsymys. Siihen ruokintaan liittyy vauvan puolelta paljon turvaa, kiintymystä ja lohtua. Ihan normaalilta lapsensa tuntevalta pariskunnalta kuulostavat, joilla välillä tulee erimielisyyksiä.

Yhden riidan? Kyllä niitä on ollut joka kerta, kun ovat meillä käyneet. Minun logiikallani juuri 3 tuntia nukkunut vauva ei keskellä päivää välttämättä tarvitse lisää unta vaan ruokaa, jota sai viimeksi noin 4 tuntia sitten, mutta palsta tietää aina paremmin! Totta kai vauva on väsynyt, kun ei ole saanut nukkua kuin 3 tuntia ja nälkähän ei voi olla, koska se on väsynyt.

Ihan olet kuin miniäni. Seuraavaksi varmaan väität, että meillä on vääränlainen äänimaailma, niin eihän se lapsi millään nuku.

Taitavat riidellä ihan sen vuoksi, kun miniä ei haluaisi käydä itsekseen hykertelevän anopin luona kylässä. Yritä ymmärtää, se on aivan minimaalinen prosentti äideistä jotka eivät aidosti osaa hoitaa lastaan. Sinun miniäsi tuskin on yksi heistä, vaan sinä näet asiat juuri niin kuin haluat nähdä. Vauvakin voi käyttäytyä eri tavalla vieraassa paikassa. Kylläpä hyvin tiedät heidän vauvansa asiat muutenkin, ottaen huomioon että kertomasi mukaan et ikinä ole edes häntä syliisi ottanut.

Olen puheväleissä poikani kanssa. MIniän ei ole pakko käydä meillä, mutta jostain syystä valmis ruokapöytä näyttää houkuttelevan enemmän kuin parin tunnin lapsivapaa aika.

Tietenkin vauva käyttäytyy meillä eri tavalla kuin muualla. Sehän ei suostu nukkumaan, vaikka sillä on nälkä. Totta kai nykyäidit tietävät, että nälkäinen lapsi kyllä nukkuu, kunhan anoppi ei hykertele.

Anteeksi nyt kun sanon, mutta sä vaikutat todella tyhmältä ja ärsyttävältä ihmiseltä. Tiedätkö että vaikka et tuputa neuvojasi ja puutu heidän asioihin niin kyllä miniäsi tietää millainen ihminen olet. Sun tuskin tarvitsee sanoa sanakaan kun miniä jo tietää mitä ajattelet. Ja kirjoitustesi perusteella sä ajattelet todella väheksyen ja arvostellen. Olisiko ajattelemisen aihetta sinulle?

Ja mistäs sinä tiedät että lapsi oli syönyt kolme tuntia sitten? Entä jos miniä kerkesi jo pikaisesti ruokkimaan lapsen heti unien jälkeen? Pitääkö se asia sinulle raportoida?

Meillä on tuota samaa "sillä on nälkä, eikun sillä on väsy... Vaippa pitää vaihtaa! Minähän sanoin että sillä oli vaan nälkä". Juuri oltiin syöty joten kyse ei kyllä nälästä ollut vaan kiukkusi vain hampaita. Mutta eihän anoppi voinut millään uskoa että vauva voi olla huonontuulinen koko päivänkin ilman jatkuvaa nälkää ja väsymystä. Ärsytti todella kovaa kun väsyitkujen aikaan laitoin vauvan nukkumaan ja anopilta tulee kommentti "väsymystähän se vaan kitisi". Totesin että ei se kyllä väsymyksestä johtunut vaikka nopeasti nukahtikin. No kun heräsi niin hammaskitinä jatkui ja oli ruoka-aika. "Voi sillä oli vaan nälkä. Minähän sanoin". Joo eiköhän sillä jo tässä vaiheessa alakkin olla nälkä muttei se kyllä nälkää ole muuten kitissyt. Voi perhana kun meinasi turhauttaa kun ei yhtään luoteta siihen, että minä kyllä tiedän lapseni rytmin ja sen milloin on nälkä tai väsy. Sen sijaan anoppi menee ihan paniikkiin jos lapsi kitisee vähänkään pitempään. Lähettelee viestiä "mikä vauvalla on hätänä? *itkuhymiö*" jos mies on sen kanssa puhunut ja sivulauseessa infonnut että vauvalla ollu huono päivä (yleensäjohtuen hampaista). Se on vauva! Vaikka se ei yleensä turhista kitise niin saa sekin välillä kiukuta ilman että tarvii heti tsekata korvat lääkärissä tai huolestua sen kummemmin.

Muutakin avautumisen aihetta on, ettei tämä ainut ärsytyksen aihe ole ollut, mutta meillä päällepäsmäröinti on helpottanut ajan kanssa. Vieläkin anoppi tietää minua paremmin ja vänkää vastaan meidän hoito-ohjeissa. Tilanne on kuitenkin rauhoittunut siitä vastasyntyneen ajoista kun oikeasti lapsi kaapattiin välillä neljäksi tunniksi pois minulta enkä saanut edes koskea pikkuiseen koska minä kyllä kerkeä vauvaa kannella kotonakin. Onneksi olen saanut vedettyä rajat ja elämä anopin kanssa on huomattavasti helpompaa.

Ai että miniä pikaisesti ruokki lapsen tuossa meidän pihalla autokatoksen vieressä vaunuja heijatessaan? Joo, en anoppina seuraa jokaista askeltaan, mutta suhtaudun isolla varauksella siihen, että vauva olisi ruokittu naapurin eläkeläispapan puutarhakeinussa.

Oletteko muuten laittaneet merkille, joiden anopit suosivat toista lasta, että onko se poika? Yhdessä viestissä ainakin anoopi suosi esikoista "Vesaa" ja kuopus tyttö "nimeä en muista", ei kiinnostanut. Tuli vain mieleen, että jos se johtuu sukupuolesta? Kun jostakin syystä vanhemman sukupolven ihmiset suosivat poikalapsia. Meilläkin anoppi sanoi, kun kerrottiin vauva uutiset, että "toivottavasti se on poika, tytöt on outoja", tuli hiukan outo fiilis. Ei silti, kyllähän anoppi jossakin kohtaa alkuraskautta vielä käski tehdä abortin, kyllä tekisi mieli nyt kieltää näkemästä vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsi on nyt 7 kk ikäinen. Kertaakaan en ole ottanut häntä syliin, soitellut perään ja kysellyt kuulumisia, neuvonut millään tavoin vanhempiaan tai kärttänyt yökylään. En halua tunkeutua perheeseensä. Toki on ollut hankalia hetkiä, kun vauva on selkeästi itkenyt nälkäänsä ja miniä on heijannut, että nyt nukutaan, mutta olen ollut hiljaa enkä ole neuvonut. Paha mielihän siitä tulisi kaikille, jos olisin oikeassa. Mieluummin kuuntelen 4 tuntia nälkähuutoa kuin menen sanomaan, että jos vaikka maitoa. Antaa äidin tehdä virheensä, jos se tuo hänelle onnen.

Lapsenlapsi on osa pojan perhettä, ei tätä omaani. Siksi minulle ei kuulu, miten toimivat. Toinen isoäiti on valittanut, että ei jaksaisi joka viikonloppu olla hoitajana ja että välillä saisi olla minunkin vuoroni, mutta olen tässä asiassa tiukkana. En sotkeudu pojan perheen tekemisiin, en ole joka paikkaan nenäänsä tunkeva anoppi. Nyt ei pojan tarvitse asettaa minulle rajoja eikä miniän itkeä ilkeitä sanojani.

Veikkaanpa, että sinua ei välttämättä pyydetä hoitajaksi ym. ihan sen vuoksi koska poikasi tuntee sinut. Passiivis-aggressiivinen vanhempi saa paljon vahinkoa aikaan lapselleen, eikä niitä toimintamalleja halua siirtää seuraavalla sukupolvelle.

Eiköhän se miniäsi ole tiennyt OMAN vauvansa huudot, milloin mitäkin itkee. Ei vauvoilla ole mitään standardi nälkähuutoa, tyyliin että jokaikinen vauva itkee tällaisella äänellä kun on nälkä, vaan jokaisella vauvalla omanlaisensa äännähdys/itku millekin vaivalle. Ne äännähdykset oppii tuntemaan vain ja ainoastaan jakamalla päivittäin vauvan kanssa arjen ja vastaamalla hänen tarpeisiin. Sinä et ole osa vauvan arkea, he ovat, ja tietävät mitä vauva milloinkin haluaa.

Huh, pysy vain kaukana tuoreesta perheestä, varmasti pääsevät näin helpommalla. Alkoi ahdistaa poikasi puolesta, ei ole varmasti ollut helppoa kasvaa kanssasi.

Niin, nälkäänsä itkevä vauvahan ei tee suullaan imemisliikettä, hamuile rintaa jne. ja tyynny siitä, kun saa ruokaa? Tarkkailepa omaa vauvaasi, aika ripeästi huomaat, että erilaisiin itkuihin liittyy muutakin kuin ääntä. Ja ei, miniä ei todellakaan tunnista lapsensa erilasia itkuja, mutta onneksi poikani ei ole yhtä itsepäinen vaan saattaa kokeilla myös ruuan tarjoamista, vaikka lapsen äiti olisi eri mieltä itkun syystä. Siitä he saavat aikaan pienen riidan, mutta siihenkään en puutu menemällä jommankumman puolelle.

Tässä ketjussa on itketty sitä, että anoppi tunkee liikaa perheeseen ja kun minä toimin päinvastoin, katsot sen passiivis-aggressiiviseksi käytökseksi. Ei, tämä on ihan normaalia aikuista elämää, jossa napanuora omaan lapseen on katkaistu ja hyväksytään se, että nyt lapsi pärjää. Ei puututa tekemiseen, ei neuvota, ei ohjata, ei soitella perään. Juuri tätä on peräänkuulutettu monissa viesteissä. Ollaan aikuisia puolin ja toisin ja hyväksytään se, että myös lapsen äiti oppii tuntemaan vauvansa arjessa eikä niin, että hoidattaa lapsensa omalla äidillään.

Vai onko niin, että anoppi kelpaa vain silloin, kun on 24/7 valmiina saapumaan perheen avuksi, mutta toimii kuin entisaikojen piika eli on hiljaa, siivoaa ja tekee töitä ohjeiden mukaan eikä puutu millään tavalla perheen tekemisiin. Vauvan saa ottaa syliin vain erillisestä käskystä ja äiti tietää aina, mikä on lapselle parasta, vaikka kuka tahansa ulkopuolinen olisi eri mieltä.

Nyt menee astetta kovemmin ohi aiheen, mutta hamuilu on refleksi, toisilla vauvoilla on kova imutarve ja jotkut vauvat rauhoittuvat rinnalle/pullolle kun itkevät esim. väsymystä tai kipuakin.

Naurettavaa että yhden riidan ja pariskunnan yhteisen vauvapohdinnan perusteella päättelet, että äiti ei ymmärrä lapsensa viestejä. Niin kuin et itse äiti olisi koskaan ollutkaan. Kyllä vauva useinkin ruuan/rinnan äärelle rauhoittuu vaikka syy olisikin alunperin väsymys. Siihen ruokintaan liittyy vauvan puolelta paljon turvaa, kiintymystä ja lohtua. Ihan normaalilta lapsensa tuntevalta pariskunnalta kuulostavat, joilla välillä tulee erimielisyyksiä.

Yhden riidan? Kyllä niitä on ollut joka kerta, kun ovat meillä käyneet. Minun logiikallani juuri 3 tuntia nukkunut vauva ei keskellä päivää välttämättä tarvitse lisää unta vaan ruokaa, jota sai viimeksi noin 4 tuntia sitten, mutta palsta tietää aina paremmin! Totta kai vauva on väsynyt, kun ei ole saanut nukkua kuin 3 tuntia ja nälkähän ei voi olla, koska se on väsynyt.

Ihan olet kuin miniäni. Seuraavaksi varmaan väität, että meillä on vääränlainen äänimaailma, niin eihän se lapsi millään nuku.

Taitavat riidellä ihan sen vuoksi, kun miniä ei haluaisi käydä itsekseen hykertelevän anopin luona kylässä. Yritä ymmärtää, se on aivan minimaalinen prosentti äideistä jotka eivät aidosti osaa hoitaa lastaan. Sinun miniäsi tuskin on yksi heistä, vaan sinä näet asiat juuri niin kuin haluat nähdä. Vauvakin voi käyttäytyä eri tavalla vieraassa paikassa. Kylläpä hyvin tiedät heidän vauvansa asiat muutenkin, ottaen huomioon että kertomasi mukaan et ikinä ole edes häntä syliisi ottanut.

Olen puheväleissä poikani kanssa. MIniän ei ole pakko käydä meillä, mutta jostain syystä valmis ruokapöytä näyttää houkuttelevan enemmän kuin parin tunnin lapsivapaa aika.

Tietenkin vauva käyttäytyy meillä eri tavalla kuin muualla. Sehän ei suostu nukkumaan, vaikka sillä on nälkä. Totta kai nykyäidit tietävät, että nälkäinen lapsi kyllä nukkuu, kunhan anoppi ei hykertele.

Anteeksi nyt kun sanon, mutta sä vaikutat todella tyhmältä ja ärsyttävältä ihmiseltä. Tiedätkö että vaikka et tuputa neuvojasi ja puutu heidän asioihin niin kyllä miniäsi tietää millainen ihminen olet. Sun tuskin tarvitsee sanoa sanakaan kun miniä jo tietää mitä ajattelet. Ja kirjoitustesi perusteella sä ajattelet todella väheksyen ja arvostellen. Olisiko ajattelemisen aihetta sinulle?

Ja mistäs sinä tiedät että lapsi oli syönyt kolme tuntia sitten? Entä jos miniä kerkesi jo pikaisesti ruokkimaan lapsen heti unien jälkeen? Pitääkö se asia sinulle raportoida?

Meillä on tuota samaa "sillä on nälkä, eikun sillä on väsy... Vaippa pitää vaihtaa! Minähän sanoin että sillä oli vaan nälkä". Juuri oltiin syöty joten kyse ei kyllä nälästä ollut vaan kiukkusi vain hampaita. Mutta eihän anoppi voinut millään uskoa että vauva voi olla huonontuulinen koko päivänkin ilman jatkuvaa nälkää ja väsymystä. Ärsytti todella kovaa kun väsyitkujen aikaan laitoin vauvan nukkumaan ja anopilta tulee kommentti "väsymystähän se vaan kitisi". Totesin että ei se kyllä väsymyksestä johtunut vaikka nopeasti nukahtikin. No kun heräsi niin hammaskitinä jatkui ja oli ruoka-aika. "Voi sillä oli vaan nälkä. Minähän sanoin". Joo eiköhän sillä jo tässä vaiheessa alakkin olla nälkä muttei se kyllä nälkää ole muuten kitissyt. Voi perhana kun meinasi turhauttaa kun ei yhtään luoteta siihen, että minä kyllä tiedän lapseni rytmin ja sen milloin on nälkä tai väsy. Sen sijaan anoppi menee ihan paniikkiin jos lapsi kitisee vähänkään pitempään. Lähettelee viestiä "mikä vauvalla on hätänä? *itkuhymiö*" jos mies on sen kanssa puhunut ja sivulauseessa infonnut että vauvalla ollu huono päivä (yleensäjohtuen hampaista). Se on vauva! Vaikka se ei yleensä turhista kitise niin saa sekin välillä kiukuta ilman että tarvii heti tsekata korvat lääkärissä tai huolestua sen kummemmin.

Muutakin avautumisen aihetta on, ettei tämä ainut ärsytyksen aihe ole ollut, mutta meillä päällepäsmäröinti on helpottanut ajan kanssa. Vieläkin anoppi tietää minua paremmin ja vänkää vastaan meidän hoito-ohjeissa. Tilanne on kuitenkin rauhoittunut siitä vastasyntyneen ajoista kun oikeasti lapsi kaapattiin välillä neljäksi tunniksi pois minulta enkä saanut edes koskea pikkuiseen koska minä kyllä kerkeä vauvaa kannella kotonakin. Onneksi olen saanut vedettyä rajat ja elämä anopin kanssa on huomattavasti helpompaa.

Ai että miniä pikaisesti ruokki lapsen tuossa meidän pihalla autokatoksen vieressä vaunuja heijatessaan? Joo, en anoppina seuraa jokaista askeltaan, mutta suhtaudun isolla varauksella siihen, että vauva olisi ruokittu naapurin eläkeläispapan puutarhakeinussa.

Ehkä mielummin siellä kuin sinun silmien alla. Aina on mahdollisuus. Älä tuomitse niin voimakkaasti. Sulla on jokin ongelma mistä sun pitäis päästä eroon. Oma ja miniäsi elämä helpottuisi kovin jos vain päästäisit irti tuosta katkeruudesta.

Komppaan 135.

Kävin itse myös anoppilassa lasten kanssa kun ei voinut ikinä luottaa mitä siellä tapahtuu. Ja meillä ei todellakaan ollut kyse enää pienistä mielipide eroista vaan lasten turvallisuudesta. Anoppi muisti joka kerta kertoa mitä olen tehnyt väärin, lempilause oli että ''et sinä ymmärrä kun olet niin nuori''. Kaipa sitä kolmen lapsen äiti voi sitten olla niin nuori että ei ymmärrä mitään.

Siinä vaiheessa kun nuorin oli noin 8-vuotias lopetin anoppilassa käymisen ja lapset kävivät siellä isänsä kanssa. Valitettavasti anoppi haukkui minua lapsille ja se johti siihen, että lapset eivät enää halunneet anopille.

Olimme tuolloin avioeron partaalla anopin vuoksi ja valitettavasti tilanteen pelasti appiukon halvaantuminen. Anoppi ei enää ehtinyt säätää meidän elämäämme ja saimme oman perherauhamme takaisin. Surullista. Olisi ollut ihanaa omata hyvät välit miehen vanhempiin ja viettää aikaa yhdessä. Olisin halunnut lapsilleni läheiset välit kaikkiin isovanhempiin.