Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö muita yli-innokas anoppi (vauvan isoäiti) ?
Hulluko..?
29.07.2016 |
Meillä on nyt noin 4kk ikäinen vauva ja ennen lapsen syntymää ei anoppi ahdistanut. Nyt pitäisi olla näkemässä mahdollisimman usein ja tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että hänen pojallaan on nyt oma perhe ja kaivataan myös omaa rauhaa. Jos menemme kylään anoppi "repii" vauvan sylistä ja ei haluaisi siellä ollessa päästää sylistään, vaikka lapsi selvästi ei ole tyytyväinen. Sivusta seuraaminen turhauttaa. Ja se loputon vauvalle "lässyttäminen" ärsyttää. Muilla samanlaisia fiiliksiä?
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
äityli kirjoitti:
Hyvistä (lapsen) isovanhemmista kannattaa iloita, sori ap, eivät omasi kuulosta kovin pahoilta.
Minun apestani:
- Hössötti ja tiesi kaiken paremmin.
- Soitti joka n. aamu ensimmäisen puolen vuoden ajan n. kello 8 kysyäkseen olemmeko tulossa tänään(kään) käymään.
- Koitti opettaa lastamme kutsumaan itseään äidiksi ja minua ja miestäni omilla nimillämme.
- Juoruili meille muiden huonosti kasvatetuista lapsista ja päinvastoin.
- Kerran meidän oli pakko antaa hänen tulla hoitamaan lastamme, jolloin teetti kopion avaimesta ja rupesi soittamaan ovikelloa n. 4-6 kertaa viikossa kahdeksan maissa aamulla.
- Meillä on sääntö ettei karkkia syödä kuin lauantaina, appeni ei meinannut millään uskoa tätä vaan syötti lapselle aina kylässä ollessa paljon karkkia ja antoi vielä kotiinkin viemisiksi. Asiasta mainitsin hänelle monesti.
- Ylisuojelevainen meidän ja vauvan sisarien suhteen (esim vauvalla ei ole asiaa meidän keittiöön eikä vauva saa olla samassa tilassa leikkivien lasten kanssa, asia ei päde miehen sisarten perheissä koska on itse kasvattanut lasten äidin)
- Vaatii meitä muuttamaan toistuvasti kotiinsa joka on hänen mielestään turvallisempi kuin meidän, sitäpaitsi rahamme säästyisi niin voisimme ostaa lapsille kaikkea muuta tarpeellista.
Tämä oli vasta alkua, mutta en jaksa kirjoittaa enempää, siunattuja ovat useimmat ketjuun kirjoittaneista.
Siis ymmärsinkö nyt oikein... Että APPU olisi yrittänyt saada lasta kutsumaan häntä äidiksi..? Outoa tietty anopinkin kohdalla, mutta apen kohdalla vielä hitusen oudompaa.
Ja apestahan tietty puhuttiin, ei appu 😊 kerrankin autocorrect olisi voinut tehdä työnsä mutta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi valitatte anopeistanne täällä tuntemattomille sen sijaan, että ottaisitte mieltänne painavat asiat puheeksi ihan sen anopin kanssa?
Olen puhunut ja anoppi kiskoi muutaman palkokasvin juurineen nenäänsä. Ikinä ei ole tullut avaimilla sisään (mulla ja miehellä eri näkemys), ihan hyvällä on apuaan tarjonnut (tyrkyttänyt itseään ja kielloista huolimatta tehnyt), esim hakenut pinniksessä nukkuvan vauvan ja alkanut hoitamaan kun vauva siihen hempeään lauluun (anopin saundi vastaa n. 30 henkistä eläkeläisnaisten kirkkokuoroa) heräsi.
Tilanne on nyt vähän rauhoittunut, jouduin pari kertaa hyvinkin tiukasti sanomaan (huutamaan) että klo 9 ei ole hyvä vierailuaika, eikä muutenkaan tarvitse tulla ilmoittamatta. Eikä varsinkaan tuoda jotain sukulaistätiä ex tempore vierailulle vauvaa katsomaan. Ja ettei ihan joka kerta tarvitse tuoda lapsille lisää tavaraa. Ahdistus moisesta tunkeilijasta jäänyt. Jos menen kauppaan ja anopin auto on parkkipaikalla, käyn heittämässä pikkuisen rundin ettei tarvitse törmätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi valitatte anopeistanne täällä tuntemattomille sen sijaan, että ottaisitte mieltänne painavat asiat puheeksi ihan sen anopin kanssa?
Olen puhunut ja anoppi kiskoi muutaman palkokasvin juurineen nenäänsä. Ikinä ei ole tullut avaimilla sisään (mulla ja miehellä eri näkemys), ihan hyvällä on apuaan tarjonnut (tyrkyttänyt itseään ja kielloista huolimatta tehnyt), esim hakenut pinniksessä nukkuvan vauvan ja alkanut hoitamaan kun vauva siihen hempeään lauluun (anopin saundi vastaa n. 30 henkistä eläkeläisnaisten kirkkokuoroa) heräsi.
Tilanne on nyt vähän rauhoittunut, jouduin pari kertaa hyvinkin tiukasti sanomaan (huutamaan) että klo 9 ei ole hyvä vierailuaika, eikä muutenkaan tarvitse tulla ilmoittamatta. Eikä varsinkaan tuoda jotain sukulaistätiä ex tempore vierailulle vauvaa katsomaan. Ja ettei ihan joka kerta tarvitse tuoda lapsille lisää tavaraa. Ahdistus moisesta tunkeilijasta jäänyt. Jos menen kauppaan ja anopin auto on parkkipaikalla, käyn heittämässä pikkuisen rundin ettei tarvitse törmätä.
Kuulostaa painajaismaiselta. Ymmärrän täysin, että tuossa tilanteessa puhuminen onkin jo melkein turhaa, kun toisella osapuolella on selvästi vähän kovemman syvyysluokan ongelmia ymmärryksessä ja jossain muussakin...
Vierailija kirjoitti:
Iines kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi valitatte anopeistanne täällä tuntemattomille sen sijaan, että ottaisitte mieltänne painavat asiat puheeksi ihan sen anopin kanssa?
Ai, en tiennyt, että täällä on kiellettyjä aiheita mistä ei saa keskustella... Entä jos yritetty puhua, mutta anopilla ei ymmärrys riitä. Vertaistukea täältä haetaan:)
Tietenkin saa. Enhän sitä väittänytkään. Monet kirjoittajista vaan vaikuttavat siltä, etteivät ole ottaneet anopin käytöstä tämän itsensä kanssa puheeksi. Se on tietysti sitten eri asia, jos anoppi ei tajua.
Ja vertaistukea saa tietenkin hakea tilanteessa kuin tilanteessa, mutta jos muutosta haluaa, niin siihen tämä väylä on väärä.
Jonnekin se patoutunut paha mieli pitää saada purkaa. Tosi hankalaa anoppia kun yrittää kestää, voi olla ettei lähipiiri jaksa kuunnella niin paljon kuin olisi tarvetta... eikä miehellekään voi ihan kaikkea kaataa niskaan, kun kumminkin kyseessä hänen äitinsä. Esim. mun miehellä meni tosi pitkä aika ennen kuin uskoi äitinsä inhottavuuksia ja vittuiluja todeksi. Olin jo pakkaamassa tavaroita hermoromahduksen partaalla ennen kuin meni perille. Nyt tajuaa tilanteen, priorisoi perheensä äitinsä edelle ja tehnyt muutenkin pesäeroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äityli kirjoitti:
Hyvistä (lapsen) isovanhemmista kannattaa iloita, sori ap, eivät omasi kuulosta kovin pahoilta.
Minun apestani:
- Hössötti ja tiesi kaiken paremmin.
- Soitti joka n. aamu ensimmäisen puolen vuoden ajan n. kello 8 kysyäkseen olemmeko tulossa tänään(kään) käymään.
- Koitti opettaa lastamme kutsumaan itseään äidiksi ja minua ja miestäni omilla nimillämme.
- Juoruili meille muiden huonosti kasvatetuista lapsista ja päinvastoin.
- Kerran meidän oli pakko antaa hänen tulla hoitamaan lastamme, jolloin teetti kopion avaimesta ja rupesi soittamaan ovikelloa n. 4-6 kertaa viikossa kahdeksan maissa aamulla.
- Meillä on sääntö ettei karkkia syödä kuin lauantaina, appeni ei meinannut millään uskoa tätä vaan syötti lapselle aina kylässä ollessa paljon karkkia ja antoi vielä kotiinkin viemisiksi. Asiasta mainitsin hänelle monesti.
- Ylisuojelevainen meidän ja vauvan sisarien suhteen (esim vauvalla ei ole asiaa meidän keittiöön eikä vauva saa olla samassa tilassa leikkivien lasten kanssa, asia ei päde miehen sisarten perheissä koska on itse kasvattanut lasten äidin)
- Vaatii meitä muuttamaan toistuvasti kotiinsa joka on hänen mielestään turvallisempi kuin meidän, sitäpaitsi rahamme säästyisi niin voisimme ostaa lapsille kaikkea muuta tarpeellista.
Tämä oli vasta alkua, mutta en jaksa kirjoittaa enempää, siunattuja ovat useimmat ketjuun kirjoittaneista.
Siis ymmärsinkö nyt oikein... Että APPU olisi yrittänyt saada lasta kutsumaan häntä äidiksi..? Outoa tietty anopinkin kohdalla, mutta apen kohdalla vielä hitusen oudompaa.
Ja apestahan tietty puhuttiin, ei appu 😊 kerrankin autocorrect olisi voinut tehdä työnsä mutta ei.
Eli siis anoppi kyseessä, kaikissa kohdissa, appi (todella ihana ihminen) on valitettavasti jo kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iines kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi valitatte anopeistanne täällä tuntemattomille sen sijaan, että ottaisitte mieltänne painavat asiat puheeksi ihan sen anopin kanssa?
Ai, en tiennyt, että täällä on kiellettyjä aiheita mistä ei saa keskustella... Entä jos yritetty puhua, mutta anopilla ei ymmärrys riitä. Vertaistukea täältä haetaan:)
Tietenkin saa. Enhän sitä väittänytkään. Monet kirjoittajista vaan vaikuttavat siltä, etteivät ole ottaneet anopin käytöstä tämän itsensä kanssa puheeksi. Se on tietysti sitten eri asia, jos anoppi ei tajua.
Ja vertaistukea saa tietenkin hakea tilanteessa kuin tilanteessa, mutta jos muutosta haluaa, niin siihen tämä väylä on väärä.
Jonnekin se patoutunut paha mieli pitää saada purkaa. Tosi hankalaa anoppia kun yrittää kestää, voi olla ettei lähipiiri jaksa kuunnella niin paljon kuin olisi tarvetta... eikä miehellekään voi ihan kaikkea kaataa niskaan, kun kumminkin kyseessä hänen äitinsä. Esim. mun miehellä meni tosi pitkä aika ennen kuin uskoi äitinsä inhottavuuksia ja vittuiluja todeksi. Olin jo pakkaamassa tavaroita hermoromahduksen partaalla ennen kuin meni perille. Nyt tajuaa tilanteen, priorisoi perheensä äitinsä edelle ja tehnyt muutenkin pesäeroa.
Joo, ymmärrän kyllä tämän, enkä missään nimessä ole sitä mieltä, ettei asiasta saisi tänne kirjoittaa ja keskustella. :) Jotkut vaan ovat sellaisia, että odottavat muutosta tekemättä itse asian eteen mitään, mutta valittavat senkin edestä. Aikuisia kun ollaan, pitää vaikeistakin asioista osata ja uskaltaa puhua ihan niiden asianomaisten kanssa.
Kai sitä itsekin pitää kirjoittaa, mistäs aloittaisi...
Tietysti ihan se perus, että tietää kaiken paremmin, esim. kertoi meille "hyvän" vinkin, että vauvaa voi taputtaa pepulle kun on sylissä. No älä...Heti kun kuului pieni inahdus kesken unien, "NO NYT SE HERÄS!!" ja kauheaa juoksua vauvan luo, joka tietysti herää tuohon möykkään. Kun piti lähteä kotiin, väänsi oikeasti itkua, kun piti jo lähteä eikä meinannut ovesta päästä ulos.
Pitää aina saada tietää gramman tarkkuudella vauvan paino ja pituus ihan tarkalleen. Kaikki mitä neuvolassa ovat sanoneet, itse asiassa ehdotti, että tulisi ensimmäiselle neuvola kerralle mukaan, kun ei kuitenkaan muisteta mitä siellä sanotaan...Ensimmäisen kuukauden soitteli JOKA PÄIVÄ ja piti saada tietää aivan KAIKKI. Kyseli jopa minulta, että olenko jo käynyt synnytyksen jälkeen p*skalla ja tekikö kipeää jos olen. Tuo loppui, kun mies laittoi sen loppumaan.
Tajusi vauvan ollessa n. 1kk:n ikäinen, ettei syö oikeastaan tuttia. Joka kerta jankuttaa siitä tutista, kyllä pitää olla tutti,missä tutti, miksei ole tuttia, tutti rauhoittaa, tutti on hyvä...
Jos vauva itki, oli heti hakemassa tuttia (hän oli niitä kielloista huolimatta ostanut, meillä oli varalla 3tuttia), kun "kyllä tutti rauhoittaa", vaikka pienellä oli vain nälkä. Vauva kun ei vain koskaan ole tuttia huolinut, paitsi viikon verran n. 3kk:n iässä, sen jälkeen sillä on leikitty katapulttia. Vauva on reilun 6kk:n ikäinen ja vieläkin jankuttaa tutista, hermo menee! Joka kerta tuosta sanotaan, muttei vain uppoa sinne paksuun kalloon.
Nimi hänen olisi ollut pakko saada tietää kun raskaus oli puolivälissä, suuttui kun valittiin kummiksi joku muu kuin kenet hän tahtoi, oli väärä pappi, väärä päivä, väärä kellonaika, nimessä ei ollut jotain kamalaa toista nimeä, joka "on kulkenut suvussa", koska emme miehen kanssa tahtoneet sitä lapselle.
Kun syöttää vauvaa, avaa purkin ja ennenkuin lusikka on edes suussa kuuluu anopin suusta "mahdatko sää edes tykätä tällasesta sotkusta, et varmaan, hyi yök". Onneksi vauva ei nyt ihan vielä ymmärrä tuota mutta pian ymmärtää.
Valittaa jatkuvasti välimatkasta (välimatkaa on kyllä se reilu 200km), mutta silti lähtee ihan ykskaks jonnekin yli 2000km:n pyöräreissulle, mutta tuo 200km on liian pitkä matka tulla katsomaan lapsenlasta vaikka kerran kuukaudessa. Ei silti, on ollut hirveän rauhallista, kun anoppi on nähnyt vauvan 3 tai 4 kertaa tämän reilun 6kk:n aikana.
Alkuaikana myös yritti "pakottaa" meitä muuttamaan hänen luokseen, kun kaikki on sitten niin paljon helpompaa ja hän voi sitten kyllä hoitaa ja ottaa töistä vapaata ja on halvempaakin. Juu ei kiitos!
Tästä nyt ihan varmasti on unohtunut jotakin, mutta lisäilen jos tulee mieleen. Onneksi en ole ainoa, jolla on tunkeileva anoppi! Mutta koittakaa muut saada se mies sanomaan äidilleen säännöt ja vetämään rajat, meillä se auttaa edes vähän kun mies sanoo aika napakasti äidilleen asioista, kun hänelläkin menee hermo.
Mitään anoppi ei myöskään usko, vaikka kuinka sanoisi, ei vain auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen niiiiiiiiiiiiiin kateellinen ihmisille, joilla on innokkaat isovanhemmat! Olisin halunnut sellaiset itsekin. Te valittajat ette taida ymmärtääkään millaista se on kun ei ketään kiinnosta eikä kukaan tule auttamaan edes lahjuksia luvaten.
Ota mun anoppi riesaksesi puoleksi vuodeksi. Puhutaan sen jälkeen asiasta uudestaan!
Lapsenlapsi on nyt 7 kk ikäinen. Kertaakaan en ole ottanut häntä syliin, soitellut perään ja kysellyt kuulumisia, neuvonut millään tavoin vanhempiaan tai kärttänyt yökylään. En halua tunkeutua perheeseensä. Toki on ollut hankalia hetkiä, kun vauva on selkeästi itkenyt nälkäänsä ja miniä on heijannut, että nyt nukutaan, mutta olen ollut hiljaa enkä ole neuvonut. Paha mielihän siitä tulisi kaikille, jos olisin oikeassa. Mieluummin kuuntelen 4 tuntia nälkähuutoa kuin menen sanomaan, että jos vaikka maitoa. Antaa äidin tehdä virheensä, jos se tuo hänelle onnen.
Lapsenlapsi on osa pojan perhettä, ei tätä omaani. Siksi minulle ei kuulu, miten toimivat. Toinen isoäiti on valittanut, että ei jaksaisi joka viikonloppu olla hoitajana ja että välillä saisi olla minunkin vuoroni, mutta olen tässä asiassa tiukkana. En sotkeudu pojan perheen tekemisiin, en ole joka paikkaan nenäänsä tunkeva anoppi. Nyt ei pojan tarvitse asettaa minulle rajoja eikä miniän itkeä ilkeitä sanojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän mistä mun miniä tulee tänne tulevaisuudessa valittamaan.
Se valittaa siitä, että mä en hoida, enkä ota ikinä yökylään. En myöskään anna lapsille mitään ruokaa vaan niiden pitää aina tuoda omat ruoat mukana.
Tuli vaan mieleen
Uskoisin että moni on yrittänyt puhua anoppinsa kanssa mutta se ei aina tuota tulosta. Meillä se aiheutti suurtaa draamaa ja syyllistämistä ja kun mies oli matkatöissä niin anoppi soitti miehelle ja itki kuinka kamala olen.
Anopille oli ihan sama mitä sanoin kun hänen mielestään olin liian nuori ymmärtämään mitään ja paha kun en tehnyt niinkuin hän sanoi. Appikin minua valaisi että kun tuo poikansa eli mieheni on niin paha ja huono kun ei tee niinkuin he sanovat. Siskonsa sen sijaan oli niin hyvä kun teki heidän mielensä mukaan. Ja ihan tiedoksi, mies oli tuolloin 35 ja siskonsa 38.
Yksi parhaita helmiä oli se kun olimme miehen siskon luona joulua viettämässä ja anippi soitti sinne siskolle että vahdi ja huolehdi sinä nyt lapsesta lapsesta kun minä en osaa. Huoh ja huoh.
Siskosta tämä oli hyvä juttu kun äiti niin huolehtii. Jep.
Eli yritän tässä sanoa että tarinoita on niin monta kuin kirjoittajaakin ja näitä hirviöanoppeja ei usko todeksi ennenkuin omalla kohdalle osuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äityli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äityli kirjoitti:
Hyvistä (lapsen) isovanhemmista kannattaa iloita, sori ap, eivät omasi kuulosta kovin pahoilta.
Minun apestani:
- Hössötti ja tiesi kaiken paremmin.
- Soitti joka n. aamu ensimmäisen puolen vuoden ajan n. kello 8 kysyäkseen olemmeko tulossa tänään(kään) käymään.
- Koitti opettaa lastamme kutsumaan itseään äidiksi ja minua ja miestäni omilla nimillämme.
- Juoruili meille muiden huonosti kasvatetuista lapsista ja päinvastoin.
- Kerran meidän oli pakko antaa hänen tulla hoitamaan lastamme, jolloin teetti kopion avaimesta ja rupesi soittamaan ovikelloa n. 4-6 kertaa viikossa kahdeksan maissa aamulla.
- Meillä on sääntö ettei karkkia syödä kuin lauantaina, appeni ei meinannut millään uskoa tätä vaan syötti lapselle aina kylässä ollessa paljon karkkia ja antoi vielä kotiinkin viemisiksi. Asiasta mainitsin hänelle monesti.
- Ylisuojelevainen meidän ja vauvan sisarien suhteen (esim vauvalla ei ole asiaa meidän keittiöön eikä vauva saa olla samassa tilassa leikkivien lasten kanssa, asia ei päde miehen sisarten perheissä koska on itse kasvattanut lasten äidin)
- Vaatii meitä muuttamaan toistuvasti kotiinsa joka on hänen mielestään turvallisempi kuin meidän, sitäpaitsi rahamme säästyisi niin voisimme ostaa lapsille kaikkea muuta tarpeellista.
Tämä oli vasta alkua, mutta en jaksa kirjoittaa enempää, siunattuja ovat useimmat ketjuun kirjoittaneista.
Siis ymmärsinkö nyt oikein... Että APPU olisi yrittänyt saada lasta kutsumaan häntä äidiksi..? Outoa tietty anopinkin kohdalla, mutta apen kohdalla vielä hitusen oudompaa.
Ja apestahan tietty puhuttiin, ei appu 😊 kerrankin autocorrect olisi voinut tehdä työnsä mutta ei.
Eli siis anoppi kyseessä, kaikissa kohdissa, appi (todella ihana ihminen) on valitettavasti jo kuollut.
Ok 👍 sieluni silmin vaan jo näin karvaisen appiukon selittämässä lapselle, että minua kutsut sitten äidiksi 😂
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsi on nyt 7 kk ikäinen. Kertaakaan en ole ottanut häntä syliin, soitellut perään ja kysellyt kuulumisia, neuvonut millään tavoin vanhempiaan tai kärttänyt yökylään. En halua tunkeutua perheeseensä. Toki on ollut hankalia hetkiä, kun vauva on selkeästi itkenyt nälkäänsä ja miniä on heijannut, että nyt nukutaan, mutta olen ollut hiljaa enkä ole neuvonut. Paha mielihän siitä tulisi kaikille, jos olisin oikeassa. Mieluummin kuuntelen 4 tuntia nälkähuutoa kuin menen sanomaan, että jos vaikka maitoa. Antaa äidin tehdä virheensä, jos se tuo hänelle onnen.
Lapsenlapsi on osa pojan perhettä, ei tätä omaani. Siksi minulle ei kuulu, miten toimivat. Toinen isoäiti on valittanut, että ei jaksaisi joka viikonloppu olla hoitajana ja että välillä saisi olla minunkin vuoroni, mutta olen tässä asiassa tiukkana. En sotkeudu pojan perheen tekemisiin, en ole joka paikkaan nenäänsä tunkeva anoppi. Nyt ei pojan tarvitse asettaa minulle rajoja eikä miniän itkeä ilkeitä sanojani.
Veikkaanpa, että sinua ei välttämättä pyydetä hoitajaksi ym. ihan sen vuoksi koska poikasi tuntee sinut. Passiivis-aggressiivinen vanhempi saa paljon vahinkoa aikaan lapselleen, eikä niitä toimintamalleja halua siirtää seuraavalla sukupolvelle.
Eiköhän se miniäsi ole tiennyt OMAN vauvansa huudot, milloin mitäkin itkee. Ei vauvoilla ole mitään standardi nälkähuutoa, tyyliin että jokaikinen vauva itkee tällaisella äänellä kun on nälkä, vaan jokaisella vauvalla omanlaisensa äännähdys/itku millekin vaivalle. Ne äännähdykset oppii tuntemaan vain ja ainoastaan jakamalla päivittäin vauvan kanssa arjen ja vastaamalla hänen tarpeisiin. Sinä et ole osa vauvan arkea, he ovat, ja tietävät mitä vauva milloinkin haluaa.
Huh, pysy vain kaukana tuoreesta perheestä, varmasti pääsevät näin helpommalla. Alkoi ahdistaa poikasi puolesta, ei ole varmasti ollut helppoa kasvaa kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
äityli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äityli kirjoitti:
Hyvistä (lapsen) isovanhemmista kannattaa iloita, sori ap, eivät omasi kuulosta kovin pahoilta.
Minun apestani:
- Hössötti ja tiesi kaiken paremmin.
- Soitti joka n. aamu ensimmäisen puolen vuoden ajan n. kello 8 kysyäkseen olemmeko tulossa tänään(kään) käymään.
- Koitti opettaa lastamme kutsumaan itseään äidiksi ja minua ja miestäni omilla nimillämme.
- Juoruili meille muiden huonosti kasvatetuista lapsista ja päinvastoin.
- Kerran meidän oli pakko antaa hänen tulla hoitamaan lastamme, jolloin teetti kopion avaimesta ja rupesi soittamaan ovikelloa n. 4-6 kertaa viikossa kahdeksan maissa aamulla.
- Meillä on sääntö ettei karkkia syödä kuin lauantaina, appeni ei meinannut millään uskoa tätä vaan syötti lapselle aina kylässä ollessa paljon karkkia ja antoi vielä kotiinkin viemisiksi. Asiasta mainitsin hänelle monesti.
- Ylisuojelevainen meidän ja vauvan sisarien suhteen (esim vauvalla ei ole asiaa meidän keittiöön eikä vauva saa olla samassa tilassa leikkivien lasten kanssa, asia ei päde miehen sisarten perheissä koska on itse kasvattanut lasten äidin)
- Vaatii meitä muuttamaan toistuvasti kotiinsa joka on hänen mielestään turvallisempi kuin meidän, sitäpaitsi rahamme säästyisi niin voisimme ostaa lapsille kaikkea muuta tarpeellista.
Tämä oli vasta alkua, mutta en jaksa kirjoittaa enempää, siunattuja ovat useimmat ketjuun kirjoittaneista.
Siis ymmärsinkö nyt oikein... Että APPU olisi yrittänyt saada lasta kutsumaan häntä äidiksi..? Outoa tietty anopinkin kohdalla, mutta apen kohdalla vielä hitusen oudompaa.
Ja apestahan tietty puhuttiin, ei appu 😊 kerrankin autocorrect olisi voinut tehdä työnsä mutta ei.
Eli siis anoppi kyseessä, kaikissa kohdissa, appi (todella ihana ihminen) on valitettavasti jo kuollut.
Ok 👍 sieluni silmin vaan jo näin karvaisen appiukon selittämässä lapselle, että minua kutsut sitten äidiksi 😂
Meillä muuten anoppi ihan ehdottomasti kieltäytyy kutsumasta mua ja miestäni äidiksi ja isiksi kun puhuu meistä lapsille. Itselle kyllä kelpaa mummu-titteli.
Vauvavuonna oli sama ongelma, huudatti vauvaa sylissään kun halusi välttämättä pitää. Käytännössä vauva oli itkemättä vain rinnallani. Imetin kuulemma liikaa ja hyvä olisi vahvistaa keuhkoja. Ei se niin mennyt, että itse olisin voinut rentoutua kun anoppi hoitaa vauvaa. Päinvastoin, stressaannuin ja nolotti imettää niin paljon. Kerkeää suhdetta luoda muutenkin kuin väkisin sylittelemällä, nykyään taaperon kanssa ihan eri meno ja kaikki tyytyväisiä kun mummolassa vieraillaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsi on nyt 7 kk ikäinen. Kertaakaan en ole ottanut häntä syliin, soitellut perään ja kysellyt kuulumisia, neuvonut millään tavoin vanhempiaan tai kärttänyt yökylään. En halua tunkeutua perheeseensä. Toki on ollut hankalia hetkiä, kun vauva on selkeästi itkenyt nälkäänsä ja miniä on heijannut, että nyt nukutaan, mutta olen ollut hiljaa enkä ole neuvonut. Paha mielihän siitä tulisi kaikille, jos olisin oikeassa. Mieluummin kuuntelen 4 tuntia nälkähuutoa kuin menen sanomaan, että jos vaikka maitoa. Antaa äidin tehdä virheensä, jos se tuo hänelle onnen.
Lapsenlapsi on osa pojan perhettä, ei tätä omaani. Siksi minulle ei kuulu, miten toimivat. Toinen isoäiti on valittanut, että ei jaksaisi joka viikonloppu olla hoitajana ja että välillä saisi olla minunkin vuoroni, mutta olen tässä asiassa tiukkana. En sotkeudu pojan perheen tekemisiin, en ole joka paikkaan nenäänsä tunkeva anoppi. Nyt ei pojan tarvitse asettaa minulle rajoja eikä miniän itkeä ilkeitä sanojani.
Oikea kunnon marttyyri. Voin kuvitella, miten joka välissä korostaa passiivis-aggressiivisesti sitä, miten ei nyt ainakaan ole vaivaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsi on nyt 7 kk ikäinen. Kertaakaan en ole ottanut häntä syliin, soitellut perään ja kysellyt kuulumisia, neuvonut millään tavoin vanhempiaan tai kärttänyt yökylään. En halua tunkeutua perheeseensä. Toki on ollut hankalia hetkiä, kun vauva on selkeästi itkenyt nälkäänsä ja miniä on heijannut, että nyt nukutaan, mutta olen ollut hiljaa enkä ole neuvonut. Paha mielihän siitä tulisi kaikille, jos olisin oikeassa. Mieluummin kuuntelen 4 tuntia nälkähuutoa kuin menen sanomaan, että jos vaikka maitoa. Antaa äidin tehdä virheensä, jos se tuo hänelle onnen.
Lapsenlapsi on osa pojan perhettä, ei tätä omaani. Siksi minulle ei kuulu, miten toimivat. Toinen isoäiti on valittanut, että ei jaksaisi joka viikonloppu olla hoitajana ja että välillä saisi olla minunkin vuoroni, mutta olen tässä asiassa tiukkana. En sotkeudu pojan perheen tekemisiin, en ole joka paikkaan nenäänsä tunkeva anoppi. Nyt ei pojan tarvitse asettaa minulle rajoja eikä miniän itkeä ilkeitä sanojani.
Veikkaanpa, että sinua ei välttämättä pyydetä hoitajaksi ym. ihan sen vuoksi koska poikasi tuntee sinut. Passiivis-aggressiivinen vanhempi saa paljon vahinkoa aikaan lapselleen, eikä niitä toimintamalleja halua siirtää seuraavalla sukupolvelle.
Eiköhän se miniäsi ole tiennyt OMAN vauvansa huudot, milloin mitäkin itkee. Ei vauvoilla ole mitään standardi nälkähuutoa, tyyliin että jokaikinen vauva itkee tällaisella äänellä kun on nälkä, vaan jokaisella vauvalla omanlaisensa äännähdys/itku millekin vaivalle. Ne äännähdykset oppii tuntemaan vain ja ainoastaan jakamalla päivittäin vauvan kanssa arjen ja vastaamalla hänen tarpeisiin. Sinä et ole osa vauvan arkea, he ovat, ja tietävät mitä vauva milloinkin haluaa.
Huh, pysy vain kaukana tuoreesta perheestä, varmasti pääsevät näin helpommalla. Alkoi ahdistaa poikasi puolesta, ei ole varmasti ollut helppoa kasvaa kanssasi.
Niin, nälkäänsä itkevä vauvahan ei tee suullaan imemisliikettä, hamuile rintaa jne. ja tyynny siitä, kun saa ruokaa? Tarkkailepa omaa vauvaasi, aika ripeästi huomaat, että erilaisiin itkuihin liittyy muutakin kuin ääntä. Ja ei, miniä ei todellakaan tunnista lapsensa erilasia itkuja, mutta onneksi poikani ei ole yhtä itsepäinen vaan saattaa kokeilla myös ruuan tarjoamista, vaikka lapsen äiti olisi eri mieltä itkun syystä. Siitä he saavat aikaan pienen riidan, mutta siihenkään en puutu menemällä jommankumman puolelle.
Tässä ketjussa on itketty sitä, että anoppi tunkee liikaa perheeseen ja kun minä toimin päinvastoin, katsot sen passiivis-aggressiiviseksi käytökseksi. Ei, tämä on ihan normaalia aikuista elämää, jossa napanuora omaan lapseen on katkaistu ja hyväksytään se, että nyt lapsi pärjää. Ei puututa tekemiseen, ei neuvota, ei ohjata, ei soitella perään. Juuri tätä on peräänkuulutettu monissa viesteissä. Ollaan aikuisia puolin ja toisin ja hyväksytään se, että myös lapsen äiti oppii tuntemaan vauvansa arjessa eikä niin, että hoidattaa lapsensa omalla äidillään.
Vai onko niin, että anoppi kelpaa vain silloin, kun on 24/7 valmiina saapumaan perheen avuksi, mutta toimii kuin entisaikojen piika eli on hiljaa, siivoaa ja tekee töitä ohjeiden mukaan eikä puutu millään tavalla perheen tekemisiin. Vauvan saa ottaa syliin vain erillisestä käskystä ja äiti tietää aina, mikä on lapselle parasta, vaikka kuka tahansa ulkopuolinen olisi eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsi on nyt 7 kk ikäinen. Kertaakaan en ole ottanut häntä syliin, soitellut perään ja kysellyt kuulumisia, neuvonut millään tavoin vanhempiaan tai kärttänyt yökylään. En halua tunkeutua perheeseensä. Toki on ollut hankalia hetkiä, kun vauva on selkeästi itkenyt nälkäänsä ja miniä on heijannut, että nyt nukutaan, mutta olen ollut hiljaa enkä ole neuvonut. Paha mielihän siitä tulisi kaikille, jos olisin oikeassa. Mieluummin kuuntelen 4 tuntia nälkähuutoa kuin menen sanomaan, että jos vaikka maitoa. Antaa äidin tehdä virheensä, jos se tuo hänelle onnen.
Lapsenlapsi on osa pojan perhettä, ei tätä omaani. Siksi minulle ei kuulu, miten toimivat. Toinen isoäiti on valittanut, että ei jaksaisi joka viikonloppu olla hoitajana ja että välillä saisi olla minunkin vuoroni, mutta olen tässä asiassa tiukkana. En sotkeudu pojan perheen tekemisiin, en ole joka paikkaan nenäänsä tunkeva anoppi. Nyt ei pojan tarvitse asettaa minulle rajoja eikä miniän itkeä ilkeitä sanojani.
Oikea kunnon marttyyri. Voin kuvitella, miten joka välissä korostaa passiivis-aggressiivisesti sitä, miten ei nyt ainakaan ole vaivaksi.
Sinulle kelpaa lapsesi isoäiti vain silloin, kun tämä on hiljaa ja nöyrästi tottelee sinua? Ei lapsesi tarvitse isoäitiä, sinä haluat ilmaisen piian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äityli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äityli kirjoitti:
Hyvistä (lapsen) isovanhemmista kannattaa iloita, sori ap, eivät omasi kuulosta kovin pahoilta.
Minun apestani:
- Hössötti ja tiesi kaiken paremmin.
- Soitti joka n. aamu ensimmäisen puolen vuoden ajan n. kello 8 kysyäkseen olemmeko tulossa tänään(kään) käymään.
- Koitti opettaa lastamme kutsumaan itseään äidiksi ja minua ja miestäni omilla nimillämme.
- Juoruili meille muiden huonosti kasvatetuista lapsista ja päinvastoin.
- Kerran meidän oli pakko antaa hänen tulla hoitamaan lastamme, jolloin teetti kopion avaimesta ja rupesi soittamaan ovikelloa n. 4-6 kertaa viikossa kahdeksan maissa aamulla.
- Meillä on sääntö ettei karkkia syödä kuin lauantaina, appeni ei meinannut millään uskoa tätä vaan syötti lapselle aina kylässä ollessa paljon karkkia ja antoi vielä kotiinkin viemisiksi. Asiasta mainitsin hänelle monesti.
- Ylisuojelevainen meidän ja vauvan sisarien suhteen (esim vauvalla ei ole asiaa meidän keittiöön eikä vauva saa olla samassa tilassa leikkivien lasten kanssa, asia ei päde miehen sisarten perheissä koska on itse kasvattanut lasten äidin)
- Vaatii meitä muuttamaan toistuvasti kotiinsa joka on hänen mielestään turvallisempi kuin meidän, sitäpaitsi rahamme säästyisi niin voisimme ostaa lapsille kaikkea muuta tarpeellista.
Tämä oli vasta alkua, mutta en jaksa kirjoittaa enempää, siunattuja ovat useimmat ketjuun kirjoittaneista.
Siis ymmärsinkö nyt oikein... Että APPU olisi yrittänyt saada lasta kutsumaan häntä äidiksi..? Outoa tietty anopinkin kohdalla, mutta apen kohdalla vielä hitusen oudompaa.
Ja apestahan tietty puhuttiin, ei appu 😊 kerrankin autocorrect olisi voinut tehdä työnsä mutta ei.
Eli siis anoppi kyseessä, kaikissa kohdissa, appi (todella ihana ihminen) on valitettavasti jo kuollut.
Ok 👍 sieluni silmin vaan jo näin karvaisen appiukon selittämässä lapselle, että minua kutsut sitten äidiksi 😂
Meillä muuten anoppi ihan ehdottomasti kieltäytyy kutsumasta mua ja miestäni äidiksi ja isiksi kun puhuu meistä lapsille. Itselle kyllä kelpaa mummu-titteli.
Ei minun äitini ole koskaan kutsunut minua äidiksi lapsilleni. Hän puhuu Laurasta ja Kimistä, joskus erityistilanteessa "sinun isästäsi". Mitä väärää tai outoa siinä on? Ihan samalla siskoni on hänelle Elina ja minulle sisko, vaikka lapsi kutsuu tätä tädiksi. Olen kuvitellut, että näin tehdään kaikissa perheissä.
Siis ymmärsinkö nyt oikein... Että APPU olisi yrittänyt saada lasta kutsumaan häntä äidiksi..? Outoa tietty anopinkin kohdalla, mutta apen kohdalla vielä hitusen oudompaa.