Ärsyttääkö muita yli-innokas anoppi (vauvan isoäiti) ?

Vierailija kirjoitti:

Anna hänen auttaa! Jossain vaiheessa tulet kaipaamaan hoitoapua, jolloin häneltä on helppo sitä pyytää.

Ei tuo AP:n kuvaus auttamiselta kuulosta, vaan siltä että anoppi tekee just kuten tykkää välittämättä kenestäkään muusta.

No, mun tuleva miniä voi ainakin olla huoleti. Mä en tule tyrkyttämään lastenhoitoapua.  Olen vieläkin väsynyt omien lasteni raskaasta hoitamisesta, että en kaipaa lapsenlapsia vielä pitkään aikaan. Saavat viettää kaikessa rauhassa omaa perhe-elämää. Tulen pikaisesti kahville ehkä kerran kuussa silloin kun miniä ei ole kotona, jos asuvat lähellä. En osta pinkkiä tytölle enkä sinistä pojalle koska työttömänä mun rahat kuluu kaikki itseni elättämiseen. 

Me tultiin anopin kanssa ihan hyvin juttuun ekat viis vuotta, sitten syntyi poika.

Mies oli maininnut että synnytystä käynnistellään tänään ja anoppi sitten soitti synnytyksen aikana toista kymmentä kertaa. En tiiä ajatteliko se että vastataan kesken kaiken.

Sitten satuttiin löytämään se meille täydellinen talo puolen kilsan päästä niistä. Rakastan tätä taloa, mutta voi vitsi mikä riesa tuo suku. Kesken rempan anoppi raahasi kavereitaan täällä pällistelemässä meidän kotia, työt piti keskeyttää ja tervehtiä ja kierrättää joka päivä kuin taidenäyttelyssä. Aina kun saatiin vauva nukkumaan niin että molemmat pystyi tekemään hommia niin hän ystävällisesti tuli herättämään lapsen, piteli sylissä vartin ja lähti menemään.

Muuton jälkeen kävi kylässä joka päivä, joskus kahdestikin. Kertaakaan ei ole ilmottanut että tulisi kylään. Vaan suoraan ovesta sisään. Aluksi pidin etuovea aina lukitsematta, nykyään ovi on aina lukossa.

Mies halusi vara-avaimen antaa porukoilleen ja sitten pitikin saarnata että vaikka on avain niin se ei tarkoita että sillä tullaan omine lupineen sisään.

Jotenkin oon niin kyllästynyt siihen ettei oma koti olekaan sellainen rauhallinen turvasatama kun tarvitsen sen olevan vaan joku saatanan julkinen näyttelytila.

Kyllä te naiset olette olette ihmeellisiä otuksia. Keskenään kinaatte niin äidit kuin anopitkin. Kysykää meiltä appiukoilta, jos haluatte totuuden tietää

sppiukko kirjoitti:

Kyllä te naiset olette olette ihmeellisiä otuksia. Keskenään kinaatte niin äidit kuin anopitkin. Kysykää meiltä appiukoilta, jos haluatte totuuden tietää

Kiitos, että nostit ketjun, meillä on juuri tullut ajankohtaiseksi tuo kaikesta valittava marttyyrianoppi. Herranjestas kun aina on väärän väriset ja rumat vaatteet lapsella, vääränlaista ruokaa, miniä ei osaa hoitaa, koti on sisustettu väärin. Haukkui rumiksi myös itse ostamansa vaatteet, kun ei muistanut niitä ostaneensa ja luuli miniän valitsemiksi :D

Mutta ei paljon tee mieli kyläillä, kun ei siitä valituksesta tule hetkeksikään loppua. Toisaalta selkäni takana on puuhailtu niin paljon kaikenlaista, vaikka kasvotusten on puhuttu toista, että luottamuspulasta johtuen ei lasta voi oikein valvomattakaan hänelle jättää.

Ja mitä osa kommentoijista on sanonut, että pitäisi puhua anopin kanssa suoraan, niin mitäs sitten kun puhe ei tehoa? Entä kun sanomiset muutetaan aivan joksikin muuksi? Esimerkiksi "älä anna 6kk vauvalle mehua" kääntyy sukulaisille kerrottaessa "miniä ei anna lapselle ruokaa eikä kukaan muukaan saa antaa ja näkee raukka nälkää"

Heh muistan tämän ketjun! Kolmas lapsemme syntyi alkuvuodesta ja ihan huumoriarvon vuoksi voin tehdä päivityksen tähän astisesta vauvavuosisaldosta:

-Nyt kun tämä on kolmas lapsemme, niin emme millään miehen kanssa voi jaksaa kaikkia lapsia hoitaa. Kun vauva syntyi esikoinen& keskimmäinen olisi pitänyt viedä pariksi viikoksi mummolaan tai vaihtoehtoisesti anopin tyttärelle, että olisimme saaneet olla rauhassa. Olimme kamalia vanhempia, kun riistimme mummon huomion lapsilta tuolloin, viis siitä, että kaikki oppaat sanovat ettei näin kannata toimia ja mummo ei ole vielä kertaakaan hoitanut lapsia.

-Ristiäisiin olisi pitänyt kutsua sitä ja tätä. Vielä itse juhlissa anoppi huokaili dramaattisesti, kuinka Irma serkku olisi niin nauttinut nähdä tämän lapsen ristiäiset.

-Olin kamalan loukkaava, kun en laittanut vauvalle anopin ostamaa mekkoa juhlamekoksi ristiäisiin. En edes tiennyt, että kyseinen mekko oli siihen tarkoitukseen ostettu, saati sitten, että itse erehdyin luulemaan että minä äitinä päätän vauvani vaatetuksesta.

-Vielä loukkaavampaa oli, ettei lapsi saanut anopin sukulaisen nimeä. Emme tästä toiveesta tienneet, ja kaksi edellistä ovat jo saaneet nimet miehen suvusta.

-Koska nimi ei miellyttänyt, niin anoppi kutsuu "vahingossa" lastamme tyttärensä nimellä. Kun asiasta huomauttaa, niin vastaukseksi saa epämääräistä naurua. HEH.

-Anoppi myös näyttää jokaiselle vieraalle tyttärensä vauvakuvia, ja pyytää sanomaan mielipiteensä, että eivätkö olekin vauvamme ja tyttärensä aivan saman näköisiä. (Ovat muuten aivan eri näköisiä, kuin yö ja päivä, mutta sekin on irrelevanttia, yhtä rasittavaa olisi vaikka näyttäisivät samalta). Yksiin sukujuhliin anoppi jopa otti kuvia mukaan!

-Anoppi on alkanut selittää lapsillemme ihan höpöjuttuja, kuinka he ovat rakkaita sille ja tälle kummin kaimalle, jota eivät ole tavanneet. Samoin selitti heille, kuinka hänen tyttärensä, eli lasten täti, on lapsille oikeastaan kuin äiti. Tätä kyseistä tätiä nähdään muutaman kerran vuodessa, ja hän on kerran hoitanut lapsiamme.

-Juu ja kuten arvata viimeisestä saattaa, niin anoppia nähdään nykyään aika harvoin.

T. Miniä, jonka anoppi kutsui itseään äidiksi lapsellemme :)

No huhhuh 168! Olen ajatellut, että ehkäpä anopin sekoilu helpottaa toisen lapsemme syntymän jälkeen, mutta näköjään se ei aina toteudu.

Meillä anoppi suorastaan suuttuu jos joku kehtaa sanoa, että lapsessa on minun piirteitäni. Samoin suurta hämmennystä aiheuttaa se kun lapsi ei kasvakaan täysin samaa vauhtia kuin mieheni on pienenä kasvanut ja taas suuttumusta, jos jotain tehdään erilailla kuin mieheni kasvatuksessa on tehty.

Ei kannata antaa anopille valtaa.

Ah, luulin ihan että "ydinperheessä" eläminen on ihan ongelmatonta.

Meilläkin anoppi vähän hurahtanut, ja tuntuu että pahenee koko ajan. Viimeks kun käytiin yökylässä tuli aamulla sanomaan että hän voi kyllä vauvaa pitää sylissä jos halutaan vielä nukkua itse (vauva nukkui silloin tyytyväisenä), ja piti koko päivän sitten sylissä. Ei antanut vauvan nukkua rauhassa, vaan piti anopin sylissä nukkua. Kun vauva itki nälkäänsä ei antanut imettää, sanoi vaan ettei sillä vielä voi nälkä olla, eikä antanut vaihtaa vaippaakaan. Antoi vasta sylistä kun hänelle itselle tuli vessahätä tai silloin kun vauva jo huusi pää punaisena. Anoppi on mulle kyllä rakas ja muutenkin ihana ihminen, ja saa toki vauvan kanssa olla niin paljon kun haluaa, mutta ei niin että vauva jo siitä kärsii.

Vierailija kirjoitti:

No, mun tuleva miniä voi ainakin olla huoleti. Mä en tule tyrkyttämään lastenhoitoapua.  Olen vieläkin väsynyt omien lasteni raskaasta hoitamisesta, että en kaipaa lapsenlapsia vielä pitkään aikaan. Saavat viettää kaikessa rauhassa omaa perhe-elämää. Tulen pikaisesti kahville ehkä kerran kuussa silloin kun miniä ei ole kotona, jos asuvat lähellä. En osta pinkkiä tytölle enkä sinistä pojalle koska työttömänä mun rahat kuluu kaikki itseni elättämiseen. 

Vähän sama täällä.

En tule sotkeentumaan huushollin pitoon. Saa miniä siivota ja laittaa ruoka aihan rauhassa. Ehkä kerran pari kuussa tulen vain kahville ja voin lasta pitää hetken aikaa.

Sain niin yksikseni vailla tukiverkkoja raataa omien lasteni kanssa, että olen siitä vieläkin ihan väsynyt. Hyvä vaan jos miniä pärjää itsekseen. Jos mulla on jotakin asiaa, niin sanon sen pojalle sitten.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin anoppi vähän hurahtanut, ja tuntuu että pahenee koko ajan. Viimeks kun käytiin yökylässä tuli aamulla sanomaan että hän voi kyllä vauvaa pitää sylissä jos halutaan vielä nukkua itse (vauva nukkui silloin tyytyväisenä), ja piti koko päivän sitten sylissä. Ei antanut vauvan nukkua rauhassa, vaan piti anopin sylissä nukkua. Kun vauva itki nälkäänsä ei antanut imettää, sanoi vaan ettei sillä vielä voi nälkä olla, eikä antanut vaihtaa vaippaakaan. Antoi vasta sylistä kun hänelle itselle tuli vessahätä tai silloin kun vauva jo huusi pää punaisena. Anoppi on mulle kyllä rakas ja muutenkin ihana ihminen, ja saa toki vauvan kanssa olla niin paljon kun haluaa, mutta ei niin että vauva jo siitä kärsii.

Miksi ihmeessä te vanhemmat sallitte tällaisen lapsen tarpeiden ylikävelyn? Erittäin traumaattista vauvalle. Plus että tuo fyysisen koskemattomuuden rikkominen on suorastaan rikollista.

Vierailija kirjoitti:

sppiukko kirjoitti:

Kyllä te naiset olette olette ihmeellisiä otuksia. Keskenään kinaatte niin äidit kuin anopitkin. Kysykää meiltä appiukoilta, jos haluatte totuuden tietää

Kiitos, että nostit ketjun, meillä on juuri tullut ajankohtaiseksi tuo kaikesta valittava marttyyrianoppi. Herranjestas kun aina on väärän väriset ja rumat vaatteet lapsella, vääränlaista ruokaa, miniä ei osaa hoitaa, koti on sisustettu väärin. Haukkui rumiksi myös itse ostamansa vaatteet, kun ei muistanut niitä ostaneensa ja luuli miniän valitsemiksi :D

Mutta ei paljon tee mieli kyläillä, kun ei siitä valituksesta tule hetkeksikään loppua. Toisaalta selkäni takana on puuhailtu niin paljon kaikenlaista, vaikka kasvotusten on puhuttu toista, että luottamuspulasta johtuen ei lasta voi oikein valvomattakaan hänelle jättää.

Ja mitä osa kommentoijista on sanonut, että pitäisi puhua anopin kanssa suoraan, niin mitäs sitten kun puhe ei tehoa? Entä kun sanomiset muutetaan aivan joksikin muuksi? Esimerkiksi "älä anna 6kk vauvalle mehua" kääntyy sukulaisille kerrottaessa "miniä ei anna lapselle ruokaa eikä kukaan muukaan saa antaa ja näkee raukka nälkää"

Helppo sanoa joten sanon.

Anopin mäkätys kuinka kaikki verhojen väristä porkkanaraasteen karkeusasteeseen on väärin. "Mä tykkään ! On muuten ollut aika kylmää viime päivät "

Selän takana puhuminen. Anna pälättää, itse tiedät asioiden todellisen tilan. Jos lasta ei voi isovanhemmille antaa niin se on menetys sekä heille että lapselle, mutta jos et luota niin et luota. Ihan n at si ksi ei ehkä kannata ryhtyä.

Anopin puheet tyyliin risapuhelin. Kuten yllä. Jos anopilla on suvussa joku hengenheimolainen , joka uskoo kaiken p* skan niin anna heidän jauhaa, saavatpahan iltapäiviinsä ajankulua ja tuntevat ylemmyyttä. Miksi niistä sukulaisten mielipiteistä välittää ? Mun on helppo sanoa kun ei ole koskaan enempää kuin max.viisi sellaiseksi luettavaa ollut.

Se anoppi , joka kutsui itseään lapsenlapsen äidiksi, on minusta jo perverssi,sairas tjsp. Ällöä kuitenkin.

Anoppi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin anoppi vähän hurahtanut, ja tuntuu että pahenee koko ajan. Viimeks kun käytiin yökylässä tuli aamulla sanomaan että hän voi kyllä vauvaa pitää sylissä jos halutaan vielä nukkua itse (vauva nukkui silloin tyytyväisenä), ja piti koko päivän sitten sylissä. Ei antanut vauvan nukkua rauhassa, vaan piti anopin sylissä nukkua. Kun vauva itki nälkäänsä ei antanut imettää, sanoi vaan ettei sillä vielä voi nälkä olla, eikä antanut vaihtaa vaippaakaan. Antoi vasta sylistä kun hänelle itselle tuli vessahätä tai silloin kun vauva jo huusi pää punaisena. Anoppi on mulle kyllä rakas ja muutenkin ihana ihminen, ja saa toki vauvan kanssa olla niin paljon kun haluaa, mutta ei niin että vauva jo siitä kärsii.

Miksi ihmeessä te vanhemmat sallitte tällaisen lapsen tarpeiden ylikävelyn? Erittäin traumaattista vauvalle. Plus että tuo fyysisen koskemattomuuden rikkominen on suorastaan rikollista.

Totta, olisi pitänyt sanoa. Tämä oli tosin ensimmäinen kerta kun näin käyttäytyi joten en halunnut alkaa siinä heti riitelemään. Puhuin kyllä asiasta mieheni kanssa ja appikin vissiin vähän meni puhuman sille järkeä (en tosin kuullut mutta sen jälkeen anoppi toi vauvan mulle). Ehkä se tästä rauhoittuu vielä.

En hyväksyisi.

En huomannut että muuta vastaavaa olisi nostettu, mutta kuinka paljon porukkaa on helpottanut näiden innokkaiden anoppien touhut tämän koronahässäkän takia? Onko voinut huokaista helpotuksesta, kun on voinut sanoa ettei saa nyt tavata, kun vanhempiin ihmisiin täytyy pitää etäisyyttä?

Up.

Huhhuh minkälaista säätöä joilla on anoppiensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin anoppi vähän hurahtanut, ja tuntuu että pahenee koko ajan. Viimeks kun käytiin yökylässä tuli aamulla sanomaan että hän voi kyllä vauvaa pitää sylissä jos halutaan vielä nukkua itse (vauva nukkui silloin tyytyväisenä), ja piti koko päivän sitten sylissä. Ei antanut vauvan nukkua rauhassa, vaan piti anopin sylissä nukkua. Kun vauva itki nälkäänsä ei antanut imettää, sanoi vaan ettei sillä vielä voi nälkä olla, eikä antanut vaihtaa vaippaakaan. Antoi vasta sylistä kun hänelle itselle tuli vessahätä tai silloin kun vauva jo huusi pää punaisena. Anoppi on mulle kyllä rakas ja muutenkin ihana ihminen, ja saa toki vauvan kanssa olla niin paljon kun haluaa, mutta ei niin että vauva jo siitä kärsii.

Nyt jo naurattaa tää mun teksti, kuvittelin tossa vaiheessa vielä että anoppi rauhoittuu. Toisin kävi, se nimittäin vielä paheni tuosta ja nyt tilanne on niin paha, että lasta ei voi jättää kahdestaan ollenkaan anopin kanssa eikä oikeastaan olla edes enää väleissä. Anoppi ei ollut vain vauvaan hurahtanut isoäiti vaan todella häijy, itsekäs ja rajaton ja alkoi kutsua itseään mm äidiksi lapselle. Puhua yritettiin jopa perheterapiassa, ei auttanut, anoppi haukkui mielisairaaksi jopa ammattilaisten edessä, kertoi miten vauvan olisi pitänyt nukkua appivanhempien sängyssä ja väitti että pahoinpitelen lastamme pitämällä tätä pimeässä huoneessa, yritti terapeutille sanoa että lapsi pitäisi viedä hänelle ilman minua ja luuli että tällä oli valtuuksia viedä lapsi minulta pois. Ehkä ajan kanssa rauhoittuu kun ei lasta nyt pääse näkemään, mutta ei tästä "normaalia" mummoa saa. Väkisin sylittely myös jatkui vaikka lapsi huusi ja rimpuili, ei anoppi uskonut, sekin oli mun syy ja minä olin jotenkin pahoinpidellyt lasta...

Ihana anoppi kun välittää!