Mun mies on niin suuri pettymyksen aihe mulle

Vierailija kirjoitti:

Millä logiikalla ulkoaohjautuva ihminen on oman elämänsä ja itsensä herra?

Ap

Hei voisiko joku vastata tähän? Minusta ei millään logiikalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Terapeuttini mielestä minulla saattaa olla natsistisia käyttäytymismalleja koska minua kohtaan on käyttäytsytty niin, mutta ne ovat opittuja, enkä olisi narsisti. Uskon itsekin niin.

Ap

Niinhän monilla narsisteilla onkin ollut narsistivanhempi. Okei, vähän ehkä olin jyrkkä, et luultavasti ole narsisti, koska narsisteilla ei ole kykyä yleensä noinkaan kovaan itsereflektioon, vaan syyttävät vain ja ainoastaan sitä toista. Mutta lapsen tasolla olet kyllä, kuten narsistitkin, sillä selvästi et ole kykenevä normaaleihin ihmissuhteisiin ja kaiken elämässä on vaan mentävä kuten itse haluat. Sen lisäksi olet huono ottamaan vastuuta sinun osuudestasi tähän tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä minä minä. Oman rautapanssarinsa sisällä on tunkkaista ja yksinäistä.

Voi olla, mutta enpä ole sitä itse itselleni luonut. Jos mulla sellainen on se on lapsuuskotini vika.

Ap

Ap, olet uhriutuja. Uhriutuminen estää sua etenemästä. googlaa "uhriutuminen". Voit ihan hyvin tehdä elämästäsi sellaisen kuin haluat, rajoitteet ovat vain omassa päässäsi. Nykyaikana ei ole mitenkään tavatonta ottaa avioeroa, olla yksinhuoltaja tai naisen etävanhempi. Miehen kanssa voitte sopia viikko-viikko-systeemin, siihen on ns. pakko suostua jos et halua enempää vastuuta. Sulla on itsellä käsissä sun loppuelämän avaimet! Voi olla että nyt tunnet ettet halua lapsiakaan enää, kun sulla on päässä ajatus siitä, millainen äiti sun tulisi olla. Sä voit olla vapaa, nauttia elämästä ja hyvä äiti lapsillesi silti. Luotat vaan itseesi ja löydät vahvuudet sun sisältä! Ei mitään tuollaisia puheita "minne mä menisin, mitä mä tekisin, en osaa haluta mitään..." tuo on uhriutuvan puhetta! Tottakai sulla on haluja, tahtoa, ideoita, haaveita! Et ole tyhjä sisältä, sä et vaan kuule nyt täysin mitä sisällä kuuluu! Aloita pienestä ja tee jotain. Ihmettele elämää. Miestä ei kannata yrittää muuttaa, toiselle täytyy antaa vapaus tehdä asiat omalla tavallaan. Jos kyse ei ole laiminlyönneistä/väkivallasta, on vain erilaisia tapoja tehdä asiat. Olet päässyt pitkälle kun tiedostat, että haluaisit vain erilaisen kumppanin. Sitä kannattaa kuunnella! Sulla on mahdollisuus luoda sun oma onni! Suomalaisessa yhteiskunnassa onneksi yhteiskunnan turvaverkkokin kantaa, ja kun tyytyy vähempään (esim. jos menetät materiaalista turvallisuutta erotessa), vähempi tekee onnelliseksi! Oikeita ajatuksia sulla on, kuuntele niitä! Ja älä välitä mitä muut sanovat. Varmasti löytyy tuhansia ihmisiä jotka tuomitsevat valintasi ja miksi? Koska heillä ei ole rohkeutta kuunnella itseään ja ratkaista sisäisen tyytymättömyytensä ongelmia! Muista vaan kuitenkin tehdä asiat huolella, järkevästi, rauhassa ja itseä kuunnellen, ettei lähde vauhti liian kovaksi. Muista lepo ja sisäinen ääni. Sä voit tänään ottaa sun elämän ohjat sun käsiin :)

En mä ole uhriutuja, mä olen uhri. Käyn terapiassa ja terapeutti sanoi niin. Ja annatsä mulle itsenäisen naisen neuvoja? Haha, mun äidinkin vanhemmat ovat aikanaan eronneet, eli suvussamme ei naiset todellakaan ole mihistä riippuvaisia. Mun turvallisuudentunne on henkisesti vaurioitunut, siis emotionaalisesti, ei ulkoisissa puitteissa, osaan elää täysin itsenäistä elämää jos valitsen niin. Mutta kun se on ulkoaohjautuvaa, ei minäni ohjaamaa. Lapsuudenkodin kaikuja. No, täytyy sanoa miehen eduksi, että hän on tukenut minua itsenäistymään ja ajattelemaan minästä käsin.

Ap

Googleta se uhriutuminen. se tapahtuu useimmiten ihmisille, jotka ovat olleet uhreja. Uhri-status jää päälle ja estää elämästä omaa elämää todella. Juuri niin kuin kuvailet! Itsekin "sairastuin" uhriutumiseen juuri uhriksi joutumisen kautta. Harva ei-uhri siihen kierteeseen joutuu! Uhriutuminen-termiä käytetään väärin, googlaa

Joo no kiitos, täytty katsoa. Ja anteeksi vähän ärähtävä viestini sinulle(?) koska edellinen viestisihän oli niin positiivinen, ettei tod ansainnut moista. Kiitos siitä siis,

Ap

Haluan vaan auttaa kun tunnistan asiat ja kokemukset mistä puhut. Itsellä menossa nyt se romuttumisvaiheen jälkeinen jälleenrakennus.

Ota pullaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä logiikalla ulkoaohjautuva ihminen on oman elämänsä ja itsensä herra?

Ap

Hei voisiko joku vastata tähän? Minusta ei millään logiikalla.

Ap

Et ole vielä, etkä pysty näkemään sitä että olet. Mutta jos sallit, se päivä koittaa että koet suorastaan valaistumisen tässä asiassa. - se 20v narsistin nukkena ollut

Vierailija kirjoitti:

Ap mulla on narsistinen läheinen ja olen käynyt tismalleen samoja asioita ja ajatuksia läpi. Itsellä 10v terapiaa takana, viimein loppumassa. toista ei voi potkia väkisin eteenpäin, mutta ainakin näkisin nuo ajatuksesi miehesi jättämisestä kuitenkin positiivisina, vaikka sun mieli ei vielä uskokaan että mihinkään positiiviseen pystyt. Sä oot menneisyyden vanki, aika katkaista ne kahleet ja lakata pelkäämästä. hurjia tunteita voi tulla, etenkin kun on tottunut olemaan ulkoa ohjautuva. Itse tunsin että sekoan, epäilin olevani hullu, ne omat askeleet tuntui niin vaikeilta ilman narsistin kahletta. Ja se tunne kun tajusin, että voin päästä eteenpäin. Olin melkein vihainen itselleni, että hetkinen..eihän musta tältä saa tuntua. Munhan pitää vihata sitä väkivaltaista narsistia loppuelämäni (ja jähmettyä paikoilleen). Jotain vain naksahti päässä ja tässä ollaan. Nyt aion tehdä sen mitä haluan, miten haluan, kunhan muistan olla hyvä ihminen. Narsisti sai mut uskomaan että olen täysi paska. Meni vuosia että tajusin, että eihän kukaan muu ihminen voi määritellä mua paskaksi. Ja itselläkin takana n. 20 vuotta aktiivisesti jatkunut narsistin läheisenä oleminen (perheenjäsen). Tuo narsisti teki minusta tavallaan nukkensa, ja siihen rooliin kasvoin. roolista poispyristely on vienyt 10 vuotta, mutta niin kuin sanoin, aika vahvana täältä suosta noustiin. tuntuu että kun on tällaisen helvetin läpi mennyt, ei mikään enää satuta mua (kärjistetysti).

Aivan mahtava korjoitus!!!!! Kiitos!!!!! Tuon saman, aivan saman tunteen mä tiedän; "Olin melkein vihainen itselleni, että hetkinen..eihän musta tältä saa tuntua." (=vapautumisesta, voinko edes olla minä, voinko olla oma itseni, voinko olla jotain muuta kuin äitini nukke? ) Ja muutenkin tuo tekstisi olisi voinut kuvailla minun tuntemuksiani. Olen jo kauan käsitellyt asioitani, mutta kun ei edes hoksaa toisen toimivan narsistisesti niin sitä etsii syitä itsestään. Vasta noin vuoden olen katsonut asiaa narsistinäkökulmasta. Mutta varmaan vielä työtä edessä, vaikea sanoa kauanko, mutta kärsivällinen on pakko jaksaa myös olla... Mutta olipa kannustavaa kuulla sinusta että noin ne kahleet murtuu

Ap

En tiedä mitä sinun pitäisi tehdä. Ymmärrän kuitenkin, koska itselläni oli vaikea lapsuus, josta en saanut elämään eväitä, enkä oppinut  edes olemaan oma itseni. Nuorena sitten menin yhteen alamaailman miehen kanssa. Hän lopetti kyllä päihteet ja rikokset ja oli hyvä minua kohtaan, mutta pikkuhiljaa itse vapauduin olemaan oma itseni ja huomasin, että olen mennyt väärän ihmisen kanssa naimisiin. Luin paljon mm. Tommy Helstenin kirjoja ja kävin läpi kaikkea mitä lapsuuteni oli aiheuttanut. Lopulta halusin erota, vaikka se oli ihan kamalan vaikea paikka. enkä olisi "raskinut" jättää miestäni, koska hän ei edes ollut paha minua kohtaan. Ratkaisu oli kuitenkin oikea, tuntui että minun on seurattava omaa sydäntäni ja omaa kasvuani ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Siis ei natsistisia vaan narsistisia.

Ap

Freud.

No voi... taas yksi mies joka ei tee niin kuin av-mamma haluaa.

Vaihtakaa päittäin sen mamma kanssa joka valitti että mies ei ikinä pistä vastaan ja tekee aina kuten se mamma haluaa...

Sanoin silloin, sanon taas... naisille EI KELPAA MIKÄÄN! Teki mies niin tai näin niin aina menee väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä logiikalla ulkoaohjautuva ihminen on oman elämänsä ja itsensä herra?

Ap

Hei voisiko joku vastata tähän? Minusta ei millään logiikalla.

Ap

Et ole vielä, etkä pysty näkemään sitä että olet. Mutta jos sallit, se päivä koittaa että koet suorastaan valaistumisen tässä asiassa. - se 20v narsistin nukkena ollut

Aika ovela vastaus :D Siis en tarkoita pahasti, vaan ihan vain että jaaaahas, kun ei sitä näe kun ei ole sitä - niin, mitä ei ole? Minää? Yhteyttä minään, itseen..? Ei kyllä tasan tunnu, että olen herra, enhän kykenisi korjaamaan elämäänikään ilman apua. Se riippuu siitä, mitä muut sanovat ja tekevät mulle. Auttavatko, antavatko tilaa, tukevatko, vai kiristävätkö, kuristavatko, ylläpitävätkö näkökulmaa, että olen vain narsistien jatke?

En tiedä, miksi olen löytänyt kuitenkin elämääni ihmisiä, joiden avulla olen saanut kuulla, että yläpuoleltani saneleminen ei ole oikein. Ja olen sitten lähtenyt hakemaan apua ja tukea lisää ja lisää.

Ap

Mikä estää sinua olemasta sisältä ohjautuva?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ei natsistisia vaan narsistisia.

Ap

Freud.

Joo joo :D

(...R ja t on näppiksellä kyl vierekkäin, puolustus!)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä estää sinua olemasta sisältä ohjautuva?

Se tuntuu itsekkyydeltä. En löydä silloin myöskään yhteyttä toisiin. Mitä mä heillä tekisin kun olisi vain minä? En ole oppinut. Tuokin on asia, jota ei saa lapsesta poistaa. Lapsi on luonnostaan itsestäänohjautuva, mutta jos se tukahdutetaan tai tuhotaan niin millä mä olen? Ei ole sallittu. Jos nyt koitan niin mua syytetään itsekkääksi, uhriudun ja syytän muita. Ja missä kohtaa hyppään pois, kun tukea siihen on ollut tasan nolla grammaa? Pelkkää syyttelyä. Jotenkin noin ja tässäkin vain osatotuus, mikä estää. Suoraan sanottuna en tidä tarkalleen mikä sen estää, koska mulla ei ole kokemusta miten ollaan itseohjautuva, niin mistä mä tiedän, mikä sen esteenä on?? Kun jos en olisi muilta kuullut, ettei kaikki ole samanlaisia kuin minä ei mulla olisi mistään itseohjautuvuudesta aavistustakaan. Tai se olisi minun maailmassani itsekkyys. Se mitä kuvataan itsekkääksi. "Teet kuten haluat". Trööt, väärin! Pitää ajatella muita! Not.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä logiikalla ulkoaohjautuva ihminen on oman elämänsä ja itsensä herra?

Ap

Hei voisiko joku vastata tähän? Minusta ei millään logiikalla.

Ap

Et ole vielä, etkä pysty näkemään sitä että olet. Mutta jos sallit, se päivä koittaa että koet suorastaan valaistumisen tässä asiassa. - se 20v narsistin nukkena ollut

Aika ovela vastaus :D Siis en tarkoita pahasti, vaan ihan vain että jaaaahas, kun ei sitä näe kun ei ole sitä - niin, mitä ei ole? Minää? Yhteyttä minään, itseen..? Ei kyllä tasan tunnu, että olen herra, enhän kykenisi korjaamaan elämäänikään ilman apua. Se riippuu siitä, mitä muut sanovat ja tekevät mulle. Auttavatko, antavatko tilaa, tukevatko, vai kiristävätkö, kuristavatko, ylläpitävätkö näkökulmaa, että olen vain narsistien jatke?

En tiedä, miksi olen löytänyt kuitenkin elämääni ihmisiä, joiden avulla olen saanut kuulla, että yläpuoleltani saneleminen ei ole oikein. Ja olen sitten lähtenyt hakemaan apua ja tukea lisää ja lisää.

Ap

Niin tai siinähän lukikin, että et ole vielä, no nii-in, en kyllä koe olevani. Enkä usko muidenkaan kaikkien suomalaisten olevan. Sitten mua vi-tut-taa nämä sönkkääjät, jotka sanoo kiveen hakattuna, että ihminen vaan on oman elämänsä herra. Ei kyllä aina ole todellakaan. Mutta tuo asenne heillä vapauttaa heidät olemaan oikeasti tukematta vaikkapa narsistien uhreja, mutta se heille täysin sallittakoon. Jokaisella kun on oma elämänsä. Kunhan vain olisivat tietoisia asiasta.

Ap

Natsistiset vaimot ja äidit aiheuttavat suurta vahinkoa lähiympäristössään.

Vierailija kirjoitti:

Se vaan on. Valitsin sen huolellisesti, mutta ei se ollutkaan hyvä valinta, koska itse aloin muuttua. Ja on mies ilmankin muuttumistani pettymyksen aihe minulle. Ei hän elä perhe-elämääkään laisinkaan minun kuvittelemallani tavalla. En kestä. Mulla on väärä mies, aarght. Siis minulle väärä. Mun on vaikea kuitenkaan erota, koska ei siellä ole näköpiirissä elämää, yksinäisenä. Masennusta vain. Mies ei tee asioita siten kuin mä haluaisin. Olen sille sanonut sata kertaa, että tee näin, mutta mies ei tee. Nyt alan olla liian pettynyt kestämään enää syyttäen itseäni liioista vaatimuksista. Näin olen siis tehnyt ja ajatellut, että mä vaadin liikoja tai väärin. Mutta ei se olisi liikaa vaadittu, että elämäni olisi sellaista kuin itse haluan. Se olisi kivaa.

Miksi miehen pitäisi elää sinun toivomalla tavalla?

Miksi miehen pitäisi tehdä asioita niinkuin sinä haluat?

Elätkö itse miehen toivomalla tavalla?

Teetkö asioita niinkuin mies haluaa?

Onko teillä joku kesken jäänyt valtataistelu vai mikä mättää?

Ei sisältä ohjautuvuus tarkoita narsismia vaan sitä että itse valitsee asenteensa ja sen miten toimii. Voi vaikka valita toisten ihmisten palvelemisen.

Ne syyt ja motivaatio jotka valintoja ohjaavat voivat olla narsistisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mulla on narsistinen läheinen ja olen käynyt tismalleen samoja asioita ja ajatuksia läpi. Itsellä 10v terapiaa takana, viimein loppumassa. toista ei voi potkia väkisin eteenpäin, mutta ainakin näkisin nuo ajatuksesi miehesi jättämisestä kuitenkin positiivisina, vaikka sun mieli ei vielä uskokaan että mihinkään positiiviseen pystyt. Sä oot menneisyyden vanki, aika katkaista ne kahleet ja lakata pelkäämästä. hurjia tunteita voi tulla, etenkin kun on tottunut olemaan ulkoa ohjautuva. Itse tunsin että sekoan, epäilin olevani hullu, ne omat askeleet tuntui niin vaikeilta ilman narsistin kahletta. Ja se tunne kun tajusin, että voin päästä eteenpäin. Olin melkein vihainen itselleni, että hetkinen..eihän musta tältä saa tuntua. Munhan pitää vihata sitä väkivaltaista narsistia loppuelämäni (ja jähmettyä paikoilleen). Jotain vain naksahti päässä ja tässä ollaan. Nyt aion tehdä sen mitä haluan, miten haluan, kunhan muistan olla hyvä ihminen. Narsisti sai mut uskomaan että olen täysi paska. Meni vuosia että tajusin, että eihän kukaan muu ihminen voi määritellä mua paskaksi. Ja itselläkin takana n. 20 vuotta aktiivisesti jatkunut narsistin läheisenä oleminen (perheenjäsen). Tuo narsisti teki minusta tavallaan nukkensa, ja siihen rooliin kasvoin. roolista poispyristely on vienyt 10 vuotta, mutta niin kuin sanoin, aika vahvana täältä suosta noustiin. tuntuu että kun on tällaisen helvetin läpi mennyt, ei mikään enää satuta mua (kärjistetysti).

Aivan mahtava korjoitus!!!!! Kiitos!!!!! Tuon saman, aivan saman tunteen mä tiedän; "Olin melkein vihainen itselleni, että hetkinen..eihän musta tältä saa tuntua." (=vapautumisesta, voinko edes olla minä, voinko olla oma itseni, voinko olla jotain muuta kuin äitini nukke? ) Ja muutenkin tuo tekstisi olisi voinut kuvailla minun tuntemuksiani. Olen jo kauan käsitellyt asioitani, mutta kun ei edes hoksaa toisen toimivan narsistisesti niin sitä etsii syitä itsestään. Vasta noin vuoden olen katsonut asiaa narsistinäkökulmasta. Mutta varmaan vielä työtä edessä, vaikea sanoa kauanko, mutta kärsivällinen on pakko jaksaa myös olla... Mutta olipa kannustavaa kuulla sinusta että noin ne kahleet murtuu <3

Ap

Jos hän olisi narsisti, huomaisit sen kyllä ihan vuodenvarmasti. Et vaikuta laisinkaan narsistin traumatisomalta ihmiseltä.Nyt taidat vain olla etsimässä jotain syytä lähteä suhteesta hyvällä omallatunnolla. Syy on pakko saada kaadettua jonnekkin muualle, kun omaa itsekästä halua et näemmä pysty hyväksymään riittävänä perusteena. Ole edes rehellisesti itsekäs jos olet. Eritasoisia mulkkuja ihmisistä suurin osa on ainakin osa-aikaisesti kuitenkin. Näyttää siltä, että haluat valehdella itsellesi, mikä ei nyt ole koskaan kovin järkevää. Olisi järkevää opetella nauttimaan niistä hyvistä asioista mitä on. Nyt ajat takaa jotain kuvitelmaa siitä, mitä se elämä voisi olla. Ajattelutavallasi et luultavasti tule olemaan tyytyväinen vaikka lähtisit, minkä itsekkin jo sanoit.

Yritäppä nyt vaan hyväksyä, että maailma ei muutu haluamasi kaltaiseksi vaan pitää itse oppia elämään jokseenkin tyydyttävää elämää todellisuudessa, johon voi vaikuttaa vain rajallisesti. Samahan täällä on sanottu jo useasti lyhyemmin, mutta jospa toisto auttaisi.

No hitto hae ne kuvat pois sieltä vintiltä äläkä valita!

AP:lla tuskin on sisaruksia, niin vastenmielisen itsekäs on,

maaliman keskipiste.