Mitä mieltä tyypistä, joka ei omien sanojensa mukaan halua seurustelukumppania?

Ajattelen että liar!! Parisuhde <3<3<3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että tunnistaa omat tarpeensa ja toiveensa, eikä mene massan mukana parisuhdepeleihin, jos ei niitä oikeasti tahdo. Jokaiselle vapaus valita.

Ainoa ongelma taitaa olla se, että osa näistä tyypeistä on oikeasti sitten sellaisia "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista".

Miksi tämä olisi ongelma (sinulle tai kenellekään)? Vaikka olisivatkin pihlajanmarjatyyppejä?

No pätee muihinkin asioihin, jos joku kieltää kaipaavansa jotain, vaikka oikeasti kaipaa, minulle tulee mieleen tunne-elämän ongelmat. Aikuinen mielestäni on sinut sen kanssa, että hänellä on tarpeita (läheisyyden ja seksin tarve) ja ymmärtää, että tasapainoisessa suhteessa nuokin tarpeet saa tyydytettyä. Mutta kuten sanoin, minusta on ymmärrettävää, jos tiettynä ajanjaksona elämässä ei kaipaa seurustelua. Mutta vähemmän ymmärrettävää, jos vuosikausia kieltää itseltään sen, että kaipaa edellämainittuja asioita.

Minusta kuulostaa siltä, että sinulla on jotain ongelmia, kun kuvittelet, että kaikilla on läheisyyden tai seksin kaipuuta. A-seksuaalit on varmaan ihan vieras sana sinulle saati muuten vaan yksin tyytyväisenä asujat.

Ei A-seksuaalisuus ymmärtääkseni tarkoita sitä, etteikö voi kaivata läheisyyttä tai kumppanuutta, vaikka ei seksiä kaipaakaan. En oikein ymmärrä, miksi puhut kaikkien A-seksuaalien puolesta tässä keskustelussa.

 En ole tavannut ketään yksin asuvaa, joka olisi ollut tyytyväinen tilanteeseensa. Pari ikisinkkua tiedän, ja heillä juuri tämä asia vaikutti olevan sellainen selvittämätön vyyhti heidän sisällään.

 Tyytyväisin yksinasuja, jonka tiedän, on 80-vuotias mummoni, jolle ei pappani kuoleman jälkeen ole ollut tärkeää löytää miestä.

A-seksuaali ei tosiaankaan tarkoita, että ei kaipaisi kumppanuutta. Mutta a-seksuaali on hyvä esimerkki siitä, etteivät kaikki koe luontaista tarvetta olla parisuhteessa eivätkä tunne seksuaalista vetoa. Se, että sinä et ole tavannut ketään tyytyväistä yksineläjää, ei tarkoita ettei tällaisia ole. Esim minä en henk. koht. tunne yhtäkään homoseksuaalia, ja silti tiedän heitä olevan ja tiedän etteivät he "vaan ole vielä tavanneet sitä oikeaa heterokumppania":D Sen sijaan tunne useita yksineläjiä, jotka eivät koe/ole koskaan kokeneetkaan parisuhdetta omakseen. Ja kyse on yli 35-vuotiaista, joilla olisi ollut paljon mahdollisuuksia seurusteluun ym. mutta he eivät koe tarvetta sille vaan viihtyvät yksin/ystävien kanssa.

Se, että käytät tässä keskustelussa rinnastuksena suhtautumista homoihin tai parisuhteiden eri muotoihin, on todella kömpelöä. Aivan kuin se ajatus, että ihminen kaipaa läheisyyttä, tarkoittaisi suoraan sitä, että kaipaa samalla heterosuhdetta, jossa asutaan kahden lapsen ja koiran kanssa rivitalossa.

Luultavasti maailman on menossa enemmän siihen suuntaan että enemmän ja enemmän ihmiset valitsevat elämän ilman parisuhdetta ja avioliittoa. Yksineläjät yleistyvät, sillä ihmiset alkavat havahtua siihen että parisuhde ei olekkaan välttämätön ja uskaltavat elää itsenäisesti yksinään elämäänsä. Parisuhde alkaa olla jo hieman vanhanaikainen käsite ja sitä sitookin monet vanhanaikaiset uskomukset esim asunnon osto, perheen perustaminen täytyisi tehdä jonkun kanssa, eikä yksin.

Nykyihminen ei tarvitse kumppania enää samalla tavalla sillä voi perustaa perheen yksinkin ja ostaa asunnon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että tunnistaa omat tarpeensa ja toiveensa, eikä mene massan mukana parisuhdepeleihin, jos ei niitä oikeasti tahdo. Jokaiselle vapaus valita.

Ainoa ongelma taitaa olla se, että osa näistä tyypeistä on oikeasti sitten sellaisia "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista".

Miksi tämä olisi ongelma (sinulle tai kenellekään)? Vaikka olisivatkin pihlajanmarjatyyppejä?

No pätee muihinkin asioihin, jos joku kieltää kaipaavansa jotain, vaikka oikeasti kaipaa, minulle tulee mieleen tunne-elämän ongelmat. Aikuinen mielestäni on sinut sen kanssa, että hänellä on tarpeita (läheisyyden ja seksin tarve) ja ymmärtää, että tasapainoisessa suhteessa nuokin tarpeet saa tyydytettyä. Mutta kuten sanoin, minusta on ymmärrettävää, jos tiettynä ajanjaksona elämässä ei kaipaa seurustelua. Mutta vähemmän ymmärrettävää, jos vuosikausia kieltää itseltään sen, että kaipaa edellämainittuja asioita.

Minusta kuulostaa siltä, että sinulla on jotain ongelmia, kun kuvittelet, että kaikilla on läheisyyden tai seksin kaipuuta. A-seksuaalit on varmaan ihan vieras sana sinulle saati muuten vaan yksin tyytyväisenä asujat.

Ei A-seksuaalisuus ymmärtääkseni tarkoita sitä, etteikö voi kaivata läheisyyttä tai kumppanuutta, vaikka ei seksiä kaipaakaan. En oikein ymmärrä, miksi puhut kaikkien A-seksuaalien puolesta tässä keskustelussa.

 En ole tavannut ketään yksin asuvaa, joka olisi ollut tyytyväinen tilanteeseensa. Pari ikisinkkua tiedän, ja heillä juuri tämä asia vaikutti olevan sellainen selvittämätön vyyhti heidän sisällään.

 Tyytyväisin yksinasuja, jonka tiedän, on 80-vuotias mummoni, jolle ei pappani kuoleman jälkeen ole ollut tärkeää löytää miestä.

Ei A-seksuaali vaan aseksuaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että tunnistaa omat tarpeensa ja toiveensa, eikä mene massan mukana parisuhdepeleihin, jos ei niitä oikeasti tahdo. Jokaiselle vapaus valita.

Ainoa ongelma taitaa olla se, että osa näistä tyypeistä on oikeasti sitten sellaisia "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista". Että se on vain sellaista, että yritetään suojella itseä, kun muka ei haluta mitään vaikka oikeasti halutaan. Toki elämässä on elämänvaiheita, että fiksu ihminen päätyy siihen, että ei halua seurustelua. Mutta jos pysyvä moodi on se, että ei halua seurustelua, varsinkaan nuori ihminen, pitäisin sitä kummallisena.

Täh? Siis sinusta jokaikinen ihminen tarvitsee parin ollakseen kokonainen? Vaikka kahden ihmisen parisuhde on suurimman osan ihmisistä toiveena, ei se tarkoita, että jokainen salaa toivoisi sitä tai "ei vain ole tavannut sitä oikeaa". Toiset haluavat elää yhden ihmisen taloudessa ja toiset vaikka kolmenkimpassa. Tämä on vähän sama asia, kuin että joidenkin on vaikea uskoa, ettei osa ihmisistä ihan aidosti halua lapsia.

En todellakaan ajattele, että ihminen tarvitsee toisen ihmisen ollakseen kokonainen. Ajattelen, että ihmissuhde on kahden kauppa ja väkisin ei pidä ketään ottaa. Mutta tämän keskustelun aiheenahan oli se, onko todella olemassa ihmisiä, jotka nuoruusiästä alkaen eivät kaipaa parisuhdetta tai siihen yleensä liitettyjä asioita, läheisyyttä, kumppanuutta, seksiä. Ja vielä näin kymmeniä vuosia ilman, että missään vaiheessa viriää mitään kiinnostusta noihin asioihin. Siihen en siis itse usko. Mutta uskon, että ihmiset ratkaisevat tuota asiaa eri tavoin ja joukossa on myös sellaisia, jotka rajusti kieltävät, että olisivat koskaan kaivanneet mitään ja niitä, jotka suhtautuvat asiaan vähän levollisemmin.

Täällä yksi yli viisikymppinen nainen, joka on tiennyt 14-15-vuotiaasta asti, että haluaa elää koko elämänsä yksin vailla pari- tai seksisuhdetta. En ole koskaan ollut pari- tai seksisuhteessa. Enkä ole koskaan mitenkään tyydyttänyt itseäni, en ole tuntenut minkäänlaista tarvetta siihen. En katso pornoa. Olen onnellinen yksineläjän elämässäni, minulla on muutama hyvä ystävä, vakituinen työ, kohtuullinen palkka. Vapaa-ajallani käyn taidenäyttelyissä, konserteissa sekä esim. kesäaikaan puistoissa kävelemässä ja istuskelemassa. Elämä on todella hyvää ja täydellistä, juuri minulle - mutta ei välttämättä kenellekään muulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni haluaa ainoastaan kulissisuhteen ja meillä ei edes ole seksiä (ei ole ollut häiden jälkeen kuin vain pari kertaa). Lapsiakin on siunaantunut (toisen sai alkunsa ennen häitä). Miestä kiinnostaa enemmän porno ja sekin harvoin. On kyllä todella petetty olo, sillä seksi loppui pian naimisiinmenon jälkeen ja mies haluaa sitä ainoastaan lasten alulle saattamisen perusteella.

Miksi ihmeessä et eroa? Teillä ei selvästi ole riittävästi yhteistä eikä tahtoa joustaa puoleen tai toiseen (mikä on ihan ymmärrettävää). Miehesi on muuten gay tai a-seksuaali.

Voi myös olla ihan vain pornohiiri ja runkkari, joka käyttää pornoa ja runkkaa useammin kuin vaimo tietää. Pornossa ja itsetyydytyksessä ei sinänsä liene pahaa, mutta kun ensisijainen seksuaalinen kiinnostus kohdistuu siihen eikä yritystä muuhun ole, ja puoliso saa seksiä vain harvoin tai ei koskaan, silloin se on ongelma. Nyt kysytään, että miksi naisten haluttomuus sitten on sallittua ja miesten ei. Mielestäni ei ole sen sallitumpaa. On surullista, että niin moni nainen ja mies joutuu kärvistelemään liian vähän seksiä sisältävässä parisuhteessa. Ero ei ole niin helppoa, jos on yhteiset lapset, asunto ja muuta yhteistä, myös tunneside. Nyt kun yhä useampien parisuhde alkaa nettideittien kautta, toivottavasti kehitetään palvelu, jossa toisiaan voisivat etsiä harvoin seksiä haluavat ja sitten muut. Olisi kaikkien kannalta parempi, että nämä vain harvoin seksiä haluavat pariutuisivat vain keskenään.

Hienoa että kokee pystyvänsä toteuttamaan elämänsä tärkeitä asioita ilman toista vierellä. Kaikki omat tulevaisuudentoiveeni ovat kiinni parisuhteessa ja on turhauttavaa elää sinkkuna kun en ikinä pääse lähemmäs unelmaani.

Olen tiennyt aina, että haluan elää ilman parisuhdetta. En kaipaa "läheisyyttä" enkä kaipaa seksiä. Viihdyn todella hyvin yksin. Ja olen ihan normaali ihminen, samanlainen kuin muutkin, en mikään friikki, jolla olisi "selvitettäviä ongelmia".

Nousee ihan karvat pystyyn, kun ei edes tämmöistä omaa hiljaista elämää saisi rauhassa viettää. Varjele vaan, jos joskus oikeassa elämässä törmäisin ap:n kaltaiseen ihmiseen, joka tulisi tenttailemaan yksityisasioitani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että tunnistaa omat tarpeensa ja toiveensa, eikä mene massan mukana parisuhdepeleihin, jos ei niitä oikeasti tahdo. Jokaiselle vapaus valita.

Ainoa ongelma taitaa olla se, että osa näistä tyypeistä on oikeasti sitten sellaisia "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista". Että se on vain sellaista, että yritetään suojella itseä, kun muka ei haluta mitään vaikka oikeasti halutaan. Toki elämässä on elämänvaiheita, että fiksu ihminen päätyy siihen, että ei halua seurustelua. Mutta jos pysyvä moodi on se, että ei halua seurustelua, varsinkaan nuori ihminen, pitäisin sitä kummallisena.

Täh? Siis sinusta jokaikinen ihminen tarvitsee parin ollakseen kokonainen? Vaikka kahden ihmisen parisuhde on suurimman osan ihmisistä toiveena, ei se tarkoita, että jokainen salaa toivoisi sitä tai "ei vain ole tavannut sitä oikeaa". Toiset haluavat elää yhden ihmisen taloudessa ja toiset vaikka kolmenkimpassa. Tämä on vähän sama asia, kuin että joidenkin on vaikea uskoa, ettei osa ihmisistä ihan aidosti halua lapsia.

En todellakaan ajattele, että ihminen tarvitsee toisen ihmisen ollakseen kokonainen. Ajattelen, että ihmissuhde on kahden kauppa ja väkisin ei pidä ketään ottaa. Mutta tämän keskustelun aiheenahan oli se, onko todella olemassa ihmisiä, jotka nuoruusiästä alkaen eivät kaipaa parisuhdetta tai siihen yleensä liitettyjä asioita, läheisyyttä, kumppanuutta, seksiä. Ja vielä näin kymmeniä vuosia ilman, että missään vaiheessa viriää mitään kiinnostusta noihin asioihin. Siihen en siis itse usko. Mutta uskon, että ihmiset ratkaisevat tuota asiaa eri tavoin ja joukossa on myös sellaisia, jotka rajusti kieltävät, että olisivat koskaan kaivanneet mitään ja niitä, jotka suhtautuvat asiaan vähän levollisemmin.

Täällä yksi yli viisikymppinen nainen, joka on tiennyt 14-15-vuotiaasta asti, että haluaa elää koko elämänsä yksin vailla pari- tai seksisuhdetta. En ole koskaan ollut pari- tai seksisuhteessa. Enkä ole koskaan mitenkään tyydyttänyt itseäni, en ole tuntenut minkäänlaista tarvetta siihen. En katso pornoa. Olen onnellinen yksineläjän elämässäni, minulla on muutama hyvä ystävä, vakituinen työ, kohtuullinen palkka. Vapaa-ajallani käyn taidenäyttelyissä, konserteissa sekä esim. kesäaikaan puistoissa kävelemässä ja istuskelemassa. Elämä on todella hyvää ja täydellistä, juuri minulle - mutta ei välttämättä kenellekään muulle.

Minäkö tämän kirjoitin??

Olipa kiva lukea, että jossain on joku ihan samanlainen kuin minä itse. Tai no, toki tiedän muitakin.

Mutta tässä parisuhteisiin painostavassa maailmassa joskus tuntuu, että olisi joku kummajainen. Mutta minä(kään) en ole. Ja minunkin elämäni on hyvää ja täydellistä juuri tällaisena.

Elän impulsiivisesti ja haluan tehdä mitä huvittaa silloin kun huvittaa. Katsella sellaisia elokuvia joista pidän, syödä ruokaa josta pidän, harrastaa asioita ja tehdä viikonloppuretkiä lyhyellä varoitusajalla. En halua täyttää kalenteriani tapahtumilla etukäteen. Osallistun jos osallistun ja päätän menoistani samana päivänä mielentilani mukaan. Haluan olla rauhassa ja puhua esim puhelimessa jos huvittaa. En ole erityisen sosiaalinen ihminen.

En siis halua, että joku muu täyttää kalenteriani tapahtumilla, jotka eivät minua erityisemmin kiinnosta ja kaikenlaisista parien illoista, joissa sievästi keskustellaan ihmisten kanssa small talkia, vaikka todellisuudessa ei kiinnostaisi olla missään tekemisissä (Näin se poikaystävien kesken välillä on). Vihaan tekstailua ja ärsyttää jos joku pommittaa ja on pakko riidan uhalla vastailla. Etenkin kalsarikännit ovat helposti takuuvarma riidan aihe vaikka sitä tapahtuisi kuinka harvoin. Masturbointi saattaa olla pannassa (Oman penikseni käyttöoikeus siirtynyt yksinoikeudella naiselle).

Puhelinkeskusteluja ei voi lopettaa samalla tavalla kun ystävien kanssa, koska toinen saattaa loukkaantua. Spontaanisti ei voi lähteä minnekkään ja yhteisiä lomia suunnitellaan paljon etukäteen ja usein se kohde ei ole miehen valitsema, saatikka se mitä siellä tehdään. Seksuaaliset halut harvoin kohtaavat, eli sitä jatkuvasti vituttaa kun neito on siinä niitä haluja kuitenkin herättämässä ja pitää silti haudata omat tuntemuksensa jonnekin. Vaihtoehtoisesti on painettava nukkumisesta ja vapaapäivistä unelmoiden jos kirnu huutaa työmiestä. Mustasukkaisuus saattaa olla ongelma ja erinäisiä kriisejä ja hankaluuksia suhteisiin saattaa myös liittyä. Koen kuitenkin jo ns. hyvänkin parisuhtee jo liian monelta taholta elämäntyyliäni rajoittavana, saati sitten kun siihen liittyy erinäisiä lieveilmiöitä ja mahdollista riitelyä.

Sanottakoon nyt, että on toki olemassa aivan ihania naisia ja tiedä vaikka joskus vielä ihastuksissaan tulee tuohon lähdettyä. Edellä on kuitenkin esitetty joitakin syitä, miksi olen tällä hetkellä ehkä tyytyväisempi kuin koskaan elämäni aikana, enkä ole  suhdetta etsimässä saati koe elämääni mitenkään vaillinaiseksi sinkkuna ilman minkäänlaisia suhteita naisiin. Joitakin pidempiä suhteita tässä on jo aiemmin ollut, minkä kenties voi rivien välistä havaita. Kenties tämä valoittaa elämäntapani valintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse sellainen. Ihmiset ovat minulle sivuseikka ja olisin huono parisuhteessa, koska en välitä ihmisten sanoista, tai teoista. Olen sellainen ''villieläin''. Naisista toki tykkään, mutta vain seksuaalisessa mielessä. Pornoa katson ja saan sillä tyydytettyä seksinhimoni. Käyttäydyn tietysti kunnolla, mutta todellisuudessa olen vain elukka.

M26

Joo. Sitten 10 vuoden päästä kirjoittelet tänne avauksia siitä, kuinka 18-25 -vuotiaat nettinaiset eivät vastaile viesteihisi.

Tuskin. Prioriteettini eivät ole ihmisläheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse sellainen. Ihmiset ovat minulle sivuseikka ja olisin huono parisuhteessa, koska en välitä ihmisten sanoista, tai teoista. Olen sellainen ''villieläin''. Naisista toki tykkään, mutta vain seksuaalisessa mielessä. Pornoa katson ja saan sillä tyydytettyä seksinhimoni. Käyttäydyn tietysti kunnolla, mutta todellisuudessa olen vain elukka.

M26

Et kuulosta ihan "perinteisimmältä" yksinään viihtyjältä. Tunnetko kuitenkin myötätuntoa ihmisiä kohtaan? Tai eläimiä?  

Toki. Ihmiset ovat minulle pitkälti yhdentekeviä. Muiden villielukoiden kanssa tulen toimeen paremmin😃

Mitkään ihmisten nyyhkytarinat eivät minua hetkauta. Kenellekkään en halua pahaa, muuten kyllä oikein välitä.

Vierailija kirjoitti:

[Mutta tämän keskustelun aiheenahan oli se, onko todella olemassa ihmisiä, jotka nuoruusiästä alkaen eivät kaipaa parisuhdetta tai siihen yleensä liitettyjä asioita, läheisyyttä, kumppanuutta, seksiä. Ja vielä näin kymmeniä vuosia ilman, että missään vaiheessa viriää mitään kiinnostusta noihin asioihin. Siihen en siis itse usko.

Oletko sinä ap? Toivottavasti et, sillä jos olet, epäilen mielenterveyttäsi. Ei ole kauhean järkevää tehdä aloitusta näennäisesti kiinnostuneena siitä, mitä mieltä muut ovat, jos kuitenkaan et yhtään poikkeavaa vastausta hyväksy.

En minäkään tekisi aloitusta "Tykkäättekö mustikoista?" ja sitten jonkun vastatessa "en tykkää" alkaisin inttää, että on sinun nyt kertakaikkisesti tykättävä.

Tosin totuuden nimissä on sanottava, että varmaan 50% av:n ketjuista on juuri tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Väittää, ettei ole vaivan arvoista ja vannoo oman vapautensa ja itsenäisyytensä nimeen. On kuitenkin ystäviä jonkun verran joskin ei kai hirveän paljon. Sanoo että kykenee tyydyttävänsä seksuaaliset tarpeensa itse. Sain tähän täsmennystä tentattua häneltä, katsoo pornoa ja runkkaa 2-3 kertaa viikossa.

En tiedä onko maailma menossa hyvään suuntaan jos tällainen yleistyy mutta minkäs tiedät. Mitä olette mieltä?

No onpa kamalan ilkeästi kirjoitettu! "Tyyppi", "omien sanojensa mukaan", "väittää", "sanoo". Halvennat toista ihmistä ja epäilet kaikkea, mitä hän sinulle kertoo. Ja sitten vielä TENTTAAT hänen seksuaalisista tarpeistaan!

Mikä ihme oikeuttaa sinut arvostelemaan toisen ihmisen valintoja tuolla tavoin?

Vierailija kirjoitti:

Elän impulsiivisesti ja haluan tehdä mitä huvittaa silloin kun huvittaa. Katsella sellaisia elokuvia joista pidän, syödä ruokaa josta pidän, harrastaa asioita ja tehdä viikonloppuretkiä lyhyellä varoitusajalla. En halua täyttää kalenteriani tapahtumilla etukäteen. Osallistun jos osallistun ja päätän menoistani samana päivänä mielentilani mukaan. Haluan olla rauhassa ja puhua esim puhelimessa jos huvittaa. En ole erityisen sosiaalinen ihminen.

En siis halua, että joku muu täyttää kalenteriani tapahtumilla, jotka eivät minua erityisemmin kiinnosta ja kaikenlaisista parien illoista, joissa sievästi keskustellaan ihmisten kanssa small talkia, vaikka todellisuudessa ei kiinnostaisi olla missään tekemisissä (Näin se poikaystävien kesken välillä on). Vihaan tekstailua ja ärsyttää jos joku pommittaa ja on pakko riidan uhalla vastailla. Etenkin kalsarikännit ovat helposti takuuvarma riidan aihe vaikka sitä tapahtuisi kuinka harvoin. Masturbointi saattaa olla pannassa (Oman penikseni käyttöoikeus siirtynyt yksinoikeudella naiselle).

Puhelinkeskusteluja ei voi lopettaa samalla tavalla kun ystävien kanssa, koska toinen saattaa loukkaantua. Spontaanisti ei voi lähteä minnekkään ja yhteisiä lomia suunnitellaan paljon etukäteen ja usein se kohde ei ole miehen valitsema, saatikka se mitä siellä tehdään. Seksuaaliset halut harvoin kohtaavat, eli sitä jatkuvasti vituttaa kun neito on siinä niitä haluja kuitenkin herättämässä ja pitää silti haudata omat tuntemuksensa jonnekin. Vaihtoehtoisesti on painettava nukkumisesta ja vapaapäivistä unelmoiden jos kirnu huutaa työmiestä. Mustasukkaisuus saattaa olla ongelma ja erinäisiä kriisejä ja hankaluuksia suhteisiin saattaa myös liittyä. Koen kuitenkin jo ns. hyvänkin parisuhtee jo liian monelta taholta elämäntyyliäni rajoittavana, saati sitten kun siihen liittyy erinäisiä lieveilmiöitä ja mahdollista riitelyä.

Sanottakoon nyt, että on toki olemassa aivan ihania naisia ja tiedä vaikka joskus vielä ihastuksissaan tulee tuohon lähdettyä. Edellä on kuitenkin esitetty joitakin syitä, miksi olen tällä hetkellä ehkä tyytyväisempi kuin koskaan elämäni aikana, enkä ole  suhdetta etsimässä saati koe elämääni mitenkään vaillinaiseksi sinkkuna ilman minkäänlaisia suhteita naisiin. Joitakin pidempiä suhteita tässä on jo aiemmin ollut, minkä kenties voi rivien välistä havaita. Kenties tämä valoittaa elämäntapani valintaa.

Juuri tällainen kirjoitus, että huonojen kokemusten jälkeen julistetaan, että ei kaivata/tarvita parisuhdetta.

 En ymmärrä tätä, koska itse kaipaan myös yksinoloa parisuhteessa. Mutta omassa nykyisessä suhteessani sitä on järjestynyt. Me myös molemmat juomme välillä tahoillamme kalsarikännejä, eikä kumpikaan niuhota niistä.

 Ei parisuhde sisällä automaattisesti näitä asioita, joita tässä kirjoituksessa luetellaan huonoina, että ei saa olla enää välillä itsekseen, on mustasukkaisuutta ja riitelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että tunnistaa omat tarpeensa ja toiveensa, eikä mene massan mukana parisuhdepeleihin, jos ei niitä oikeasti tahdo. Jokaiselle vapaus valita.

Ainoa ongelma taitaa olla se, että osa näistä tyypeistä on oikeasti sitten sellaisia "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista". Että se on vain sellaista, että yritetään suojella itseä, kun muka ei haluta mitään vaikka oikeasti halutaan. Toki elämässä on elämänvaiheita, että fiksu ihminen päätyy siihen, että ei halua seurustelua. Mutta jos pysyvä moodi on se, että ei halua seurustelua, varsinkaan nuori ihminen, pitäisin sitä kummallisena.

Niin, kyllä minäkin tietysti haluan parisuhteen, mutta minulla on sen suhteen niin paljon odotuksia ja vaatimuksia, että tiedostan sen olevan aika mahdoton yhtälö. Pitäisikö minun siis mielestäni ryhtyä parisuhteeseen, joka ei ole ollenkaan sellainen, kuin toivoisin?

Vierailija kirjoitti:

[

Ei A-seksuaalisuus ymmärtääkseni tarkoita sitä, etteikö voi kaivata läheisyyttä tai kumppanuutta, vaikka ei seksiä kaipaakaan. En oikein ymmärrä, miksi puhut kaikkien A-seksuaalien puolesta tässä keskustelussa.

 En ole tavannut ketään yksin asuvaa, joka olisi ollut tyytyväinen tilanteeseensa. .

Miksi itse puhut kaikkien yksinasuvien puolesta, ja väität heidän valehtelevan, jos sanovat viihtyvänsä yksin?