Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä tyypistä, joka ei omien sanojensa mukaan halua seurustelukumppania?
29.07.2016 |
Väittää, ettei ole vaivan arvoista ja vannoo oman vapautensa ja itsenäisyytensä nimeen. On kuitenkin ystäviä jonkun verran joskin ei kai hirveän paljon. Sanoo että kykenee tyydyttävänsä seksuaaliset tarpeensa itse. Sain tähän täsmennystä tentattua häneltä, katsoo pornoa ja runkkaa 2-3 kertaa viikossa.
En tiedä onko maailma menossa hyvään suuntaan jos tällainen yleistyy mutta minkäs tiedät. Mitä olette mieltä?
Kommentit (57)
Hahaa, läheisyydentarve-jankkaaja on täälläkin :D Säälittävää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tunnistaa omat tarpeensa ja toiveensa, eikä mene massan mukana parisuhdepeleihin, jos ei niitä oikeasti tahdo. Jokaiselle vapaus valita.
Ainoa ongelma taitaa olla se, että osa näistä tyypeistä on oikeasti sitten sellaisia "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista". Että se on vain sellaista, että yritetään suojella itseä, kun muka ei haluta mitään vaikka oikeasti halutaan. Toki elämässä on elämänvaiheita, että fiksu ihminen päätyy siihen, että ei halua seurustelua. Mutta jos pysyvä moodi on se, että ei halua seurustelua, varsinkaan nuori ihminen, pitäisin sitä kummallisena.
Täh? Siis sinusta jokaikinen ihminen tarvitsee parin ollakseen kokonainen? Vaikka kahden ihmisen parisuhde on suurimman osan ihmisistä toiveena, ei se tarkoita, että jokainen salaa toivoisi sitä tai "ei vain ole tavannut sitä oikeaa". Toiset haluavat elää yhden ihmisen taloudessa ja toiset vaikka kolmenkimpassa. Tämä on vähän sama asia, kuin että joidenkin on vaikea uskoa, ettei osa ihmisistä ihan aidosti halua lapsia.
En todellakaan ajattele, että ihminen tarvitsee toisen ihmisen ollakseen kokonainen. Ajattelen, että ihmissuhde on kahden kauppa ja väkisin ei pidä ketään ottaa. Mutta tämän keskustelun aiheenahan oli se, onko todella olemassa ihmisiä, jotka nuoruusiästä alkaen eivät kaipaa parisuhdetta tai siihen yleensä liitettyjä asioita, läheisyyttä, kumppanuutta, seksiä. Ja vielä näin kymmeniä vuosia ilman, että missään vaiheessa viriää mitään kiinnostusta noihin asioihin. Siihen en siis itse usko. Mutta uskon, että ihmiset ratkaisevat tuota asiaa eri tavoin ja joukossa on myös sellaisia, jotka rajusti kieltävät, että olisivat koskaan kaivanneet mitään ja niitä, jotka suhtautuvat asiaan vähän levollisemmin.
Olen itse sellainen. Ihmiset ovat minulle sivuseikka ja olisin huono parisuhteessa, koska en välitä ihmisten sanoista, tai teoista. Olen sellainen ''villieläin''. Naisista toki tykkään, mutta vain seksuaalisessa mielessä. Pornoa katson ja saan sillä tyydytettyä seksinhimoni. Käyttäydyn tietysti kunnolla, mutta todellisuudessa olen vain elukka.
M26
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tunnistaa omat tarpeensa ja toiveensa, eikä mene massan mukana parisuhdepeleihin, jos ei niitä oikeasti tahdo. Jokaiselle vapaus valita.
Ainoa ongelma taitaa olla se, että osa näistä tyypeistä on oikeasti sitten sellaisia "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista". Että se on vain sellaista, että yritetään suojella itseä, kun muka ei haluta mitään vaikka oikeasti halutaan. Toki elämässä on elämänvaiheita, että fiksu ihminen päätyy siihen, että ei halua seurustelua. Mutta jos pysyvä moodi on se, että ei halua seurustelua, varsinkaan nuori ihminen, pitäisin sitä kummallisena.
Täh? Siis sinusta jokaikinen ihminen tarvitsee parin ollakseen kokonainen? Vaikka kahden ihmisen parisuhde on suurimman osan ihmisistä toiveena, ei se tarkoita, että jokainen salaa toivoisi sitä tai "ei vain ole tavannut sitä oikeaa". Toiset haluavat elää yhden ihmisen taloudessa ja toiset vaikka kolmenkimpassa. Tämä on vähän sama asia, kuin että joidenkin on vaikea uskoa, ettei osa ihmisistä ihan aidosti halua lapsia.
Lisäys: tämä kommenttisi oli outo, eihän parisuhteen haluaminen tarkoita sitä, että haluaa samalla saman katon alle jonkun kanssa ja sitä minäkään en maininnut. Itse tyrkytät tähän keskusteluun perinteisiä käsityksiäsi.:) Ja parisuhdehan voi toteutua myös, vaikka ei koskaan muutettaisi yhteen tai polyamoriana, en nyt vaan ymmärrä, miksi tulkitset, että tämä keskustelu koskisi nimenomaan toivotun parisuhteen muotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tunnistaa omat tarpeensa ja toiveensa, eikä mene massan mukana parisuhdepeleihin, jos ei niitä oikeasti tahdo. Jokaiselle vapaus valita.
Ainoa ongelma taitaa olla se, että osa näistä tyypeistä on oikeasti sitten sellaisia "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista".
Miksi tämä olisi ongelma (sinulle tai kenellekään)? Vaikka olisivatkin pihlajanmarjatyyppejä?
No pätee muihinkin asioihin, jos joku kieltää kaipaavansa jotain, vaikka oikeasti kaipaa, minulle tulee mieleen tunne-elämän ongelmat. Aikuinen mielestäni on sinut sen kanssa, että hänellä on tarpeita (läheisyyden ja seksin tarve) ja ymmärtää, että tasapainoisessa suhteessa nuokin tarpeet saa tyydytettyä. Mutta kuten sanoin, minusta on ymmärrettävää, jos tiettynä ajanjaksona elämässä ei kaipaa seurustelua. Mutta vähemmän ymmärrettävää, jos vuosikausia kieltää itseltään sen, että kaipaa edellämainittuja asioita.
Minusta kuulostaa siltä, että sinulla on jotain ongelmia, kun kuvittelet, että kaikilla on läheisyyden tai seksin kaipuuta. A-seksuaalit on varmaan ihan vieras sana sinulle saati muuten vaan yksin tyytyväisenä asujat.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sellainen. Ihmiset ovat minulle sivuseikka ja olisin huono parisuhteessa, koska en välitä ihmisten sanoista, tai teoista. Olen sellainen ''villieläin''. Naisista toki tykkään, mutta vain seksuaalisessa mielessä. Pornoa katson ja saan sillä tyydytettyä seksinhimoni. Käyttäydyn tietysti kunnolla, mutta todellisuudessa olen vain elukka.
M26
Joo. Sitten 10 vuoden päästä kirjoittelet tänne avauksia siitä, kuinka 18-25 -vuotiaat nettinaiset eivät vastaile viesteihisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tunnistaa omat tarpeensa ja toiveensa, eikä mene massan mukana parisuhdepeleihin, jos ei niitä oikeasti tahdo. Jokaiselle vapaus valita.
Ainoa ongelma taitaa olla se, että osa näistä tyypeistä on oikeasti sitten sellaisia "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista". Että se on vain sellaista, että yritetään suojella itseä, kun muka ei haluta mitään vaikka oikeasti halutaan. Toki elämässä on elämänvaiheita, että fiksu ihminen päätyy siihen, että ei halua seurustelua. Mutta jos pysyvä moodi on se, että ei halua seurustelua, varsinkaan nuori ihminen, pitäisin sitä kummallisena.
Täh? Siis sinusta jokaikinen ihminen tarvitsee parin ollakseen kokonainen? Vaikka kahden ihmisen parisuhde on suurimman osan ihmisistä toiveena, ei se tarkoita, että jokainen salaa toivoisi sitä tai "ei vain ole tavannut sitä oikeaa". Toiset haluavat elää yhden ihmisen taloudessa ja toiset vaikka kolmenkimpassa. Tämä on vähän sama asia, kuin että joidenkin on vaikea uskoa, ettei osa ihmisistä ihan aidosti halua lapsia.
Lisäys: tämä kommenttisi oli outo, eihän parisuhteen haluaminen tarkoita sitä, että haluaa samalla saman katon alle jonkun kanssa ja sitä minäkään en maininnut. Itse tyrkytät tähän keskusteluun perinteisiä käsityksiäsi.:) Ja parisuhdehan voi toteutua myös, vaikka ei koskaan muutettaisi yhteen tai polyamoriana, en nyt vaan ymmärrä, miksi tulkitset, että tämä keskustelu koskisi nimenomaan toivotun parisuhteen muotoa.
Kunhan yritin tähdentää, että ihmisillä on erilaisia toiveita kuin ap:lle ja kaikki ovat ok kunhan ei vahingoita ketään.
Sinusta siis polyamoriakin on ymmärrettävämpää kuin se, että toiset eivät kaipaa parisuhdetta lainkaan? Toivottavasti ymmärsin väärin.
Ai mitä mieltä? No sitä mieltä, että kaikki ihmiset eivät kaipaa parisuhdetta. Kun nykymaailmassa on ihan hyväksyttyä elää elämänsä yksin, niin toimii yhä useampi (minkä tilastotkin kertovat).
En ole itsekään halunnut parisuhdetta, olen niin suuresti yksinolosta nauttiva ihminen. Viihtynyt itsekseni jo melkein 60 vuotta, joten tämä on kyllä testattu. Enkä ole mikään ihmisvihaaja suinkaan, hyvinkin sukurakas ja rakkaita ystäviä on monta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sellainen. Ihmiset ovat minulle sivuseikka ja olisin huono parisuhteessa, koska en välitä ihmisten sanoista, tai teoista. Olen sellainen ''villieläin''. Naisista toki tykkään, mutta vain seksuaalisessa mielessä. Pornoa katson ja saan sillä tyydytettyä seksinhimoni. Käyttäydyn tietysti kunnolla, mutta todellisuudessa olen vain elukka.
M26
Et kuulosta ihan "perinteisimmältä" yksinään viihtyjältä. Tunnetko kuitenkin myötätuntoa ihmisiä kohtaan? Tai eläimiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tunnistaa omat tarpeensa ja toiveensa, eikä mene massan mukana parisuhdepeleihin, jos ei niitä oikeasti tahdo. Jokaiselle vapaus valita.
Ainoa ongelma taitaa olla se, että osa näistä tyypeistä on oikeasti sitten sellaisia "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista".
Miksi tämä olisi ongelma (sinulle tai kenellekään)? Vaikka olisivatkin pihlajanmarjatyyppejä?
No pätee muihinkin asioihin, jos joku kieltää kaipaavansa jotain, vaikka oikeasti kaipaa, minulle tulee mieleen tunne-elämän ongelmat. Aikuinen mielestäni on sinut sen kanssa, että hänellä on tarpeita (läheisyyden ja seksin tarve) ja ymmärtää, että tasapainoisessa suhteessa nuokin tarpeet saa tyydytettyä. Mutta kuten sanoin, minusta on ymmärrettävää, jos tiettynä ajanjaksona elämässä ei kaipaa seurustelua. Mutta vähemmän ymmärrettävää, jos vuosikausia kieltää itseltään sen, että kaipaa edellämainittuja asioita.
Minusta kuulostaa siltä, että sinulla on jotain ongelmia, kun kuvittelet, että kaikilla on läheisyyden tai seksin kaipuuta. A-seksuaalit on varmaan ihan vieras sana sinulle saati muuten vaan yksin tyytyväisenä asujat.
Ei A-seksuaalisuus ymmärtääkseni tarkoita sitä, etteikö voi kaivata läheisyyttä tai kumppanuutta, vaikka ei seksiä kaipaakaan. En oikein ymmärrä, miksi puhut kaikkien A-seksuaalien puolesta tässä keskustelussa.
En ole tavannut ketään yksin asuvaa, joka olisi ollut tyytyväinen tilanteeseensa. Pari ikisinkkua tiedän, ja heillä juuri tämä asia vaikutti olevan sellainen selvittämätön vyyhti heidän sisällään.
Tyytyväisin yksinasuja, jonka tiedän, on 80-vuotias mummoni, jolle ei pappani kuoleman jälkeen ole ollut tärkeää löytää miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tunnistaa omat tarpeensa ja toiveensa, eikä mene massan mukana parisuhdepeleihin, jos ei niitä oikeasti tahdo. Jokaiselle vapaus valita.
Ainoa ongelma taitaa olla se, että osa näistä tyypeistä on oikeasti sitten sellaisia "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista". Että se on vain sellaista, että yritetään suojella itseä, kun muka ei haluta mitään vaikka oikeasti halutaan. Toki elämässä on elämänvaiheita, että fiksu ihminen päätyy siihen, että ei halua seurustelua. Mutta jos pysyvä moodi on se, että ei halua seurustelua, varsinkaan nuori ihminen, pitäisin sitä kummallisena.
Täh? Siis sinusta jokaikinen ihminen tarvitsee parin ollakseen kokonainen? Vaikka kahden ihmisen parisuhde on suurimman osan ihmisistä toiveena, ei se tarkoita, että jokainen salaa toivoisi sitä tai "ei vain ole tavannut sitä oikeaa". Toiset haluavat elää yhden ihmisen taloudessa ja toiset vaikka kolmenkimpassa. Tämä on vähän sama asia, kuin että joidenkin on vaikea uskoa, ettei osa ihmisistä ihan aidosti halua lapsia.
En todellakaan ajattele, että ihminen tarvitsee toisen ihmisen ollakseen kokonainen. Ajattelen, että ihmissuhde on kahden kauppa ja väkisin ei pidä ketään ottaa. Mutta tämän keskustelun aiheenahan oli se, onko todella olemassa ihmisiä, jotka nuoruusiästä alkaen eivät kaipaa parisuhdetta tai siihen yleensä liitettyjä asioita, läheisyyttä, kumppanuutta, seksiä. Ja vielä näin kymmeniä vuosia ilman, että missään vaiheessa viriää mitään kiinnostusta noihin asioihin. Siihen en siis itse usko. Mutta uskon, että ihmiset ratkaisevat tuota asiaa eri tavoin ja joukossa on myös sellaisia, jotka rajusti kieltävät, että olisivat koskaan kaivanneet mitään ja niitä, jotka suhtautuvat asiaan vähän levollisemmin.
Voit huoletta lopettaa pohdinnan tuon asian osalta tähän. On nimittäin tieteellisesti moneen kertaan todistettu, että tällaisia ihmisiä todella on ja heitä on verrattain paljon. Sinulla on itselläsi vahva tarve läheisyyteen ja seksiin ja peilaat sen muihin ihmisiin ikään kuin kaikki tuntisivat sisältä samalla tavalla kuin sinä. Vähän samakuin joillakin on niin polttava vauvakuume, etteivät kykene ymmärtämään, että toiset ovat erittäin onnellisia lapsettomina.
Ajattelen, että kyseessä on varma ja sinut itsensä kanssa oleva henkilö. Hän tietää mitä tahtoo ja elää täysin itseään varten, eikä mukautuakseen lampaana "normaaliin" muottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vielä joskus jään sinkuksi, ennen kuolemaa, niin en varppina ota seurustelukumppania, ainakaan vakavaa. Nauttisin yksinolosta ja siitä että saan tehdä mitä haluan. Ja mitä seksiin tulee niin katselisin pornoa ja runkkailisin :) Tai käyttäisin irtonumeroita.
En kyllä kantaisi huolta/huonoa omaatuntoa siitä että joku suomimies jäisi takiani ilman seksiä tai pyykinpesua, en kai minä ole velvollinen seurustelemaan kenenkään kanssa pelkästään sen vuoksi että joku mies jää ilman.
Jos on nainen, niin ok ja hän on luultavasti olosuhteiden uhri. Jos mies, niin varmasti on jotain vikaa, mutta toisaalta hyvä vaan että pysyy kaukana naisista ja lapsista.
T. mammat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tunnistaa omat tarpeensa ja toiveensa, eikä mene massan mukana parisuhdepeleihin, jos ei niitä oikeasti tahdo. Jokaiselle vapaus valita.
Ainoa ongelma taitaa olla se, että osa näistä tyypeistä on oikeasti sitten sellaisia "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista".
Miksi tämä olisi ongelma (sinulle tai kenellekään)? Vaikka olisivatkin pihlajanmarjatyyppejä?
No pätee muihinkin asioihin, jos joku kieltää kaipaavansa jotain, vaikka oikeasti kaipaa, minulle tulee mieleen tunne-elämän ongelmat. Aikuinen mielestäni on sinut sen kanssa, että hänellä on tarpeita (läheisyyden ja seksin tarve) ja ymmärtää, että tasapainoisessa suhteessa nuokin tarpeet saa tyydytettyä. Mutta kuten sanoin, minusta on ymmärrettävää, jos tiettynä ajanjaksona elämässä ei kaipaa seurustelua. Mutta vähemmän ymmärrettävää, jos vuosikausia kieltää itseltään sen, että kaipaa edellämainittuja asioita.
Minusta kuulostaa siltä, että sinulla on jotain ongelmia, kun kuvittelet, että kaikilla on läheisyyden tai seksin kaipuuta. A-seksuaalit on varmaan ihan vieras sana sinulle saati muuten vaan yksin tyytyväisenä asujat.
Ei A-seksuaalisuus ymmärtääkseni tarkoita sitä, etteikö voi kaivata läheisyyttä tai kumppanuutta, vaikka ei seksiä kaipaakaan. En oikein ymmärrä, miksi puhut kaikkien A-seksuaalien puolesta tässä keskustelussa.
En ole tavannut ketään yksin asuvaa, joka olisi ollut tyytyväinen tilanteeseensa. Pari ikisinkkua tiedän, ja heillä juuri tämä asia vaikutti olevan sellainen selvittämätön vyyhti heidän sisällään.
Tyytyväisin yksinasuja, jonka tiedän, on 80-vuotias mummoni, jolle ei pappani kuoleman jälkeen ole ollut tärkeää löytää miestä.
A-seksuaali ei tosiaankaan tarkoita, että ei kaipaisi kumppanuutta. Mutta a-seksuaali on hyvä esimerkki siitä, etteivät kaikki koe luontaista tarvetta olla parisuhteessa eivätkä tunne seksuaalista vetoa. Se, että sinä et ole tavannut ketään tyytyväistä yksineläjää, ei tarkoita ettei tällaisia ole. Esim minä en henk. koht. tunne yhtäkään homoseksuaalia, ja silti tiedän heitä olevan ja tiedän etteivät he "vaan ole vielä tavanneet sitä oikeaa heterokumppania":D Sen sijaan tunne useita yksineläjiä, jotka eivät koe/ole koskaan kokeneetkaan parisuhdetta omakseen. Ja kyse on yli 35-vuotiaista, joilla olisi ollut paljon mahdollisuuksia seurusteluun ym. mutta he eivät koe tarvetta sille vaan viihtyvät yksin/ystävien kanssa.
Miksi täytyy ajatella ettei ilman parisuhdetta elävällä olisi elämässään seksiä ja läheisyyttä? Eikö näitä saa ilman että seurustelee? Ja nyt jos joku tulee lällättelemään että hah, kaipaahan se ihminen sitten asioita joita seurustelessa tehdään, niin ei - ihminen voi hyvinkin olla onnellinen yksin 90% ajastaan, mutta kokea 10% aikoja jolloin kaipaa ruumiillista kosketusta toiselta ihmiseltä. Ja niitä saa ilman vakituista suhdettakin. Ero tässä on siinä ettei itsenäinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen lähde suhteeseen toisen ihmisen kanssa vain tämän 10%:n takia, vaikka juuri 90% ajasta olisikin tyytyväinen ilman.
Asia ei kuulu minulle. Tuttavapiirissäni on muutama tietoisesti poikamies ja ovat oikeastaan niitä mukavimpia ihmisiä. Vastaavalla tavalla ajattelevia naisia ei ole, vaan heistä suurin osa haluaisi parisuhteen, jos sitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tunnistaa omat tarpeensa ja toiveensa, eikä mene massan mukana parisuhdepeleihin, jos ei niitä oikeasti tahdo. Jokaiselle vapaus valita.
Ainoa ongelma taitaa olla se, että osa näistä tyypeistä on oikeasti sitten sellaisia "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista". Että se on vain sellaista, että yritetään suojella itseä, kun muka ei haluta mitään vaikka oikeasti halutaan. Toki elämässä on elämänvaiheita, että fiksu ihminen päätyy siihen, että ei halua seurustelua. Mutta jos pysyvä moodi on se, että ei halua seurustelua, varsinkaan nuori ihminen, pitäisin sitä kummallisena.
Täh? Siis sinusta jokaikinen ihminen tarvitsee parin ollakseen kokonainen? Vaikka kahden ihmisen parisuhde on suurimman osan ihmisistä toiveena, ei se tarkoita, että jokainen salaa toivoisi sitä tai "ei vain ole tavannut sitä oikeaa". Toiset haluavat elää yhden ihmisen taloudessa ja toiset vaikka kolmenkimpassa. Tämä on vähän sama asia, kuin että joidenkin on vaikea uskoa, ettei osa ihmisistä ihan aidosti halua lapsia.
En todellakaan ajattele, että ihminen tarvitsee toisen ihmisen ollakseen kokonainen. Ajattelen, että ihmissuhde on kahden kauppa ja väkisin ei pidä ketään ottaa. Mutta tämän keskustelun aiheenahan oli se, onko todella olemassa ihmisiä, jotka nuoruusiästä alkaen eivät kaipaa parisuhdetta tai siihen yleensä liitettyjä asioita, läheisyyttä, kumppanuutta, seksiä. Ja vielä näin kymmeniä vuosia ilman, että missään vaiheessa viriää mitään kiinnostusta noihin asioihin. Siihen en siis itse usko. Mutta uskon, että ihmiset ratkaisevat tuota asiaa eri tavoin ja joukossa on myös sellaisia, jotka rajusti kieltävät, että olisivat koskaan kaivanneet mitään ja niitä, jotka suhtautuvat asiaan vähän levollisemmin.
Voit huoletta lopettaa pohdinnan tuon asian osalta tähän. On nimittäin tieteellisesti moneen kertaan todistettu, että tällaisia ihmisiä todella on ja heitä on verrattain paljon. Sinulla on itselläsi vahva tarve läheisyyteen ja seksiin ja peilaat sen muihin ihmisiin ikään kuin kaikki tuntisivat sisältä samalla tavalla kuin sinä. Vähän samakuin joillakin on niin polttava vauvakuume, etteivät kykene ymmärtämään, että toiset ovat erittäin onnellisia lapsettomina.
Tuskin kannattaa tehdä näiden tekstien perusteella pitkälle vietyjä johtopäätöksiä juuri minusta.:)
Kerrataanpa väittämäni:
En ole väittänyt, että jokaikinen, joka kertoo, että ei halua parisuhdetta, ei ihan oikeasti näin ajattelisi ja olisi tyytyväinen tilanteeseensa. Se, mitä väitin, on se, että näiden joukossa on pettyneitä tai muuten tunne-elämältään solmussa olevia, jotka ovat alkaneet julistaa, että he eivät kaipaa parisuhdetta.
Tietämäni ikisinkut siis eivät näitä tyytyväisiä, jotka eivät kaipaa parisuhdetta, vaan he vaikuttavat enemmän siltä, että eivät ole pureskelleet näitä asioita itselleen selviksi. Se ei tarkoita sitä, etteikö ole olemassa ihmisiä, jotka ovat selvittäneet itselleen sen, mitä haluavat elämältä näissä asioissa.
En siis kerro, miten jonkun pitäisi elää, mutta kannustan sellaisia, joilla on tunne-elämän ongelmia, selvittämään ne. Riippumatta siitä, mihin tuo tunne-elämän ongelma liittyy (ei vain tähän aiheeseen).
Olisiko sinulle helpompaa, jos et lukisi tekstejäni niin mustavalkoisina (tai että jopa osaisit vastata niihin jotain muutakin kuin vain alapeukkua)?:)
No pätee muihinkin asioihin, jos joku kieltää kaipaavansa jotain, vaikka oikeasti kaipaa, minulle tulee mieleen tunne-elämän ongelmat. Aikuinen mielestäni on sinut sen kanssa, että hänellä on tarpeita (läheisyyden ja seksin tarve) ja ymmärtää, että tasapainoisessa suhteessa nuokin tarpeet saa tyydytettyä. Mutta kuten sanoin, minusta on ymmärrettävää, jos tiettynä ajanjaksona elämässä ei kaipaa seurustelua. Mutta vähemmän ymmärrettävää, jos vuosikausia kieltää itseltään sen, että kaipaa edellämainittuja asioita.