Hassuin uskomus, joka sinulla on ollut pienenä?

Olin varma, että koirat ymmärtävät kaiken mitä niille sanoin ja melko usein puhuin koirallemme pitkät ajan kaikkea mitä vain mieleen tuli. Se katseli minua usein pää kallellaan ja minä luulin siksi, että se kuuntelee minua ja ymmärtää kaiken mitä sanon. Luultavasti se vain ihmetteli, että mitä minä siinä yksistäni höpötän tai toivoin, että minä olisin edes hetken hiljaa.

Luulin että viinerin päällä oleva valkoinen töhnä on mehiläisen kakkaa, koska isosiskoni väitti niin, että sai syödä minunkin viinerini.

 

Luulin, etta koska pumpuli nayttaa samalta kuin hattara, se myos maistuu samalta. Kokeilin, mutta ei - ei se maistunut. :D

Vanhemmat tytot kertoi salaisuuden Coca-colan tunnetun "Enjoy" sloganin takana. Olin toki itse vasta n. 7-vuotias, enka osannut viela englantia. Tarinan mukaan Spice Girlsien Emma oli mainostanut Cocista ja sanonut siina yhteydessa "En juo". :D Ja sen takia Coca-colan kyljessa lukee "Enjoy." Ylpeana tata tarinaa kerroin kaikille kavereille, kunnes sitten kerran mainitsin siita aitille, joka korjasi taman virheuskomuksen. :)

Kun olin pieni, isä käski laittamaan automatkalla silmät kiinni jotta voisi aktivoida lentomoodin. Pikkutytöstä tasainen tie tuntui kuin auto lentäisi.

Vierailija kirjoitti:

Se, että itsestään räjähtämällä voisi aineesta syntyä vuosimiljardien aikana älykästä elämää. Tai, no elämää.

Varsinkin, kun ennen sitä räjähdystä ei ollut edes sitä ainetta.

Heh, siksi sitä koulua käydäänkin jotta voitaisiin opetella että mitä todellisuudessa kävi. Kyllähän tuo liki mahdottomalta yksinkertaisemman yksilön mielessä kuulostaakin, mutta kyllä se siitä valkenee kun tarpeeksi älykkyyttään kasvattaa. Huonommassa tapauksessa ihminen luovuttaa ja on tarpeeksi tyhmä sekä laiska ottaakseen selville todellisuudesta. Siinä sitä sitten yleensä alkaa perustella kaiken mahdollisen jumalan oikuilla kun ei oma ymmärrys riitä realismiin asti. :)

Uskoin, etta iska osasi tehda ihan oikeita taikatemppuja. Etsin huoneestani aina pienen lelun mita esim. kinder-munista loytyy ja vein sen isalle ja pyysin hanta suorittamaan kyseisen taikatempun. Taikatemppuun kuului, etta menin siksi aikaa toiseen huoneeseen ja kun tulin takaisin, lelu olikin vaihtanut paikkaa isan kourasta toiselle puolelle olohuonetta.

Tata aimistelin kovasti, miten taitava taikuri isa onkaan. Ihan aidosti uskoin, etta iskalla on kyky taikoa tavaroita paikasta toiseen. Isalla pokka piti ja esitys kantoi loppuun asti! Vasta myohemmalla ialla aloin miettia, etta miksi minun pitaa menna siksi aikaa toiseen huoneeseen. :)

Telkkarissa oli joku mies, jolla oli korkeassa otsassaan arpia. Äiti tai isä siihen sitten heitti, että "Nico-Petteri (serkkuni, nimi muutettu) on tainnut ajaa tuon miehen yli pyörällä".

Minä oikeasti luulin, että serkkuni on ajanut kyseisen miehen päältä pyörällä. Kuvittelin mielessäni tilanteen ja ihmettelin, miten voi ajaa pelkästään otsan yli pyörällä. Sen miehen on täytynyt maata siinä maassa, ei se muuten olisi onnistunut.

Kieltämättä ne arvet näyttivät pyöränrenkaan jäljiltä.

Olen tuntenut äitini siskon aina tummatukkaisena. Hääkuvassaan tätini hiukset olivat vielä samaa sävyä kuin äitini ovat aina olleet, ja nuorena he muistuttivatkin paljon toisiaan. Hääkuva oli tietysti meilläkin esillä ja sitä katsellessani luulin, että äitikin on mennyt joskus tädin miehen kanssa naimisiin ja tästä ei ole vain minulle kerrottu.

Vierailija kirjoitti:

Minä uskoin kotitonttuun, tosin ei se minusta oikeasti ole hassu, vaan ihana uskomus, vaikka itse sanonkin.

Liittyikö tämä noihin edellisiin vauvojensaantiviesteihin?

Lapsena peloteltiin, että jos ei ole kiltisti, niin saa "Koivuniemen herrasta." Merkitys jäi minulle täysin mysteeriksi, mutta kuvittelin, että takapihamme koivikossa asustaa silinterihatullinen mies, joka harppoo siellä edestakaisin kunnes kutsutaan kylään. Ai kauheeta :D

Luulin että salaojat on laittomia, luulin että muurahaisen puremasta tulee luomin koska noin kolme vuotiaana minua puri muurahainen käteni luoneen

Olin lapsena varsinainen herkkusuu ja löysin kerran lasagnelevyjä kaapista.

Ne näyttivät ihan toffeelta tai karamelliltä, joten yritin tietysti maistaa! No ei maistunut hyvälle!

Olin noin viisi-kuusi vuotias, kun minulle oli sisarus syntymässä ja siihen liittyen varmasti mietin miten niitä lapsia tehdään.

Keittiönkaapissa oli irtonaisia punaisia ja mustia pieniä helmiä meillä jotka otin omin päin esille ja äitini hermostui siitä ja piilotti ne minulta, mutta jotenkin jäi päähän minulle niitten liittyvän siihen vauvantekoon.

Yritin etsiä niitä ja jäin kiinni eli taas lisäsi mielenkiintoa ne. Lopulta olin endimmäisellä luokalla koulussa, kun muutettiin ja äiti laittoi ne helmet roskiin, niin minulle oli järkytys etteikö ne olleetkaan tärkeitä.

että rakkaus on ikuista. stupid me.

"ihmiset on vapaita" / "jumala & jeesus" /  "maapallo on pyöreä, joo selvä; miksi ei ole live striimejä enempää kuin feikki ISS ja tässäkin erittäin huonolla näkyvyydellä?"

Montaha alapeukkua mää saan :D

Luulin, että presidentti on keksinyt asioille nimet, esimerkkinä käytin muistaakseni leipää. Että pressa on päättänyt että leipää sanotaan leiväksi. Tuolloin siis Mauno Koivisto.

Luulin, että, kissojen sukupuolella ei ole väliä ja kollikin voi saada pentuja.

Ukkonen rauhoittuu jos laulan sille (en muuten muista olenko vastannut tämän jo)

Kun sain neljävuotiaana pikkuveljen, joka huusi vähän liikaa, olin tokaissut, että vauva pitää viedä pois, kun äiti nukkuu muutenkin huonosti.

Meille tuli ysikytluvulla sellainen valaisin, jota sai himmennettyä osoittamalla ihan television kaukosäädintä katkaisijaan ja pitämällä jotain nappulaa pohjassa. Olin varmaan 8v. Ihmettelin, että miten se voi toimia myös, kun osoittaa katkaisijan viereen tai ohi. Isä kertoi, että se kaukkarista lähtevä säde ottaa "jarmokkeen" seinästä ja osuu silti katkaisijaan. Luulin varmaan 20 vuotiaaksi asti, että jarmoke on ihan oikea sana (kimmoke).