Lue keskustelun säännöt.
SSRI/masennuslääkkeet aiheuttaa rintasyövän. Ettäs sitten tiijät, etkä ihmettele että "MIKSI mä"?
25.07.2016 |
näin on. Samoin rintaimplantit muita syöpiä, mutta ei rinta.
Masennuslääkkeet aiheuttaa rintasyövän. Siitä vaan popsimaan, njam! Masennus ei enää ookaan niin paha asia. Kumman otat?
Kommentit (112)
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielummin elä iloisena/normaalilla mielentilalla hiukan pidempään, vaikka siitä lopulta seuraisi rintasyöpä, kuin lopettaisin lääkkeet ja tappaisin itseni. Niitä lääkkeitä otetaan ihan tarkoituksen ja tarpeen kanssa, eikä huvikseen napsita nappia naamaan. Jos lääke on määrätty ja se on auttanut, niin sitä ei kannata lopettaa tuosta vain koska joku sanoi että siitä tulee pitkällä juoksulla syöpä.
Porkkanastakin voi saada syövän nykypäivänä.
ssri lääkkeet aiheuttaa itsemurhia. Se siitä "iloisesta elämästäsi". ENtä jos ottaisit vastuun itse omasta onnellisuudestasi? Kokeile!
Sinäkö olet sitä mieltä, että SSRI-lääkkeet tekevät ihmisen onnelliseksi noin vain? :D Entä jos hankkisit vähän koulutusta ja palaisit asiaan?
Voisitko hyväksyä sen, että olet kouluttamaton?
Jos lääkkeet toimivat jollakulla, mitä hittoa se muille kuuluu?
Voisitko hel -nyc hyväksyä sen, että olet kouluttamaton etkä ole töissä, joten et tiedä oikein mistään mitään? Ja olla möykkäämättä täällä.
Koulutusta minulla on usean opintopisteen verran. Itse asiassa, melkein kahden tutkinnon verran. Siihen päälle erilaiset kurssit YO:n ulkopuolella, niin koulutusta löytyy. Koulutusta arvostan. Yliopiston, kansalaisopiston, omaa lukemista, mitä tahansa millä laajentaa sitä omaa tietämystään. Enkä möykkää. Onko sinusta ok, jos joku levittää valheellista tietoa ja aiheuttaa sen, ettei joku ehkä uskalla ottaa tarvitsemaansa lääkitystä?
Vaikka sinulla olisi 1000 op:tä, ei se kerro yhtään mitään sinun osaamisestasi, ellei se ole juuri tämän aiheen opiskelemista.
Olen hel -nycin alkuperäinen kritisoija ketjussa ja vedän hyökkäykseni sikäli pois, että hän oli täysin oikeassa aloituksen tekijän sivistystasosta, jonka puutteellisuus (sekä aloituksen ilkeämielisyys) kävivät jo ensimmäisen viestin kirjoitusasusta selville.
Opiskelu kuitenkin antaa tiettyjä valmiuksia ajatella itsenäisesti ja kriittisesti sekä käsitellä tietoa.
Lankeat juuri siihen, mihin yksikään aidosti kouluttautunut EI lankea: sinun tulee kommentoida asiaa, ei ikinä asian ESITTÄJÄÄ vastaan! Eli jos argumentointikykysi loppuu, vetäydyt taka-alalle ja jätät asian kertojaan liittyvät huomautukset itsellesi. Mikäli haluat osoittaa, että asian esilletuojan kirjoitusasu vesittää tutkimustulokset, tulee sinun voida todistaa, miksi ne tutkimustulokset ovat vesittyneitä, eikä arvostella asian esittäjään liittyviä kommentteja. Tajuatko?
Silloin aloittajan pitäisi varmaankin aloittaa jotenkin muuten kun menemällä henkilökohtaisuuksiin... ks. otsikko. Silloin vastauksetkin olisivat asiallisempia. Sitä paitsi, et ole kommentoinut mitenkään aihetta sen jälkeen kun tutkimuksen todettiin koskevan vain yhtä vaikuttavaa ainetta, joka ei ole edes kovin suosittu Suomessa. Ja sen jälkeen todistettiin tutkimuksella, että yleisesti SSRI-lääkkeiden ja rintasyövän välillä ole linkkiä. Tähän toivoisin asiallisia kommentteja aloittajalta.
En ole aloittaja, mutta:
a) mikä oli mielestäsi henkilökohtaisuuksiin menevää,
b) mikä saa sinut olettamaan, etteivät muut lääkemolekyylit voisi aiheuttaa samaa,
c) miksi uskot vain yhteen puoltavaan / ei puoltavaan tutkimukseen?
Kysytkö tuota a -kohtaa ihan tosissasi? No, miten olisi vaikka ihan otsikko: SSRI/masennuslääkkeet aiheuttaa rintasyövän. Ettäs sitten tiijät, etkä ihmettele että "MIKSI mä"?
b+c) Miksi sinä uskot vain yhtä puoltavaa tutkimusta? Minä olen terveen skeptinen, on ihan hyvin mahdollista, että jossain vaiheessa huomataankin, että ne aiheuttavat rintasyöpää. Kuitenkin niitä on käytetty nyt jo 80-luvun lopulta lähtien massoilla ja ne ovat olleet jatkuvasti yleisen vahdinnan alla, koska aina löytyy uusia kritisoijia uusilla huolenaiheilla.
Lisäksi huolenaihe oli ja se tutkittiin - löydös oli negatiivinen.
Sitä paitsi, henkilökohtaisesti uskon, että olisin kuullut mikäli niissä olisi jotain erityisen hälyttävää, sillä siskoni on proviisori ja vapaaehtoistyössäni tapaan usein psykiatreja, jotka ovat vapaaehtoisina samassa yhdistyksessä.
a) Tarkoitit siis otsikkoa. Ymmärrän.
b+c) En usko, mutta en voi poissulkea kumpaakaan vaihtoehtoa ja mikäli on olemassa hypoteesi, joka hiemankin saa totuuspohjaa allensa, on viisaampaa tarkastella sitä kriittisesti kuin jättää huomiotta.
Proviisorit ja psykiatrit ovat viimeisiä, jotka sinulle mitään lääkkeiden käytön vastaista kertoisivat. Kyse on heidän leivästään ja kaikki lääketieteen parissa työskentelevät pyrkivät maksimoimaan lääkkeiden käyttöä. Se on koko tieteen tarkoituskin. LÄÄKEtiede.
Itse asiassa, psykiatrit eivät pyri maksimoimaan lääkkeenkäyttöä, vaan parantamaan potilaitaan. Toisekseen, siskoni kyllä kertoisi minulle, jos jotain hälyttävää ilmaantuisi. Iso osa asiakkaistamme on masentuneita ja lahjoitusten avulla he saavat lääkityksen niin halutessaan (psykiatrin todettua heidät hyviksi kandidaateiksi lääkehoitoon, kaikki eivät ole). Lääkkeet ovat nostaneet monta asiakastamme todellisesta suosta, jonka vuoksi minusta olisi karmeaa että ihmiset niistä kieltäytyisivät katteettomien pelkojen vuoksi.
Kaiken turvallisuuden tutkiminen on aina positiivinen ja suositeltava asia. Toivon, että aiheesta tehdään vielä useampia tutkimuksia.
Psykiatri on nimenomaan lääkkeiden parantavaan voimaan uskova ihminen. Mikäli väitteesi olisi tosi, psykiatrit pyrkisivät ohjaamaan ihmisiä psykologeille, tai vaikka ECT-hoitoon (joka on tehokkaampi kuin mikään lääke), kuin määräisi lääkkeitä. Tajuatko?
Et voi millään tietää ovatko asikkaanne nousseet suosta lääkeaineen vuoksi. Kyse voi olla siitä, että masennus esimerkiksi paranee spontaanisti ajan kanssa, lääkitsi tai ei. Tai sitten siitä, että ihminen saa huomiota osakseen.
Suosittelen tarkastelemaan aihetta lukemalla sellaisia tutkimuksia, joita ei rahoita lääketehtaan. Aloita Cochranesta.
Suomen tilanne on hieman eroava, sillä iso osa Suomessa annettavista hoidoista kustantaa lienee KELA? USAssa ne kustantavat vakuutusyhtiöt, eli jos psykiatri katsoo, että potilas hyötyy terapiasta, sitä järjestetään (toki vakuutuksissa on eroja). ECT on tehnyt uuden tulemisen, mutta sille löytyy kritisoijansa. Itseäni kiinnostaa lähinnä sen vaikutus muistiin, vaikkakin tässäkin on tehty harppauksia.
Kenen sinä luulet kehittävän ECT-tekniikkaa potilaidensa kanssa, jos ei juuri psykiatrien?
Ja mitä asiakkaihini tulee, osaan kyllä (sen kuuluisan koulutukseni ansiosta) miettiä heidän paranemisensa kontekstia laajemminkin. Silti olen sitä mieltä, että osa heistä on noussut juurikin masennuslääkkeiden ansiosta.
Suomessa syödään hirveästi lääkkeitä. Tutustu Kelastoon. Muihin maihin verrattuna järjettömiä määriä. Mitä se kertoo siitä, että lääkkeet parantaisivat? Miksi esimerkiksi Käypä hoito-työryhmä päätti muuttaa suosituksia masennuksen hoidossa lääkkettömään suuntaan? Miksi uusimmat tutkimustulokset ovat negatiivisia? Miksi fiksut lääkärit eivät määrää masennuslääkkeitä?
Psykiatrit eivät kehitä ECT-tekniikkaa. Menes Auroran sairaalaan ja tsekkaa, ketkä niitä potilaita siellä hoitaa. Psykiatri määrää ihmisen ECT:hen joko sen takia, ettei yksikään lääke toimi, tai siksi, että on niin psykoottinen ja itsetuhoinen, että arvelee lääkkeiden olevan toimimattomia.
Mikäli arvioit, että joku nousee masennuslääkkeiden ansiosta, tajuat, että masennuslääkkeiden tehosta yli puolet on placeboa. Miksi et siis puolusta placeboa?
Koska olen nähnyt läheisen ihmisen masennuksen ja sen, kuinka vasta joku lääkeyhdistelmä toimi kuin junan vessa. Joutuu syömään lääkkeitä lopun ikäänsä, mutta minä olen vain kiitollinen, että apu löytyi. Jos se olisi placeboa, olisi se tapahtunut jo ensimmäisen lääkityksen yhteydessä. Sen sijaan hänelle löytyi monimutkainen kombo, joka vei masennuksen kokonaan pois. Hän on täysin oirevapaa ja opiskelee tällä hetkellä yliopistossa ja elää elämänsä onnellisinta aikaa. Kiitos masennuslääkkeiden.
Samaa olen nähnyt myös asiakkaissamme. Heillä vain ei ole mahdollisuutta samanlaisiin lääkekokeiluihin.
Hahhah. Uskomatonta. No mites käy, kun elimistön toleranssi kasvaa ja kyseinen kombo ei toimikaan enää? Viittauksesi siihen, että pitää syödä koko loppuelämänsä kertoo juuri tietämättömyydestäsi: se on lääketeollisuuden markkinalause, joka tuli joskus 1980-luvulla siitä, että mm. Prozac mainostettiin korjaavan masennuksen kuten insuliini diabeteksen. Oikeasti nyt, opiskele asiaa ja pohdi sitten uusiksi. Asiakkaiden kannalta on toki hienoa, että he ovat parantuneet tässä hetkessä, mutta se, mitä heidän tuelvaisuutensa on, tai millaisia heidän lapsistaan tulee, voi olla hieman toista kuin oletat.
Näillä asiakkailla on elämä siinä pisteessä, että jos ei sieltä suosta pääse nousemaan, niin sitten ei nousta enää koskaan. Et taida käsittää sitä. Siinä ei paljonkaan paina, mitä tapahtuu 20yrs down the road.
Älä yleistä omaa kokemustasi ja ajatuksiasi koskemaan jokaista muuta ihmistä.
Oletko muuten itse syönyt näitä lääkkeitä?
En. En ole koskaan ollut masentunut, joten en väitä tietäväni millaista on elää masennuksen kanssa. Mutta tiedän millaista on elää masentuneen kanssa.
En yleistä omien kokemusteni perusteella, vaan argumentoin lääkkeiden hyötyjen puolesta. Niitäkin on olemassa.
Jotain vikaa sulla selkeästi päässä on. Persoonallisuushäiriö? Pakko-oireinen häiriö? Yleinen ahdistuneisuushäiriö? Päihderiippuvuus?
Minkä perusteella? Ei, minulla ei ole mitään vikaa päässä. Ei persoonallisuushäiriötä, ei masennusta, ei OCD:ta, ei syömishäiriötä, ei ahdistuneisuutta, ei riippuvuuksia. Olen tavallinen tylsä kotiäiti. Sinä sen sijaan sovellut varsin huonosti psykiatriksi että selvännäkijäksi. Suosittelen jotain muuta alaa.
Olen psykologi, joka suurella mielenkiinnolla seuraa kirjoituksiasi palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota paroxetinea ei ole ainakaan lapselleni määräystä Seronilissä.
Mikä siis olikaan ap:n pointti? Ilman mitään tieteellistä perustetta niputtaa parin jenkeissä myytävän lääkkeen sisältämä estrogeenijohdannainen JA kaikki Suomessa myytävät masennuslääkkeet.
Pelottelu on erittäin ikävää.
T. Hel-nyc
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota paroxetinea ei ole ainakaan lapselleni määräystä Seronilissä.
Mikä siis olikaan ap:n pointti? Ilman mitään tieteellistä perustetta niputtaa parin jenkeissä myytävän lääkkeen sisältämä estrogeenijohdannainen JA kaikki Suomessa myytävät masennuslääkkeet.
Pelottelu on erittäin ikävää.
T. Hel-nyc
En tunne kyseistä kommentoija, tuo oli toine kommenttini tässä ketjussa. Oletkohan vähän vainoharhainen?
Olen kyllä joskus aiemmissa keskusteluissa puolustanut ssri-lääkitystä, josta 16-vuotias lapseni (masennus ja ahdistushäiriö) on hyötynyt valtavasti. Terapiaa alkaa ensi viikolla, lääkitys alkoi jo toukokuussa.
Luen mielenkiinnolla lääkkeitä koskevaa OIKEAA tutkimustietoa mutta tämä aloitus on vain häipyä yleistystä ja pelottelua . Ap:n sietäisi hävetä.
Hel-nykki on oikeasti Suomessa asuva ihminen, jonka lapsi/lapset ovat sairaita (ei ole kahta tyttöä, kuten väittää, lasten sukupuoli ja määrä epävarmaa). Itsellään myös mt-diagnooseja, siitä kiinnostus psykologiaa kohtaan. Ei todellakaan ole ko. alaa opiskellut. Sanokaa mun sanoneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota paroxetinea ei ole ainakaan lapselleni määräystä Seronilissä.
Mikä siis olikaan ap:n pointti? Ilman mitään tieteellistä perustetta niputtaa parin jenkeissä myytävän lääkkeen sisältämä estrogeenijohdannainen JA kaikki Suomessa myytävät masennuslääkkeet.
Pelottelu on erittäin ikävää.
T. Hel-nyc
En tunne kyseistä kommentoija, tuo oli toine kommenttini tässä ketjussa. Oletkohan vähän vainoharhainen?
Olen kyllä joskus aiemmissa keskusteluissa puolustanut ssri-lääkitystä, josta 16-vuotias lapseni (masennus ja ahdistushäiriö) on hyötynyt valtavasti. Terapiaa alkaa ensi viikolla, lääkitys alkoi jo toukokuussa.
Luen mielenkiinnolla lääkkeitä koskevaa OIKEAA tutkimustietoa mutta tämä aloitus on vain häipyä yleistystä ja pelottelua . Ap:n sietäisi hävetä.
Häpeä itse. Jos olisit parempi vanhempi, lapsesi ei olisi sairastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaako lapsen mt-ongelmiin se, että vanhempi viettää lähes kaiken vapaa-aikansa av:lla? Onko sellainen hyvää vanhemmuutta? Ihan yleisesti pohdin, en viittaa kenenkään yksittäiseen henkilöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
We’ve told you before about the dangers of SSRIs, an incredibly popular class of antidepressants that can cause violent outbursts—both homicidal and suicidal. But now, researchers have found another alarming side effect: they may promote breast cancer.
About 70% of breast cancers are sensitive to estrogen—that is, estrogen contributes to their growth. Recently, researchers have found that paroxetine—the active ingredient in Paxil and Pexeva, some of the most widely prescribed SSRI antidepressants—has an estrogenic effect that likely promotes the development and growth of breast tumors in women.
http://www.anh-usa.org/popular-antidepressant-may-promote-breast-cancer/
paroxetinea ei käytetä kaikissa masennuslääkkeissä - mahtaako olla yhdessäkään Suomessa myytävässä.
OPTIPAR ja SEROXAT vähintäänkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikki jokapäiväiset asiat altistaa syövälle. Ei pelkästään lääkkeet.
Näin on, mutta ne jokapäiväiset asiat eivät ole yhteismitallisia. Esimerkki: jos juot vettä, todennäköisyytesi saada syöpä vedestä on pienempi, kuin syödessäsi lääkkeitä. Miksi? Siksi, että lääkemolekyylit eivät ole ihmiselle luontaista ravintoa (mihin genetiikkamme on sopeutunut), mutta vesi on. Yleisesti ottaen tärkein tekijä, mistä ihmeen vähän puhutaan, on immuunipuolustus. Se hoitelee vioittuneet solut mäkeen ja pitää meidät terveenä. Tästä syystä myös mielenterveysongelmat linkittyvät suolistoon, joka erittää monenlaisia välittäjäaineita meidän hyväksemme, tai haitaksemme, jos mikrobiomimme on vinoutunut. Ravinto ohjaa suolistobakteereita, suolistobakteerit meitä. Ympyrä sulkeutuu.
Epidemiologisesti havaittu yhteys kahden asian välillä ei ole sama kuin kausaliteetti. Eli se, että masennuslääkkeitä syövillä on ehkä tilastollisesti enemmän rintasyöpää ei tarkoita sitä, että masennuslääkkeet aiheuttaisivat rintasyövän. Ehkä masennus itsessään altistaa syövälle tai se, että masentunut liikkuu vähän ja syö huonosti ja todennäköisesti kärsii d-vitamiinivajeesta jne. Koska sekä masennus että rintasyöpä ovat erittäin yleisiä väestössä, tuo tilastollinen yhteys on myös jossain määrin ylikorostunut. Onkin perinteistä iltapulutyyliä kaivella jostain yhteys kahden asian välillä ja julistaa siitä katastrofihenkinen klikkiotsikko "uusi tutkimus": x aiheuttaa y:n!"
Jäätelö aiheuttaa hukkumiskuolemia, eikö totta? Tilastollisestihan on selvä yhteys jäätelönsyöntimäärien ja hukkumisonettomuuksien välillä! Tässä yksi esimerkki kahden asian yhteydestä, joka on eri asia kuin kausaliteetti. Jäätelö ei aiheuta hukkumista vaan sekä jäätelönsyönti että uiminen ovat yleisiä kesällä ja niiden yhteys on siis ajasta riippuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä masennuslääkkeitä jengi ihan huvikseen syö.
Kyllä syö. Monet näyttelee masentunutta, että saa pillereitä. Oikeasti.
Hikoilee kuin pieni sika, seksuaalisesti täysin haluton, ruokahalusta tulee järjetön, pahoinvointia, ummetusta, välinpitämättömyyttä, tunteet laimenee... Joo, on tosi kivoja viihdekäyttöön. Jos tarpeeksi vetää ja välttää SSRI-myrkytyksen, oksentamisen ja yliannostukseen kuolemisen, niin vaikutus on melkein lähellä piriä. Ja pillereitä tarvii siihen vain noin 100-200 kpl vahvuudesta riippuen, eli kolmen kuukauden tai puolen vuoden satsin.
Ennemmin kannattaa esittää psykoottista, saa pameja joilla on oikeasti jotain päihdyttävää vaikutusta. Tosin silloin joutuu myös osastohoitoon, mutta lääkkeet on vaan pakko saada että saa pään sekasin.
Joo ei. Kuule, niitä lääkkeitä ihan oikeasti otetaan ja määrätään vain tarpeeseen. Olisin mielummin syömättä SSRI-paskaa jos ilman sitä en olisi itsemurhan partaalla. Ammattilaisten käsissä joutuu usein odottamaan usean kuukauden ennen kuin lääkehoitoa kokeillaan.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielummin elä iloisena/normaalilla mielentilalla hiukan pidempään, vaikka siitä lopulta seuraisi rintasyöpä, kuin lopettaisin lääkkeet ja tappaisin itseni. Niitä lääkkeitä otetaan ihan tarkoituksen ja tarpeen kanssa, eikä huvikseen napsita nappia naamaan. Jos lääke on määrätty ja se on auttanut, niin sitä ei kannata lopettaa tuosta vain koska joku sanoi että siitä tulee pitkällä juoksulla syöpä.
Porkkanastakin voi saada syövän nykypäivänä.
ssri lääkkeet aiheuttaa itsemurhia. Se siitä "iloisesta elämästäsi". ENtä jos ottaisit vastuun itse omasta onnellisuudestasi? Kokeile!
Sinäkö olet sitä mieltä, että SSRI-lääkkeet tekevät ihmisen onnelliseksi noin vain? :D Entä jos hankkisit vähän koulutusta ja palaisit asiaan?
Voisitko hyväksyä sen, että olet kouluttamaton?
Jos lääkkeet toimivat jollakulla, mitä hittoa se muille kuuluu?
Voisitko hel -nyc hyväksyä sen, että olet kouluttamaton etkä ole töissä, joten et tiedä oikein mistään mitään? Ja olla möykkäämättä täällä.
Koulutusta minulla on usean opintopisteen verran. Itse asiassa, melkein kahden tutkinnon verran. Siihen päälle erilaiset kurssit YO:n ulkopuolella, niin koulutusta löytyy. Koulutusta arvostan. Yliopiston, kansalaisopiston, omaa lukemista, mitä tahansa millä laajentaa sitä omaa tietämystään. Enkä möykkää. Onko sinusta ok, jos joku levittää valheellista tietoa ja aiheuttaa sen, ettei joku ehkä uskalla ottaa tarvitsemaansa lääkitystä?
Vaikka sinulla olisi 1000 op:tä, ei se kerro yhtään mitään sinun osaamisestasi, ellei se ole juuri tämän aiheen opiskelemista.
Olen hel -nycin alkuperäinen kritisoija ketjussa ja vedän hyökkäykseni sikäli pois, että hän oli täysin oikeassa aloituksen tekijän sivistystasosta, jonka puutteellisuus (sekä aloituksen ilkeämielisyys) kävivät jo ensimmäisen viestin kirjoitusasusta selville.
Opiskelu kuitenkin antaa tiettyjä valmiuksia ajatella itsenäisesti ja kriittisesti sekä käsitellä tietoa.
Lankeat juuri siihen, mihin yksikään aidosti kouluttautunut EI lankea: sinun tulee kommentoida asiaa, ei ikinä asian ESITTÄJÄÄ vastaan! Eli jos argumentointikykysi loppuu, vetäydyt taka-alalle ja jätät asian kertojaan liittyvät huomautukset itsellesi. Mikäli haluat osoittaa, että asian esilletuojan kirjoitusasu vesittää tutkimustulokset, tulee sinun voida todistaa, miksi ne tutkimustulokset ovat vesittyneitä, eikä arvostella asian esittäjään liittyviä kommentteja. Tajuatko?
Silloin aloittajan pitäisi varmaankin aloittaa jotenkin muuten kun menemällä henkilökohtaisuuksiin... ks. otsikko. Silloin vastauksetkin olisivat asiallisempia. Sitä paitsi, et ole kommentoinut mitenkään aihetta sen jälkeen kun tutkimuksen todettiin koskevan vain yhtä vaikuttavaa ainetta, joka ei ole edes kovin suosittu Suomessa. Ja sen jälkeen todistettiin tutkimuksella, että yleisesti SSRI-lääkkeiden ja rintasyövän välillä ole linkkiä. Tähän toivoisin asiallisia kommentteja aloittajalta.
En ole aloittaja, mutta:
a) mikä oli mielestäsi henkilökohtaisuuksiin menevää,
b) mikä saa sinut olettamaan, etteivät muut lääkemolekyylit voisi aiheuttaa samaa,
c) miksi uskot vain yhteen puoltavaan / ei puoltavaan tutkimukseen?
Kysytkö tuota a -kohtaa ihan tosissasi? No, miten olisi vaikka ihan otsikko: SSRI/masennuslääkkeet aiheuttaa rintasyövän. Ettäs sitten tiijät, etkä ihmettele että "MIKSI mä"?
b+c) Miksi sinä uskot vain yhtä puoltavaa tutkimusta? Minä olen terveen skeptinen, on ihan hyvin mahdollista, että jossain vaiheessa huomataankin, että ne aiheuttavat rintasyöpää. Kuitenkin niitä on käytetty nyt jo 80-luvun lopulta lähtien massoilla ja ne ovat olleet jatkuvasti yleisen vahdinnan alla, koska aina löytyy uusia kritisoijia uusilla huolenaiheilla.
Lisäksi huolenaihe oli ja se tutkittiin - löydös oli negatiivinen.
Sitä paitsi, henkilökohtaisesti uskon, että olisin kuullut mikäli niissä olisi jotain erityisen hälyttävää, sillä siskoni on proviisori ja vapaaehtoistyössäni tapaan usein psykiatreja, jotka ovat vapaaehtoisina samassa yhdistyksessä.
a) Tarkoitit siis otsikkoa. Ymmärrän.
b+c) En usko, mutta en voi poissulkea kumpaakaan vaihtoehtoa ja mikäli on olemassa hypoteesi, joka hiemankin saa totuuspohjaa allensa, on viisaampaa tarkastella sitä kriittisesti kuin jättää huomiotta.
Proviisorit ja psykiatrit ovat viimeisiä, jotka sinulle mitään lääkkeiden käytön vastaista kertoisivat. Kyse on heidän leivästään ja kaikki lääketieteen parissa työskentelevät pyrkivät maksimoimaan lääkkeiden käyttöä. Se on koko tieteen tarkoituskin. LÄÄKEtiede.
Itse asiassa, psykiatrit eivät pyri maksimoimaan lääkkeenkäyttöä, vaan parantamaan potilaitaan. Toisekseen, siskoni kyllä kertoisi minulle, jos jotain hälyttävää ilmaantuisi. Iso osa asiakkaistamme on masentuneita ja lahjoitusten avulla he saavat lääkityksen niin halutessaan (psykiatrin todettua heidät hyviksi kandidaateiksi lääkehoitoon, kaikki eivät ole). Lääkkeet ovat nostaneet monta asiakastamme todellisesta suosta, jonka vuoksi minusta olisi karmeaa että ihmiset niistä kieltäytyisivät katteettomien pelkojen vuoksi.
Kaiken turvallisuuden tutkiminen on aina positiivinen ja suositeltava asia. Toivon, että aiheesta tehdään vielä useampia tutkimuksia.
Psykiatri on nimenomaan lääkkeiden parantavaan voimaan uskova ihminen. Mikäli väitteesi olisi tosi, psykiatrit pyrkisivät ohjaamaan ihmisiä psykologeille, tai vaikka ECT-hoitoon (joka on tehokkaampi kuin mikään lääke), kuin määräisi lääkkeitä. Tajuatko?
Et voi millään tietää ovatko asikkaanne nousseet suosta lääkeaineen vuoksi. Kyse voi olla siitä, että masennus esimerkiksi paranee spontaanisti ajan kanssa, lääkitsi tai ei. Tai sitten siitä, että ihminen saa huomiota osakseen.
Suosittelen tarkastelemaan aihetta lukemalla sellaisia tutkimuksia, joita ei rahoita lääketehtaan. Aloita Cochranesta.
Suomen tilanne on hieman eroava, sillä iso osa Suomessa annettavista hoidoista kustantaa lienee KELA? USAssa ne kustantavat vakuutusyhtiöt, eli jos psykiatri katsoo, että potilas hyötyy terapiasta, sitä järjestetään (toki vakuutuksissa on eroja). ECT on tehnyt uuden tulemisen, mutta sille löytyy kritisoijansa. Itseäni kiinnostaa lähinnä sen vaikutus muistiin, vaikkakin tässäkin on tehty harppauksia.
Kenen sinä luulet kehittävän ECT-tekniikkaa potilaidensa kanssa, jos ei juuri psykiatrien?
Ja mitä asiakkaihini tulee, osaan kyllä (sen kuuluisan koulutukseni ansiosta) miettiä heidän paranemisensa kontekstia laajemminkin. Silti olen sitä mieltä, että osa heistä on noussut juurikin masennuslääkkeiden ansiosta.
Suomessa syödään hirveästi lääkkeitä. Tutustu Kelastoon. Muihin maihin verrattuna järjettömiä määriä. Mitä se kertoo siitä, että lääkkeet parantaisivat? Miksi esimerkiksi Käypä hoito-työryhmä päätti muuttaa suosituksia masennuksen hoidossa lääkkettömään suuntaan? Miksi uusimmat tutkimustulokset ovat negatiivisia? Miksi fiksut lääkärit eivät määrää masennuslääkkeitä?
Psykiatrit eivät kehitä ECT-tekniikkaa. Menes Auroran sairaalaan ja tsekkaa, ketkä niitä potilaita siellä hoitaa. Psykiatri määrää ihmisen ECT:hen joko sen takia, ettei yksikään lääke toimi, tai siksi, että on niin psykoottinen ja itsetuhoinen, että arvelee lääkkeiden olevan toimimattomia.
Mikäli arvioit, että joku nousee masennuslääkkeiden ansiosta, tajuat, että masennuslääkkeiden tehosta yli puolet on placeboa. Miksi et siis puolusta placeboa?
Koska olen nähnyt läheisen ihmisen masennuksen ja sen, kuinka vasta joku lääkeyhdistelmä toimi kuin junan vessa. Joutuu syömään lääkkeitä lopun ikäänsä, mutta minä olen vain kiitollinen, että apu löytyi. Jos se olisi placeboa, olisi se tapahtunut jo ensimmäisen lääkityksen yhteydessä. Sen sijaan hänelle löytyi monimutkainen kombo, joka vei masennuksen kokonaan pois. Hän on täysin oirevapaa ja opiskelee tällä hetkellä yliopistossa ja elää elämänsä onnellisinta aikaa. Kiitos masennuslääkkeiden.
Samaa olen nähnyt myös asiakkaissamme. Heillä vain ei ole mahdollisuutta samanlaisiin lääkekokeiluihin.
Hahhah. Uskomatonta. No mites käy, kun elimistön toleranssi kasvaa ja kyseinen kombo ei toimikaan enää? Viittauksesi siihen, että pitää syödä koko loppuelämänsä kertoo juuri tietämättömyydestäsi: se on lääketeollisuuden markkinalause, joka tuli joskus 1980-luvulla siitä, että mm. Prozac mainostettiin korjaavan masennuksen kuten insuliini diabeteksen. Oikeasti nyt, opiskele asiaa ja pohdi sitten uusiksi. Asiakkaiden kannalta on toki hienoa, että he ovat parantuneet tässä hetkessä, mutta se, mitä heidän tuelvaisuutensa on, tai millaisia heidän lapsistaan tulee, voi olla hieman toista kuin oletat.
Näillä asiakkailla on elämä siinä pisteessä, että jos ei sieltä suosta pääse nousemaan, niin sitten ei nousta enää koskaan. Et taida käsittää sitä. Siinä ei paljonkaan paina, mitä tapahtuu 20yrs down the road.
Tutki ja opiskele asiaa. Sieltä se totuus löytyy. Lääkkeet ne eivät ole, paitsi ehkä sen placebon osalta.
Minä olen lukenut psykologiaa 4v yliopistossa, opiskellut biokemiaa osana antropologian opintoja. Siskoni on proviisori, uskoisin että meillä on kaiken kaikkiaan melko kattava otanta yhteistietoutta. Joten jos voisit jotain "vinkkejä" antaa? Ja määritellä millä tapaa lääkkeet eivät ole "lääkkeitä" paitsi placebona, vaikka juuri kysyit että mitä sitten kun lääkkeet lakkaavat vaikuttamasta toleranssin kasvaessa? Etkö itse näe sitä hieman ristiriitaisena, sillä kaikkihan me tiedämme, että placebolle ei tule toleranssia.
Yritän lyhetää tätä, mutta otetaan konkreettinen tilanne. Potilaaksesi tulee ihminen, joka kyselyn (joka on ainoa diagnostinen kriteeri) perusteella vaikuttaisi olevan keskivaikeasti masentunut. Katsot sairaushistoriaa (epikriisejä) ja toteat, että joo, onhan noi perusverenkuva ja lipidit ok, joten päätät suositella masennuslääkkeen aloittamista. Kerrot, että kestää noin kaksi viikkoa siihen, että masennuslääke alkaa tehota, toivotat onnea ja menestystä ja kirjaat asiat Pegasokseen (potilastietojärjestelmään). Samasta potilaasta tulee iltavuorollasi ilmoitus, että hän on tappanut itsensä kotiinsa. Teet asianmukaisesti kuolintodistuksen ja hautausluvan. Mikä saattoi mennä pieleen?
a) et ottanut verikokeita todetaksesi, että todellinen ongelma olikin kilpirauhasen vajaatoiminta (koska noudatit Käypä hoitosuosituksia) ja masennuslääke sekoitti asiakkaasi aivokemian niin pahasti, että hän teki itsemurhan,
b) taustalla oli jokin muu somaattinen tekijä,
c) et tullut kertoneeksi potilaalle, että masennuslääke aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia,
d) jälkikäteen pohdiksellessasi lääkityksen ja lääkityksen aiheuttamia haittoja verrattuna potilaan sen hetkiseen vaivaan, pienimmän haitan periaatteella sinun olisi tullut ohjata hänet psykologille, eikä aloittaa lääkitystä.
Olenko oikeassa, että jokin tai kaikki a-d olisivat mahdollisia ja toistuisivat joka ikinen päivä sairaanhoidossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä masennuslääkkeitä jengi ihan huvikseen syö.
Kyllä syö. Monet näyttelee masentunutta, että saa pillereitä. Oikeasti.
Hikoilee kuin pieni sika, seksuaalisesti täysin haluton, ruokahalusta tulee järjetön, pahoinvointia, ummetusta, välinpitämättömyyttä, tunteet laimenee... Joo, on tosi kivoja viihdekäyttöön. Jos tarpeeksi vetää ja välttää SSRI-myrkytyksen, oksentamisen ja yliannostukseen kuolemisen, niin vaikutus on melkein lähellä piriä. Ja pillereitä tarvii siihen vain noin 100-200 kpl vahvuudesta riippuen, eli kolmen kuukauden tai puolen vuoden satsin.
Ennemmin kannattaa esittää psykoottista, saa pameja joilla on oikeasti jotain päihdyttävää vaikutusta. Tosin silloin joutuu myös osastohoitoon, mutta lääkkeet on vaan pakko saada että saa pään sekasin.
Joo ei. Kuule, niitä lääkkeitä ihan oikeasti otetaan ja määrätään vain tarpeeseen. Olisin mielummin syömättä SSRI-paskaa jos ilman sitä en olisi itsemurhan partaalla. Ammattilaisten käsissä joutuu usein odottamaan usean kuukauden ennen kuin lääkehoitoa kokeillaan.
Sovitaan, että tämä on näin (vaikka ei olisikaan). Miksi aidot ammattilaiset odottavat useita kuukausia ennen lääkehoitokokeilua?
Vierailija kirjoitti:
Epidemiologisesti havaittu yhteys kahden asian välillä ei ole sama kuin kausaliteetti. Eli se, että masennuslääkkeitä syövillä on ehkä tilastollisesti enemmän rintasyöpää ei tarkoita sitä, että masennuslääkkeet aiheuttaisivat rintasyövän. Ehkä masennus itsessään altistaa syövälle tai se, että masentunut liikkuu vähän ja syö huonosti ja todennäköisesti kärsii d-vitamiinivajeesta jne. Koska sekä masennus että rintasyöpä ovat erittäin yleisiä väestössä, tuo tilastollinen yhteys on myös jossain määrin ylikorostunut. Onkin perinteistä iltapulutyyliä kaivella jostain yhteys kahden asian välillä ja julistaa siitä katastrofihenkinen klikkiotsikko "uusi tutkimus": x aiheuttaa y:n!"
Jäätelö aiheuttaa hukkumiskuolemia, eikö totta? Tilastollisestihan on selvä yhteys jäätelönsyöntimäärien ja hukkumisonettomuuksien välillä! Tässä yksi esimerkki kahden asian yhteydestä, joka on eri asia kuin kausaliteetti. Jäätelö ei aiheuta hukkumista vaan sekä jäätelönsyönti että uiminen ovat yleisiä kesällä ja niiden yhteys on siis ajasta riippuvainen.
Kuinkahan monta kertaa olet kertonut tuosta typerästä vertauskuvastasi palstalla? Keksi jo jotain uutta :D Sun jutut on niin paskoja ja tunnistettavia. Ei taida lääkkeet tehota? Syö varmuuden vuoksi lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epidemiologisesti havaittu yhteys kahden asian välillä ei ole sama kuin kausaliteetti. Eli se, että masennuslääkkeitä syövillä on ehkä tilastollisesti enemmän rintasyöpää ei tarkoita sitä, että masennuslääkkeet aiheuttaisivat rintasyövän. Ehkä masennus itsessään altistaa syövälle tai se, että masentunut liikkuu vähän ja syö huonosti ja todennäköisesti kärsii d-vitamiinivajeesta jne. Koska sekä masennus että rintasyöpä ovat erittäin yleisiä väestössä, tuo tilastollinen yhteys on myös jossain määrin ylikorostunut. Onkin perinteistä iltapulutyyliä kaivella jostain yhteys kahden asian välillä ja julistaa siitä katastrofihenkinen klikkiotsikko "uusi tutkimus": x aiheuttaa y:n!"
Jäätelö aiheuttaa hukkumiskuolemia, eikö totta? Tilastollisestihan on selvä yhteys jäätelönsyöntimäärien ja hukkumisonettomuuksien välillä! Tässä yksi esimerkki kahden asian yhteydestä, joka on eri asia kuin kausaliteetti. Jäätelö ei aiheuta hukkumista vaan sekä jäätelönsyönti että uiminen ovat yleisiä kesällä ja niiden yhteys on siis ajasta riippuvainen.
Osittain näin, mutta onhan se myös selvää, että jos tunget kehoosi aineita, joihin kehosi ei ole vuosituhansien aikana tottunut, niin se sekoittaa kehosi "homeostaasia"? Lääkeainemolekyylit voivat olla luonnollisiakin, mutta niiden määrät eivät missään tapauksessa ole luonnollisia. Rintasyövän suhteen uskon enemmän siihen, että on olemassa rintasyövälle altistavat geenit, jotka aktivoituvat herkemmin masennuslääkkeitä syövillä (epigenetiikka) ihmisillä. Molekyylibiologian kautta tämä kausaliteetti pystyttäneen vahvistamaan lähivuosina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä masennuslääkkeitä jengi ihan huvikseen syö.
Kyllä syö. Monet näyttelee masentunutta, että saa pillereitä. Oikeasti.
Hikoilee kuin pieni sika, seksuaalisesti täysin haluton, ruokahalusta tulee järjetön, pahoinvointia, ummetusta, välinpitämättömyyttä, tunteet laimenee... Joo, on tosi kivoja viihdekäyttöön. Jos tarpeeksi vetää ja välttää SSRI-myrkytyksen, oksentamisen ja yliannostukseen kuolemisen, niin vaikutus on melkein lähellä piriä. Ja pillereitä tarvii siihen vain noin 100-200 kpl vahvuudesta riippuen, eli kolmen kuukauden tai puolen vuoden satsin.
Ennemmin kannattaa esittää psykoottista, saa pameja joilla on oikeasti jotain päihdyttävää vaikutusta. Tosin silloin joutuu myös osastohoitoon, mutta lääkkeet on vaan pakko saada että saa pään sekasin.
Joo ei. Kuule, niitä lääkkeitä ihan oikeasti otetaan ja määrätään vain tarpeeseen. Olisin mielummin syömättä SSRI-paskaa jos ilman sitä en olisi itsemurhan partaalla. Ammattilaisten käsissä joutuu usein odottamaan usean kuukauden ennen kuin lääkehoitoa kokeillaan.
Sovitaan, että tämä on näin (vaikka ei olisikaan). Miksi aidot ammattilaiset odottavat useita kuukausia ennen lääkehoitokokeilua?
niin, ei todellakaan odoteta missään, jos on keskivaikea masennus, tai pahempi, paniikkihäiriö, tai joku muu, jopa täysin fyysistä sairauksisa kärsivillekin usein ehdotettaan masennuslääkettä, kun valittaavat lääkäreille, ja lääkäri ei löydä sytä sairauksiin. näin kerrotaan kokoajan.
itelle tuputettiin myös. Toi on miljardibisness toi masennuslääkehysteria. Seurauksena lukemattomia lasten itsemurhia. Ikinä en tota paskaa antaisi lapselleni! Ennemmin mitä vaan, mutta en riskeeraisi hänen henkeä itsarin kautta. Typerät vanhemmat jotka luulee että se on joku apu lapsen masennukseen.
Tutkimukset sanoo että kävelyllä on aivan samat tulokset masennuksen hoidossa kun lääkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä masennuslääkkeitä jengi ihan huvikseen syö.
Kyllä syö. Monet näyttelee masentunutta, että saa pillereitä. Oikeasti.
Hikoilee kuin pieni sika, seksuaalisesti täysin haluton, ruokahalusta tulee järjetön, pahoinvointia, ummetusta, välinpitämättömyyttä, tunteet laimenee... Joo, on tosi kivoja viihdekäyttöön. Jos tarpeeksi vetää ja välttää SSRI-myrkytyksen, oksentamisen ja yliannostukseen kuolemisen, niin vaikutus on melkein lähellä piriä. Ja pillereitä tarvii siihen vain noin 100-200 kpl vahvuudesta riippuen, eli kolmen kuukauden tai puolen vuoden satsin.
Ennemmin kannattaa esittää psykoottista, saa pameja joilla on oikeasti jotain päihdyttävää vaikutusta. Tosin silloin joutuu myös osastohoitoon, mutta lääkkeet on vaan pakko saada että saa pään sekasin.
Joo ei. Kuule, niitä lääkkeitä ihan oikeasti otetaan ja määrätään vain tarpeeseen. Olisin mielummin syömättä SSRI-paskaa jos ilman sitä en olisi itsemurhan partaalla. Ammattilaisten käsissä joutuu usein odottamaan usean kuukauden ennen kuin lääkehoitoa kokeillaan.
Sovitaan, että tämä on näin (vaikka ei olisikaan). Miksi aidot ammattilaiset odottavat useita kuukausia ennen lääkehoitokokeilua?
niin, ei todellakaan odoteta missään, jos on keskivaikea masennus, tai pahempi, paniikkihäiriö, tai joku muu, jopa täysin fyysistä sairauksisa kärsivillekin usein ehdotettaan masennuslääkettä, kun valittaavat lääkäreille, ja lääkäri ei löydä sytä sairauksiin. näin kerrotaan kokoajan.
itelle tuputettiin myös. Toi on miljardibisness toi masennuslääkehysteria. Seurauksena lukemattomia lasten itsemurhia. Ikinä en tota paskaa antaisi lapselleni! Ennemmin mitä vaan, mutta en riskeeraisi hänen henkeä itsarin kautta. Typerät vanhemmat jotka luulee että se on joku apu lapsen masennukseen.
Tutkimukset sanoo että kävelyllä on aivan samat tulokset masennuksen hoidossa kun lääkeillä.
Pilleriuskovaisuus. Hyvässä ja pahassa. Kun uskoo, niin paranee. Ehkä ennen parani kun usko Jeesuksen parantavan? Samaa osittain. Mutta se vastaus: aidot ammattilaiset tietävät, että kun masentuu, normaalisti ihminen paranee muutamassa kuukaudessa. Eli ensin tulee laskuvaihe ja sitten alkaa näkyä tunnelin päässä valoa. Osa masentuu siten, ettei sitä nousua tule. Tälläin tarvitaan hoitoja. Ihmeellistä kyllä, keskivaikea-vaikea masennus, itsetuhoisuus jne paranee tehokkaimmin ECT-hoidolla, jossa on vähemmän haittavaikutuksia kuin missään lääkkeesä, mutta sen toimintamekanismeja ei tiedä kukaan! Eli bootataan aivot ja kas kummaa, se auttaa. Sinne meni serotoniiniteoriat sun muut romukoppaan saman tien.
Pienimmän haitan periaatteella pitäisi aina lähteä sieltä pienimmästä haitasta potilaalle. Näin sanoo lakikin. Potilaalla on myös oikeus hyvään hoitoon ja potilas voi tehdä päätöksen hoidostaan. Valitettavan usein on kuitenkin niin, että aidosti masentunut luottaa sokeasti lääkäriin, jolla ei välttämättä ole aikaa paneutua masennuksesi alkusyyhyn, oli se sitten somaattinen (elimellinen) tai psyykkinen. Yhteiskunnalle "halvin" ratkaisu on antaa sinulle purkki käteen ja palauttaa nopeasti takaisin töihin tuottamaan BKT:hen lisää numeroita. Yksilölle tämä ei välttämättä ole "halvin" ja "sopivin" ratkaisu, eikä välttämättä yksilön jälkeläisillekään molekyylibiologian näkökulmasta. Toki masentuneen äidin lapsit kärsivät, joten masentunutta äitiä tulee hoitaa. Tästä syystä, ja esimerkiksi telomeerien lyhentymisen vuoksi (tutustu Nobeliin aiheesta), olisi todella tärkeää luoda äideille vertaistukea, kuten Yhdysvalloissa, jossa myös masentunut tai masentumaan taipuneet äidit saisivat tukea. Tällä AV-palstalla he eivät sitä saa, se on varma.
Paras apu lapsen mt-ongelmiin on se, että vanhemmat hoitavat omat ongelmansa kuntoon.
En yhtään ihmettele, jos tämän pakkomielteisen jääräpäisen palstajankkaajan lapsi on masentunut. Johan sitä vähemmästäkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä masennuslääkkeitä jengi ihan huvikseen syö.
Kyllä syö. Monet näyttelee masentunutta, että saa pillereitä. Oikeasti.
Hikoilee kuin pieni sika, seksuaalisesti täysin haluton, ruokahalusta tulee järjetön, pahoinvointia, ummetusta, välinpitämättömyyttä, tunteet laimenee... Joo, on tosi kivoja viihdekäyttöön. Jos tarpeeksi vetää ja välttää SSRI-myrkytyksen, oksentamisen ja yliannostukseen kuolemisen, niin vaikutus on melkein lähellä piriä. Ja pillereitä tarvii siihen vain noin 100-200 kpl vahvuudesta riippuen, eli kolmen kuukauden tai puolen vuoden satsin.
Ennemmin kannattaa esittää psykoottista, saa pameja joilla on oikeasti jotain päihdyttävää vaikutusta. Tosin silloin joutuu myös osastohoitoon, mutta lääkkeet on vaan pakko saada että saa pään sekasin.
Joo ei. Kuule, niitä lääkkeitä ihan oikeasti otetaan ja määrätään vain tarpeeseen. Olisin mielummin syömättä SSRI-paskaa jos ilman sitä en olisi itsemurhan partaalla. Ammattilaisten käsissä joutuu usein odottamaan usean kuukauden ennen kuin lääkehoitoa kokeillaan.
Sovitaan, että tämä on näin (vaikka ei olisikaan). Miksi aidot ammattilaiset odottavat useita kuukausia ennen lääkehoitokokeilua?
niin, ei todellakaan odoteta missään, jos on keskivaikea masennus, tai pahempi, paniikkihäiriö, tai joku muu, jopa täysin fyysistä sairauksisa kärsivillekin usein ehdotettaan masennuslääkettä, kun valittaavat lääkäreille, ja lääkäri ei löydä sytä sairauksiin. näin kerrotaan kokoajan.
itelle tuputettiin myös. Toi on miljardibisness toi masennuslääkehysteria. Seurauksena lukemattomia lasten itsemurhia. Ikinä en tota paskaa antaisi lapselleni! Ennemmin mitä vaan, mutta en riskeeraisi hänen henkeä itsarin kautta. Typerät vanhemmat jotka luulee että se on joku apu lapsen masennukseen.
Tutkimukset sanoo että kävelyllä on aivan samat tulokset masennuksen hoidossa kun lääkeillä.
Pilleriuskovaisuus. Hyvässä ja pahassa. Kun uskoo, niin paranee. Ehkä ennen parani kun usko Jeesuksen parantavan? Samaa osittain. Mutta se vastaus: aidot ammattilaiset tietävät, että kun masentuu, normaalisti ihminen paranee muutamassa kuukaudessa. Eli ensin tulee laskuvaihe ja sitten alkaa näkyä tunnelin päässä valoa. Osa masentuu siten, ettei sitä nousua tule. Tälläin tarvitaan hoitoja. Ihmeellistä kyllä, keskivaikea-vaikea masennus, itsetuhoisuus jne paranee tehokkaimmin ECT-hoidolla, jossa on vähemmän haittavaikutuksia kuin missään lääkkeesä, mutta sen toimintamekanismeja ei tiedä kukaan! Eli bootataan aivot ja kas kummaa, se auttaa. Sinne meni serotoniiniteoriat sun muut romukoppaan saman tien.
Pienimmän haitan periaatteella pitäisi aina lähteä sieltä pienimmästä haitasta potilaalle. Näin sanoo lakikin. Potilaalla on myös oikeus hyvään hoitoon ja potilas voi tehdä päätöksen hoidostaan. Valitettavan usein on kuitenkin niin, että aidosti masentunut luottaa sokeasti lääkäriin, jolla ei välttämättä ole aikaa paneutua masennuksesi alkusyyhyn, oli se sitten somaattinen (elimellinen) tai psyykkinen. Yhteiskunnalle "halvin" ratkaisu on antaa sinulle purkki käteen ja palauttaa nopeasti takaisin töihin tuottamaan BKT:hen lisää numeroita. Yksilölle tämä ei välttämättä ole "halvin" ja "sopivin" ratkaisu, eikä välttämättä yksilön jälkeläisillekään molekyylibiologian näkökulmasta. Toki masentuneen äidin lapsit kärsivät, joten masentunutta äitiä tulee hoitaa. Tästä syystä, ja esimerkiksi telomeerien lyhentymisen vuoksi (tutustu Nobeliin aiheesta), olisi todella tärkeää luoda äideille vertaistukea, kuten Yhdysvalloissa, jossa myös masentunut tai masentumaan taipuneet äidit saisivat tukea. Tällä AV-palstalla he eivät sitä saa, se on varma.
Siis tämän kirjoitti hel-nyc.
Tässä tämä Nobelin palkintoon johtanut asia. Tutkittiin siis vammaisten lasten äitejä ja heidän telomeerejään. Tarkemmin https://www.nobelprize.org/nobel_prizes/medicine/laureates/2009/blackbu…
... ja telomeraasi tosiaan voi korjata asiaa, mutta se vaatii sitä vertaistukea.
Tuota paroxetinea ei ole ainakaan lapselleni määräystä Seronilissä.
Mikä siis olikaan ap:n pointti? Ilman mitään tieteellistä perustetta niputtaa parin jenkeissä myytävän lääkkeen sisältämä estrogeenijohdannainen JA kaikki Suomessa myytävät masennuslääkkeet.
Pelottelu on erittäin ikävää.