Lue keskustelun säännöt.
Miksi menit naimisiin?
Kommentit (102)
miksi luulette että homoparit taistelevat naimisiinmenon oikeudesta? siksi että häät on niin kivoi ja muuten ei todistettavasti olla sitouduttu tai rakastuneita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.
Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.
Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?
Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.
Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.
Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...
Huomaatko, että olet täysin tossun alla? Todella ikävää, että vaimosi käyttäytyy noin sinua kohtaan, mutta sinä myös mahdollistat sen, ja katkeruus sen kuin kasvaa ja kasvaa sisälläsi. Sinä "ajauduit" treenien vetäjäksi? Kaikkeen muuhunkin olet vain "ajautunut"? Hyvä mies, ole mies, ja lopeta tuo ajautuminen ja ajelehteminen. Enkä tarkoita, että ota ero, vaan nyt keskustelua vaimon kanssa raha-asioista sekä työnjaosta, jos asiat tosiaan ovat noin, kuin väität.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on pöyristyttävää, että ihmiset tekevät niin kauaskantoisen taloudellisen sopimuksen kuin avioliitto käymättä läpi ollenkaan, mitä ovat tekemässä. Ympärillä hölistäään vain rakkaudesta, kukka-asetelmista ja tyllipuvuista.
Avioliittoluvan saamiseksi pitäisi suorittaa joku koe, jossa selvitettäisiin, tuntevatko osapuolet avioliittolain!
Parisuhteen virallistaminen kaikille pareille sukupuoleen katsomatta. Puoli tuntia viranomaisen luona, kysymykset ja vastaukset rasti ruutuun systeemillä. Tahdotteko jakaa omaisuutenne, vai ei? Tahdotteko isyyden selvityksen tuleville lapsille, vai ei? Tahdotteko olla elatusvelvollisia toisillenne, kyllä vai ei? Lopputulos rekisteriin ja vihkimishommat muine lupauksineen papille tai kenelle tahansa halukkaalle. Ja avoliitto samaan asemaan kuin kämppissuhde. Ei oikeuksia, ei velvollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
miksi luulette että homoparit taistelevat naimisiinmenon oikeudesta? siksi että häät on niin kivoi ja muuten ei todistettavasti olla sitouduttu tai rakastuneita?
Avioliitto on etupäässä juridinen sopimus. Juhlia voi ilman naimisiinmenoa ja naimisiin voi mennä ilman juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastin ja rakastan miestäni. Haluttiin perustaa perhe ja ensin haluttiin sitoutua toisiimme kunnolla. Parin viikon päästä vietetään 18. hääpäivää. Meillä on kolme lasta ja oma talo. Kaiken olemme luoneet yhdessä. Haluan olla hänen kanssaan elämäni loppuun asti.
Eli sun mies on rakentanut, ollut töissä, tienannut kaiken, kantanut vastuun ja riskin. ja olet sitten ollut kotona ja osallistunut välillä vähän, mitä nyt olet pystynyt. just just.
En ole tuo aiempi kirjoittaja, mutta sanonpa silti, että vaikka sinulla olisi ollut tuollaisia kokemuksia, niin ne eivät todellakaan päde kaikkiin. Meidän perheessä me molemmat olemme täysiaikaisesti töissä. Mieheni tienaa jonkin verran enemmän, mutta se erotus meneekin autoon ja sen kuluihin. Itse en tarvitsisi autoa, ja voisin hyvin kulkea bussilla (minulla ei ole ajokorttia). Kotona tehdään työt puoliksi, vaikkei mitään "sääntöjä" siihen liittyen olekaan. Lapsia on kaksi, ja toisen ollessa pieni piti mieheni vanhempainvapaat 100% palkalla, ja toisen ollessa pieni pidin minä vanhempainvapaat 100% palkalla. Molemmat lapset aloittivat päiväkodin 1-vuotiaana, eli kotiin en jäänyt (huono äiti?). Eli ihan tasavertaisina puolisoina ja tienaajina tässä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihan puhtaasti rakkaudesta. Molemmat olimme köyhiä opiskelijoita ja seurustelleet muutaman vuoden. Olin korviani myöten rakastunut, kuten vissiin miehenikin. Olin kuitenkin yllättynyt, kun mieheni kosi, olin toki haaveillut häistä, mutta jotenkin ajattelin, että vasta parin vuoden päästä. Miellä oli ihanat, pienet häät ja romanttinen häämatka.
Olemme molemmat romanttisia ja tietyllä tapaa vanhanaikaisia, joten kyllä alusta asti seurustelu oli ns. vakavaa ja molemmilla avioliitto mielessä. Ja heti alussa puhuimme, että teemme kaikkemme, että avioliittomme kestää ja on onnellinen. Nyt yhteisiä vuosia on lähes 30, avioliittoa siis muutama vähemmän, kolme aikuistuvaa lasta. Monenlaista on vuosiin mahtunut, iloja ja suruja, onnea ja vaikeita aikoja, aina on jaksettu odottaa parempaa aikaa, jos on ollut huonompi hetki. Nyt keski-iässä elämä on seesteistä ja tuntuu, että onnellisuus ja rakkaus lisääntyy päivä päivältä. Kiitollisin mielin olen.
Minun syyni tärkeysjärjestyksessä:
Kivampi uusi sukunimi
Kiva että on lasten kanssa sama sukunimi
Kivaa olla vaimo
Kivaa uhkailla avioerolla
Kivaa näyttää itselle (ja muille?) että on tahto viettää loppuelämä yhdessä
Rakkautta oli ilman aviotakin, siihen ei liitto taida meillä liittyä
On se avioliitto siis tuonut paljon kivaa, ei mitään huonoa ainakaan tule mieleen. Maistraatissa mentiin ilman juhlia kahden lapsen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikki rahat täysin erillään avioehdolla ja testamentilla, jotka teetin itse ja mies allekirjoitti. Järki siis leikkasi onneksi silloinkin, vaikka mies tuntui harlekiini-kohtalolta...
Naimisiin mentiin, koska olin niin tulisesti rakastunut mieheeni ja halusin, että kaikki näkevät, että hän on minun ja että minä olen hänen. Ehkä vielä niin päin, että muut naiset näkevät, että tuo täydellinen unelmamies on kelpuuttanut minut ihan vaimokseen asti... :)
Nyt tajuan, ettei tämä taida kauhean kauan kestääkään, kun mies on välillä henkisesti väkivaltainen. Nyt on tosin mennyt hyvin kesän ajan ja nuo huonot hetket tuntuvat vain kaukaiselta unelta. Mutta vaikka erottaisiinkin, niin ei tämä ole hukkaan mennyt, onpa tullut koettua avioliitto ja omat häät edes kerran elämässä. En toistaisi enää, mutta eipä tarvitse ajatella jääneensä jostain ihmeellisestä paitsi kuolinvuoteellaan.
Tuota en ole koskaan käsittänyt, että jokin tekemätön asia kaduttaisi kuolinvuoteella. Silloinhan juuri millään menneellä ei ole väliä, on vain ne muutamat hetket jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vain rakkaudesta, vai käytännön syistä?
Sekä että. Rakkauteen olisi tietysti riittänyt avoliittokin, mutta meidän tapauksessa avioliitto oli myös käytännön järjestelynä parempi. Kumpikin haluttiin siis ennen muuta perhe-elämää ja lapsia ja niihin liittyvää arkista rakkautta ja huolenpitoa, ei eletty mitään haaveellisten romanttisten kuvitelmien huumaa enää (joka varmaan monen mielestä on sitä tosi rakkautta - me ajattelimme toisin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska se oli järkevää. Olimme aikeissa hakea lainaa ja ostaa talon, ajattelimme että ennen näitä järjestelyjä olisi hyvä mennä naimisiin. Halusin avioliiton juridiset hyödyt ja halusin olla naimisissa ensin, ennen kuin aletaan mahdollisesti miettiä lapsia.
Mieheni taisi ajatella asian vähän enemmän romanttisesti ja sekin tuntui ihan mukavalta. Minä vaan en oikein osaa pitää avioliittoa muuna kuin käytännöllisenä sopimuksena, johtunee siitä että lähisuvussani on avioerottu kolmessa polvessa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.
Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.
Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?
Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.
Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.
Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...
Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Tässä miehille kunnon oppimateriaalia siitä, miksi valita MGTOW. Toki betavässykät voivat parannella omalla kustannuksellaan naisten elintasoa niin halutessaan.
Miksi miehen elintaso ei nouse, kun nainen maksaa puolet kuluista? Ei minunkaan mieheni olisi voinut ostaa tätä nykyistä asuntoamme yksin, en tosin minäkään. Yhdessä se onnistui. En ymmärrä, miksi minä olisin tässä se hyväksikäyttäjä.
Olisin voinut mennen tullen ostaa yksin ensimmäisen yhteisen asuntomme (rivari, 4h+k+s, 90 m2). Se olsii vielä tänäänkin aivan riittävä poikamiehelle ja ennen kaikkea, aikoja sitten maksettu velattomaksi. Minulla olisi noin 120-150 kE nyt säästössä/sijoituksissa "pahaa päivää varten" yms jos olisin älynnyt pysyä poikamiehenä.
Sen sijaan tein sen keskimääräisen lampaan vihoviimeisen virheen eli perheellistyin. Sen seurauksena OKT keskiluokkaiseen "parempien ihmisten ankkalampeen", ja vieläkin velkaa 130 kE josta minä maksan leijonanosan toistaiseksi. Ja sijoituksia vain 15000 ekun edestä :(
Enkä todellakaan koe saavani mitään tästä kunnon iskän elämästä, pelkkää vaatimusta niin taloudellisesti kuin ajankäytöllisesti, jopa sen suhteen keitä pitää tavata milloinkin.
Perkele^2 kun oli typerys joskus silloin kauan sitten. Nyt onneksi olen sen verran kyrpiintynyt että sanon suoraan asioista naiselle, jota joskus mukamas rakastinkin vielä. Hän ulvoo sitä kun "sä et ole se jonka kanssa menin yhteen". Ehei, nyt se vaan tulee esiin mitä pidin piilossa...
On sillä pillulla iso mahti kun sai sinut ostamaan omakotitalon ilman haluasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa suhteista noin 80% toimia toimeentulemisen periaatteella.Tietty pitää jotain kiintymystä olla toiseen, mutta status parisuhteesta ja kulujen puolittaminen tuntuu olevan liian monen suhteen kivijalka.Ja tietty se vakkaripano samassa pedissä.Onko rakkautta?On varmaan ruokaan, rahaan ja lomailuun.
Jos molemmat on tyytyväisiä, niin mikäs vika tuossa asetelmassa? Ei luulisi sinun persettäsi kutittelevan toisten yksityisasiat.
Ei mitään vikaa mielestäni.Lopettakaa samalla se vitun rakkaudesta mussuttaminen, kun jokainen tietää mistä homma kuitenkin koostuu.
Kiintymys on rakkautta. Sinähän myönsit, että jotain sellaista kuitenkin pitää olla?
Mukavaahan se, jos bonuksena saa vakkaripanon samaan petiin ja kulujen puolittamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut mennen tullen ostaa yksin ensimmäisen yhteisen asuntomme (rivari, 4h+k+s, 90 m2). Se olsii vielä tänäänkin aivan riittävä poikamiehelle ja ennen kaikkea, aikoja sitten maksettu velattomaksi. Minulla olisi noin 120-150 kE nyt säästössä/sijoituksissa "pahaa päivää varten" yms jos olisin älynnyt pysyä poikamiehenä.
Sen sijaan tein sen keskimääräisen lampaan vihoviimeisen virheen eli perheellistyin. Sen seurauksena OKT keskiluokkaiseen "parempien ihmisten ankkalampeen", ja vieläkin velkaa 130 kE josta minä maksan leijonanosan toistaiseksi. Ja sijoituksia vain 15000 ekun edestä :(
Enkä todellakaan koe saavani mitään tästä kunnon iskän elämästä, pelkkää vaatimusta niin taloudellisesti kuin ajankäytöllisesti, jopa sen suhteen keitä pitää tavata milloinkin.
Perkele^2 kun oli typerys joskus silloin kauan sitten. Nyt onneksi olen sen verran kyrpiintynyt että sanon suoraan asioista naiselle, jota joskus mukamas rakastinkin vielä. Hän ulvoo sitä kun "sä et ole se jonka kanssa menin yhteen". Ehei, nyt se vaan tulee esiin mitä pidin piilossa...
Miksi olet vieläkin lammas etkä eroa?
Meille avioliitto ei ollut iso juttu. Kumpikin koki sitoutuneensa toiseen jo suhteen alussa, koska rakastuimme todella intohimoisesti silloin. Menimme naimisiin esikoisen odotusaikana lähinnä käytännön syistä (olisimme toistemme lähiomaiset esim. jos toinen joutuu sairaalaan, saa automaattisesti tietoja, ei tarvitse tunnustaa lasta lastenvalvojalla ym. pientä). Mutta oli siinä pieni emotionaalinen komponentti myös, tuntui hyvältä olla lain ja yhteiskunnan "virallistama" puoliso. Häitä emme viettäneet joten ne eivät olleet syynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.
Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.
Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?
Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.
Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.
Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...
Ei kai tämä avioliittoon liity, vaan isyyteen ja toisaalta luonteeseesi. Kenenkään ei ole pakko lapsia tehdä ja perhe-elämän ei tarvitse olla kärsimystä jos niitä tekeekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.
Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.
Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?
Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.
Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.
Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...
Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota.
Minä alapeukutin siksi, koska tuo mies ei tee asialle mitään vaikka on jo pitkään siitä täällä valittanut. Ehdotin aiemmin, että mies voi tehdä laskelman menoista, esittää sen vaimolle ja sopia, että kulut jaetaan vaikka nettotulojen suhteessa. Eipä ole kommenttia kuulunut.
Sanoin myös, että ero voisi olla ihan hyvä ratkaisu. En minäkään ymmärrä, miksi pitää jatkaa elämää, jota ei halunnut. Eroaminen ei nyky-Suomessa ole edes vaikeaa.
Jos eroaminen ei vielä kuulusta hyvälle, niin pariterapia voisi olla kokeilemisen arvoinen. Talot ja autot voi vaihtaa halvempiin. Nyt vaan kaikki teot jää tekemättä, ehkä sitä vaimoa on vaan helpompi moittia.
Keskinäisestä rakkaudesta mieheni kanssa, halusimme/haluamme jakaa elämämme yhdessä. Lisäksi avioliitto on juridisesti parempi järjestely lapsemme kannalta kuin avoliitto, mikäli toiselle vanhemmista tapahtuisi jotain pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.
Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.
Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?
Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.
Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.
Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...
Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota.
Koskaan ei ole myöhäistä erota... Entä ne lapset? Saako ne heittää vaan orpokotiin? Ja miten tässä on taas niin, että mies on se raukka, joka on mukamas törkeästi huijattu perhettä perustamaan, ja elämä on täynnä velvoitteita? Ja naisellahan niitä ei ole? Huh huh. Eiköhän se Suomessa monessa perheessä ole niin, että nainen pyörittää taloutta aika lailla 100%, ja mies vaan menee siinä mukana.
Rakkaudesta ja aika pitkälti käytännön syistä. Minulla ei ollut kansalaisuutta, vaikka opiskelijavisa olikin. Mies myös taisi olla jo aika valmista kauraa sitoutumaan, kun kerran seurustelusuhteeseenkin ensimmäistä kertaa eläissään lähti. Ylipäänsä ensimmäiset vuodet menivät aika huumassa. Arki taisi astua elämään vasta lasten myötä.