Miksi menit naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.

Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.

Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?

Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.

Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.

Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...

Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota. 

Koskaan ei ole myöhäistä erota... Entä ne lapset? Saako ne heittää vaan orpokotiin? Ja miten tässä on taas niin, että mies on se raukka, joka on mukamas törkeästi huijattu perhettä perustamaan, ja elämä on täynnä velvoitteita? Ja naisellahan niitä ei ole? Huh huh. Eiköhän se Suomessa monessa perheessä ole niin, että nainen pyörittää taloutta aika lailla 100%, ja mies vaan menee siinä mukana.

Aika harva mies tajuaa, millainen taloudellinen taakka se on, kun nainen ei suostukaan enää lasten teon jälkeen kantamaan tasavertaista taloudellista vastuuta kaikesta, mutta jostain syystä kokee, että kaikki muu kuuluu jakaa tasan - kuten kotityöt. Mutta heti, kun sanotaan, että pitäisi tosiaan rakentaa uraakin ja yrittää ottaa myös se muu vastuu niin nousee kauhea haloo, että ei vaan sovi. 

Minua ainakin hävettäisi suunnattomasti olla kenenkäämn Vaimo. Mies on kuitenkin vielä Mies, kun menee naimisiin - korkeintaa aviomies. Mutta naisesta tulee Vaimo - koko sanalla on niin äärimmäisen ikävä kaiku ja pelkkä ikävä historiallinen taakka sillä sanalla tekee se, etten koskaan halua siihen assosisoitua. Ja vaikka eroaisikin, ei koskaan saa enää olla Miss. Tämä on yksi syistä, miksi en yhdenkään miehen kanssa olen avioon suostunut. 

Olen myös huomannut, että vaikkei sitä ääneen myönnetä niin kyllä monella naisella se talous ja raha on kuitenkin siellä taustalla. Kun se avioliitto heidän mielestään poistaa juuri tuon velvollisuuden kantaa perheestä yhtäläinen taloudellinen vastuu miehen kanssa - samalla kuitenkin lyödään sillä ajattelumallilla valtava naula siihen avioliiton arkkuun. Itse olen rakentanut urani ja tulotasoni enkä tarvitse kenenkään toisen tuloja turvaamaan enää mitään. Sekin poistaa tarpeen mennä naimisiin. Ainoa vaihtoehto, jolloin harkitsen avioliittoa on, jos olemme pitkään yhdessä nykyisen mieheni kanssa ja kuolema alkaa olla jo vaihtoheto joko iän tai sairauden muodossa, niin avioliitto on hyvä talousjärjestely kuoleman varalle. Muuten en kyllä mistään hinnasta luovu oikeudestani olla Neiti. Ja rakastan miestäni uskomattoman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.

Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.

Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?

Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.

Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.

Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...

Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota. 

Olen nainen ja alapeukutin siksi, että tuo vässykkä on mennyt tekemään asioita vain siksi, että niin muka KUULUU tehdä. Ja nyt marisee täällä, sen sijaan että irtautuisi tilanteestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.

Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.

Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?

Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.

Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.

Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...

Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota. 

Koskaan ei ole myöhäistä erota... Entä ne lapset? Saako ne heittää vaan orpokotiin? Ja miten tässä on taas niin, että mies on se raukka, joka on mukamas törkeästi huijattu perhettä perustamaan, ja elämä on täynnä velvoitteita? Ja naisellahan niitä ei ole? Huh huh. Eiköhän se Suomessa monessa perheessä ole niin, että nainen pyörittää taloutta aika lailla 100%, ja mies vaan menee siinä mukana.

Aika harva mies tajuaa, millainen taloudellinen taakka se on, kun nainen ei suostukaan enää lasten teon jälkeen kantamaan tasavertaista taloudellista vastuuta kaikesta, mutta jostain syystä kokee, että kaikki muu kuuluu jakaa tasan - kuten kotityöt. Mutta heti, kun sanotaan, että pitäisi tosiaan rakentaa uraakin ja yrittää ottaa myös se muu vastuu niin nousee kauhea haloo, että ei vaan sovi. 

Eikös tuo toimi ihan samalla lailla toiseenkin suuntaan? Huomattavasti useammin kuulee samasta ongelmasta, mutta toisin päin, eli mies on se, joka ei osallistu perheen yhteisiin menoihin. Harvoin kuulee, että nainen olisi se, joka säästää rahaa itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.

Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.

Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?

Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.

Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.

Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...

Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota. 

Koskaan ei ole myöhäistä erota... Entä ne lapset? Saako ne heittää vaan orpokotiin? Ja miten tässä on taas niin, että mies on se raukka, joka on mukamas törkeästi huijattu perhettä perustamaan, ja elämä on täynnä velvoitteita? Ja naisellahan niitä ei ole? Huh huh. Eiköhän se Suomessa monessa perheessä ole niin, että nainen pyörittää taloutta aika lailla 100%, ja mies vaan menee siinä mukana.

Aika harva mies tajuaa, millainen taloudellinen taakka se on, kun nainen ei suostukaan enää lasten teon jälkeen kantamaan tasavertaista taloudellista vastuuta kaikesta, mutta jostain syystä kokee, että kaikki muu kuuluu jakaa tasan - kuten kotityöt. Mutta heti, kun sanotaan, että pitäisi tosiaan rakentaa uraakin ja yrittää ottaa myös se muu vastuu niin nousee kauhea haloo, että ei vaan sovi. 

Eikös tuo toimi ihan samalla lailla toiseenkin suuntaan? Huomattavasti useammin kuulee samasta ongelmasta, mutta toisin päin, eli mies on se, joka ei osallistu perheen yhteisiin menoihin. Harvoin kuulee, että nainen olisi se, joka säästää rahaa itselleen.

En ole kuullut sellaisesta koskaan. Mies lähes poikkeuksetta tienaa enemmän, koska on viitsinyt sen uran rakentaa vastuullisena ihmisenä (nainen taas hakeutuu jollekin hoitoalalle "ku se on niin kivaa") ja on ottanut ne asuntolainat ja muut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.

Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.

Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?

Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.

Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.

Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...

Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota. 

Koskaan ei ole myöhäistä erota... Entä ne lapset? Saako ne heittää vaan orpokotiin? Ja miten tässä on taas niin, että mies on se raukka, joka on mukamas törkeästi huijattu perhettä perustamaan, ja elämä on täynnä velvoitteita? Ja naisellahan niitä ei ole? Huh huh. Eiköhän se Suomessa monessa perheessä ole niin, että nainen pyörittää taloutta aika lailla 100%, ja mies vaan menee siinä mukana.

Aika harva mies tajuaa, millainen taloudellinen taakka se on, kun nainen ei suostukaan enää lasten teon jälkeen kantamaan tasavertaista taloudellista vastuuta kaikesta, mutta jostain syystä kokee, että kaikki muu kuuluu jakaa tasan - kuten kotityöt. Mutta heti, kun sanotaan, että pitäisi tosiaan rakentaa uraakin ja yrittää ottaa myös se muu vastuu niin nousee kauhea haloo, että ei vaan sovi. 

Eikös tuo toimi ihan samalla lailla toiseenkin suuntaan? Huomattavasti useammin kuulee samasta ongelmasta, mutta toisin päin, eli mies on se, joka ei osallistu perheen yhteisiin menoihin. Harvoin kuulee, että nainen olisi se, joka säästää rahaa itselleen.

En ole kuullut sellaisesta koskaan. Mies lähes poikkeuksetta tienaa enemmän, koska on viitsinyt sen uran rakentaa vastuullisena ihmisenä (nainen taas hakeutuu jollekin hoitoalalle "ku se on niin kivaa") ja on ottanut ne asuntolainat ja muut. 

OT, mutta eipä ne miesten ammattivalinnat yleensä sen "vastuullisempia" ole. Miehet hakeutuvat töihin kiinnostustensa mukaisesti ihan siinä kuin naisetkin. Jostakin kumman syystä vain koneen hoitamisesta maksetaan enemmän kuin ihmisen hoitamisesta.

Itse olen nainen teknisellä alalla, ja ihmettelen, miten niin hauskasta hommasta maksetaan enemmän kuin vaikka jollekin lastentarhan työntekijälle, jonka pitää kestää sitä meteliä ja pyyhkiä kakkapyllyjä päivät pitkät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.

Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.

Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?

Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.

Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.

Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...

Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota. 

Koskaan ei ole myöhäistä erota... Entä ne lapset? Saako ne heittää vaan orpokotiin? Ja miten tässä on taas niin, että mies on se raukka, joka on mukamas törkeästi huijattu perhettä perustamaan, ja elämä on täynnä velvoitteita? Ja naisellahan niitä ei ole? Huh huh. Eiköhän se Suomessa monessa perheessä ole niin, että nainen pyörittää taloutta aika lailla 100%, ja mies vaan menee siinä mukana.

Aika harva mies tajuaa, millainen taloudellinen taakka se on, kun nainen ei suostukaan enää lasten teon jälkeen kantamaan tasavertaista taloudellista vastuuta kaikesta, mutta jostain syystä kokee, että kaikki muu kuuluu jakaa tasan - kuten kotityöt. Mutta heti, kun sanotaan, että pitäisi tosiaan rakentaa uraakin ja yrittää ottaa myös se muu vastuu niin nousee kauhea haloo, että ei vaan sovi. 

Eikös tuo toimi ihan samalla lailla toiseenkin suuntaan? Huomattavasti useammin kuulee samasta ongelmasta, mutta toisin päin, eli mies on se, joka ei osallistu perheen yhteisiin menoihin. Harvoin kuulee, että nainen olisi se, joka säästää rahaa itselleen.

En ole kuullut sellaisesta koskaan. Mies lähes poikkeuksetta tienaa enemmän, koska on viitsinyt sen uran rakentaa vastuullisena ihmisenä (nainen taas hakeutuu jollekin hoitoalalle "ku se on niin kivaa") ja on ottanut ne asuntolainat ja muut. 

OT, mutta eipä ne miesten ammattivalinnat yleensä sen "vastuullisempia" ole. Miehet hakeutuvat töihin kiinnostustensa mukaisesti ihan siinä kuin naisetkin. Jostakin kumman syystä vain koneen hoitamisesta maksetaan enemmän kuin ihmisen hoitamisesta.

Itse olen nainen teknisellä alalla, ja ihmettelen, miten niin hauskasta hommasta maksetaan enemmän kuin vaikka jollekin lastentarhan työntekijälle, jonka pitää kestää sitä meteliä ja pyyhkiä kakkapyllyjä päivät pitkät.

OT, mutta kyse on varmaan siitä, että yksityisellä sektorilla on mahdollista maksaa parempia palkkoja kuin julkisella, jossa useimmat hoivatyöpaikat ovat. Ei poliiseilla tai palomiehillä kovin kummoiset palkat ole, vaikka miesvaltaisilla aloilla ovatkin.

LTO:lle pitäisi maksaa kyllä todella reilusti enemmän, ovat häpeällisessä palkkakuopassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.

Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.

Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?

Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.

Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.

Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...

Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota. 

Koskaan ei ole myöhäistä erota... Entä ne lapset? Saako ne heittää vaan orpokotiin? Ja miten tässä on taas niin, että mies on se raukka, joka on mukamas törkeästi huijattu perhettä perustamaan, ja elämä on täynnä velvoitteita? Ja naisellahan niitä ei ole? Huh huh. Eiköhän se Suomessa monessa perheessä ole niin, että nainen pyörittää taloutta aika lailla 100%, ja mies vaan menee siinä mukana.

Aika harva mies tajuaa, millainen taloudellinen taakka se on, kun nainen ei suostukaan enää lasten teon jälkeen kantamaan tasavertaista taloudellista vastuuta kaikesta, mutta jostain syystä kokee, että kaikki muu kuuluu jakaa tasan - kuten kotityöt. Mutta heti, kun sanotaan, että pitäisi tosiaan rakentaa uraakin ja yrittää ottaa myös se muu vastuu niin nousee kauhea haloo, että ei vaan sovi. 

Eikös tuo toimi ihan samalla lailla toiseenkin suuntaan? Huomattavasti useammin kuulee samasta ongelmasta, mutta toisin päin, eli mies on se, joka ei osallistu perheen yhteisiin menoihin. Harvoin kuulee, että nainen olisi se, joka säästää rahaa itselleen.

En ole kuullut sellaisesta koskaan. Mies lähes poikkeuksetta tienaa enemmän, koska on viitsinyt sen uran rakentaa vastuullisena ihmisenä (nainen taas hakeutuu jollekin hoitoalalle "ku se on niin kivaa") ja on ottanut ne asuntolainat ja muut. 

Mies tienaa (joissain tapauksissa!) enemmän juu, ja laittaa rahat säästöön omalle säästötilille tai omiin harrastuksiinsa (esim. ryyppäys ja tekniikka), kun taas nainen pyörittää taloutta ja perhettä, hankkii lapsille vaatteet ja lelut ja muut miehen mielestä "turhakkeet" sillä hoitajan palkallansa tai pahimmassa tapauksessa kotihoidontuellansa. Naisella ei ole aikaa/mahdollisuutta opiskella ja panostaa uraan, koska pyörittää taloutta 24/7.

En ole koskaan kuullut yhdestäkään suomalaisesta perheestä, jossa mies yksin olisi hankkinut asuntolainan ja maksaisi sitä yksin. Voisin kuvitella, että valtaosassa perheitä, joissa näin on, niin nainen kyllä pyörittää taloutta aika lailla 100%.

Itse asun ulkomailla, maassa, jossa miesten ja naisten tasa-arvo on paremmalla tolalla, kuin Suomessa, ja suorastaan järkytyn siitä, kuinka pitkälti naiset pyörittävät Suomessa taloutta ja kotia lähes yksin töiden ohella. Täällä miehet osallistuvat lastenhoitoon ja kotitöihin siinä missä naisetkin. 

Olen asunut myös mm. Venäjällä. Venäjällä naiset toki hoitavat lapset ja kodin mukisematta, mutta KUKAAN ei oleta, että he ovat taloudellisesti vastuussa yhtään mistään - se on 100% miehen vastuulla. On yksinomaan miehen vastuulla perheen talous. Miehen vastuulla on asuntolainat ja muut, ja harva venäläisnainen huolii miestä, jolla ei ole asuntoa ja autoa valmiina. Lisäksi miehen tulee maksaa naisen "huolto ja ylläpito", eli kampaajat, manikyyrit, pedikyyrit, kauneushoidot, meikit, tuoksut, turkikset jne. Miestä pidetään ihan yleisesti röyhkimyksenä, jos hän ei näitä naisellensa kustanna. Miehen tulee aina ajatella ensin naistansa, sen jälkeen lapsiansa, sitten appivanhempiansa, omia vanhempiansa ja viimeisenä vasta itseään ja omia tarpeitaan. Aika rankkaa. 

 Suomessa monet naiset hoitavat lapset ja kodin, ja LISÄKSI tienaavat vielän rahaakin lähes siinä missä miehetkin. Suomalainen tasa-arvo tarkoittaa käytännössä tuplatyötä ja -vastuuta naisille. Huonosti pelattu! Ei käy kateeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.

Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.

Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?

Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.

Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.

Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...

Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota. 

Koskaan ei ole myöhäistä erota... Entä ne lapset? Saako ne heittää vaan orpokotiin? Ja miten tässä on taas niin, että mies on se raukka, joka on mukamas törkeästi huijattu perhettä perustamaan, ja elämä on täynnä velvoitteita? Ja naisellahan niitä ei ole? Huh huh. Eiköhän se Suomessa monessa perheessä ole niin, että nainen pyörittää taloutta aika lailla 100%, ja mies vaan menee siinä mukana.

Aika harva mies tajuaa, millainen taloudellinen taakka se on, kun nainen ei suostukaan enää lasten teon jälkeen kantamaan tasavertaista taloudellista vastuuta kaikesta, mutta jostain syystä kokee, että kaikki muu kuuluu jakaa tasan - kuten kotityöt. Mutta heti, kun sanotaan, että pitäisi tosiaan rakentaa uraakin ja yrittää ottaa myös se muu vastuu niin nousee kauhea haloo, että ei vaan sovi. 

Eikös tuo toimi ihan samalla lailla toiseenkin suuntaan? Huomattavasti useammin kuulee samasta ongelmasta, mutta toisin päin, eli mies on se, joka ei osallistu perheen yhteisiin menoihin. Harvoin kuulee, että nainen olisi se, joka säästää rahaa itselleen.

En ole kuullut sellaisesta koskaan. Mies lähes poikkeuksetta tienaa enemmän, koska on viitsinyt sen uran rakentaa vastuullisena ihmisenä (nainen taas hakeutuu jollekin hoitoalalle "ku se on niin kivaa") ja on ottanut ne asuntolainat ja muut. 

OT, mutta eipä ne miesten ammattivalinnat yleensä sen "vastuullisempia" ole. Miehet hakeutuvat töihin kiinnostustensa mukaisesti ihan siinä kuin naisetkin. Jostakin kumman syystä vain koneen hoitamisesta maksetaan enemmän kuin ihmisen hoitamisesta.

Itse olen nainen teknisellä alalla, ja ihmettelen, miten niin hauskasta hommasta maksetaan enemmän kuin vaikka jollekin lastentarhan työntekijälle, jonka pitää kestää sitä meteliä ja pyyhkiä kakkapyllyjä päivät pitkät.

Et ilmeisesti ole pahemmin aiheeseen tutustunut? 

Miehet nimenomaan hakeutuvat aloille enemmän vastuullisesta näkökulmasta eikä niinkään vain sen sen hetkisen mielenkiinnon pohjalta. Mietitään, että millä tulotasolla voidaan elää - ja mahdollisesti elättää perhe. 

Ja nimenomaan naiset hakeutuvat enemmän sen mukaan, että mikä on kivaa. Eivät mieti juurikaan sen työn tuomaa taloudellista etua, ajattelevat, että se riittää, jos työ on kivaa ja siinä konee tekeväntä jotain tärkeää. Naiset ovat myös harvemmin huolissaan jatkon taloudellisesta vastuunkannosta, koska herkästi ajatellaan, että onhan siinä sitten se puoliso. 

Tasa-arvo nyt kun ei ole pelkästään etuja vaan myös velvollisuuksia. Velvollisuus on myös sitä elättämistä, jos kerran haluaa perheen. Ja ei ole mitään outoa, että palkka on alhainen aloilla, jonne on paljon tunkua ja helppo kouluttaa työvoimaa ja korkeampi aloilla, jonne on vaikeampi kouluttaa työvoimaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.

Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.

Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?

Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.

Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.

Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...

Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota. 

Koskaan ei ole myöhäistä erota... Entä ne lapset? Saako ne heittää vaan orpokotiin? Ja miten tässä on taas niin, että mies on se raukka, joka on mukamas törkeästi huijattu perhettä perustamaan, ja elämä on täynnä velvoitteita? Ja naisellahan niitä ei ole? Huh huh. Eiköhän se Suomessa monessa perheessä ole niin, että nainen pyörittää taloutta aika lailla 100%, ja mies vaan menee siinä mukana.

Aika harva mies tajuaa, millainen taloudellinen taakka se on, kun nainen ei suostukaan enää lasten teon jälkeen kantamaan tasavertaista taloudellista vastuuta kaikesta, mutta jostain syystä kokee, että kaikki muu kuuluu jakaa tasan - kuten kotityöt. Mutta heti, kun sanotaan, että pitäisi tosiaan rakentaa uraakin ja yrittää ottaa myös se muu vastuu niin nousee kauhea haloo, että ei vaan sovi. 

Eikös tuo toimi ihan samalla lailla toiseenkin suuntaan? Huomattavasti useammin kuulee samasta ongelmasta, mutta toisin päin, eli mies on se, joka ei osallistu perheen yhteisiin menoihin. Harvoin kuulee, että nainen olisi se, joka säästää rahaa itselleen.

En ole kuullut sellaisesta koskaan. Mies lähes poikkeuksetta tienaa enemmän, koska on viitsinyt sen uran rakentaa vastuullisena ihmisenä (nainen taas hakeutuu jollekin hoitoalalle "ku se on niin kivaa") ja on ottanut ne asuntolainat ja muut. 

Mies tienaa (joissain tapauksissa!) enemmän juu, ja laittaa rahat säästöön omalle säästötilille tai omiin harrastuksiinsa (esim. ryyppäys ja tekniikka), kun taas nainen pyörittää taloutta ja perhettä, hankkii lapsille vaatteet ja lelut ja muut miehen mielestä "turhakkeet" sillä hoitajan palkallansa tai pahimmassa tapauksessa kotihoidontuellansa. Naisella ei ole aikaa/mahdollisuutta opiskella ja panostaa uraan, koska pyörittää taloutta 24/7.

En ole koskaan kuullut yhdestäkään suomalaisesta perheestä, jossa mies yksin olisi hankkinut asuntolainan ja maksaisi sitä yksin. Voisin kuvitella, että valtaosassa perheitä, joissa näin on, niin nainen kyllä pyörittää taloutta aika lailla 100%.

Itse asun ulkomailla, maassa, jossa miesten ja naisten tasa-arvo on paremmalla tolalla, kuin Suomessa, ja suorastaan järkytyn siitä, kuinka pitkälti naiset pyörittävät Suomessa taloutta ja kotia lähes yksin töiden ohella. Täällä miehet osallistuvat lastenhoitoon ja kotitöihin siinä missä naisetkin. 

Olen asunut myös mm. Venäjällä. Venäjällä naiset toki hoitavat lapset ja kodin mukisematta, mutta KUKAAN ei oleta, että he ovat taloudellisesti vastuussa yhtään mistään - se on 100% miehen vastuulla. On yksinomaan miehen vastuulla perheen talous. Miehen vastuulla on asuntolainat ja muut, ja harva venäläisnainen huolii miestä, jolla ei ole asuntoa ja autoa valmiina. Lisäksi miehen tulee maksaa naisen "huolto ja ylläpito", eli kampaajat, manikyyrit, pedikyyrit, kauneushoidot, meikit, tuoksut, turkikset jne. Miestä pidetään ihan yleisesti röyhkimyksenä, jos hän ei näitä naisellensa kustanna. Miehen tulee aina ajatella ensin naistansa, sen jälkeen lapsiansa, sitten appivanhempiansa, omia vanhempiansa ja viimeisenä vasta itseään ja omia tarpeitaan. Aika rankkaa. 

 Suomessa monet naiset hoitavat lapset ja kodin, ja LISÄKSI tienaavat vielän rahaakin lähes siinä missä miehetkin. Suomalainen tasa-arvo tarkoittaa käytännössä tuplatyötä ja -vastuuta naisille. Huonosti pelattu! Ei käy kateeksi.

Tämä nyt on aivan silkkaa valetta. Ensinnäkin se ura kyllä rakennetaan ENNEN lapsia. Sitä varten on olemassa vanhempainvapaa, että se jaetaan miehen kanssa tasan. Nämä sovitaan ennen sitä muksun hankkimista sen miehen kanssa. 

Suomessa se miehen osuus asuntolainasta on yleensä paljon suurempi kuin naisen. Nainen osallistuu pienellä summalla. Ja kyllä pitää olla keskinkertainen tyhmä nainen, jos kaikki lasten kulut yksin kustantaa. Tuollaiset kuitenkin normaaleissa suhteissa sovitaan etukäteen. Suomalainen nainen on vaan marttyyri, joka katkerana vääntää jokaisen kotityön. Kyllä se on sen naisen syy, joka tuohon kuvailemaasi tilanteeseen ryhtyy. Ensinnäkin pitäisi vähän katsoa, että kenen kanssa niitä lapsia tekee ja toisennakin pitäisi olla ehdottomasti laissa säädetty, että vanhempainvapaa jaetaan puoliksi. 

Täällä se nainen ei vaan halua olla kuin se ikuinen marttyyri ja uhrautuja, joka elää omien asettamiensa sääntöjen mukaan. Sanon tämän siksi, että se nainen siihen tilanteeseen jää. Jos olisi alunperinkin hoitanut asiat fiksusti ja huomaa, että ennen lapsia tehdyt sopimukset ei pidä niin se on erittäin helppo lähteä ja pistää yhteishuoltajuus. Mutta sitten menettää marttyyriaseman ja onkin yhtäkkiä oman elämänsä Johtaja. Niin eihän sellainen sovi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.

Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.

Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?

Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.

Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.

Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...

Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota. 

Koskaan ei ole myöhäistä erota... Entä ne lapset? Saako ne heittää vaan orpokotiin? Ja miten tässä on taas niin, että mies on se raukka, joka on mukamas törkeästi huijattu perhettä perustamaan, ja elämä on täynnä velvoitteita? Ja naisellahan niitä ei ole? Huh huh. Eiköhän se Suomessa monessa perheessä ole niin, että nainen pyörittää taloutta aika lailla 100%, ja mies vaan menee siinä mukana.

Aika harva mies tajuaa, millainen taloudellinen taakka se on, kun nainen ei suostukaan enää lasten teon jälkeen kantamaan tasavertaista taloudellista vastuuta kaikesta, mutta jostain syystä kokee, että kaikki muu kuuluu jakaa tasan - kuten kotityöt. Mutta heti, kun sanotaan, että pitäisi tosiaan rakentaa uraakin ja yrittää ottaa myös se muu vastuu niin nousee kauhea haloo, että ei vaan sovi. 

Eikös tuo toimi ihan samalla lailla toiseenkin suuntaan? Huomattavasti useammin kuulee samasta ongelmasta, mutta toisin päin, eli mies on se, joka ei osallistu perheen yhteisiin menoihin. Harvoin kuulee, että nainen olisi se, joka säästää rahaa itselleen.

En ole kuullut sellaisesta koskaan. Mies lähes poikkeuksetta tienaa enemmän, koska on viitsinyt sen uran rakentaa vastuullisena ihmisenä (nainen taas hakeutuu jollekin hoitoalalle "ku se on niin kivaa") ja on ottanut ne asuntolainat ja muut. 

OT, mutta eipä ne miesten ammattivalinnat yleensä sen "vastuullisempia" ole. Miehet hakeutuvat töihin kiinnostustensa mukaisesti ihan siinä kuin naisetkin. Jostakin kumman syystä vain koneen hoitamisesta maksetaan enemmän kuin ihmisen hoitamisesta.

Itse olen nainen teknisellä alalla, ja ihmettelen, miten niin hauskasta hommasta maksetaan enemmän kuin vaikka jollekin lastentarhan työntekijälle, jonka pitää kestää sitä meteliä ja pyyhkiä kakkapyllyjä päivät pitkät.

Et ilmeisesti ole pahemmin aiheeseen tutustunut? 

Miehet nimenomaan hakeutuvat aloille enemmän vastuullisesta näkökulmasta eikä niinkään vain sen sen hetkisen mielenkiinnon pohjalta. Mietitään, että millä tulotasolla voidaan elää - ja mahdollisesti elättää perhe. 

Ja nimenomaan naiset hakeutuvat enemmän sen mukaan, että mikä on kivaa. Eivät mieti juurikaan sen työn tuomaa taloudellista etua, ajattelevat, että se riittää, jos työ on kivaa ja siinä konee tekeväntä jotain tärkeää. Naiset ovat myös harvemmin huolissaan jatkon taloudellisesta vastuunkannosta, koska herkästi ajatellaan, että onhan siinä sitten se puoliso. 

Tasa-arvo nyt kun ei ole pelkästään etuja vaan myös velvollisuuksia. Velvollisuus on myös sitä elättämistä, jos kerran haluaa perheen. Ja ei ole mitään outoa, että palkka on alhainen aloilla, jonne on paljon tunkua ja helppo kouluttaa työvoimaa ja korkeampi aloilla, jonne on vaikeampi kouluttaa työvoimaa. 

Luuletko tosissasi, että naiset kouluttautuvat hoitajiksi, koska "se on kivaa"? En tunne ketään, joka olisi kouluttautunut hoitoalalle siksi, että se olisi kivaa. Päin vastoin, monet sanovat kouluttautuneensa alalle siksi, että se työllistää hyvin - vaikka työ olisikin uskomatonta paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.

Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.

Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?

Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.

Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.

Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...

Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota. 

Koskaan ei ole myöhäistä erota... Entä ne lapset? Saako ne heittää vaan orpokotiin? Ja miten tässä on taas niin, että mies on se raukka, joka on mukamas törkeästi huijattu perhettä perustamaan, ja elämä on täynnä velvoitteita? Ja naisellahan niitä ei ole? Huh huh. Eiköhän se Suomessa monessa perheessä ole niin, että nainen pyörittää taloutta aika lailla 100%, ja mies vaan menee siinä mukana.

Aika harva mies tajuaa, millainen taloudellinen taakka se on, kun nainen ei suostukaan enää lasten teon jälkeen kantamaan tasavertaista taloudellista vastuuta kaikesta, mutta jostain syystä kokee, että kaikki muu kuuluu jakaa tasan - kuten kotityöt. Mutta heti, kun sanotaan, että pitäisi tosiaan rakentaa uraakin ja yrittää ottaa myös se muu vastuu niin nousee kauhea haloo, että ei vaan sovi. 

Eikös tuo toimi ihan samalla lailla toiseenkin suuntaan? Huomattavasti useammin kuulee samasta ongelmasta, mutta toisin päin, eli mies on se, joka ei osallistu perheen yhteisiin menoihin. Harvoin kuulee, että nainen olisi se, joka säästää rahaa itselleen.

En ole kuullut sellaisesta koskaan. Mies lähes poikkeuksetta tienaa enemmän, koska on viitsinyt sen uran rakentaa vastuullisena ihmisenä (nainen taas hakeutuu jollekin hoitoalalle "ku se on niin kivaa") ja on ottanut ne asuntolainat ja muut. 

OT, mutta eipä ne miesten ammattivalinnat yleensä sen "vastuullisempia" ole. Miehet hakeutuvat töihin kiinnostustensa mukaisesti ihan siinä kuin naisetkin. Jostakin kumman syystä vain koneen hoitamisesta maksetaan enemmän kuin ihmisen hoitamisesta.

Itse olen nainen teknisellä alalla, ja ihmettelen, miten niin hauskasta hommasta maksetaan enemmän kuin vaikka jollekin lastentarhan työntekijälle, jonka pitää kestää sitä meteliä ja pyyhkiä kakkapyllyjä päivät pitkät.

Et ilmeisesti ole pahemmin aiheeseen tutustunut? 

Miehet nimenomaan hakeutuvat aloille enemmän vastuullisesta näkökulmasta eikä niinkään vain sen sen hetkisen mielenkiinnon pohjalta. Mietitään, että millä tulotasolla voidaan elää - ja mahdollisesti elättää perhe. 

Ja nimenomaan naiset hakeutuvat enemmän sen mukaan, että mikä on kivaa. Eivät mieti juurikaan sen työn tuomaa taloudellista etua, ajattelevat, että se riittää, jos työ on kivaa ja siinä konee tekeväntä jotain tärkeää. Naiset ovat myös harvemmin huolissaan jatkon taloudellisesta vastuunkannosta, koska herkästi ajatellaan, että onhan siinä sitten se puoliso. 

Tasa-arvo nyt kun ei ole pelkästään etuja vaan myös velvollisuuksia. Velvollisuus on myös sitä elättämistä, jos kerran haluaa perheen. Ja ei ole mitään outoa, että palkka on alhainen aloilla, jonne on paljon tunkua ja helppo kouluttaa työvoimaa ja korkeampi aloilla, jonne on vaikeampi kouluttaa työvoimaa. 

En ole edellinen, mutta tutustuisin mielelläni aiheeseen, laitatko linkkiä? Olen siinä käsityksessä ollut, että  ammatinvalintaa ohjaavat sukukupuolittuneeseen suuntaan a) yhteiskunnalliset rakenteet ja b) keskimääräiset sukupuolierot siinä, kuinka paljon arvostaa esim. rahaa ja valtaa (miehet enemmän).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.

Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.

Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?

Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.

Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.

Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...

Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota. 

Koskaan ei ole myöhäistä erota... Entä ne lapset? Saako ne heittää vaan orpokotiin? Ja miten tässä on taas niin, että mies on se raukka, joka on mukamas törkeästi huijattu perhettä perustamaan, ja elämä on täynnä velvoitteita? Ja naisellahan niitä ei ole? Huh huh. Eiköhän se Suomessa monessa perheessä ole niin, että nainen pyörittää taloutta aika lailla 100%, ja mies vaan menee siinä mukana.

Aika harva mies tajuaa, millainen taloudellinen taakka se on, kun nainen ei suostukaan enää lasten teon jälkeen kantamaan tasavertaista taloudellista vastuuta kaikesta, mutta jostain syystä kokee, että kaikki muu kuuluu jakaa tasan - kuten kotityöt. Mutta heti, kun sanotaan, että pitäisi tosiaan rakentaa uraakin ja yrittää ottaa myös se muu vastuu niin nousee kauhea haloo, että ei vaan sovi. 

Eikös tuo toimi ihan samalla lailla toiseenkin suuntaan? Huomattavasti useammin kuulee samasta ongelmasta, mutta toisin päin, eli mies on se, joka ei osallistu perheen yhteisiin menoihin. Harvoin kuulee, että nainen olisi se, joka säästää rahaa itselleen.

En ole kuullut sellaisesta koskaan. Mies lähes poikkeuksetta tienaa enemmän, koska on viitsinyt sen uran rakentaa vastuullisena ihmisenä (nainen taas hakeutuu jollekin hoitoalalle "ku se on niin kivaa") ja on ottanut ne asuntolainat ja muut. 

Mies tienaa (joissain tapauksissa!) enemmän juu, ja laittaa rahat säästöön omalle säästötilille tai omiin harrastuksiinsa (esim. ryyppäys ja tekniikka), kun taas nainen pyörittää taloutta ja perhettä, hankkii lapsille vaatteet ja lelut ja muut miehen mielestä "turhakkeet" sillä hoitajan palkallansa tai pahimmassa tapauksessa kotihoidontuellansa. Naisella ei ole aikaa/mahdollisuutta opiskella ja panostaa uraan, koska pyörittää taloutta 24/7.

En ole koskaan kuullut yhdestäkään suomalaisesta perheestä, jossa mies yksin olisi hankkinut asuntolainan ja maksaisi sitä yksin. Voisin kuvitella, että valtaosassa perheitä, joissa näin on, niin nainen kyllä pyörittää taloutta aika lailla 100%.

Itse asun ulkomailla, maassa, jossa miesten ja naisten tasa-arvo on paremmalla tolalla, kuin Suomessa, ja suorastaan järkytyn siitä, kuinka pitkälti naiset pyörittävät Suomessa taloutta ja kotia lähes yksin töiden ohella. Täällä miehet osallistuvat lastenhoitoon ja kotitöihin siinä missä naisetkin. 

Olen asunut myös mm. Venäjällä. Venäjällä naiset toki hoitavat lapset ja kodin mukisematta, mutta KUKAAN ei oleta, että he ovat taloudellisesti vastuussa yhtään mistään - se on 100% miehen vastuulla. On yksinomaan miehen vastuulla perheen talous. Miehen vastuulla on asuntolainat ja muut, ja harva venäläisnainen huolii miestä, jolla ei ole asuntoa ja autoa valmiina. Lisäksi miehen tulee maksaa naisen "huolto ja ylläpito", eli kampaajat, manikyyrit, pedikyyrit, kauneushoidot, meikit, tuoksut, turkikset jne. Miestä pidetään ihan yleisesti röyhkimyksenä, jos hän ei näitä naisellensa kustanna. Miehen tulee aina ajatella ensin naistansa, sen jälkeen lapsiansa, sitten appivanhempiansa, omia vanhempiansa ja viimeisenä vasta itseään ja omia tarpeitaan. Aika rankkaa. 

 Suomessa monet naiset hoitavat lapset ja kodin, ja LISÄKSI tienaavat vielän rahaakin lähes siinä missä miehetkin. Suomalainen tasa-arvo tarkoittaa käytännössä tuplatyötä ja -vastuuta naisille. Huonosti pelattu! Ei käy kateeksi.

Tämä nyt on aivan silkkaa valetta. Ensinnäkin se ura kyllä rakennetaan ENNEN lapsia. Sitä varten on olemassa vanhempainvapaa, että se jaetaan miehen kanssa tasan. Nämä sovitaan ennen sitä muksun hankkimista sen miehen kanssa. 

Suomessa se miehen osuus asuntolainasta on yleensä paljon suurempi kuin naisen. Nainen osallistuu pienellä summalla. Ja kyllä pitää olla keskinkertainen tyhmä nainen, jos kaikki lasten kulut yksin kustantaa. Tuollaiset kuitenkin normaaleissa suhteissa sovitaan etukäteen. Suomalainen nainen on vaan marttyyri, joka katkerana vääntää jokaisen kotityön. Kyllä se on sen naisen syy, joka tuohon kuvailemaasi tilanteeseen ryhtyy. Ensinnäkin pitäisi vähän katsoa, että kenen kanssa niitä lapsia tekee ja toisennakin pitäisi olla ehdottomasti laissa säädetty, että vanhempainvapaa jaetaan puoliksi. 

Täällä se nainen ei vaan halua olla kuin se ikuinen marttyyri ja uhrautuja, joka elää omien asettamiensa sääntöjen mukaan. Sanon tämän siksi, että se nainen siihen tilanteeseen jää. Jos olisi alunperinkin hoitanut asiat fiksusti ja huomaa, että ennen lapsia tehdyt sopimukset ei pidä niin se on erittäin helppo lähteä ja pistää yhteishuoltajuus. Mutta sitten menettää marttyyriaseman ja onkin yhtäkkiä oman elämänsä Johtaja. Niin eihän sellainen sovi. 

Jos lapsia hankkii, täytyy ne myös hoitaa, ja tähänhän suostuu äärimmäisen harva suomalainen mies ---> naisen ura kärsii. Siksi mies voi rauhassa keskittyä uran rakentamiseen, eikä 25-35-vuotiailla naisilla ole toivettakaan saada mitään hyvää vakipaikkaa, koska kaikki tietävät, että he joutuvat niitä lapsia hoitamaan.

Itselläni on korkeakoulututkinto, mutta olisin mielelläni opiskellut pidempäänkin, mutta miehen työn perässä muutettiin sinne sun tänne. Mies tietää vallan mainiosti, että ns. "uhrauduin", eikä siksi ole koskaan sanallakaan maininnut hänen jonkin verran korkeammista tuloista, kuin minun, eikä ole sanallakaan koskaan maininnut, että hän nyt ansaitsee laittaa jotain säästöön itseään varten. Minä olen kuitenkin mahdollistanut hänen paremman palkkansa. Jos en olisi suostunut, olisimme jääneet kotikaupunkiin (ja minä olisin opiskellut pidemmälle), ja miehellä olisi huonommat työkuviot. Yhteistä kotia ja taloutta tässä pyöritetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.

Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.

Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?

Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.

Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.

Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...

Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota. 

Koskaan ei ole myöhäistä erota... Entä ne lapset? Saako ne heittää vaan orpokotiin? Ja miten tässä on taas niin, että mies on se raukka, joka on mukamas törkeästi huijattu perhettä perustamaan, ja elämä on täynnä velvoitteita? Ja naisellahan niitä ei ole? Huh huh. Eiköhän se Suomessa monessa perheessä ole niin, että nainen pyörittää taloutta aika lailla 100%, ja mies vaan menee siinä mukana.

Aika harva mies tajuaa, millainen taloudellinen taakka se on, kun nainen ei suostukaan enää lasten teon jälkeen kantamaan tasavertaista taloudellista vastuuta kaikesta, mutta jostain syystä kokee, että kaikki muu kuuluu jakaa tasan - kuten kotityöt. Mutta heti, kun sanotaan, että pitäisi tosiaan rakentaa uraakin ja yrittää ottaa myös se muu vastuu niin nousee kauhea haloo, että ei vaan sovi. 

Eikös tuo toimi ihan samalla lailla toiseenkin suuntaan? Huomattavasti useammin kuulee samasta ongelmasta, mutta toisin päin, eli mies on se, joka ei osallistu perheen yhteisiin menoihin. Harvoin kuulee, että nainen olisi se, joka säästää rahaa itselleen.

En ole kuullut sellaisesta koskaan. Mies lähes poikkeuksetta tienaa enemmän, koska on viitsinyt sen uran rakentaa vastuullisena ihmisenä (nainen taas hakeutuu jollekin hoitoalalle "ku se on niin kivaa") ja on ottanut ne asuntolainat ja muut. 

OT, mutta eipä ne miesten ammattivalinnat yleensä sen "vastuullisempia" ole. Miehet hakeutuvat töihin kiinnostustensa mukaisesti ihan siinä kuin naisetkin. Jostakin kumman syystä vain koneen hoitamisesta maksetaan enemmän kuin ihmisen hoitamisesta.

Itse olen nainen teknisellä alalla, ja ihmettelen, miten niin hauskasta hommasta maksetaan enemmän kuin vaikka jollekin lastentarhan työntekijälle, jonka pitää kestää sitä meteliä ja pyyhkiä kakkapyllyjä päivät pitkät.

Et ilmeisesti ole pahemmin aiheeseen tutustunut? 

Miehet nimenomaan hakeutuvat aloille enemmän vastuullisesta näkökulmasta eikä niinkään vain sen sen hetkisen mielenkiinnon pohjalta. Mietitään, että millä tulotasolla voidaan elää - ja mahdollisesti elättää perhe. 

Ja nimenomaan naiset hakeutuvat enemmän sen mukaan, että mikä on kivaa. Eivät mieti juurikaan sen työn tuomaa taloudellista etua, ajattelevat, että se riittää, jos työ on kivaa ja siinä konee tekeväntä jotain tärkeää. Naiset ovat myös harvemmin huolissaan jatkon taloudellisesta vastuunkannosta, koska herkästi ajatellaan, että onhan siinä sitten se puoliso. 

Tasa-arvo nyt kun ei ole pelkästään etuja vaan myös velvollisuuksia. Velvollisuus on myös sitä elättämistä, jos kerran haluaa perheen. Ja ei ole mitään outoa, että palkka on alhainen aloilla, jonne on paljon tunkua ja helppo kouluttaa työvoimaa ja korkeampi aloilla, jonne on vaikeampi kouluttaa työvoimaa. 

Edelleen suomalaiset naiset pyörittävät sitä perhe- ja kotirumbaa, joten se kompensoi, vaikka palkka olisi alhaisempi. Jos täytyy vielä tienata saman verran, kuin miehet, niin jospa miehetkin sitten osallistuisivat siihen perhearkeen muullakin tavalla kuin sohvaa kuluttamalla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.

Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.

Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?

Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.

Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.

Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...

Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota. 

Koskaan ei ole myöhäistä erota... Entä ne lapset? Saako ne heittää vaan orpokotiin? Ja miten tässä on taas niin, että mies on se raukka, joka on mukamas törkeästi huijattu perhettä perustamaan, ja elämä on täynnä velvoitteita? Ja naisellahan niitä ei ole? Huh huh. Eiköhän se Suomessa monessa perheessä ole niin, että nainen pyörittää taloutta aika lailla 100%, ja mies vaan menee siinä mukana.

Aika harva mies tajuaa, millainen taloudellinen taakka se on, kun nainen ei suostukaan enää lasten teon jälkeen kantamaan tasavertaista taloudellista vastuuta kaikesta, mutta jostain syystä kokee, että kaikki muu kuuluu jakaa tasan - kuten kotityöt. Mutta heti, kun sanotaan, että pitäisi tosiaan rakentaa uraakin ja yrittää ottaa myös se muu vastuu niin nousee kauhea haloo, että ei vaan sovi. 

Eikös tuo toimi ihan samalla lailla toiseenkin suuntaan? Huomattavasti useammin kuulee samasta ongelmasta, mutta toisin päin, eli mies on se, joka ei osallistu perheen yhteisiin menoihin. Harvoin kuulee, että nainen olisi se, joka säästää rahaa itselleen.

En ole kuullut sellaisesta koskaan. Mies lähes poikkeuksetta tienaa enemmän, koska on viitsinyt sen uran rakentaa vastuullisena ihmisenä (nainen taas hakeutuu jollekin hoitoalalle "ku se on niin kivaa") ja on ottanut ne asuntolainat ja muut. 

Mies tienaa (joissain tapauksissa!) enemmän juu, ja laittaa rahat säästöön omalle säästötilille tai omiin harrastuksiinsa (esim. ryyppäys ja tekniikka), kun taas nainen pyörittää taloutta ja perhettä, hankkii lapsille vaatteet ja lelut ja muut miehen mielestä "turhakkeet" sillä hoitajan palkallansa tai pahimmassa tapauksessa kotihoidontuellansa. Naisella ei ole aikaa/mahdollisuutta opiskella ja panostaa uraan, koska pyörittää taloutta 24/7.

En ole koskaan kuullut yhdestäkään suomalaisesta perheestä, jossa mies yksin olisi hankkinut asuntolainan ja maksaisi sitä yksin. Voisin kuvitella, että valtaosassa perheitä, joissa näin on, niin nainen kyllä pyörittää taloutta aika lailla 100%.

Itse asun ulkomailla, maassa, jossa miesten ja naisten tasa-arvo on paremmalla tolalla, kuin Suomessa, ja suorastaan järkytyn siitä, kuinka pitkälti naiset pyörittävät Suomessa taloutta ja kotia lähes yksin töiden ohella. Täällä miehet osallistuvat lastenhoitoon ja kotitöihin siinä missä naisetkin. 

Olen asunut myös mm. Venäjällä. Venäjällä naiset toki hoitavat lapset ja kodin mukisematta, mutta KUKAAN ei oleta, että he ovat taloudellisesti vastuussa yhtään mistään - se on 100% miehen vastuulla. On yksinomaan miehen vastuulla perheen talous. Miehen vastuulla on asuntolainat ja muut, ja harva venäläisnainen huolii miestä, jolla ei ole asuntoa ja autoa valmiina. Lisäksi miehen tulee maksaa naisen "huolto ja ylläpito", eli kampaajat, manikyyrit, pedikyyrit, kauneushoidot, meikit, tuoksut, turkikset jne. Miestä pidetään ihan yleisesti röyhkimyksenä, jos hän ei näitä naisellensa kustanna. Miehen tulee aina ajatella ensin naistansa, sen jälkeen lapsiansa, sitten appivanhempiansa, omia vanhempiansa ja viimeisenä vasta itseään ja omia tarpeitaan. Aika rankkaa. 

 Suomessa monet naiset hoitavat lapset ja kodin, ja LISÄKSI tienaavat vielän rahaakin lähes siinä missä miehetkin. Suomalainen tasa-arvo tarkoittaa käytännössä tuplatyötä ja -vastuuta naisille. Huonosti pelattu! Ei käy kateeksi.

Tämä nyt on aivan silkkaa valetta. Ensinnäkin se ura kyllä rakennetaan ENNEN lapsia. Sitä varten on olemassa vanhempainvapaa, että se jaetaan miehen kanssa tasan. Nämä sovitaan ennen sitä muksun hankkimista sen miehen kanssa. 

Suomessa se miehen osuus asuntolainasta on yleensä paljon suurempi kuin naisen. Nainen osallistuu pienellä summalla. Ja kyllä pitää olla keskinkertainen tyhmä nainen, jos kaikki lasten kulut yksin kustantaa. Tuollaiset kuitenkin normaaleissa suhteissa sovitaan etukäteen. Suomalainen nainen on vaan marttyyri, joka katkerana vääntää jokaisen kotityön. Kyllä se on sen naisen syy, joka tuohon kuvailemaasi tilanteeseen ryhtyy. Ensinnäkin pitäisi vähän katsoa, että kenen kanssa niitä lapsia tekee ja toisennakin pitäisi olla ehdottomasti laissa säädetty, että vanhempainvapaa jaetaan puoliksi. 

Täällä se nainen ei vaan halua olla kuin se ikuinen marttyyri ja uhrautuja, joka elää omien asettamiensa sääntöjen mukaan. Sanon tämän siksi, että se nainen siihen tilanteeseen jää. Jos olisi alunperinkin hoitanut asiat fiksusti ja huomaa, että ennen lapsia tehdyt sopimukset ei pidä niin se on erittäin helppo lähteä ja pistää yhteishuoltajuus. Mutta sitten menettää marttyyriaseman ja onkin yhtäkkiä oman elämänsä Johtaja. Niin eihän sellainen sovi. 

Jos lapsia hankkii, täytyy ne myös hoitaa, ja tähänhän suostuu äärimmäisen harva suomalainen mies ---> naisen ura kärsii. Siksi mies voi rauhassa keskittyä uran rakentamiseen, eikä 25-35-vuotiailla naisilla ole toivettakaan saada mitään hyvää vakipaikkaa, koska kaikki tietävät, että he joutuvat niitä lapsia hoitamaan.

Itselläni on korkeakoulututkinto, mutta olisin mielelläni opiskellut pidempäänkin, mutta miehen työn perässä muutettiin sinne sun tänne. Mies tietää vallan mainiosti, että ns. "uhrauduin", eikä siksi ole koskaan sanallakaan maininnut hänen jonkin verran korkeammista tuloista, kuin minun, eikä ole sanallakaan koskaan maininnut, että hän nyt ansaitsee laittaa jotain säästöön itseään varten. Minä olen kuitenkin mahdollistanut hänen paremman palkkansa. Jos en olisi suostunut, olisimme jääneet kotikaupunkiin (ja minä olisin opiskellut pidemmälle), ja miehellä olisi huonommat työkuviot. Yhteistä kotia ja taloutta tässä pyöritetään.

Tuo nyt on typeryyden huipentuma. Ensinnäkin, kuka tekee lapsia miehen kanssa, joka "ei suostu hoitamaan"? 

Ja toisennakin, mikä este se nyt ois sun miehelle ollut rakentaa yhtään mitään, vaikka olisit jäänyt opiskelemaan? Et sinä ole mahdollistanut yhtään mitään. 

Meillä ei onneksi kumpikaan ole "joutunut" uhraamaan mitään. Olemme toki asuneet pari vuotta jopa eri maissa, koska olen rakentanut uraa ja mies omaansa. Meillä ei tarvitse iilimatona roikkua toisessa kiinni vaan ajatellaan, että jos kerran suhteessa ollaan, niin sen ei todellakaan kuulu estää elämää. Eikä se estäkään. Pari vuotta ei ole aika eikä mikään ja ihan täysin asennekysymys se suhtautuminen on Sillä ei ole mitään haittaa, vaikkei koko aikaa asuisikaan yhdessä - se kasvattaa suhdetta ja me ainakin tiedämme, että meidän suhde on rakennettu kestämään. Lapsiahan nyt ei missään nimessä kannata lykkiä ennenkuin ne kaikki halutut opiskelut ja pääasialliset urakuvio on kunnossa. Ja meillä muutenkin liikutaan paljon edes takaisin, mies on lapsen kanssa paljon kotona, koska hänellä on stabiilimpi työ ja minä matkustan. Emme asu Suomessa ja meillä on myös palkattu hoitaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.

Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.

Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?

Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.

Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.

Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...

Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota. 

Koskaan ei ole myöhäistä erota... Entä ne lapset? Saako ne heittää vaan orpokotiin? Ja miten tässä on taas niin, että mies on se raukka, joka on mukamas törkeästi huijattu perhettä perustamaan, ja elämä on täynnä velvoitteita? Ja naisellahan niitä ei ole? Huh huh. Eiköhän se Suomessa monessa perheessä ole niin, että nainen pyörittää taloutta aika lailla 100%, ja mies vaan menee siinä mukana.

Aika harva mies tajuaa, millainen taloudellinen taakka se on, kun nainen ei suostukaan enää lasten teon jälkeen kantamaan tasavertaista taloudellista vastuuta kaikesta, mutta jostain syystä kokee, että kaikki muu kuuluu jakaa tasan - kuten kotityöt. Mutta heti, kun sanotaan, että pitäisi tosiaan rakentaa uraakin ja yrittää ottaa myös se muu vastuu niin nousee kauhea haloo, että ei vaan sovi. 

Eikös tuo toimi ihan samalla lailla toiseenkin suuntaan? Huomattavasti useammin kuulee samasta ongelmasta, mutta toisin päin, eli mies on se, joka ei osallistu perheen yhteisiin menoihin. Harvoin kuulee, että nainen olisi se, joka säästää rahaa itselleen.

En ole kuullut sellaisesta koskaan. Mies lähes poikkeuksetta tienaa enemmän, koska on viitsinyt sen uran rakentaa vastuullisena ihmisenä (nainen taas hakeutuu jollekin hoitoalalle "ku se on niin kivaa") ja on ottanut ne asuntolainat ja muut. 

Mies tienaa (joissain tapauksissa!) enemmän juu, ja laittaa rahat säästöön omalle säästötilille tai omiin harrastuksiinsa (esim. ryyppäys ja tekniikka), kun taas nainen pyörittää taloutta ja perhettä, hankkii lapsille vaatteet ja lelut ja muut miehen mielestä "turhakkeet" sillä hoitajan palkallansa tai pahimmassa tapauksessa kotihoidontuellansa. Naisella ei ole aikaa/mahdollisuutta opiskella ja panostaa uraan, koska pyörittää taloutta 24/7.

En ole koskaan kuullut yhdestäkään suomalaisesta perheestä, jossa mies yksin olisi hankkinut asuntolainan ja maksaisi sitä yksin. Voisin kuvitella, että valtaosassa perheitä, joissa näin on, niin nainen kyllä pyörittää taloutta aika lailla 100%.

Itse asun ulkomailla, maassa, jossa miesten ja naisten tasa-arvo on paremmalla tolalla, kuin Suomessa, ja suorastaan järkytyn siitä, kuinka pitkälti naiset pyörittävät Suomessa taloutta ja kotia lähes yksin töiden ohella. Täällä miehet osallistuvat lastenhoitoon ja kotitöihin siinä missä naisetkin. 

Olen asunut myös mm. Venäjällä. Venäjällä naiset toki hoitavat lapset ja kodin mukisematta, mutta KUKAAN ei oleta, että he ovat taloudellisesti vastuussa yhtään mistään - se on 100% miehen vastuulla. On yksinomaan miehen vastuulla perheen talous. Miehen vastuulla on asuntolainat ja muut, ja harva venäläisnainen huolii miestä, jolla ei ole asuntoa ja autoa valmiina. Lisäksi miehen tulee maksaa naisen "huolto ja ylläpito", eli kampaajat, manikyyrit, pedikyyrit, kauneushoidot, meikit, tuoksut, turkikset jne. Miestä pidetään ihan yleisesti röyhkimyksenä, jos hän ei näitä naisellensa kustanna. Miehen tulee aina ajatella ensin naistansa, sen jälkeen lapsiansa, sitten appivanhempiansa, omia vanhempiansa ja viimeisenä vasta itseään ja omia tarpeitaan. Aika rankkaa. 

 Suomessa monet naiset hoitavat lapset ja kodin, ja LISÄKSI tienaavat vielän rahaakin lähes siinä missä miehetkin. Suomalainen tasa-arvo tarkoittaa käytännössä tuplatyötä ja -vastuuta naisille. Huonosti pelattu! Ei käy kateeksi.

Tämä nyt on aivan silkkaa valetta. Ensinnäkin se ura kyllä rakennetaan ENNEN lapsia. Sitä varten on olemassa vanhempainvapaa, että se jaetaan miehen kanssa tasan. Nämä sovitaan ennen sitä muksun hankkimista sen miehen kanssa. 

Suomessa se miehen osuus asuntolainasta on yleensä paljon suurempi kuin naisen. Nainen osallistuu pienellä summalla. Ja kyllä pitää olla keskinkertainen tyhmä nainen, jos kaikki lasten kulut yksin kustantaa. Tuollaiset kuitenkin normaaleissa suhteissa sovitaan etukäteen. Suomalainen nainen on vaan marttyyri, joka katkerana vääntää jokaisen kotityön. Kyllä se on sen naisen syy, joka tuohon kuvailemaasi tilanteeseen ryhtyy. Ensinnäkin pitäisi vähän katsoa, että kenen kanssa niitä lapsia tekee ja toisennakin pitäisi olla ehdottomasti laissa säädetty, että vanhempainvapaa jaetaan puoliksi. 

Täällä se nainen ei vaan halua olla kuin se ikuinen marttyyri ja uhrautuja, joka elää omien asettamiensa sääntöjen mukaan. Sanon tämän siksi, että se nainen siihen tilanteeseen jää. Jos olisi alunperinkin hoitanut asiat fiksusti ja huomaa, että ennen lapsia tehdyt sopimukset ei pidä niin se on erittäin helppo lähteä ja pistää yhteishuoltajuus. Mutta sitten menettää marttyyriaseman ja onkin yhtäkkiä oman elämänsä Johtaja. Niin eihän sellainen sovi. 

Mistä lähtien 50% on pieni summa? Kukaan tuntemani ei ole ottanut asuntolainaa niin, että toinen ei maksa mitään. Jotkut tekevät niin, että toinen maksaa asuntolainan, toinen muut kulut. Ja hölmö on ihminen, joka ei katso lainaa ottaessa sen pienempituloisen maksukykyä.

Kyllä ne pojatkin ammatin valitsee ssen mukaan, mikä on mukavaa. On hauska rassata autoja, haetaan ammattikouluun autopuolelle. On hauska ajaa autoa, hankitaan rekkakortti. On hauska naputella tietokonetta, haetaan opiskelemaan tietotekniikkaa.

Jos miehet olisi niin järkeviä ja tulevaisuutta suunnittelevia kuin väität, niin yksikään mies ei joisi koskaan itseään humalaan tai polttaisi tupakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.

Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.

Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?

Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.

Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.

Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...

Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota. 

Koskaan ei ole myöhäistä erota... Entä ne lapset? Saako ne heittää vaan orpokotiin? Ja miten tässä on taas niin, että mies on se raukka, joka on mukamas törkeästi huijattu perhettä perustamaan, ja elämä on täynnä velvoitteita? Ja naisellahan niitä ei ole? Huh huh. Eiköhän se Suomessa monessa perheessä ole niin, että nainen pyörittää taloutta aika lailla 100%, ja mies vaan menee siinä mukana.

Aika harva mies tajuaa, millainen taloudellinen taakka se on, kun nainen ei suostukaan enää lasten teon jälkeen kantamaan tasavertaista taloudellista vastuuta kaikesta, mutta jostain syystä kokee, että kaikki muu kuuluu jakaa tasan - kuten kotityöt. Mutta heti, kun sanotaan, että pitäisi tosiaan rakentaa uraakin ja yrittää ottaa myös se muu vastuu niin nousee kauhea haloo, että ei vaan sovi. 

Eikös tuo toimi ihan samalla lailla toiseenkin suuntaan? Huomattavasti useammin kuulee samasta ongelmasta, mutta toisin päin, eli mies on se, joka ei osallistu perheen yhteisiin menoihin. Harvoin kuulee, että nainen olisi se, joka säästää rahaa itselleen.

En ole kuullut sellaisesta koskaan. Mies lähes poikkeuksetta tienaa enemmän, koska on viitsinyt sen uran rakentaa vastuullisena ihmisenä (nainen taas hakeutuu jollekin hoitoalalle "ku se on niin kivaa") ja on ottanut ne asuntolainat ja muut. 

OT, mutta eipä ne miesten ammattivalinnat yleensä sen "vastuullisempia" ole. Miehet hakeutuvat töihin kiinnostustensa mukaisesti ihan siinä kuin naisetkin. Jostakin kumman syystä vain koneen hoitamisesta maksetaan enemmän kuin ihmisen hoitamisesta.

Itse olen nainen teknisellä alalla, ja ihmettelen, miten niin hauskasta hommasta maksetaan enemmän kuin vaikka jollekin lastentarhan työntekijälle, jonka pitää kestää sitä meteliä ja pyyhkiä kakkapyllyjä päivät pitkät.

Et ilmeisesti ole pahemmin aiheeseen tutustunut? 

Miehet nimenomaan hakeutuvat aloille enemmän vastuullisesta näkökulmasta eikä niinkään vain sen sen hetkisen mielenkiinnon pohjalta. Mietitään, että millä tulotasolla voidaan elää - ja mahdollisesti elättää perhe. 

Ja nimenomaan naiset hakeutuvat enemmän sen mukaan, että mikä on kivaa. Eivät mieti juurikaan sen työn tuomaa taloudellista etua, ajattelevat, että se riittää, jos työ on kivaa ja siinä konee tekeväntä jotain tärkeää. Naiset ovat myös harvemmin huolissaan jatkon taloudellisesta vastuunkannosta, koska herkästi ajatellaan, että onhan siinä sitten se puoliso. 

Tasa-arvo nyt kun ei ole pelkästään etuja vaan myös velvollisuuksia. Velvollisuus on myös sitä elättämistä, jos kerran haluaa perheen. Ja ei ole mitään outoa, että palkka on alhainen aloilla, jonne on paljon tunkua ja helppo kouluttaa työvoimaa ja korkeampi aloilla, jonne on vaikeampi kouluttaa työvoimaa. 

Edelleen suomalaiset naiset pyörittävät sitä perhe- ja kotirumbaa, joten se kompensoi, vaikka palkka olisi alhaisempi. Jos täytyy vielä tienata saman verran, kuin miehet, niin jospa miehetkin sitten osallistuisivat siihen perhearkeen muullakin tavalla kuin sohvaa kuluttamalla!

Yksi älypää kirjoitti täällä, että tietenkin nainen maksaa puuolet kuluista, mutta koska nainen on korottanut miehen avulla elintasoaan, naisen pitää hyvitykseksi tehdä kaikki kotityöt. En ole vieläkään lakannut nauramasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso vauva itkee.. Lampaan lisäksi luuseri ja kasa paskaa.

Niin. Se että täytää kaikki ulkoiset "tosimiehen" merkit (intti "kovana jätkänä", tutkinnot, liksat, asuinmuodot jne) ei todellakaan estä sitä, ettenkö pitäisi näin jälkikäteen viisastuneena koko touhua todella idioottimaisena miehen näkökulmasta. Mutta kun on niin typerä nuorempana ettei oikeasti näe omaa etuaan vaan menee muiden mukana koska niin vaan kuuluu tehdä.

Eli kadut perheen perustamista, kadut omia lapsiasi? Olisit onnellisempi, kun saisit vain käyttää kaikki rahat omaan itseesi?

Kyllä, juuri näin. Tai oikeastaan kadun sitä, että olen antanut päätösvallan elämästäni tahoille joille se ei kuulu millään muotoa. Nyt on pakko käydä duunissa enemmän kuin haluaisi, ollan pankin ja verottajan orja, siinä sivussa autokauppiaskin hykertelee yms.

Poikamiehenä minulla olisi taloudellista voimaa pudottaa työpäivät kolmeen päivään viikossa koska olisi jokseenkin taloudellisesti turvattu elämä, voisi tehdä hyvin paljon erilaisia mukavia juttuja (eikä edes rahaa menisi) kun ei tarvitsi uhrata aikaansa duuniin, "perhe-elämään", lasten harrastuksiin yms.

Olen nyt ollut pari päivää yksin kotona kun rouva+muksut lomailee - en vaan suostunut lähtemään mukaan kustantajaksi. Tätä autuutta voisi ottaa pidemmänkin pätkän, nyt vain viikon edestä...tosin pitää käydä vetämässä muutamat treenit kun niihinkin kuvioihin on ajautunut lasten vuoksi - kukaan muu kun ei suostunut vetäjäksi tuohon touhuun...

Ymmärrän sua erittäin hyvin. Veikkaan, että monen montaa miestä harmittaa ihan sama juttu. Kun elämästä tulee pelkkiä velvoitteita ja niinkuin alapeukuista tässäkin näkee: nainen ei taatusti hyväksy/ymmärrä, koska kyllähän se näin vaan KUULUU mennä ja sitä ei missään nimessä saa katua. Itse päätin jo aikaa sitten, etten koskaan aja itseäni tuohon suohon tahallisesti ja se on pitänyt (olen tosin nainen). Ihan hirveää, kun arki on sitä, että rahdataan lapsia vittuuntuneena räntäsateessa tarhaan ja elämä on pelkkää suorittamista suorittamisen perään. Itse muutin ulkomaille, hommasin avoimen suhteen, palkkasin siivoojan hoitamaan kodin. Koskaan ei ole liian myöhäistä erota. 

Koskaan ei ole myöhäistä erota... Entä ne lapset? Saako ne heittää vaan orpokotiin? Ja miten tässä on taas niin, että mies on se raukka, joka on mukamas törkeästi huijattu perhettä perustamaan, ja elämä on täynnä velvoitteita? Ja naisellahan niitä ei ole? Huh huh. Eiköhän se Suomessa monessa perheessä ole niin, että nainen pyörittää taloutta aika lailla 100%, ja mies vaan menee siinä mukana.

Aika harva mies tajuaa, millainen taloudellinen taakka se on, kun nainen ei suostukaan enää lasten teon jälkeen kantamaan tasavertaista taloudellista vastuuta kaikesta, mutta jostain syystä kokee, että kaikki muu kuuluu jakaa tasan - kuten kotityöt. Mutta heti, kun sanotaan, että pitäisi tosiaan rakentaa uraakin ja yrittää ottaa myös se muu vastuu niin nousee kauhea haloo, että ei vaan sovi. 

Eikös tuo toimi ihan samalla lailla toiseenkin suuntaan? Huomattavasti useammin kuulee samasta ongelmasta, mutta toisin päin, eli mies on se, joka ei osallistu perheen yhteisiin menoihin. Harvoin kuulee, että nainen olisi se, joka säästää rahaa itselleen.

En ole kuullut sellaisesta koskaan. Mies lähes poikkeuksetta tienaa enemmän, koska on viitsinyt sen uran rakentaa vastuullisena ihmisenä (nainen taas hakeutuu jollekin hoitoalalle "ku se on niin kivaa") ja on ottanut ne asuntolainat ja muut. 

Mies tienaa (joissain tapauksissa!) enemmän juu, ja laittaa rahat säästöön omalle säästötilille tai omiin harrastuksiinsa (esim. ryyppäys ja tekniikka), kun taas nainen pyörittää taloutta ja perhettä, hankkii lapsille vaatteet ja lelut ja muut miehen mielestä "turhakkeet" sillä hoitajan palkallansa tai pahimmassa tapauksessa kotihoidontuellansa. Naisella ei ole aikaa/mahdollisuutta opiskella ja panostaa uraan, koska pyörittää taloutta 24/7.

En ole koskaan kuullut yhdestäkään suomalaisesta perheestä, jossa mies yksin olisi hankkinut asuntolainan ja maksaisi sitä yksin. Voisin kuvitella, että valtaosassa perheitä, joissa näin on, niin nainen kyllä pyörittää taloutta aika lailla 100%.

Itse asun ulkomailla, maassa, jossa miesten ja naisten tasa-arvo on paremmalla tolalla, kuin Suomessa, ja suorastaan järkytyn siitä, kuinka pitkälti naiset pyörittävät Suomessa taloutta ja kotia lähes yksin töiden ohella. Täällä miehet osallistuvat lastenhoitoon ja kotitöihin siinä missä naisetkin. 

Olen asunut myös mm. Venäjällä. Venäjällä naiset toki hoitavat lapset ja kodin mukisematta, mutta KUKAAN ei oleta, että he ovat taloudellisesti vastuussa yhtään mistään - se on 100% miehen vastuulla. On yksinomaan miehen vastuulla perheen talous. Miehen vastuulla on asuntolainat ja muut, ja harva venäläisnainen huolii miestä, jolla ei ole asuntoa ja autoa valmiina. Lisäksi miehen tulee maksaa naisen "huolto ja ylläpito", eli kampaajat, manikyyrit, pedikyyrit, kauneushoidot, meikit, tuoksut, turkikset jne. Miestä pidetään ihan yleisesti röyhkimyksenä, jos hän ei näitä naisellensa kustanna. Miehen tulee aina ajatella ensin naistansa, sen jälkeen lapsiansa, sitten appivanhempiansa, omia vanhempiansa ja viimeisenä vasta itseään ja omia tarpeitaan. Aika rankkaa. 

 Suomessa monet naiset hoitavat lapset ja kodin, ja LISÄKSI tienaavat vielän rahaakin lähes siinä missä miehetkin. Suomalainen tasa-arvo tarkoittaa käytännössä tuplatyötä ja -vastuuta naisille. Huonosti pelattu! Ei käy kateeksi.

Tämä nyt on aivan silkkaa valetta. Ensinnäkin se ura kyllä rakennetaan ENNEN lapsia. Sitä varten on olemassa vanhempainvapaa, että se jaetaan miehen kanssa tasan. Nämä sovitaan ennen sitä muksun hankkimista sen miehen kanssa. 

Suomessa se miehen osuus asuntolainasta on yleensä paljon suurempi kuin naisen. Nainen osallistuu pienellä summalla. Ja kyllä pitää olla keskinkertainen tyhmä nainen, jos kaikki lasten kulut yksin kustantaa. Tuollaiset kuitenkin normaaleissa suhteissa sovitaan etukäteen. Suomalainen nainen on vaan marttyyri, joka katkerana vääntää jokaisen kotityön. Kyllä se on sen naisen syy, joka tuohon kuvailemaasi tilanteeseen ryhtyy. Ensinnäkin pitäisi vähän katsoa, että kenen kanssa niitä lapsia tekee ja toisennakin pitäisi olla ehdottomasti laissa säädetty, että vanhempainvapaa jaetaan puoliksi. 

Täällä se nainen ei vaan halua olla kuin se ikuinen marttyyri ja uhrautuja, joka elää omien asettamiensa sääntöjen mukaan. Sanon tämän siksi, että se nainen siihen tilanteeseen jää. Jos olisi alunperinkin hoitanut asiat fiksusti ja huomaa, että ennen lapsia tehdyt sopimukset ei pidä niin se on erittäin helppo lähteä ja pistää yhteishuoltajuus. Mutta sitten menettää marttyyriaseman ja onkin yhtäkkiä oman elämänsä Johtaja. Niin eihän sellainen sovi. 

Jos lapsia hankkii, täytyy ne myös hoitaa, ja tähänhän suostuu äärimmäisen harva suomalainen mies ---> naisen ura kärsii. Siksi mies voi rauhassa keskittyä uran rakentamiseen, eikä 25-35-vuotiailla naisilla ole toivettakaan saada mitään hyvää vakipaikkaa, koska kaikki tietävät, että he joutuvat niitä lapsia hoitamaan.

Itselläni on korkeakoulututkinto, mutta olisin mielelläni opiskellut pidempäänkin, mutta miehen työn perässä muutettiin sinne sun tänne. Mies tietää vallan mainiosti, että ns. "uhrauduin", eikä siksi ole koskaan sanallakaan maininnut hänen jonkin verran korkeammista tuloista, kuin minun, eikä ole sanallakaan koskaan maininnut, että hän nyt ansaitsee laittaa jotain säästöön itseään varten. Minä olen kuitenkin mahdollistanut hänen paremman palkkansa. Jos en olisi suostunut, olisimme jääneet kotikaupunkiin (ja minä olisin opiskellut pidemmälle), ja miehellä olisi huonommat työkuviot. Yhteistä kotia ja taloutta tässä pyöritetään.

Tuo nyt on typeryyden huipentuma. Ensinnäkin, kuka tekee lapsia miehen kanssa, joka "ei suostu hoitamaan"? 

Ja toisennakin, mikä este se nyt ois sun miehelle ollut rakentaa yhtään mitään, vaikka olisit jäänyt opiskelemaan? Et sinä ole mahdollistanut yhtään mitään. 

Meillä ei onneksi kumpikaan ole "joutunut" uhraamaan mitään. Olemme toki asuneet pari vuotta jopa eri maissa, koska olen rakentanut uraa ja mies omaansa. Meillä ei tarvitse iilimatona roikkua toisessa kiinni vaan ajatellaan, että jos kerran suhteessa ollaan, niin sen ei todellakaan kuulu estää elämää. Eikä se estäkään. Pari vuotta ei ole aika eikä mikään ja ihan täysin asennekysymys se suhtautuminen on Sillä ei ole mitään haittaa, vaikkei koko aikaa asuisikaan yhdessä - se kasvattaa suhdetta ja me ainakin tiedämme, että meidän suhde on rakennettu kestämään. Lapsiahan nyt ei missään nimessä kannata lykkiä ennenkuin ne kaikki halutut opiskelut ja pääasialliset urakuvio on kunnossa. Ja meillä muutenkin liikutaan paljon edes takaisin, mies on lapsen kanssa paljon kotona, koska hänellä on stabiilimpi työ ja minä matkustan. Emme asu Suomessa ja meillä on myös palkattu hoitaja. 

Jos pitäisi olla uransa huipulla ennen lasten tekoa, niin aika moni lapsi jäisi syntymättä. Ihmisen biologia ei tue vanhana lisääntymistä ja harvoin olet nuorena urasi huipulla.

Ei tarvi tehdä testamenttia, olemme vela-pariskunta

Koska halusimme naimisiin.