Pakko valittaa! Työpaikan rikkaat asiakkaat!
Olen töissä varsin varakkaan asuinalueen pikku päivittäistavara kaupassa. Ennen olin ns. normaalin asuinalueen kaupassa ja ero on suuri. Ihmiset ovat pääsääntöisesti ystävällisempiä täällä, mutta että mua ärsyttää olla köyhä kaupankassa kun katsoo näiden ihmisten ostoksia, vaatteita, autoja joilla ajavat pihaan jne.
Siis todellakin syö ihmistä istua palvelemassa heitä kun tietää ettei ikinä itse pysty tuhlaamaan samalla tavalla.
Istun nyt tauolla ja oli pakko tulla valittamaan!! Tilanteen saattoi laukaista se että tässä käynyt asiakkaana todella hyvännäköinen jätkä, jonka kanssa oon aina jutellut kun käynyt tässä. Ja nyt äsken se tuli jonkun tytön kanssa ja olivat niin rakastuneen näköisiä. Tytolla kallis laukku olalla ja kalliit vaatteet muutenkin. Ostivat kalliita tuotteita ja puhuivat viettävänsä kivan illan ja illalla poreammetta ja saunaa... Olin todellakin kai kuvitellut kemian meidän välillä koska mies puhui ihan samalla tavalla ystävällisesti minulle kuin aikasemminkin ja samoin tyttöystäväkin. Oli siis ollut vain mukava...
En jaksa enää olla köyhä:(
Kommentit (111)
onhan se hyvä, että varakkaat käyvät rahojaan työpaikassasi tuhlaamassa. jos heitä ei olisi, kauppias tienaisi vähemmän ja se voisi näkyä työtuntien määränä.
Tapahtui Porvoossa.
Mutta on totta, että vauraammalla alueella asiakkaat olivat hyvin kohteliaita ja ystävällisiä. Vauraammalla alueella ihmiset ostivat myös ihan tavallista ruokaa, myös eineksiä. Toki moni katsomatta ensin, mikä on halvinta. Kaikki vauraamman asuinalueen ihmiset eivät pukeutuneet erityisen kalliin näköisesti, monet aika tavallisesti.
Toi ärsytys on pientä verrattuna siihen että olisit pelkäämässä juoppoja ja narkkeja jossain lähiön vastaavassa kaupassa. Ainoa plussa tuolla lähiössä olisi että sieltä löytäisit todennäköisemmin sulle sopivamman poikkiksen asiakkaiden joukosta.
Kun olen asunut rikkailla Suinalueilla, niiden alueiden lähikaupoissa ei ikinä käyty autolla. Ei siellä ollut parkkipaikkoja yms. Autolla lähdettiin ehkä joskus johkin hypermarkettiin kauemmas...
Juuri tätä poikani valittaa. Hän on varakas ja saanut kasvatuksen, jonka mukaan kaikille ollaan ystävällisiä. Ongelmana on se, että kaupan kassatytöt ja vaikka kuntosalin työntekijät kuvittelevat normaalin aikuisen kohteliaisuuden ja small talkin olevan jotain muuta kuin hyvää käytöstä. Jos kassalla hymyilee ja toivottaa hyvää päivänjatkoa, niin facebookissa tulee aika pian kaveripyyntö.
Niinkin voi käydä, että esimies ihastuu tähän hyvin käyttäytyvään ja siistiin. Sitten kun ei olekaan muuta, kuin tavallista käyttäytymistä, niin hupsista, ei hyvä asetelma. Naisesimies voi suuttua verisesti ja kostaa.
Millaisen sormuksen olit valinnut?
Minusta tarinasi ja tunteesi ovat todella ymmärrettäviä.
Vierailija kirjoitti:
Kun olen asunut rikkailla Suinalueilla, niiden alueiden lähikaupoissa ei ikinä käyty autolla. Ei siellä ollut parkkipaikkoja yms. Autolla lähdettiin ehkä joskus johkin hypermarkettiin kauemmas...
Mun poikaystävä ajaa espoossa rikkaalla alueella autolla kauppaan vaikka kävellen pääsisi 200m metsä polun läpi.
Törmäsit monen miehen todellisuuteen: ystävällisesti puhuva ja käyttäytyvä nainen saattaa todellakin olla VAIN ystävällinen ja kaikki romanttiset ajatuksesi häntä kohtaan ovat oman mielikuvituksesi tuotetta.
Minulla kesti puoli elämää ymmärtää, että jos mies on hyvin pukeutunut ja asiallisen näköinen muutenkin, ja on kohtelias minua kohtaan niin se ei tarkoita yhtään mitään. Olihan se kova kolaus, pakko myöntää, kun ymmärsi että olen aivan eri maailmasta kuin ihailemani ihmiset ja etten koskaan tulisi osaksi sitä maailmaa.
Sen siitä saa, kun eli lähiössä vanhempien kanssa joita ei kiinnostanut yhtään mikään, ja kun luki vain kirjoja ja katseli elokuvia ilman mitään kosketuspohjaa todellisuuteen.
Opiskelemalla voi saada hyväpalkkaisen työn, mutta perinnön kautta saatua itsetietoisuutta (huom, eri asia kuin itseriittoisuus tai itserakkaus!) ei rahalla osteta. Kun taustalla on vanha suku, vanha raha ja niiden tuoma ikuinen turva, on varaa käyttäytyä hyvin kaikkia kohtaan. Myös Siwan kassaa.
Juu on se kamalaa kun asiakkaat on kohteliaita ja ystävällisiä! Huorittelevat, viinalta haisevat ja näpistelijät paljon kivempia.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tarinasi ja tunteesi ovat todella ymmärrettäviä.
Niin minustakin, enkä ymmärrä alapeukkujen määrää.
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui Porvoossa.
Mutta on totta, että vauraammalla alueella asiakkaat olivat hyvin kohteliaita ja ystävällisiä. Vauraammalla alueella ihmiset ostivat myös ihan tavallista ruokaa, myös eineksiä. Toki moni katsomatta ensin, mikä on halvinta. Kaikki vauraamman asuinalueen ihmiset eivät pukeutuneet erityisen kalliin näköisesti, monet aika tavallisesti.
No ei sillä tytöllä mikään Chanelin asu suoraan catwalkilta ollut mutta tunnistin laukun Celinen laukuksi ja mekko näytti kalliilta mutta rento, kengät olivat Marc Jacobsin hiiri kengät. Autona heillä oli ja on miehellä aiemminkin ollut iso katumaasturi. Ja ei, ei läheskään kaikki pukeudu näin täällä. Todella normaaleja asuja ja ostoksia myös, mutta heillä tuntui olevan spessu "treffi-ilta" tms joten ostokset vielä korostivat meidän välistä eroa (itselläni ei olisi varaa ikinä). Ja kyllä toi parkkipaikka aika hyvältä näyttää auto valikoiman suhteen yleensäkkin. AP
Ja sitten he elivät elämänsä loppuun asti eläen yli omien varojensa.
Kannattaa oppia arvostamaan muuta kuin materiaa. Sen takia näitä itkuvirsikirjoituksia "köyhyydestä" on nykyään lehdet ja netti täynnä. Elämässä ei nähdä mitään muuta kuin kuluttaminen.
Ainoa mitä osaan itse neuvoa: etsi vaikka Spotifysta Phil Collinsin (joo, tiedän, out of style) laulu "Just Another Day in Paradise" ja kuuntele sanoja.
Se auttaa muistuttamaan siitä, miten paljon sinulla kuitenkin on.
Tiedän, lällyä, mutta ehkä auttaa.
Ja ymmärrän hyvin, että harmittaa.
Googlasin millaiset kengät ovat hiiri-kengät. Todella kivat! Mutta kamala miltä ne näyttäisi minulla ... kuin huutomerkkinä että nämä kengät eivät ole tämänkaltaiselle naiselle :(
T. toinen köyhä
Prinsessaharhailija, osa 8678832728313543752.
Tuo juuri kannustaa opiskelemaan ja tavoittelemaan ns. parempaa.