Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakko valittaa! Työpaikan rikkaat asiakkaat!
21.07.2016 |
Olen töissä varsin varakkaan asuinalueen pikku päivittäistavara kaupassa. Ennen olin ns. normaalin asuinalueen kaupassa ja ero on suuri. Ihmiset ovat pääsääntöisesti ystävällisempiä täällä, mutta että mua ärsyttää olla köyhä kaupankassa kun katsoo näiden ihmisten ostoksia, vaatteita, autoja joilla ajavat pihaan jne.
Siis todellakin syö ihmistä istua palvelemassa heitä kun tietää ettei ikinä itse pysty tuhlaamaan samalla tavalla.
Istun nyt tauolla ja oli pakko tulla valittamaan!! Tilanteen saattoi laukaista se että tässä käynyt asiakkaana todella hyvännäköinen jätkä, jonka kanssa oon aina jutellut kun käynyt tässä. Ja nyt äsken se tuli jonkun tytön kanssa ja olivat niin rakastuneen näköisiä. Tytolla kallis laukku olalla ja kalliit vaatteet muutenkin. Ostivat kalliita tuotteita ja puhuivat viettävänsä kivan illan ja illalla poreammetta ja saunaa... Olin todellakin kai kuvitellut kemian meidän välillä koska mies puhui ihan samalla tavalla ystävällisesti minulle kuin aikasemminkin ja samoin tyttöystäväkin. Oli siis ollut vain mukava...
En jaksa enää olla köyhä:(
Kommentit (111)
Ap, opiskele itsellesi jokin hyväpalkkainen ammatti, niin ei tarvitse kadehtia toisia. Olen itse perheestä, jossa oli ainainen rahapula. Opiskelin kuitenkin DI:ksi ja nyt minulla olisi varaa kaikkeen, mitä kuvailemallasi parilla oli. Tosin en edelleenkään viitsi käyttää rahoja katumaasturiin tai kalliiseen merkkilaukkuun. Sen sijaan nautin kyllä hyvistä ravintolaillallisista ja maykustelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kertoa, että liiallinen ystävällisyys asiakaspalvelutyössä ei ole välttämättä asiakkaan näkökulmasta katsoen mukavaa.
Asun matalapalkkamaassa mutta talo on ihan kohtuuhuppea ja uima-allaskin löytyy. Käyn usein kahvilla lähikuppiloissa. Ystävällinen kun olen niin tapaan katsoa silmiin ja jätän aina hiukan tippiä (ei ole tapana täällä). Sen seurauksena naiset ovat muuttuneet yli-ystävällisiksi, sanoisinpa jopa kihertäjiksi. Se on rasittavaa varsinkin kun niitä on myös alkanut kierrellä täällä talomme ympärillä.
Asiakaspalvelussa olisi hyvä pitää tietynlaista etäisyyttä asiakkaisiin. Perusystävällisyyttä ei myöskään pidä tulkita väärin, kyllä se mies yleensä aika suoraan ilmoittaa jos on jostain naisesta kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Ap, opiskele itsellesi jokin hyväpalkkainen ammatti, niin ei tarvitse kadehtia toisia. Olen itse perheestä, jossa oli ainainen rahapula. Opiskelin kuitenkin DI:ksi ja nyt minulla olisi varaa kaikkeen, mitä kuvailemallasi parilla oli. Tosin en edelleenkään viitsi käyttää rahoja katumaasturiin tai kalliiseen merkkilaukkuun. Sen sijaan nautin kyllä hyvistä ravintolaillallisista ja maykustelusta.
Siinä on vaan se, että tuo sosiaalinen liikkuvuus joka päti about 1945 lähtien, ei enää toimi. Koulutus ei ole enää herrahissi.
Vierailija kirjoitti:
Hassu havainto noista oikein rikkaista: Ainakin täällä asuessaan ne ovat Roope Ankkaakin itarampia ja sairaan saitoja! Tavikset kuluttavat sen minkä pystyvät, mutta mitä rikkaampi, sitä enemmän itketään pennien tai siis senttien perään.
En siis asu Suomessa.
Yksi varakas tuttu tosin sanoo, ettei siinä viimeisessä paidassa ole taskuja.
Samaa olen monesti ajatellut, kun täällä ilmoitetaan etteivät rikkaat käy jossain Ikeassa tai H&M:ssä. Itse tuntemani rikkaat, eri maissa, ovat yleensä juuri niitä kaikkein piheimpiä. Varsinkin jos raha on perittyä. Miten se rikkaus muuten säilyisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, opiskele itsellesi jokin hyväpalkkainen ammatti, niin ei tarvitse kadehtia toisia. Olen itse perheestä, jossa oli ainainen rahapula. Opiskelin kuitenkin DI:ksi ja nyt minulla olisi varaa kaikkeen, mitä kuvailemallasi parilla oli. Tosin en edelleenkään viitsi käyttää rahoja katumaasturiin tai kalliiseen merkkilaukkuun. Sen sijaan nautin kyllä hyvistä ravintolaillallisista ja maykustelusta.
Siinä on vaan se, että tuo sosiaalinen liikkuvuus joka päti about 1945 lähtien, ei enää toimi. Koulutus ei ole enää herrahissi.
Kyllä se on edelleen, kunhan valitsee alan oikein. Mikä tahansa akateeminen koulutus ei toimi tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla kesti puoli elämää ymmärtää, että jos mies on hyvin pukeutunut ja asiallisen näköinen muutenkin, ja on kohtelias minua kohtaan niin se ei tarkoita yhtään mitään. Olihan se kova kolaus, pakko myöntää, kun ymmärsi että olen aivan eri maailmasta kuin ihailemani ihmiset ja etten koskaan tulisi osaksi sitä maailmaa.
Sen siitä saa, kun eli lähiössä vanhempien kanssa joita ei kiinnostanut yhtään mikään, ja kun luki vain kirjoja ja katseli elokuvia ilman mitään kosketuspohjaa todellisuuteen.
Opiskelemalla voi saada hyväpalkkaisen työn, mutta perinnön kautta saatua itsetietoisuutta (huom, eri asia kuin itseriittoisuus tai itserakkaus!) ei rahalla osteta. Kun taustalla on vanha suku, vanha raha ja niiden tuoma ikuinen turva, on varaa käyttäytyä hyvin kaikkia kohtaan. Myös Siwan kassaa.
Tässä kohtaa ihmiset ovat kyllä tosi yhdenvertaisia: kaikilla on varaa käyttäytyä hyvin. Toiset oppii ottamaan huomioon, kun itse on otettu huomioon ja rakastettu. Oli perhe kuinka köyhä tahansa, niin tällaisen opin se voi hyvinkin lapsilleen välittää.
Eikä todellakaan raha, uusi tai vanha, ole tae sille, että ihminen tuota perustavaa laatua olevaa asiaa saisi perinnöksi kodistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, opiskele itsellesi jokin hyväpalkkainen ammatti, niin ei tarvitse kadehtia toisia. Olen itse perheestä, jossa oli ainainen rahapula. Opiskelin kuitenkin DI:ksi ja nyt minulla olisi varaa kaikkeen, mitä kuvailemallasi parilla oli. Tosin en edelleenkään viitsi käyttää rahoja katumaasturiin tai kalliiseen merkkilaukkuun. Sen sijaan nautin kyllä hyvistä ravintolaillallisista ja maykustelusta.
Siinä on vaan se, että tuo sosiaalinen liikkuvuus joka päti about 1945 lähtien, ei enää toimi. Koulutus ei ole enää herrahissi.
Kyllä se muuten on. Koulutuksella voit saada hyvän aseman yhteiskunnassa vaikka sinulla ei muuten sitä olisi. Kunhan sinulla on tuuria ja sopiva koulutus ja vielä asenne niin pääset eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa oppia arvostamaan muuta kuin materiaa. Sen takia näitä itkuvirsikirjoituksia "köyhyydestä" on nykyään lehdet ja netti täynnä. Elämässä ei nähdä mitään muuta kuin kuluttaminen.
Tää muuten ei ole edes pelkästään köyhien ongelma. Tai siis itse tunnen muutamia erittäin varakkaita henkilöitä jotka haluavat olla jotakin muutakin kuin kävelevä lompakko rikkaasta suvusta ja yliopistotutkinto. Harrastavat sitten "rahvaan" kanssa jotain kestävyysjuoksua/triatlonia/hiihtoa tosissaan, että tuntisivat saavuttavansa täysin YKSIN jotain.
Suosittelen tuollaisia harrastuksia joissa vastuu on täysin itsellä kaikille. Sosiaaliekonomisesta luokasta riippumatta itsensä kehittäminen ja rajojen ylittäminen tuntuu erittäin hyvältä.
Tätä puolentoistatunnin puolimaratoniaikaa ei rahalla saa. Ja olen siitä todella ylpeä vaikka pienituloinen olenkin.
Minun tuntemat erittäin varakkaat harrastavat järjestään jotain juoksua tai triathlonia tosissaan, ja en kyllä ihan sanoisi, että he niitä rahvaan kanssa harrastaisivat. Kisoissa käydään ympäri maailmaa, yövytään viiden tähden boutique-hotelleissa ja kallis skumppa virtaa maaliin pääsyn jälkeen. Varusteet on parhaat mahdolliset ja treenimatkoja tehdään lämpimämpiin maihin ympäri vuoden. Ja nyt puhutaan harrastajista. Ehdottomasti harrastaisin minäkin mieluummin näin, jos lajini olisi joku vastaava. Ei keskituloinenkaan näin harrasta liikuntaa.
Tavoittelen parempipalkkaista ja sielulleni sopivampaa työtä. Unelmia pitää olla. Tavoitteita, jotta kasvaa ja oppii. Mutta tässä matkallani tulevaisuuteen, on tärkeää olla jo kiitollinen siitä mitä on. Voihan käydä niin, että tämä lyhyt elämä ehtii loppua kesken matkan. Karmivaa, jos sen käyttäisin vain kiittämättömänä mammonasta haaveiluun. Niin pieni ei ihminen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on joko provo, mutta minulle tuli hyvin voimakkaasti tunne, että kirjoittaja itse on tämä varakas tyttö. Kirjoitustyyli muuttuu vähän väliä, välillä osataan pilkkusäännöt ja yhdyssanat, välillä joukossa alkeellisia kirjoitusvirheitä. Eniten särähti korvaan "chanel suoraan catwalkilta" ja ennen kaikkea Marc Jacobsin hiirikengät. Ilm kirjoittaja on melko nuori, mutta jännästi tunnistaa kengät, joiden tuotanto on lopetettu yli kymmenen vuotta sitten (2005). Saa olla aika muodinharrastaja, ellei sitten vaikka vanhemmilla, sisaruksilla tai lähipiirissä tuollaisia kenkiä ole.
En tiedä, onko tämä jonkun nuoren, varakkaan ihmisen fantasiaa. Miltä näyttää ulospäin esim. kaupankassan silmissä, herättääkö kateutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo juuri kannustaa opiskelemaan ja tavoittelemaan ns. parempaa.
Vitsinikkari palstalla. Tai sitten se ei oo suomes
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui Porvoossa.
Mutta on totta, että vauraammalla alueella asiakkaat olivat hyvin kohteliaita ja ystävällisiä. Vauraammalla alueella ihmiset ostivat myös ihan tavallista ruokaa, myös eineksiä. Toki moni katsomatta ensin, mikä on halvinta. Kaikki vauraamman asuinalueen ihmiset eivät pukeutuneet erityisen kalliin näköisesti, monet aika tavallisesti.
No ei sillä tytöllä mikään Chanelin asu suoraan catwalkilta ollut mutta tunnistin laukun Celinen laukuksi ja mekko näytti kalliilta mutta rento, kengät olivat Marc Jacobsin hiiri kengät. Autona heillä oli ja on miehellä aiemminkin ollut iso katumaasturi. Ja ei, ei läheskään kaikki pukeudu näin täällä. Todella normaaleja asuja ja ostoksia myös, mutta heillä tuntui olevan spessu "treffi-ilta" tms joten ostokset vielä korostivat meidän välistä eroa (itselläni ei olisi varaa ikinä). Ja kyllä toi parkkipaikka aika hyvältä näyttää auto valikoiman suhteen yleensäkkin. AP
Siis minkälaisiin tuotteisiin itselläsi ei olisi ikinä varaa? Ruokakaupasta?
Totta kai mulla olisi niihin silloin tällöin yksittäin kaikkeen varaa, mutta tarkoitin että ihan vaan tollen torstai illan kunniaksi vähän tehään ruokaa ja lasku on lähellä 200e. AP
No siis, minkä verran sinulla sitten maksaa perus date night -ruoat ja juomat?
Mun koko viikon ruokabudjetti on max 150, en pystyisi deitti-iltaan ostamaan mitään erikoisruokaa ilman että olisi pois peruselämisestä ja olen kuitenkin keskituloinen. Rikas voi ostaa tonnikalapihvit, kampasimpukoita, hummereita ym joita itse käytännössä en pysty ostamaan.
Ei että deitti-iltojakaan olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, opiskele itsellesi jokin hyväpalkkainen ammatti, niin ei tarvitse kadehtia toisia. Olen itse perheestä, jossa oli ainainen rahapula. Opiskelin kuitenkin DI:ksi ja nyt minulla olisi varaa kaikkeen, mitä kuvailemallasi parilla oli. Tosin en edelleenkään viitsi käyttää rahoja katumaasturiin tai kalliiseen merkkilaukkuun. Sen sijaan nautin kyllä hyvistä ravintolaillallisista ja maykustelusta.
Minä opiskelin, 2 tutkintoa. Olen juuri ja juuri keskituloinen, sinkku ja joudun ostamaan vaatteita H&M:stä silloin kun edes pystyn ostamaan. Äsken Zaran alennusmyynnistä housut 19e. Minulla on nyt kahdet housut. Tein 30-vuotiaaksi töitä 60h viikossa huomatakseni että ei se pitkälle vienyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa oppia arvostamaan muuta kuin materiaa. Sen takia näitä itkuvirsikirjoituksia "köyhyydestä" on nykyään lehdet ja netti täynnä. Elämässä ei nähdä mitään muuta kuin kuluttaminen.
Tää muuten ei ole edes pelkästään köyhien ongelma. Tai siis itse tunnen muutamia erittäin varakkaita henkilöitä jotka haluavat olla jotakin muutakin kuin kävelevä lompakko rikkaasta suvusta ja yliopistotutkinto. Harrastavat sitten "rahvaan" kanssa jotain kestävyysjuoksua/triatlonia/hiihtoa tosissaan, että tuntisivat saavuttavansa täysin YKSIN jotain.
Suosittelen tuollaisia harrastuksia joissa vastuu on täysin itsellä kaikille. Sosiaaliekonomisesta luokasta riippumatta itsensä kehittäminen ja rajojen ylittäminen tuntuu erittäin hyvältä.
Tätä puolentoistatunnin puolimaratoniaikaa ei rahalla saa. Ja olen siitä todella ylpeä vaikka pienituloinen olenkin.
Minun tuntemat erittäin varakkaat harrastavat järjestään jotain juoksua tai triathlonia tosissaan, ja en kyllä ihan sanoisi, että he niitä rahvaan kanssa harrastaisivat. Kisoissa käydään ympäri maailmaa, yövytään viiden tähden boutique-hotelleissa ja kallis skumppa virtaa maaliin pääsyn jälkeen. Varusteet on parhaat mahdolliset ja treenimatkoja tehdään lämpimämpiin maihin ympäri vuoden. Ja nyt puhutaan harrastajista. Ehdottomasti harrastaisin minäkin mieluummin näin, jos lajini olisi joku vastaava. Ei keskituloinenkaan näin harrasta liikuntaa.
Niinpä. Mieheni golfasi eri kentillä Euroopassa, ihan huvikseen. Siinä ohessa viskin maistelua, sikareita. Minulla ei ollut varaa niin olin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tätä poikani valittaa. Hän on varakas ja saanut kasvatuksen, jonka mukaan kaikille ollaan ystävällisiä. Ongelmana on se, että kaupan kassatytöt ja vaikka kuntosalin työntekijät kuvittelevat normaalin aikuisen kohteliaisuuden ja small talkin olevan jotain muuta kuin hyvää käytöstä. Jos kassalla hymyilee ja toivottaa hyvää päivänjatkoa, niin facebookissa tulee aika pian kaveripyyntö.
MIksi olet kasvattanut poikasi leimaamaan ihmisiä minkään ulkopuolisen tekijän vuoksi? Mitä jos hän joutuisi vaikkapa pysyvästi rullatuoliin, ja häntä kohdeltaisiin henkisesti kehitysvammaisena? Mitä jos kaupan tyttö opiskelee lääkiksessä? Ei ole koiraa karvoihin katsomista. Opin kohtelemaan muita kunnioittavasti ja samanarvoisesti jo grillimyyjänä lukiossa. Ja tyrmistyin vaikkpa siitä, etteivät investointipankissa kollegani toivottaneet huomenta siivoojille aamuisin. Terveisin ekonomi, joka on sen verran sivistynyt varakkuudest huolimatta että kohtelee jokaista samalla tavalla.
Varsinainen investointipankissa työskentelevä ekonomi olet, kun et edes yksinkertaista tekstiä osaa lukea ja ymmärtää. Luepas nyt ihan ajatuksella tuo siteeraamasi viesti. Mitä siinä sanotaan, mitä? Osaatko ihan omin sanoin kertoa?
Vierailija kirjoitti:
Hassu havainto noista oikein rikkaista: Ainakin täällä asuessaan ne ovat Roope Ankkaakin itarampia ja sairaan saitoja! Tavikset kuluttavat sen minkä pystyvät, mutta mitä rikkaampi, sitä enemmän itketään pennien tai siis senttien perään.
En siis asu Suomessa.
Yksi varakas tuttu tosin sanoo, ettei siinä viimeisessä paidassa ole taskuja.
Sama itse olen ns ylemmästä keskiluokasta ja tuhlaan koko ajan kaikkeen enkä pihistele mistään. Mutta vanhan rahan suvusta oleva poikaystäväni on super pihi ja meillä välillä suuria erimielisyyksiä rahan käytöstä...
Vierailija kirjoitti:
Tämä on joko provo, mutta minulle tuli hyvin voimakkaasti tunne, että kirjoittaja itse on tämä varakas tyttö. Kirjoitustyyli muuttuu vähän väliä, välillä osataan pilkkusäännöt ja yhdyssanat, välillä joukossa alkeellisia kirjoitusvirheitä. Eniten särähti korvaan "chanel suoraan catwalkilta" ja ennen kaikkea Marc Jacobsin hiirikengät. Ilm kirjoittaja on melko nuori, mutta jännästi tunnistaa kengät, joiden tuotanto on lopetettu yli kymmenen vuotta sitten (2005). Saa olla aika muodinharrastaja, ellei sitten vaikka vanhemmilla, sisaruksilla tai lähipiirissä tuollaisia kenkiä ole.
En tiedä, onko tämä jonkun nuoren, varakkaan ihmisen fantasiaa. Miltä näyttää ulospäin esim. kaupankassan silmissä, herättääkö kateutta.
Noita kenkiä saa kyllä ostettua vaikka Stocmannilta.
Onko jotenkin vaikea ymmärtää että oikeasti varakkaan rahat ei lopu, vaikka ostaisi miten kallista ruokaa Westendin Alepasta tai Haukilahden K-kaupasta. Ja siitä nimiasiasta, meidän kaupasta voi ostaa vastakirjalla, tarkoittaa siis perheen tiliin, joka on omalla niemellä siellä kaupassa. Jo sen vanhan Westendin Elannon aikaan meillä oli lapsia ajatellen tili siellä. Kun suuri osa asukkaista on naapureita jo edellisen sukupolven aikaan, ei ole ihmettä jos tunnetaan toisemme nimeltä, kun muutkin asiat kaikki tiedetään. On siis vähän kuin pikkukaupunki. Terv. maasturilla liikkuva.
Alue: Aihe vapaa
Hassu havainto noista oikein rikkaista: Ainakin täällä asuessaan ne ovat Roope Ankkaakin itarampia ja sairaan saitoja! Tavikset kuluttavat sen minkä pystyvät, mutta mitä rikkaampi, sitä enemmän itketään pennien tai siis senttien perään.
En siis asu Suomessa.
Yksi varakas tuttu tosin sanoo, ettei siinä viimeisessä paidassa ole taskuja.