Pakko valittaa! Työpaikan rikkaat asiakkaat!

rikkaat miehet ovat intohimoni ja myös minun on vaikeaa katsoa naisia jotka heitä vievät,kun itselläni ei vielä ole.onneksi olen nuori ja on aikaa.ulkomailla on paljon "helppoja" rikkaita miehiä, on kokemusta.

Jii79 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvätuloisia tuttavaperheitäni asuu juuri tuollaisilla vaurailla alueilla. Yhdessä perheessä on vuosikausia taisteltu tyttären huumeongelman kanssa. Toisessa perheessä

rouva sairastui jo toisen kerran samaan sypään. Taitavat nyt esim. golfmatkat jäädä tekemättä. Eräässä vauraassa perheessä poika sai toisen hengen riistämisestä monen vuoden tuomion jne.

Uskon että jokainen heistä saattaisi antaa miljoonalla pois, jos pääsisivät eroon näistä ikävistä asioista. Sinä kaupan kassa, jonka ei tarvitse takaraivossaan kantaa tällaisia asioita, omistat melkoisen omaisuuden jo nyt. Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää.

Itse olen onnellinen , kun voin vain loikoilla halvassa pihakeinussa lainakirjaa lukien vailla hirveitä ongelmia ja ilman suuria seteleitä.

Onko tosiaankin niin, että kateellisuus on ajanut sinut siihen tilanteeseen , että istuskelet pihakeinussasi ja luulet, tai siis tiedät, rikkailla olevan enemmän ja isompia ongelmia? Onko tämä joku haave, lue tekosyy, jolla saat itsesi tyytyväiseksi nykytilanteesi. 

Okei, olen itsekin käynyt läpi mm. avioeron, mutta saman tulo/elintason omaavilla tutuillani ei ole ongelmia sen enempää kuin yhteiskunta luokkaa alempana olevilla. Ehkä jopa päinvastoin, sillä tutkimusten mukaanhan suurin parisuhteen riitojen aiheuttaja on raha. Toki meilläkin rahasta on riidelty ehkä vain hieman erilaisista syistä kuin muissa perheissä.

Vaikka suvullamme on "vanhaa rahaa" jokainen meistä lapsista on tehnyt ison työn saavuttaakseen saman kasvualustan myös omille lapsilleen. Toivon ja uskon tämän ajatumallin iskostuvan myös omiin lapsiini.

Kun omaa tietyn taloudellisen turvan tai riippumattomuuden ei tarvitse enää siellä kaupan kassalla päteä tai ilkeillä. Voin ihan hyvin olla oma ystävällinen itseni.  Ihan yhtälailla palautan pullot kauppaan kuin muutkin ja jonotan kiltisti vuoroani kassalla.  Ja tuo piheys on osaltaan urbaanilegenda tai pätee ehkä niihin, jotka ovat itse rahansa tehneet ja pelkäävät sen yht´äkkiä loppuvan.

Ja vaikka olen kuinka ystävällinen tai hyväkäytöksinen lähikaupan kanssa tai kuntosalin asiakaspalvelija ei ole minua ulos pyytänyt saatika kotini ympärillä pörrännyt.

Ehkä en sitten ulkoiselta habitukseltani ole vain riittävän hyvännäköinen ;) 

En ole tuo kelle vastasit mutta ymmärsin tuon tekstin ihan eri tavalla. Tuskin kukaan on niin typerä että luulee juuri rahan aiheuttavan syövän tai huumekoukun kaltaisia ongelmia. Ymmärsin että tuossa tekstissä haettiin pikemminkin sitä että ei kannata jonkun tuntemattoman pariskunnan (oletettua) onnea kadehtia sokeasti varsinkaan noilla ap:n kuvaamilla meriiteillä. Toki raha on suuri syy parisuhderiitoihin mutta mun mielestä ap:n viestissä jotenkin naiivisti rinnastettiin maallinen mammona ja rakkaus.: "Siis sillä naisellaki sellanen kallis laukku ja niillä oli hieno katumaasturi ja ostivat kallista ruokaa ja siinä ne hymyili eli ovat varmaan tositosi onnellisia ja mä oon vaan sinkku ja köyhä enkä pysty tolleen tuhlaamaan". Ap ilmeisesti kokee jotakin alemmuuskompleksia ja uskoo ettei voi saavuttaa parisuhdeonnea tai muutakaan onnea kun ei ole rahaa tuhlattavaksi. Tällaista en ymmärrä ollenkaan.

Tunnustan niin tuon kateuden tunteen ja harmittaa kun itselle on tullut sama ja en pääse siitä eroon.Olen hyvässä työssä,ostanut Helsingin keskustasta asunnon jne.Olen ollut ihan tyytyväinen elämääni.

Sitten elämääni asteli julkkisihastus,joka lyhyen tapailun jälkeen jatkoi matkaa.

Jäin kateellisena stalkkaamaan näitä hänen naispuolisia golfkavereita,taideharrastajia yms. Teatterin vip-tiloissa ja Imperial-kuntosalilla pyörivää sinkkunaisten kermaa.Uskomatonta,kuinka hyvältä jotkut yli 40v kolmen lapsen äidit näyttää.

Oma elämä on tuntunut ihan paskalta sen romanssin jälkeen.Häpeän tätä tunnetta yli kaiken!!!

Vierailija kirjoitti:

Jii79 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvätuloisia tuttavaperheitäni asuu juuri tuollaisilla vaurailla alueilla. Yhdessä perheessä on vuosikausia taisteltu tyttären huumeongelman kanssa. Toisessa perheessä

rouva sairastui jo toisen kerran samaan sypään. Taitavat nyt esim. golfmatkat jäädä tekemättä. Eräässä vauraassa perheessä poika sai toisen hengen riistämisestä monen vuoden tuomion jne.

Uskon että jokainen heistä saattaisi antaa miljoonalla pois, jos pääsisivät eroon näistä ikävistä asioista. Sinä kaupan kassa, jonka ei tarvitse takaraivossaan kantaa tällaisia asioita, omistat melkoisen omaisuuden jo nyt. Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää.

Itse olen onnellinen , kun voin vain loikoilla halvassa pihakeinussa lainakirjaa lukien vailla hirveitä ongelmia ja ilman suuria seteleitä.

Onko tosiaankin niin, että kateellisuus on ajanut sinut siihen tilanteeseen , että istuskelet pihakeinussasi ja luulet, tai siis tiedät, rikkailla olevan enemmän ja isompia ongelmia? Onko tämä joku haave, lue tekosyy, jolla saat itsesi tyytyväiseksi nykytilanteesi. 

Okei, olen itsekin käynyt läpi mm. avioeron, mutta saman tulo/elintason omaavilla tutuillani ei ole ongelmia sen enempää kuin yhteiskunta luokkaa alempana olevilla. Ehkä jopa päinvastoin, sillä tutkimusten mukaanhan suurin parisuhteen riitojen aiheuttaja on raha. Toki meilläkin rahasta on riidelty ehkä vain hieman erilaisista syistä kuin muissa perheissä.

Vaikka suvullamme on "vanhaa rahaa" jokainen meistä lapsista on tehnyt ison työn saavuttaakseen saman kasvualustan myös omille lapsilleen. Toivon ja uskon tämän ajatumallin iskostuvan myös omiin lapsiini.

Kun omaa tietyn taloudellisen turvan tai riippumattomuuden ei tarvitse enää siellä kaupan kassalla päteä tai ilkeillä. Voin ihan hyvin olla oma ystävällinen itseni.  Ihan yhtälailla palautan pullot kauppaan kuin muutkin ja jonotan kiltisti vuoroani kassalla.  Ja tuo piheys on osaltaan urbaanilegenda tai pätee ehkä niihin, jotka ovat itse rahansa tehneet ja pelkäävät sen yht´äkkiä loppuvan.

Ja vaikka olen kuinka ystävällinen tai hyväkäytöksinen lähikaupan kanssa tai kuntosalin asiakaspalvelija ei ole minua ulos pyytänyt saatika kotini ympärillä pörrännyt.

Ehkä en sitten ulkoiselta habitukseltani ole vain riittävän hyvännäköinen ;) 

En ole tuo kelle vastasit mutta ymmärsin tuon tekstin ihan eri tavalla. Tuskin kukaan on niin typerä että luulee juuri rahan aiheuttavan syövän tai huumekoukun kaltaisia ongelmia. Ymmärsin että tuossa tekstissä haettiin pikemminkin sitä että ei kannata jonkun tuntemattoman pariskunnan (oletettua) onnea kadehtia sokeasti varsinkaan noilla ap:n kuvaamilla meriiteillä. Toki raha on suuri syy parisuhderiitoihin mutta mun mielestä ap:n viestissä jotenkin naiivisti rinnastettiin maallinen mammona ja rakkaus.: "Siis sillä naisellaki sellanen kallis laukku ja niillä oli hieno katumaasturi ja ostivat kallista ruokaa ja siinä ne hymyili eli ovat varmaan tositosi onnellisia ja mä oon vaan sinkku ja köyhä enkä pysty tolleen tuhlaamaan". Ap ilmeisesti kokee jotakin alemmuuskompleksia ja uskoo ettei voi saavuttaa parisuhdeonnea tai muutakaan onnea kun ei ole rahaa tuhlattavaksi. Tällaista en ymmärrä ollenkaan.

Siihen samaanhan alemmuuskompleksiin syyllistyi myös alkuperäinen kirjoittaja, hän vain käänsi itsensä paremmaksi listaamalla vain hyvätuloisten tuttavaperheidensä ongelmia, syövän takia tekemättä jääneitä golfmatkoja ja kertomalla olevansa itse onnellinen vailla listaamiaan huolia. Hyvä niin, mutta edelleen se on ihan OK arvostella hyvätuloisia ja tavallaan nauttia heidän ongelmistaan. Ovathan he sen ansainneet, mitä nääs ovat rikkaita.

Eli kirjoittajan mielestä raha ja huolet kulkevat käsi kädessä.  Tästä olen isosti eri mieltä.

En minäkään kassajonossa päättele edellä asioivan miehen hakkaavan vaimoaan vaikka kulkeekin hihattomassa paidassa.

Onnen voi luonnollisesti saavuttaa ilman vaurautta, mutta se, että oman onnensa tekee muiden ongelmien avulla ärsyttää ja jopa kuvottaa. Luonnollisesti se on vielä hyväksytympää kun puhutaan "paremman väen ongelmista".

Janne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kumma, kun luullaan, että rikkaat on tylyjä ja köyhät ystävällisiä. Pitkällä asiakaspalvelu-uralla olen huomannut, että varakkaampi keskiluokka ja rikkaat on hyvätapaisia ja mukavia asiakaspalvelijalle. Sen sijaan persaukisilla ei ole mitään käytöstapoja. Olen miettinyt, että huono-osaisuus varmaan liittyy siihen, että ollaan niin käytöstavattomia, ettei pärjätä sen takia maailmassa. Eivät osaa edes lapsiaan kasvattaa. Varakkaammat opettaa lapset aina tervehtimään asiakaspalvelussakin työskenteleviä, kiittämään, kieltävät riehumisen ja joka paikan lääppimisen jne. Sitten nämä köyhät öykkäröi, lapset ei osaa käyttäytyä, ovat röyhkeitä, lapset sotkee jne. Ja mistä tiedän ihmisten rahat. Sanotaanko, että työskentelen juuri työssä, jossa rahavarat ja tulot näkee...

Olen samaa mieltä. Mielestäni köyhyys ja rikkaus on tietyllä tapaa periytyvää. Jos on lusikalla annettu ei voi kauhalla ammentaa, vai miten se nyt meni? Vaikka kaikilla meistä on kuitenkin mahdollisuus tehdä mitä vain maassa jossa mm. koulutus on täysin ilmaista tai yrityksen perustaminen melkoisen helppoa.

Myös tämä perinteinen ajattelumaailma , että varakkaimmilla on vain kulissit yllä ja niiden takana vain onnettomuutta ja riitoja, pohjaa pelkästään kateuteen jolla yritetään sitä omaa kurjuutta ja köyhyyttä luoda paremmaksi, koska ei noilla saa hyvin mennä

"Ei se raha onnellisuutta tuo", no voin sanoa, että kyllä se tuo. Samalla tapaa se luo myös käytösmallia ja pohjaa pärjätä elämässä.

En missään nimessä koe olevani parempi kuin kukaan muukaan meistä, mutta harmittaa jos samanlailla käänteisesti minua pidetään pihinä, itserakkaana, huonokäytöksisenä tai epäkohteliaana taloudellisen tilanteeni takia. Minua saa ja pitää arvostella, mutta toisin päin asia ei vain sitten toimikaan niin.

Myös mukava kuulla kun ääneen pohditaan esim uuden auton jälkeen sitä koska tuonkin kupla puhkeaa ja totuus paljastuu, no ei se ihan pian ole puhkeamassa, mutta en minäkään päivittele saatko uudenvanhan autosi osamaksun nyt varmasti maksettua.

"En ymmärrä kuka laittaa noin paljon rahaa autoon" minä en taas ymmärrä kuka laittaa kaikki rahansa autoon.

Kateus se tuntuu vain kasvavan sukupolvittain.

Kyllähän sitä kateuden siivittämää rikkaiden turhanpäiväistä arvostelemista esiintyy. En pidä siitä itsekään. Eiköhän suurin osa  suomalaisista ole kuitenkin sitä perusonnellista keskiluokkaa jolla ei ole syytä "vihata" itseään rikkaampia tai köyhempiä. Siksi tuo tekstisi onkin suhteettoman raju vastaveto ja siinä sorrut itse tekemään aivan yhtä turhanpäiväisiä yleistyksiä itseäsi köyhemmistä. Raha tuo sinun mukaasi onnea, käytösmallia ja pohjaa pärjätä elämässä ja siksi pienituloiset (joiden pienituloisuus toki johtuu siitä että ei voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu) pyörivät kateellisena omassa kurjuudessaan. 

Sekä aloittajalla että sulla tuntuu olevan merkillisen vahva usko siihen että kyllä raha vaan tekee onnelliseksi. Näin onkin, mutta tutkitusti vain tiettyyn pisteeseen saakka. Ap:n kaltaisten hienot autot ja luksuslaukut onnellisuuteen (saati sitten parisuhdeonneen) liittävien ihmisten ajatusmaailmaan en millään pysty samaistumaan saatika sitä ymmärtämään ja väittäisin että tässä asiassa puhun enemmistön suulla. Sun korviisi särähtää varakkaampien arvostelu joka varmasti onkin jossain määrin juuri niiden itseensä tyytymättömien kateellista narinaa. Väittäisin että suurin osa ihmisistä on tyytyväisiä elämäänsä vaikkei heillä olisi varaa merkkilaukkujen kaltaisiin ylellisyyksiin. Joten ihan turha sortua sunkaan haukkumaan köyhiä (jotka tässä tapauksessa eivät edes ole oikeasti köyhiä vaan oikeastaan kuuluvat maailman rikkaimpaan vähemmistöön jo sen perusteella että asuvat Suomessa).

Asian vierestä jonkun verran mitä tuli tuohon kiinnostukseen, niin miehen kiinnostuksen huomaa kyllä aina ja takuuvarmasti, sitä ei voi olla huomaamatta. Eli joku perusystävällisyys tai normaalit käytöstavat ei ihan riitä sentään. Jos miehestä ei tiedä onko se kiinnostunut vai ei, se hyvin varmasti ei ole ja silloin on aika turhaa kuvitella turhia. Miehet osaavat kyllä näyttää sen selkeästi jos heitä kiinnostaa. Naiset pääsisivät paljon vähemmällä kun eivät tuhlaisi aikaansa "onks se nyt kiinnostunut" mietteisiin.

Vierailija kirjoitti:

91 ja 95, juurihan tässä ketjussa todettiin, että rikkaitten on helppo hymyillä. Kun rahat vähenevät, astuvat huolet ja riidat esille. Pinna kiristyy.

Kuitenkin voisi kuvitella, että tuossa tilanteessa ystävällisyys ja kohteliaisuus muille pienituloisille olisi itsestäänselvyys, vaikka sitten suhtautuisikin varakkaisiin epäystävällisesti ja epäkohteliaasti. 

Monet rikkaat on älyttömän kateellisia ja huonokäytöksisiä. Ei ne kaikki ole mitään unelmaeliittiä, ei vaikka jotkut esittävätkin.

Mun esimies on tosi varakas , omistaa tämän yrityksen ja vaikka mitä muuta mutta sen käytöstavat on surkeammat kuin monen puliukon. Niin epäystävällistä pikkumaista kaikesta nillittäjää harvoin tapaa. Luulisi, että raha ja taloudellinen huolettomuus toisi sille vähän onnea mutta se on kaikille kateellinen. Mullekin esim. siitä että jäin nyt 2 viikon lomalle. Hän itse käy joka talvi ainakin kuukauden verran jossakin lämpimässä lekottelemassa mutta on ihan hirveää kun työntekijä on lomalla 2 viikkoa yhtä kyytiä. On koko viikon marissut mulle siitä kuinka mikään ei nyt suju kun mun pitää olla 2 viikkoa pois vaika hän ihan itse määräsi mun lomani tähän ja puolet jo pidin kesäkuussa.

Ja sitten vaikka Nalle Wahlroos. Semmonen epärehellinen itsekeskeinen ketku. Jos rikkaus tekee tuommoseksi niin ei kyl kannata kadehtia.

Jii79 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jii79 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvätuloisia tuttavaperheitäni asuu juuri tuollaisilla vaurailla alueilla. Yhdessä perheessä on vuosikausia taisteltu tyttären huumeongelman kanssa. Toisessa perheessä

rouva sairastui jo toisen kerran samaan sypään. Taitavat nyt esim. golfmatkat jäädä tekemättä. Eräässä vauraassa perheessä poika sai toisen hengen riistämisestä monen vuoden tuomion jne.

Uskon että jokainen heistä saattaisi antaa miljoonalla pois, jos pääsisivät eroon näistä ikävistä asioista. Sinä kaupan kassa, jonka ei tarvitse takaraivossaan kantaa tällaisia asioita, omistat melkoisen omaisuuden jo nyt. Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää.

Itse olen onnellinen , kun voin vain loikoilla halvassa pihakeinussa lainakirjaa lukien vailla hirveitä ongelmia ja ilman suuria seteleitä.

Onko tosiaankin niin, että kateellisuus on ajanut sinut siihen tilanteeseen , että istuskelet pihakeinussasi ja luulet, tai siis tiedät, rikkailla olevan enemmän ja isompia ongelmia? Onko tämä joku haave, lue tekosyy, jolla saat itsesi tyytyväiseksi nykytilanteesi. 

Okei, olen itsekin käynyt läpi mm. avioeron, mutta saman tulo/elintason omaavilla tutuillani ei ole ongelmia sen enempää kuin yhteiskunta luokkaa alempana olevilla. Ehkä jopa päinvastoin, sillä tutkimusten mukaanhan suurin parisuhteen riitojen aiheuttaja on raha. Toki meilläkin rahasta on riidelty ehkä vain hieman erilaisista syistä kuin muissa perheissä.

Vaikka suvullamme on "vanhaa rahaa" jokainen meistä lapsista on tehnyt ison työn saavuttaakseen saman kasvualustan myös omille lapsilleen. Toivon ja uskon tämän ajatumallin iskostuvan myös omiin lapsiini.

Kun omaa tietyn taloudellisen turvan tai riippumattomuuden ei tarvitse enää siellä kaupan kassalla päteä tai ilkeillä. Voin ihan hyvin olla oma ystävällinen itseni.  Ihan yhtälailla palautan pullot kauppaan kuin muutkin ja jonotan kiltisti vuoroani kassalla.  Ja tuo piheys on osaltaan urbaanilegenda tai pätee ehkä niihin, jotka ovat itse rahansa tehneet ja pelkäävät sen yht´äkkiä loppuvan.

Ja vaikka olen kuinka ystävällinen tai hyväkäytöksinen lähikaupan kanssa tai kuntosalin asiakaspalvelija ei ole minua ulos pyytänyt saatika kotini ympärillä pörrännyt.

Ehkä en sitten ulkoiselta habitukseltani ole vain riittävän hyvännäköinen ;) 

En ole tuo kelle vastasit mutta ymmärsin tuon tekstin ihan eri tavalla. Tuskin kukaan on niin typerä että luulee juuri rahan aiheuttavan syövän tai huumekoukun kaltaisia ongelmia. Ymmärsin että tuossa tekstissä haettiin pikemminkin sitä että ei kannata jonkun tuntemattoman pariskunnan (oletettua) onnea kadehtia sokeasti varsinkaan noilla ap:n kuvaamilla meriiteillä. Toki raha on suuri syy parisuhderiitoihin mutta mun mielestä ap:n viestissä jotenkin naiivisti rinnastettiin maallinen mammona ja rakkaus.: "Siis sillä naisellaki sellanen kallis laukku ja niillä oli hieno katumaasturi ja ostivat kallista ruokaa ja siinä ne hymyili eli ovat varmaan tositosi onnellisia ja mä oon vaan sinkku ja köyhä enkä pysty tolleen tuhlaamaan". Ap ilmeisesti kokee jotakin alemmuuskompleksia ja uskoo ettei voi saavuttaa parisuhdeonnea tai muutakaan onnea kun ei ole rahaa tuhlattavaksi. Tällaista en ymmärrä ollenkaan.

Siihen samaanhan alemmuuskompleksiin syyllistyi myös alkuperäinen kirjoittaja, hän vain käänsi itsensä paremmaksi listaamalla vain hyvätuloisten tuttavaperheidensä ongelmia, syövän takia tekemättä jääneitä golfmatkoja ja kertomalla olevansa itse onnellinen vailla listaamiaan huolia. Hyvä niin, mutta edelleen se on ihan OK arvostella hyvätuloisia ja tavallaan nauttia heidän ongelmistaan. Ovathan he sen ansainneet, mitä nääs ovat rikkaita.

Eli kirjoittajan mielestä raha ja huolet kulkevat käsi kädessä.  Tästä olen isosti eri mieltä.

En minäkään kassajonossa päättele edellä asioivan miehen hakkaavan vaimoaan vaikka kulkeekin hihattomassa paidassa.

Onnen voi luonnollisesti saavuttaa ilman vaurautta, mutta se, että oman onnensa tekee muiden ongelmien avulla ärsyttää ja jopa kuvottaa. Luonnollisesti se on vielä hyväksytympää kun puhutaan "paremman väen ongelmista".

En mä saanut sellasta kuvaa että kirjoittaja varsinaisesti nauttii varakkaampien tuttujensa ongelmista saati sitten ajattelisi rikkaiden tuttujensa ansainneen sellaisia ongelmia vaikka kertoikin niistä.

Ymmärrän tekstin niin että siinä nimenomaan koetetaan kertoa ap:lle (joka nyt vähän naiivisti uskoo elämänsä muuttuvan jotenkin automaattisesti paremmaksi jos hänellä vaan olisi rahaa tuhlattavaksi luksuslaukkuihin ym.) että ne todelliset ongelmat (joihin ei lasketa sitä ettei ole varaa siihen luksuslaukkuun) saattavat ilmestyä kelle tahansa.  Ja kun oikeita ongelmia tulee, niin se, ettei ole varaa ostaa superkivaa autoa on loppujen lopuksi melko pientä. Ap:lla, vaikka "vain" kaupan kassa onkin, on monta syytä olla elämäänsä tyytyväinen. Siksi ei kannata sokeasti kadehtia varakkaita luullen, että heidän elämänsä on silkkaa glooriaa rahan takia.  

Olen kuullut myös sellaisia käsittämättömiä kannanottoja, että rikas ei "saa" olla surullinen, esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivä rikas ei ole uskottava, koska hänhän on rikas eli onnellinen. Sokea usko siihen että varakas on onnellinen voi olla myös melko loukkaavaa ja vähättelevää.

Kyllähän rahalla saa tiettyä pääomaa,kuten vaihto-oppilasvuosia,jotka näkyy kyllä ihmisten kielitaidosta ja avoimessa käytöksessä.Se,mitä laukkuja ostaa,on sivuseikka.

Millaiset ovat ne Marc Jacobsin hiirikengät, jotka ap näki miesasiakkaan tyttöystävällä?