Lue keskustelun säännöt.
Mies pani väkisin, miten tästä eteenpäin?
19.07.2016 |
Meillä on kohta 5kk ikäinen vauva, joka on todella itkuinen ja myös nukkuu huonosti. Lienee sanomattakin selvää, että myös minä olen väsynyt, vaikka mies hoitaakin kerran tai kaksi viikossa vauvan heräilyt ja syötöt.
Pari yötä sitten mies herätteli mua ja tiesin jo ennen kysymistä, että hän haluais seksiä. Sanoin kuitenkin miehelle ei, koska olin todella väsynyt. Ilmeisesti torkahdin ainakin hetkeks, koska sitten kun havahduin niin mies hyväili minua. Sanoin miehelle uudestaan ei, mutta mies ei kuunnellut vaan otti mut väkisin. Lopetti vasta, kun itkin hysteerisesti.
En ois ikinä uskonut, että mies vois tehdä noin. Olen ihan järkyttynyt. Ymmärrän kyllä, että mies on puutteessa, koska synnytyksen jälkeen seksiä oli ekan kerran kun vauva oli 2kk ja sen jälkeen noin parin viikon välein.
Voiko tällaisen jälkeen enää luottaa toiseen? Mies on pyytänyt anteeksi monta kertaa ja sanonut, ettei se toistu. Voinko oikeasti luottaa siihen, että jatkossa mies lopettaa, jos sanon ei? Erokin tuntuisi kamalalta ratkaisulta, kun vauva on vielä niin pieni..
Kommentit (604)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa, suomalaisten aviomiesten toimesta, on kautta aikojen raiskattu avioliitossa. Vieläpä niin, että ensin on lyöty, ja sitten raiskattu, myös lasten nukkuessa samassa tilassa. Suomalaisen naisen asema on ollut hyvin alistettu, vaikka jonkinlaista "naisrauhaa" on julistettu turuilla ja toreilla keskiajalta lähtien.
Se, että nykyään raiskaus on rikos, on pitkän tien ja naisasialiikkeen taistelun tulos. Ja hyvä niin. Meille on nykyisin selvää, että raiskaus on rikos, väkivaltarikos. Myös normaalille, tasapainoiselle miehelle on selvää, että väkisinmaakaaminen on rikollista toimintaa. Mitkään seikat eivät lievennä rikosta. (Raiskausten "lieventävät asianhaarat" ovat vain miehisen valta- ja oikeusjärjestelmän rippeitä, joka ei ota huomioon naisten itsemäärisoikeutta).
Avioliitoissaan raiskatuilla naisilla ei ennen ollut muuta mahdollisuutta kuin kärsiä. Kestää kipu sekä henkinen luottamuksen menetys.Vuosikausia. Onnettomia naisia - joiden haavoja ei aika parantunut. Teot toistuivat joissain tapauksissa. Etenkin humalassa.
Aloittajalla sanon: tee rikosilmoitus. Luottamuksen uudelleen saavuttaminen on mahdollista, kai, mutta vienee useita vuosia. Toisissa tapauksissa luottamusta ei koskaa saa takaisin. Onko miehesi luottamuksen arvoinen? Miehellesi sanoisin: hakeudu psykoterapiaan. Jotain on pahasti vialla, koska mies syyllistyi väkivaltarikokseen.
Hyviä neuvoja olet saanut, etenkin soitto asiantuntijoille raiskauskeskukseen, tukilinjalle, tms. Raiskaus avioliitossa on erittäin vaiettu tabu. Monissa muissa maissakin sitä tapahtuu, enemmän kai kuin Suomessa. Silti useimpien sivistysvaltioiden oikeusjärjestelmässä raiskaus avioliitossa on rikos, josta ilmoitetaan poliisille. Ole hyvä ja huolehdi itsestäsi, sekä lapsesi tulevaisuudesta: tee ilmoitus poliisille.
Minkä neuvon antaisit avioliitossa raiskatulle tyttärellesi? Tai siskollesi? Äidillesi? Parhaalle ystävälläsi? Olet ajatuksissani, toivon sinulle sydämestäni paljon hyvää.
Tämän kirjoittaja syyllistyy itsekkin rikokseen nimeltä kiihoittaminen kansanryhmää vastaan. Kirjoituksessa halvennetaan suomalaisia aviomiehiä ja lietsotaan syrjivää toimintaa heitä kohtaan. Jokin on kirjoittajassa pahasti pielessä kun julkisesti yrittää mustamaalata suomalaiset aviomiehet väkivaltaisiksi raiskareiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies soitti eilen illalla ja puhuttiin mm. jonkin verran tapahtuneesta.
Mies sanoi tietävänsä, että teki todella väärin ja on valmis tekemään kaikkensa, koska ei haluaisi meidän eroavan. Ainakin sanoi lähtevänsä terapiaan. Edelleenkään ei osannut sanoa miksi jatkoi, vaikka sanoi kuulleensa, kun sanoin ei.
Puhuin miehelle myös, että koin hänen raiskanneen minut ja että aion tehdä rikosilmoituksen. Mies sanoi ymmärtävänsä tämän ja sanoi myös, että tekonsa varmaankin oli raiskaus.
Tulen tekemään rikosilmoituksen ja menen miehen kanssa terapiaan, jos hän on sitten oikeasti sinne tulossa eikä vaan sanonut niin. Erosta päätän terapian jälkeen, mikäli mies ei loppujen lopuksi lähde edes terapiaan niin sitten ei ole muuta vaihtoehtoa kun ero. Tosin tällä hetkellä en kyllä tiedä, miten tämä liitto voisi jatkua tämän jälkeen, miten voin luottaa saati harrastaa seksiä tällaisen jälkeen. Mikäli terapian jälkeen on samat fiilikset niin se on siinäkin tapauksessa ero ainoa vaihtoehto.
Joku epäili, että olen viemässä lapsen isältä, jos eroamme niin en. Mies saa kyllä tavata lastaan, vaikka liittomme päättyisi eroon.
Jotkut kommenttien perusteella oikeuttivat miehen tekoa sillä, että hän lopetti kun itkin. Osa näistä kommentoijista sanoi lukeneensa vain aloituksen. Jo aloituksessa lukee, että mies lopetti itkiessäni hysteerisesti ja tällä tarkoitin siis kovaäänistä itkua. Miehen työnnyttyä sisään itkin ensin hiljaisemmin kivusta ja kun kipu paheni niin itkinkin enemmän ja sitten mies lopulta lopetti.
Osa ihmetteli miksi tein aloituksen tänne enkä puhunut esim. ystävilleni. Mulla on vain kaksi sellaista ystävää, joille tästä uskaltaisin puhua ja tietäisin varmuudella, etteivät he puhu sitä ympäri kyliä. Toiselle heistä tästä puhuin ja hän oli sitä mieltä, ettei tämän takia kannata erota, vaikka mies tekikin väärin. Lisäksi oletin täältä saavani enemmän puolueettomia neuvoja mitä tehdä.
Kiitokset asiallisista vastauksista, asiattomat jätän omaan arvoonsa.
ap
Lue kuitenkin uudelleen myös tämä:
Tietämättömälle tiedoksi, että raiskausta pidetään niin vakavana tekona, että se on virallisen syytteen alainen rikos. Tämä tarkoittaa, että rikosilmoituksen jälkeen rikoksen uhri ei voi enää pysäyttää prosessia taikka ilmoittaa ettei vaadikkaan rangaistusta.
Eli rikosilmoitus raiskauksesta saa liikkeelle virallisen prosessin (kuulustelut, syyteharkinta, haaste, oikeudenkäynti, tuomio jne.) eikä tämä pysähdy rikoksen uhrin halusta.
Oikeudenkäyntiasiakirjat sekä vastaajan nimi, syyksi luettu rikos ja rangaistus ovat julkista tietoa ja kuka vaan voi ne pyytää. Näin ollen on turha olettaa, että kukaan (esim. työpaikka) ei voi saada asiasta tietoa.
Lisäksi tuomio raiskauksesta voi estää maahanpääsyn moneen maahan (työnantaja saattaa ihmetellä miksi työntekijän maahantulohakemukset eivät enää mene läpi jne.).
Lisäksi tuomittu raiskaaja saa virallisen leiman ja tämä leima voi romahduttaa hänet henkisisti (varsinkin jos hän on tätä virhettä lukuunottamatta elänyt ns. kunnon kansalaisen lailla).
Myös esim. lastensuojelu voi kiinnostua, sillä onhan se suureksi vaaraksi lapselle, että hänen huoltajansa on vaarallinen tuomittu raiskaaja.
Yhtä kaikki, on turha väittää, että raiskaustuomiolla ei olisi mitään seurauksia.
Lisäksi seuraukset ovat usein sitä pahempia, mitä kunnollisempaa elämää tuomion saanut eli ennen hairahdustaan. (Pitkäaikaistyöttömälle taparikolliselle raiskaustuomio esim. tuskin tuntuu missään, mutta ns. muuten kunnolliselle perheenisälle se voi olla suuri katastrofi).
Itse tekisin niin, että menisin miehen kanssa terapiaan, mutta en tekisi rikosilmoitusta, koska se tulee vaikeuttamaan koko miehen loppuelämää.
On se kyllä väärin, jos rikoksen tehbeen elämä vaikeutuu rikosen johdosta. Niin väärin, niin väärin. Kyllä kaikilla pitää olla oikeus tehdä rikoksia ilman seurauksia.
Rikosilmoitus Tässä tilanteessa vain pahentaa asioita. Jos et usko niin viimeistään oikeudessa se selviää. Kyse ei ole aivan tavanomaisesta raiskauksesta.
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä väärin, jos rikoksen tehbeen elämä vaikeutuu rikosen johdosta. Niin väärin, niin väärin. Kyllä kaikilla pitää olla oikeus tehdä rikoksia ilman seurauksia.
Kun elämä ei ole niin mustavalkoista, itsekin huomaat, kunhan tulet täysi-ikäiseksi. Kuten joku viisas tuolla jo eilen kirjoitti, tässä liikutaan harmaalla alueella. Olen itse jo paljon nähnyt keski-ikäinen nainen. Elämä tuo asioihin perspektiiviä. Itse olen myös tuon terapian kannalla, jossa tämä asia voitaisiin puida perinpohjin. Siihen mieskin on ollut suostuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä väärin, jos rikoksen tehbeen elämä vaikeutuu rikosen johdosta. Niin väärin, niin väärin. Kyllä kaikilla pitää olla oikeus tehdä rikoksia ilman seurauksia.
No en minä ainakaan omasta puolisosta tekisi rikosilmoitusta kuin vain aivan äärimmäisessä hätätilassa. Ja vaikka aloittajaa kohtaan tehty teko on törkeä ja väärin, niin ei siinä silti ole kysymys tälläisestä äärimmäisestä hätätilanteesta.
Asia on tietenkin toisin, jos aloittaja haluaa maksimoida kostonsa ja tuhota miehen elämän.
Tällöin rikosilmoitus kannattaa tietenkin tehdä (ja kannattaa myös moni muukin asia, kuten ulkopuolisten informoiminen siitä, että henkilö x on vaarallinen raiskaaja - pitäähän myös muiden saada tietää, jotta voivat varoa tätä vaarallista raiskaajaa).
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Kykenetkö jatkamaan? Jos kykenet, niin suosittelen että jatkat. Puhu kunnolla miehen kanssa, selvitä mitä toisen päässä liikkui. Positiivista tuossa kamaluudessa on se, että mies lopetti kun itkit. Pienen vauvan kanssa elämiseen tottuminen on rankkaa kaikille.
Itse pelkäsin samaa synnytyksen jälkeen, koska mies oli tottunut saamaan joka päivä. Mies tosin valitsi sen toisen huono vaihtoehdon ja päätyi seksisuhteeseen toisen naisen kanssa. En tiedä kumpi (omalla kohdallani) olisi ollut parempi.
Toisille seksi on suhteessa todella tärkeää ja niin saa ollakin, mutta haluaisin todella ymmärtää mitä liikkuu mielessä jos toisen pakottaa.
Käyttääkö miehesi muuten nukahtamislääkkeitä? Sanoit, että hän herätteli sinua yöllä. Nukahtamislääkkeet saattavat aiheuttaa tuollaista, ilmeisesti varsinkin miehillä.
Apua, miten hullua tekstiä. Älä ap usko tällaista moskaa!!!
Mikä tekstissäni nyt sitten mätti? Sekö, että on miehiä, joilla on korkeampi testosteronitaso ja jotka tarvitsevat enemmän seksiä? Vai se, että en sanonut että menisi tekemään rikosilmoituksen? Elämä nyt sattuu olemaan kummallista, jos ap kokee tulleensa raiskatuksi ja kokee miehensä olevan uhka itselleen tai muille, niin tietenkin rikosilmoa kehiin. Mutta mikäli ap ei koe tulleensa raiskatuksi, vaan jotain lievempää (kuten itse samantapaisessa tilanteessa, vaikka mies ei lopettanutkaan ennen kuin oli valmis), eikä koe tämän olevan uhka, niin rikosilmoitus oman vauvansa isästä ei ehkä ole se järkevin teko. Jos kykenee katsomaan elämää yhdessä eteenpäin, niin sitten olisi hyvä tehdä niin. Pakko ei ole kuin kuolla.
Voi luoja. Ahdistaa (etenkin naisten puolelta, joiden tulisi olla toistensa tukena) tällainen biologiaan nojautuva selittely, jolle tosiasiassa ei ole mitään oikeutusta tai perusteluja. Biologiaa ei yksiselitteisesti voi käyttää ehdottomana perusteluna jollekin sosiaaliselle. Melko moni asia olisi "okei" tai ohitettavissa, jos näin olisi. Ovatko muunkinlaiset väkivallanteot tai vaikkapa rasismi sitten mielestäsi ok, koska näillekin voidaan löytää biologinen peruste vaikkapa mainitsemistasi testosteronitasoista? Tällaista päättelyketjua noudattaen, biologia voidaan asettaa selittämään (ja oikeuttamaan mitä tahansa). Siksi tällaiset ideologiset valinnat ovat vaarallisia. Esimerkiksi kansallissosialismin sorto perustui juuri mainitunlaiseen ideologiaan, tai idean logiikkaan. Suosittelen tutustumaan esimerkiksi Hannah Arendtin teoksiin asiaan liittyen. Totalitaristista systeemiä samoin kuin väkivallan tekoja tai syrjintää yleensä perustellaan poikkeuksetta kylmällä logiikalla, jossa ensin asetetaan "fakta" joka edustaa järkkymätöntä ideaa, tässä tapauksessa miehen luonnonmukainen käyttäytyminen jolle hän ei voi mitään, ja siitä johdetaan seuraukset - kuten raiskaus - jotka oikeutetaan tällä faktalla. Oikeutus tai välttämätön seuraus on ainut mahdollinen lopputulos idean valossa, ja kaikki voidaan redusoida alkuperäiseen ideaan.
Tällä ajattelumallilla voidaan oikeuttaa mitä tahansa. Samaiseen teoriaan liittyy muuten ajatus banaalista ajattelusta. Banaali onkin hyvä termi kuvaamaan sanojasi ja ajatusmaailmaasi. Valitettavasti monen muun henkilön tavoin olet ehdollistunut tällaiselle ylhäältä asetetulle maailmankuvalle, ja näin ollen ajattelusi on epäautonomista ja siksi banaalia. Tällainen ajattelu on paitsi vaarallista, ei oikeastaan ajattelua ollenkaan, pelkästään sisäistettyjen dogmien seuraamista.
P.S. Mikään nukahtamislääke ei aiheuta pakkoa raiskata, saati tee siitä oikeutettua. Raiskaus ei ole myöskään kokemus. Se joko tapahtuu tai ei. AP sanoi "ei" miehelleen, joten kyse on yksiselitteisesti raiskauksesta. Mikään nukahtamislääke, univaje, seksin puute tai muukaan ei sitä tosiasiaa muuta. Kammottavaa, että voit yrittää edes vihjata näin. "Positiivista, että mies lopetti kun itkit." Onko sinusta "positiivinen" oikea sana juuri tähän tilanteeseen?
Huoh. En käyttänyt biologiaa perusteena sosiaaliselle toiminnalle. Selitin sillä lähinnä omaa kognitiivista toimintaani, ilmeisesti psykologia on sinulle tuttu ala? Lisäksi asetin sosiaaliselle toiminnalle biologisen sekä psykologisen motiivin, minkä tiedät varsin hyvin.
Arendt on tuttu kaikilla naisille, jotka ovat humanistisia aineita opiskelleet. En kuitenkaan väittäisi omaa näkemystäni banaaliksi. Se, että pyrkii ymmärtämään tekoa, ei tarkoita hyväksyntää. "Uhrin" kannalta suhtautuminen tilanteeseen - kokemus, on ensiarvoisen tärkeää, jotta sen voi asettaa oikeaan kokemusikkunaan. Mikäli se asetetaan väärään kokemusikkunaan, on tuloksena ristiriitoja. Sekin sinun pitäisi ymmärtää.
Psykologia lienee sinun alasi, ei psykiatria, sillä lääketietoutta sinulta uupuu. Nukahtamislääkkeet (etenkin zolpidem, eli Ambien, suomessa ilmeisesti Stilnoct) aiheuttavat erinäköisiä parasomnioita. Se on ihan tunnettu sivuvaikutus http://abcnews.go.com/Health/MindMoodNews/story?id=6476686&page=1
Ja psykologiaa tuntevana (joko googlesta tai yliopistolta) sinun pitäisi ymmärtää, että kokemuksesta pitäisi etsiä myös positiivisia puolia, jotta saisi kokonaiskuvan. Mielestäni positiivinen puoli oli, että mies vihdoin reagoi. Totta kai olisi ollut parasta, ettei tuollaista olisi ikinä tapahtunut, mutta jos jotain tapahtuu, on sen kanssa pärjättävä parhaansa mukaan. Kummankin osapuolen. Jos ap tankkaa itseensä nyt pelkästään negatiiviset seikat, hän voi tehdä asioita joita katuu myöhemmin. Jos ap käsittelee kokonaiskuvan, hän tekee paremmin pohjustettuja päätöksiä - olivat ne mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi ymmärtää kumppani pitää raiskata.
On normaalia että välillä ei jaksa eikä voi muttei se oikeuta ottamaan väkisin. Raiskaus on rikos.
Ikävä tilanne. Uskoisin niin etten voisi jatkaa enää suhdetta.
Tosin olen ollut itse kovin aktiivinen joten sellaista tilannettakaan ei ole päässyt syntymään että olisi pitkiä seksittömiä kausia. Synnytysten jälkeen viimeistään kuukauden päästä on aloitettu seksin harrastaminen.
Olen toki kieltäytynyt joskus seksistä samoin kumppani ja molemmat ovat kunnioittaneet toisen päätöstä.
Parisuhteessa toisen kunnioittaminen on ykkösasia. Kukaan ei halua tehdä väkivaltaa rakastamalleen ihmiselle, ei ainakaan jos on normaali ihminen.
Tiedän tapauksen jossa puoliso raiskasi perseeseen, nainen ei olisi koskaan halunnut anaaliseksiä ja mies otti väkisin. Nainen otti eron. Mielestäni täysin oikeutettu ratkaisu, rikosilmoitusta ei kyllä tehnyt, olisi pitänyt.
Mitäs jos ottaisi selvää, että missä ajassa raiskaus rikoksena vanhenee ja menisi nyt sinne terapiaan ja terapian jälkeen sitten katsoisi tuon vanhenemisajan puitteissa, että vieläkö haluaa tehdä rikosilmoituksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalle: Tee rikosilmoitus JA vaadi terapiaa. Jotta minkäänlaiseen jatkoon olisi mahdollisuuksia, miehen on otettava vastuu teostaan. Koska kyseessä on vakava rikos (raiskauksesta enimmäisrangaistus on vuositolkulla ehdotonta vankeutta), vastuun ottaminen tapahtuu myöntämällä tapahtunut todeksi viranomaisten edessä ja hakemalla apua. Jos mies ei tähän suostu tai valehtelee poliisille ja oikeudessa, se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä ettei hän halua kuitenkaan ihan tosipaikan tullen ottaa vastuuta tekemästään raiskauksesta. Vaikutat ihan täyspäiseltä ihmiseltä, joten se varmaan kertoo sinulle paljon.
Suhteessanne on nyt joka tapauksessa kriisi. Miten se ratkeaa, riippuu paljon miehestäkin. Rikosilmoituksen tekemättä jättäminen ei kuitenkaan ole mitään sovinnolllisuutta, vaan on ihan selvä asia että jos rikos on tehty, siitä on ilmoitettava ja rikoksentekijän on anteeksi pyytelyn LISÄKSI kannettava teosta myös se vastuu minkä laki määrää.
Rikosilmoituksen joka tapauksessa teet, mahdollisimman pian. Mieluiten tänään, sillä mitä nopeammin asiat saadaan etenemään, sen parempi. Toisin kuin eräät täällä väittävät, sana sanaa vastaan tilanne ei ole oikeudelle mikään ongelma. Seksuaalirikokset ovat tyypillisesti epämääräisiä ja vaikeasti todisteltavia, se on ihan tavallista ja viranomaisille tuttu tilanne. Oikeudessa taas katsellaan valehtelijoita joka päivä tuntitolkulla, ja vaikka tuomarit ovat hiljaa ja antavat valehtelijankin selitellä, se ei tarkoita että häntä uskottaisiin. Jos sinä puhut totta ja mies valehtelee ja venkoilee, oikeus osaa kyllä vetää asiasta oikeat johtopäätökset.
T: lautamies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka tässä nyt kovasti puolustelette raiskaajaa. Tyttärenne nukkuu viereisessä huoneessa poikaystävänsä kanssa. Kesken unien tyttö herää pojan lähentelyyn. Tyttö kieltäytyy ja jatkaa unia. Seuraavaksi tyttö herää poikaystävän työntyessä sisään. Tyttö purskahtaa itkuun ja säikähtää. Tyttö juoksee sinun makuhuoneesi ovelle ja kertoo tapahtuneesta. Soitatko poliisin vai lohdutatko tytärtäsi, että eihän se ollut väkisinmakaaminen, et vain ollut antanut tarpeeksi usein, etkä kieltänyt tarpeeksi tiukasti?
Minä en puolustele ap:n miestä, mutta vertauksesi ei päde. Sun esimerkissäsi teinipari poika- ja tyttöystävä, ap:n tapauksessa aikuinen avopari (?) jossa seksi lienee jo normaali, lähes päivittäinen akti. Kannattaa vähän miettiä noita argumentteja.
Aplle sanoisin, että luottamus on varmaan jo menetetty, vaikeaa tulee olemaan. Anna aikaa päätöksellesi.
Sinusta siis avioliitossa olet toisen omaisuutta? Koet, että seurustellessa ei saa ottaa väkisin, mutta avioliitossa saa? Miksi avioliitossa saa ottaa väkisin? Tiedätkö, että Suomen lain mukaan ap:lle tapahtunut teko on raiskaus.
Ehkä, mutta koraanin mukaan ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koraani ja sen Sharia laki on asiassa hyvin selkea. Mies ottaa silloin kun haluaa. Naisen mielipide ei vaikuta. Sharia lakia sovelletaan esimerkiksi UKssa perheasioissa eika vieda tuollaista oikeuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä väärin, jos rikoksen tehbeen elämä vaikeutuu rikosen johdosta. Niin väärin, niin väärin. Kyllä kaikilla pitää olla oikeus tehdä rikoksia ilman seurauksia.
No en minä ainakaan omasta puolisosta tekisi rikosilmoitusta kuin vain aivan äärimmäisessä hätätilassa. Ja vaikka aloittajaa kohtaan tehty teko on törkeä ja väärin, niin ei siinä silti ole kysymys tälläisestä äärimmäisestä hätätilanteesta.
Asia on tietenkin toisin, jos aloittaja haluaa maksimoida kostonsa ja tuhota miehen elämän.
Tällöin rikosilmoitus kannattaa tietenkin tehdä (ja kannattaa myös moni muukin asia, kuten ulkopuolisten informoiminen siitä, että henkilö x on vaarallinen raiskaaja - pitäähän myös muiden saada tietää, jotta voivat varoa tätä vaarallista raiskaajaa).
Aivan samaa mieltä. Itselle ei myöskään tulisi mieleenkään tehdä rakkaasta miehestäni rikosilmoitusta muuta kuin juuri aivan äärimmäisessä tilanteessa.
Ja mitä näihin ohjeisiin tällä palstalla tulee, niin ihmiset eivät ajattele apeeta tai hänen miestään, eivätkä yhtään erittele tapahtunutta. He ajattelevat vain sitä, että saataisiin nostettua jokin rikoskeissi kotona tapahtuvasta raiskauksesta, josta sitten voitaisiin ip-lehdistä lukea ja täällä taas uudelleen taivastella.
Ei tänne kannattaisi tulla keskustelemaan noin vakavasta aiheesta, koska täällä erilaiset paniikit lähtevät vyörymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa raiskaus on rikos. Useimmissa maissa avioliitossa saa raiskata. Muslimien sharia laki on monissa Euroopan maissa kaytossa perheriidoissa ja vaimon tulee antaa jos mies haluaa. Jos nainen ei tottele voi lyoda ja sen jalkeen raiskata. Me olemme taalla sellaisessa lintukodossa.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko sitä taas oltiin yhdessä ennen vauvan tekoa? Väkivaltaiset piirteet ilmenivät tietysti nyt ihan varoittamatta vaikka on seurusteltu "kauan".
Voi hyvinkin kestää parikin vuotta ennenkuin väkivallan merkkejä ilmaantuu. Väkivalta eskaloituu yleensä suhteen syvenemisen myötä- esimerkiksi naimisiinmenon tai lapsen saannin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä väärin, jos rikoksen tehbeen elämä vaikeutuu rikosen johdosta. Niin väärin, niin väärin. Kyllä kaikilla pitää olla oikeus tehdä rikoksia ilman seurauksia.
Mutta kun tässä tapauksessa ei vaikeudu pelkästään rikoksen tekijän elämä, vaan välilliset vaikutukset voivat kohdistua myös omaan ja vastasyntyneen vauvan elämään. Jos miehen työhön liittyy ulkomailla matkustelua, raiskaustuomio voi estää viisumin saamisen ulkomaille. Tämä puolestaan voi johtaa työpaikan menetykseen, ja pysyvään tulotason laskuun. Ja jos alla on kovasti velkainen koti niin se puolestaan saattaa johtaa kodin menetykseen.
Minut on mieheni raiskannut ja tein rikosilmoituksen. Mies tunnusti tekonsa ja sai ehdollista vankeutta. Käytiin myös terapiassa ja terapian avulla saatiin myös vähitellen liittomme kuntoon. Ei ollut helppoa, mutta nyt voin sanoa, että kyllä kannatti. Tuosta on nyt aikaa yli 10v ja mitään vastaavaa ei ole sen jälkeen tapahtunut.
Mikäli aloittaja tätä vielä lukee niin kannattaa tehdä rikosilmoitus, vaikka täällä osa sanookin, ettei kannata, koska se pilaisi miehen elämän. Sehän se onkin kamalaa, kun kaikkea vaan ei saa tehdä ilman seurauksia.
Rikosilmoitus takaa ainakin sen, että ero on 150% varma
Suomessa, suomalaisten aviomiesten toimesta, on kautta aikojen raiskattu avioliitossa. Vieläpä niin, että ensin on lyöty, ja sitten raiskattu, myös lasten nukkuessa samassa tilassa. Suomalaisen naisen asema on ollut hyvin alistettu, vaikka jonkinlaista "naisrauhaa" on julistettu turuilla ja toreilla keskiajalta lähtien.
Se, että nykyään raiskaus on rikos, on pitkän tien ja naisasialiikkeen taistelun tulos. Ja hyvä niin. Meille on nykyisin selvää, että raiskaus on rikos, väkivaltarikos. Myös normaalille, tasapainoiselle miehelle on selvää, että väkisinmaakaaminen on rikollista toimintaa. Mitkään seikat eivät lievennä rikosta. (Raiskausten "lieventävät asianhaarat" ovat vain miehisen valta- ja oikeusjärjestelmän rippeitä, joka ei ota huomioon naisten itsemäärisoikeutta).
Avioliitoissaan raiskatuilla naisilla ei ennen ollut muuta mahdollisuutta kuin kärsiä. Kestää kipu sekä henkinen luottamuksen menetys.Vuosikausia. Onnettomia naisia - joiden haavoja ei aika parantunut. Teot toistuivat joissain tapauksissa. Etenkin humalassa.
Aloittajalla sanon: tee rikosilmoitus. Luottamuksen uudelleen saavuttaminen on mahdollista, kai, mutta vienee useita vuosia. Toisissa tapauksissa luottamusta ei koskaa saa takaisin. Onko miehesi luottamuksen arvoinen? Miehellesi sanoisin: hakeudu psykoterapiaan. Jotain on pahasti vialla, koska mies syyllistyi väkivaltarikokseen.
Hyviä neuvoja olet saanut, etenkin soitto asiantuntijoille raiskauskeskukseen, tukilinjalle, tms. Raiskaus avioliitossa on erittäin vaiettu tabu. Monissa muissa maissakin sitä tapahtuu, enemmän kai kuin Suomessa. Silti useimpien sivistysvaltioiden oikeusjärjestelmässä raiskaus avioliitossa on rikos, josta ilmoitetaan poliisille. Ole hyvä ja huolehdi itsestäsi, sekä lapsesi tulevaisuudesta: tee ilmoitus poliisille.
Minkä neuvon antaisit avioliitossa raiskatulle tyttärellesi? Tai siskollesi? Äidillesi? Parhaalle ystävälläsi? Olet ajatuksissani, toivon sinulle sydämestäni paljon hyvää.