Lue keskustelun säännöt.
Mies pani väkisin, miten tästä eteenpäin?
19.07.2016 |
Meillä on kohta 5kk ikäinen vauva, joka on todella itkuinen ja myös nukkuu huonosti. Lienee sanomattakin selvää, että myös minä olen väsynyt, vaikka mies hoitaakin kerran tai kaksi viikossa vauvan heräilyt ja syötöt.
Pari yötä sitten mies herätteli mua ja tiesin jo ennen kysymistä, että hän haluais seksiä. Sanoin kuitenkin miehelle ei, koska olin todella väsynyt. Ilmeisesti torkahdin ainakin hetkeks, koska sitten kun havahduin niin mies hyväili minua. Sanoin miehelle uudestaan ei, mutta mies ei kuunnellut vaan otti mut väkisin. Lopetti vasta, kun itkin hysteerisesti.
En ois ikinä uskonut, että mies vois tehdä noin. Olen ihan järkyttynyt. Ymmärrän kyllä, että mies on puutteessa, koska synnytyksen jälkeen seksiä oli ekan kerran kun vauva oli 2kk ja sen jälkeen noin parin viikon välein.
Voiko tällaisen jälkeen enää luottaa toiseen? Mies on pyytänyt anteeksi monta kertaa ja sanonut, ettei se toistu. Voinko oikeasti luottaa siihen, että jatkossa mies lopettaa, jos sanon ei? Erokin tuntuisi kamalalta ratkaisulta, kun vauva on vielä niin pieni..
Kommentit (604)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on mieheni raiskannut ja tein rikosilmoituksen. Mies tunnusti tekonsa ja sai ehdollista vankeutta. Käytiin myös terapiassa ja terapian avulla saatiin myös vähitellen liittomme kuntoon. Ei ollut helppoa, mutta nyt voin sanoa, että kyllä kannatti. Tuosta on nyt aikaa yli 10v ja mitään vastaavaa ei ole sen jälkeen tapahtunut.
Mikäli aloittaja tätä vielä lukee niin kannattaa tehdä rikosilmoitus, vaikka täällä osa sanookin, ettei kannata, koska se pilaisi miehen elämän. Sehän se onkin kamalaa, kun kaikkea vaan ei saa tehdä ilman seurauksia.
Jos voisit vielä hieman selventää sitä, että mitä konkreettista hyötyä rikosilmoituksen tekemisestä oikein olisi, niin tulisin taas hieman viisaammaksi. Kiitos ja etukäteen.
Shoppailurahaa kivusta ja särystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rikosilmoitus takaa ainakin sen, että ero on 150% varma
Niin. Siksi uhrin kannattaa salata rikos kuin rikos. Ettei vain tule eroa tai raiskaajalle paha mieli. T. Mustavalkoinen ihminen, jonka mielestä rikos on rikos, olivat olosuhteet ihan mitä vain.
Itse asiassa juuri sinua edeltävä kirjoittaja kertoo minusta ainoan mahdollisen terveen tarinan vastuunotosta ja siitä, miten tuosta vielä voisi tulla avioliitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on mieheni raiskannut ja tein rikosilmoituksen. Mies tunnusti tekonsa ja sai ehdollista vankeutta. Käytiin myös terapiassa ja terapian avulla saatiin myös vähitellen liittomme kuntoon. Ei ollut helppoa, mutta nyt voin sanoa, että kyllä kannatti. Tuosta on nyt aikaa yli 10v ja mitään vastaavaa ei ole sen jälkeen tapahtunut.
Mikäli aloittaja tätä vielä lukee niin kannattaa tehdä rikosilmoitus, vaikka täällä osa sanookin, ettei kannata, koska se pilaisi miehen elämän. Sehän se onkin kamalaa, kun kaikkea vaan ei saa tehdä ilman seurauksia.
Jos voisit vielä hieman selventää sitä, että mitä konkreettista hyötyä rikosilmoituksen tekemisestä oikein olisi, niin tulisin taas hieman viisaammaksi. Kiitos ja etukäteen.
No vaikka ihan se, että raiskaus on rikos, vaikka sitä moni täällä yrittää muuksi muuttaa. Jos ei tee rikosilmoitusta niin käytännössä hyväksyy kyseisen käytöksen ja voi odottaa sitä jatkossakin ja turha enää siinä kohtaa valittaa.
eri, jota lainasit
Asiat voi muuten hoitaa muutenkin kuin rikosilmoituksella ja silti tehdä kristallinkirkkaaksi, että teko ei ole hyväksyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Asiat voi muuten hoitaa muutenkin kuin rikosilmoituksella ja silti tehdä kristallinkirkkaaksi, että teko ei ole hyväksyttävä.
Mitenköhän? Pelkkä terapia ei ole mikään rangaistus ja siitä voi hyvin jäädä sellainen ajatus rikoksen tekijälle, että jos ei ollut tämän pahempaa niin voi tehdä uudestaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on hoitanut vauvaa yhtenä tai kahtena yönä viikossa, ei ole ihan monena päivänä. Tämän lisäksi hoitaa myös sillon, kun mulla on esim. harrastusmeno (kerran viikossa pari tuntia) ja välillä yhden päivän on ns. päävastuussa vauvasta joko lauantaina tai sunnuntaina.
Keskustelen kyllä miehen kanssa, kunhan kotiutuu työmatkaltaan.
ap
Kun pariskunnat päättävät ryhtyä "harrastetaan seksia vuoden ajan joka päivä" -seksihaasteeseen, pariskunnat reportoivat että seksin nautittavuus kasvaa. Minkä tahansa aktiviteetin nautittavuus kasvaa, kun vain lopettaa turhanpäiväisen "huvittaako nyt vaiko ei" -jahkailun, tämä pätee myös seksiin, kun vain lopettaa turhan päiväisen "himottaako, panettaako" vatvomisen. Aivan kuten liikuntaharrastusten kanssa, on paljon nautittavampaa vain pysyä aikatauluissa ja harrastaa liikuntaa säännöllisesti (pois lukien sairastumiset), kuin se että käyttää aikaansa jahkailuun. Ei kannata kysyä koko ajan itseltään kuntosalituttaako, zumbattaako tai jumpaattako tänään nyt sitteenkään tarpeeksi, kannattaa vain mennä. Elämä on sitä helpompaa mitä enemmän hyviä ja rakentavia asioita laittaa "just do it" listalle sen sijaan että vain miettisi huvittaako tänään nyt sittekään. Mitä siitä tulisi jos ihminen joka päivä kysyisi huvittaako tänään mennä töihin, ja sitten menee tai jättää menemättä sen perusteella? Potkut tulisi aika nopeasti.
Entäpä jos miehesi on tosi hyvä jalkojen hieroja ja sinulla on jalat kipeänä, ja miehesi kieltäytyy hieromasta, koska nyt ei vain hierotuta. Jos hänellä olisi kädet kipsissä onnettomuuden jäljiltä silloin kieltäytyminen olisi ok, mutta muuten tuo varmaankin tuntuisi melko pahalta, jopa henkiseltä väkivallalta. Varmaan miehestäsikin on tuntunut pahalta kun olet jaksanut viikoittain mennä pariksi tunniksi harrastamaan, muttet sitten valitset olla harrastamatta "parisuhdeliikuntaa" hänen kanssaan, seksilakko tai muu läheisyyden puute, jolle ei ole hyvää syytä, esim. synnytyksen jäljilta hajonneen elimet, voi tuntua toisesta osapuolesta todella pahalle.
Kaikki tärkeät, hyvät ja rakentavat asiat kannattaa vain pistää sinne "just do it" listalle ja lopettaa turhan päiväisen vatvomisen, läheisyys ja seksi ovat tärkeä, hyvä ja rakentava osa parisuhdetta. Jossei yhdyntää halua niin usein, niin sitten voi tarjota auttavaa kättä tai suuta, tietyillä suuseksitekniikoilla mies kuin mies tulee 30 sekunnissa. Tietyssä vaiheessa suhdetta jatkuva "panetus" vähenee ja tällöin seksistä joko tulee sellaista tervettä kivaa "just do it" "parisuhdeliikuntaa" tai sitten suhde menee päin honkia. Josset pysty tässä suhteessa pysty antamaan anteeksi miehelle, niin kannattaa sitten seuraavassa suhteessa ottaa aktiivisempi asenne omaan seksuaalisuutensa.
Tämän pystyn ymmärtämään - aina ei ole se himokkain hetki ja silti voi rakastella. En kuitenkaan ymmärrä rinnastusta ap:n tilanteeseen. Jos ei ole lupaa koskea, ei ole lupaa koskea. Piste. Vaikka ei olekaan himokkain hetki ja rakastelee enemmänkin toisen mieliksi, kuin omasta halusta, on se kuitenkin seksiä, johon on molemminpuolinen suostumus. Ap:n tapauksessa lupaa ei ollut, oli kielto. Iso ero. Ei se parisuhteessa auta, että sanoo "että ollaanhan me ennenkin" tai että "en mä sitä niin tarkottanu". Rakastelu, seksi what ever...on aina kahden aikuisen molemminpuolisella suostumuksella tehtävä juttu ja tottakai seksiä on montaa muotoa, niissä kaikissa pätee molemminpuolisen suostumuksen sääntö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on hoitanut vauvaa yhtenä tai kahtena yönä viikossa, ei ole ihan monena päivänä. Tämän lisäksi hoitaa myös sillon, kun mulla on esim. harrastusmeno (kerran viikossa pari tuntia) ja välillä yhden päivän on ns. päävastuussa vauvasta joko lauantaina tai sunnuntaina.
Keskustelen kyllä miehen kanssa, kunhan kotiutuu työmatkaltaan.
ap
Kun pariskunnat päättävät ryhtyä "harrastetaan seksia vuoden ajan joka päivä" -seksihaasteeseen, pariskunnat reportoivat että seksin nautittavuus kasvaa. Minkä tahansa aktiviteetin nautittavuus kasvaa, kun vain lopettaa turhanpäiväisen "huvittaako nyt vaiko ei" -jahkailun, tämä pätee myös seksiin, kun vain lopettaa turhan päiväisen "himottaako, panettaako" vatvomisen. Aivan kuten liikuntaharrastusten kanssa, on paljon nautittavampaa vain pysyä aikatauluissa ja harrastaa liikuntaa säännöllisesti (pois lukien sairastumiset), kuin se että käyttää aikaansa jahkailuun. Ei kannata kysyä koko ajan itseltään kuntosalituttaako, zumbattaako tai jumpaattako tänään nyt sitteenkään tarpeeksi, kannattaa vain mennä. Elämä on sitä helpompaa mitä enemmän hyviä ja rakentavia asioita laittaa "just do it" listalle sen sijaan että vain miettisi huvittaako tänään nyt sittekään. Mitä siitä tulisi jos ihminen joka päivä kysyisi huvittaako tänään mennä töihin, ja sitten menee tai jättää menemättä sen perusteella? Potkut tulisi aika nopeasti.
Entäpä jos miehesi on tosi hyvä jalkojen hieroja ja sinulla on jalat kipeänä, ja miehesi kieltäytyy hieromasta, koska nyt ei vain hierotuta. Jos hänellä olisi kädet kipsissä onnettomuuden jäljiltä silloin kieltäytyminen olisi ok, mutta muuten tuo varmaankin tuntuisi melko pahalta, jopa henkiseltä väkivallalta. Varmaan miehestäsikin on tuntunut pahalta kun olet jaksanut viikoittain mennä pariksi tunniksi harrastamaan, muttet sitten valitset olla harrastamatta "parisuhdeliikuntaa" hänen kanssaan, seksilakko tai muu läheisyyden puute, jolle ei ole hyvää syytä, esim. synnytyksen jäljilta hajonneen elimet, voi tuntua toisesta osapuolesta todella pahalle.
Kaikki tärkeät, hyvät ja rakentavat asiat kannattaa vain pistää sinne "just do it" listalle ja lopettaa turhan päiväisen vatvomisen, läheisyys ja seksi ovat tärkeä, hyvä ja rakentava osa parisuhdetta. Jossei yhdyntää halua niin usein, niin sitten voi tarjota auttavaa kättä tai suuta, tietyillä suuseksitekniikoilla mies kuin mies tulee 30 sekunnissa. Tietyssä vaiheessa suhdetta jatkuva "panetus" vähenee ja tällöin seksistä joko tulee sellaista tervettä kivaa "just do it" "parisuhdeliikuntaa" tai sitten suhde menee päin honkia. Josset pysty tässä suhteessa pysty antamaan anteeksi miehelle, niin kannattaa sitten seuraavassa suhteessa ottaa aktiivisempi asenne omaan seksuaalisuutensa.
Ei jostain aktiviteetista kieltäytyminen ole henkistä väkivaltaa toista kohtaan, vaikka olisi kuinka hyvä siinä. Meistä jokaisella on oikeus päättää itse omasta kehostamme, omista rajoistamme ja siitä mihin suostumme ja mihin emme. Jotenkin viesti, jossa toistetaan "just do it" monta kertaa raiskausaiheisessa ketjussa on aika irvokas. Eikä kellään ole mitään velvollisuutta hoidella toisen tarpeita, varsinkaan suhteessa josta mitä ilmeisimmin puuttuu kaikenlainen toisen kehon ja sen koskemattomuuden arvostus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat voi muuten hoitaa muutenkin kuin rikosilmoituksella ja silti tehdä kristallinkirkkaaksi, että teko ei ole hyväksyttävä.
Mitenköhän? Pelkkä terapia ei ole mikään rangaistus ja siitä voi hyvin jäädä sellainen ajatus rikoksen tekijälle, että jos ei ollut tämän pahempaa niin voi tehdä uudestaankin.
Millä perusteella terapia ei ole "mikään" rangaistus?
Kyllähän on olemassa monia muitakin keinoja kuin rikosilmoitus. Lähinnä tulee mieleen, että rikosilmoitus on ns. yksinkertaisen (mustavalkoisen) henkilön hokema mantra, jonka kuvitellaan ratkaisevan ongelman kuin ongelman.
Lisäksi rikosilmoitus ja tuomiokaan ei kyllä myöskään takaa ettei kyseinen toiminta jatkuisi, jos siis tälle spekulaation tielle lähdetään.
Itselle ei tule mieleen muuta motiivia rikosilmoitukselle kuin kosto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat voi muuten hoitaa muutenkin kuin rikosilmoituksella ja silti tehdä kristallinkirkkaaksi, että teko ei ole hyväksyttävä.
Mitenköhän? Pelkkä terapia ei ole mikään rangaistus ja siitä voi hyvin jäädä sellainen ajatus rikoksen tekijälle, että jos ei ollut tämän pahempaa niin voi tehdä uudestaankin.
Millä perusteella terapia ei ole "mikään" rangaistus?
Kyllähän on olemassa monia muitakin keinoja kuin rikosilmoitus. Lähinnä tulee mieleen, että rikosilmoitus on ns. yksinkertaisen (mustavalkoisen) henkilön hokema mantra, jonka kuvitellaan ratkaisevan ongelman kuin ongelman.
Lisäksi rikosilmoitus ja tuomiokaan ei kyllä myöskään takaa ettei kyseinen toiminta jatkuisi, jos siis tälle spekulaation tielle lähdetään.
Itselle ei tule mieleen muuta motiivia rikosilmoitukselle kuin kosto.
Syy rikosilmoituksen tekemiseen voi ihan yhtä hyvin olla halu saada tekijä vastuuseen eikä mikään kosto. Ei raiskausta ihan huvikseen ole rikokseksi luokiteltu. Tietysti aina on se mahdollisuus, että parisuhteessa tapahtunut raiskaus ja siitä tehty rikosilmoitus johtaa eroon, mutta ero on hyvin mahdollista myös ilman koko rikosilmoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat voi muuten hoitaa muutenkin kuin rikosilmoituksella ja silti tehdä kristallinkirkkaaksi, että teko ei ole hyväksyttävä.
Mitenköhän? Pelkkä terapia ei ole mikään rangaistus ja siitä voi hyvin jäädä sellainen ajatus rikoksen tekijälle, että jos ei ollut tämän pahempaa niin voi tehdä uudestaankin.
Millä perusteella terapia ei ole "mikään" rangaistus?
Kyllähän on olemassa monia muitakin keinoja kuin rikosilmoitus. Lähinnä tulee mieleen, että rikosilmoitus on ns. yksinkertaisen (mustavalkoisen) henkilön hokema mantra, jonka kuvitellaan ratkaisevan ongelman kuin ongelman.
Lisäksi rikosilmoitus ja tuomiokaan ei kyllä myöskään takaa ettei kyseinen toiminta jatkuisi, jos siis tälle spekulaation tielle lähdetään.
Itselle ei tule mieleen muuta motiivia rikosilmoitukselle kuin kosto.
Ei saakeli. RAISKAUS ON RIKOS. Jos joku muu tästä tietäisi, jo hän voisi tehdä rikosilmoituksen, niin vakava rikos se on.
Se, ettei tiedä, rangaistaanko rikollista ei muuta tätä tosiasiaa.
Miksi sunusta ihmisoikeudet ovat olemassa? Entä miksi meillä on rikoslaki?
Nyt tajuan raiskaustuomioiden mitättömyyden. Meillä on vielä oikeusvaltioksi matkaa, kun näin monessa kommentissa kannetaan huolta raiskaajasta ja tekoa selitellään. Jos tämä raiskaaja myt uusii tekonsa ja kohdistaa sen esim. alaikäiseen, oletteko yhä sitä mieltä, että kyllä voisi ratkaista muutenkin ja ei kannata miehen uraa vaarantaa, kun on enimmäkseen kunnollinen. Jokaikinen täyspäinen nainen ja mies ajattelee, että raiskaaja - olivat olosuhteet mitä vain - tulee saada vastuuseen teostaan. Hän on tehnyt RIKOSEN eikä siinä ole mitään harmaan sävyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on mieheni raiskannut ja tein rikosilmoituksen. Mies tunnusti tekonsa ja sai ehdollista vankeutta. Käytiin myös terapiassa ja terapian avulla saatiin myös vähitellen liittomme kuntoon. Ei ollut helppoa, mutta nyt voin sanoa, että kyllä kannatti. Tuosta on nyt aikaa yli 10v ja mitään vastaavaa ei ole sen jälkeen tapahtunut.
Mikäli aloittaja tätä vielä lukee niin kannattaa tehdä rikosilmoitus, vaikka täällä osa sanookin, ettei kannata, koska se pilaisi miehen elämän. Sehän se onkin kamalaa, kun kaikkea vaan ei saa tehdä ilman seurauksia.
Jos voisit vielä hieman selventää sitä, että mitä konkreettista hyötyä rikosilmoituksen tekemisestä oikein olisi, niin tulisin taas hieman viisaammaksi. Kiitos ja etukäteen.
En ole ketä lainasit, mutta mietin että kysytkö sinä tämän saman kysymyksen myös murhaoikeudenkäynnissä. Eihän silloinkaan murhattu herää kuolleista, tehty ei tule tekemättömäksi. Meidän yhteiskunnassa on kuitenkin säännöt joita jokaisen tulee noudattaa ja sääntöjen rikkomisesta annetaan rangaistus. Tarkoituksena on, että tekijä ymmärtää tekonsa vakavuuden ja miettii seuraavan kerran kahdesti ennen kuin toistaa tekonsa. Se että rikoksen tekijä ja uhri ovat parisuhteessa ei muuta tekoa yhtään hyväksyttävämmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat voi muuten hoitaa muutenkin kuin rikosilmoituksella ja silti tehdä kristallinkirkkaaksi, että teko ei ole hyväksyttävä.
Mitenköhän? Pelkkä terapia ei ole mikään rangaistus ja siitä voi hyvin jäädä sellainen ajatus rikoksen tekijälle, että jos ei ollut tämän pahempaa niin voi tehdä uudestaankin.
Millä perusteella terapia ei ole "mikään" rangaistus?
Kyllähän on olemassa monia muitakin keinoja kuin rikosilmoitus. Lähinnä tulee mieleen, että rikosilmoitus on ns. yksinkertaisen (mustavalkoisen) henkilön hokema mantra, jonka kuvitellaan ratkaisevan ongelman kuin ongelman.
Lisäksi rikosilmoitus ja tuomiokaan ei kyllä myöskään takaa ettei kyseinen toiminta jatkuisi, jos siis tälle spekulaation tielle lähdetään.
Itselle ei tule mieleen muuta motiivia rikosilmoitukselle kuin kosto.
Ei saakeli. RAISKAUS ON RIKOS. Jos joku muu tästä tietäisi, jo hän voisi tehdä rikosilmoituksen, niin vakava rikos se on.
Se, ettei tiedä, rangaistaanko rikollista ei muuta tätä tosiasiaa.
Miksi sunusta ihmisoikeudet ovat olemassa? Entä miksi meillä on rikoslaki?
Nyt tajuan raiskaustuomioiden mitättömyyden. Meillä on vielä oikeusvaltioksi matkaa, kun näin monessa kommentissa kannetaan huolta raiskaajasta ja tekoa selitellään. Jos tämä raiskaaja myt uusii tekonsa ja kohdistaa sen esim. alaikäiseen, oletteko yhä sitä mieltä, että kyllä voisi ratkaista muutenkin ja ei kannata miehen uraa vaarantaa, kun on enimmäkseen kunnollinen. Jokaikinen täyspäinen nainen ja mies ajattelee, että raiskaaja - olivat olosuhteet mitä vain - tulee saada vastuuseen teostaan. Hän on tehnyt RIKOSEN eikä siinä ole mitään harmaan sävyjä.
Niin kuten sanoin, asiat ovat usein mustavalkoisia yksinkertaisille ihmisille.
Itse näen tässä tapauksessa monia harmaan sävyjä. Toki ymmärrän sen, että mustavalko -ajattelijat eivät tähän kykene. He joutuvat pitämään asiat yksinkertaisina hokien "raiskaus on rikos" tms. mantraa.
Minä puolestaan lähestyn asiaa siltä kantilta, mikä toimintatapa olisi tässä tilanteessa uhrin kannalta paras. Voin vakuuttaa, että en mitenkään väheksy tapahtunutta tekoa tai uhrin kokemusta siitä. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että rikosilmoitukset ja raiskausoikeudenkäynnin synnyttämät haitat tässä tilanteessa ylittävät siitä mahdollisesti koituvat hyödyt raiskauksen uhrin pesrpektiivistä.
En ole siinä käsityksessä, että aloittajan mies olisi suureksi vaaraksi muille tai että uusimisriski olisi korkea. Tämän vuoksi en pidä myöskään yleisen turvallisuuden kannalta tärkeänä, että asiasta tehtäisiin rikosilmoitus.
Ajattele nyt, aloittajalla on hihassaan ässä: hän voi uhata haastavansa miehensä ja tuhoavansa tämän elämän, jos tämä ei jatkossa käyttäydy aloittajan haluamalla tavalla. Jos ap tekee nyt rikosilmoituksen, niin tämä kortti on pelattu pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat voi muuten hoitaa muutenkin kuin rikosilmoituksella ja silti tehdä kristallinkirkkaaksi, että teko ei ole hyväksyttävä.
Mitenköhän? Pelkkä terapia ei ole mikään rangaistus ja siitä voi hyvin jäädä sellainen ajatus rikoksen tekijälle, että jos ei ollut tämän pahempaa niin voi tehdä uudestaankin.
Millä perusteella terapia ei ole "mikään" rangaistus?
Kyllähän on olemassa monia muitakin keinoja kuin rikosilmoitus. Lähinnä tulee mieleen, että rikosilmoitus on ns. yksinkertaisen (mustavalkoisen) henkilön hokema mantra, jonka kuvitellaan ratkaisevan ongelman kuin ongelman.
Lisäksi rikosilmoitus ja tuomiokaan ei kyllä myöskään takaa ettei kyseinen toiminta jatkuisi, jos siis tälle spekulaation tielle lähdetään.
Itselle ei tule mieleen muuta motiivia rikosilmoitukselle kuin kosto.
Ei saakeli. RAISKAUS ON RIKOS. Jos joku muu tästä tietäisi, jo hän voisi tehdä rikosilmoituksen, niin vakava rikos se on.
Se, ettei tiedä, rangaistaanko rikollista ei muuta tätä tosiasiaa.
Miksi sunusta ihmisoikeudet ovat olemassa? Entä miksi meillä on rikoslaki?
Nyt tajuan raiskaustuomioiden mitättömyyden. Meillä on vielä oikeusvaltioksi matkaa, kun näin monessa kommentissa kannetaan huolta raiskaajasta ja tekoa selitellään. Jos tämä raiskaaja myt uusii tekonsa ja kohdistaa sen esim. alaikäiseen, oletteko yhä sitä mieltä, että kyllä voisi ratkaista muutenkin ja ei kannata miehen uraa vaarantaa, kun on enimmäkseen kunnollinen. Jokaikinen täyspäinen nainen ja mies ajattelee, että raiskaaja - olivat olosuhteet mitä vain - tulee saada vastuuseen teostaan. Hän on tehnyt RIKOSEN eikä siinä ole mitään harmaan sävyjä.
Niin kuten sanoin, asiat ovat usein mustavalkoisia yksinkertaisille ihmisille.
Itse näen tässä tapauksessa monia harmaan sävyjä. Toki ymmärrän sen, että mustavalko -ajattelijat eivät tähän kykene. He joutuvat pitämään asiat yksinkertaisina hokien "raiskaus on rikos" tms. mantraa.
Minä puolestaan lähestyn asiaa siltä kantilta, mikä toimintatapa olisi tässä tilanteessa uhrin kannalta paras. Voin vakuuttaa, että en mitenkään väheksy tapahtunutta tekoa tai uhrin kokemusta siitä. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että rikosilmoitukset ja raiskausoikeudenkäynnin synnyttämät haitat tässä tilanteessa ylittävät siitä mahdollisesti koituvat hyödyt raiskauksen uhrin pesrpektiivistä.
En ole siinä käsityksessä, että aloittajan mies olisi suureksi vaaraksi muille tai että uusimisriski olisi korkea. Tämän vuoksi en pidä myöskään yleisen turvallisuuden kannalta tärkeänä, että asiasta tehtäisiin rikosilmoitus.
Ajattele nyt, aloittajalla on hihassaan ässä: hän voi uhata haastavansa miehensä ja tuhoavansa tämän elämän, jos tämä ei jatkossa käyttäydy aloittajan haluamalla tavalla. Jos ap tekee nyt rikosilmoituksen, niin tämä kortti on pelattu pois.
Saattaa tulla sinulle yllätyksenä, mutta eivät kaikki halua uhkailla ja taktikoida asioita, että mikä nyt sattuisi olemaan itselleni edullisinta. Toisekseen varmasti poliisit ja muut ihmiset ihmettelisivät miksi tekee rikosilmoituksen vasta vuosien päästä eikä heti sen tapahduttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on mieheni raiskannut ja tein rikosilmoituksen. Mies tunnusti tekonsa ja sai ehdollista vankeutta. Käytiin myös terapiassa ja terapian avulla saatiin myös vähitellen liittomme kuntoon. Ei ollut helppoa, mutta nyt voin sanoa, että kyllä kannatti. Tuosta on nyt aikaa yli 10v ja mitään vastaavaa ei ole sen jälkeen tapahtunut.
Mikäli aloittaja tätä vielä lukee niin kannattaa tehdä rikosilmoitus, vaikka täällä osa sanookin, ettei kannata, koska se pilaisi miehen elämän. Sehän se onkin kamalaa, kun kaikkea vaan ei saa tehdä ilman seurauksia.
Jos voisit vielä hieman selventää sitä, että mitä konkreettista hyötyä rikosilmoituksen tekemisestä oikein olisi, niin tulisin taas hieman viisaammaksi. Kiitos ja etukäteen.
En ole ketä lainasit, mutta mietin että kysytkö sinä tämän saman kysymyksen myös murhaoikeudenkäynnissä. Eihän silloinkaan murhattu herää kuolleista, tehty ei tule tekemättömäksi. Meidän yhteiskunnassa on kuitenkin säännöt joita jokaisen tulee noudattaa ja sääntöjen rikkomisesta annetaan rangaistus. Tarkoituksena on, että tekijä ymmärtää tekonsa vakavuuden ja miettii seuraavan kerran kahdesti ennen kuin toistaa tekonsa. Se että rikoksen tekijä ja uhri ovat parisuhteessa ei muuta tekoa yhtään hyväksyttävämmäksi.
Kysymykseni koskee nimenomaan tätä yksittäistä tapausta eikä se ole yleistettävissä muihin tilanteisiin. Kysymyksessä on erityislaatuinen tilanne, sillä rikoksen uhri on rikoksentekijän pitkäaikainen kumppani ja heillä on yhteinen lapsi. Lisäksi ilmassa on haave/mahdollisuus yhteiselon jatkumisesta tapahtuneesta huolimatta. Rikoksen tekijä todennäköisesti ymmärtää tekonsa vakavuuden eikä tule sitä uusimaan, vaikka rikosilmoitusta ei tehtäisi Tähän ei mielestäni tarvita mitään virallista prosessia eikä se auta perhettä millään tavalla.
Perhe voi selvitä tästä joko vähin vahingoin tai ajautua suuriin vaikeuksiin. Rikosilmoitus ei toisi näkemykseni mukaan muuta kuin lisää vaikeuksia.
Tämän vuoksi esitin kysymyksen siitä, mitä konkreettisia hyötyjä rikosilmoitus oikein toisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat voi muuten hoitaa muutenkin kuin rikosilmoituksella ja silti tehdä kristallinkirkkaaksi, että teko ei ole hyväksyttävä.
Mitenköhän? Pelkkä terapia ei ole mikään rangaistus ja siitä voi hyvin jäädä sellainen ajatus rikoksen tekijälle, että jos ei ollut tämän pahempaa niin voi tehdä uudestaankin.
Millä perusteella terapia ei ole "mikään" rangaistus?
Kyllähän on olemassa monia muitakin keinoja kuin rikosilmoitus. Lähinnä tulee mieleen, että rikosilmoitus on ns. yksinkertaisen (mustavalkoisen) henkilön hokema mantra, jonka kuvitellaan ratkaisevan ongelman kuin ongelman.
Lisäksi rikosilmoitus ja tuomiokaan ei kyllä myöskään takaa ettei kyseinen toiminta jatkuisi, jos siis tälle spekulaation tielle lähdetään.
Itselle ei tule mieleen muuta motiivia rikosilmoitukselle kuin kosto.
Ei saakeli. RAISKAUS ON RIKOS. Jos joku muu tästä tietäisi, jo hän voisi tehdä rikosilmoituksen, niin vakava rikos se on.
Se, ettei tiedä, rangaistaanko rikollista ei muuta tätä tosiasiaa.
Miksi sunusta ihmisoikeudet ovat olemassa? Entä miksi meillä on rikoslaki?
Nyt tajuan raiskaustuomioiden mitättömyyden. Meillä on vielä oikeusvaltioksi matkaa, kun näin monessa kommentissa kannetaan huolta raiskaajasta ja tekoa selitellään. Jos tämä raiskaaja myt uusii tekonsa ja kohdistaa sen esim. alaikäiseen, oletteko yhä sitä mieltä, että kyllä voisi ratkaista muutenkin ja ei kannata miehen uraa vaarantaa, kun on enimmäkseen kunnollinen. Jokaikinen täyspäinen nainen ja mies ajattelee, että raiskaaja - olivat olosuhteet mitä vain - tulee saada vastuuseen teostaan. Hän on tehnyt RIKOSEN eikä siinä ole mitään harmaan sävyjä.
Niin kuten sanoin, asiat ovat usein mustavalkoisia yksinkertaisille ihmisille.
Itse näen tässä tapauksessa monia harmaan sävyjä. Toki ymmärrän sen, että mustavalko -ajattelijat eivät tähän kykene. He joutuvat pitämään asiat yksinkertaisina hokien "raiskaus on rikos" tms. mantraa.
Minä puolestaan lähestyn asiaa siltä kantilta, mikä toimintatapa olisi tässä tilanteessa uhrin kannalta paras. Voin vakuuttaa, että en mitenkään väheksy tapahtunutta tekoa tai uhrin kokemusta siitä. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että rikosilmoitukset ja raiskausoikeudenkäynnin synnyttämät haitat tässä tilanteessa ylittävät siitä mahdollisesti koituvat hyödyt raiskauksen uhrin pesrpektiivistä.
En ole siinä käsityksessä, että aloittajan mies olisi suureksi vaaraksi muille tai että uusimisriski olisi korkea. Tämän vuoksi en pidä myöskään yleisen turvallisuuden kannalta tärkeänä, että asiasta tehtäisiin rikosilmoitus.
Ajattele nyt, aloittajalla on hihassaan ässä: hän voi uhata haastavansa miehensä ja tuhoavansa tämän elämän, jos tämä ei jatkossa käyttäydy aloittajan haluamalla tavalla. Jos ap tekee nyt rikosilmoituksen, niin tämä kortti on pelattu pois.
Saattaa tulla sinulle yllätyksenä, mutta eivät kaikki halua uhkailla ja taktikoida asioita, että mikä nyt sattuisi olemaan itselleni edullisinta. Toisekseen varmasti poliisit ja muut ihmiset ihmettelisivät miksi tekee rikosilmoituksen vasta vuosien päästä eikä heti sen tapahduttua.
No jos ei kykene miettimään omaa parastaan, niin se on sitten ihan henkilökohtainen voi voi. Rikosilmoituksen tekeminen (niinkuin mikä tahansa muukin tilanne) on sisimmiltään ratkaisun tekemistä, jossa järkevä ratkaisun tekijä tietenkin punnitsee hyötyjä ja haittoja. Vai kuinka itse teet ratkaisusi? Valitsetko ihan päättömästi vai heitätkö ehkä arvalla? Minä ainakin punnitsen hyötyjä ja haittoja eli sinun kielenkäytössäsi siis taktikoin.
Pakkaa tavarasi ja muuta vaikka vanhempien, sisarusten, ystäven tms. luo vauvasi kanssa. Olen itse nuorempana joutunut kerran silloisen poikaystäväni raiskaamaksi ja lähdin samana yönä taakseni katsomatta. Jos hyväksyt tuon käytöksen jäämällä, altistat lapsesi väkivaltaiselle kasvuypäristölle ja miten ihmeessä voisit kestää ihmisen kosketusta, joka on kerran jo raiskannut sinut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat voi muuten hoitaa muutenkin kuin rikosilmoituksella ja silti tehdä kristallinkirkkaaksi, että teko ei ole hyväksyttävä.
Mitenköhän? Pelkkä terapia ei ole mikään rangaistus ja siitä voi hyvin jäädä sellainen ajatus rikoksen tekijälle, että jos ei ollut tämän pahempaa niin voi tehdä uudestaankin.
Millä perusteella terapia ei ole "mikään" rangaistus?
Kyllähän on olemassa monia muitakin keinoja kuin rikosilmoitus. Lähinnä tulee mieleen, että rikosilmoitus on ns. yksinkertaisen (mustavalkoisen) henkilön hokema mantra, jonka kuvitellaan ratkaisevan ongelman kuin ongelman.
Lisäksi rikosilmoitus ja tuomiokaan ei kyllä myöskään takaa ettei kyseinen toiminta jatkuisi, jos siis tälle spekulaation tielle lähdetään.
Itselle ei tule mieleen muuta motiivia rikosilmoitukselle kuin kosto.
Ei saakeli. RAISKAUS ON RIKOS. Jos joku muu tästä tietäisi, jo hän voisi tehdä rikosilmoituksen, niin vakava rikos se on.
Se, ettei tiedä, rangaistaanko rikollista ei muuta tätä tosiasiaa.
Miksi sunusta ihmisoikeudet ovat olemassa? Entä miksi meillä on rikoslaki?
Nyt tajuan raiskaustuomioiden mitättömyyden. Meillä on vielä oikeusvaltioksi matkaa, kun näin monessa kommentissa kannetaan huolta raiskaajasta ja tekoa selitellään. Jos tämä raiskaaja myt uusii tekonsa ja kohdistaa sen esim. alaikäiseen, oletteko yhä sitä mieltä, että kyllä voisi ratkaista muutenkin ja ei kannata miehen uraa vaarantaa, kun on enimmäkseen kunnollinen. Jokaikinen täyspäinen nainen ja mies ajattelee, että raiskaaja - olivat olosuhteet mitä vain - tulee saada vastuuseen teostaan. Hän on tehnyt RIKOSEN eikä siinä ole mitään harmaan sävyjä.
Niin kuten sanoin, asiat ovat usein mustavalkoisia yksinkertaisille ihmisille.
Itse näen tässä tapauksessa monia harmaan sävyjä. Toki ymmärrän sen, että mustavalko -ajattelijat eivät tähän kykene. He joutuvat pitämään asiat yksinkertaisina hokien "raiskaus on rikos" tms. mantraa.
Minä puolestaan lähestyn asiaa siltä kantilta, mikä toimintatapa olisi tässä tilanteessa uhrin kannalta paras. Voin vakuuttaa, että en mitenkään väheksy tapahtunutta tekoa tai uhrin kokemusta siitä. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että rikosilmoitukset ja raiskausoikeudenkäynnin synnyttämät haitat tässä tilanteessa ylittävät siitä mahdollisesti koituvat hyödyt raiskauksen uhrin pesrpektiivistä.
En ole siinä käsityksessä, että aloittajan mies olisi suureksi vaaraksi muille tai että uusimisriski olisi korkea. Tämän vuoksi en pidä myöskään yleisen turvallisuuden kannalta tärkeänä, että asiasta tehtäisiin rikosilmoitus.
Ajattele nyt, aloittajalla on hihassaan ässä: hän voi uhata haastavansa miehensä ja tuhoavansa tämän elämän, jos tämä ei jatkossa käyttäydy aloittajan haluamalla tavalla. Jos ap tekee nyt rikosilmoituksen, niin tämä kortti on pelattu pois.
Niin. Tosiaan. Vain yksinkertaiset ihmiset tekevät raiskauksesta rikosilmoituksen. Vähän sekopäisemmät ajattelevat, että sillähän voisikin kiristää.
No, ajattelusi ei todellakaan kieli luovasta ja uhria helpottavasta ajatuksenkulusta vaan sairaasta mielestä, joka luulee kykenevänsä päätellä, mitä kerran raiskannut tulevaisuudessa kokee ja joka kuvittelee, että raiskatuksi tulo = ässä hihassa.
Onhan se tosiaan yksinkertaista ja mustavalkoista ajatella, että yhtä lailla perheenisä, urheilija ja puskaraiskaaja snsaitsevat joutua vastuuseen teostaan. Eikä kukaan meistä todella tiedä, mihin tämäkin mies tulevaisuudessa syyllistyy. Mutta kova on into löytää tilalle muu ratkaisu kuin rikosoikeudellinen vastuu. Mistä tiedätte, onko hän raiskannut jonkun muunkin? Nuoruuden tyttöystävän? Sammuneen laivalla? Entä työmatkat? No ei kai nyt herran tähden hyvä mies.
Ihan hirveetä! Mä en koskaan antaisi väkivaltaa anteeksi, mutta siksi varmaan elänkin sinkkuna. Ei käy kateeksi teitä onnettomissa parisuhteissa eläviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat voi muuten hoitaa muutenkin kuin rikosilmoituksella ja silti tehdä kristallinkirkkaaksi, että teko ei ole hyväksyttävä.
Mitenköhän? Pelkkä terapia ei ole mikään rangaistus ja siitä voi hyvin jäädä sellainen ajatus rikoksen tekijälle, että jos ei ollut tämän pahempaa niin voi tehdä uudestaankin.
Millä perusteella terapia ei ole "mikään" rangaistus?
Kyllähän on olemassa monia muitakin keinoja kuin rikosilmoitus. Lähinnä tulee mieleen, että rikosilmoitus on ns. yksinkertaisen (mustavalkoisen) henkilön hokema mantra, jonka kuvitellaan ratkaisevan ongelman kuin ongelman.
Lisäksi rikosilmoitus ja tuomiokaan ei kyllä myöskään takaa ettei kyseinen toiminta jatkuisi, jos siis tälle spekulaation tielle lähdetään.
Itselle ei tule mieleen muuta motiivia rikosilmoitukselle kuin kosto.
Ei saakeli. RAISKAUS ON RIKOS. Jos joku muu tästä tietäisi, jo hän voisi tehdä rikosilmoituksen, niin vakava rikos se on.
Se, ettei tiedä, rangaistaanko rikollista ei muuta tätä tosiasiaa.
Miksi sunusta ihmisoikeudet ovat olemassa? Entä miksi meillä on rikoslaki?
Nyt tajuan raiskaustuomioiden mitättömyyden. Meillä on vielä oikeusvaltioksi matkaa, kun näin monessa kommentissa kannetaan huolta raiskaajasta ja tekoa selitellään. Jos tämä raiskaaja myt uusii tekonsa ja kohdistaa sen esim. alaikäiseen, oletteko yhä sitä mieltä, että kyllä voisi ratkaista muutenkin ja ei kannata miehen uraa vaarantaa, kun on enimmäkseen kunnollinen. Jokaikinen täyspäinen nainen ja mies ajattelee, että raiskaaja - olivat olosuhteet mitä vain - tulee saada vastuuseen teostaan. Hän on tehnyt RIKOSEN eikä siinä ole mitään harmaan sävyjä.
Niin kuten sanoin, asiat ovat usein mustavalkoisia yksinkertaisille ihmisille.
Itse näen tässä tapauksessa monia harmaan sävyjä. Toki ymmärrän sen, että mustavalko -ajattelijat eivät tähän kykene. He joutuvat pitämään asiat yksinkertaisina hokien "raiskaus on rikos" tms. mantraa.
Minä puolestaan lähestyn asiaa siltä kantilta, mikä toimintatapa olisi tässä tilanteessa uhrin kannalta paras. Voin vakuuttaa, että en mitenkään väheksy tapahtunutta tekoa tai uhrin kokemusta siitä. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että rikosilmoitukset ja raiskausoikeudenkäynnin synnyttämät haitat tässä tilanteessa ylittävät siitä mahdollisesti koituvat hyödyt raiskauksen uhrin pesrpektiivistä.
En ole siinä käsityksessä, että aloittajan mies olisi suureksi vaaraksi muille tai että uusimisriski olisi korkea. Tämän vuoksi en pidä myöskään yleisen turvallisuuden kannalta tärkeänä, että asiasta tehtäisiin rikosilmoitus.
Ajattele nyt, aloittajalla on hihassaan ässä: hän voi uhata haastavansa miehensä ja tuhoavansa tämän elämän, jos tämä ei jatkossa käyttäydy aloittajan haluamalla tavalla. Jos ap tekee nyt rikosilmoituksen, niin tämä kortti on pelattu pois.
Niin. Tosiaan. Vain yksinkertaiset ihmiset tekevät raiskauksesta rikosilmoituksen. Vähän sekopäisemmät ajattelevat, että sillähän voisikin kiristää.
No, ajattelusi ei todellakaan kieli luovasta ja uhria helpottavasta ajatuksenkulusta vaan sairaasta mielestä, joka luulee kykenevänsä päätellä, mitä kerran raiskannut tulevaisuudessa kokee ja joka kuvittelee, että raiskatuksi tulo = ässä hihassa.
Onhan se tosiaan yksinkertaista ja mustavalkoista ajatella, että yhtä lailla perheenisä, urheilija ja puskaraiskaaja snsaitsevat joutua vastuuseen teostaan. Eikä kukaan meistä todella tiedä, mihin tämäkin mies tulevaisuudessa syyllistyy. Mutta kova on into löytää tilalle muu ratkaisu kuin rikosoikeudellinen vastuu. Mistä tiedätte, onko hän raiskannut jonkun muunkin? Nuoruuden tyttöystävän? Sammuneen laivalla? Entä työmatkat? No ei kai nyt herran tähden hyvä mies.
Tämä on hysterian lietsontaa ja miehen mustamaalausta, jopa kunnianloukkaus. Jokainen vähänkin ajatteleva ihminen tajuaa, ettei tuollaisia oletuksia voi tehdä eikä niillä herättää paniikkia. Mutta tuo on juuri yksi keino saada omaa agendaa eteenpäin ja moni joka haluaa vain saada aikaan katastrofeja tarttuu siihen mielihyvin.
Täällä vauvalla tosiaan kirjoittelee niin moni mustavalkoisen maailmankuvan omaava henkilö, että ihan pelottaa.
Olen samaa mieltä tuon yllä lainatun henkilön kanssa siitä, että rikosilmoituksen tekemisestä koituu kokonaisuudelle paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Sitä on varmasti parikymppisen jäykän ajattelutavan omaavan ihmisen vaikeakin käsittää.
Jos voisit vielä hieman selventää sitä, että mitä konkreettista hyötyä rikosilmoituksen tekemisestä oikein olisi, niin tulisin taas hieman viisaammaksi. Kiitos ja etukäteen.