Lue keskustelun säännöt.
Mies pani väkisin, miten tästä eteenpäin?
19.07.2016 |
Meillä on kohta 5kk ikäinen vauva, joka on todella itkuinen ja myös nukkuu huonosti. Lienee sanomattakin selvää, että myös minä olen väsynyt, vaikka mies hoitaakin kerran tai kaksi viikossa vauvan heräilyt ja syötöt.
Pari yötä sitten mies herätteli mua ja tiesin jo ennen kysymistä, että hän haluais seksiä. Sanoin kuitenkin miehelle ei, koska olin todella väsynyt. Ilmeisesti torkahdin ainakin hetkeks, koska sitten kun havahduin niin mies hyväili minua. Sanoin miehelle uudestaan ei, mutta mies ei kuunnellut vaan otti mut väkisin. Lopetti vasta, kun itkin hysteerisesti.
En ois ikinä uskonut, että mies vois tehdä noin. Olen ihan järkyttynyt. Ymmärrän kyllä, että mies on puutteessa, koska synnytyksen jälkeen seksiä oli ekan kerran kun vauva oli 2kk ja sen jälkeen noin parin viikon välein.
Voiko tällaisen jälkeen enää luottaa toiseen? Mies on pyytänyt anteeksi monta kertaa ja sanonut, ettei se toistu. Voinko oikeasti luottaa siihen, että jatkossa mies lopettaa, jos sanon ei? Erokin tuntuisi kamalalta ratkaisulta, kun vauva on vielä niin pieni..
Kommentit (604)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:
Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.
Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.
Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).
Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.
Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää.
Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.
Jossain kohdin olen tässä samaa mieltä, mutta minusta rikosilmoitusta ei kannata jättää vain siksi tekemättä, että se pilaisi miehen elämän. Ihan varmasti aloittajankin elämä on pilalla tai joutuu ainakin tekemään paljon töitä päästäkseen kokemastaan yli. Kyllä se mies olis voinut miettiä jo siinä kohtaa kahdesti, kun otti aloittajan väkisin.
Onko aloittajan elämä pilalla? Suoraan sanoen minullekin on käynyt hieman noin. En ole ollut kovin innostunut ja olen sanonut, että ei nyt viitsittäis ja mies on vaan jatkanut yrittämistä. Enpä ole siitä rikki mennyt. En ota seksiä kovin vakavasti. Tai kinaa siitä. Joskus mies on voittanut kinan, so what. Ei todellakaan ole traumoja, mukavia muistoja vain riehakkaista hetkistä.
Tuossapa joitakin viisaita lainauksia edellisiltä kirjoittajilta. Iso osa kirjoittajista on sellaisia, että heidän kanssaan en miehenä uskaltaisi sänkyyn mennä. Olen siis nainen, mutta eläydyn miehen rooliin.
Niin ja itse saatan aamuisin herätä siihen, että mies jo on alakerran kimpussa. Voisko ihanammin päivän enää alkaa. Voin taata, ettei voi. Varmaan raiskaus täällä kirjoittavien mielestä.
Jatkoa edelliseen:
GALLUP: Kuinka moni on edes yhden kerran elämässään herännyt siihen, että mies nuolee alapäätä? Jos niin on käynyt, onko se ollut raiskaus?
Minä olen herännyt ja ei, se ei ollut raiskaus. Sinä et kuitenkaan ole ymmärtänyt, ettei tätä voi verrata ap:n tilanteeseen. Mies on kielloista ja itkusta huolimatta jatkanut lopettaen vasta ap:n itkiessä hysteerisesti. Pitäis ymmärtää, että se ei tarkottaa myös ei, kun se sanotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairas ketju. En olisi uskonut, että on näin paljon ihmisiä kenen mielestä parisuhteessa on ns. pakko antaa aina. Kyllä parisuhteessakin säilyy itsemääräämisoikeus eikä tarvitse antaa koskaan, jos ei halua. Tietenkään. Toki tämä voi johtaa eroon, mutta se on taas toinen juttu.
Ymmärrän ajatuksen siitä, että joskus suostuu seksiin toisen mieliksi, vaikkei itsellä tekisi niin mieli. Tämä on kuitenkin vapaaehtoista eikä pidä olettaa, että kaikki toimivat samoin. Minun eksäni painosti seksiin koko ajan vauva-aikana eikä esim. tajunnut univelkaani lainkaan. Plus repeämät ja limakalvojek kuivuus, johon ei muuten liukkari auta. Suostuin silloin tällöin hänen mielikseen, enkä kyennyt nauttimaan hommasta aidosti. Sittemmin on alkanut kaduttaa että suostuin lainkaan, koska tuon takia seksi on alkanut ahdistaa. Pelottaa alkaa parisuhteeseen, jos olisi taas pakko harrastaa seksiä ettei suhde kärsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:
Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.
Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.
Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).
Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.
Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää.
Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.
Jossain kohdin olen tässä samaa mieltä, mutta minusta rikosilmoitusta ei kannata jättää vain siksi tekemättä, että se pilaisi miehen elämän. Ihan varmasti aloittajankin elämä on pilalla tai joutuu ainakin tekemään paljon töitä päästäkseen kokemastaan yli. Kyllä se mies olis voinut miettiä jo siinä kohtaa kahdesti, kun otti aloittajan väkisin.
Onko aloittajan elämä pilalla? Suoraan sanoen minullekin on käynyt hieman noin. En ole ollut kovin innostunut ja olen sanonut, että ei nyt viitsittäis ja mies on vaan jatkanut yrittämistä. Enpä ole siitä rikki mennyt. En ota seksiä kovin vakavasti. Tai kinaa siitä. Joskus mies on voittanut kinan, so what. Ei todellakaan ole traumoja, mukavia muistoja vain riehakkaista hetkistä.
Tuossapa joitakin viisaita lainauksia edellisiltä kirjoittajilta. Iso osa kirjoittajista on sellaisia, että heidän kanssaan en miehenä uskaltaisi sänkyyn mennä. Olen siis nainen, mutta eläydyn miehen rooliin.
Niin ja itse saatan aamuisin herätä siihen, että mies jo on alakerran kimpussa. Voisko ihanammin päivän enää alkaa. Voin taata, ettei voi. Varmaan raiskaus täällä kirjoittavien mielestä.
Jos siinä tilanteessa, kun miehesi on sen alakertasi kimpussa joku kerta sanoisit Ei älä, EI, itkisit ja mies silti päättää väkisin tunkea elimensä sisääsi, kyseessä on raiskaus.
Ps, et sinä kyllä nainen ole...
Ja en minä tiennyt kun herätin poikaystäväni suihinotolla että raiskasin hänet. Menen tästä nyt sitten tekemään rikosilmoituksen itsestäni.
Vierailija kirjoitti:
Ja en minä tiennyt kun herätin poikaystäväni suihinotolla että raiskasin hänet. Menen tästä nyt sitten tekemään rikosilmoituksen itsestäni.
Vertauksesi olisi toiminut, jos olisit siihen lisännyt jatkanneesi toimintaa, vaikka poikaystävä sanoi useammin "Ei, lopeta" , poikaystäväsi itki, aloit penetroimaan hänen reikäänsä ja lopetit vasta kun poikaystäväsi itku muuttui hysteeriseksi. Kyllä siinä tapauksessa saisit todellakin ilmiantaa itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:
Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.
Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.
Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).
Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.
Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää.
Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.
Jossain kohdin olen tässä samaa mieltä, mutta minusta rikosilmoitusta ei kannata jättää vain siksi tekemättä, että se pilaisi miehen elämän. Ihan varmasti aloittajankin elämä on pilalla tai joutuu ainakin tekemään paljon töitä päästäkseen kokemastaan yli. Kyllä se mies olis voinut miettiä jo siinä kohtaa kahdesti, kun otti aloittajan väkisin.
Onko aloittajan elämä pilalla? Suoraan sanoen minullekin on käynyt hieman noin. En ole ollut kovin innostunut ja olen sanonut, että ei nyt viitsittäis ja mies on vaan jatkanut yrittämistä. Enpä ole siitä rikki mennyt. En ota seksiä kovin vakavasti. Tai kinaa siitä. Joskus mies on voittanut kinan, so what. Ei todellakaan ole traumoja, mukavia muistoja vain riehakkaista hetkistä.
Tuossapa joitakin viisaita lainauksia edellisiltä kirjoittajilta. Iso osa kirjoittajista on sellaisia, että heidän kanssaan en miehenä uskaltaisi sänkyyn mennä. Olen siis nainen, mutta eläydyn miehen rooliin.
Niin ja itse saatan aamuisin herätä siihen, että mies jo on alakerran kimpussa. Voisko ihanammin päivän enää alkaa. Voin taata, ettei voi. Varmaan raiskaus täällä kirjoittavien mielestä.
Jos siinä tilanteessa, kun miehesi on sen alakertasi kimpussa joku kerta sanoisit Ei älä, EI, itkisit ja mies silti päättää väkisin tunkea elimensä sisääsi, kyseessä on raiskaus.
Ps, et sinä kyllä nainen ole...
Mutta kun meillä on vain apeen versio tapahtumista. Kuinka lujaa sanoi ei? Sanoiko? Minusta tämä on provo koska en itse tosiaankaan raiskatuksi tulemisesta tänne heti olisi kirjoittamassa.
Aivan, ja tässä on näemmä jutut jo muuttuneet siitä, miten ap alussa kertoi tapahtuneesta. Hän oli sanonut ei, mies oli jatkanut ja ap oli sanonut toisen kerran ei, sitten ap oli aloittanut itkun ja mies oli lopettanut. Mies ei siis ollut jatkanut enää, kun ap ryhtyi itkemään. Miten tosiaan ap sanoi tuon ein. Kuuliko mies sitä.
En osaa sinua neuvoa, koska tilanne menee jossain määrin harmaalle alueelle. Sun pitää tehdä päätöksesi omien tuntemuksiesi perusteella; kuinka suurena loukkauksena itse koit miehesi teon ja kuinka paljon miehesi katuu tekojaan.
Mies raiskasi sut, mutta tuo raiskaus on sieltä lievimmästä päästä vt. väkivaltainen joukkoraiskaus. Pohdi suhdettanne kokonaisuutena. Kannattaa pohtia myös sitä uusisiko miehesi teon tulevaisuudessa.
Ulkopuolisena on helppo huudella, varsinkin jos omaa mustavalkoisen maailmankuvan. Oikea maailma on kuitenkin harmaata, johon ei voi yleispäteviä ohjeita antaa. Vain sinä itse tiedät suhteenne ja rikostilanteen taustat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:
Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.
Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.
Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).
Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.
Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää.
Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.
Jossain kohdin olen tässä samaa mieltä, mutta minusta rikosilmoitusta ei kannata jättää vain siksi tekemättä, että se pilaisi miehen elämän. Ihan varmasti aloittajankin elämä on pilalla tai joutuu ainakin tekemään paljon töitä päästäkseen kokemastaan yli. Kyllä se mies olis voinut miettiä jo siinä kohtaa kahdesti, kun otti aloittajan väkisin.
Onko aloittajan elämä pilalla? Suoraan sanoen minullekin on käynyt hieman noin. En ole ollut kovin innostunut ja olen sanonut, että ei nyt viitsittäis ja mies on vaan jatkanut yrittämistä. Enpä ole siitä rikki mennyt. En ota seksiä kovin vakavasti. Tai kinaa siitä. Joskus mies on voittanut kinan, so what. Ei todellakaan ole traumoja, mukavia muistoja vain riehakkaista hetkistä.
Tuossapa joitakin viisaita lainauksia edellisiltä kirjoittajilta. Iso osa kirjoittajista on sellaisia, että heidän kanssaan en miehenä uskaltaisi sänkyyn mennä. Olen siis nainen, mutta eläydyn miehen rooliin.
Niin ja itse saatan aamuisin herätä siihen, että mies jo on alakerran kimpussa. Voisko ihanammin päivän enää alkaa. Voin taata, ettei voi. Varmaan raiskaus täällä kirjoittavien mielestä.
Jatkoa edelliseen:
GALLUP: Kuinka moni on edes yhden kerran elämässään herännyt siihen, että mies nuolee alapäätä? Jos niin on käynyt, onko se ollut raiskaus?
Minä olen herännyt ja ei, se ei ollut raiskaus. Sinä et kuitenkaan ole ymmärtänyt, ettei tätä voi verrata ap:n tilanteeseen. Mies on kielloista ja itkusta huolimatta jatkanut lopettaen vasta ap:n itkiessä hysteerisesti. Pitäis ymmärtää, että se ei tarkottaa myös ei, kun se sanotaan.
Ahaa tunnustit. Mies tuli, eikä kysynyt lupaa... Nukkuvaa naista... Sinähän olisit ehkä sanonut ei, jos olisit ollut tajuissasi.
Ap ei ole kertonut, että mies jatkoi itkun alkamisen jälkeen. Ap kirjoitti, että mies lopetti, kun ap alkoi itkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:
Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.
Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.
Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).
Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.
Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää.
Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.
Jossain kohdin olen tässä samaa mieltä, mutta minusta rikosilmoitusta ei kannata jättää vain siksi tekemättä, että se pilaisi miehen elämän. Ihan varmasti aloittajankin elämä on pilalla tai joutuu ainakin tekemään paljon töitä päästäkseen kokemastaan yli. Kyllä se mies olis voinut miettiä jo siinä kohtaa kahdesti, kun otti aloittajan väkisin.
Onko aloittajan elämä pilalla? Suoraan sanoen minullekin on käynyt hieman noin. En ole ollut kovin innostunut ja olen sanonut, että ei nyt viitsittäis ja mies on vaan jatkanut yrittämistä. Enpä ole siitä rikki mennyt. En ota seksiä kovin vakavasti. Tai kinaa siitä. Joskus mies on voittanut kinan, so what. Ei todellakaan ole traumoja, mukavia muistoja vain riehakkaista hetkistä.
Tuossapa joitakin viisaita lainauksia edellisiltä kirjoittajilta. Iso osa kirjoittajista on sellaisia, että heidän kanssaan en miehenä uskaltaisi sänkyyn mennä. Olen siis nainen, mutta eläydyn miehen rooliin.
Niin ja itse saatan aamuisin herätä siihen, että mies jo on alakerran kimpussa. Voisko ihanammin päivän enää alkaa. Voin taata, ettei voi. Varmaan raiskaus täällä kirjoittavien mielestä.
Jatkoa edelliseen:
GALLUP: Kuinka moni on edes yhden kerran elämässään herännyt siihen, että mies nuolee alapäätä? Jos niin on käynyt, onko se ollut raiskaus?
Minä olen herännyt ja ei, se ei ollut raiskaus. Sinä et kuitenkaan ole ymmärtänyt, ettei tätä voi verrata ap:n tilanteeseen. Mies on kielloista ja itkusta huolimatta jatkanut lopettaen vasta ap:n itkiessä hysteerisesti. Pitäis ymmärtää, että se ei tarkottaa myös ei, kun se sanotaan.
Ahaa tunnustit. Mies tuli, eikä kysynyt lupaa... Nukkuvaa naista... Sinähän olisit ehkä sanonut ei, jos olisit ollut tajuissasi.
Ap ei ole kertonut, että mies jatkoi itkun alkamisen jälkeen. Ap kirjoitti, että mies lopetti, kun ap alkoi itkeä.
Ap tais kyllä jo aloituksessa kirjottaa, että mies lopetti hänen itkettyään hysteerisesti. En jaksa tarkistaa lukiko aloituksessa noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:
Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.
Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.
Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).
Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.
Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää.
Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.
Jossain kohdin olen tässä samaa mieltä, mutta minusta rikosilmoitusta ei kannata jättää vain siksi tekemättä, että se pilaisi miehen elämän. Ihan varmasti aloittajankin elämä on pilalla tai joutuu ainakin tekemään paljon töitä päästäkseen kokemastaan yli. Kyllä se mies olis voinut miettiä jo siinä kohtaa kahdesti, kun otti aloittajan väkisin.
Onko aloittajan elämä pilalla? Suoraan sanoen minullekin on käynyt hieman noin. En ole ollut kovin innostunut ja olen sanonut, että ei nyt viitsittäis ja mies on vaan jatkanut yrittämistä. Enpä ole siitä rikki mennyt. En ota seksiä kovin vakavasti. Tai kinaa siitä. Joskus mies on voittanut kinan, so what. Ei todellakaan ole traumoja, mukavia muistoja vain riehakkaista hetkistä.
Tuossapa joitakin viisaita lainauksia edellisiltä kirjoittajilta. Iso osa kirjoittajista on sellaisia, että heidän kanssaan en miehenä uskaltaisi sänkyyn mennä. Olen siis nainen, mutta eläydyn miehen rooliin.
Niin ja itse saatan aamuisin herätä siihen, että mies jo on alakerran kimpussa. Voisko ihanammin päivän enää alkaa. Voin taata, ettei voi. Varmaan raiskaus täällä kirjoittavien mielestä.
Jos siinä tilanteessa, kun miehesi on sen alakertasi kimpussa joku kerta sanoisit Ei älä, EI, itkisit ja mies silti päättää väkisin tunkea elimensä sisääsi, kyseessä on raiskaus.
Ps, et sinä kyllä nainen ole...
Olen nainen, erittäin järkevä nainen, joka ymmärtää asioiden suhteellisuuden, eikä lähde hysteerisenä toimimaan, saatikka antamaan toisille ohjeita, jotka voivat tuhota monen elämän.
Ja lue tosiaan mitä aloittaja on alussa kirjoittanut. Hän on kirjoittanut, että mies on heti lopettanut, kun ap on aloittanut itkemisen. En tietenkään puolla raiskausta, mutta suoraan sanoen en pidä tätä raiskauksena. Jos tuo on raiskaus, minut on raiskattu niin monta kertaa. En tosiaan ota seksiä vakavasti. Aikuisten leikkiä.
Sori, en lukenut koko ketjua, mutta aloituksen perusteella varmaan antaisin anteeksi.
Välillä näkee näitä parisuhdeneuvoja, että jos pikkulapsivuosina vaimo on väsynyt ja ei ole seksiä, niin miehen kannattaa silti vain ottaa määrätietoisesti ja näyttää, mitä haluaa ja kaipaa. Että nainen pohjimmiltaan pitää siitä.
Mies lopetti, kun vaimo itki. Se ei minusta kerro mistään totaalisesta välinpitämättömyydestä toisen tunteita ja koskemattomuutta kohtaan. Se ei kuulosta siltä, että mies olisi tarkoittanut satuttaa (henkisesti tai fyysisesti).
Minusta paljon riippuu miehen käytöksestä jälkeenpäin.
Onko niin, että ap:n itku tuli enemmän siitä, että on niin poikki, että ei jaksa olla koko ajan täyttämässä toisten tarpeita eikä kestä, että omia tarpeita (kuten nukkumisen tarvetta) ei edes se mies huomioi (vauvahan ei sitä osaa eikä voi tehdä).
Pelkän aloitusviestin perusteella tulee vaikutelma, että tuosta voidaan selvitä keskustelemalla ja että mies ei ole mikään ihan täysi sika kuitenkaan. Pienen vauvan kanssa kaikilla on rankkaa.
Raiskausilmoituksella ei ole tässä mitään virkaa valitettavasti, Suomen oikeuskäytäntö on sellainen. Ilmoitus ei johda mihinkään, se lähinnä nöyryyttää ap:ta.
Ottaisin itse mieluummin tuollaisen miehen kuin pettävän tai sellaisen, joka ei osoita seksuaalista mielenkiintoa minua kohtaan, "koska olen rupsahtanut vauvan saannista". Ja siis etenkin kun miehen teko ei ap:n viestin perusteella kuulosta pahaa tarkoittaneelta. Homma ei vain mennyt niin kuin Strömsössä, koska ap on niin umpiväsynyt ja herkillä. Mies kuitenkin tajusi sen onneksi ja lopetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en pystynyt jatkamaan. Toki, itselläni tilanne oli eri, olin 19, ei lapsia, lainaa tms. Ja kys. "Mies" toteutti aloituksen nukkuessani (tein yli 12h työpäivää silloin, ja olen muutenkin sikeäuninen, joten ei, en herännyt kuin vasta jonkun ajan päästä alapään kipuun kun survoi kuivaa...) joten siihen eihin ei ollut mahdollisuutta. Herätessäni olin niin pölähtänyt ja järkyttynyt (lisäksi olin lytätty ja tallottu hiirulainen tuolloin ja miehessä oli muitakin väkivaltaisia piirteitä, pelkäsin häntä) etten osannut kuin maata hiljaa paikallani.
Teki saman toisenkin kerran. Se oli viimeinen niitti siihen suhteeseen... pelkään edelleen hieman vieraita miehiä. Varsinkaan alapääasioihin en miestä päästä, edellisellä kerralla sain paniikkikohtauksen kun yritin selittää lääkärille asiaa. Taisin tehdä itsestäni vähän hölmön, mutta minkäs teet...
Mutta asiaan. Tuohon tahtoo päteä sama kuin lyömiseen, jos tekee kerran, kynnys toiseen madaltuu. Tai vaihtoehtonahan tässä on se, että huomaat kohta sinulla olevan jonkun spuolitaudin, kun on helpottanut oloaan vieraissa....
Toki päätös on sinun, toin vaan muutamia pointteja esiin.
Rikosilmoituksen voi tehdä myös ilman, että vaatii rangaistusta. Tee vaikka niin, jos et ole ihan varma, miten haluat edetä asiassa. Aloita menemällä poliisille, he kertovat vaihtoehdoista sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä nyt ovat katkeria tilityksiä
Kyllä kulli ja kieli olivat hyviä kun olisi sillä tuulella, mutta ku "en halua" onkin raiskaus. Nyt ollaan oikeusjutuissa naisen puolella, ja "raiskaus" on naisen tapa kostaa miehelle.
Minusta lakia piäisi muuttaa niin, että jos raiskaus ei ole totta vaam kiusantekoa, syytten nostaja saa sen rangaistuksen mitä vaatii toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en minä tiennyt kun herätin poikaystäväni suihinotolla että raiskasin hänet. Menen tästä nyt sitten tekemään rikosilmoituksen itsestäni.
Vertauksesi olisi toiminut, jos olisit siihen lisännyt jatkanneesi toimintaa, vaikka poikaystävä sanoi useammin "Ei, lopeta" , poikaystäväsi itki, aloit penetroimaan hänen reikäänsä ja lopetit vasta kun poikaystäväsi itku muuttui hysteeriseksi. Kyllä siinä tapauksessa saisit todellakin ilmiantaa itsesi.
Ei ap sanonut että itki ja sanoi ei lopeta? Kaksi kertaa oli mutissut ei ja sanoi että mies lopetti kun ap itki hysteerisesti. Mutta mitä on apeen mielestä hysteerinen itku? Pientä vai lujaa? Mitä? Kuiskasiko ei? Koska eka väitti melkein nukkuvansa.
Ja en halunnut verrata apeen tilanteeseen vaan kun täällä on sanottu että nukkuvan kanssa seksin harrastaminen on raiskaus niin sittenhän raiskasin poikaystäväni. Vai enkö? Kummin se nyt on? Eikö miestä sitten voikaan raiskata? Missä sanoin etteikö mies olisi vaikka itkenyt kun otin suihin.
Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:
Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.
Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.
Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).
Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.
Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää.
Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.
Et tiedä mistään mitään. Pelkkä rikosilmoitus ei johda mihinkään mainitsemaasi! Edes tuomio ei välttämättä vaaranna työpaikkaa tms. Tämä voi olla uutinen, mutta jos tuomio ei ole vankeutta (hyvin epätodennäköistä), työnantaja ei välttämättä koskaan edes kuule koko asiasta. Valtaosa töistä ei vaadi ns turvallisuusselvitystä, eikä kenelläkään ole ilmoitusvelvollisuutta työnantajalle rikoksista, joissa työnantaja ei ole mitenkään osallinen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sivumennen ihmettelen, miksi niin monien mielestä se että "No se on itsekin ihmeissään ja ehkä järkyttynyt ja sanoi katuvansa" jotenkin poistaisi tapahtuneen tilanteen vakavuuden, kun kyseessä on raiskaus. Jos ihminen pahoinpidellään tai tapetaan, niin muuttuuko teko, jos tekijä sanoo jälkikäteen olevansa itsekin järkyttynyt? Ei. Muuttuuko teot vähemmän vakaviksi, jos tekijä on tuttu? Ei. Tuleeko normaalille ihmiselle edes mieleen satuttaa toista ja erityisesti rakasta kumppaniaan tavalla tai toisella? Ei. Jos kyseessä ei ole sadomasokistinen suhde, jossa säännöt on sovittu etukäteen, normaali ihminen ymmärtää sanan ei, ymmärtää että kuivana tunteminen sattuu ja itkeminen harvemmin on merkki suostuvaisuudesta. Aika pehmeä pitää olla päästään, jos nämä perusasiat on jäänyt ymmärtämättä.
Ihan samaa ihmettelen. Kuten myös näitä "ei sitä aina jaksa olla niin kunnollinen". Uskomatonta sontaa. Sinä joka pidät ihmistä ihan kunnollisena, kun hän on ollut ihan ok 14 vuotta ja kerran nyt vaan raiskaa - oletko ihan tosissasi?
Jokainen raiskaaja raiskaa ensimmäisen kerran. Jokainen lyöjä lyö ensimmäisen kerran. Jokainen tappaja tappaa ensimmäisen kerran.
Uskomattomia ovat myös kommentit "ollaanko tässä nyt viemässä lasta isältään?" tai että isän raiskaus on lapselle trauma ja siksi uhrin pitää salata raiskaus. Kuka tämän teon teki? Kenen tästä teosta täytyy kantaa vastuu? Yrjöttävää, että löytyy ihmisiä, joiden mukaan uhrin - ja lasta säästetään salaamalla isän teko.
Jos minun isäni olisi raiskannut, haluaisin tietää. Osaisinpahan varoa häntä, koska kukaan ei raiskaa vahingossa, puoliunissaan. Aika monikin väkivaltaa käyttävä katuu tekojaan - ja silti toistaa niitä tavalla tai toisella.
edellinen mieheni teki tuota aina etenkin humalassa vaikka meillä seksiä oli muutenkin ja lopulta tilanne ajoi siihen että en halunnut hänen enää koskettavan edes sängyn ulkopuolella ja sitten halusinkin erota.
Tässä on selkeästi kaksi koulukuntaa, ne, jotka ovat sitä mieltä, että raiskaus on raiskaus ja rikosilmoitus ja ero ja teko toistetaan kuitenkin.
Ja sitten on ne, joiden mielestä ihminen saattaa tehdä myös massiivisen virheen ja ansaita siitä huolimatta toisen mahdollisuuden. Oikeasti, edes se, joka lyö kerran, ei aina lyö toista kertaa.
Oma mielipiteeni on, että kannattaa katsoa kokonaisuus joka suunnasta, miten itse kokee tilanteen, miltä se toinen vaikuttaa tapahtuneen jälkeen. Jos uskoo, että voi antaa anteeksi ja jatkaa eikä teko enää koskaan toistu, niin mikä sitä on kukaan ulkopuolinen väittämään toiseksi?
Ihan sivumennen ihmettelen, miksi niin monien mielestä se että "No se on itsekin ihmeissään ja ehkä järkyttynyt ja sanoi katuvansa" jotenkin poistaisi tapahtuneen tilanteen vakavuuden, kun kyseessä on raiskaus. Jos ihminen pahoinpidellään tai tapetaan, niin muuttuuko teko, jos tekijä sanoo jälkikäteen olevansa itsekin järkyttynyt? Ei. Muuttuuko teot vähemmän vakaviksi, jos tekijä on tuttu? Ei. Tuleeko normaalille ihmiselle edes mieleen satuttaa toista ja erityisesti rakasta kumppaniaan tavalla tai toisella? Ei. Jos kyseessä ei ole sadomasokistinen suhde, jossa säännöt on sovittu etukäteen, normaali ihminen ymmärtää sanan ei, ymmärtää että kuivana tunteminen sattuu ja itkeminen harvemmin on merkki suostuvaisuudesta. Aika pehmeä pitää olla päästään, jos nämä perusasiat on jäänyt ymmärtämättä.