Mies pani väkisin, miten tästä eteenpäin?

Jos et tee rikosilmoitusta, olet yksi niistä lukemattomista suomalaisista jotka eivät ilmoita parisuhteessa tapahtuneesta raiskauksesta poliisille. Jos tämä jatkuu, ilmiö pysyy yhä piilossa tilastoilta ja medialta, eikä koskaan nouse kunnolla pintaan, eikä tilanne muutu. Jokainen raiskaus tulisi raportoida, ei ainostaan niitä ventovieraiden tekemiä.

Se mitä muuta teet tämän jälkeen, on aivan kiinni teistä ja tilanteestanne. Jos kestät raiskaajan kanssa elämisen ja pystyt rehellisesti ja vilpittömästi antamaan hänelle anteeksi ja yhä senkin jälkeen kunnioittamaan itseäsi, sen kun jatkatte suhdetta. Itse lähtisin lätkimään niin helvetin nopeasti, oli mukana pieni vauva tai ei.

Jos mies käy vaimonsa kimppuun, niin onko lapsikaan nyt tai myöhemmin turvassa?

Vierailija kirjoitti:

Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:

Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.

Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.

Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).

Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.

Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää. 

Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.

Et tiedä mistään mitään. Pelkkä rikosilmoitus ei johda mihinkään mainitsemaasi! Edes tuomio ei välttämättä vaaranna työpaikkaa tms. Tämä voi olla uutinen, mutta jos tuomio ei ole vankeutta (hyvin epätodennäköistä), työnantaja ei välttämättä koskaan edes kuule koko asiasta. Valtaosa töistä ei vaadi ns turvallisuusselvitystä, eikä kenelläkään ole ilmoitusvelvollisuutta työnantajalle rikoksista, joissa työnantaja ei ole mitenkään osallinen.

Tietämättömälle tiedoksi, että raiskausta pidetään niin vakavana tekona, että se on virallisen syytteen alainen rikos. Tämä tarkoittaa, että rikosilmoituksen jälkeen rikoksen uhri ei voi enää pysäyttää prosessia taikka ilmoittaa ettei vaadikkaan rangaistusta. 

Eli rikosilmoitus raiskauksesta saa liikkeelle virallisen prosessin (kuulustelut, syyteharkinta, haaste, oikeudenkäynti, tuomio jne.) eikä tämä pysähdy rikoksen uhrin halusta.

Oikeudenkäyntiasiakirjat sekä vastaajan nimi, syyksi luettu rikos ja rangaistus ovat julkista tietoa ja kuka vaan voi ne pyytää. Näin ollen on turha olettaa, että kukaan (esim. työpaikka) ei voi saada asiasta tietoa.

Lisäksi tuomio raiskauksesta voi estää maahanpääsyn moneen maahan (työnantaja saattaa ihmetellä miksi työntekijän maahantulohakemukset eivät enää mene läpi jne.).

Lisäksi tuomittu raiskaaja saa virallisen leiman ja tämä leima voi romahduttaa hänet henkisisti (varsinkin jos hän on tätä virhettä lukuunottamatta elänyt ns. kunnon kansalaisen lailla).

Myös esim. lastensuojelu voi kiinnostua, sillä onhan se suureksi vaaraksi lapselle, että hänen huoltajansa on vaarallinen tuomittu raiskaaja.

Yhtä kaikki, on turha väittää, että raiskaustuomiolla ei olisi mitään seurauksia.

Lisäksi seuraukset ovat usein sitä pahempia, mitä kunnollisempaa elämää tuomion saanut eli ennen hairahdustaan. (Pitkäaikaistyöttömälle taparikolliselle raiskaustuomio esim. tuskin tuntuu missään, mutta ns. muuten kunnolliselle perheenisälle se voi olla suuri katastrofi).

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Kykenetkö jatkamaan? Jos kykenet, niin suosittelen että jatkat. Puhu kunnolla miehen kanssa, selvitä mitä toisen päässä liikkui. Positiivista tuossa kamaluudessa on se, että mies lopetti kun itkit. Pienen vauvan kanssa elämiseen tottuminen on rankkaa kaikille. 

Itse pelkäsin samaa synnytyksen jälkeen, koska mies oli tottunut saamaan joka päivä. Mies tosin valitsi sen toisen huono vaihtoehdon ja päätyi seksisuhteeseen toisen naisen kanssa. En tiedä kumpi (omalla kohdallani) olisi ollut parempi. 

Toisille seksi on suhteessa todella tärkeää ja niin saa ollakin, mutta haluaisin todella ymmärtää mitä liikkuu mielessä jos toisen pakottaa. 

Käyttääkö miehesi muuten nukahtamislääkkeitä? Sanoit, että hän herätteli sinua yöllä. Nukahtamislääkkeet saattavat aiheuttaa tuollaista, ilmeisesti varsinkin miehillä. 

Apua, miten hullua tekstiä. Älä ap usko tällaista moskaa!!!

Mikä tekstissäni nyt sitten mätti? Sekö, että on miehiä, joilla on korkeampi testosteronitaso ja jotka tarvitsevat enemmän seksiä? Vai se, että en sanonut että menisi tekemään rikosilmoituksen? Elämä nyt sattuu olemaan kummallista, jos ap kokee tulleensa raiskatuksi ja kokee miehensä olevan uhka itselleen tai muille, niin tietenkin rikosilmoa kehiin. Mutta mikäli ap ei koe tulleensa raiskatuksi, vaan jotain lievempää (kuten itse samantapaisessa tilanteessa, vaikka mies ei lopettanutkaan ennen kuin oli valmis), eikä koe tämän olevan uhka, niin rikosilmoitus oman vauvansa isästä ei ehkä ole se järkevin teko. Jos kykenee katsomaan elämää yhdessä eteenpäin, niin sitten olisi hyvä tehdä niin. Pakko ei ole kuin kuolla.

Voi luoja. Ahdistaa (etenkin naisten puolelta, joiden tulisi olla toistensa tukena) tällainen biologiaan nojautuva selittely, jolle tosiasiassa ei ole mitään oikeutusta tai perusteluja. Biologiaa ei yksiselitteisesti voi käyttää ehdottomana perusteluna jollekin sosiaaliselle. Melko moni asia olisi "okei" tai ohitettavissa, jos näin olisi. Ovatko muunkinlaiset väkivallanteot tai vaikkapa rasismi sitten mielestäsi ok, koska näillekin voidaan löytää biologinen peruste vaikkapa mainitsemistasi testosteronitasoista? Tällaista päättelyketjua noudattaen, biologia voidaan asettaa selittämään (ja oikeuttamaan mitä tahansa). Siksi tällaiset ideologiset valinnat ovat vaarallisia. Esimerkiksi kansallissosialismin sorto perustui juuri mainitunlaiseen ideologiaan, tai idean logiikkaan. Suosittelen tutustumaan esimerkiksi Hannah Arendtin teoksiin asiaan liittyen. Totalitaristista systeemiä samoin kuin väkivallan tekoja tai syrjintää yleensä perustellaan poikkeuksetta kylmällä logiikalla, jossa ensin asetetaan "fakta" joka edustaa järkkymätöntä ideaa, tässä tapauksessa miehen luonnonmukainen käyttäytyminen jolle hän ei voi mitään, ja siitä johdetaan seuraukset - kuten raiskaus - jotka oikeutetaan tällä faktalla. Oikeutus tai välttämätön seuraus on ainut mahdollinen lopputulos idean valossa, ja kaikki voidaan redusoida alkuperäiseen ideaan. 

Tällä ajattelumallilla voidaan oikeuttaa mitä tahansa. Samaiseen teoriaan liittyy muuten ajatus banaalista ajattelusta. Banaali onkin hyvä termi kuvaamaan sanojasi ja ajatusmaailmaasi. Valitettavasti monen muun henkilön tavoin olet ehdollistunut tällaiselle ylhäältä asetetulle maailmankuvalle, ja näin ollen ajattelusi on epäautonomista ja siksi banaalia. Tällainen ajattelu on paitsi vaarallista, ei oikeastaan ajattelua ollenkaan, pelkästään sisäistettyjen dogmien seuraamista. 

P.S. Mikään nukahtamislääke ei aiheuta pakkoa raiskata, saati tee siitä oikeutettua. Raiskaus ei ole myöskään kokemus. Se joko tapahtuu tai ei. AP sanoi "ei" miehelleen, joten kyse on yksiselitteisesti raiskauksesta. Mikään nukahtamislääke, univaje, seksin puute tai muukaan ei sitä tosiasiaa muuta. Kammottavaa, että voit yrittää edes vihjata näin. "Positiivista, että mies lopetti kun itkit." Onko sinusta "positiivinen" oikea sana juuri tähän tilanteeseen?

Tiedoksi tietämättömälle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:

Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.

Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.

Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).

Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.

Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää. 

Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.

Et tiedä mistään mitään. Pelkkä rikosilmoitus ei johda mihinkään mainitsemaasi! Edes tuomio ei välttämättä vaaranna työpaikkaa tms. Tämä voi olla uutinen, mutta jos tuomio ei ole vankeutta (hyvin epätodennäköistä), työnantaja ei välttämättä koskaan edes kuule koko asiasta. Valtaosa töistä ei vaadi ns turvallisuusselvitystä, eikä kenelläkään ole ilmoitusvelvollisuutta työnantajalle rikoksista, joissa työnantaja ei ole mitenkään osallinen.

Tietämättömälle tiedoksi, että raiskausta pidetään niin vakavana tekona, että se on virallisen syytteen alainen rikos. Tämä tarkoittaa, että rikosilmoituksen jälkeen rikoksen uhri ei voi enää pysäyttää prosessia taikka ilmoittaa ettei vaadikkaan rangaistusta. 

Eli rikosilmoitus raiskauksesta saa liikkeelle virallisen prosessin (kuulustelut, syyteharkinta, haaste, oikeudenkäynti, tuomio jne.) eikä tämä pysähdy rikoksen uhrin halusta.

Oikeudenkäyntiasiakirjat sekä vastaajan nimi, syyksi luettu rikos ja rangaistus ovat julkista tietoa ja kuka vaan voi ne pyytää. Näin ollen on turha olettaa, että kukaan (esim. työpaikka) ei voi saada asiasta tietoa.

Lisäksi tuomio raiskauksesta voi estää maahanpääsyn moneen maahan (työnantaja saattaa ihmetellä miksi työntekijän maahantulohakemukset eivät enää mene läpi jne.).

Lisäksi tuomittu raiskaaja saa virallisen leiman ja tämä leima voi romahduttaa hänet henkisisti (varsinkin jos hän on tätä virhettä lukuunottamatta elänyt ns. kunnon kansalaisen lailla).

Myös esim. lastensuojelu voi kiinnostua, sillä onhan se suureksi vaaraksi lapselle, että hänen huoltajansa on vaarallinen tuomittu raiskaaja.

Yhtä kaikki, on turha väittää, että raiskaustuomiolla ei olisi mitään seurauksia.

Lisäksi seuraukset ovat usein sitä pahempia, mitä kunnollisempaa elämää tuomion saanut eli ennen hairahdustaan. (Pitkäaikaistyöttömälle taparikolliselle raiskaustuomio esim. tuskin tuntuu missään, mutta ns. muuten kunnolliselle perheenisälle se voi olla suuri katastrofi).

Siinäpä pohtimista. Itse en missään tapauksessa tuhoaisi hyvää miestä, puolisoa ja isää.

Jos yhtään kunnioitat itseäsi niin teet rikosilmoituksen.

gerht kirjoitti:

Jos yhtään kunnioitat itseäsi niin teet rikosilmoituksen.

Mites se rikosilmoitus nyt varsinaisesti siihen itsekunnioitukseen liittyy?

Se oikeusprosessi on todella raskas myös sille raiskatulle, saattaa jopa olla, että on ehtinyt jo paraneminen alkaa, kun kaikki pitäisi taas repiä auki. Luultavasti juttu myös tulisi julkiseksi jotain kautta ja sitten saisi niitä sääliviä katseita töissä ja naapureilta eikä saisi vain koittaa toipua ja jatkaa elämää.

Se on hienoa ja tärkeää, että naiset puhuvat raiskauksista julkisesti ja se tehdään omalla naamalla, mutta kaikista meistä ei ole esikuviksi.

Lopetahan tuon vauvalla selittely ja miehen puutteen ymmärtäminen. Päästään terve mies voi elää omaehtoisesti puutteessakin raiskaamatta ketään.

Sitähän tuo on, tuo väkisin paneminen. RAISKAUS.

Jos nyt annat anteeksi ja jatkatte eteenpäin yhdessä, niin singaali on annettu. Sä haluat olla miehen kynnysmatto ja panolelu.

Ihmeellisiä kirjoituksia täällä. Miten voitte tosissanne puolustaa rikoksen tehnyttä noin kiivaasti ja kehottaa uhria olemaan ilmoittamatta rikoksesta poliisille, koska se voisi "romahduttaa raiskaajan henkisesti ja haitata hänen matkusteluaan ulkomailla ja työnantajan mielikuvaa hänestä". Oikeasti... Järkyttävää. Pakko olla jonkun raiskaajan kirjoittamaa tekstiä.

Ps. Kerroin tästä ketjusta illalla aviomiehelleni. Hän sanoi, että ap:n kannattaisi erota, koska normaalimies ei raiskaa missään olosuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi tietämättömälle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:

Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.

Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.

Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).

Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.

Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää. 

Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.

Et tiedä mistään mitään. Pelkkä rikosilmoitus ei johda mihinkään mainitsemaasi! Edes tuomio ei välttämättä vaaranna työpaikkaa tms. Tämä voi olla uutinen, mutta jos tuomio ei ole vankeutta (hyvin epätodennäköistä), työnantaja ei välttämättä koskaan edes kuule koko asiasta. Valtaosa töistä ei vaadi ns turvallisuusselvitystä, eikä kenelläkään ole ilmoitusvelvollisuutta työnantajalle rikoksista, joissa työnantaja ei ole mitenkään osallinen.

Tietämättömälle tiedoksi, että raiskausta pidetään niin vakavana tekona, että se on virallisen syytteen alainen rikos. Tämä tarkoittaa, että rikosilmoituksen jälkeen rikoksen uhri ei voi enää pysäyttää prosessia taikka ilmoittaa ettei vaadikkaan rangaistusta. 

Eli rikosilmoitus raiskauksesta saa liikkeelle virallisen prosessin (kuulustelut, syyteharkinta, haaste, oikeudenkäynti, tuomio jne.) eikä tämä pysähdy rikoksen uhrin halusta.

Oikeudenkäyntiasiakirjat sekä vastaajan nimi, syyksi luettu rikos ja rangaistus ovat julkista tietoa ja kuka vaan voi ne pyytää. Näin ollen on turha olettaa, että kukaan (esim. työpaikka) ei voi saada asiasta tietoa.

Lisäksi tuomio raiskauksesta voi estää maahanpääsyn moneen maahan (työnantaja saattaa ihmetellä miksi työntekijän maahantulohakemukset eivät enää mene läpi jne.).

Lisäksi tuomittu raiskaaja saa virallisen leiman ja tämä leima voi romahduttaa hänet henkisisti (varsinkin jos hän on tätä virhettä lukuunottamatta elänyt ns. kunnon kansalaisen lailla).

Myös esim. lastensuojelu voi kiinnostua, sillä onhan se suureksi vaaraksi lapselle, että hänen huoltajansa on vaarallinen tuomittu raiskaaja.

Yhtä kaikki, on turha väittää, että raiskaustuomiolla ei olisi mitään seurauksia.

Lisäksi seuraukset ovat usein sitä pahempia, mitä kunnollisempaa elämää tuomion saanut eli ennen hairahdustaan. (Pitkäaikaistyöttömälle taparikolliselle raiskaustuomio esim. tuskin tuntuu missään, mutta ns. muuten kunnolliselle perheenisälle se voi olla suuri katastrofi).

Siinäpä pohtimista. Itse en missään tapauksessa tuhoaisi hyvää miestä, puolisoa ja isää.

Itse en missään tapauksessa raiskaisi lapseni hyvää äitiä, rakasta puolisoa ja vaimoani.

Mies

Vierailija kirjoitti:

gerht kirjoitti:

Jos yhtään kunnioitat itseäsi niin teet rikosilmoituksen.

Mites se rikosilmoitus nyt varsinaisesti siihen itsekunnioitukseen liittyy?

Se oikeusprosessi on todella raskas myös sille raiskatulle, saattaa jopa olla, että on ehtinyt jo paraneminen alkaa, kun kaikki pitäisi taas repiä auki. Luultavasti juttu myös tulisi julkiseksi jotain kautta ja sitten saisi niitä sääliviä katseita töissä ja naapureilta eikä saisi vain koittaa toipua ja jatkaa elämää.

Se on hienoa ja tärkeää, että naiset puhuvat raiskauksista julkisesti ja se tehdään omalla naamalla, mutta kaikista meistä ei ole esikuviksi.

Olet itse selkeästi mies, joka on raiskannutkin luultavasti. Tuo mitä kirjoitat on uhkaus. Pelottelet uhria olemaan hiljaa, jotta syyllinen ei joutuisi vastuuseen. Mies jolla on kaikki kotona ei raiskaa koskaan, älkää muutamat hullut pilatko muidenkin miesten mainetta noilla biologiaselityksillänne.

M48

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kohta 5kk ikäinen vauva, joka on todella itkuinen ja myös nukkuu huonosti. Lienee sanomattakin selvää, että myös minä olen väsynyt, vaikka mies hoitaakin kerran tai kaksi viikossa vauvan heräilyt ja syötöt.

Pari yötä sitten mies herätteli mua ja tiesin jo ennen kysymistä, että hän haluais seksiä. Sanoin kuitenkin miehelle ei, koska olin todella väsynyt. Ilmeisesti torkahdin ainakin hetkeks, koska sitten kun havahduin niin mies hyväili minua. Sanoin miehelle uudestaan ei, mutta mies ei kuunnellut vaan otti mut väkisin. Lopetti vasta, kun itkin hysteerisesti.

En ois ikinä uskonut, että mies vois tehdä noin. Olen ihan järkyttynyt. Ymmärrän kyllä, että mies on puutteessa, koska synnytyksen jälkeen seksiä oli ekan kerran kun vauva oli 2kk ja sen jälkeen noin parin viikon välein.

Voiko tällaisen jälkeen enää luottaa toiseen? Mies on pyytänyt anteeksi monta kertaa ja sanonut, ettei se toistu. Voinko oikeasti luottaa siihen, että jatkossa mies lopettaa, jos sanon ei? Erokin tuntuisi kamalalta ratkaisulta, kun vauva on vielä niin pieni..

Arvasin heti kun tämän trollin näin, että satavarma hitti, enkä erehtynyt. Valtava määrä peukkuja ja alle vuorokaudessa liki 300 viestiä. Sopiva vastakkainasettelu, lähes uskottava tarina ja tarinassa "kunnonmiehestä" tulee sika ja rikollinen. Jos tuolla reseptillä ei saa mammoja vauhkoontumaan, niin ei sitten millään ;)

Pisteitä 4/5, jotka ovat tähän saakka korkeimmat pisteet minulta, onnitteluni :)

Tiedoksi tietämättömälle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:

Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.

Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.

Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).

Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.

Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää. 

Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.

Et tiedä mistään mitään. Pelkkä rikosilmoitus ei johda mihinkään mainitsemaasi! Edes tuomio ei välttämättä vaaranna työpaikkaa tms. Tämä voi olla uutinen, mutta jos tuomio ei ole vankeutta (hyvin epätodennäköistä), työnantaja ei välttämättä koskaan edes kuule koko asiasta. Valtaosa töistä ei vaadi ns turvallisuusselvitystä, eikä kenelläkään ole ilmoitusvelvollisuutta työnantajalle rikoksista, joissa työnantaja ei ole mitenkään osallinen.

Tietämättömälle tiedoksi, että raiskausta pidetään niin vakavana tekona, että se on virallisen syytteen alainen rikos. Tämä tarkoittaa, että rikosilmoituksen jälkeen rikoksen uhri ei voi enää pysäyttää prosessia taikka ilmoittaa ettei vaadikkaan rangaistusta. 

Eli rikosilmoitus raiskauksesta saa liikkeelle virallisen prosessin (kuulustelut, syyteharkinta, haaste, oikeudenkäynti, tuomio jne.) eikä tämä pysähdy rikoksen uhrin halusta.

Oikeudenkäyntiasiakirjat sekä vastaajan nimi, syyksi luettu rikos ja rangaistus ovat julkista tietoa ja kuka vaan voi ne pyytää. Näin ollen on turha olettaa, että kukaan (esim. työpaikka) ei voi saada asiasta tietoa.

Lisäksi tuomio raiskauksesta voi estää maahanpääsyn moneen maahan (työnantaja saattaa ihmetellä miksi työntekijän maahantulohakemukset eivät enää mene läpi jne.).

Lisäksi tuomittu raiskaaja saa virallisen leiman ja tämä leima voi romahduttaa hänet henkisisti (varsinkin jos hän on tätä virhettä lukuunottamatta elänyt ns. kunnon kansalaisen lailla).

Myös esim. lastensuojelu voi kiinnostua, sillä onhan se suureksi vaaraksi lapselle, että hänen huoltajansa on vaarallinen tuomittu raiskaaja.

Yhtä kaikki, on turha väittää, että raiskaustuomiolla ei olisi mitään seurauksia.

Lisäksi seuraukset ovat usein sitä pahempia, mitä kunnollisempaa elämää tuomion saanut eli ennen hairahdustaan. (Pitkäaikaistyöttömälle taparikolliselle raiskaustuomio esim. tuskin tuntuu missään, mutta ns. muuten kunnolliselle perheenisälle se voi olla suuri katastrofi).

Tuosta pitkästä vuodatuksestasi jäi kiinnostamaan ainoastaa tuo boldattu. Ihanko tosissasi rinnastat pitkäaikaistyöttömän taparikolliseen ja toisaalta oletko todella sitä mieltä, että pitkäaikaistyöttömän elämämä ei voi olla kunnollista???

palstan vanhempi virallinen trolliasiantuntja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kohta 5kk ikäinen vauva, joka on todella itkuinen ja myös nukkuu huonosti. Lienee sanomattakin selvää, että myös minä olen väsynyt, vaikka mies hoitaakin kerran tai kaksi viikossa vauvan heräilyt ja syötöt.

Pari yötä sitten mies herätteli mua ja tiesin jo ennen kysymistä, että hän haluais seksiä. Sanoin kuitenkin miehelle ei, koska olin todella väsynyt. Ilmeisesti torkahdin ainakin hetkeks, koska sitten kun havahduin niin mies hyväili minua. Sanoin miehelle uudestaan ei, mutta mies ei kuunnellut vaan otti mut väkisin. Lopetti vasta, kun itkin hysteerisesti.

En ois ikinä uskonut, että mies vois tehdä noin. Olen ihan järkyttynyt. Ymmärrän kyllä, että mies on puutteessa, koska synnytyksen jälkeen seksiä oli ekan kerran kun vauva oli 2kk ja sen jälkeen noin parin viikon välein.

Voiko tällaisen jälkeen enää luottaa toiseen? Mies on pyytänyt anteeksi monta kertaa ja sanonut, ettei se toistu. Voinko oikeasti luottaa siihen, että jatkossa mies lopettaa, jos sanon ei? Erokin tuntuisi kamalalta ratkaisulta, kun vauva on vielä niin pieni..

Arvasin heti kun tämän trollin näin, että satavarma hitti, enkä erehtynyt. Valtava määrä peukkuja ja alle vuorokaudessa liki 300 viestiä. Sopiva vastakkainasettelu, lähes uskottava tarina ja tarinassa "kunnonmiehestä" tulee sika ja rikollinen. Jos tuolla reseptillä ei saa mammoja vauhkoontumaan, niin ei sitten millään ;)

Pisteitä 4/5, jotka ovat tähän saakka korkeimmat pisteet minulta, onnitteluni :)

Olet ihan oikeassa, jälleen kerran.

Onneksi asumme maassa, jossa kukaan ei ole koskaan väkivallan kohteena, ketään ei raiskata kotona tai puskissa, ketään ei ryöstetä, kenenkään kotiin ei murtauduta ja turvatalot ovat tyhjinä vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

palstan vanhempi virallinen trolliasiantuntja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kohta 5kk ikäinen vauva, joka on todella itkuinen ja myös nukkuu huonosti. Lienee sanomattakin selvää, että myös minä olen väsynyt, vaikka mies hoitaakin kerran tai kaksi viikossa vauvan heräilyt ja syötöt.

Pari yötä sitten mies herätteli mua ja tiesin jo ennen kysymistä, että hän haluais seksiä. Sanoin kuitenkin miehelle ei, koska olin todella väsynyt. Ilmeisesti torkahdin ainakin hetkeks, koska sitten kun havahduin niin mies hyväili minua. Sanoin miehelle uudestaan ei, mutta mies ei kuunnellut vaan otti mut väkisin. Lopetti vasta, kun itkin hysteerisesti.

En ois ikinä uskonut, että mies vois tehdä noin. Olen ihan järkyttynyt. Ymmärrän kyllä, että mies on puutteessa, koska synnytyksen jälkeen seksiä oli ekan kerran kun vauva oli 2kk ja sen jälkeen noin parin viikon välein.

Voiko tällaisen jälkeen enää luottaa toiseen? Mies on pyytänyt anteeksi monta kertaa ja sanonut, ettei se toistu. Voinko oikeasti luottaa siihen, että jatkossa mies lopettaa, jos sanon ei? Erokin tuntuisi kamalalta ratkaisulta, kun vauva on vielä niin pieni..

Arvasin heti kun tämän trollin näin, että satavarma hitti, enkä erehtynyt. Valtava määrä peukkuja ja alle vuorokaudessa liki 300 viestiä. Sopiva vastakkainasettelu, lähes uskottava tarina ja tarinassa "kunnonmiehestä" tulee sika ja rikollinen. Jos tuolla reseptillä ei saa mammoja vauhkoontumaan, niin ei sitten millään ;)

Pisteitä 4/5, jotka ovat tähän saakka korkeimmat pisteet minulta, onnitteluni :)

Olet ihan oikeassa, jälleen kerran.

Onneksi asumme maassa, jossa kukaan ei ole koskaan väkivallan kohteena, ketään ei raiskata kotona tai puskissa, ketään ei ryöstetä, kenenkään kotiin ei murtauduta ja turvatalot ovat tyhjinä vuodesta toiseen.

Olet aivan oikeassa, siis siinä mitä tuossa yrität käänteisesti selittää. Meillä Suomessa, kuten muuallakin raiskauksia tapahtuu jatkuvasti niin kodeissa, kuin puskissakin, samoiten kaikkea muutakin mainitsemaasi rikollisuutta.

Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että harjaatunut silmä löytää trollit helposti. Paskat trollit välittömästi ja vähän paremmatkin pikaisen analyysin jälkeen. Tämän todella hyvän trollin haistamiseenkaan ei kauaa mennyt ;)

Mutta jatkakaa toki vauhkoamistanne. Sitä vartenhan tämä palsta on olemassa, että paskat trollitkin saa keskustelua aikaiseksi ja hyvät räjäyttää pankin ja tämä oli todella hyvä :)

t: palstan vanhempi virallinen trolliasiantuntija.

Kai tuntemattomien puskaraiskauksetkin ovat ihan ok, kyseiset raiskaajat eivät ehkä ole saaneet vuosiin keneltäkään ja ovat valtavassa puutteessa! Ymmärtäkäämme biologista tarvetta yhtyä, niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi tietämättömälle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:

Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.

Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.

Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).

Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.

Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää. 

Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.

Et tiedä mistään mitään. Pelkkä rikosilmoitus ei johda mihinkään mainitsemaasi! Edes tuomio ei välttämättä vaaranna työpaikkaa tms. Tämä voi olla uutinen, mutta jos tuomio ei ole vankeutta (hyvin epätodennäköistä), työnantaja ei välttämättä koskaan edes kuule koko asiasta. Valtaosa töistä ei vaadi ns turvallisuusselvitystä, eikä kenelläkään ole ilmoitusvelvollisuutta työnantajalle rikoksista, joissa työnantaja ei ole mitenkään osallinen.

Tietämättömälle tiedoksi, että raiskausta pidetään niin vakavana tekona, että se on virallisen syytteen alainen rikos. Tämä tarkoittaa, että rikosilmoituksen jälkeen rikoksen uhri ei voi enää pysäyttää prosessia taikka ilmoittaa ettei vaadikkaan rangaistusta. 

Eli rikosilmoitus raiskauksesta saa liikkeelle virallisen prosessin (kuulustelut, syyteharkinta, haaste, oikeudenkäynti, tuomio jne.) eikä tämä pysähdy rikoksen uhrin halusta.

Oikeudenkäyntiasiakirjat sekä vastaajan nimi, syyksi luettu rikos ja rangaistus ovat julkista tietoa ja kuka vaan voi ne pyytää. Näin ollen on turha olettaa, että kukaan (esim. työpaikka) ei voi saada asiasta tietoa.

Lisäksi tuomio raiskauksesta voi estää maahanpääsyn moneen maahan (työnantaja saattaa ihmetellä miksi työntekijän maahantulohakemukset eivät enää mene läpi jne.).

Lisäksi tuomittu raiskaaja saa virallisen leiman ja tämä leima voi romahduttaa hänet henkisisti (varsinkin jos hän on tätä virhettä lukuunottamatta elänyt ns. kunnon kansalaisen lailla).

Myös esim. lastensuojelu voi kiinnostua, sillä onhan se suureksi vaaraksi lapselle, että hänen huoltajansa on vaarallinen tuomittu raiskaaja.

Yhtä kaikki, on turha väittää, että raiskaustuomiolla ei olisi mitään seurauksia.

Lisäksi seuraukset ovat usein sitä pahempia, mitä kunnollisempaa elämää tuomion saanut eli ennen hairahdustaan. (Pitkäaikaistyöttömälle taparikolliselle raiskaustuomio esim. tuskin tuntuu missään, mutta ns. muuten kunnolliselle perheenisälle se voi olla suuri katastrofi).

Tuosta pitkästä vuodatuksestasi jäi kiinnostamaan ainoastaa tuo boldattu. Ihanko tosissasi rinnastat pitkäaikaistyöttömän taparikolliseen ja toisaalta oletko todella sitä mieltä, että pitkäaikaistyöttömän elämämä ei voi olla kunnollista???

Kyllähän on ymmärrettävää, että faktojen esiintuominen on joillekkin "vuodatusta". Ei siinä mitään, ei kaikilta voida edellyttää liikoja.

Varsinkin jos ei ymmärrä sitä, että pitkäaikaistyötön taparikollinen viittaa henkilöön, joka on sekä pitkäaikaistyötön että taparikollinen eikä miltään osin rinnasta esim. pitkäaikaistyöttömiä taparikollisiksi. Eli rautalankaa: pitkäaikaistyötön ei ole yhtä kuin taparikollinen eikä taparikollinen välttämättä pitkäaikaistyötön, mutta on myös mahdollista, että jollakin on nämä molemmat ominaisuudet eli on pitkäaikaistyötön taparikollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi tietämättömälle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:

Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.

Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.

Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).

Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.

Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää. 

Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.

Et tiedä mistään mitään. Pelkkä rikosilmoitus ei johda mihinkään mainitsemaasi! Edes tuomio ei välttämättä vaaranna työpaikkaa tms. Tämä voi olla uutinen, mutta jos tuomio ei ole vankeutta (hyvin epätodennäköistä), työnantaja ei välttämättä koskaan edes kuule koko asiasta. Valtaosa töistä ei vaadi ns turvallisuusselvitystä, eikä kenelläkään ole ilmoitusvelvollisuutta työnantajalle rikoksista, joissa työnantaja ei ole mitenkään osallinen.

Tietämättömälle tiedoksi, että raiskausta pidetään niin vakavana tekona, että se on virallisen syytteen alainen rikos. Tämä tarkoittaa, että rikosilmoituksen jälkeen rikoksen uhri ei voi enää pysäyttää prosessia taikka ilmoittaa ettei vaadikkaan rangaistusta. 

Eli rikosilmoitus raiskauksesta saa liikkeelle virallisen prosessin (kuulustelut, syyteharkinta, haaste, oikeudenkäynti, tuomio jne.) eikä tämä pysähdy rikoksen uhrin halusta.

Oikeudenkäyntiasiakirjat sekä vastaajan nimi, syyksi luettu rikos ja rangaistus ovat julkista tietoa ja kuka vaan voi ne pyytää. Näin ollen on turha olettaa, että kukaan (esim. työpaikka) ei voi saada asiasta tietoa.

Lisäksi tuomio raiskauksesta voi estää maahanpääsyn moneen maahan (työnantaja saattaa ihmetellä miksi työntekijän maahantulohakemukset eivät enää mene läpi jne.).

Lisäksi tuomittu raiskaaja saa virallisen leiman ja tämä leima voi romahduttaa hänet henkisisti (varsinkin jos hän on tätä virhettä lukuunottamatta elänyt ns. kunnon kansalaisen lailla).

Myös esim. lastensuojelu voi kiinnostua, sillä onhan se suureksi vaaraksi lapselle, että hänen huoltajansa on vaarallinen tuomittu raiskaaja.

Yhtä kaikki, on turha väittää, että raiskaustuomiolla ei olisi mitään seurauksia.

Lisäksi seuraukset ovat usein sitä pahempia, mitä kunnollisempaa elämää tuomion saanut eli ennen hairahdustaan. (Pitkäaikaistyöttömälle taparikolliselle raiskaustuomio esim. tuskin tuntuu missään, mutta ns. muuten kunnolliselle perheenisälle se voi olla suuri katastrofi).

Siinäpä pohtimista. Itse en missään tapauksessa tuhoaisi hyvää miestä, puolisoa ja isää.

Itse en missään tapauksessa raiskaisi lapseni hyvää äitiä, rakasta puolisoa ja vaimoani.

Mies

Hyvä niin. Mutta huomaat kai, että täällä ovat hysteriaa lietsomassa ihmiset, jotka eivät ajattele asioita mitenkään laaja-alaisesti. Heille on ihan sama, mitä toisille tapahtuu, kunhan tapahtuu pahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gerht kirjoitti:

Jos yhtään kunnioitat itseäsi niin teet rikosilmoituksen.

Mites se rikosilmoitus nyt varsinaisesti siihen itsekunnioitukseen liittyy?

Se oikeusprosessi on todella raskas myös sille raiskatulle, saattaa jopa olla, että on ehtinyt jo paraneminen alkaa, kun kaikki pitäisi taas repiä auki. Luultavasti juttu myös tulisi julkiseksi jotain kautta ja sitten saisi niitä sääliviä katseita töissä ja naapureilta eikä saisi vain koittaa toipua ja jatkaa elämää.

Se on hienoa ja tärkeää, että naiset puhuvat raiskauksista julkisesti ja se tehdään omalla naamalla, mutta kaikista meistä ei ole esikuviksi.

Olet itse selkeästi mies, joka on raiskannutkin luultavasti. Tuo mitä kirjoitat on uhkaus. Pelottelet uhria olemaan hiljaa, jotta syyllinen ei joutuisi vastuuseen. Mies jolla on kaikki kotona ei raiskaa koskaan, älkää muutamat hullut pilatko muidenkin miesten mainetta noilla biologiaselityksillänne.

M48

Itse asiassa olen raiskatuksi tullut nainen, nykyään 38v. Raiskauksen aikaan olin raiskauksen sattuessa 19-vuotias ja raiskaaja oli vieras mies.

Jouduin käymään psykoterapiassa, jotta pystyn tänä päivänä olemaan luottavassa parisuhteessa, jossa myös nautin seksistä.

Mutta jos tuon terapian lisäksi olisin joutunut käymään läpi kaikki syyllistykset, oikeudenkäynnit ja säälit, en luultavasti vieläkään olisi tässä.

Miten vaikea ihmisten on ymmärtää, että meitä on erilaisia ja käsittelemme asiat eri tavoilla? Ja miksi meitä raiskattuja syyllistetään AINA? Teki niin tai näin, niin ainakin se on väärin.

Mies soitti eilen illalla ja puhuttiin mm. jonkin verran tapahtuneesta.

Mies sanoi tietävänsä, että teki todella väärin ja on valmis tekemään kaikkensa, koska ei haluaisi meidän eroavan. Ainakin sanoi lähtevänsä terapiaan. Edelleenkään ei osannut sanoa miksi jatkoi, vaikka sanoi kuulleensa, kun sanoin ei.

Puhuin miehelle myös, että koin hänen raiskanneen minut ja että aion tehdä rikosilmoituksen. Mies sanoi ymmärtävänsä tämän ja sanoi myös, että tekonsa varmaankin oli raiskaus.

Tulen tekemään rikosilmoituksen ja menen miehen kanssa terapiaan, jos hän on sitten oikeasti sinne tulossa eikä vaan sanonut niin. Erosta päätän terapian jälkeen, mikäli mies ei loppujen lopuksi lähde edes terapiaan niin sitten ei ole muuta vaihtoehtoa kun ero. Tosin tällä hetkellä en kyllä tiedä, miten tämä liitto voisi jatkua tämän jälkeen, miten voin luottaa saati harrastaa seksiä tällaisen jälkeen. Mikäli terapian jälkeen on samat fiilikset niin se on siinäkin tapauksessa ero ainoa vaihtoehto.

Joku epäili, että olen viemässä lapsen isältä, jos eroamme niin en. Mies saa kyllä tavata lastaan, vaikka liittomme päättyisi eroon.

Jotkut kommenttien perusteella oikeuttivat miehen tekoa sillä, että hän lopetti kun itkin. Osa näistä kommentoijista sanoi lukeneensa vain aloituksen. Jo aloituksessa lukee, että mies lopetti itkiessäni hysteerisesti ja tällä tarkoitin siis kovaäänistä itkua. Miehen työnnyttyä sisään itkin ensin hiljaisemmin kivusta ja kun kipu paheni niin itkinkin enemmän ja sitten mies lopulta lopetti.

Osa ihmetteli miksi tein aloituksen tänne enkä puhunut esim. ystävilleni. Mulla on vain kaksi sellaista ystävää, joille tästä uskaltaisin puhua ja tietäisin varmuudella, etteivät he puhu sitä ympäri kyliä. Toiselle heistä tästä puhuin ja hän oli sitä mieltä, ettei tämän takia kannata erota, vaikka mies tekikin väärin. Lisäksi oletin täältä saavani enemmän puolueettomia neuvoja mitä tehdä.

Kiitokset asiallisista vastauksista, asiattomat jätän omaan arvoonsa.

ap