Sinä, joka viihdyt hyvin suomalaisella pikkupaikkakunnalla tyyliin Ikaalinen, Mynämäki, Virrat: minkälainen on elämäntapasi?

Vierailija kirjoitti:

Virtailla on kolme ruokakauppaa, laskettelumäki, kaunis laivaranta, kaksi iltaravintolaa.

Perinnekylä, Marttinen.

Paljon järviä ja vuoria.

Virtailla... tsk.

Eikös se taivuteta Virratissa...

Asun muutaman tuhannen asukkaan kunnassa omakotitalossa lasten kanssa. 

Koulu on lähellä,turvallinen koulumatka. Pärjään osa-aika työllä,paljon aikaa viettää lasten kanssa. Oma piha ja rauha.

Harrastusmahdollisuuksia on vähemmän kun kaupungissa,mutta on täällä paljon tarjolla myös ja niitä käytetään.

Auto on ,ja sillä pääsee. Lähikaupungissa käydään ja se väen paljous suurmarketteineen ahdistaa.

Ihan tavallinen elämäntapa mielestäni. Käyn töissä ja opiskelen, lapset käyvät koulussa, joskus käyn tuttavilla kylässä, shoppailemassa naapurikaupungissa, elokuvissa, uimassa, lomalla tehdään jokin pidempi matka. En tiedä eroaisiko elämäntapani paljonkaan, jos asuisin kaupungissa. Ehkä jokin erilainen harrastus voisi löytyä. Suurin ero olisi varmaankin siinä, että tukiverkot olisivat erilaiset ja ihmisvilinään lähteminen rasittaisi.

Toinen mielenkiintoinen juonne keskustelussa ovat viestit, joiden mukaan ihminen voi kyllä asua ja olla onnellinen missä tahansa, asuinpaikalla ei ole väliä. Tosi yllättävää, että noin moni uskoo tai haluaa uskoa noin. -ap

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ihmiset luulee, ettei Helsingissä ole luonto lähellä. Olen assunut eri puolilla Helsinkiä ja aina on metsäpoluille ollut lyhyt matka, muista luontopoluista puhumattakaan (joenvarret, pururadat, merenranta). Helsingin pinta-alasta iso osa on metsää ja hektinen keskusta on ihan pieni pläntti tuolla rannassa.

Niin no, mulle metsä tarkoittaa sellaista rauhallista metsää, missä saa kulumaan monta tuntia metsäpolkuja tallustellen. Ei sellaista, minkä läpi on kävellyt vartissa, tai jossa tulee yhtä mittaa ihmisiä vastaan, tai johon kuuluu liikenteen äänet selvästi, tai jossa ei ole metsäpolkuja vaan ainoastaan pururataa tms. tehtyä leveää reittiä. Onhan siellä toki Nuuksio, Sipoonkorpi (oliko se Sipoon metsäalue tuon niminen) jne., mutta ne on kuulemma aika täynnä ihmisiä, joten oikeasti kyllä ahdistaisi asua pk-seudulla kun ei löytyisi kunnon metsää jossa saa olla itsekseen. Hyvä että sinä olet viihtynyt. :-)

T. 15

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ihmiset luulee, ettei Helsingissä ole luonto lähellä. Olen assunut eri puolilla Helsinkiä ja aina on metsäpoluille ollut lyhyt matka, muista luontopoluista puhumattakaan (joenvarret, pururadat, merenranta). Helsingin pinta-alasta iso osa on metsää ja hektinen keskusta on ihan pieni pläntti tuolla rannassa.

Niin no, mulle metsä tarkoittaa sellaista rauhallista metsää, missä saa kulumaan monta tuntia metsäpolkuja tallustellen. Ei sellaista, minkä läpi on kävellyt vartissa, tai jossa tulee yhtä mittaa ihmisiä vastaan, tai johon kuuluu liikenteen äänet selvästi, tai jossa ei ole metsäpolkuja vaan ainoastaan pururataa tms. tehtyä leveää reittiä. Onhan siellä toki Nuuksio, Sipoonkorpi (oliko se Sipoon metsäalue tuon niminen) jne., mutta ne on kuulemma aika täynnä ihmisiä, joten oikeasti kyllä ahdistaisi asua pk-seudulla kun ei löytyisi kunnon metsää jossa saa olla itsekseen. Hyvä että sinä olet viihtynyt. :-)

T. 15

Ei tuo maaseudullakaan onnistu juuri missään. Asuin lapsuuteni 2 000 asukkaan kunnassa, eikä siellä todellakaan ollut metsiä, joissa pystyisi kävelemään monta tuntia yhtä soittoa. Koko ajan metsää halkoivat pellot, ja asutusta tuli näkyviin vähän väliä. -ap

Vierailija kirjoitti:

En sano missä asun mutta pienellä paikkakunnalla. Me melken kaikki ollaan sukua täällä joko pikkuserkkuja tai serkkuja. Ihan kiva asua täällä on  ja turvallista. Kaikki tuntea kaikki ja oma puoliso löytyy myös täälltä. Me ei tarvita mitään ulkopuolelta.

Ootteko hyviä banjon soittelijoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ihmiset luulee, ettei Helsingissä ole luonto lähellä. Olen assunut eri puolilla Helsinkiä ja aina on metsäpoluille ollut lyhyt matka, muista luontopoluista puhumattakaan (joenvarret, pururadat, merenranta). Helsingin pinta-alasta iso osa on metsää ja hektinen keskusta on ihan pieni pläntti tuolla rannassa.

Niin no, mulle metsä tarkoittaa sellaista rauhallista metsää, missä saa kulumaan monta tuntia metsäpolkuja tallustellen. Ei sellaista, minkä läpi on kävellyt vartissa, tai jossa tulee yhtä mittaa ihmisiä vastaan, tai johon kuuluu liikenteen äänet selvästi, tai jossa ei ole metsäpolkuja vaan ainoastaan pururataa tms. tehtyä leveää reittiä. Onhan siellä toki Nuuksio, Sipoonkorpi (oliko se Sipoon metsäalue tuon niminen) jne., mutta ne on kuulemma aika täynnä ihmisiä, joten oikeasti kyllä ahdistaisi asua pk-seudulla kun ei löytyisi kunnon metsää jossa saa olla itsekseen. Hyvä että sinä olet viihtynyt. :-)

T. 15

Meinasin just tulla sanomaan samaa, mut veit jalat suustani :) Helsingin metsäpläntit on maastoltaan melko yksitoikkoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ihmiset luulee, ettei Helsingissä ole luonto lähellä. Olen assunut eri puolilla Helsinkiä ja aina on metsäpoluille ollut lyhyt matka, muista luontopoluista puhumattakaan (joenvarret, pururadat, merenranta). Helsingin pinta-alasta iso osa on metsää ja hektinen keskusta on ihan pieni pläntti tuolla rannassa.

Niin no, mulle metsä tarkoittaa sellaista rauhallista metsää, missä saa kulumaan monta tuntia metsäpolkuja tallustellen. Ei sellaista, minkä läpi on kävellyt vartissa, tai jossa tulee yhtä mittaa ihmisiä vastaan, tai johon kuuluu liikenteen äänet selvästi, tai jossa ei ole metsäpolkuja vaan ainoastaan pururataa tms. tehtyä leveää reittiä. Onhan siellä toki Nuuksio, Sipoonkorpi (oliko se Sipoon metsäalue tuon niminen) jne., mutta ne on kuulemma aika täynnä ihmisiä, joten oikeasti kyllä ahdistaisi asua pk-seudulla kun ei löytyisi kunnon metsää jossa saa olla itsekseen. Hyvä että sinä olet viihtynyt. :-)

T. 15

Ei tuo maaseudullakaan onnistu juuri missään. Asuin lapsuuteni 2 000 asukkaan kunnassa, eikä siellä todellakaan ollut metsiä, joissa pystyisi kävelemään monta tuntia yhtä soittoa. Koko ajan metsää halkoivat pellot, ja asutusta tuli näkyviin vähän väliä. -ap

Meidän mökin naapurissa on pari maatilaa ja muutama omakotitalo. Mieheni kanssa kuljeskellaan metsässä paljon, muttanuo paikallisasukkaat eivät sinne mene, jos ei ole metsänhakkuuta. Kun kerroin maatilan emännälle hyvistä kanttarellipaikoista, niin hän ei tiennyt niistä mitään.

Haluaisin asua luonnon puolesta pikkupaikkakunnalla, mutta ne yksinkertaiset, kyttäävät, juoruilevat, pahantahtoiset, sisäänpäinlämpiävät, paheksuvat, tuomitsevat, yhden asian ihmiset ällöttää, joten ihmisten takia en voisi ikinä muuttaa pikkupaikkakunnalle.

Mym kirjoitti:

Työt on täällä. Talot halpoja (40 000€). Luonto ja meri ihan vieres. Kolme keskikokosta kaupunkia 25km säteellä. Kyläkoulu. Iso tontti (1.5ha). Rauhallista. Tän talon voi myöhemmin pitää kesämökkinä jos kaupunki houkuttaa vanhemmiten. Mut tääl on lapsen hyvä kasvaa. Nautin omasta rauhasta. Puhtaasta ilmasta. Maalaisuudesta.

Kuulostaa ihanalta.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsetteko autoa paljon? Kaupungissa usein joukkoliikenne paremmin järjestetty ja ostoslistaa ei tarvitse niin miettiä kuin voi piipahtaa kaupassa lähes milloin tahansa. Aika moni vastannut on töissä, kuvittelin että työn löytäminen pikkupaikkakunnalla on vaikeaa.

Ostoslista on puhelimessa, ei sitä tarvitse erikseen miettiä. Enkä tykkää haaskata aikaa ruokakauppaan joka päivä. Maalla töitä voi saada paremmin kuin kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ihmiset luulee, ettei Helsingissä ole luonto lähellä. Olen assunut eri puolilla Helsinkiä ja aina on metsäpoluille ollut lyhyt matka, muista luontopoluista puhumattakaan (joenvarret, pururadat, merenranta). Helsingin pinta-alasta iso osa on metsää ja hektinen keskusta on ihan pieni pläntti tuolla rannassa.

Niin no, mulle metsä tarkoittaa sellaista rauhallista metsää, missä saa kulumaan monta tuntia metsäpolkuja tallustellen. Ei sellaista, minkä läpi on kävellyt vartissa, tai jossa tulee yhtä mittaa ihmisiä vastaan, tai johon kuuluu liikenteen äänet selvästi, tai jossa ei ole metsäpolkuja vaan ainoastaan pururataa tms. tehtyä leveää reittiä. Onhan siellä toki Nuuksio, Sipoonkorpi (oliko se Sipoon metsäalue tuon niminen) jne., mutta ne on kuulemma aika täynnä ihmisiä, joten oikeasti kyllä ahdistaisi asua pk-seudulla kun ei löytyisi kunnon metsää jossa saa olla itsekseen. Hyvä että sinä olet viihtynyt. :-)

T. 15

Ei tuo maaseudullakaan onnistu juuri missään. Asuin lapsuuteni 2 000 asukkaan kunnassa, eikä siellä todellakaan ollut metsiä, joissa pystyisi kävelemään monta tuntia yhtä soittoa. Koko ajan metsää halkoivat pellot, ja asutusta tuli näkyviin vähän väliä. -ap

Meidän mökin naapurissa on pari maatilaa ja muutama omakotitalo. Mieheni kanssa kuljeskellaan metsässä paljon, muttanuo paikallisasukkaat eivät sinne mene, jos ei ole metsänhakkuuta. Kun kerroin maatilan emännälle hyvistä kanttarellipaikoista, niin hän ei tiennyt niistä mitään.

Onko maalla asuessa pakko tykätä kantarelleista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ihmiset luulee, ettei Helsingissä ole luonto lähellä. Olen assunut eri puolilla Helsinkiä ja aina on metsäpoluille ollut lyhyt matka, muista luontopoluista puhumattakaan (joenvarret, pururadat, merenranta). Helsingin pinta-alasta iso osa on metsää ja hektinen keskusta on ihan pieni pläntti tuolla rannassa.

Niin no, mulle metsä tarkoittaa sellaista rauhallista metsää, missä saa kulumaan monta tuntia metsäpolkuja tallustellen. Ei sellaista, minkä läpi on kävellyt vartissa, tai jossa tulee yhtä mittaa ihmisiä vastaan, tai johon kuuluu liikenteen äänet selvästi, tai jossa ei ole metsäpolkuja vaan ainoastaan pururataa tms. tehtyä leveää reittiä. Onhan siellä toki Nuuksio, Sipoonkorpi (oliko se Sipoon metsäalue tuon niminen) jne., mutta ne on kuulemma aika täynnä ihmisiä, joten oikeasti kyllä ahdistaisi asua pk-seudulla kun ei löytyisi kunnon metsää jossa saa olla itsekseen. Hyvä että sinä olet viihtynyt. :-)

T. 15

Ei tuo maaseudullakaan onnistu juuri missään. Asuin lapsuuteni 2 000 asukkaan kunnassa, eikä siellä todellakaan ollut metsiä, joissa pystyisi kävelemään monta tuntia yhtä soittoa. Koko ajan metsää halkoivat pellot, ja asutusta tuli näkyviin vähän väliä. -ap

Jaa, kyllä mulla vaan on onnistunut joka ikisessä kaupungissa missä oon asunut. :-) Oulussa ja tässä 13 000 asukkaan kaupungissa ja kaikissa siltä väliltä, jopa Etelä-Pohjanmaalla missä on paljon peltoa. :D Riippuu ihan siitä että missä päin kaupunkia asuu. Mutta taajamassa oon kuitenkin aina asunut. :-) Suurimmaksi osaksi on ollut ihan loputtomat metsät, siis niin että siellä olis voinut tehdä vaikka muutaman päivän vaelluksen. :D Mutta vähintäänkin sen kokoiset, että saa menemään monta tuntia kun kävelee alueen ympäri.

T. 15

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ihmiset luulee, ettei Helsingissä ole luonto lähellä. Olen assunut eri puolilla Helsinkiä ja aina on metsäpoluille ollut lyhyt matka, muista luontopoluista puhumattakaan (joenvarret, pururadat, merenranta). Helsingin pinta-alasta iso osa on metsää ja hektinen keskusta on ihan pieni pläntti tuolla rannassa.

Niin no, mulle metsä tarkoittaa sellaista rauhallista metsää, missä saa kulumaan monta tuntia metsäpolkuja tallustellen. Ei sellaista, minkä läpi on kävellyt vartissa, tai jossa tulee yhtä mittaa ihmisiä vastaan, tai johon kuuluu liikenteen äänet selvästi, tai jossa ei ole metsäpolkuja vaan ainoastaan pururataa tms. tehtyä leveää reittiä. Onhan siellä toki Nuuksio, Sipoonkorpi (oliko se Sipoon metsäalue tuon niminen) jne., mutta ne on kuulemma aika täynnä ihmisiä, joten oikeasti kyllä ahdistaisi asua pk-seudulla kun ei löytyisi kunnon metsää jossa saa olla itsekseen. Hyvä että sinä olet viihtynyt. :-)

T. 15

Ei tuo maaseudullakaan onnistu juuri missään. Asuin lapsuuteni 2 000 asukkaan kunnassa, eikä siellä todellakaan ollut metsiä, joissa pystyisi kävelemään monta tuntia yhtä soittoa. Koko ajan metsää halkoivat pellot, ja asutusta tuli näkyviin vähän väliä. -ap

Meidän mökin naapurissa on pari maatilaa ja muutama omakotitalo. Mieheni kanssa kuljeskellaan metsässä paljon, muttanuo paikallisasukkaat eivät sinne mene, jos ei ole metsänhakkuuta. Kun kerroin maatilan emännälle hyvistä kanttarellipaikoista, niin hän ei tiennyt niistä mitään.

Maatilan emännällä on ihan samanlainen katsantokanta kuin esiäideillään 300 vuotta sitten. Suomalaiset eivät ole mitään metsäkansaa vaan peltojen ja kyläyhteisöjen ihmisiä. Metsää enemminkin pelättiin kuin fanitettiin. -ap

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ihmiset luulee, ettei Helsingissä ole luonto lähellä. Olen assunut eri puolilla Helsinkiä ja aina on metsäpoluille ollut lyhyt matka, muista luontopoluista puhumattakaan (joenvarret, pururadat, merenranta). Helsingin pinta-alasta iso osa on metsää ja hektinen keskusta on ihan pieni pläntti tuolla rannassa.

Sanos muuta. Helsingissä on paljon ja monipuolisesti luontoa. Ensinnäkin on meri,  ja saaret. Oleskelu merenrannalla on kesäisin aivan huikeaa. Reittiveneillä pääsee moniin saariin Helsingissä ja Espoossa. Sitten metsää on melkein joka puolella. Tunnetuimpia alueita on varmaan Keskuspuisto. Itse olen asunut Laajasalossa, Lauttasaaressa ja Munkkiniemessä. Kaikkia niitä yhdistää meren läheisyys, mutta ovat vihreitä myös kaikki, varsinkin Laajasalo. Hyvänä puolena pk-seudun luonnossa on myös se, että voi valita monenlaisista tavoista olla luonnossa. Voi vaikka vain kävellä merenrannassa teitä pitkin tai sitten voi mennä syvälle metsään. Esim. Espoon Nuuksio on ihana paikka rentoutumiseen. Mikä hiljaisuus ja kauneus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ihmiset luulee, ettei Helsingissä ole luonto lähellä. Olen assunut eri puolilla Helsinkiä ja aina on metsäpoluille ollut lyhyt matka, muista luontopoluista puhumattakaan (joenvarret, pururadat, merenranta). Helsingin pinta-alasta iso osa on metsää ja hektinen keskusta on ihan pieni pläntti tuolla rannassa.

Niin no, mulle metsä tarkoittaa sellaista rauhallista metsää, missä saa kulumaan monta tuntia metsäpolkuja tallustellen. Ei sellaista, minkä läpi on kävellyt vartissa, tai jossa tulee yhtä mittaa ihmisiä vastaan, tai johon kuuluu liikenteen äänet selvästi, tai jossa ei ole metsäpolkuja vaan ainoastaan pururataa tms. tehtyä leveää reittiä. Onhan siellä toki Nuuksio, Sipoonkorpi (oliko se Sipoon metsäalue tuon niminen) jne., mutta ne on kuulemma aika täynnä ihmisiä, joten oikeasti kyllä ahdistaisi asua pk-seudulla kun ei löytyisi kunnon metsää jossa saa olla itsekseen. Hyvä että sinä olet viihtynyt. :-)

T. 15

Ei tuo maaseudullakaan onnistu juuri missään. Asuin lapsuuteni 2 000 asukkaan kunnassa, eikä siellä todellakaan ollut metsiä, joissa pystyisi kävelemään monta tuntia yhtä soittoa. Koko ajan metsää halkoivat pellot, ja asutusta tuli näkyviin vähän väliä. -ap

Jaa, kyllä mulla vaan on onnistunut joka ikisessä kaupungissa missä oon asunut. :-) Oulussa ja tässä 13 000 asukkaan kaupungissa ja kaikissa siltä väliltä, jopa Etelä-Pohjanmaalla missä on paljon peltoa. :D Riippuu ihan siitä että missä päin kaupunkia asuu. Mutta taajamassa oon kuitenkin aina asunut. :-) Suurimmaksi osaksi on ollut ihan loputtomat metsät, siis niin että siellä olis voinut tehdä vaikka muutaman päivän vaelluksen. :D Mutta vähintäänkin sen kokoiset, että saa menemään monta tuntia kun kävelee alueen ympäri.

T. 15

Jaa, ympäri. Kyllä pienessäkin metsässä saa vietettyä metsässä monta tuntia, jos ympäriinsä kävelee. Luulin, että tarkoitit metsää, jota voi kävellä yhteen suuntaan tuntikausia näkemättä mitään merkkejä ihmisistä tai asutuksesta. Tuo onnistuu vain hyvin syrjäisillä seuduilla, ei suinkaan siellä, missä suurin osa maalaisista asuu. -ap

Maalla on kyllä kiva kesällä, mutta syyspimeät ovat kamalia. Ei ole katuvaloja, kylätietä pitkin kävellään taskulamppu kädessä ja kaikkialla on märkää. Silloin vihaan maaseutua. Talvella vähän helpottaa, mutta silloinkin illat ovat työpäivän jälkeen pimeitä ja mikä stressi on ajaa pimeällä työmatkoja.

Parasta olisi, jos voisi asua touko-syyskuun maalla ja loka-huhtikuun ihan jonkun isomman kaupungin keskustassa, jossa voisi halutessaan lähteä illalla leffaan tai syömään hyvään ravintolaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmiset asuisivat maalla, kyllä ne työpaikat tulis sinne myös.

Onnistuu vain nousukaudella, kun hyvät työntekijät halutaan pitää vaikka sitten etätyöläisinä. Meidän firmassa kun tuli laskukausi, etäilijät pantiin pois ensimmäisinä.

Olen juuri lomailemassa pienessä kaupungissa Pirkanmaalla. Kaupassa käynti on kyllä ahdistavaa, sitä tuijotuksen määrää! Olen ihan tavis eli tuijotettavaa ei pitäisi olla. Kaikki todella tuntee toisensa ja kaupan kassa osaa selittää jokaisen asiakkaan perhetilanteet ym. Sukulainen töissä kaupassa.

Täällä on 7000 asukasta tietääkseni.

En koskaan voisi asua täällä , lomilla käyn sukuloimassa.