Sinä, joka viihdyt hyvin suomalaisella pikkupaikkakunnalla tyyliin Ikaalinen, Mynämäki, Virrat: minkälainen on elämäntapasi?

Vierailija kirjoitti:

Mynämäki on suuri paikka asuinpaikkaani verrattuna, asunut kyllä sielläkin. Tykkään kun saan mennä vaikka nakuna ulos ilman pelkoa naapureista. Isot kaupungit kuitenkin lähellä.

Minäkin olen asunut mynämäellä🙂 Tosin keskustassa että ei siellä nakuna viitti juosta😁

Silmään pisti ketjun alussa miten useampikin kirjoitti, ettei halua nähdä ihmisiä arjessaan, ei ainakaan muutamaa enempää. En ole tuollaista näkökulmaa tullut ajatelleeksi. Olen itse ihan umpikaupunkilainen ja nautin elämästä Helsingissä. Asiaan vaikuttaa tietysti sekin, että se on syntymäkaupunkini ja täällä on "kaikki". Matkustellessanikin pidän kaupunkien tiiveydestä. Ymmärrän silti hyvin niitä, jotka nauttivat elämästä pienillä paikkakunnilla. Tai en tiedä ymmärränkö, mutta hyväksyn. :)

Mutta myös kesäpaikkakuntamme on rakas. Laaja, harvaan asuttu kunta, jonka kirkonkylällä riittävät peruspalvelut. Olen kerran ollut mökillä koko kesän, suurimman osan siitä yksin. Vaikka hieman alkoi rasittaa, että joka kerta kirkolla käydessä näki suunnilleen samat ihmiset, viihdyin hyvin. Aloin miettiä millaista olisi asua talvi kirkolla. Silloin tutut paikkakuntalaiset sanoivat, että "tulisin hulluksi" kahdessa viikossa. Kesäasukkaat lähtevät, kaikki hiljenee, "mitään" ei tapahdu. Viihtyäkseen pitää olla paikkakuntalainen (ihan kuin Stadissakin?). Uskoin heitä ja nyt nautin kesästä, täkäläisitä tuttavista, kesätapahtumista. Best of both worlds. 

Vierailija kirjoitti:

Mynämäki on suuri paikka asuinpaikkaani verrattuna, asunut kyllä sielläkin. Tykkään kun saan mennä vaikka nakuna ulos ilman pelkoa naapureista. Isot kaupungit kuitenkin lähellä.

Minäkin olen asunut mynämäellä🙂 Tosin keskustassa että ei siellä nakuna viitti juosta😁

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsetteko autoa paljon? Kaupungissa usein joukkoliikenne paremmin järjestetty ja ostoslistaa ei tarvitse niin miettiä kuin voi piipahtaa kaupassa lähes milloin tahansa. Aika moni vastannut on töissä, kuvittelin että työn löytäminen pikkupaikkakunnalla on vaikeaa.

Ihme käsitys, että kaikki pienten paikkakuntien asukkaat asuisi jossain keskellä metsää 20km päässä lähimmästä kaupasta. Kunnan keskustassahan se suurin väkimäärä usein on. Ite asun pikkukaupungissa ja lähin ruokakauppa kämppäni alapuolella, muut sitten muutaman sadan metrin säteellä.

Auton tarve on melko yksilöllistä. Omalla kohdalla on pakko olla auto, koska ilman sitä en voi tehdä töitäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ihmiset luulee, ettei Helsingissä ole luonto lähellä. Olen assunut eri puolilla Helsinkiä ja aina on metsäpoluille ollut lyhyt matka, muista luontopoluista puhumattakaan (joenvarret, pururadat, merenranta). Helsingin pinta-alasta iso osa on metsää ja hektinen keskusta on ihan pieni pläntti tuolla rannassa.

Niin no, mulle metsä tarkoittaa sellaista rauhallista metsää, missä saa kulumaan monta tuntia metsäpolkuja tallustellen. Ei sellaista, minkä läpi on kävellyt vartissa, tai jossa tulee yhtä mittaa ihmisiä vastaan, tai johon kuuluu liikenteen äänet selvästi, tai jossa ei ole metsäpolkuja vaan ainoastaan pururataa tms. tehtyä leveää reittiä. Onhan siellä toki Nuuksio, Sipoonkorpi (oliko se Sipoon metsäalue tuon niminen) jne., mutta ne on kuulemma aika täynnä ihmisiä, joten oikeasti kyllä ahdistaisi asua pk-seudulla kun ei löytyisi kunnon metsää jossa saa olla itsekseen. Hyvä että sinä olet viihtynyt. :-)

T. 15

Ei tuo maaseudullakaan onnistu juuri missään. Asuin lapsuuteni 2 000 asukkaan kunnassa, eikä siellä todellakaan ollut metsiä, joissa pystyisi kävelemään monta tuntia yhtä soittoa. Koko ajan metsää halkoivat pellot, ja asutusta tuli näkyviin vähän väliä. -ap

Jaa, kyllä mulla vaan on onnistunut joka ikisessä kaupungissa missä oon asunut. :-) Oulussa ja tässä 13 000 asukkaan kaupungissa ja kaikissa siltä väliltä, jopa Etelä-Pohjanmaalla missä on paljon peltoa. :D Riippuu ihan siitä että missä päin kaupunkia asuu. Mutta taajamassa oon kuitenkin aina asunut. :-) Suurimmaksi osaksi on ollut ihan loputtomat metsät, siis niin että siellä olis voinut tehdä vaikka muutaman päivän vaelluksen. :D Mutta vähintäänkin sen kokoiset, että saa menemään monta tuntia kun kävelee alueen ympäri.

T. 15

Jaa, ympäri. Kyllä pienessäkin metsässä saa vietettyä metsässä monta tuntia, jos ympäriinsä kävelee. Luulin, että tarkoitit metsää, jota voi kävellä yhteen suuntaan tuntikausia näkemättä mitään merkkejä ihmisistä tai asutuksesta. Tuo onnistuu vain hyvin syrjäisillä seuduilla, ei suinkaan siellä, missä suurin osa maalaisista asuu. -ap

No ei pienen metsäalueen ympäri kävelyyn kyllä montaa tuntia saa uppoamaan :D Ellei tavoitteena sit ole kulkea metsä ympäri vedellen samalla siksakkia, tai mennä vauhtia, joka on verrattavissa käsillä kävelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ihmiset luulee, ettei Helsingissä ole luonto lähellä. Olen assunut eri puolilla Helsinkiä ja aina on metsäpoluille ollut lyhyt matka, muista luontopoluista puhumattakaan (joenvarret, pururadat, merenranta). Helsingin pinta-alasta iso osa on metsää ja hektinen keskusta on ihan pieni pläntti tuolla rannassa.

Niin no, mulle metsä tarkoittaa sellaista rauhallista metsää, missä saa kulumaan monta tuntia metsäpolkuja tallustellen. Ei sellaista, minkä läpi on kävellyt vartissa, tai jossa tulee yhtä mittaa ihmisiä vastaan, tai johon kuuluu liikenteen äänet selvästi, tai jossa ei ole metsäpolkuja vaan ainoastaan pururataa tms. tehtyä leveää reittiä. Onhan siellä toki Nuuksio, Sipoonkorpi (oliko se Sipoon metsäalue tuon niminen) jne., mutta ne on kuulemma aika täynnä ihmisiä, joten oikeasti kyllä ahdistaisi asua pk-seudulla kun ei löytyisi kunnon metsää jossa saa olla itsekseen. Hyvä että sinä olet viihtynyt. :-)

T. 15

Ei tuo maaseudullakaan onnistu juuri missään. Asuin lapsuuteni 2 000 asukkaan kunnassa, eikä siellä todellakaan ollut metsiä, joissa pystyisi kävelemään monta tuntia yhtä soittoa. Koko ajan metsää halkoivat pellot, ja asutusta tuli näkyviin vähän väliä. -ap

Jaa, kyllä mulla vaan on onnistunut joka ikisessä kaupungissa missä oon asunut. :-) Oulussa ja tässä 13 000 asukkaan kaupungissa ja kaikissa siltä väliltä, jopa Etelä-Pohjanmaalla missä on paljon peltoa. :D Riippuu ihan siitä että missä päin kaupunkia asuu. Mutta taajamassa oon kuitenkin aina asunut. :-) Suurimmaksi osaksi on ollut ihan loputtomat metsät, siis niin että siellä olis voinut tehdä vaikka muutaman päivän vaelluksen. :D Mutta vähintäänkin sen kokoiset, että saa menemään monta tuntia kun kävelee alueen ympäri.

T. 15

Jaa, ympäri. Kyllä pienessäkin metsässä saa vietettyä metsässä monta tuntia, jos ympäriinsä kävelee. Luulin, että tarkoitit metsää, jota voi kävellä yhteen suuntaan tuntikausia näkemättä mitään merkkejä ihmisistä tai asutuksesta. Tuo onnistuu vain hyvin syrjäisillä seuduilla, ei suinkaan siellä, missä suurin osa maalaisista asuu. -ap

Ei siis moneen kertaa ristiin rastiin, vaan kertaalleen ympäri tai miten siellä sattuukaan polut menemään. :-) Ja "loputtomia metsiä" on ollut jopa ihan Oulun taajamassa asuessa, että ei nyt kovin maallakaan tarvi olla. :D Jos nyt kertaalleen menee maantien yli, niin siellä voi tehdä vaikka 2-3 päivän vaelluksen. Metsäautoteitä ja jotain pikku kyläpahasen hiekkatietä en laske tien ylitykseksi. Sama juttu Rovaniemen taajamassa 3 km päässä keskustasta asuessa, paitsi että siellä ei tarvi edes ylittää tietä.

T. 15

Asun pikkukaupungissa (n. 8000 asukasta) ja olen muuttamassa vieläkin pienemmällä paikkakunnalle. Vaoi kauhistus, kuului kopsahduksia, kun suurkaupunkilaiset pökertyivät! Minua ei saisi kuin kilon paloina jonnekin Helsinkiin, Turkuun, Tampereelle jne. Pienellä paikkakunnalla elämä on rauhallista ja turvallista. Tekemistäkin on niin paljon kuin haluaa osallistua. Ei ole oopperaa eikä suuria teattereita, mutta lähikaupungeissa on ihan laadukasta teatteria tarjolla. Meillä on erinomainen kirjasto ja hyvin toimiva kansalaisopisto. Luonto on lähellä, on vaellusreittejä ja hiihtolatuja ja oivalliset kalastus- ja metsästysmahdollisuudet. Tarjolla on myös konsertti- ja teatterivierailuja. Radio kuuluu ja televisio näkyy, joskaan eivät ihan kaikki kanavat. Se mitä tarvitsen, on käden ulottuvilla. Jalkaisin pääsee mukavasti ostoksille. Joskus on kiva sitten ajella naapurikaupunkiin katsomaan sikäläistä tarjontaa. Ei voi valittaa!

Niin ja ihan Jyväskylän taajamassa asuessakin (5 km päässä keskustasta) onnistuu kulkea puoli päivää metsässä törmäämättä isompaan tiehen tai asutukseen. Siitä en tiedä että kuinka muutaman päivän vaellus onnistuisi kun ei ole sieltä kokemusta. Tai lähinnä että montako tietä pitäis ylittää, asumatonta metsäähän siellä kyllä muuten on ihan riittävästi kymmeniä kilometrejä.

T. 15

Itse asun reilun 4000 asukkaan kunnassa.

Arvostan:

-turvallisuus ja rauhallisuus. Täällä ei juuri rikoksia tapahdu.

-Nopea liikkuminen. Ei ruuhkia, ei liikennevaloissa odottelua.

-Monipuoliset palvelut ja harrastus mahdollisuudet vaikka pieni paikkakunta.

-Luonto.

Jos enemmän säpinää tai shoppailumahdollisuuksia kaipaa, niin lähin kaupunki jossa hyvät palvelut, on kuitenkin vain n. 50 kilometrin päässä.

Ja olen rauhaa rakastava kotiäiti. En kaipaa ihmisvilinää ympärilleni. Tykkää myös siitä että lasten on turvallista liikkua täällä ja varsinkin siinä vaiheessa kun tulevat teini-ikään ja laajentavat reviiriään ja ovat myöhempään ulkona.

Virrat lakkaa kohta olemasta. Väkiluku siellä laskee joka vuosi. Kauppoja lopetetaan. Lääkäreistä pula tai ulkolaisia, joiden puhetta ei ymmärrä. Ihmiset kyräilee.

Asun nykyään tampereella, mutta elämä on ihan samanlaista kuin se olisi pikkupaikkakunnallakin. Aamulla töihin, illalla takaisin kotiin ja ruuan laittoa ja sohvalla makoilua. Välillä visiitti ruokakaupassa tai kuntoilemassa. Baarissa kun en käy, niin saattaa mennä kuukausia käymättä keskustassa.

Millaista on se kaupunkilaisen elämä mikä ei maalla onnistu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ihmiset luulee, ettei Helsingissä ole luonto lähellä. Olen assunut eri puolilla Helsinkiä ja aina on metsäpoluille ollut lyhyt matka, muista luontopoluista puhumattakaan (joenvarret, pururadat, merenranta). Helsingin pinta-alasta iso osa on metsää ja hektinen keskusta on ihan pieni pläntti tuolla rannassa.

 

Niin no, mulle metsä tarkoittaa sellaista rauhallista metsää, missä saa kulumaan monta tuntia metsäpolkuja tallustellen. Ei sellaista, minkä läpi on kävellyt vartissa, tai jossa tulee yhtä mittaa ihmisiä vastaan, tai johon kuuluu liikenteen äänet selvästi, tai jossa ei ole metsäpolkuja vaan ainoastaan pururataa tms. tehtyä leveää reittiä. Onhan siellä toki Nuuksio, Sipoonkorpi (oliko se Sipoon metsäalue tuon niminen) jne., mutta ne on kuulemma aika täynnä ihmisiä, joten oikeasti kyllä ahdistaisi asua p

Meinasin just tulla sanomaan samaa, mut veit jalat suustani :) Helsingin metsäpläntit on maastoltaan melko yksitoikkoisia.

Joo, tappavan tasainen talousmetsä puuttuu! Ja avohakkuualueet, ja istutuskuusikot. Lisäksi melkein kaikkialla on polkuja, joten kunnon nilkantaittolouhikkoa ei pääse kokemaan.

Ikävimmät metsäalueet olen kokenut nimenomaan maaseudulla. Metsän ns. hoito vie metsästä monipuolisuuden. Metsäautoteitä kyllä on, mutta ei polkuja. Helsingin metsiä ei kaikkia hoideta liian tehokkaasti. Helsingissä on Suomen monipuolisimpiin kuuluva kasvilajisto (biologit selvittäneet), joskaan kaikki kasvit eivät ole metsäkasveja. 

Kylläpä te ihmiset olette tylsiä

Virrat soveltuu nörtille, jonka koko elämä on netissä. Kun asuu keskustassa, kaikki välttämättömät peruspalvelut ovat lähellä, mutta pikku luukustaan ei silti tarvitse suuria summia vuokraa maksaa. Työllistymisen vaaraa ei ole, joten koko elämänsä voi omistaa datailulle.

Vierailija kirjoitti:

Virrat lakkaa kohta olemasta. Väkiluku siellä laskee joka vuosi. Kauppoja lopetetaan. Lääkäreistä pula tai ulkolaisia, joiden puhetta ei ymmärrä. Ihmiset kyräilee.

Vastahan sinne tuli Tokmannikin.

Asun pikkupaikkakunnalla ja nautin elämästäni! On iso okt, rauha, lapsilla ihana perhepäivähoitaja. Meillä on 2 koiraa ja kanoja. Työt minulla ja miehellä n. 15 km päässä isommassa kaupungissa. Ei haittaa tämä työmatka ollenkaan ja itse työskentelen välillä myös etänä. 

Millainen olen? Ihan tavallinen 33-vuotias perheenäiti, haluan asua RAUHASSA.

Kaikissa mainituissa on kaikki palvelut Alkosta Lidliin.

Vierailija kirjoitti:

En sano missä asun mutta pienellä paikkakunnalla. Me melken kaikki ollaan sukua täällä joko pikkuserkkuja tai serkkuja. Ihan kiva asua täällä on  ja turvallista. Kaikki tuntea kaikki ja oma puoliso löytyy myös täälltä. Me ei tarvita mitään ulkopuolelta.

No geenejä nyt ainakin.

Minulla on yksinhuoltajana varaa asua isossa, kivassa omakotitalossa. Pk-seudulla se ei olisi koskaan mahdollista. Tämän koen jo isona onnena. Ja täällä saa alani töistä myös parempaa palkkaa, koska työvoimapula. Ja on kaikki mitä elämääni tartten. 

Vierailia  kirjoitti:

Olen käymässä kotipaikkakunnallani, joka on nykyään 8000 asukkaan pikkukaupunki. Tämä paikka näyttää kuolevan. Viimeinen vaatekauppa lopetti talvella, nyt on ainoassa kenkäkaupassa loppuunmyynti. Agrimarket oli myös pannut lapun luukulle, asuntoja ei saa kaupaksi.

Jotenkin tulee surullinen olo kun tietää, että suurin osa Suomen kunnista kuihtuu, vain muutama keskus jatkaa kasvuaan.

Suomi on vähäväkinen maa. Kaikki mahtuisivat yhteen kaupunkiin.

Virkavallan pihtiote on taannut tulevan sukupuuttomme -kato jatkuu vaan.