Sinä, joka viihdyt hyvin suomalaisella pikkupaikkakunnalla tyyliin Ikaalinen, Mynämäki, Virrat: minkälainen on elämäntapasi?

Asun 8000 asukkaan pikkukaupungissa. Mulle on kauhistus käydä isoissa kaupungeissa, joissa on julkiset kulkuneuvot ja ihmispaljous.

Täällä kotipaikkakunnallamme omistamme mieheni kanssa kahdestaan ison omakotitalon piharakennuksineen, meillä on täällä vakituiset työpaikat ja tienaamme kohtuullisesti. Koska asuminen täällä on halpaa, voimme matkustella melko vapaasti.

Minusta on ihanaa omistaa talo ja iso piha. Kaipaan tilaa ympärille. En voisi kuvitella asuvani kerrostalossa! Lisäksi asuminen kaupungissa on todella kallista. Täällä maksamme asuntolainaa n.500e/kk. Eli 250e/hlö.

Luonto on lähellä ja puhdasta, etäisyydet töihin ja kauppaan on lyhyet. Pyörällä pääsee. Lähiatöllä on isompia kaupunkeja jos ostoksille mielii.

Harrastukset pystyy hoitamaan täällä hyvin, on kuntosali ja luonto missä liikkua. Kahviloita ja ravintoloita ei ole, mutta niitä ei edes kaipaa. Kahvia saa kotonakin. ;)

Niin. Ehkäpä tämä täällä asuminen vaatii jonkin verran erakkoluonnetta. Mutta me ollaan tyytyväisiä näin, ja ajatus siitä että ihmiset ajetaan työn perässä isoihin kaupunkeihin, kauhistuttaa.

Vierailija kirjoitti:

En sano missä asun mutta pienellä paikkakunnalla. Me melken kaikki ollaan sukua täällä joko pikkuserkkuja tai serkkuja. Ihan kiva asua täällä on  ja turvallista. Kaikki tuntea kaikki ja oma puoliso löytyy myös täälltä. Me ei tarvita mitään ulkopuolelta.

Naitte serkkuja, ennen pitkää meininki on kuin moottorisahamurhaajaleffoissa. 

Säästän kun en tarvii bussilippua kun en oo kaupungissa.

Asun maalla 50 kilometrin päässä isosta kaupungista. Arvosta luonnonläheisyyttä ja hiljaisuutta. Työ löytyy läheltä sekä itsellä että miehellä ja kaupunkiin pääsee helposti tarvittaessa. Harrastusmahdollisuuksia on riittävästi, kaupassa käymme kerran viikossa ja hoidamme samalla tarvittavat muut asiat. Palvelut löytyvät kohtalaisen läheltä. Käyn mielelläni kaupungissa kavereita tapaamassa, mutta onnellisin olen täällä, missä ei ole turhaa hälinää ympärillä.

Asun pikkukaupungissa "55 000 asukasta" merenrannan tuntumassa rivitalossa ja työmatka on noin 15 minuuttia pyörällä ja lähin kauppa 100m ja toinen 500m. Luonto lähellä ja lenkkipolut En oikein osaisi kuvitella asuvani helsingin alueella. Se rytmitys olisi liikaa minulle. Tämä sopii minulle.

Siis Helsingissä on koko ajan stressaantunut ja ahdistunut olo.

Se väkimäärä, autot, ruma ympäristö, melu!

Vierailija kirjoitti:

Asun 8000 tuhannen asukkaan paikkakunnalla. Työkseni emännöin maatilaa. Täällä voi harrastaa monipuolisesti ja omat lapset kulkeekin urheiluseuran toiminnassa ja soittotunneilla. Paikallislehti luetaan tarkkaan kun siinä on kaikki tärkeimmät uutiset, ilmoitukset ja tiedotteet. Ruokakauppoja täällä on kolme ja myös pieni tavaratalo löytyy. Täällä eletään pientä ja yksinkertaista elämää.

No sähän asut jo sitten suurkaupungissa.

Olisi valtava säästö kun talo (tai oikeammin tontti) ei maksaisi mitään. Ikävä kyllä meidän duunipaikkoja ei landelta löydy.

Virtailla on kolme ruokakauppaa, laskettelumäki, kaunis laivaranta, kaksi iltaravintolaa.

Perinnekylä, Marttinen.

Paljon järviä ja vuoria.

Jos ihmiset asuisivat maalla, kyllä ne työpaikat tulis sinne myös.

Kun viihtyy itsensä kanssa, viihtyy missä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Virrat tuntuu siltä kuin kello olisi pysähtynyt 1970-luvulle. Kaikki isommat taajamat vähintään sadan kilsan päässä.

Olisikin pysähtynyt sinne, mutta kun näyttää että siitä vain taantuu. Kaikki kaupat, kahvilat ym. tuntuu pistävän vaan lapun luukulle. Väki vähenee koko ajan, kohta siellä ei ole kuin eläkeläisiä.

Sanon siellä, koska onneksi en asu Virroilla. Mökki kuitenkin siellä niin tulee tehtyä havaintoja tuosta "kaupungista".

Oienillä paikkakunnilla asuvat tuntuvat tämän ketjun perusteella arvostavan esimerkiksi sukulaisuussuhteita, omakotiasumista, maaseudun rauhaa, isoja pihoja, yksityisautoilua ja mahdollisuutta erakoitumiseen. Minä en arvosta mitään noista asioista, ja varmaan siksi en ole harkinnutkaan muuttamista takaisin maalle.

Olisi aika ikävä kuvitella, ettei oman elämäntavan voi noin vain siirtää paikkakunnalta toiselle. Kyllä sitä äkkiä huomaisi, että asuinpaikka vaikuttaa tosi paljon siihen, kuinka onnellinen voi olla. -ap

Suomessa voi itseasiassa asua melkein missä vaan. Itse olen syntynyt ja kasvanut keski-suomalaisessa hiukan yli 10.000 asukkaan kunnassa. Sieltä muuttanut opiskelemaan nuorena Jyväskylään ja sieltä Helsingin lähelle opiskelemaan ja töihin. Myöhemmin olen asunut Turussa ja sen naapurikaupungeissa. Nyt asun taas 10.00 asukkaan pohjalaiskylässä. Aika aikansa kutakin. Olen muuttanut  noin 10 kertaa ja asunut siellä sun täällä ja aina viihtynyt. Joskus ehkä vielä muutan takaisin Keski-Suomeen, tai ainakin etelämmäksi. Ehkä sitten eläkepäivinä.  Asuipa sitä sitten missä tahansa, aina voi matkustella ja nähdä muutakin , kuin vain sen oman kotikylän.

Näissä asuinpaikka keskusteluissa jää monesti huomioimatta se,että ihmiset muuttavat paljon.  Kun lukee vaikka kuolinilmoituksia, huomaa,että ihmiset ovat lähes aina syntyneet ihan eri puolella Suomea, kuin mikä on paikkakunta jossa on kuoltu. Harva varmaan elää koko elämäänsä samalla paikkakunnalla.  Joten kyllä sitä voi yhtä hyvin viihtyä  sama ihminen sekä Helsingissä tai sitten siellä Virroilla. Sanotaanko näin,että ihminen viihtyy siellä missä on perhe ja rakkaat ihmiset.

Komppaan viestiä 34. Olen myös asunut niin isoilla kuin pienilläkin paikkakunnilla, ja viihtynyt joka paikassa. Itsestä kiinni.

Asun tällä hetkellä pikkukaupungissa nimeltä Helsinki. Olemme täällä vuoden puolisoni työn takia, oikea kotikaupunkimme on New York, Manhattanilla asumme.

Täällä Helsingissä on vähän ihmisiä ja huonot palvelut. Tämä on synnyinkaupunkini, muuttunut vain vähän 15 vuodessa.

Olen käymässä kotipaikkakunnallani, joka on nykyään 8000 asukkaan pikkukaupunki. Tämä paikka näyttää kuolevan. Viimeinen vaatekauppa lopetti talvella, nyt on ainoassa kenkäkaupassa loppuunmyynti. Agrimarket oli myös pannut lapun luukulle, asuntoja ei saa kaupaksi.

Jotenkin tulee surullinen olo kun tietää, että suurin osa Suomen kunnista kuihtuu, vain muutama keskus jatkaa kasvuaan.

Suomi on vähäväkinen maa. Kaikki mahtuisivat yhteen kaupunkiin.

Minä haaveilen muutosta pikkupaikkakunnalle.

Tai oikeestaan tein sen jo, kun muutin synnyinkaupungistani Espoosta yhteen sen kehyskunnista.

Mutta ohan täälläkin se muutama kymmmenen tuhatta asukasta, mun haaveenani on muuttaa keski-suomeen oikesti pienelle paikkakunnalle, asukkaita reilu kymmenen tuhatta. Vielä opinnot kesken niin en voi sinne asti mennä...

Minua kai siellä viehättää ne omat juuret, kyseisessä paikassa on talo ja tila jossa yksi isovanhemmistani kasvoi. Kyseinen pikkukaupunki maaseutumaisemineen viehättää minua, ja ohan se mukava ajatus että voisi asustaa samoissa maisemissa kuin tuo isovanhemani aikoinansa. TOsin tuo on ehkä vähän köykäinen selitys sikäli, että mulla on sukua  kotoisin ihan ympäri suomea eli juuret ei ole missään tietyssä alueessa. Mutta kai tuon tiluksen takia tuo on tullut rakkaimmaksi, vaikkei siellä ketään asu. Ko. paikkakunnalla jälellä olevat pari sukulaistakin niin kaukaista sukua mulle, että en ole kuin pari kertaa elämässäni ne nähnyt, eli ei sekään ole sellaisena houkuttimena että näkisi sukua...

Kai mä vaan viihyn paremmin maalla. Kun muutin tänne nykyiselle paikalle vuosi sitten, huomasin että mieliala kohosi selvästi. Saan jotenkin hirveästi energiaa ja iloa siitä että metsä ja pelto on ihan tossa vieressä ja että ne ei heti myöskään pääty, vaan voi vaeltaa kauankin tulematta asvalttierämaahan. Se vaan sopii mulle. Kun taas jos menen vaikka helsinkiin käymään niin se vilinä ja oman rauhan puute saa huonotuuliseksi, jos kauan siellä pitää oleilla.

Asun miehen ja lasten kanssa 8000 asukkaan kunnassa, mies peri täältä talon. Käydään 60 km päässä töissä, matkustellaan jonkin verran ulkomailla, mökkeillään Saimaalla, ajetaan uudella Audilla...asumisjärjestelyn ansiosta ollaan varakkaampia kuin muuten oltaisiin, velkaa ei ole euroakaan ja periaatteessa voidaan ostaa mitä halutaan. Ei valittamista.