Lue keskustelun säännöt.
Miksi joku työntää liian läheisen ihmisen pois ja ahdistuu tästä?
18.07.2016 |
Minulle kävi näin, että pääsin liian lähelle, ja yhtenä päivänä se oli vaan liikaa ja nyt välit on käytännössä poikki ilman että tein mitään väärää.
Haluaisin jotenkin ymmärtää, miksi joku päästää toisen liian lähelle ja yhtäkkiä ahdistuu tästä? Voiko tilannetta korjata?
Kommentit (106)
Epäkypsyyttään tai persoonallisuushäiriöisyyttään. Aikuisen kohdalla usein miten sekä että.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näissä vastauksissa kyse ystävyyssuhteista, jotka päätyyivät yksipuoliseen rakkauteen. Vai mitä ihmettä nämä liian lähelle pääsemiset ovat?
Onko teillä perhettä ja puolisoa? Jos perheellisen työssäkäyvän ihmisen aikaa haluaa käyttää 24/7 päätyy äkkiä etäystäväksi.Mulla oli kyse ystävyysuhteesta jossa ihastuttiin kumpikin. Sitten yhtäkkiä hän ei pystynytkään siihen. Ja etääntyminen ainoa ratkaisu, vaikka enhän minä nyt herranjestas yksinäni mitään olis tehnyt :D. Olisi sanonut vaan että mentiin liian pitkälle ja jatketaan kavereina, niin olisin käsitellyt asian, toisin kuin nyt kun on kaikenmaailman inhot ja ahdistukset minua kohtaan :(. Tuntuu surulliselta.
Pystynyt? Oletko mies vai nainen?
Naisia ollaan, teki selväksi ettei miehiä halua vaan naisen ja se nainen olen minä. mut ei sitten kyennytkään näemmä ...
Okei, muuttaa tilannetta.
On pitkä tie oppia hyväksymään itsensä ei-heterona, joillakin menee siihen 10-15 vuotta.
He jättävät jälkeensä paljon särkyneitä sydämiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näissä vastauksissa kyse ystävyyssuhteista, jotka päätyyivät yksipuoliseen rakkauteen. Vai mitä ihmettä nämä liian lähelle pääsemiset ovat?
Onko teillä perhettä ja puolisoa? Jos perheellisen työssäkäyvän ihmisen aikaa haluaa käyttää 24/7 päätyy äkkiä etäystäväksi.Mulla oli kyse ystävyysuhteesta jossa ihastuttiin kumpikin. Sitten yhtäkkiä hän ei pystynytkään siihen. Ja etääntyminen ainoa ratkaisu, vaikka enhän minä nyt herranjestas yksinäni mitään olis tehnyt :D. Olisi sanonut vaan että mentiin liian pitkälle ja jatketaan kavereina, niin olisin käsitellyt asian, toisin kuin nyt kun on kaikenmaailman inhot ja ahdistukset minua kohtaan :(. Tuntuu surulliselta.
Tiedätkö että on inhot ja ahdistukset? Vai kuvitteletko ne? Ihan yhtä hyvin voi olla kyse vaikka syyllisyydentunteesta.
Hän sanoi että ei halunnut nähdä ja ahdisti. Kun nähtiin hän oli ylimielinen ja ilkeä. Aivan hetkessä. Eli tuskin kyseessä pelkkä syyllisyys :(
Ilkeys ja ylimielisyys voi olla vain keino saada sinut olemaan yrittämättäkään lähestyä enää.
Näinhän se varmasti olikin. Halusi pitää minut kaukana, ennen kuin pystyi sanomaan mistä kyse. Hurjan surullista minulle, helpottavaa hänelle, käsittämätön tunne siis itselle työstää, kun tietää ettei tehnyt mitään varsinaisesti väärää tai ahdistavaa, kun ei voinut sitä sanoa, ja nyt ollaan tässä tilanteessa, missä pitäisi itse päästä tästä surusta yli...vaan miten?
Mistä päättelet, että se oli helpottavaa hänelle? On aivan mahdolllista, että hän tuntee asiasta syyllisyyttä ja se vaivaa häntä paljon enemmän kuin tilanne sinua.
Hän sanoi että oli helpottavaa olla erossa minusta :(. Minä itkin suruissani, kun olen niin hämmentynyt koko tilanteesta. Minun tärkeä ihminen haluaa pois minun elämästä.
En uskalla päästää ihmisiä lähelleni, koska pelkään menettämistä niin paljon. Heti, jos joku muodostuu läheiseksi minulle, yritän potkia hänet pois. Usein tahtomattani.
Itse en suostu suhteisiin naisten kanssa jotka ei ole tulleet kaapista ja ole sinut itsensä kanssa, koska tiedän liian hyvin, kuinka epäluotettavia he ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näissä vastauksissa kyse ystävyyssuhteista, jotka päätyyivät yksipuoliseen rakkauteen. Vai mitä ihmettä nämä liian lähelle pääsemiset ovat?
Onko teillä perhettä ja puolisoa? Jos perheellisen työssäkäyvän ihmisen aikaa haluaa käyttää 24/7 päätyy äkkiä etäystäväksi.Mulla oli kyse ystävyysuhteesta jossa ihastuttiin kumpikin. Sitten yhtäkkiä hän ei pystynytkään siihen. Ja etääntyminen ainoa ratkaisu, vaikka enhän minä nyt herranjestas yksinäni mitään olis tehnyt :D. Olisi sanonut vaan että mentiin liian pitkälle ja jatketaan kavereina, niin olisin käsitellyt asian, toisin kuin nyt kun on kaikenmaailman inhot ja ahdistukset minua kohtaan :(. Tuntuu surulliselta.
Tiedätkö että on inhot ja ahdistukset? Vai kuvitteletko ne? Ihan yhtä hyvin voi olla kyse vaikka syyllisyydentunteesta.
Hän sanoi että ei halunnut nähdä ja ahdisti. Kun nähtiin hän oli ylimielinen ja ilkeä. Aivan hetkessä. Eli tuskin kyseessä pelkkä syyllisyys :(
Ilkeys ja ylimielisyys voi olla vain keino saada sinut olemaan yrittämättäkään lähestyä enää.
Näinhän se varmasti olikin. Halusi pitää minut kaukana, ennen kuin pystyi sanomaan mistä kyse. Hurjan surullista minulle, helpottavaa hänelle, käsittämätön tunne siis itselle työstää, kun tietää ettei tehnyt mitään varsinaisesti väärää tai ahdistavaa, kun ei voinut sitä sanoa, ja nyt ollaan tässä tilanteessa, missä pitäisi itse päästä tästä surusta yli...vaan miten?
Mistä päättelet, että se oli helpottavaa hänelle? On aivan mahdolllista, että hän tuntee asiasta syyllisyyttä ja se vaivaa häntä paljon enemmän kuin tilanne sinua.
Hän sanoi että oli helpottavaa olla erossa minusta :(. Minä itkin suruissani, kun olen niin hämmentynyt koko tilanteesta. Minun tärkeä ihminen haluaa pois minun elämästä.
Okei, ymmärsin väärin. Luulin, että hän olisi helpottunut oltuaan ilkeä ja ylimielinen. Ymmärrän kuitenkin häntä. On helpompaa olla erossa kuin sellaisen ihmisen seurassa, johon tunteet ovat liian voimakkaat, mutta jota kohtaan tunteet pitää kuolettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näissä vastauksissa kyse ystävyyssuhteista, jotka päätyyivät yksipuoliseen rakkauteen. Vai mitä ihmettä nämä liian lähelle pääsemiset ovat?
Onko teillä perhettä ja puolisoa? Jos perheellisen työssäkäyvän ihmisen aikaa haluaa käyttää 24/7 päätyy äkkiä etäystäväksi.Mulla oli kyse ystävyysuhteesta jossa ihastuttiin kumpikin. Sitten yhtäkkiä hän ei pystynytkään siihen. Ja etääntyminen ainoa ratkaisu, vaikka enhän minä nyt herranjestas yksinäni mitään olis tehnyt :D. Olisi sanonut vaan että mentiin liian pitkälle ja jatketaan kavereina, niin olisin käsitellyt asian, toisin kuin nyt kun on kaikenmaailman inhot ja ahdistukset minua kohtaan :(. Tuntuu surulliselta.
Pystynyt? Oletko mies vai nainen?
Naisia ollaan, teki selväksi ettei miehiä halua vaan naisen ja se nainen olen minä. mut ei sitten kyennytkään näemmä ...
Okei, muuttaa tilannetta.
On pitkä tie oppia hyväksymään itsensä ei-heterona, joillakin menee siihen 10-15 vuotta.
He jättävät jälkeensä paljon särkyneitä sydämiä.
Juu, olin hänen eka. Pitkälle ei menty, joten sikäli ihmettelen hänen voimakasta reaktiota. Ja oli kyllä aloitteellinen aivan itse, sitten vaan tuli jokin stoppi. Harmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näissä vastauksissa kyse ystävyyssuhteista, jotka päätyyivät yksipuoliseen rakkauteen. Vai mitä ihmettä nämä liian lähelle pääsemiset ovat?
Onko teillä perhettä ja puolisoa? Jos perheellisen työssäkäyvän ihmisen aikaa haluaa käyttää 24/7 päätyy äkkiä etäystäväksi.Mulla oli kyse ystävyysuhteesta jossa ihastuttiin kumpikin. Sitten yhtäkkiä hän ei pystynytkään siihen. Ja etääntyminen ainoa ratkaisu, vaikka enhän minä nyt herranjestas yksinäni mitään olis tehnyt :D. Olisi sanonut vaan että mentiin liian pitkälle ja jatketaan kavereina, niin olisin käsitellyt asian, toisin kuin nyt kun on kaikenmaailman inhot ja ahdistukset minua kohtaan :(. Tuntuu surulliselta.
Tiedätkö että on inhot ja ahdistukset? Vai kuvitteletko ne? Ihan yhtä hyvin voi olla kyse vaikka syyllisyydentunteesta.
Hän sanoi että ei halunnut nähdä ja ahdisti. Kun nähtiin hän oli ylimielinen ja ilkeä. Aivan hetkessä. Eli tuskin kyseessä pelkkä syyllisyys :(
Ilkeys ja ylimielisyys voi olla vain keino saada sinut olemaan yrittämättäkään lähestyä enää.
Näinhän se varmasti olikin. Halusi pitää minut kaukana, ennen kuin pystyi sanomaan mistä kyse. Hurjan surullista minulle, helpottavaa hänelle, käsittämätön tunne siis itselle työstää, kun tietää ettei tehnyt mitään varsinaisesti väärää tai ahdistavaa, kun ei voinut sitä sanoa, ja nyt ollaan tässä tilanteessa, missä pitäisi itse päästä tästä surusta yli...vaan miten?
Mistä päättelet, että se oli helpottavaa hänelle? On aivan mahdolllista, että hän tuntee asiasta syyllisyyttä ja se vaivaa häntä paljon enemmän kuin tilanne sinua.
Hän sanoi että oli helpottavaa olla erossa minusta :(. Minä itkin suruissani, kun olen niin hämmentynyt koko tilanteesta. Minun tärkeä ihminen haluaa pois minun elämästä.
Jätä omaan arvoonsa. Häntä varmaan vaan ahdistaa ettei hän olekaan hetero. Heterona elämö on helpompaa, ei tarvitse pelätä muiden tuomitsevuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näissä vastauksissa kyse ystävyyssuhteista, jotka päätyyivät yksipuoliseen rakkauteen. Vai mitä ihmettä nämä liian lähelle pääsemiset ovat?
Onko teillä perhettä ja puolisoa? Jos perheellisen työssäkäyvän ihmisen aikaa haluaa käyttää 24/7 päätyy äkkiä etäystäväksi.Mulla oli kyse ystävyysuhteesta jossa ihastuttiin kumpikin. Sitten yhtäkkiä hän ei pystynytkään siihen. Ja etääntyminen ainoa ratkaisu, vaikka enhän minä nyt herranjestas yksinäni mitään olis tehnyt :D. Olisi sanonut vaan että mentiin liian pitkälle ja jatketaan kavereina, niin olisin käsitellyt asian, toisin kuin nyt kun on kaikenmaailman inhot ja ahdistukset minua kohtaan :(. Tuntuu surulliselta.
Tiedätkö että on inhot ja ahdistukset? Vai kuvitteletko ne? Ihan yhtä hyvin voi olla kyse vaikka syyllisyydentunteesta.
Hän sanoi että ei halunnut nähdä ja ahdisti. Kun nähtiin hän oli ylimielinen ja ilkeä. Aivan hetkessä. Eli tuskin kyseessä pelkkä syyllisyys :(
Ilkeys ja ylimielisyys voi olla vain keino saada sinut olemaan yrittämättäkään lähestyä enää.
Näinhän se varmasti olikin. Halusi pitää minut kaukana, ennen kuin pystyi sanomaan mistä kyse. Hurjan surullista minulle, helpottavaa hänelle, käsittämätön tunne siis itselle työstää, kun tietää ettei tehnyt mitään varsinaisesti väärää tai ahdistavaa, kun ei voinut sitä sanoa, ja nyt ollaan tässä tilanteessa, missä pitäisi itse päästä tästä surusta yli...vaan miten?
Mistä päättelet, että se oli helpottavaa hänelle? On aivan mahdolllista, että hän tuntee asiasta syyllisyyttä ja se vaivaa häntä paljon enemmän kuin tilanne sinua.
Hän sanoi että oli helpottavaa olla erossa minusta :(. Minä itkin suruissani, kun olen niin hämmentynyt koko tilanteesta. Minun tärkeä ihminen haluaa pois minun elämästä.
Okei, ymmärsin väärin. Luulin, että hän olisi helpottunut oltuaan ilkeä ja ylimielinen. Ymmärrän kuitenkin häntä. On helpompaa olla erossa kuin sellaisen ihmisen seurassa, johon tunteet ovat liian voimakkaat, mutta jota kohtaan tunteet pitää kuolettaa.
No mutta MIKSI ne pitää kuolettaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En uskalla päästää ihmisiä lähelleni, koska pelkään menettämistä niin paljon. Heti, jos joku muodostuu läheiseksi minulle, yritän potkia hänet pois. Usein tahtomattani.
Mutta tämäpä on ristiriitaista, potkia pois kun sitten menetät kuitenkin? Eikö se satuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näissä vastauksissa kyse ystävyyssuhteista, jotka päätyyivät yksipuoliseen rakkauteen. Vai mitä ihmettä nämä liian lähelle pääsemiset ovat?
Onko teillä perhettä ja puolisoa? Jos perheellisen työssäkäyvän ihmisen aikaa haluaa käyttää 24/7 päätyy äkkiä etäystäväksi.Mulla oli kyse ystävyysuhteesta jossa ihastuttiin kumpikin. Sitten yhtäkkiä hän ei pystynytkään siihen. Ja etääntyminen ainoa ratkaisu, vaikka enhän minä nyt herranjestas yksinäni mitään olis tehnyt :D. Olisi sanonut vaan että mentiin liian pitkälle ja jatketaan kavereina, niin olisin käsitellyt asian, toisin kuin nyt kun on kaikenmaailman inhot ja ahdistukset minua kohtaan :(. Tuntuu surulliselta.
Tiedätkö että on inhot ja ahdistukset? Vai kuvitteletko ne? Ihan yhtä hyvin voi olla kyse vaikka syyllisyydentunteesta.
Hän sanoi että ei halunnut nähdä ja ahdisti. Kun nähtiin hän oli ylimielinen ja ilkeä. Aivan hetkessä. Eli tuskin kyseessä pelkkä syyllisyys :(
Ilkeys ja ylimielisyys voi olla vain keino saada sinut olemaan yrittämättäkään lähestyä enää.
Näinhän se varmasti olikin. Halusi pitää minut kaukana, ennen kuin pystyi sanomaan mistä kyse. Hurjan surullista minulle, helpottavaa hänelle, käsittämätön tunne siis itselle työstää, kun tietää ettei tehnyt mitään varsinaisesti väärää tai ahdistavaa, kun ei voinut sitä sanoa, ja nyt ollaan tässä tilanteessa, missä pitäisi itse päästä tästä surusta yli...vaan miten?
Mistä päättelet, että se oli helpottavaa hänelle? On aivan mahdolllista, että hän tuntee asiasta syyllisyyttä ja se vaivaa häntä paljon enemmän kuin tilanne sinua.
Hän sanoi että oli helpottavaa olla erossa minusta :(. Minä itkin suruissani, kun olen niin hämmentynyt koko tilanteesta. Minun tärkeä ihminen haluaa pois minun elämästä.
Jätä omaan arvoonsa. Häntä varmaan vaan ahdistaa ettei hän olekaan hetero. Heterona elämö on helpompaa, ei tarvitse pelätä muiden tuomitsevuutta.
Se ikävä osuus on siinä, että olimme monia vuosia ystävät. Emme näin tiiviisti yhdessä, mutta kivaa oli kun tavattiin. Nyt tämä meni ihan uudelle tasolle, jota hän ihan itse tuntui haluavan. Sitten ei kuitenkaan pystynyt siihen. Vaikea jättää ihan omaan arvoonsa, vaikka olen kyllä antanut olla rauhassa nyt taatusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi, miksi joku vain "hylkää" toisen ihmisen ja se nyt vaan on ok, kun siitä vaan tuntu siltä... Eli ihmisiä saa kohdella just miten huvittaa? Jos itsestä nyt vaan tuntuu?
Minkä sille voi jos tunteet muuttuu? Olisiko se parempi, että hampaat irvessä väkisin tapailisi, ja esittäisi muka ystävää, vaikkei oikeasti enää olisikaan? En mä ainakaan toivo sellaisia ystäviä itselleni. Jos ei enää halua olla kaveri, ei tarvitse olla, enkä mä siihen mitään selityksiä kaipaa. Ei vaan halua, se on ihan hyvä syy.
Onhan se hyvä syy toki. Ystäväthän otetaan jätettäviksi, kun ei enää huvita vaikka pari päivä sitten huvitti. Juuri niinhän se on, ihmiset on toisille kertakäyttötavaraa.
No mitä sä ehdotat? Sinäkö tykkäisit siitä, että ihmiset roikkuu sun kanssa pelkän velvollisuuden takia, vaikka oikeasti eivät haluaisi? Ja sinä koet itse velvollisuudeksi jatkaa tuttavuutta hamaan hautaan asti, vaikket enää pitäisi koko ihmisestä? Minun elämä on liian lyhyt sellaiseen muka-ystävyyteen, sori.
Ohiksena. ..
Pointtihan tässä onkin se, miksi jonkun mielestä ihminen yhtäkkiä muuttuu vastenmieliseksi ilman mitään järkevää syytä.
Ensin ollaan vuosiakin ylimpään ystäviä ja sitten yhtäkkiä toinen käykin kybällä hermoon. Minusta tuo on jonkinlainen epävakaan persoonallisuuden merkki.
Ja vähintäänkin pitäisi olla munaa sen verran että perustelee välirikon selvästi, eikä jätä toista ihmettelemään, mitä tapahtui ja tekikö jotakin väärin. Ilmaan roikkumaan jättäminen on kusipäistä julmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi, miksi joku vain "hylkää" toisen ihmisen ja se nyt vaan on ok, kun siitä vaan tuntu siltä... Eli ihmisiä saa kohdella just miten huvittaa? Jos itsestä nyt vaan tuntuu?
Minkä sille voi jos tunteet muuttuu? Olisiko se parempi, että hampaat irvessä väkisin tapailisi, ja esittäisi muka ystävää, vaikkei oikeasti enää olisikaan? En mä ainakaan toivo sellaisia ystäviä itselleni. Jos ei enää halua olla kaveri, ei tarvitse olla, enkä mä siihen mitään selityksiä kaipaa. Ei vaan halua, se on ihan hyvä syy.
Onhan se hyvä syy toki. Ystäväthän otetaan jätettäviksi, kun ei enää huvita vaikka pari päivä sitten huvitti. Juuri niinhän se on, ihmiset on toisille kertakäyttötavaraa.
No mitä sä ehdotat? Sinäkö tykkäisit siitä, että ihmiset roikkuu sun kanssa pelkän velvollisuuden takia, vaikka oikeasti eivät haluaisi? Ja sinä koet itse velvollisuudeksi jatkaa tuttavuutta hamaan hautaan asti, vaikket enää pitäisi koko ihmisestä? Minun elämä on liian lyhyt sellaiseen muka-ystävyyteen, sori.
Ohiksena. ..
Pointtihan tässä onkin se, miksi jonkun mielestä ihminen yhtäkkiä muuttuu vastenmieliseksi ilman mitään järkevää syytä.
Ensin ollaan vuosiakin ylimpään ystäviä ja sitten yhtäkkiä toinen käykin kybällä hermoon. Minusta tuo on jonkinlainen epävakaan persoonallisuuden merkki.
Ja vähintäänkin pitäisi olla munaa sen verran että perustelee välirikon selvästi, eikä jätä toista ihmettelemään, mitä tapahtui ja tekikö jotakin väärin. Ilmaan roikkumaan jättäminen on kusipäistä julmuutta.
JUURI NÄIN! KIITOS :) Tuo juuri on minusta hulluinta et hups vaan nyt minusta tuntuu tältä ja minun täytyy nyt kuunnella itseäni ja just viikkoa ennen olin maailman ihanin ja tärkein ihminen vielä ja vaikka kuinka kauan kaikki oli niin ihanaa ja kivaa ja oli ihanaa olla yhdessä ja nähdä ja ikävä ja HUOKAUS.
Mun on niin vaikea käsitellä tätä kun olen niin kauhean hämmentynyt että MITÄ TAPAHTUI?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näissä vastauksissa kyse ystävyyssuhteista, jotka päätyyivät yksipuoliseen rakkauteen. Vai mitä ihmettä nämä liian lähelle pääsemiset ovat?
Onko teillä perhettä ja puolisoa? Jos perheellisen työssäkäyvän ihmisen aikaa haluaa käyttää 24/7 päätyy äkkiä etäystäväksi.Mulla oli kyse ystävyysuhteesta jossa ihastuttiin kumpikin. Sitten yhtäkkiä hän ei pystynytkään siihen. Ja etääntyminen ainoa ratkaisu, vaikka enhän minä nyt herranjestas yksinäni mitään olis tehnyt :D. Olisi sanonut vaan että mentiin liian pitkälle ja jatketaan kavereina, niin olisin käsitellyt asian, toisin kuin nyt kun on kaikenmaailman inhot ja ahdistukset minua kohtaan :(. Tuntuu surulliselta.
Tiedätkö että on inhot ja ahdistukset? Vai kuvitteletko ne? Ihan yhtä hyvin voi olla kyse vaikka syyllisyydentunteesta.
Hän sanoi että ei halunnut nähdä ja ahdisti. Kun nähtiin hän oli ylimielinen ja ilkeä. Aivan hetkessä. Eli tuskin kyseessä pelkkä syyllisyys :(
Ilkeys ja ylimielisyys voi olla vain keino saada sinut olemaan yrittämättäkään lähestyä enää.
Näinhän se varmasti olikin. Halusi pitää minut kaukana, ennen kuin pystyi sanomaan mistä kyse. Hurjan surullista minulle, helpottavaa hänelle, käsittämätön tunne siis itselle työstää, kun tietää ettei tehnyt mitään varsinaisesti väärää tai ahdistavaa, kun ei voinut sitä sanoa, ja nyt ollaan tässä tilanteessa, missä pitäisi itse päästä tästä surusta yli...vaan miten?
Mistä päättelet, että se oli helpottavaa hänelle? On aivan mahdolllista, että hän tuntee asiasta syyllisyyttä ja se vaivaa häntä paljon enemmän kuin tilanne sinua.
Hän sanoi että oli helpottavaa olla erossa minusta :(. Minä itkin suruissani, kun olen niin hämmentynyt koko tilanteesta. Minun tärkeä ihminen haluaa pois minun elämästä.
Jätä omaan arvoonsa. Häntä varmaan vaan ahdistaa ettei hän olekaan hetero. Heterona elämö on helpompaa, ei tarvitse pelätä muiden tuomitsevuutta.
Se ikävä osuus on siinä, että olimme monia vuosia ystävät. Emme näin tiiviisti yhdessä, mutta kivaa oli kun tavattiin. Nyt tämä meni ihan uudelle tasolle, jota hän ihan itse tuntui haluavan. Sitten ei kuitenkaan pystynyt siihen. Vaikea jättää ihan omaan arvoonsa, vaikka olen kyllä antanut olla rauhassa nyt taatusti.
Tarkoitin että osa hänen puheistaan, että helpottunut jne ei liity sinuun vaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näissä vastauksissa kyse ystävyyssuhteista, jotka päätyyivät yksipuoliseen rakkauteen. Vai mitä ihmettä nämä liian lähelle pääsemiset ovat?
Onko teillä perhettä ja puolisoa? Jos perheellisen työssäkäyvän ihmisen aikaa haluaa käyttää 24/7 päätyy äkkiä etäystäväksi.Mulla oli kyse ystävyysuhteesta jossa ihastuttiin kumpikin. Sitten yhtäkkiä hän ei pystynytkään siihen. Ja etääntyminen ainoa ratkaisu, vaikka enhän minä nyt herranjestas yksinäni mitään olis tehnyt :D. Olisi sanonut vaan että mentiin liian pitkälle ja jatketaan kavereina, niin olisin käsitellyt asian, toisin kuin nyt kun on kaikenmaailman inhot ja ahdistukset minua kohtaan :(. Tuntuu surulliselta.
Tiedätkö että on inhot ja ahdistukset? Vai kuvitteletko ne? Ihan yhtä hyvin voi olla kyse vaikka syyllisyydentunteesta.
Hän sanoi että ei halunnut nähdä ja ahdisti. Kun nähtiin hän oli ylimielinen ja ilkeä. Aivan hetkessä. Eli tuskin kyseessä pelkkä syyllisyys :(
Ilkeys ja ylimielisyys voi olla vain keino saada sinut olemaan yrittämättäkään lähestyä enää.
Näinhän se varmasti olikin. Halusi pitää minut kaukana, ennen kuin pystyi sanomaan mistä kyse. Hurjan surullista minulle, helpottavaa hänelle, käsittämätön tunne siis itselle työstää, kun tietää ettei tehnyt mitään varsinaisesti väärää tai ahdistavaa, kun ei voinut sitä sanoa, ja nyt ollaan tässä tilanteessa, missä pitäisi itse päästä tästä surusta yli...vaan miten?
Mistä päättelet, että se oli helpottavaa hänelle? On aivan mahdolllista, että hän tuntee asiasta syyllisyyttä ja se vaivaa häntä paljon enemmän kuin tilanne sinua.
Hän sanoi että oli helpottavaa olla erossa minusta :(. Minä itkin suruissani, kun olen niin hämmentynyt koko tilanteesta. Minun tärkeä ihminen haluaa pois minun elämästä.
Okei, ymmärsin väärin. Luulin, että hän olisi helpottunut oltuaan ilkeä ja ylimielinen. Ymmärrän kuitenkin häntä. On helpompaa olla erossa kuin sellaisen ihmisen seurassa, johon tunteet ovat liian voimakkaat, mutta jota kohtaan tunteet pitää kuolettaa.
No mutta MIKSI ne pitää kuolettaa?
Koska hänestä ei nyt ole joko
a) naisten väliseen seksiin
Tai
b) naisten väliseen rakkaus/ parisuhteeseen
En tiedä kuinka paljon sinulla on ollut naissuhteita, mutta tosi monille homoille ja lesboille tämä on ihan peruskauraa että löytää itsensä tilanteestasi. Näitä tyyppejä siis riittää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näissä vastauksissa kyse ystävyyssuhteista, jotka päätyyivät yksipuoliseen rakkauteen. Vai mitä ihmettä nämä liian lähelle pääsemiset ovat?
Onko teillä perhettä ja puolisoa? Jos perheellisen työssäkäyvän ihmisen aikaa haluaa käyttää 24/7 päätyy äkkiä etäystäväksi.Mulla oli kyse ystävyysuhteesta jossa ihastuttiin kumpikin. Sitten yhtäkkiä hän ei pystynytkään siihen. Ja etääntyminen ainoa ratkaisu, vaikka enhän minä nyt herranjestas yksinäni mitään olis tehnyt :D. Olisi sanonut vaan että mentiin liian pitkälle ja jatketaan kavereina, niin olisin käsitellyt asian, toisin kuin nyt kun on kaikenmaailman inhot ja ahdistukset minua kohtaan :(. Tuntuu surulliselta.
Tiedätkö että on inhot ja ahdistukset? Vai kuvitteletko ne? Ihan yhtä hyvin voi olla kyse vaikka syyllisyydentunteesta.
Hän sanoi että ei halunnut nähdä ja ahdisti. Kun nähtiin hän oli ylimielinen ja ilkeä. Aivan hetkessä. Eli tuskin kyseessä pelkkä syyllisyys :(
Ilkeys ja ylimielisyys voi olla vain keino saada sinut olemaan yrittämättäkään lähestyä enää.
Näinhän se varmasti olikin. Halusi pitää minut kaukana, ennen kuin pystyi sanomaan mistä kyse. Hurjan surullista minulle, helpottavaa hänelle, käsittämätön tunne siis itselle työstää, kun tietää ettei tehnyt mitään varsinaisesti väärää tai ahdistavaa, kun ei voinut sitä sanoa, ja nyt ollaan tässä tilanteessa, missä pitäisi itse päästä tästä surusta yli...vaan miten?
Mistä päättelet, että se oli helpottavaa hänelle? On aivan mahdolllista, että hän tuntee asiasta syyllisyyttä ja se vaivaa häntä paljon enemmän kuin tilanne sinua.
Hän sanoi että oli helpottavaa olla erossa minusta :(. Minä itkin suruissani, kun olen niin hämmentynyt koko tilanteesta. Minun tärkeä ihminen haluaa pois minun elämästä.
Okei, ymmärsin väärin. Luulin, että hän olisi helpottunut oltuaan ilkeä ja ylimielinen. Ymmärrän kuitenkin häntä. On helpompaa olla erossa kuin sellaisen ihmisen seurassa, johon tunteet ovat liian voimakkaat, mutta jota kohtaan tunteet pitää kuolettaa.
No mutta MIKSI ne pitää kuolettaa?
Koska hänestä ei nyt ole joko
a) naisten väliseen seksiin
Tai
b) naisten väliseen rakkaus/ parisuhteeseenEn tiedä kuinka paljon sinulla on ollut naissuhteita, mutta tosi monille homoille ja lesboille tämä on ihan peruskauraa että löytää itsensä tilanteestasi. Näitä tyyppejä siis riittää!
Olen itse bi, enemmän ollut mies- kuin naissuhteista. Itse en kyllä vaatinut häneltä mitään, mutta ehkä hän sitten pelkäsi mitä tuleman pitää, eikä olekaan valmis. Tosin ei ole ilmeisesti halukas kenenkään kanssa...
Syitä voi olla monia, mutta itse "katoajana" ja sisäänpäinkääntyneenä epävakaana persoonana ymmärrän hyvin. Tavallaan haluaisin olla ihmisten lähellä, mutta ahdistun herkästi ja pienikin merkki siitä ettei henkilö pidä minusta (oli se sitten todellinen tai oman pään tuotos), niin vetäydyn kauemmas. Tunnen itseni huonoksi ja olen pahoillani että häiritsin toista, toivon että voisin vain lakata olemasta. En yleensä pysty puhumaan siinä tilassa, eikä tälle kai mitään voi tehdä. Joskus toivon että se joku vetäisi minut takaisin eikä koskaan päästäisi irti, mutta enimmäkseen haluan että minut jätettäisiin rauhaan, ihan heidän itsensä vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näissä vastauksissa kyse ystävyyssuhteista, jotka päätyyivät yksipuoliseen rakkauteen. Vai mitä ihmettä nämä liian lähelle pääsemiset ovat?
Onko teillä perhettä ja puolisoa? Jos perheellisen työssäkäyvän ihmisen aikaa haluaa käyttää 24/7 päätyy äkkiä etäystäväksi.Mulla oli kyse ystävyysuhteesta jossa ihastuttiin kumpikin. Sitten yhtäkkiä hän ei pystynytkään siihen. Ja etääntyminen ainoa ratkaisu, vaikka enhän minä nyt herranjestas yksinäni mitään olis tehnyt :D. Olisi sanonut vaan että mentiin liian pitkälle ja jatketaan kavereina, niin olisin käsitellyt asian, toisin kuin nyt kun on kaikenmaailman inhot ja ahdistukset minua kohtaan :(. Tuntuu surulliselta.
Tiedätkö että on inhot ja ahdistukset? Vai kuvitteletko ne? Ihan yhtä hyvin voi olla kyse vaikka syyllisyydentunteesta.
Hän sanoi että ei halunnut nähdä ja ahdisti. Kun nähtiin hän oli ylimielinen ja ilkeä. Aivan hetkessä. Eli tuskin kyseessä pelkkä syyllisyys :(
Ilkeys ja ylimielisyys voi olla vain keino saada sinut olemaan yrittämättäkään lähestyä enää.
Näinhän se varmasti olikin. Halusi pitää minut kaukana, ennen kuin pystyi sanomaan mistä kyse. Hurjan surullista minulle, helpottavaa hänelle, käsittämätön tunne siis itselle työstää, kun tietää ettei tehnyt mitään varsinaisesti väärää tai ahdistavaa, kun ei voinut sitä sanoa, ja nyt ollaan tässä tilanteessa, missä pitäisi itse päästä tästä surusta yli...vaan miten?
Mistä päättelet, että se oli helpottavaa hänelle? On aivan mahdolllista, että hän tuntee asiasta syyllisyyttä ja se vaivaa häntä paljon enemmän kuin tilanne sinua.
Hän sanoi että oli helpottavaa olla erossa minusta :(. Minä itkin suruissani, kun olen niin hämmentynyt koko tilanteesta. Minun tärkeä ihminen haluaa pois minun elämästä.
Jätä omaan arvoonsa. Häntä varmaan vaan ahdistaa ettei hän olekaan hetero. Heterona elämö on helpompaa, ei tarvitse pelätä muiden tuomitsevuutta.
Se ikävä osuus on siinä, että olimme monia vuosia ystävät. Emme näin tiiviisti yhdessä, mutta kivaa oli kun tavattiin. Nyt tämä meni ihan uudelle tasolle, jota hän ihan itse tuntui haluavan. Sitten ei kuitenkaan pystynyt siihen. Vaikea jättää ihan omaan arvoonsa, vaikka olen kyllä antanut olla rauhassa nyt taatusti.
Tarkoitin että osa hänen puheistaan, että helpottunut jne ei liity sinuun vaan tilanteeseen.
Ehkäpä osin näinkin, hän ei vaan pysty asioihin joihin ajatteli pystyvänsä kanssani... Mutta senkin olisi voinut reilusti kertoa...
Vierailija kirjoitti:
Syitä voi olla monia, mutta itse "katoajana" ja sisäänpäinkääntyneenä epävakaana persoonana ymmärrän hyvin. Tavallaan haluaisin olla ihmisten lähellä, mutta ahdistun herkästi ja pienikin merkki siitä ettei henkilö pidä minusta (oli se sitten todellinen tai oman pään tuotos), niin vetäydyn kauemmas. Tunnen itseni huonoksi ja olen pahoillani että häiritsin toista, toivon että voisin vain lakata olemasta. En yleensä pysty puhumaan siinä tilassa, eikä tälle kai mitään voi tehdä. Joskus toivon että se joku vetäisi minut takaisin eikä koskaan päästäisi irti, mutta enimmäkseen haluan että minut jätettäisiin rauhaan, ihan heidän itsensä vuoksi.
No tässä ei ollut pienintäkään merkkiä etten olisi pitänyt tai välittänyt, ehkä se että välitin, olikin lopulta liikaa... No en voi katua tehtyä, kunhan saisin joskus ymmärrettyä miksi aikuinen ihminen ei voi reilusti hoitaa asioita vaan pitää "paeta" ja jättää ihminen, joka oli parhaimpia ystäviä...noin vain...
Mistä päättelet, että se oli helpottavaa hänelle? On aivan mahdolllista, että hän tuntee asiasta syyllisyyttä ja se vaivaa häntä paljon enemmän kuin tilanne sinua.