Onko oikein, että mies ajattelee rasistisesti omasta pojastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika skeptinen sen suhteen että miehesi muuttuisi "käskystä". Hän voi olla tuomatta näkemyksiään esiin, ja jos se riittää niin ero ei ole välttämätön. Ainakin itselleni kuitenkin tieto siitä että miehen ajatusmaailma on pinnan alla noin kaukana omastani olisi aika kova paikka ja voisi aiheuttaa tunteiden kuolemisen.

No minulle ei varmaankaan riittäisi tuo, kun samalla tietäisin että mieheni ajattelee noin omasta lapsestaan. Haluaisin vain, että hänen koko ideologiansa voisi muuttua (teidän on varmaan hankala uskoa, mutta muuten hän on hyvä mies), mutta en sitten ole varma miten se onnistuisi.

Ap

Yritä sitä "sivistämistä" mitä tässä ehdotettiinkin ja tee päätös sitten. Suhtaudu kuitenkin terveen epäilevästi mahdolliseen muutokseen äläkä puhu erosta heti; mies voi väittää muuttaneensa katsomustaan jos pelkää eroa.

En olisi uskonut, että Porvoossakin on rasismia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihminen voi muuttaa näkökantojaan asioihin, esimerkiksi minun mieheni on muuttanut vanhemmiten ja asioista enemmän luettuaan ja keskusteltuaan, suhtautumistaan tiettyihina asioihin. Kun tulee elämänkokemusta ja sen tuomaa viisautta, yleensä ymmärtää asioita paremmin joihin nuorena suhtautui mustavalkoisesti.

Se mitä nuo miehesi puheet lapseen vaikuttaa on se tärkein asia, miehesi pitää saada ymmärtämään se heti. Jos hän molempia lapsiaan rakastaa, hänen pitää alkaa kiinnittämään huomiota puheisiinsa.

No hyvä, ainakin ihminen siis voi muuttua. Kokeilen siis varmaankin hänen sivistämistään näissä asioissa, että tosissaanko kannattaa kaikkea kamalaa, mitä eurooppalaiset ovat tehneet "valkoisen ylivaltansa" takia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En olisi uskonut, että Porvoossakin on rasismia.

Koko palstalla ei varmaankaan ole ainuttakaan aloitusta, jota ei epäiltäisi jossain vaiheessa provoksi, joten en vaivaudu enää edes vastaamaan näihin.

Ap

No on kyllä aika lohduton tilanne jos isä sanoo ja ajattelee noin lapsestaan. Tulee mieleen joku Amerikan orjaisäntä. En usko että voi muuttua jos noin syvällä on asenteet että omasta lapsesta voi noin sanoa. Itäeurooppalaiset ovat valitettavasti aika julmaa porukkaa, kokemusta on:/

Vierailija kirjoitti:

No on kyllä aika lohduton tilanne jos isä sanoo ja ajattelee noin lapsestaan. Tulee mieleen joku Amerikan orjaisäntä. En usko että voi muuttua jos noin syvällä on asenteet että omasta lapsesta voi noin sanoa. Itäeurooppalaiset ovat valitettavasti aika julmaa porukkaa, kokemusta on:/

:D niinkuin suomalaiset sen parempia olisivat. Ehkä ainoa ero on, että täällä voidaan esittää ulkopuolelle jotain muuta. Mutta kun samanmieliset pääsee yhteen, niin, no, nehän menee hallitukseenkin.

Ap teki nyt rekisteröidyn tunnuksen, koska tällä on paljon helpompaa vastata kommentteihin.

Eli olen siis ap, nyt en enää merkitse viestejä "ap".

.

Voiko lapsi olla eri "rotua" kuin vanhempansa?

Vierailija kirjoitti:

Voiko lapsi olla eri "rotua" kuin vanhempansa?

Itse en ainakaan tiedä, olisi kiinnostavaa jos joku voisi vastata tähän.

Oma poikani, vaikka onkin tummepi iholtaan ja muilta piirteiltään, näyttää kyllä kasvoista vahvasti eurooppalaiselta.

Ap (nyt varmaan jo muistatte, että TheAvMamma on ap)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on kyllä aika lohduton tilanne jos isä sanoo ja ajattelee noin lapsestaan. Tulee mieleen joku Amerikan orjaisäntä. En usko että voi muuttua jos noin syvällä on asenteet että omasta lapsesta voi noin sanoa. Itäeurooppalaiset ovat valitettavasti aika julmaa porukkaa, kokemusta on:/

:D niinkuin suomalaiset sen parempia olisivat. Ehkä ainoa ero on, että täällä voidaan esittää ulkopuolelle jotain muuta. Mutta kun samanmieliset pääsee yhteen, niin, no, nehän menee hallitukseenkin.

Jospa ei mietittäisi mikä kansallisuus on rasistisin, sillä jokaisessa kansallisuudessa on sekä rasisteja että ei-rasisteja.

Vierailija kirjoitti:

Tähän laitan jo valmiiksi linkin, missä on eri ihonvärejä (joita tulen mainitsemaan tässä):

http://loreal-dam-front-resources-corp-en-cdn.brainsonic.com/ressources…

Mies on siis täälläpäin ihan tavallisen näköinen vaalea (iho suunnilleen tuo 3F, haalenvihreät silmät ja ruskeat hiukset) mies. Itselläni on tummempaa, ulkomaalaista sukua Euroopan ulkopuolelta, mutta kuitenkin olen myös vaaleaihoinen (4D), vaikkakin mustatukkainen ja minulla on meripihkanväriset silmät. Tässä voisin mainta, että ulkomainen vanhempani on ihotyyppiä 7E, hänen tummempi vanhempansa on 10D.

Poikamme taas on perinyt paljon tummia geenejä omasta suvustani. Hänellä on 7E-värinen iho, mustat kiharat hiukset mutta vihreät silmät (aluksi vaikuttivat ruskeilta, mutta nyt kun poika kasvoi vähän nuo ovat selvästi vihreät - vaikkakin tummemmat kuin isällään).

DNA-testi on tehty, en ole siis ikinä pettänyt mutta halusin itsekin tehdä sen miehen mielenrauhan vuoksi. Oli kyllä hänen lapsensa ihan testinkin mukaan.

Nyt olen kuitenkin huomannut, että mies on alkanut ajattelemaan rasistisesti omasta lapsestaan. Otsikossa lukee, "onko se oikein", no ei tietenkään ole minun mielestäni mutta kaipaisin teidänkin mielipiteitä.

Meillä on siis toinenkin pieni poika, joka on perinyt selvästi vaaleammat piirteet. Hänellä on mieheni ruskeat hiukset (ei omia mustiani), samanlaiset haaleanvihreät silmät ja iho ehkä tyyppiä 4F (eli minulta tuo "tummuus" eli 4, mieheltä sävy eli F). Kummatkin muistuttavat isäänsä kasvoilta, mutta tämä selvästi enemmän.

Nyt mies kuitenkin aina "hehkuttaa" vaalean poikamme ulkonäköä, siis jatkuvasti! Onhan hän minustakin todella suloinen, mutta niin on toinenkin lapsemme. Olen kysynyt mieheltä, miksei hän ikinä puhu toisesta lapsestamme samalla tavalla, ja syy on se, että hän on "likaisempi"?? Siis silloin kun kuulin tuon, en ollut uskoa korviani.

Kysyin, mitä mieheni tarkoitti sillä, ja sitten selvisi että hän kannattaa ilmeisesti jonkinlaista valkoista ylivaltaa (tiedän, että pian tänne tulee joku huomauttamaan, että suomalaiset ovat mongoleja. Siihen en ota kantaa, mutta mieheni ei ole suomalainen vaan tyyliin virolainen). Tilanne oli niin idioottimainen, että purskahdin nauruun mutta en saanut sanaakaan ulos suustani. Pian tuon jälkeen kävelin vain ulos huoneesta.

Nyt harkitsen vakavissani eroa. En halua olla suhteessa tuollaisen kanssa. Minun tekisi niin kauheasti mieli kysyä mieheltäni, että miksi hän sitten meni MINUN kanssani naimisiin, mutta arvaan jo että vastaus olisi että olen vaaleaihoinen. Vaikka oikeastihan tuo poikamme on enemmän eurooppalainen kuin minä itse (itse siis 1/2, poika 3/4 eurooppalainen)!

Mutta kannattaisiko siis erota? Olen aina kannattanut "ydinperheideaalia", mutta onko tämä sellainen asia jota ei voi sivuuttaa? Vai voiko miestä jotenkin "opettaa tässä asiassa"? Ja millainen ihminen ylipäätään ajattelee noin omasta lapsestaan, että on "likainen"?

Jos muuten tuntuu, että tämä avaus on ollut täällä joskus tämän vuoden alkupuolella(?), niin kyllä, se on. Silloin tosin mies epäili isyyttään (isyystesti tehtiin sen jälkeen) eikä meinannut suostua isyystestiin. Taisin myös sanoa siinä, että poika on meidän esikoinen, vaikka ei kyllä ole mutta tuolloin toisella pojalla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa (jätin siis pois yksityiskohtia).

Rehellisesti, itsekin kannatan ydinperhettä. Mielestäni se on lapsen oikeus, mutta lapsen oikeus on olla vanhempiensa rakastama ja tukema. Sitä poikanne ei selkeästikään ole. Suosittelen pariterapiaa ja miehelle yksilöterapiaa ja jos asia ei ratkea, toivon että eroatte ja saat yksinhuoltajuuden. En voi kuvitella kamalampaa, kuin olla isänsä hyljeksimä poika, veljen ollessa se kultalapsi - ihonvärin vuoksi. 

Meillä on se tilanne, että minä olen hyvin vaaleaihoinen, 1B, tumma(musta)hiuksinen (suorat)  ja tummanruskeasilmäinen. Mieheni taas tummahiuksinen (suorat), iho luokkaa 5-6F, ja silmät harmaat. Lapsemme ovat tummahiuksisia, ruskeasilmäisiä ja iho luokkaa 3D. Ulkopuoliset ovat joskus todenneet, etteivät lapsemme ole mieheni, koska ovat niin paljon vaaleampia, mutta mieheni ei ole siitä stressannut. Oma äitinsä oli 10-11D, joten tiesi, ettei ihonväri periydy minkään järkevän kaavan mukaisesti. 

Tietäähän miehesi, että varsinkin miehet tummenevat iän myötä, eli myös se kultalapsi tulee todennäköisesti tummenemaan?

Tiesikö miehesi sinun geeniperimästäsi kun teki lapsia kanssasi? Jos tiesi, niin ihan oikeasti oma moka. Kuka hyljeksii omaa lastaan tämän ihonvärin perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihminen voi muuttaa näkökantojaan asioihin, esimerkiksi minun mieheni on muuttanut vanhemmiten ja asioista enemmän luettuaan ja keskusteltuaan, suhtautumistaan tiettyihina asioihin. Kun tulee elämänkokemusta ja sen tuomaa viisautta, yleensä ymmärtää asioita paremmin joihin nuorena suhtautui mustavalkoisesti.

Se mitä nuo miehesi puheet lapseen vaikuttaa on se tärkein asia, miehesi pitää saada ymmärtämään se heti. Jos hän molempia lapsiaan rakastaa, hänen pitää alkaa kiinnittämään huomiota puheisiinsa.

Nuorethan ovat juuri kaikista avoimimpia ihmisiä. Itsekin nyt jo 35-vuotiaana olen huomannut itselläni turhan fakkiutuneita ja mustavalkoisia käsityksiä joissain asioissa. Ap:n mies menee vaan huonompaan suuntaan ikääntyessään, ellei häntä aleta todellakin kouluttaa kunnolla asian suhteen.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän laitan jo valmiiksi linkin, missä on eri ihonvärejä (joita tulen mainitsemaan tässä):

http://loreal-dam-front-resources-corp-en-cdn.brainsonic.com/ressources…

Mies on siis täälläpäin ihan tavallisen näköinen vaalea (iho suunnilleen tuo 3F, haalenvihreät silmät ja ruskeat hiukset) mies. Itselläni on tummempaa, ulkomaalaista sukua Euroopan ulkopuolelta, mutta kuitenkin olen myös vaaleaihoinen (4D), vaikkakin mustatukkainen ja minulla on meripihkanväriset silmät. Tässä voisin mainta, että ulkomainen vanhempani on ihotyyppiä 7E, hänen tummempi vanhempansa on 10D.

Poikamme taas on perinyt paljon tummia geenejä omasta suvustani. Hänellä on 7E-värinen iho, mustat kiharat hiukset mutta vihreät silmät (aluksi vaikuttivat ruskeilta, mutta nyt kun poika kasvoi vähän nuo ovat selvästi vihreät - vaikkakin tummemmat kuin isällään).

DNA-testi on tehty, en ole siis ikinä pettänyt mutta halusin itsekin tehdä sen miehen mielenrauhan vuoksi. Oli kyllä hänen lapsensa ihan testinkin mukaan.

Nyt olen kuitenkin huomannut, että mies on alkanut ajattelemaan rasistisesti omasta lapsestaan. Otsikossa lukee, "onko se oikein", no ei tietenkään ole minun mielestäni mutta kaipaisin teidänkin mielipiteitä.

Meillä on siis toinenkin pieni poika, joka on perinyt selvästi vaaleammat piirteet. Hänellä on mieheni ruskeat hiukset (ei omia mustiani), samanlaiset haaleanvihreät silmät ja iho ehkä tyyppiä 4F (eli minulta tuo "tummuus" eli 4, mieheltä sävy eli F). Kummatkin muistuttavat isäänsä kasvoilta, mutta tämä selvästi enemmän.

Nyt mies kuitenkin aina "hehkuttaa" vaalean poikamme ulkonäköä, siis jatkuvasti! Onhan hän minustakin todella suloinen, mutta niin on toinenkin lapsemme. Olen kysynyt mieheltä, miksei hän ikinä puhu toisesta lapsestamme samalla tavalla, ja syy on se, että hän on "likaisempi"?? Siis silloin kun kuulin tuon, en ollut uskoa korviani.

Kysyin, mitä mieheni tarkoitti sillä, ja sitten selvisi että hän kannattaa ilmeisesti jonkinlaista valkoista ylivaltaa (tiedän, että pian tänne tulee joku huomauttamaan, että suomalaiset ovat mongoleja. Siihen en ota kantaa, mutta mieheni ei ole suomalainen vaan tyyliin virolainen). Tilanne oli niin idioottimainen, että purskahdin nauruun mutta en saanut sanaakaan ulos suustani. Pian tuon jälkeen kävelin vain ulos huoneesta.

Nyt harkitsen vakavissani eroa. En halua olla suhteessa tuollaisen kanssa. Minun tekisi niin kauheasti mieli kysyä mieheltäni, että miksi hän sitten meni MINUN kanssani naimisiin, mutta arvaan jo että vastaus olisi että olen vaaleaihoinen. Vaikka oikeastihan tuo poikamme on enemmän eurooppalainen kuin minä itse (itse siis 1/2, poika 3/4 eurooppalainen)!

Mutta kannattaisiko siis erota? Olen aina kannattanut "ydinperheideaalia", mutta onko tämä sellainen asia jota ei voi sivuuttaa? Vai voiko miestä jotenkin "opettaa tässä asiassa"? Ja millainen ihminen ylipäätään ajattelee noin omasta lapsestaan, että on "likainen"?

Jos muuten tuntuu, että tämä avaus on ollut täällä joskus tämän vuoden alkupuolella(?), niin kyllä, se on. Silloin tosin mies epäili isyyttään (isyystesti tehtiin sen jälkeen) eikä meinannut suostua isyystestiin. Taisin myös sanoa siinä, että poika on meidän esikoinen, vaikka ei kyllä ole mutta tuolloin toisella pojalla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa (jätin siis pois yksityiskohtia).

Rehellisesti, itsekin kannatan ydinperhettä. Mielestäni se on lapsen oikeus, mutta lapsen oikeus on olla vanhempiensa rakastama ja tukema. Sitä poikanne ei selkeästikään ole. Suosittelen pariterapiaa ja miehelle yksilöterapiaa ja jos asia ei ratkea, toivon että eroatte ja saat yksinhuoltajuuden. En voi kuvitella kamalampaa, kuin olla isänsä hyljeksimä poika, veljen ollessa se kultalapsi - ihonvärin vuoksi. 

Meillä on se tilanne, että minä olen hyvin vaaleaihoinen, 1B, tumma(musta)hiuksinen (suorat)  ja tummanruskeasilmäinen. Mieheni taas tummahiuksinen (suorat), iho luokkaa 5-6F, ja silmät harmaat. Lapsemme ovat tummahiuksisia, ruskeasilmäisiä ja iho luokkaa 3D. Ulkopuoliset ovat joskus todenneet, etteivät lapsemme ole mieheni, koska ovat niin paljon vaaleampia, mutta mieheni ei ole siitä stressannut. Oma äitinsä oli 10-11D, joten tiesi, ettei ihonväri periydy minkään järkevän kaavan mukaisesti. 

Tietäähän miehesi, että varsinkin miehet tummenevat iän myötä, eli myös se kultalapsi tulee todennäköisesti tummenemaan?

Tiesikö miehesi sinun geeniperimästäsi kun teki lapsia kanssasi? Jos tiesi, niin ihan oikeasti oma moka. Kuka hyljeksii omaa lastaan tämän ihonvärin perusteella?

Terapia (molemmat mainitsemasi, eli sekä pari-, että yksilöterpaia) on hyvä vaihtoehto. Itsekin olen sitä mieltä, että jos toinen vanhempi ajattelee lapsestaan näin ihonvärin (tai minkään muunkaan asian) perusteella, vanhempi ei välitä kunnolla lapsestaan.

Kuten mainitsin, itselleni ideaali on ydinperhe, mutta tämä on saanut minut harkistemaan eroa vielä enemmän, kuin se, että mies syytti minua pettämisestä ennen isyystestiä.

Minusta tuntuu, ettei mieheni tiedä tuota ihonvärin tummumisasiaa. Itsekään en tiedä siitä kauheasti, olen vain joskus lukenut asiasta (sillä yleensähän esim. tummaihoisten vanhempien lapsi syntyy vaaleampana kuin vanhempansa). Pitääpä mainita hänelle.

Mieheni tiesi kyllä geeniperimästäni, mutta ilmeisesti vaalean ihoni (sekä ehkä myös kaavonpiirteideni, jotka ovat hieman enemmän eurooppalaiset) takia kuvitteli, että lapsesta tulee automaattisesti myös vaalea. Hän uskoo (uskoi) siis jotenkin siihen, että vaaleat saavat aina automaattisesti vaaleita lapsia vaikka toisella vanhemmista olisi tummaa perimää.

Meillä taas tilanne, että mieheni on tummapiirteinen (suku tulee Välimeren maista), mutta ihailee vaaleaa ihoa ja sinisiä silmiä. Mies ei tykkää, kun ruskettuu entisestään kesäaikana. Just sanoi, ettei tykkää olla tummempi.

Hän kehuu kaikkia meidän lapsia, eikä ole koskaan sanonut mitään vähättelevää heidän ulkonäöstä. Mua vain harmittaa, että mies on mennyt äitinsä höpötyksiin mukaan ja avoimesti iloitsee, että meidän nuorimmalla lapsella on siniset silmät kuten mulla (muilla lapsilla ruskeat silmät).

Olen kai herkkis, mutta välillä anoppi ja nyt myös mies antaa vaikutelman, kun siniset silmät olisi spesiaalimmat kuin ruskeat ja en halua, että muut lapsemme millään tavalla kokisivat olevansa vähemmän kauniita tai viehättäviä.

Esikoinen jo kiinnittää huomiota ulkonäköasioihin ja aina välillä kommentoi, kuinka hänen ihonsa on tumma ja mun iho on valkoinen, kuten muilla lapsilla hänen luokallaan koulussa. Hän on myös useasti kehunut silmiäni, ne on kuulemma kauniin väriset.

Anoppi myös kehuu silmiäni ja on suoraan sanonut, että toivoo jonkun meidän lapsista perivän mun silmieni värin.

Heidän kotimaassaan valkoihoiset ja sinisilmäiset ovat ns. hierarkiassa korkeammalla. Tummuus yhdistetään köyhyyteen ja huono-osaisuuteen, sillä suurin osa slummeista asuvista ovat tummempia ja esimerkiksi intiaanien jälkeläisiä.

Mua tämä koko aihe inhottaa. Mun silmissä ihmiskeho on kaunis ja erilaiset piirteet ja väritys on vain osoitus luonnon monimuotoisuudesta ja kiehtovuudesta.

Sinällään jännä, että juuri ihon väristä on tehty "se juttu", jonka kommentoiminen tekee ihmisestä rasistin... Jollain tapaa ajattelen, että vanhemmallakin on oikeus pitää enemmän tai vähemmän lapsensa ulkonäköpiirteestä, oli se sitten nenän muoto, hiuslaatu, ihon tai hiusten sävy, otsan korkeus tms.

En nyt ota varsinaisesti kantaa siihen, onko ap:n miehen sanamuodot oikein tai hyväksyttäviä, mutta en leimaisi rasistiksi rodullisistakaan piirteistä pitämisen/pitämättömyyden vuoksi.

Minulla on kolme lasta. Yhdellekään ei ole peritynyt minun nenäni muoto. Olen inhonnut nenääni koko ikäni, mutta nyt huomaan olevani hieman pettynyt, ettei "minun nenäni" tullut kenellekään heistä. Minulla on paksut hiukset, jotka periytyivät yhdelle lapselle, mistä olen onnellinen, mutta harmittelen samalla että korkea hiusrajakin periytyi siinä mukana.

Yhdellä lapsista on miehen äidin puolelta painavat ja roikkuvat silmäluomet, jota lapsi itsekin harmittelee. Mies on tyytyväinen, ettei hänen sukunsa naisten paksut nilkat perityneet kummallekaan tyttärellemme.

Jotenkin hassua, että jos mieheni olisikin tummaihoinen, ns. afrikkalaista alkuperää oleva mies, emme saisikaan vertailla ja harmitella ulkonäöllisiä ominaisuuksia olematta rasisteja johonkin suuntaan..?

Minulla on paljon luomia ja miehelle tulee pisamia auringosta, mutta meillä (ja muilla ihmisillä) on onneksi täysi lupa arvioida näitä piirteitä itsessämme ja niiden periytymistä lapsiimme. Mieheni saa ilman paheksuntaa toivoa, ettei hän äidin puolen miesten tapaan kaljuunnu. Tai ettei poikamme olisi perinyt tätä kaljuuntumisgeeniä.

Eikö ole luonnollista, että vanhempi jollakin tapaa haluaa nähdä omat tutut piirteensä lapsessaan? Tai toisaalta haluaa nähdä kenties juuri ne puolisonsa piirteet, joihin aikoinaan ihastui? Ei ole rasistista tokaista, että voi itkut kun tuo kuopus on ihan anopin kopio - ellei anoppi satukin olemaan "eri rotua", jolloin jotenkin sairaalla tavalla maailman luonnollisin asia onkin poliittisesti liian epäkorrekti...

Vierailija kirjoitti:

Sinällään jännä, että juuri ihon väristä on tehty "se juttu", jonka kommentoiminen tekee ihmisestä rasistin... Jollain tapaa ajattelen, että vanhemmallakin on oikeus pitää enemmän tai vähemmän lapsensa ulkonäköpiirteestä, oli se sitten nenän muoto, hiuslaatu, ihon tai hiusten sävy, otsan korkeus tms.

En nyt ota varsinaisesti kantaa siihen, onko ap:n miehen sanamuodot oikein tai hyväksyttäviä, mutta en leimaisi rasistiksi rodullisistakaan piirteistä pitämisen/pitämättömyyden vuoksi.

Minulla on kolme lasta. Yhdellekään ei ole peritynyt minun nenäni muoto. Olen inhonnut nenääni koko ikäni, mutta nyt huomaan olevani hieman pettynyt, ettei "minun nenäni" tullut kenellekään heistä. Minulla on paksut hiukset, jotka periytyivät yhdelle lapselle, mistä olen onnellinen, mutta harmittelen samalla että korkea hiusrajakin periytyi siinä mukana.

Yhdellä lapsista on miehen äidin puolelta painavat ja roikkuvat silmäluomet, jota lapsi itsekin harmittelee. Mies on tyytyväinen, ettei hänen sukunsa naisten paksut nilkat perityneet kummallekaan tyttärellemme.

Jotenkin hassua, että jos mieheni olisikin tummaihoinen, ns. afrikkalaista alkuperää oleva mies, emme saisikaan vertailla ja harmitella ulkonäöllisiä ominaisuuksia olematta rasisteja johonkin suuntaan..?

Minulla on paljon luomia ja miehelle tulee pisamia auringosta, mutta meillä (ja muilla ihmisillä) on onneksi täysi lupa arvioida näitä piirteitä itsessämme ja niiden periytymistä lapsiimme. Mieheni saa ilman paheksuntaa toivoa, ettei hän äidin puolen miesten tapaan kaljuunnu. Tai ettei poikamme olisi perinyt tätä kaljuuntumisgeeniä.

Eikö ole luonnollista, että vanhempi jollakin tapaa haluaa nähdä omat tutut piirteensä lapsessaan? Tai toisaalta haluaa nähdä kenties juuri ne puolisonsa piirteet, joihin aikoinaan ihastui? Ei ole rasistista tokaista, että voi itkut kun tuo kuopus on ihan anopin kopio - ellei anoppi satukin olemaan "eri rotua", jolloin jotenkin sairaalla tavalla maailman luonnollisin asia onkin poliittisesti liian epäkorrekti...

Minusta ei ole kivaa kuulla, kun mieheni haukkuu meidän lastemme "likaiseksi" pelkän ihonvärin takia. En minäkään hauku ihmisiä millään tapaa, muuta kuin tuosta miehestäni voisin sanoa, että tällä hetkellä hän on täysin idiootti. Voisin siis korjata, että voin sanoa jotain negatiivista ihmistä heidän luonteensa, en minkään ulkoisen piirteen takia.

Eniten minua tuossa loukkaa, että hän ajattelee ei-valkoisten olevan "alempaa kastia", kun olen itsekin vain puoliksi valkoinen! Olenko minäkin, ja minun toinen vanhempani sekä koko tuon puolen suku "likaisia"?

Ymmärrän kyllä tuon, että toivoo lapselle periytyvän tiettyjä piirteitä, olen itsekin salaa iloinen siitä, että kummatkin pojat näyttävät (ainakin tässä vaiheessa) mieheltäni, joka on minun mielestäni hyvinkin komea. Mutta ei minua olisi haitannut, jos he olisivat saaneet sittenkin minun kasvonpiirteeni, enkä varsinkaan olisi alkanut nimittelemään heitä millään tapaa, kuin mieheni nyt tekee ihonvärin kanssa.

TheAvMamma kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinällään jännä, että juuri ihon väristä on tehty "se juttu", jonka kommentoiminen tekee ihmisestä rasistin... Jollain tapaa ajattelen, että vanhemmallakin on oikeus pitää enemmän tai vähemmän lapsensa ulkonäköpiirteestä, oli se sitten nenän muoto, hiuslaatu, ihon tai hiusten sävy, otsan korkeus tms.

En nyt ota varsinaisesti kantaa siihen, onko ap:n miehen sanamuodot oikein tai hyväksyttäviä, mutta en leimaisi rasistiksi rodullisistakaan piirteistä pitämisen/pitämättömyyden vuoksi.

Minulla on kolme lasta. Yhdellekään ei ole peritynyt minun nenäni muoto. Olen inhonnut nenääni koko ikäni, mutta nyt huomaan olevani hieman pettynyt, ettei "minun nenäni" tullut kenellekään heistä. Minulla on paksut hiukset, jotka periytyivät yhdelle lapselle, mistä olen onnellinen, mutta harmittelen samalla että korkea hiusrajakin periytyi siinä mukana.

Yhdellä lapsista on miehen äidin puolelta painavat ja roikkuvat silmäluomet, jota lapsi itsekin harmittelee. Mies on tyytyväinen, ettei hänen sukunsa naisten paksut nilkat perityneet kummallekaan tyttärellemme.

Jotenkin hassua, että jos mieheni olisikin tummaihoinen, ns. afrikkalaista alkuperää oleva mies, emme saisikaan vertailla ja harmitella ulkonäöllisiä ominaisuuksia olematta rasisteja johonkin suuntaan..?

Minulla on paljon luomia ja miehelle tulee pisamia auringosta, mutta meillä (ja muilla ihmisillä) on onneksi täysi lupa arvioida näitä piirteitä itsessämme ja niiden periytymistä lapsiimme. Mieheni saa ilman paheksuntaa toivoa, ettei hän äidin puolen miesten tapaan kaljuunnu. Tai ettei poikamme olisi perinyt tätä kaljuuntumisgeeniä.

Eikö ole luonnollista, että vanhempi jollakin tapaa haluaa nähdä omat tutut piirteensä lapsessaan? Tai toisaalta haluaa nähdä kenties juuri ne puolisonsa piirteet, joihin aikoinaan ihastui? Ei ole rasistista tokaista, että voi itkut kun tuo kuopus on ihan anopin kopio - ellei anoppi satukin olemaan "eri rotua", jolloin jotenkin sairaalla tavalla maailman luonnollisin asia onkin poliittisesti liian epäkorrekti...

Minusta ei ole kivaa kuulla, kun mieheni haukkuu meidän lastemme "likaiseksi" pelkän ihonvärin takia. En minäkään hauku ihmisiä millään tapaa, muuta kuin tuosta miehestäni voisin sanoa, että tällä hetkellä hän on täysin idiootti. Voisin siis korjata, että voin sanoa jotain negatiivista ihmistä heidän luonteensa, en minkään ulkoisen piirteen takia.

Eniten minua tuossa loukkaa, että hän ajattelee ei-valkoisten olevan "alempaa kastia", kun olen itsekin vain puoliksi valkoinen! Olenko minäkin, ja minun toinen vanhempani sekä koko tuon puolen suku "likaisia"?

Ymmärrän kyllä tuon, että toivoo lapselle periytyvän tiettyjä piirteitä, olen itsekin salaa iloinen siitä, että kummatkin pojat näyttävät (ainakin tässä vaiheessa) mieheltäni, joka on minun mielestäni hyvinkin komea. Mutta ei minua olisi haitannut, jos he olisivat saaneet sittenkin minun kasvonpiirteeni, enkä varsinkaan olisi alkanut nimittelemään heitä millään tapaa, kuin mieheni nyt tekee ihonvärin kanssa.

Ymmärrän toki lainaamasi kirjoittajan pointin, mutta ylipäänsä se, että lapsiaan arvostelee, on älytöntä. Jos minulla olisi ruma nenä, en olisi tehnyt lasta jos olisin pelännyt sen niin kovasti periytyvän, että asiaa pitäisi päivitellä. Saati että arvostelee lapsen rotuominaisuuksia... En voi sanoin kuvata kuinka syvästi se minua järkyttää. 

Sitä paitsi, TheAvMamma, sinun perimääsihän se mies väheksyy ja haluaisi pyyhkiä lapsestanne pois. Passittaisin miehen todellakin terapiaan ja jos ei asia muuttuisi, niin äitinsä helmoihin avioeropaperin kanssa.

HEL-NYC kirjoitti:

TheAvMamma kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinällään jännä, että juuri ihon väristä on tehty "se juttu", jonka kommentoiminen tekee ihmisestä rasistin... Jollain tapaa ajattelen, että vanhemmallakin on oikeus pitää enemmän tai vähemmän lapsensa ulkonäköpiirteestä, oli se sitten nenän muoto, hiuslaatu, ihon tai hiusten sävy, otsan korkeus tms.

En nyt ota varsinaisesti kantaa siihen, onko ap:n miehen sanamuodot oikein tai hyväksyttäviä, mutta en leimaisi rasistiksi rodullisistakaan piirteistä pitämisen/pitämättömyyden vuoksi.

Minulla on kolme lasta. Yhdellekään ei ole peritynyt minun nenäni muoto. Olen inhonnut nenääni koko ikäni, mutta nyt huomaan olevani hieman pettynyt, ettei "minun nenäni" tullut kenellekään heistä. Minulla on paksut hiukset, jotka periytyivät yhdelle lapselle, mistä olen onnellinen, mutta harmittelen samalla että korkea hiusrajakin periytyi siinä mukana.

Yhdellä lapsista on miehen äidin puolelta painavat ja roikkuvat silmäluomet, jota lapsi itsekin harmittelee. Mies on tyytyväinen, ettei hänen sukunsa naisten paksut nilkat perityneet kummallekaan tyttärellemme.

Jotenkin hassua, että jos mieheni olisikin tummaihoinen, ns. afrikkalaista alkuperää oleva mies, emme saisikaan vertailla ja harmitella ulkonäöllisiä ominaisuuksia olematta rasisteja johonkin suuntaan..?

Minulla on paljon luomia ja miehelle tulee pisamia auringosta, mutta meillä (ja muilla ihmisillä) on onneksi täysi lupa arvioida näitä piirteitä itsessämme ja niiden periytymistä lapsiimme. Mieheni saa ilman paheksuntaa toivoa, ettei hän äidin puolen miesten tapaan kaljuunnu. Tai ettei poikamme olisi perinyt tätä kaljuuntumisgeeniä.

Eikö ole luonnollista, että vanhempi jollakin tapaa haluaa nähdä omat tutut piirteensä lapsessaan? Tai toisaalta haluaa nähdä kenties juuri ne puolisonsa piirteet, joihin aikoinaan ihastui? Ei ole rasistista tokaista, että voi itkut kun tuo kuopus on ihan anopin kopio - ellei anoppi satukin olemaan "eri rotua", jolloin jotenkin sairaalla tavalla maailman luonnollisin asia onkin poliittisesti liian epäkorrekti...

Minusta ei ole kivaa kuulla, kun mieheni haukkuu meidän lastemme "likaiseksi" pelkän ihonvärin takia. En minäkään hauku ihmisiä millään tapaa, muuta kuin tuosta miehestäni voisin sanoa, että tällä hetkellä hän on täysin idiootti. Voisin siis korjata, että voin sanoa jotain negatiivista ihmistä heidän luonteensa, en minkään ulkoisen piirteen takia.

Eniten minua tuossa loukkaa, että hän ajattelee ei-valkoisten olevan "alempaa kastia", kun olen itsekin vain puoliksi valkoinen! Olenko minäkin, ja minun toinen vanhempani sekä koko tuon puolen suku "likaisia"?

Ymmärrän kyllä tuon, että toivoo lapselle periytyvän tiettyjä piirteitä, olen itsekin salaa iloinen siitä, että kummatkin pojat näyttävät (ainakin tässä vaiheessa) mieheltäni, joka on minun mielestäni hyvinkin komea. Mutta ei minua olisi haitannut, jos he olisivat saaneet sittenkin minun kasvonpiirteeni, enkä varsinkaan olisi alkanut nimittelemään heitä millään tapaa, kuin mieheni nyt tekee ihonvärin kanssa.

Ymmärrän toki lainaamasi kirjoittajan pointin, mutta ylipäänsä se, että lapsiaan arvostelee, on älytöntä. Jos minulla olisi ruma nenä, en olisi tehnyt lasta jos olisin pelännyt sen niin kovasti periytyvän, että asiaa pitäisi päivitellä. Saati että arvostelee lapsen rotuominaisuuksia... En voi sanoin kuvata kuinka syvästi se minua järkyttää. 

Sitä paitsi, TheAvMamma, sinun perimääsihän se mies väheksyy ja haluaisi pyyhkiä lapsestanne pois. Passittaisin miehen todellakin terapiaan ja jos ei asia muuttuisi, niin äitinsä helmoihin avioeropaperin kanssa.

Juuri, näin, en ymmärrä miksi kenenkään ulkonäköä pitäisi väheksyä. Mieheni on tietoisesti valinnut puolisokseen ja lastensa äidiksi minut, ja luulin hänen ymmärtävän, että perimälläni voi tulla myös tummempia lapsia. Hän on tavannutkin tummaihoisen vanhempani ja nähnyt kuvat tuon puolen isovanhemmistani (tuolloin ei kyllä haukkunut ketään likaiseksi).

Terapia on todellakin hyvä vaihtoehto, ja jos se ei toimi, niin olen itsekin sitä mieltä että avioero on ainoa vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyn samaistumaan sinuun ap täysin. On aivan selvää ettei puheet esikoisestaan ole suvaittavia/hyväksyttäviä.

Ainakaan oma mieheni ei asiaa tajuaisi ellei joku ulkopuolinen sitä kerro.

Jos olisin sinä tilaisin heti maanantaina ajan esim.perheneuvolaan tai pariterapiaan tms.

Faktat siellä pöytään ja kerroisin eron mahdoll. ellei miehen käytös ja puheet muutu.

Sinun on äitinä suojeltava lapsiasi !

(kirjoittelen täydessä busissa, vaikea keskittyä, tekstistä

tuli sekava)

Perheneuvonta ja parisuhdeterapia kuulostavat hyviltä ideoilta, kiitos!

Mutta voisivatko ne kokonaan muuttaa mieheni maailmankatsomuksen? Tai saisiko joku, siis ihan mikä tahansa asia, tehtyä rasistista ei-rasistin?

Ap

Mielestäni rasismissa on kyse peloista ja epätietoisuudesta. Maailmankatsomus on joukko uskomuksia ja niitä voi aina tarkastella ja ne muuttuu jatkuvasti muutenkin.