Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Helppo, kivuton, luonnollinen ja itsestäänselvä päätös tehdä abortti?
16.07.2016 |
Lähestytään asiaa nyt näin päin.
Sanotaan, että abortti on aina vaikea päätös. Onko täällä kuitenkin sellaisia, jotka tekivät päätöksensä välittömästi, jolloin raskaudenkeskeytys tuntui jopa itsestäänselvältä vaihtoehdolta? Millaiset olivat olosuhteet tuolloin, ja onko sinua sittenkin koskaan kaduttanut, vaikka päätös olisikin ollut "helppo"?
Toisaalta, tuntuuko tämä kysymys jo lähtökohtaisesti täysin vieraalta?
Itse päädyin nimittäin aborttiin silmänräpäyksessä, eli heti, kun olin sisäistänyt ne kaksi viivaa sillä puikolla. Olin juuri aloittanut lukion ja hyvin kunnianhimoinen tulevaisuuteni suhteen. Saatan kuulostaa kylmältä, mutta koin, että tämä "lapsi" olisi pysäyttänyt ja kääntänyt jo niin tarkasti suunnitellun tulevaisuuteni. Ja ei, lapsella ei ollut isää.
Enkä kadu, vieläkään. Vasta nyt aikuisena, sillä uralla ja niillä urilla joihin olin lapsesta asti tähdännyt, olen alkanut toisinaan pohtimaan, että olenko sittenkin hirviö. Olisinko hirviö sille, joka tietäisi ne todelliset syyni menneeseen helppoon päätökseen.
Muita vastaavia tarinoita..?
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman köyhissä kehitysmaissa kuolee jatkuvasti jo eläviä, olemassaolevia lapsia tauteihin, nälkään ja sotien uhreina. Minua kiinnostaisi kuulla mitä nämä abortinvastaiset riehujat konkreettisesti tekevät näiden lasten pelastamiseksi.
No säkö pelastat maailman kuksimalla holtittimasti ja tekemällä abortteja?Kai tossa joku logiikka on...en vaan keksi mikä..
Ei täällä kukaan ole abortteja vastustanut,täällä puhutaan vastuunkannosta ja ehkäisyn tärkeydestä...
Abortti ei ole ehkäisykeino.
...vaikka se teiltä "kevyesti ja ilman tunnontuskia" käykin...
Jos ehkäisy pettää, niin sinustako abortti ei ole enää keino estää lapsen saamista? Miksi sitten näet vaivaa väittääksesi, että peräänkuulutat vastuunkantoa ja ehkäisyn tärkeyttä? Jos ne ovat hoidossa, saako abortin tehdä ja "käyttää sitä ehkäisykeinona"? (=idiootti ilmaisu ettei aborttia saa käyttää ehkäisykeinona jos ehkäisy on pettänyt. Silloinhan se nimenomaan saa olla sitä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Olin vasta 16-vuotias eli aivan pentu ja päätös tosiaan syntyi ihan heti. Paras ystävä oli ainoa, jolle uskalsin raskaudesta kertoa. Oli alusta asti tosi hyvänä tukena, ja siitä olen edelleen kiitollinen.
Nyt melkein kymmenen vuotta myöhemmin olen edelleen sitä mieltä, että siinä tilanteessa täysin oikea päätös. En kadu yhtään.
Todennäköisesti en olisi pienen lapsen yksinhuoltajana (varmasti silloinen poikaystävä olisi lähteny lätkimään) jaksanut opiskella ja hankkia nykyistä unelma-ammattiani.
Uskon myös, että välit vanhempiini eivät olisi niin hyvät, kuin nyt.No, sittenhän sinulla on elämä mallillaan. Tappaminen on sujunut hyvin ja elät unelmaa. Miksi sitten vaivaudut kirjoittelemaan tänne palstalle? 154
Käsittääkseni tämä on julkinen keskustelupalsta? Miksi hän siis ei kirjoittaisi?
Jos hän vaikka rukoilisi esimerkiksi noin suuren teon edessä
Mitä veikkaat. Jos Jeesus tulisi nyt maan päälle, opettaisiko hän soittamaan suuta anonyymina netissä? Sinä purat pahaa oloasi tai jotain muuta, turha väittää, että ajat samalla Jumalan asiaa. Lähimmäisenrakkautta ei sinun kommenteistasi hehku.
Hän kehottaa sinuakin puolustamaan lapsia ja kertomaan mahdollisuuksista. Et tunnista lähimmäisenrakkautta koska et ole kokenut sitä vielä. Jos tunnistaisit sitä niin et kykenisi ikinä aborttiin. Puhun suoraan , niin Jeesus köski tehdä ei hymistellä, nämä ovat vakavia asioita ei leikkejä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Olin vasta 16-vuotias eli aivan pentu ja päätös tosiaan syntyi ihan heti. Paras ystävä oli ainoa, jolle uskalsin raskaudesta kertoa. Oli alusta asti tosi hyvänä tukena, ja siitä olen edelleen kiitollinen.
Nyt melkein kymmenen vuotta myöhemmin olen edelleen sitä mieltä, että siinä tilanteessa täysin oikea päätös. En kadu yhtään.
Todennäköisesti en olisi pienen lapsen yksinhuoltajana (varmasti silloinen poikaystävä olisi lähteny lätkimään) jaksanut opiskella ja hankkia nykyistä unelma-ammattiani.
Uskon myös, että välit vanhempiini eivät olisi niin hyvät, kuin nyt.No, sittenhän sinulla on elämä mallillaan. Tappaminen on sujunut hyvin ja elät unelmaa. Miksi sitten vaivaudut kirjoittelemaan tänne palstalle? 154
Käsittääkseni tämä on julkinen keskustelupalsta? Miksi hän siis ei kirjoittaisi?
Jos hän vaikka rukoilisi esimerkiksi noin suuren teon edessä
Ketä? Ja minkä vuoksi? Satuolentojako? Miksi?
Sinulla oli oikeus syntyä hänellä ei , muttei se tee vauvastasi satuolentoa tai Luojasta. Kohtaa kipusi ja hae Häneltä anteeksiantoa kaiken Luojalta, muuta en voi sanoa. Jätän sinut käsiinsä helliin.
Minä en vastannut oikeudestani syntyä, eikä vastannut abortoimani alkiokaan. Näin se vaan menee, eikä siihen mitään rukoiluja ole koskaan tarvittu. Mulla oli jo kaksi lasta, sopiva määrä minun kantaa vastuuta :)
Ei kun sinulla on 3 lasta yhdestä et kantanut vastuuta, tarjosit hänelle huonoimman mahdollisen ratkaisusi kuoleman. Mutta saat armon jos osaat pyytää nöyrästi niin me kaikki saamme, jos olemme aitoja pyynnössä. Älä pelkää elämää, kohtaa se .
Miksi minun olisi pitänyt "kantaa hänestä jotain vastuuta"? Vastuunkantaminen ei tarkoita valita synnyttää hedelmöittynyttä alkiota. Se on sitä, että kaikilla, joiden elämään vaikutan on hyvä elämä jos se minusta riippuu. Sen alkion elämä oli kovin lyhyt ja laadusta ei voi sanoa mitään. Parempilaatuinen elämä hänellä takuulla oli, kuin esim. itselläni on ollut. Vähemmän suruja, kärsimystä ja kipujakaan. (Ei varmaan tuntenut mitään elintoimintojen vain loppuessa rv 7).
Sinulla on nyt kaikki tuo MUTTEI YHTÄ LASTASI. Sinä valisit kuoleman. Kohtaa se totuus jokupäivä se tekee sinut vapaaksi .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytärtäni varmasti neuvon ja kuuntelen ehkäisyasiassa.Jos näin käy kehotan häntäkin kantamaan vastuunsa seksin harrastamisesta.
Kuten poikianikin...
Miksi opetat että vastuunkantoa on alkaa elää hankalammin? Miksi sinun lapsellesi ei saa vastuunkantoa olla abortti, joka ratkaisisi tilanteen oikeasti?
Alkaa elää hankalammin??Siis ei jaa paljasta tavaraa kun ei vaan viitsi pitää huolta ehkäisystä niin aina voi abortoida??
Aina voi elää kuin ellunkanat ja käyttää pahinta mahdollista vaihtoehtoa kun ei huvitakaan?
Oot kyllä todella sairas.
Miksi ihmeessä vaikean ja kamalan tilanteen (ei-toivottu raskaus) helpottuminen pitäisi ottaa raskaasti ja tunnontuskilla?
Kamala ja vaikea tilanne helpottuu. Miettikää nyt. Olettko iloinen vai surullinen? Miksi aina pitäisi saada kaikki tyyliin se äitiys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman köyhissä kehitysmaissa kuolee jatkuvasti jo eläviä, olemassaolevia lapsia tauteihin, nälkään ja sotien uhreina. Minua kiinnostaisi kuulla mitä nämä abortinvastaiset riehujat konkreettisesti tekevät näiden lasten pelastamiseksi.
No säkö pelastat maailman kuksimalla holtittimasti ja tekemällä abortteja?Kai tossa joku logiikka on...en vaan keksi mikä..
Ei täällä kukaan ole abortteja vastustanut,täällä puhutaan vastuunkannosta ja ehkäisyn tärkeydestä...
Abortti ei ole ehkäisykeino.
...vaikka se teiltä "kevyesti ja ilman tunnontuskia" käykin...
Jos ehkäisy pettää, niin sinustako abortti ei ole enää keino estää lapsen saamista? Miksi sitten näet vaivaa väittääksesi, että peräänkuulutat vastuunkantoa ja ehkäisyn tärkeyttä? Jos ne ovat hoidossa, saako abortin tehdä ja "käyttää sitä ehkäisykeinona"? (=idiootti ilmaisu ettei aborttia saa käyttää ehkäisykeinona jos ehkäisy on pettänyt. Silloinhan se nimenomaan saa olla sitä.)
What?Nyt en saanut mitään selvää.
Joo ei,ehkäisyn pitää olla siinä kunnossa ettei siihen tarvi mennä.
Just joku mies täällä kirjoitti kuinka moni nainen kehottaa yhdenillan hoitoja
veteleen paljaalla vaan...
No sinä olet yksi niistä
Luntuista
ja sitten menet vain kevyesti aborttiin.Lunttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Olin vasta 16-vuotias eli aivan pentu ja päätös tosiaan syntyi ihan heti. Paras ystävä oli ainoa, jolle uskalsin raskaudesta kertoa. Oli alusta asti tosi hyvänä tukena, ja siitä olen edelleen kiitollinen.
Nyt melkein kymmenen vuotta myöhemmin olen edelleen sitä mieltä, että siinä tilanteessa täysin oikea päätös. En kadu yhtään.
Todennäköisesti en olisi pienen lapsen yksinhuoltajana (varmasti silloinen poikaystävä olisi lähteny lätkimään) jaksanut opiskella ja hankkia nykyistä unelma-ammattiani.
Uskon myös, että välit vanhempiini eivät olisi niin hyvät, kuin nyt.No, sittenhän sinulla on elämä mallillaan. Tappaminen on sujunut hyvin ja elät unelmaa. Miksi sitten vaivaudut kirjoittelemaan tänne palstalle? 154
Käsittääkseni tämä on julkinen keskustelupalsta? Miksi hän siis ei kirjoittaisi?
Jos hän vaikka rukoilisi esimerkiksi noin suuren teon edessä
Ketä? Ja minkä vuoksi? Satuolentojako? Miksi?
Sinulla oli oikeus syntyä hänellä ei , muttei se tee vauvastasi satuolentoa tai Luojasta. Kohtaa kipusi ja hae Häneltä anteeksiantoa kaiken Luojalta, muuta en voi sanoa. Jätän sinut käsiinsä helliin.
Minä en vastannut oikeudestani syntyä, eikä vastannut abortoimani alkiokaan. Näin se vaan menee, eikä siihen mitään rukoiluja ole koskaan tarvittu. Mulla oli jo kaksi lasta, sopiva määrä minun kantaa vastuuta :)
Ei kun sinulla on 3 lasta yhdestä et kantanut vastuuta, tarjosit hänelle huonoimman mahdollisen ratkaisusi kuoleman. Mutta saat armon jos osaat pyytää nöyrästi niin me kaikki saamme, jos olemme aitoja pyynnössä. Älä pelkää elämää, kohtaa se .
Miksi minun olisi pitänyt "kantaa hänestä jotain vastuuta"? Vastuunkantaminen ei tarkoita valita synnyttää hedelmöittynyttä alkiota. Se on sitä, että kaikilla, joiden elämään vaikutan on hyvä elämä jos se minusta riippuu. Sen alkion elämä oli kovin lyhyt ja laadusta ei voi sanoa mitään. Parempilaatuinen elämä hänellä takuulla oli, kuin esim. itselläni on ollut. Vähemmän suruja, kärsimystä ja kipujakaan. (Ei varmaan tuntenut mitään elintoimintojen vain loppuessa rv 7).
Sinulla on nyt kaikki tuo MUTTEI YHTÄ LASTASI. Sinä valisit kuoleman. Kohtaa se totuus jokupäivä se tekee sinut vapaaksi .
Joo, ei ole, onneksi. Olisin rasittunut siinä aivan liikaa. Muu puheesi on pelkkää höpöhöpöä, joka ei sano minulle yhtään mitään. Se voisi aivan yhtä hyvin olla pelkkää valehtelua, tajuatko? Mitään erillistä tuomiota, joka minun pitäisi kärsiä asiasta ei ole, tajuatko? Koska jos onkin joku isompi taho kuin me, niin se on rakkaus, eikä rakkaudessa ole sijaa tuollaiselle kärsimyksen levittämiselle, mitä sinä tahdot harrastaa. Jumala tai vastaava taho armahti minut jo sallimalla minun päästä ei-toivotusta lapsesta eroon ja vieläpä vailla fyysisiä kipuja. Hän tai se taho näki minun kärsivän muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ainakaan ymmärrä näitä jakorasioita jotka vielä kuksii ilman ehkäisyä.
Ja jos on ihan varma ettei halua lapsia niin ehkäisy todella tarkaksi.
Ei se ole vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä vaikean ja kamalan tilanteen (ei-toivottu raskaus) helpottuminen pitäisi ottaa raskaasti ja tunnontuskilla?
Kamala ja vaikea tilanne helpottuu. Miettikää nyt. Olettko iloinen vai surullinen? Miksi aina pitäisi saada kaikki tyyliin se äitiys?[/quoteEi tilanne helpotu vaan vaikeutuu yhdellä kuolemalla / menetetyllä elämällä/ köyhtyy/ kurjistuu/ mätänee...
Katsot vain omasta näkökulmastasi? Lähimmäisenrakkaus katsoo puolustuskyvyttömän näkökulmasta ensin aina vasta sitten omastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortiti ja muut ilmoitetaan aina RASKAUSVIIKKOINA. Muutaman viikon kestänyt raskaus ei siis sisällä edes alkiota.
Kolme viikkoa on jo muutama. Kolmannen viikon lopulla alkio on jo kohdussa. Lain mukaan puhutaan sikiöstä heti alussa.
Minulle muutama on kaksi. Silloin ei ole vielä alkiotakaan.
Kaksi on pari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Olin vasta 16-vuotias eli aivan pentu ja päätös tosiaan syntyi ihan heti. Paras ystävä oli ainoa, jolle uskalsin raskaudesta kertoa. Oli alusta asti tosi hyvänä tukena, ja siitä olen edelleen kiitollinen.
Nyt melkein kymmenen vuotta myöhemmin olen edelleen sitä mieltä, että siinä tilanteessa täysin oikea päätös. En kadu yhtään.
Todennäköisesti en olisi pienen lapsen yksinhuoltajana (varmasti silloinen poikaystävä olisi lähteny lätkimään) jaksanut opiskella ja hankkia nykyistä unelma-ammattiani.
Uskon myös, että välit vanhempiini eivät olisi niin hyvät, kuin nyt.No, sittenhän sinulla on elämä mallillaan. Tappaminen on sujunut hyvin ja elät unelmaa. Miksi sitten vaivaudut kirjoittelemaan tänne palstalle? 154
Käsittääkseni tämä on julkinen keskustelupalsta? Miksi hän siis ei kirjoittaisi?
Jos hän vaikka rukoilisi esimerkiksi noin suuren teon edessä
Ketä? Ja minkä vuoksi? Satuolentojako? Miksi?
Sinulla oli oikeus syntyä hänellä ei , muttei se tee vauvastasi satuolentoa tai Luojasta. Kohtaa kipusi ja hae Häneltä anteeksiantoa kaiken Luojalta, muuta en voi sanoa. Jätän sinut käsiinsä helliin.
Minä en vastannut oikeudestani syntyä, eikä vastannut abortoimani alkiokaan. Näin se vaan menee, eikä siihen mitään rukoiluja ole koskaan tarvittu. Mulla oli jo kaksi lasta, sopiva määrä minun kantaa vastuuta :)
Ei kun sinulla on 3 lasta yhdestä et kantanut vastuuta, tarjosit hänelle huonoimman mahdollisen ratkaisusi kuoleman. Mutta saat armon jos osaat pyytää nöyrästi niin me kaikki saamme, jos olemme aitoja pyynnössä. Älä pelkää elämää, kohtaa se .
Miksi minun olisi pitänyt "kantaa hänestä jotain vastuuta"? Vastuunkantaminen ei tarkoita valita synnyttää hedelmöittynyttä alkiota. Se on sitä, että kaikilla, joiden elämään vaikutan on hyvä elämä jos se minusta riippuu. Sen alkion elämä oli kovin lyhyt ja laadusta ei voi sanoa mitään. Parempilaatuinen elämä hänellä takuulla oli, kuin esim. itselläni on ollut. Vähemmän suruja, kärsimystä ja kipujakaan. (Ei varmaan tuntenut mitään elintoimintojen vain loppuessa rv 7).
Sinulla on nyt kaikki tuo MUTTEI YHTÄ LASTASI. Sinä valisit kuoleman. Kohtaa se totuus jokupäivä se tekee sinut vapaaksi .
Joo, ei ole, onneksi. Olisin rasittunut siinä aivan liikaa. Muu puheesi on pelkkää höpöhöpöä, joka ei sano minulle yhtään mitään. Se voisi aivan yhtä hyvin olla pelkkää valehtelua, tajuatko? Mitään erillistä tuomiota, joka minun pitäisi kärsiä asiasta ei ole, tajuatko? Koska jos onkin joku isompi taho kuin me, niin se on rakkaus, eikä rakkaudessa ole sijaa tuollaiselle kärsimyksen levittämiselle, mitä sinä tahdot harrastaa. Jumala tai vastaava taho armahti minut jo sallimalla minun päästä ei-toivotusta lapsesta eroon ja vieläpä vailla fyysisiä kipuja. Hän tai se taho näki minun kärsivän muuten.
Sinä tapoit lapsesi mutta syytät minua rakkaudettomaksi? Älähän nyt . Rakkaus katsoo ensin puolustuskyvyttömän kautta asioita ei vain sinun näkökulmastasi, nyt on kyse siitä ANNOITKO toiselle edes mahdollisuutta elää. Mutta et näköjään tätä tunnista Jumala tekee työtä sinussa vielä ja jätämn sinut hänen käsiin. Älä pelkää noin paljon , Kain tappoi Abelin siitä se alkoi... Saat sinäkin olla armossa vielä puhdas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein abortin 19 vuotiaana. Päätöksen tein ajattelemattakaan sitä mahdollisuutta että pitäisin vauvan. Sillon ei tuntunut missään ja koko asia unohtuikin. Nyt lähes 30vuotiaana esikoisen saatuani minua surettaa se pieni ihminen, joka ei koskaan saanut mahdollisuutta. Ymmärrän siis teitä aborttiin päätyneitä, mutta minussa nämä tunteet ovat vasta jälkeenpäin heränneet ja suren mennyttä. Toivottavasti kukaan muu ei koe vastaavaa, tehtyä kun ei saa tekemättömäksi :'(
Kun tulin raskaaksi, minulla oli jo ennestään kolme lasta, 3,5v, 2v ja 4 kk ikäiset. Perheessämme oli juuri tapahtunut paljon stressiä aiheuttavia tapahtumia (nuorimmalla todettiin yllättäen leikkausta vaativa sydänvika, muutto edessä, yllättäviä taloudellisia menoja, avioliittokin koetuksella). Koin, että henkinen jaksaminen on ihan äärirajoilla kolmen pienen lapsen kanssa.
Pahalta se toki tuntui, mutta mielestäni minulla ei ollut tuossa tilanteessa vaihtoehtoja. Uskon edelleen, että raskauden keskeyttäminen oli sekä minun että syntymättömän lapsen etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli sitten pari tai muutama.Jos nainen ja mies on vastuuttomia sängyssä ei sillä väliä koska tuollaiseen joutuu turvautumaan.
Täällä on käynyt aivan selväksi että te ette puolusta aborttia viimeisenä ja kamalana vaihtoehtona jossain kamalassa tilanteessa vaan teidän mielestä se on hyvä takaovi jos on ollut vain villimpi viikonloppu ja
kuukautiset nyt vaan ei satu alkamaan...
että hupsistakeikkaa,taas täytyy lähtee aborttiin...
Vierailija kirjoitti:
Minä tein abortin 19 vuotiaana. Päätöksen tein ajattelemattakaan sitä mahdollisuutta että pitäisin vauvan. Sillon ei tuntunut missään ja koko asia unohtuikin. Nyt lähes 30vuotiaana esikoisen saatuani minua surettaa se pieni ihminen, joka ei koskaan saanut mahdollisuutta. Ymmärrän siis teitä aborttiin päätyneitä, mutta minussa nämä tunteet ovat vasta jälkeenpäin heränneet ja suren mennyttä. Toivottavasti kukaan muu ei koe vastaavaa, tehtyä kun ei saa tekemättömäksi :'(
Kuule, jo se että mietit asiaa kertoo sinusta ihania asioita, olet kehittynyt valtavasti ihmisenä ja HYVÄÄN SUUNTAAN. Älä pelkää yhtään noita tunteita sillä ne kertovat sinusta että olet saava täyden armon Jumalan edessä kuten me muutkin jos pyydämme tekiamme anteeksi. Ei ole niin suurta syntiä jota ei pestäisi! Jumala ymmärtää kaiken sinussa , pyydä sovitusta rohkeasti. Et menetä mitään ja saat joskus tavata pikkuisesi vielä. Hän oli sielu joka kutsuttiin tänne. Kohtaatte vielä älä huoli:)! Siunausta!!!
Itse käytin nuorena juuri näiden villien "no missä kortsut,no päästä sisään" viikonloppujen jäljiltä näitä jälkiehkäisy tyhjennyspillereitä.Nyt aikuisena hävettää kuinka sitä saattoi olla niin typerä!Kuinka sitä saattoi olla niin viettiensä vietävänä.
Onneksi olen saanut terveitä lapsia mutta kyllä häpeän.
Vierailija kirjoitti:
Kun tulin raskaaksi, minulla oli jo ennestään kolme lasta, 3,5v, 2v ja 4 kk ikäiset. Perheessämme oli juuri tapahtunut paljon stressiä aiheuttavia tapahtumia (nuorimmalla todettiin yllättäen leikkausta vaativa sydänvika, muutto edessä, yllättäviä taloudellisia menoja, avioliittokin koetuksella). Koin, että henkinen jaksaminen on ihan äärirajoilla kolmen pienen lapsen kanssa.
Pahalta se toki tuntui, mutta mielestäni minulla ei ollut tuossa tilanteessa vaihtoehtoja. Uskon edelleen, että raskauden keskeyttäminen oli sekä minun että syntymättömän lapsen etu.
Kuolema ei valitettavasti ollut lapsen etu. Tätä ei voi sanoa muuta kuin suoraan, olen pahoillani. mutta ainkin ajattelet asiaa se on hyvä ja vastuuseen kohti. Meillä on iso vastuu koko elämistä. Toisten lastenkin kannalta on parempi että opettaisit tämän heillekin, sitten aikanaan?
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan ymmärrä näitä jakorasioita jotka vielä kuksii ilman ehkäisyä.
Ja jos on ihan varma ettei halua lapsia niin ehkäisy todella tarkaksi.
Ei se ole vaikeaa.
Jep. Se että tulee vahingossa raskaaksi edellyttää että on jakorasia ja antaa paljaalla suurinpiirtein kaikille. Tiedoksesi, että raskaaksi voi tulla myös oman rakkaan aviomiehen kanssa aviovuoteessa tuplaehkäisystä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Itse käytin nuorena juuri näiden villien "no missä kortsut,no päästä sisään" viikonloppujen jäljiltä näitä jälkiehkäisy tyhjennyspillereitä.Nyt aikuisena hävettää kuinka sitä saattoi olla niin typerä!Kuinka sitä saattoi olla niin viettiensä vietävänä.
Onneksi olen saanut terveitä lapsia mutta kyllä häpeän.
Sitten on asiat kunnossa:)! Anna itsellesi samaa armoa kuin minkä saamme itse Luojalta! Se joka saa anteeksi paljon rakastaakin paljon!!! Saat vielä joskus iloita senkin vauvan kanssa ehkä
Alue: Aihe vapaa
No säkö pelastat maailman kuksimalla holtittimasti ja tekemällä abortteja?Kai tossa joku logiikka on...en vaan keksi mikä..
Ei täällä kukaan ole abortteja vastustanut,täällä puhutaan vastuunkannosta ja ehkäisyn tärkeydestä...
Abortti ei ole ehkäisykeino.
...vaikka se teiltä "kevyesti ja ilman tunnontuskia" käykin...