Isän läheiset välit poikaan ja siitä johtuva ulkopuolisuus ja räjähdys
Miehelläni ja teini-ikäisellä pojalla on tosi kivat, toimivat ja tiiviit välit. Hienoa. Sitten se kolikon toinen puoli; tunnen itseni tässä yhtälössä ulkopuoliseksi. He treenaavat yhdessä ja jakavat kiinnostuksen urheiluun myös ruudun ääressä.
Tänään räjähdin miehelleni, kun pyysin häntä kanssani lenkille, hölkkäilemään. Yhteistä lomatekemistä. Mies sitten pyysi poikamme mukaan ja molemmat kovakuntoiset sitten kirmailivat menemään, spurttailivat, välillä odottivat että pääsen mukaan. Joo, kiva perhelenkki. Mies ja poika lenkkeilivät ja jutustivat keskenään ( eli juuri mitä olisin halunnut tehdä mieheni kanssa), minä hölkkäilin jonkun matkan päässä heidän perässään. Eli miehen ja mun yhteinen parisuhdeaika muuttuikin sitten isän ja pojan laatuajaksi ja mun yksinäiseksi lenkiksi. Joskus vaan tuntuu, että poika ärsyttää mua koska on miehelleni mua, siis vaimoa, tärkeämpi.
Kommentit (62)
Me kyllä pidetään miehen kanssa kynsin ja hampain kiinni jokaisesta hetkestä, joka me saadaan viettää kahdestaan. Ku lapset on pääasiallisesti tässä arjessa mukana. Jos me saadaan tilaisuus tehdä jotain kaksin, ni ei siihen kyllä hilata mukaan yhtään lasta. Meidän keskinäisessä onnessa on lastenkin onni.
Tuolloin oltiin ihan niinkin romanttisessa paikassa kuin keilahalli. Tosi hauskaa oli ja tsempattiin toisiamme, oltiin tiimi, ehdittiin jutella ja pääasia oli että touhuttiin kahdestaan muutakin kuin arjen pakkorutiineja.
Ap