Lue keskustelun säännöt.
Isän läheiset välit poikaan ja siitä johtuva ulkopuolisuus ja räjähdys
14.07.2016 |
Miehelläni ja teini-ikäisellä pojalla on tosi kivat, toimivat ja tiiviit välit. Hienoa. Sitten se kolikon toinen puoli; tunnen itseni tässä yhtälössä ulkopuoliseksi. He treenaavat yhdessä ja jakavat kiinnostuksen urheiluun myös ruudun ääressä.
Tänään räjähdin miehelleni, kun pyysin häntä kanssani lenkille, hölkkäilemään. Yhteistä lomatekemistä. Mies sitten pyysi poikamme mukaan ja molemmat kovakuntoiset sitten kirmailivat menemään, spurttailivat, välillä odottivat että pääsen mukaan. Joo, kiva perhelenkki. Mies ja poika lenkkeilivät ja jutustivat keskenään ( eli juuri mitä olisin halunnut tehdä mieheni kanssa), minä hölkkäilin jonkun matkan päässä heidän perässään. Eli miehen ja mun yhteinen parisuhdeaika muuttuikin sitten isän ja pojan laatuajaksi ja mun yksinäiseksi lenkiksi. Joskus vaan tuntuu, että poika ärsyttää mua koska on miehelleni mua, siis vaimoa, tärkeämpi.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Ainahan ne akat jotain valittamista löytää.
Isälle lapsi on tärkein ihminen maailmassa, niinkuin kuuluukin. Olisipa tuollaisia isiä enemmänkin, niin poikienkin olisi helpompi varttua.
Akka voisi alkaa pakata, jottei tee lapselleen enempää hallaa!
Tämäpä akka pakkasi. Tuskin se vain on lapselle parempi. Nyt hän kulkee kahden kodin väliä. Ja minä mietin, kumpi halla on kovempi, toimimaton perhe vai ero.
Näkee, että tabu on tämä aihe. Ei siinä tarvitse olla millään lailla mustasukkaisuuteen taipuvainen, en ollut minäkään. Mutta mies nosti pojan kilveksi meidän väliin. Nukkuvat yhdessä edelleen, poika menee kohta kouluun. Myöntäkää nyt vain, että tällainenkin asia voi mennä liiallisuuksiin, jopa niin pahasti, että poika kasvaa siinä kieroon. Enkä vihjaa mihinkään seksuaaliseen, ei meillä mitään häiriintyneitä oltu. Olipahan vain toimimaton parisuhde, ja mies joka pakeni isyyteen. Voi se niinkin päin mennä.
Häpesin tuntemuksiani vuosia ja yritin puhua niistä ja kertoa, että alan menettää itseluottamukseni ja muutun varjoksi itsestäni. Mutta eihän se mitään muuta, jos perustarve on niin syvällä, ettei mies sitä itsekään tavoita. Hän ilmeisesti yritti taata pojalleen lapsuuden, josta itse koki jääneensä paitsi. Ja olla toisenlainen isä kuin omansa oli.
Te, jotka saatte oman huomionne sängyssä iltaisin, älkää sekaantuko tähän. Ette puhu samasta asiasta. Meillä seksi loppui raskaaksituloon. Sen jälkeen koin vain olevani lapsenvalmistusastia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan ne akat jotain valittamista löytää.
Isälle lapsi on tärkein ihminen maailmassa, niinkuin kuuluukin. Olisipa tuollaisia isiä enemmänkin, niin poikienkin olisi helpompi varttua.
Akka voisi alkaa pakata, jottei tee lapselleen enempää hallaa!
Tämäpä akka pakkasi. Tuskin se vain on lapselle parempi. Nyt hän kulkee kahden kodin väliä. Ja minä mietin, kumpi halla on kovempi, toimimaton perhe vai ero.
Näkee, että tabu on tämä aihe. Ei siinä tarvitse olla millään lailla mustasukkaisuuteen taipuvainen, en ollut minäkään. Mutta mies nosti pojan kilveksi meidän väliin. Nukkuvat yhdessä edelleen, poika menee kohta kouluun. Myöntäkää nyt vain, että tällainenkin asia voi mennä liiallisuuksiin, jopa niin pahasti, että poika kasvaa siinä kieroon. Enkä vihjaa mihinkään seksuaaliseen, ei meillä mitään häiriintyneitä oltu. Olipahan vain toimimaton parisuhde, ja mies joka pakeni isyyteen. Voi se niinkin päin mennä.
Häpesin tuntemuksiani vuosia ja yritin puhua niistä ja kertoa, että alan menettää itseluottamukseni ja muutun varjoksi itsestäni. Mutta eihän se mitään muuta, jos perustarve on niin syvällä, ettei mies sitä itsekään tavoita. Hän ilmeisesti yritti taata pojalleen lapsuuden, josta itse koki jääneensä paitsi. Ja olla toisenlainen isä kuin omansa oli.
Te, jotka saatte oman huomionne sängyssä iltaisin, älkää sekaantuko tähän. Ette puhu samasta asiasta. Meillä seksi loppui raskaaksituloon. Sen jälkeen koin vain olevani lapsenvalmistusastia.
Hyvä kun pakkasit, se oli jaloa!
Nyt on kolmen sekopään sijasta vain yksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan ne akat jotain valittamista löytää.
Isälle lapsi on tärkein ihminen maailmassa, niinkuin kuuluukin. Olisipa tuollaisia isiä enemmänkin, niin poikienkin olisi helpompi varttua.
Akka voisi alkaa pakata, jottei tee lapselleen enempää hallaa!
Tämäpä akka pakkasi. Tuskin se vain on lapselle parempi. Nyt hän kulkee kahden kodin väliä. Ja minä mietin, kumpi halla on kovempi, toimimaton perhe vai ero.
Näkee, että tabu on tämä aihe. Ei siinä tarvitse olla millään lailla mustasukkaisuuteen taipuvainen, en ollut minäkään. Mutta mies nosti pojan kilveksi meidän väliin. Nukkuvat yhdessä edelleen, poika menee kohta kouluun. Myöntäkää nyt vain, että tällainenkin asia voi mennä liiallisuuksiin, jopa niin pahasti, että poika kasvaa siinä kieroon. Enkä vihjaa mihinkään seksuaaliseen, ei meillä mitään häiriintyneitä oltu. Olipahan vain toimimaton parisuhde, ja mies joka pakeni isyyteen. Voi se niinkin päin mennä.
Häpesin tuntemuksiani vuosia ja yritin puhua niistä ja kertoa, että alan menettää itseluottamukseni ja muutun varjoksi itsestäni. Mutta eihän se mitään muuta, jos perustarve on niin syvällä, ettei mies sitä itsekään tavoita. Hän ilmeisesti yritti taata pojalleen lapsuuden, josta itse koki jääneensä paitsi. Ja olla toisenlainen isä kuin omansa oli.
Te, jotka saatte oman huomionne sängyssä iltaisin, älkää sekaantuko tähän. Ette puhu samasta asiasta. Meillä seksi loppui raskaaksituloon. Sen jälkeen koin vain olevani lapsenvalmistusastia.
No hohhoijaa taas näitä kirjoituksia... Sairaus on sairaus, mutta ap:n tilanteessa ei ole taustalla sairautta, vaan isän ja pojan normaali hyvä suhde ja ap:n huono itsetunto, joka ei kestä edes tällaista.
Vihaakohan minunkin äitini minua, koska olen läheinen isäni kanssa?
Ap: Minkälainen tilanne olisi mielestäsi sellainen kuin haluaisit? Kuinka paljon olisi sinulle tarpeeksi aikaa olla yhdessä miehesi kanssa? Miten muuttaisit tilannetta? Näkeekö poikasi kuinka pidät häntä uhkana miehesi ja sinun parisuhteelle? Minkälainen sinä olet kahdestaan pojan kanssa, onko teillä mitään keskustelunaiheita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleeko muille lukijoille mieleen "kivikissat" tai äitisuhde tätä ketjua lukiessa?
pitkä on matka tasa-arvoon jos ei rouville tule edes mieleen että mieskin voi yliomistautua lapselle. vai teettekö samaa itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä suomalainen nainen voi olla päästään sairas, osa 6872871873177.
Kaikki ei mene niin kuin palstamamma pienessä päässään kuvittelee, niin palstamamman metatyö onkin mennyt hukkaan ja palstamamman pää sanoo poks. Ei jumalauta, toivottavasti tähän hommaan tulee joku tolkku jossain vaiheessa.
Melkoisen viileää iltaa vietettiin meillä eilen. Saa nähdä ollaanko edes puheväleissä kun mies tuolta herää. Pojan kanssa eilen juttelin ja toki hän oli huomannut kireän tunnelman, en kuitenkaan sen enempää aiheesta kertonut tai selittänyt.
Poika kuitenkin osan keskusteluista kuuli varmasti huoneestaan. Eiköhän tämä eroon ole päättymässä meidän perheen tarina 😢
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme poikaa, en kyllä tunnista ap:n kuvailemia tuntemuksia. Mitä enemmän isä pystyy olemaan heidän kanssaan, sitä onnellisempi olo on.
Luulin ap:n kirjoitusta äitipuolen kirjoittamaksi, mutta olikin pojan äiti... täällä oppii kaikkea uutta.
Sano miehelle ilman vi***ilua, että sinulla on ikävä parisuhdetta ja ajan viettämistä hänen kanssaan kaksin.
Kysy mieheltä että miten ja missä ja milloin vietätte parisuhdeaikaa, te kaksi yhdessä ilman muita osallistujia.
Varatkaa kalenteriin,
Miehet eivät läheskään ymmärrä vihjeitä. Niille pitää vääntää rautalangasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano miehelle ilman vi***ilua, että sinulla on ikävä parisuhdetta ja ajan viettämistä hänen kanssaan kaksin.
Kysy mieheltä että miten ja missä ja milloin vietätte parisuhdeaikaa, te kaksi yhdessä ilman muita osallistujia.
Varatkaa kalenteriin,
Miehet eivät läheskään ymmärrä vihjeitä. Niille pitää vääntää rautalangasta.
On kysytty, pyydetty varaamaan aikaa kalenterista, kerrottu että on parisuhdetta ikävä. Miehen mielestä " ollaan yhdessä koko ajan" . Käytännössä tarkoittaa, että samalla pihalla. Toisella puolella taloa hän rakentaa ja 50 metrin päässä minä revin rikkaruohoja... Olen yrittänyt selittää, että kaipaan parisuhteelta muutakin kuin seksiä ja yksinäistä rikkaruohojen repimistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano miehelle ilman vi***ilua, että sinulla on ikävä parisuhdetta ja ajan viettämistä hänen kanssaan kaksin.
Kysy mieheltä että miten ja missä ja milloin vietätte parisuhdeaikaa, te kaksi yhdessä ilman muita osallistujia.
Varatkaa kalenteriin,
Miehet eivät läheskään ymmärrä vihjeitä. Niille pitää vääntää rautalangasta.
On kysytty, pyydetty varaamaan aikaa kalenterista, kerrottu että on parisuhdetta ikävä. Miehen mielestä " ollaan yhdessä koko ajan" . Käytännössä tarkoittaa, että samalla pihalla. Toisella puolella taloa hän rakentaa ja 50 metrin päässä minä revin rikkaruohoja... Olen yrittänyt selittää, että kaipaan parisuhteelta muutakin kuin seksiä ja yksinäistä rikkaruohojen repimistä.
Ap
Ja yhteistä, järjestettyä parisuhdeaikaa meillä oli 2,5 tuntia, tammikuussa. Että mulle olis jo tarpeen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän on kyllä vastannut ihmisiä, jotka ei tajua asiaa ollenkaan.
Ensiksikin, kaikki asiantuntijat korostavat että vanhempien parisuhde on lapsen koti, äidin ja isän pitäisi muodostaa tiimi, joka luo kasvuympäristön lapsille. Jos aloitus olisi äidistä, joka vaan pesäilee vauvan kanssa, miehen uskottomuus ja ties mikä katsottaisiin oikeutetuksi ja vaahdottaisiin miten naisen vika että mies kokee itsensä hylätyksi.
Sitten se toinen puoli, mä olen ollut se lapsi. Siis nyt jo aikuinen, mutta mun toinen vanhempi teki musta sen "ykkösensä", ystävänsä ja luotettunsa ohi puolisonsa, mä menin aina edelle, me oltiin tiimi. Se oli lapsen kannalta hyvin hämmentävää, siinä oppi hieman ylenkatsomaan sitä "ulkopuolelle jätettyä" vanhempaa ja se lopulta se johti hyvin huonoihin väleihin molempien kanssa.
Aikuisiällä välit ovat ok, mutta tämä toinen isovanhempi yrittää samaa lapsenlapsien suhteen. Tämä selvästi on meidän tapauksessa lähtöisin siitä, että ihminen on pettynyt parisuhteeseen, laittaa kaikki ongelmat puolison viaksi ja siksi etsii "liittolaista ja ystävää" kun ei sitä liitostaan löydä. Sanomattakin selvää että itse omassa liitossani pidän huolta että me ollaan puolison kanssa tiimi ja lapset saavat olla lapsia, joista me molemmat välitämme/huolehdimme/jaamme aikaamme tasapuolisesti heille.
Mutta siis, tuollainen lapsen laittaminen aikuisten parisuhteen ohi, on lapselle haitallista. En tosin tiedä voiko siihen mitenkään vaikuttaa.
Oma mieheni pyysi aina veljensä mukaan kaikkialle vaikka olisin suunnitellut että mennään kaksin. Mainitsin asiasta kerran miehelle ja ongelma korjautui sillä. Ei kuulema ollut tajunnut, että olisin tahtonut mennä kaksin. Nykyään kysyy että tahdonko mennä kaksin vai otetaanko muita mukaan reissuun :)
Vierailija kirjoitti:
Tähän on kyllä vastannut ihmisiä, jotka ei tajua asiaa ollenkaan.
Ensiksikin, kaikki asiantuntijat korostavat että vanhempien parisuhde on lapsen koti, äidin ja isän pitäisi muodostaa tiimi, joka luo kasvuympäristön lapsille. Jos aloitus olisi äidistä, joka vaan pesäilee vauvan kanssa, miehen uskottomuus ja ties mikä katsottaisiin oikeutetuksi ja vaahdottaisiin miten naisen vika että mies kokee itsensä hylätyksi.
Sitten se toinen puoli, mä olen ollut se lapsi. Siis nyt jo aikuinen, mutta mun toinen vanhempi teki musta sen "ykkösensä", ystävänsä ja luotettunsa ohi puolisonsa, mä menin aina edelle, me oltiin tiimi. Se oli lapsen kannalta hyvin hämmentävää, siinä oppi hieman ylenkatsomaan sitä "ulkopuolelle jätettyä" vanhempaa ja se lopulta se johti hyvin huonoihin väleihin molempien kanssa.
Aikuisiällä välit ovat ok, mutta tämä toinen isovanhempi yrittää samaa lapsenlapsien suhteen. Tämä selvästi on meidän tapauksessa lähtöisin siitä, että ihminen on pettynyt parisuhteeseen, laittaa kaikki ongelmat puolison viaksi ja siksi etsii "liittolaista ja ystävää" kun ei sitä liitostaan löydä. Sanomattakin selvää että itse omassa liitossani pidän huolta että me ollaan puolison kanssa tiimi ja lapset saavat olla lapsia, joista me molemmat välitämme/huolehdimme/jaamme aikaamme tasapuolisesti heille.
Mutta siis, tuollainen lapsen laittaminen aikuisten parisuhteen ohi, on lapselle haitallista. En tosin tiedä voiko siihen mitenkään vaikuttaa.
Jostain kumman syystä en saanut sitä käsitystä että poika olisi isän ystävä, luotettu ja liittolainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän on kyllä vastannut ihmisiä, jotka ei tajua asiaa ollenkaan.
Ensiksikin, kaikki asiantuntijat korostavat että vanhempien parisuhde on lapsen koti, äidin ja isän pitäisi muodostaa tiimi, joka luo kasvuympäristön lapsille. Jos aloitus olisi äidistä, joka vaan pesäilee vauvan kanssa, miehen uskottomuus ja ties mikä katsottaisiin oikeutetuksi ja vaahdottaisiin miten naisen vika että mies kokee itsensä hylätyksi.
Sitten se toinen puoli, mä olen ollut se lapsi. Siis nyt jo aikuinen, mutta mun toinen vanhempi teki musta sen "ykkösensä", ystävänsä ja luotettunsa ohi puolisonsa, mä menin aina edelle, me oltiin tiimi. Se oli lapsen kannalta hyvin hämmentävää, siinä oppi hieman ylenkatsomaan sitä "ulkopuolelle jätettyä" vanhempaa ja se lopulta se johti hyvin huonoihin väleihin molempien kanssa.
Aikuisiällä välit ovat ok, mutta tämä toinen isovanhempi yrittää samaa lapsenlapsien suhteen. Tämä selvästi on meidän tapauksessa lähtöisin siitä, että ihminen on pettynyt parisuhteeseen, laittaa kaikki ongelmat puolison viaksi ja siksi etsii "liittolaista ja ystävää" kun ei sitä liitostaan löydä. Sanomattakin selvää että itse omassa liitossani pidän huolta että me ollaan puolison kanssa tiimi ja lapset saavat olla lapsia, joista me molemmat välitämme/huolehdimme/jaamme aikaamme tasapuolisesti heille.
Mutta siis, tuollainen lapsen laittaminen aikuisten parisuhteen ohi, on lapselle haitallista. En tosin tiedä voiko siihen mitenkään vaikuttaa.
Jostain kumman syystä en saanut sitä käsitystä että poika olisi isän ystävä, luotettu ja liittolainen.
No, jos puolison kanssa tekeminen muuttuu lapsen kanssa tekemiseksi jossa puoliso jossain taustalla yrittää pysyä mukana, niin kyllä mä sellaisessa lapsena olleena tunnistan ilmiön.
Meillä siis isä touhuaa lasten kanssa paljon yhdessä, ilman minua ja musta se on ihanaa. Mutta se on ihanaa siksi, että meillä on myös yhteistä aikaa, jonka mieskin haluaa varata vain mulle.
Jos parisuhdeaikaa ei ole (kuten ap mainitsee) ja kun ehdottaa puolisolle jotain ja puoliso ottaa lapsen siihen mukaan ja jättää äidin ulkopuolelle, niin ei se ihan terveeltä kuullosta. Voi toki olla ettei ap:n liitto ole onnellinen ja mies ei vaikka viihdy ap:n kanssa, jolloin lapsi on kätevä ottaa mukaan kaksin olon välttämiseksi. Mutta se on väärin a) lasta kohtaan, lapsi ei ole mikään väline vanhempien parisuhteen ongelmissa ja b) ap:ta kohtaan, joka haluaisi selvästi olla puolisonsa kanssa ja hoitaa sitä suhdetta.
Itse välttelen äitini kanssa kahden jäämistä koska välittömästi alkaa avautuminen kaikesta mikä on väärin ja vinossa, hänen mielestään.
Tarinat ovat sitä tasoa, jotka voi säästää ystävättärien kanssa pohdittavaksi.
Siksipä en lapsuudenkodissa vieraile ilman puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano miehelle ilman vi***ilua, että sinulla on ikävä parisuhdetta ja ajan viettämistä hänen kanssaan kaksin.
Kysy mieheltä että miten ja missä ja milloin vietätte parisuhdeaikaa, te kaksi yhdessä ilman muita osallistujia.
Varatkaa kalenteriin,
Miehet eivät läheskään ymmärrä vihjeitä. Niille pitää vääntää rautalangasta.
On kysytty, pyydetty varaamaan aikaa kalenterista, kerrottu että on parisuhdetta ikävä. Miehen mielestä " ollaan yhdessä koko ajan" . Käytännössä tarkoittaa, että samalla pihalla. Toisella puolella taloa hän rakentaa ja 50 metrin päässä minä revin rikkaruohoja... Olen yrittänyt selittää, että kaipaan parisuhteelta muutakin kuin seksiä ja yksinäistä rikkaruohojen repimistä.
Ap
Ja yhteistä, järjestettyä parisuhdeaikaa meillä oli 2,5 tuntia, tammikuussa. Että mulle olis jo tarpeen.
Ap
Mitä teitte? Mikä on mielestäsi parisuhdeaikaa?
Aika aikaa kutakin.
Oma mies vei poikaa mukanaan esimerkiksi kalaretkille kesäisin. Vuokrasivat miesporukalla Metsähallituksen kämpän tai telttailivat. Yleensä mukana viisi samanikäistä poikaa. Yhteinen harrastus oli myös kortinpeluu...
Äidin kanssa sitten puuhattiin muuta. Kesäisin käytiin uimassa ja pyöräilemässä, leivottiin ja laitettiin ruokaa. Välillä matkustettiin ulkomailla kaksisteen ja välillä riitti, kun ratkottiin yhdessä kuva-arvoituksia ja sanaristikoita tai koottiin isoja palapelejä. Luettiin yhdessä paljon.
Murrosiässä tärkeimmmiksi tulivat kaverit ja harrastus, jonka kanssa äidillä ja isällä ei ollut mitään tekemistä. Sitten tulivat ekat tyttökaverit. Nykyisin tapaamme opiskelevan nuoren noin kerran kuukaudessa. Isän kanssa jutellaan urheilusta ja katsotaan yhdessä matseja, äidin kanssa taas enemmän opinnoista ja yhteiskunnallisista asioista.
Miehen kanssa olemme ehtineet viettää yhteistä aikaa aivan riittävästi koko yhdessäolomme ajan. Nykyään käymme välillä jo toistemme hermoille, kun olemme yhdessä liikaakin.
Sellaista se elämä nyt tuppaa olemaan.