Isän läheiset välit poikaan ja siitä johtuva ulkopuolisuus ja räjähdys
Miehelläni ja teini-ikäisellä pojalla on tosi kivat, toimivat ja tiiviit välit. Hienoa. Sitten se kolikon toinen puoli; tunnen itseni tässä yhtälössä ulkopuoliseksi. He treenaavat yhdessä ja jakavat kiinnostuksen urheiluun myös ruudun ääressä.
Tänään räjähdin miehelleni, kun pyysin häntä kanssani lenkille, hölkkäilemään. Yhteistä lomatekemistä. Mies sitten pyysi poikamme mukaan ja molemmat kovakuntoiset sitten kirmailivat menemään, spurttailivat, välillä odottivat että pääsen mukaan. Joo, kiva perhelenkki. Mies ja poika lenkkeilivät ja jutustivat keskenään ( eli juuri mitä olisin halunnut tehdä mieheni kanssa), minä hölkkäilin jonkun matkan päässä heidän perässään. Eli miehen ja mun yhteinen parisuhdeaika muuttuikin sitten isän ja pojan laatuajaksi ja mun yksinäiseksi lenkiksi. Joskus vaan tuntuu, että poika ärsyttää mua koska on miehelleni mua, siis vaimoa, tärkeämpi.
Kommentit (62)
Eli tiivistetysti, lapseni vei mieheni.
Ap
No huh huh. :D Hienoa, että heillä on hyvät välit!
Outo akka. Tämä ei ole varmaan tämän äidin ainoa lapsellisuus
Vituttais muakin, parisuhdetta pitää myös hoitaa!
Kai se lapsi nyt joskus kotoa muuttaa, sitten teillä in taas aikaa toisillenne. Sitä odotellessa järjestä yhteistä aikaa oikein tarkoituksella, kynttiläillallisia ja hotelliöitä tms.
Poika irtautuu äidistä ja samastuu isään,miesten ryhmään.Kehityksellisesti erittäin normaalia,vaikka kurjaa tietysti,jos tunnet itsesi ulkopuoliseksi.
Aika tylyä mieheltä pyytää poika mukaan. Eikö siis tajunnu, että olisit halunnu kahdestaan lenkille? Sanoitko, että haluut kahdestaan?
Et sä oot mustasukkainen omalle pojallesi? Justjust.
Mun miehellä ja meidän yhteisellä pojalla on läheiset välit ja touhuilevat paljon yhdessä. Ei oo pois multa millään tavalla! On ihanaa, et viihtyvät yhdessä. Oikeastaan ajattelen niin, että kun mies on hyvä mun lapsille, on hän hyvä myös mulle. Rakkaus perheen sisällä on äärimmäisen tärkeää.
Aukaise suusi, niinkuin perheessä tehdään. Yleensä on suuriakin ongelmia, kun lapsi ei tule vanhemman kanssa toimeen, mutta sä teet tuosta ongelman, että teidän perheessä olis asiat täydellisesti.
Ja ap on luonnollisesti keskustellut tästä miehensä kanssa?
Onko lapsi ap:n oma?
Yleensä ongelma on se että mies ei vietä aikaansa lapsensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Et sä oot mustasukkainen omalle pojallesi? Justjust.
Mun miehellä ja meidän yhteisellä pojalla on läheiset välit ja touhuilevat paljon yhdessä. Ei oo pois multa millään tavalla! On ihanaa, et viihtyvät yhdessä. Oikeastaan ajattelen niin, että kun mies on hyvä mun lapsille, on hän hyvä myös mulle. Rakkaus perheen sisällä on äärimmäisen tärkeää.
Niinpä. Mutta kun justis on multa pois. Tuota kahdenkeskeistä aikaa ei niin paljon ole, tänä kesänä 2 viikkoa. Ja siitäkin ajasta osa menee sukulaisjuhlissa kiertämiseen.
Toki rakkaus perheen sisällä on mullekin tärkeää. Ikävää vain että ns.ylimääräisen vapaa-ajan mies käyttää mielummin poikansa kuin vaimonsa kanssa.
Ap
Ainahan ne akat jotain valittamista löytää.
Isälle lapsi on tärkein ihminen maailmassa, niinkuin kuuluukin. Olisipa tuollaisia isiä enemmänkin, niin poikienkin olisi helpompi varttua.
Akka voisi alkaa pakata, jottei tee lapselleen enempää hallaa!
Vierailija kirjoitti:
Ja ap on luonnollisesti keskustellut tästä miehensä kanssa?
Onko lapsi ap:n oma?
Yleensä ongelma on se että mies ei vietä aikaansa lapsensa kanssa.
Joo, kyllä tästä on keskusteltu. Ihan yhteinen, molempien siis, tämä lapsi.
Ap
Pitäsikö tähän kirjoittaa jotain äidin läheisestä suhteesta vauvaan ja siitä johtuvasta isän ulkopuolisuuden tunteesta? Ehkä voisi vielä jatkaa, kuinka äiti on unohtanut jopa parisuhteen, laittaessaan vauvan miehen edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sä oot mustasukkainen omalle pojallesi? Justjust.
Mun miehellä ja meidän yhteisellä pojalla on läheiset välit ja touhuilevat paljon yhdessä. Ei oo pois multa millään tavalla! On ihanaa, et viihtyvät yhdessä. Oikeastaan ajattelen niin, että kun mies on hyvä mun lapsille, on hän hyvä myös mulle. Rakkaus perheen sisällä on äärimmäisen tärkeää.Niinpä. Mutta kun justis on multa pois. Tuota kahdenkeskeistä aikaa ei niin paljon ole, tänä kesänä 2 viikkoa. Ja siitäkin ajasta osa menee sukulaisjuhlissa kiertämiseen.
Toki rakkaus perheen sisällä on mullekin tärkeää. Ikävää vain että ns.ylimääräisen vapaa-ajan mies käyttää mielummin poikansa kuin vaimonsa kanssa.
Ap
No tota en just tajua. Mun mielestä ei oo multa pois, vaikka mies viettää aikaansa lapsemme kanssa, vaikka mäkin olisin "vapaana". Mietihän, voisitko kärsiä läheisriippuvuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Pitäsikö tähän kirjoittaa jotain äidin läheisestä suhteesta vauvaan ja siitä johtuvasta isän ulkopuolisuuden tunteesta? Ehkä voisi vielä jatkaa, kuinka äiti on unohtanut jopa parisuhteen, laittaessaan vauvan miehen edelle.
Niin mutta sehän on oikein ja nainen tietää paremmin ja silleen.....
Ja ei jaksa nyt aikuista miestä.... toista isoa lasta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sä oot mustasukkainen omalle pojallesi? Justjust.
Mun miehellä ja meidän yhteisellä pojalla on läheiset välit ja touhuilevat paljon yhdessä. Ei oo pois multa millään tavalla! On ihanaa, et viihtyvät yhdessä. Oikeastaan ajattelen niin, että kun mies on hyvä mun lapsille, on hän hyvä myös mulle. Rakkaus perheen sisällä on äärimmäisen tärkeää.Niinpä. Mutta kun justis on multa pois. Tuota kahdenkeskeistä aikaa ei niin paljon ole, tänä kesänä 2 viikkoa. Ja siitäkin ajasta osa menee sukulaisjuhlissa kiertämiseen.
Toki rakkaus perheen sisällä on mullekin tärkeää. Ikävää vain että ns.ylimääräisen vapaa-ajan mies käyttää mielummin poikansa kuin vaimonsa kanssa.
Ap
No tota en just tajua. Mun mielestä ei oo multa pois, vaikka mies viettää aikaansa lapsemme kanssa, vaikka mäkin olisin "vapaana". Mietihän, voisitko kärsiä läheisriippuvuudesta?
Varmasti kärsin vaikka mistä 😀
Ihan yksinkertaisesti olisin halunnut lenkkeillä ja jutella miehen kanssa. Aikuisten kesken, muusta kuin jalkapallosta. Olisi ollut hieno tilaisuus siihen, mutta mies valitsikin juttuseurakseen pojan ja minä jäin ilman seuraa. Ja vittuunnuin. As simple as that!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sä oot mustasukkainen omalle pojallesi? Justjust.
Mun miehellä ja meidän yhteisellä pojalla on läheiset välit ja touhuilevat paljon yhdessä. Ei oo pois multa millään tavalla! On ihanaa, et viihtyvät yhdessä. Oikeastaan ajattelen niin, että kun mies on hyvä mun lapsille, on hän hyvä myös mulle. Rakkaus perheen sisällä on äärimmäisen tärkeää.Niinpä. Mutta kun justis on multa pois. Tuota kahdenkeskeistä aikaa ei niin paljon ole, tänä kesänä 2 viikkoa. Ja siitäkin ajasta osa menee sukulaisjuhlissa kiertämiseen.
Toki rakkaus perheen sisällä on mullekin tärkeää. Ikävää vain että ns.ylimääräisen vapaa-ajan mies käyttää mielummin poikansa kuin vaimonsa kanssa.
Ap
No tota en just tajua. Mun mielestä ei oo multa pois, vaikka mies viettää aikaansa lapsemme kanssa, vaikka mäkin olisin "vapaana". Mietihän, voisitko kärsiä läheisriippuvuudesta?
Varmasti kärsin vaikka mistä 😀
Ihan yksinkertaisesti olisin halunnut lenkkeillä ja jutella miehen kanssa. Aikuisten kesken, muusta kuin jalkapallosta. Olisi ollut hieno tilaisuus siihen, mutta mies valitsikin juttuseurakseen pojan ja minä jäin ilman seuraa. Ja vittuunnuin. As simple as that!Ap
Ja siis juuri tätä yhteistä aikaa varten pyysin miehen sinne lenkille. Siis miehen, en poikaa.
Ap
Eikö olisi loogista tehdä puolison kanssa jotain sellaista, mitä tämä ei harrasta pojan kanssa? En minä mene suunnistuskisoihin mukaan, ne on miehen ja pojan juttu. Sen sijaan mennään miehen kanssa vesakonraivaukseen, sinne ei poika tule mukaan.
;(