Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen jälkiviisaus lapsen saamisen jälkeen
14.07.2016 |
Meillä on ollut ongelmia parisuhteessamme lapsen syntymän jälkeen enemmän kuin osasin odottaa. Suurin on kuitenkin tällä hetkellä se, että mieheni kertoi n 2kk vauvan syntymästä ettei ole koskaan lapsia halunnutkaan. Ja muistuttaa tästä suureen ääneen tasaisin väliajoin kun hermot kiristyvät. Samalla viimeksi nimitteli lastamme pahasti ja "sietää häntä minun takiani". Olemme olleet yhdessä lähes kymmenen vuotta, eikä kertaakaan maininnut tästä sanallakaan ennen lapsen syntymää. Kävimme myös lapsettomuushoidoissa. Olen tällä hetkellä katkera ja vihainen: hänellä oli vuosia aikaa kertoa minulle ettei halua lapsia! On mielestäni epäreilua tässä vaiheessa laistaa kaikesta itseään harmittavasta lapsenhoitoon liittyvästä vetoamalla tähän. Hän itse kysyi mitä se olisi muuttanut jos olisi kertonut tämän etukäteen..no aika paljonkin varmasti, voisi elämä olla hyvin erinäköinen.
Ymmärrän että töissäkäynti on rankkaa kun kotona on pieni lapsi viemässä vapaa-aikaa, mutta olen oikeasti yrittänyt tehdä parhaani että mies jaksaisi. Hänen ei mm ole kertaakaan tarvinnut menettää yöuniaan vauvan takia, ei käydä vaunulenkeillä, ei yksin käydä lapsen kanssa missään. Hän saa vetäytyä päiväunille ja iltaisin omiin oloihinsa kun hoidan lapsen nukkumaan. Ongelma onkin siinä, etten itse enää jaksa. Lähinnä siis en jaksa miehen tyytymättömyyttä. Kyllä hänkin yrittää, en vähättele tätä yhtään. Hän mm antaa minun nukkua aamuisin pari tuntia pidempään ja on lapsen kanssa jos on kotona. Ei sekään tosin ole pyytteetöntä, kun hermot kiristyvät, saan kuulla miten tämäkin olisi minun työtäni eikä hänen, koska minulle tästä maksetaan. En nykyisin pyydä mieheltäni kovin usein mitään, ettei jälkikäteen tarvitse kuulla huutoa kun joku asia piti hoitaa vaikkei olisi oikeasti halunnutkaan.
Tiedän ettei vanhempien kannattaisi erota lapsen ollessa pieni. Minua vain suruttaa tuo asenne, enkä halua että lapsi koskaan kuulee isältään ettei isä häntä halunnut. Mies kyllä rakastaa ja sanookin rakastavansa lasta, mutta pitäisi ymmärtää mitä suustaan päästää ja että sanoilla on seurauksia. Huomaan vaan joka päivä miettiväni nykyisin eroamista, lapsen hoitaminen kun on rankkaa ilman tätä "isälisääkin" (eikä tässä edes ollut kaikki missä olisi parisuhteessamme parantamisen varaa.)
Kommentit (62)
Uskon että miehesi varmasti rakastaa lastanne, mutta puheistaan päätellen, rakastaa enemmän itseään. On järkyttävää ja vastuutonta puhua tuollaisia asioita lapsesta. Tämän kerron kokemuksen syvällä rintaäänellä, miltä lapsena tuntuu kasvaa perheessä johon ei ole haluttu. Vuosia terapiaa takana eikä sekään riitä. Omien vanhempien kylmyys ja vittumaisuus on pahinta, nimenomaan pahinta mitä ihminen voi lapselle, etenkin vauvalle jonka kiintymyssuhde on vasta muodostumassa, tehdä. Oikeasti. Terve ihminen tuntee vastuunsa, eikä puhu tuollaisia asioita, ainakaan lapsen kuullen. Vaikka kuinka olisi vasta 2 kk eikä ymmärrä. Vauva vaistoaa kyllä jos sylissä ollessa tuntee oman vanhempansa katkeruuden ja inhon. Terve vastuullinen ihminen ei toimi noin. Tiedät sen itsekin. Vahingoitat lastasi jos jäät tuohon. Noita ajatuksia tulisi käsitellä terapiassa, jos hänellä tosiaan on vaikka syntymän jälkeinen masennus. Itsekin kärsin voimakkaasta masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta tiedostan, etten jauha niitä paskoja vahingoittaviva ajatuksia ääneen lapsilleni tai läheisilleni, joiden tiedän satuttavan ja vahingoittavan heitä. Masennuskaan ei oikeuta ilkeyteen ja toisen satuttamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teitä lukiessa herää entistä syvempi kunnioitus lasteni, jo edesmennyttä, isää kohtaan.
Esikoisellamme oli koliikki, minulla eivät tikit sulaneet, joten ne jouduttiin ottamaan lopulta lääkärin toimesta pois. Alapää oli aivan hemmetin kipeä ja kävelin jalat harallaan. Hermonit olivat väsymyksestä ja alapäästä johtuen tooooosi kireällä.
Mieheni kävi töissä, teki pitkää päivää autonkuljettajana, mutta jaksoi joka yö kanniskella itkevää esikoistaan, aina, kun minun voimani pettivät!
Miehet käyttäytyvät kuin miesten pitää, ja isät , kuten isien pitää!
Rääpäleet on sitten erikseen!
Todellakin juuri näin! Hyi helvetti jos oma mies alkaisi puhua lapsesta tuollaisia. Masennuksen ymmärrän, mutta ei sitäkään saa lapseen purkaa puhumalla lapsen kuullen että "yhyy vittu mä en halunnu tätä". Kuulostaa ihan joltain sadistilta. Tulee kylmät väreet. Isät käyttäytyy kuin isien pitää tai sit ei kannata ryhtyä isäksi
inhorealismi kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa joukkoon. Me muutkin huomasimme lapsen synnytettyä että kotona olikin jo ollut yksi iso lapsi ja nyt on kaksi. Kumpikin kitisee ja itkee että saisi tahtonsa läpi, onneksi vain toiselle tarvitsee vaihtaa vaipat.
Sehän on miehen ainoa mahdollisuus säilyttää parisuhde että nainen ei tajua ettei mies halua lapsia.
Häh?
Mitä vaihtoehtoja miehellä on jos haluaa suhteen eikä lapsia? Kun lähes kaikki naiset kuitenkin haluavat lapsia.
Minä olen vapaaehtoisesti lapseton nainen ja minusta lapsia haluamattomilla miehillä on samat vaihtoehdot kuin lapsia haluamattomilla naisillakin. Joko etsii kaltaisensa kumppanin, elää yksin tai päättää valita lastenteon kumppaninsa vuoksi. Jälkimmäistä vaihtoehtoa en suosittele, jos oikeasti ei halua vanhemmuutta ja lapsiperhe-elämää.
Mikäli jälkimmäisen vaihtoehdon kuitenkin valitsee, elää sitten valintansa kanssa vinkumatta ja kantaa vastuun sen seurauksista. Puolisoa kohtaan on todella epäreilua olla ensin kertomatta lapsettomuustoiveistaan ja alkaa lapsia tekemään vain avautuakseen sitten kun lapsi on jo syntynyt ja perääntyminen on myöhäistä. Lasta kohtaan tuo on vielä epäreilumpaa, sillä se lapsi ei ole pyytänyt tänne syntyä. Jos päättää lapsen tähän maailmaan tehdä, on siitä vastuussa aikuisuuteen saakka. Se lapsi on ollut sinun vapaaehtoinen valintasi joten elä sen kanssa.
Minä olen eronnut parisuhteesta sen takia, että en halunnut omia lapsia ja mies halusi. Ei mulla uutta miestä silloin valmiiksi ollut katsottuna enkä tiennyt löytäisinkökään sellaista, joka ei myöskään lapsia halua. Kymmenen vuotta olin sinkku, kunnes se ihana, juuri minulle sopiva vela-mies löytyi.
No ei ole samat vaihtoehdot.Lapsia haluamattomia miehiä on yhtä suuri enemmistö kuin lapsia haluavia naisia.Kompromissi on yleensä se että mies tekee lapsia naisen mieliksi.
Älkää tehkö tuollaisia vitun kompromissejä ja sitten itkekö kun jouduitte tai ajauduitte jne. Tuollaiset miehet tuomitsevat naiset 'vankilaan' ilman että ovat tienneet tekevänsä rikoksen. Reiluu juu.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei voi tietää millaista on saada lapsi ja olla vanhempi ennen kuin sen kokee. Monet se yllättää rankkuudellaan, vaikka siihen olisi kuinka varautunut. Itse olin pitkään masentunut refluksivauvan kanssa ja itkin miten koko lasta ei olisi pitänyt tehdä. Myös mies voi sairastua masennukseen. Suosittelen hakemaan apua, keskustelu voi auttaa. Jos tilanne ei muutu, tulee sinun kuitenkin ensisijaisesti ajatella lapsen parasta. Tsemppiä!
Mua häiritsee eniten se, että vaikka kuinka olisi masentunut, pitäisi olla sen verran järkevä ja vastuullinen että tajuaisi, ettei lapsen kuullen puhu tuollaisia juttuja. Jos ei sitä tajua, on jo aika vakava masennus kyseessä, psykoottinen oirehan tuo on, ettei itse ymmärrä miten kohtuuttomia ja järkyttäviä asioita puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksen jälkeinen masennus?
Koska teillä on seuraava neuvola? Tämä kannattaa ottaa silloin esille.
Kamelin selkä katkesi. Lapsettomuus, hoidot, raskaus, jne. Miten hän tuki sinua tuolloin?
Tämä. Oliko hän läsnä ja tukiko sinua?
Up.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa joukkoon. Me muutkin huomasimme lapsen synnytettyä että kotona olikin jo ollut yksi iso lapsi ja nyt on kaksi. Kumpikin kitisee ja itkee että saisi tahtonsa läpi, onneksi vain toiselle tarvitsee vaihtaa vaipat.
Sehän on miehen ainoa mahdollisuus säilyttää parisuhde että nainen ei tajua ettei mies halua lapsia.
Häh?
Mitä vaihtoehtoja miehellä on jos haluaa suhteen eikä lapsia? Kun lähes kaikki naiset kuitenkin haluavat lapsia.
No jos on niin typerä mies, että suostuu hankkimaan lapsia vaikka ei niitä halua, niin ihan itseään voi syyttää. Jos sinä haluat omakotitalon ja nainen rivitalon, ja ostatte rivitalon koska et ole koskaan kertonut haluavasi omakotitalon, niin missä on vika? Naisessa vai siinä että sinä et saa suutasi auki? Ihanko oikeasti täällä on joku niin typerä mies, että luulee tekevänsä hyvän ratkaisun? Itsekästä tuo on, tehdä lapsia joita ei koskaan halunnut. Siinä kärsivät niin mies itse, vaimo kuin lapsetkin. Ja lapset sentään ovat täysin syyttömiä isänsä huonoihin valintoihin.
Jos miehet eivät tekisi lapsia ainoastaan naisten mieliksi,sukupuuttoon olisi kuoltu aikoja sitten.
Meillä musta on kouriutunut tuollainen lapsia vihaava myös sen jälkeen, kun ollaan se lapsi saatu. Nyt tyttö on kohta 2 v ja mä edelleen flippaan, kun on monta huonompaa päivää kiukuttelun ja vähien unien muodossa. Miehelle tilitän, kuinka vihaan heitä kumpaakin ja tahdon eroon kummastakin. Tiedän tekeväni väärin, enkä sitten parempina päivinä ole ollenkaan tuota mieltä. Olis ehkä joku vihanhallintakurssi tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille hyvistä vastauksista. Tuntui terapeuttiselta kirjoittaa tänne ja saada sillä lailla omiin mietteisiin lisää järkeä. Aamulla viimeksi keksustelimme/riitelimme aloituksessa mainituista asioista puhelimessa miehen ollessa töissä. Puhelu loppui luurin lyömisellä korvaan, jonka jälkeen kirjoitin miehelle pitkän viestin jossa selvitin omia tuntemuksiani ongelmistamme. Ja äskön mieheni ilmestyi tauollaan oven taakse ruusukimpun kanssa ja pyysi anteeksi! En pysty tässä kuvaamaan kuinka suuri juttu tuo oli. Mieheni ei ole kahteen vuoteen pyytänyt sanomisiaan anteeksi, saati tuonut kukkia.
Tämä juttu ei ollut provo, vaikka se siltä saattaa nyt kuulostaakin. En ole unohtanut ongelmiamme tai sitä, että kaipaamme edelleen keskustelua, mutta juuri nyt minulla on todella iloinen Ja toiveikas olo. Ap.
inhorealismi kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa joukkoon. Me muutkin huomasimme lapsen synnytettyä että kotona olikin jo ollut yksi iso lapsi ja nyt on kaksi. Kumpikin kitisee ja itkee että saisi tahtonsa läpi, onneksi vain toiselle tarvitsee vaihtaa vaipat.
Sehän on miehen ainoa mahdollisuus säilyttää parisuhde että nainen ei tajua ettei mies halua lapsia.
Häh?
Mitä vaihtoehtoja miehellä on jos haluaa suhteen eikä lapsia? Kun lähes kaikki naiset kuitenkin haluavat lapsia.
Minä olen vapaaehtoisesti lapseton nainen ja minusta lapsia haluamattomilla miehillä on samat vaihtoehdot kuin lapsia haluamattomilla naisillakin. Joko etsii kaltaisensa kumppanin, elää yksin tai päättää valita lastenteon kumppaninsa vuoksi. Jälkimmäistä vaihtoehtoa en suosittele, jos oikeasti ei halua vanhemmuutta ja lapsiperhe-elämää.
Mikäli jälkimmäisen vaihtoehdon kuitenkin valitsee, elää sitten valintansa kanssa vinkumatta ja kantaa vastuun sen seurauksista. Puolisoa kohtaan on todella epäreilua olla ensin kertomatta lapsettomuustoiveistaan ja alkaa lapsia tekemään vain avautuakseen sitten kun lapsi on jo syntynyt ja perääntyminen on myöhäistä. Lasta kohtaan tuo on vielä epäreilumpaa, sillä se lapsi ei ole pyytänyt tänne syntyä. Jos päättää lapsen tähän maailmaan tehdä, on siitä vastuussa aikuisuuteen saakka. Se lapsi on ollut sinun vapaaehtoinen valintasi joten elä sen kanssa.
Minä olen eronnut parisuhteesta sen takia, että en halunnut omia lapsia ja mies halusi. Ei mulla uutta miestä silloin valmiiksi ollut katsottuna enkä tiennyt löytäisinkökään sellaista, joka ei myöskään lapsia halua. Kymmenen vuotta olin sinkku, kunnes se ihana, juuri minulle sopiva vela-mies löytyi.
No ei ole samat vaihtoehdot.Lapsia haluamattomia miehiä on yhtä suuri enemmistö kuin lapsia haluavia naisia.Kompromissi on yleensä se että mies tekee lapsia naisen mieliksi.
Ei tuo ole kompromissi. Tuo on miehen idioottimaisuutta. Mies vapaaehtoisesti pilaa elämänsä ja sen jälkeen syyttää muita tekemästään valinnasta, ja pilaa niiden muidenkin elämän? Aikuinen mies kantaisi vastuun omista valinnoistaan, eikä vierittäisi syytä muiden harteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle on varmasti iso juttu, että elämäntilanne on muuttunut. Lapsiperhe-elämä pakostakin muutaa suhtautumista omaan elämään ja myös puolisoon.
Kaikki ihmiset eivät tosiaan halua lapsia yhtä paljon kuin toiset. Joskus siihen liittyvän ahdistuksen tajuaa vasta, kun lapsi on syntynyt.
Ehkä miehesi tarvitsee aikaa. Toisaalta olisi hyvä, että hän viettäisi jonkin verran aikaa myös lapsen kanssa.
Itse olen työni kautta todennut, etten kestä lapsiperheen arkea. Koska en kestä lapsia kovin hyvin edes sitä pientä hetkeä, jonka heitä näen. Sen vuoksi olen itse tehnyt valinnan, etten hanki lapsia. Ymmärrän miestäsi siltä kannalta, vaikka ymmärrän myös sinua. Olisi miehesi pitänyt kertoa sinulle, etteivät lapset ole välttämättä hänen mieleen. Toisaalta miehestäsi voi varmasti tulla hyvä isä. Kun lapsi kasvaa, suhtautuu miehesi häneen varmasti eri tavalla. Esim. oma isäni sanoi, että lapset ovat kivoja sitten, kun ne ovat aikuisia. Ei hän välittänyt lasten kanssa puuhailusta, ja meitä oli sentään neljä.
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa joukkoon. Me muutkin huomasimme lapsen synnytettyä että kotona olikin jo ollut yksi iso lapsi ja nyt on kaksi. Kumpikin kitisee ja itkee että saisi tahtonsa läpi, onneksi vain toiselle tarvitsee vaihtaa vaipat.
Sehän on miehen ainoa mahdollisuus säilyttää parisuhde että nainen ei tajua ettei mies halua lapsia.
Häh?
Mitä vaihtoehtoja miehellä on jos haluaa suhteen eikä lapsia? Kun lähes kaikki naiset kuitenkin haluavat lapsia.
Minä olen vapaaehtoisesti lapseton nainen ja minusta lapsia haluamattomilla miehillä on samat vaihtoehdot kuin lapsia haluamattomilla naisillakin. Joko etsii kaltaisensa kumppanin, elää yksin tai päättää valita lastenteon kumppaninsa vuoksi. Jälkimmäistä vaihtoehtoa en suosittele, jos oikeasti ei halua vanhemmuutta ja lapsiperhe-elämää.
Mikäli jälkimmäisen vaihtoehdon kuitenkin valitsee, elää sitten valintansa kanssa vinkumatta ja kantaa vastuun sen seurauksista. Puolisoa kohtaan on todella epäreilua olla ensin kertomatta lapsettomuustoiveistaan ja alkaa lapsia tekemään vain avautuakseen sitten kun lapsi on jo syntynyt ja perääntyminen on myöhäistä. Lasta kohtaan tuo on vielä epäreilumpaa, sillä se lapsi ei ole pyytänyt tänne syntyä. Jos päättää lapsen tähän maailmaan tehdä, on siitä vastuussa aikuisuuteen saakka. Se lapsi on ollut sinun vapaaehtoinen valintasi joten elä sen kanssa.
Minä olen eronnut parisuhteesta sen takia, että en halunnut omia lapsia ja mies halusi. Ei mulla uutta miestä silloin valmiiksi ollut katsottuna enkä tiennyt löytäisinkökään sellaista, joka ei myöskään lapsia halua. Kymmenen vuotta olin sinkku, kunnes se ihana, juuri minulle sopiva vela-mies löytyi.
No ei ole samat vaihtoehdot.Lapsia haluamattomia miehiä on yhtä suuri enemmistö kuin lapsia haluavia naisia.Kompromissi on yleensä se että mies tekee lapsia naisen mieliksi.
Älkää tehkö tuollaisia vitun kompromissejä ja sitten itkekö kun jouduitte tai ajauduitte jne. Tuollaiset miehet tuomitsevat naiset 'vankilaan' ilman että ovat tienneet tekevänsä rikoksen. Reiluu juu.
Ilman näitä kompromisseja olisi kuoltu sukupuuttoon,tätä naiset eivät tajua etsiessään "lapsia haluavia" miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
inhorealismi kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa joukkoon. Me muutkin huomasimme lapsen synnytettyä että kotona olikin jo ollut yksi iso lapsi ja nyt on kaksi. Kumpikin kitisee ja itkee että saisi tahtonsa läpi, onneksi vain toiselle tarvitsee vaihtaa vaipat.
Sehän on miehen ainoa mahdollisuus säilyttää parisuhde että nainen ei tajua ettei mies halua lapsia.
Häh?
Mitä vaihtoehtoja miehellä on jos haluaa suhteen eikä lapsia? Kun lähes kaikki naiset kuitenkin haluavat lapsia.
Minä olen vapaaehtoisesti lapseton nainen ja minusta lapsia haluamattomilla miehillä on samat vaihtoehdot kuin lapsia haluamattomilla naisillakin. Joko etsii kaltaisensa kumppanin, elää yksin tai päättää valita lastenteon kumppaninsa vuoksi. Jälkimmäistä vaihtoehtoa en suosittele, jos oikeasti ei halua vanhemmuutta ja lapsiperhe-elämää.
Mikäli jälkimmäisen vaihtoehdon kuitenkin valitsee, elää sitten valintansa kanssa vinkumatta ja kantaa vastuun sen seurauksista. Puolisoa kohtaan on todella epäreilua olla ensin kertomatta lapsettomuustoiveistaan ja alkaa lapsia tekemään vain avautuakseen sitten kun lapsi on jo syntynyt ja perääntyminen on myöhäistä. Lasta kohtaan tuo on vielä epäreilumpaa, sillä se lapsi ei ole pyytänyt tänne syntyä. Jos päättää lapsen tähän maailmaan tehdä, on siitä vastuussa aikuisuuteen saakka. Se lapsi on ollut sinun vapaaehtoinen valintasi joten elä sen kanssa.
Minä olen eronnut parisuhteesta sen takia, että en halunnut omia lapsia ja mies halusi. Ei mulla uutta miestä silloin valmiiksi ollut katsottuna enkä tiennyt löytäisinkökään sellaista, joka ei myöskään lapsia halua. Kymmenen vuotta olin sinkku, kunnes se ihana, juuri minulle sopiva vela-mies löytyi.
No ei ole samat vaihtoehdot.Lapsia haluamattomia miehiä on yhtä suuri enemmistö kuin lapsia haluavia naisia.Kompromissi on yleensä se että mies tekee lapsia naisen mieliksi.
Missäköhän ne valtavat määrät vela miehiä sitten ovat piileskelleet, kun mä olen 44-vuotisen elämäni aikana reaalielämässä onnistunut törmäämään tasan kolmeen. Minun kokemukseni mukaan suurin osa miehistä haluaa ainakin pitää lapsiasian avoimena. Vaikka eivät haluaisikaan lapsia vielä, eivätkä edes lähitulevaisuudessa, eivät ole kuitenkaan halukkaita sulkemaan pois mahdollisuutta lasten hankintaan.
Ja no, vaikka tilanne olisikin tuon kannalta epäsuhtainen, niin vaihtoehdot ovat silti samat. Ei miehillä ole mitään erioikeuksia tehdä vääriä valintoja ja olla kantamatta vastuuta niiden seurauksista. Ei miehillä ole mitään erioikeuksia myöskään epärehellisyyteen toisia ihmisiä kohtaan.
Jollet halua lapsia, velvollisuutesi puolisoasi kohtaan on selkeästi kertoa se. Olet velkaa puolisollesi sen, että hän saa myös valita, tekeekö lapsia vaikka toinen ei niitä oikeasti halua. Sellainen päätös ei ole yksin sinun vaan koska se vaikuttaa puolisosi elämään aivan yhtälailla kuin omaasi, pitää hänellä olla yhtäläinen sanavalta ja oikeus saada riittävästi informaatiota päätöksensä tekemiseen. Ja jos lapsia teet, ei ole olemassa vaihtoehtoa, jossa lapsi joutuu kärsimään sinun vääristä valinnoistasi. Ole aikuinen ja kanna vastuu valinnoistasi. Jos teet lapsia vain naisen mieliksi, elä valintasi kanssa äläkä syytä niistä muita ihmisiä. Luulisi oikeasti tämän olevan itsestäänselvää.
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa joukkoon. Me muutkin huomasimme lapsen synnytettyä että kotona olikin jo ollut yksi iso lapsi ja nyt on kaksi. Kumpikin kitisee ja itkee että saisi tahtonsa läpi, onneksi vain toiselle tarvitsee vaihtaa vaipat.
Sehän on miehen ainoa mahdollisuus säilyttää parisuhde että nainen ei tajua ettei mies halua lapsia.
Häh?
Mitä vaihtoehtoja miehellä on jos haluaa suhteen eikä lapsia? Kun lähes kaikki naiset kuitenkin haluavat lapsia.
Minä olen vapaaehtoisesti lapseton nainen ja minusta lapsia haluamattomilla miehillä on samat vaihtoehdot kuin lapsia haluamattomilla naisillakin. Joko etsii kaltaisensa kumppanin, elää yksin tai päättää valita lastenteon kumppaninsa vuoksi. Jälkimmäistä vaihtoehtoa en suosittele, jos oikeasti ei halua vanhemmuutta ja lapsiperhe-elämää.
Mikäli jälkimmäisen vaihtoehdon kuitenkin valitsee, elää sitten valintansa kanssa vinkumatta ja kantaa vastuun sen seurauksista. Puolisoa kohtaan on todella epäreilua olla ensin kertomatta lapsettomuustoiveistaan ja alkaa lapsia tekemään vain avautuakseen sitten kun lapsi on jo syntynyt ja perääntyminen on myöhäistä. Lasta kohtaan tuo on vielä epäreilumpaa, sillä se lapsi ei ole pyytänyt tänne syntyä. Jos päättää lapsen tähän maailmaan tehdä, on siitä vastuussa aikuisuuteen saakka. Se lapsi on ollut sinun vapaaehtoinen valintasi joten elä sen kanssa.
Minä olen eronnut parisuhteesta sen takia, että en halunnut omia lapsia ja mies halusi. Ei mulla uutta miestä silloin valmiiksi ollut katsottuna enkä tiennyt löytäisinkökään sellaista, joka ei myöskään lapsia halua. Kymmenen vuotta olin sinkku, kunnes se ihana, juuri minulle sopiva vela-mies löytyi.
No ei ole samat vaihtoehdot.Lapsia haluamattomia miehiä on yhtä suuri enemmistö kuin lapsia haluavia naisia.Kompromissi on yleensä se että mies tekee lapsia naisen mieliksi.
Älkää tehkö tuollaisia vitun kompromissejä ja sitten itkekö kun jouduitte tai ajauduitte jne. Tuollaiset miehet tuomitsevat naiset 'vankilaan' ilman että ovat tienneet tekevänsä rikoksen. Reiluu juu.
Ilman näitä kompromisseja olisi kuoltu sukupuuttoon,tätä naiset eivät tajua etsiessään "lapsia haluavia" miehiä.
E-pillerit tuli markkinoille vasta 60-luvulla, sitä ennen oli kondomit, mutta ei niitäkään myyty joka paikassa. Kyllä täällä maapallolla olisi väkeä ihan riittämiin vieläkin. Jätä vaan kompromissit tekemättä, pilaat vain kaikkien elämän niillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vela - 72 kirjoitti:
Muutama juttu pisti silmään. Kävitte oikein lapsettomuushoidoissakin ja mies väittää, ettei ole missään vaiheessa lasta halunnut? Aika epälooginen ajatuskuvio hänellä vaikuttaisi olevan. Sanoit myös että mies rakastaa lasta, mutta sinulle sanoo sietävänsä sitä vain sun takiasi?
Voisiko tässä olla taustalla jonkin sortin syntymän jälkeinen masennus, joka aiheuttaa tällaisen käytöksen, vai onko hänellä tapana olla näin selvästi puheissaan ja teoissaan ristiriitainen? Onko hänellä historiaa siitä, että syyttelee sinua kun joku asia ei menekään just suunnitelmien mukaan tai muuten vaan harmittaa?
Voimia ap:lle ja kiitos tästä ketjusta, etenkin tästä kommentista. Tätä ketjua lukiessa havahduin siihen, että oma kumppanini on juuri tällainen kuin tässä kommentissa kuvailllaan: puheet ja teot ristiriidassa ja minä saan syyt kun asiat menee pieleen. Mies myös usein jälkikäteen kun jokin asia on jo tehty tai päätetty, kritisoi, avautuu ja huutaa ja kääntää asian niin, etteikö hänellä olisi ollut mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Tulee esille todella monessa jutussa. Olen elätellyt toiveita että se loppuisi ja mies kasvaisi, mutta tää ketju sai mut tajuamaan mihin se pahimmillaan voi johtaa. Nykyinen mieheni voisi hyvinkin heittäytyä tuollaiseksi lapsen saannin jälkeen. Mielestäni häneltä puuttuu vastuullisuus ja ymmärrys siitä mitä tarkoittaa asioihin sitoutuminen :( näköjään tätä av:tä lukiessa voi joskus ymmärtää jotain omastakin elämästään.. ikävä juttu mutta ap:n kertomus avasi kyllä minun silmiäni. Voimia ap ratkaisujen tekemiseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei voi tietää millaista on saada lapsi ja olla vanhempi ennen kuin sen kokee.
Kyllä voi. Ja sen takia osa päättää olla tekemättä lapsia ollenkaan, koska tietää mitkä ne riskit on, eikä halua ottaa niitä riskejä.
Niin voi, on ihan turha väittää etteikö voisi ihmisellä olla hajuakaan siitä millaista on olla vanhempi. Paineet ja henkiset olot tulee varmasti yllätyksenä, jos niistä ei ole muiden perheellisten kanssa jutellut. Itse olen juuri siksi alkanut miettiä, teenkö koskaan lapsia sittenkään, kun olen tutustunut perhe-elämään useiden ystävien ja perheenjäsenten kautta. Tottakai yllättäviä hetkiä tulee aina, mutta sen nyt pitäisi olla ainakin itsestäänselvyys että vauvavuosi se rankka on. Jossain oli juuri artikkeli siitä miten pariskunta oli tehnyt sopimuksen että meni syteen tai saveen, vauvavuotena ei erota. Siinä kaksi ihmistä jotka ovat vastuullisia ja velvollisuudentuntoisia. Ai että rakastan vastuullisuutta, miten sitä voikaan alkaa arvostaa niin huimasti enemmän kun alkaa lähestyä kolmeakymppiä..
näin... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa joukkoon. Me muutkin huomasimme lapsen synnytettyä että kotona olikin jo ollut yksi iso lapsi ja nyt on kaksi. Kumpikin kitisee ja itkee että saisi tahtonsa läpi, onneksi vain toiselle tarvitsee vaihtaa vaipat.
Sehän on miehen ainoa mahdollisuus säilyttää parisuhde että nainen ei tajua ettei mies halua lapsia.
Häh?
Mitä vaihtoehtoja miehellä on jos haluaa suhteen eikä lapsia? Kun lähes kaikki naiset kuitenkin haluavat lapsia.
No jos on niin typerä mies, että suostuu hankkimaan lapsia vaikka ei niitä halua, niin ihan itseään voi syyttää. Jos sinä haluat omakotitalon ja nainen rivitalon, ja ostatte rivitalon koska et ole koskaan kertonut haluavasi omakotitalon, niin missä on vika? Naisessa vai siinä että sinä et saa suutasi auki? Ihanko oikeasti täällä on joku niin typerä mies, että luulee tekevänsä hyvän ratkaisun? Itsekästä tuo on, tehdä lapsia joita ei koskaan halunnut. Siinä kärsivät niin mies itse, vaimo kuin lapsetkin. Ja lapset sentään ovat täysin syyttömiä isänsä huonoihin valintoihin.
Jos miehet eivät tekisi lapsia ainoastaan naisten mieliksi,sukupuuttoon olisi kuoltu aikoja sitten.
Ei vaan ehkä oltaisiin kehitytty järkevimmiksi kun 'heikko aines' olisi poistunut kuvioista.
FYI ei miehiä enää tarvita lisääntymiseen vain spermaa.
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa joukkoon. Me muutkin huomasimme lapsen synnytettyä että kotona olikin jo ollut yksi iso lapsi ja nyt on kaksi. Kumpikin kitisee ja itkee että saisi tahtonsa läpi, onneksi vain toiselle tarvitsee vaihtaa vaipat.
Sehän on miehen ainoa mahdollisuus säilyttää parisuhde että nainen ei tajua ettei mies halua lapsia.
Häh?
Mitä vaihtoehtoja miehellä on jos haluaa suhteen eikä lapsia? Kun lähes kaikki naiset kuitenkin haluavat lapsia.
Minä olen vapaaehtoisesti lapseton nainen ja minusta lapsia haluamattomilla miehillä on samat vaihtoehdot kuin lapsia haluamattomilla naisillakin. Joko etsii kaltaisensa kumppanin, elää yksin tai päättää valita lastenteon kumppaninsa vuoksi. Jälkimmäistä vaihtoehtoa en suosittele, jos oikeasti ei halua vanhemmuutta ja lapsiperhe-elämää.
Mikäli jälkimmäisen vaihtoehdon kuitenkin valitsee, elää sitten valintansa kanssa vinkumatta ja kantaa vastuun sen seurauksista. Puolisoa kohtaan on todella epäreilua olla ensin kertomatta lapsettomuustoiveistaan ja alkaa lapsia tekemään vain avautuakseen sitten kun lapsi on jo syntynyt ja perääntyminen on myöhäistä. Lasta kohtaan tuo on vielä epäreilumpaa, sillä se lapsi ei ole pyytänyt tänne syntyä. Jos päättää lapsen tähän maailmaan tehdä, on siitä vastuussa aikuisuuteen saakka. Se lapsi on ollut sinun vapaaehtoinen valintasi joten elä sen kanssa.
Minä olen eronnut parisuhteesta sen takia, että en halunnut omia lapsia ja mies halusi. Ei mulla uutta miestä silloin valmiiksi ollut katsottuna enkä tiennyt löytäisinkökään sellaista, joka ei myöskään lapsia halua. Kymmenen vuotta olin sinkku, kunnes se ihana, juuri minulle sopiva vela-mies löytyi.
No ei ole samat vaihtoehdot.Lapsia haluamattomia miehiä on yhtä suuri enemmistö kuin lapsia haluavia naisia.Kompromissi on yleensä se että mies tekee lapsia naisen mieliksi.
Älkää tehkö tuollaisia vitun kompromissejä ja sitten itkekö kun jouduitte tai ajauduitte jne. Tuollaiset miehet tuomitsevat naiset 'vankilaan' ilman että ovat tienneet tekevänsä rikoksen. Reiluu juu.
Ilman näitä kompromisseja olisi kuoltu sukupuuttoon,tätä naiset eivät tajua etsiessään "lapsia haluavia" miehiä.
Tuo on aika ontto perustelu ottaen huomioon, että ihmiskuntaa ei varsinaisesti sukupuutto ole ihan ensihätään uhkaamassa. Niin kauan kuin ongelmana on ylikansoittuminen, ei kenenkään tarvitse alkaa väkipakolla lapsia tekemään ihmiskunnan etua ajatellen. Itseasiassa, jos vilpittömästi haluaa asettaa ihmiskunnan edun omansa edelle, kannattaa lapset jättää tekemättä.
"Yhyy, kun en oikeesti olisi lapsia halunnut, niin ihan vain ihmiskunnan hyväksi päätin kuitenkin pari sellaista tehdä ylikansoittuneeseen maailmaan."
Sarjassamme onko typerämpää enää kuultukaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä musta on kouriutunut tuollainen lapsia vihaava myös sen jälkeen, kun ollaan se lapsi saatu. Nyt tyttö on kohta 2 v ja mä edelleen flippaan, kun on monta huonompaa päivää kiukuttelun ja vähien unien muodossa. Miehelle tilitän, kuinka vihaan heitä kumpaakin ja tahdon eroon kummastakin. Tiedän tekeväni väärin, enkä sitten parempina päivinä ole ollenkaan tuota mieltä. Olis ehkä joku vihanhallintakurssi tarpeen.
Onneks olkoon vaan, lapsesi tulee aikuisena kiittämään sinua oltuaan 10 vuotta terapiakierteessä. Juttelisit joskus ihmisen kanssa, jonka oma äiti ei ole rakastanut tätä. Vai oletko kenties itse tällainen lapsi, jota ei ole lapsena rakastettu tai osoitettu hyväksyntää, vaan pahoinpidelty tms? Se siirtyy sukupolvelta toiselle. Siinä ap:llekin vinkki, onko miehen oma äiti/isäsuhde ollut millainen?
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Muutama juttu pisti silmään. Kävitte oikein lapsettomuushoidoissakin ja mies väittää, ettei ole missään vaiheessa lasta halunnut? Aika epälooginen ajatuskuvio hänellä vaikuttaisi olevan. Sanoit myös että mies rakastaa lasta, mutta sinulle sanoo sietävänsä sitä vain sun takiasi?
Voisiko tässä olla taustalla jonkin sortin syntymän jälkeinen masennus, joka aiheuttaa tällaisen käytöksen, vai onko hänellä tapana olla näin selvästi puheissaan ja teoissaan ristiriitainen? Onko hänellä historiaa siitä, että syyttelee sinua kun joku asia ei menekään just suunnitelmien mukaan tai muuten vaan harmittaa?
Voimia ap:lle ja kiitos tästä ketjusta, etenkin tästä kommentista. Tätä ketjua lukiessa havahduin siihen, että oma kumppanini on juuri tällainen kuin tässä kommentissa kuvailllaan: puheet ja teot ristiriidassa ja minä saan syyt kun asiat menee pieleen. Mies myös usein jälkikäteen kun jokin asia on jo tehty tai päätetty, kritisoi, avautuu ja huutaa ja kääntää asian niin, etteikö hänellä olisi ollut mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Tulee esille todella monessa jutussa. Olen elätellyt toiveita että se loppuisi ja mies kasvaisi, mutta tää ketju sai mut tajuamaan mihin se pahimmillaan voi johtaa. Nykyinen mieheni voisi hyvinkin heittäytyä tuollaiseksi lapsen saannin jälkeen. Mielestäni häneltä puuttuu vastuullisuus ja ymmärrys siitä mitä tarkoittaa asioihin sitoutuminen :( näköjään tätä av:tä lukiessa voi joskus ymmärtää jotain omastakin elämästään.. ikävä juttu mutta ap:n kertomus avasi kyllä minun silmiäni. Voimia ap ratkaisujen tekemiseen!
Ja minä taas tajusin että itse käyttäydyn tuolla lailla ristiriitaisesti ja ailahtelevasti ja syyttelevästi. Kiitän myöskin tuosta ylemmästä kommentista, luin sen moneen moneen kertaan yrittäessäni tunnistaa itseni siitä. Uskon että itsetuntemukseni on tavallista heikompi ja siksi päkitän asiasta toiseen ja seinästä seinään ja kaikki ratkaisuni kääntyvät mua vastaan. Terapeuttini on samaa mieltä. Tiedän olevani hankala puoliso ja se on välillä aika ahdistavaa. Olen onnekas kivasta miehestäni joka jaksaa ja haluaa elää kanssani.
Alue: Aihe vapaa
Eipä varmaan oikeasti koittanut. Valehteli sinulle että vaimon syy. Koska jos se mies ei halunnut lasta niin ei se vaimo pysty sellaista hankkimaan yksin kuin pettämällä. Miten vätys tossukka voi olla?! Olisi käynyt steriloimassa itsensä. Ja poistanut pallit kokonaan kun niistä ei ollut mitään hyötyä.