Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen jälkiviisaus lapsen saamisen jälkeen
14.07.2016 |
Meillä on ollut ongelmia parisuhteessamme lapsen syntymän jälkeen enemmän kuin osasin odottaa. Suurin on kuitenkin tällä hetkellä se, että mieheni kertoi n 2kk vauvan syntymästä ettei ole koskaan lapsia halunnutkaan. Ja muistuttaa tästä suureen ääneen tasaisin väliajoin kun hermot kiristyvät. Samalla viimeksi nimitteli lastamme pahasti ja "sietää häntä minun takiani". Olemme olleet yhdessä lähes kymmenen vuotta, eikä kertaakaan maininnut tästä sanallakaan ennen lapsen syntymää. Kävimme myös lapsettomuushoidoissa. Olen tällä hetkellä katkera ja vihainen: hänellä oli vuosia aikaa kertoa minulle ettei halua lapsia! On mielestäni epäreilua tässä vaiheessa laistaa kaikesta itseään harmittavasta lapsenhoitoon liittyvästä vetoamalla tähän. Hän itse kysyi mitä se olisi muuttanut jos olisi kertonut tämän etukäteen..no aika paljonkin varmasti, voisi elämä olla hyvin erinäköinen.
Ymmärrän että töissäkäynti on rankkaa kun kotona on pieni lapsi viemässä vapaa-aikaa, mutta olen oikeasti yrittänyt tehdä parhaani että mies jaksaisi. Hänen ei mm ole kertaakaan tarvinnut menettää yöuniaan vauvan takia, ei käydä vaunulenkeillä, ei yksin käydä lapsen kanssa missään. Hän saa vetäytyä päiväunille ja iltaisin omiin oloihinsa kun hoidan lapsen nukkumaan. Ongelma onkin siinä, etten itse enää jaksa. Lähinnä siis en jaksa miehen tyytymättömyyttä. Kyllä hänkin yrittää, en vähättele tätä yhtään. Hän mm antaa minun nukkua aamuisin pari tuntia pidempään ja on lapsen kanssa jos on kotona. Ei sekään tosin ole pyytteetöntä, kun hermot kiristyvät, saan kuulla miten tämäkin olisi minun työtäni eikä hänen, koska minulle tästä maksetaan. En nykyisin pyydä mieheltäni kovin usein mitään, ettei jälkikäteen tarvitse kuulla huutoa kun joku asia piti hoitaa vaikkei olisi oikeasti halunnutkaan.
Tiedän ettei vanhempien kannattaisi erota lapsen ollessa pieni. Minua vain suruttaa tuo asenne, enkä halua että lapsi koskaan kuulee isältään ettei isä häntä halunnut. Mies kyllä rakastaa ja sanookin rakastavansa lasta, mutta pitäisi ymmärtää mitä suustaan päästää ja että sanoilla on seurauksia. Huomaan vaan joka päivä miettiväni nykyisin eroamista, lapsen hoitaminen kun on rankkaa ilman tätä "isälisääkin" (eikä tässä edes ollut kaikki missä olisi parisuhteessamme parantamisen varaa.)
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei voi tietää millaista on saada lapsi ja olla vanhempi ennen kuin sen kokee.
Kyllä voi. Ja sen takia osa päättää olla tekemättä lapsia ollenkaan, koska tietää mitkä ne riskit on, eikä halua ottaa niitä riskejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet kyllä karhunpalveluksen miehellesi ja lapsellesi, kun hoidat kaiken. Mies ei kiinny lapseensa, kun ei ole hänen kanssaan tarpeeksi. Nyt vaan enemmän heille yhteistä aikaa kitisee mies tai ei. Moni nainen tekee saman virheen ja näin edesauttaa miehen ja lapsen etäisyyttä. Miehessä siis ehdottomasti syy, ei sinussa, mutta kokeile uusia keinoja, jos ne herättäisivät miehen tunteet lasta kohtaan.
Samantapaisia kokemuksia meillä, ja jälkeenpäin tajuttiin, että mies kärsi synntyksen jälkeisestä masennuksesta. Kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa tai hakea apua muuten. Ero ei ole ainoa vaihtoehto, mutta tilanne vaatii varmaan työstämistä. Siihen tarvitaan teidän molempien halukkuutta. Ota kissa pöydälle äläkä kerää pahaa oloa ja katkeruutta sisälläsi.
Eli et ole antanut miehelle edes mahdollisuutta vaan olet kaikin tavoin ominut vauva itsellesi tekemällä kaiken? Miten kävisi, jos nyt lähtisit esim.lenkille ja jättäisi vauvan isälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksen jälkeinen masennus?
Koska teillä on seuraava neuvola? Tämä kannattaa ottaa silloin esille.
Kamelin selkä katkesi. Lapsettomuus, hoidot, raskaus, jne. Miten hän tuki sinua tuolloin?
Tämä. Oliko hän läsnä ja tukiko sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, eroa ei suositella, kun lapset ovat pieniä. Käsittääkseni siksi, että halutaan varjella lapsen kiintymyssuhdetta kumpaankin vanhempaan. Tilanteessa, jossa isä "sietää" lastaan, ei taida varjeltavaa paljoa olla.
Surullinen tarina. Toivon, että saatte asian selvitetyksi ja isähän saattaa vielä "löytää" tunteensa lasta kohtaan. Itse en kuitenkaan haluaisi jatkaa tuollaisessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa joukkoon. Me muutkin huomasimme lapsen synnytettyä että kotona olikin jo ollut yksi iso lapsi ja nyt on kaksi. Kumpikin kitisee ja itkee että saisi tahtonsa läpi, onneksi vain toiselle tarvitsee vaihtaa vaipat.
Sehän on miehen ainoa mahdollisuus säilyttää parisuhde että nainen ei tajua ettei mies halua lapsia.
Häh?
Mitä vaihtoehtoja miehellä on jos haluaa suhteen eikä lapsia? Kun lähes kaikki naiset kuitenkin haluavat lapsia.
Olla rehellinen? Ei kaikki naisetkaan tahdo lapsia tai edes kykene lapsia saamaan.
Ei kaikki naiset mutta valtava enemmistö,yhtä valtava osa miehistä ei halua lapsia joten tämän yhteen sovittelu ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kyllä noin tyhmän äijän kanssa jaksaisi olla.
"Hän itse kysyi mitä se olisi muuttanut jos olisi kertonut tämän etukäteen."
Hmmm, mitäköhän se olisi muuttanut, herranen aika mikä tahvo! No se olisi varmaan muuttanut sen, että naisensa olisi etsinyt miehen, joka oikeasti haluaa lapsia. En tosiaankaan haluaisi olla noin vajaan ukon kanssa, vaan laittaisin lusikat jakoon. Eiköhän se lapsikin aisti, että isä on vain "velvollisuudesta" hänen kanssaan. Mieluummin siis kai otat lähtöpassit ja asut ja elät lapsesi kanssa kahden, että hän saa tuntea oikeasti olevansa rakastettu?
Eihän se vauva sitä tajua, vaikka sitä haukkuu. Äänensävy ratkaisee, ei sanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän samanlaisen tapauksen, siinä mies tosin vasta toisen raskauden aikana sanoi että ei halua lapsia ollenkaan. Sitten paljastukin toinen nainen. Avioerohan siinä tuli. Lapset ovat toivottavasti onnellisimpia tulevaisuudessa tämän eron johdosta, verrattuna siihen että kuuntelisivat koko ajan kuinka eivät ole haluttuja.
Tiedän tapauksen, siinä mies koitti 6- vuotta sanoa kaikin tavoin sanoa, että ei lasta halua. Vaimo ei tätä kuunnellut.
Myönnän, ettei tullut mieleeni että kyseessä voisi olla syntymän jälkeinen masennus miehellä. Selittäisi paljon ja auttaa ymmärtämään vielä enemmän. En tiedä voisiko tätä ottaa esille neuvolassa, mies kun ei halua ulkopuolisten puuttuvan asioihin. Toivon että saataisiin edes keskusteluyhteys asiasta minun ja mieheni välille, tuntuu ettemme pysty enää puhumaan oikein mistään ilman että mies suuttuu ja alkaa huutamaan.
--
Kuulemma hän on viestinyt minulle ettei halua lapsia kertomalla minulle että se on sitten rankkaa. Siis vain näin. En tajunnut, luulin tätä yleisesti puheeksi siitä että vauva-arki on rankkaa. Ja myönsi kyllä ettei ole suoraan sanonut, kun ajatteli ettei se olisi mitään muuttanut. Puhui vielä sisaruksen hankkimisestakin kun olin raskaana, eli hiukan epäloogista on ollut. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu, eroa ei suositella, kun lapset ovat pieniä. Käsittääkseni siksi, että halutaan varjella lapsen kiintymyssuhdetta kumpaankin vanhempaan. Tilanteessa, jossa isä "sietää" lastaan, ei taida varjeltavaa paljoa olla.
Surullinen tarina. Toivon, että saatte asian selvitetyksi ja isähän saattaa vielä "löytää" tunteensa lasta kohtaan. Itse en kuitenkaan haluaisi jatkaa tuollaisessa suhteessa.
Ei ne tunteet löydy, jos kaikin tavoin koitetaan "estää" isän ja lapsen yhdessä olo.
Teitä lukiessa herää entistä syvempi kunnioitus lasteni, jo edesmennyttä, isää kohtaan.
Esikoisellamme oli koliikki, minulla eivät tikit sulaneet, joten ne jouduttiin ottamaan lopulta lääkärin toimesta pois. Alapää oli aivan hemmetin kipeä ja kävelin jalat harallaan. Hermonit olivat väsymyksestä ja alapäästä johtuen tooooosi kireällä.
Mieheni kävi töissä, teki pitkää päivää autonkuljettajana, mutta jaksoi joka yö kanniskella itkevää esikoistaan, aina, kun minun voimani pettivät!
Miehet käyttäytyvät kuin miesten pitää, ja isät , kuten isien pitää!
Rääpäleet on sitten erikseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, ettei tullut mieleeni että kyseessä voisi olla syntymän jälkeinen masennus miehellä. Selittäisi paljon ja auttaa ymmärtämään vielä enemmän. En tiedä voisiko tätä ottaa esille neuvolassa, mies kun ei halua ulkopuolisten puuttuvan asioihin. Toivon että saataisiin edes keskusteluyhteys asiasta minun ja mieheni välille, tuntuu ettemme pysty enää puhumaan oikein mistään ilman että mies suuttuu ja alkaa huutamaan.
--
Kuulemma hän on viestinyt minulle ettei halua lapsia kertomalla minulle että se on sitten rankkaa. Siis vain näin. En tajunnut, luulin tätä yleisesti puheeksi siitä että vauva-arki on rankkaa. Ja myönsi kyllä ettei ole suoraan sanonut, kun ajatteli ettei se olisi mitään muuttanut. Puhui vielä sisaruksen hankkimisestakin kun olin raskaana, eli hiukan epäloogista on ollut. Ap.
Huoh! Kuulostaa vähän siltä, että merkit on ollut ilmassa ja asioista ei ole puhuttu riittävän avoimesti. Olet myös vähän epävarman tuntuinen. Neuvolat on perheitä varten ja sen tehtävä on olla teidän tukena. Jos et voi siellä ottaa asiota avoimesti esille niin millä mies on pitänyt sinua otteessa?
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa joukkoon. Me muutkin huomasimme lapsen synnytettyä että kotona olikin jo ollut yksi iso lapsi ja nyt on kaksi. Kumpikin kitisee ja itkee että saisi tahtonsa läpi, onneksi vain toiselle tarvitsee vaihtaa vaipat.
Sehän on miehen ainoa mahdollisuus säilyttää parisuhde että nainen ei tajua ettei mies halua lapsia.
Häh?
Mitä vaihtoehtoja miehellä on jos haluaa suhteen eikä lapsia? Kun lähes kaikki naiset kuitenkin haluavat lapsia.
Minä olen vapaaehtoisesti lapseton nainen ja minusta lapsia haluamattomilla miehillä on samat vaihtoehdot kuin lapsia haluamattomilla naisillakin. Joko etsii kaltaisensa kumppanin, elää yksin tai päättää valita lastenteon kumppaninsa vuoksi. Jälkimmäistä vaihtoehtoa en suosittele, jos oikeasti ei halua vanhemmuutta ja lapsiperhe-elämää.
Mikäli jälkimmäisen vaihtoehdon kuitenkin valitsee, elää sitten valintansa kanssa vinkumatta ja kantaa vastuun sen seurauksista. Puolisoa kohtaan on todella epäreilua olla ensin kertomatta lapsettomuustoiveistaan ja alkaa lapsia tekemään vain avautuakseen sitten kun lapsi on jo syntynyt ja perääntyminen on myöhäistä. Lasta kohtaan tuo on vielä epäreilumpaa, sillä se lapsi ei ole pyytänyt tänne syntyä. Jos päättää lapsen tähän maailmaan tehdä, on siitä vastuussa aikuisuuteen saakka. Se lapsi on ollut sinun vapaaehtoinen valintasi joten elä sen kanssa.
Minä olen eronnut parisuhteesta sen takia, että en halunnut omia lapsia ja mies halusi. Ei mulla uutta miestä silloin valmiiksi ollut katsottuna enkä tiennyt löytäisinkökään sellaista, joka ei myöskään lapsia halua. Kymmenen vuotta olin sinkku, kunnes se ihana, juuri minulle sopiva vela-mies löytyi.
En ole ominut lasta itselleni, olen ehdottanut että ottaisi mukaansa kun menee vaikka vanhemmilleen. Ja olen käynyt esim lenkillä tai asioilla, hän jopa ehdottaa että menisin, hän voi olla lapsen kanssa. Ja hyvin hän lasta hoitaakin. Mutta miehellä on jälkikäteen tapana olla jotenkin pettyneen oloinen kun olen ollut poissa. Joskus myöhemmin saattaa suuttua kun ei olisi halunnutkaan olla lapsen kanssa vaikka oli itse sitä ehdottanut. Omat menot karsiutuvat pikkuhiljaa, vaikka pitäisi mennä päinvastoin niinkuin joku tuolla ehdottikin. Ap.
Kun vauva kasvaa ja alkaa ymmärtämään enemmän, niin sen kanssa olo helpottuu. Sitä en tiedä helpottaako olo miehen kanssa.
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa joukkoon. Me muutkin huomasimme lapsen synnytettyä että kotona olikin jo ollut yksi iso lapsi ja nyt on kaksi. Kumpikin kitisee ja itkee että saisi tahtonsa läpi, onneksi vain toiselle tarvitsee vaihtaa vaipat.
Sehän on miehen ainoa mahdollisuus säilyttää parisuhde että nainen ei tajua ettei mies halua lapsia.
Häh?
Mitä vaihtoehtoja miehellä on jos haluaa suhteen eikä lapsia? Kun lähes kaikki naiset kuitenkin haluavat lapsia.
Mitäs ne velat sitten on? Ja miten olisi että miehet steriloitaisiin? Eivät ainakaan voi ajautua mihinkään lapsiperhe elämään tai valehdella että juu juu haluun lapsia.
Vela - 72 kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
inhorealismi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa joukkoon. Me muutkin huomasimme lapsen synnytettyä että kotona olikin jo ollut yksi iso lapsi ja nyt on kaksi. Kumpikin kitisee ja itkee että saisi tahtonsa läpi, onneksi vain toiselle tarvitsee vaihtaa vaipat.
Sehän on miehen ainoa mahdollisuus säilyttää parisuhde että nainen ei tajua ettei mies halua lapsia.
Häh?
Mitä vaihtoehtoja miehellä on jos haluaa suhteen eikä lapsia? Kun lähes kaikki naiset kuitenkin haluavat lapsia.
Minä olen vapaaehtoisesti lapseton nainen ja minusta lapsia haluamattomilla miehillä on samat vaihtoehdot kuin lapsia haluamattomilla naisillakin. Joko etsii kaltaisensa kumppanin, elää yksin tai päättää valita lastenteon kumppaninsa vuoksi. Jälkimmäistä vaihtoehtoa en suosittele, jos oikeasti ei halua vanhemmuutta ja lapsiperhe-elämää.
Mikäli jälkimmäisen vaihtoehdon kuitenkin valitsee, elää sitten valintansa kanssa vinkumatta ja kantaa vastuun sen seurauksista. Puolisoa kohtaan on todella epäreilua olla ensin kertomatta lapsettomuustoiveistaan ja alkaa lapsia tekemään vain avautuakseen sitten kun lapsi on jo syntynyt ja perääntyminen on myöhäistä. Lasta kohtaan tuo on vielä epäreilumpaa, sillä se lapsi ei ole pyytänyt tänne syntyä. Jos päättää lapsen tähän maailmaan tehdä, on siitä vastuussa aikuisuuteen saakka. Se lapsi on ollut sinun vapaaehtoinen valintasi joten elä sen kanssa.
Minä olen eronnut parisuhteesta sen takia, että en halunnut omia lapsia ja mies halusi. Ei mulla uutta miestä silloin valmiiksi ollut katsottuna enkä tiennyt löytäisinkökään sellaista, joka ei myöskään lapsia halua. Kymmenen vuotta olin sinkku, kunnes se ihana, juuri minulle sopiva vela-mies löytyi.
No ei ole samat vaihtoehdot.Lapsia haluamattomia miehiä on yhtä suuri enemmistö kuin lapsia haluavia naisia.Kompromissi on yleensä se että mies tekee lapsia naisen mieliksi.
Alue: Aihe vapaa
No jos on niin typerä mies, että suostuu hankkimaan lapsia vaikka ei niitä halua, niin ihan itseään voi syyttää. Jos sinä haluat omakotitalon ja nainen rivitalon, ja ostatte rivitalon koska et ole koskaan kertonut haluavasi omakotitalon, niin missä on vika? Naisessa vai siinä että sinä et saa suutasi auki? Ihanko oikeasti täällä on joku niin typerä mies, että luulee tekevänsä hyvän ratkaisun? Itsekästä tuo on, tehdä lapsia joita ei koskaan halunnut. Siinä kärsivät niin mies itse, vaimo kuin lapsetkin. Ja lapset sentään ovat täysin syyttömiä isänsä huonoihin valintoihin.