Lue keskustelun säännöt.
Häät tulossa, mies muutti mieltään sukunimestä
12.07.2016 |
Ollaan menossa avomiehen kanssa naimisiin vuoden päästä kesällä. Ollaan aikaisemmin puhuttu sukunimistä ja siitä, että vaihdanko minä tai hän sukunimeään naimisiin mentäessä. Olen kertonut, että tahtoisin pitää oman tyttönimeni, sillä minusta se on kaunis, meitä ei ole aivan hirveästi Suomessa ja olen kiintynyt nimeeni. Jos saisimme joskus lapsia, niin heille antaisin mielelläni mieheni sukunimen. Mies on aiemmin myös kertonut, että hänelle sopii mainiosti, että pidän oman nimeni.
Nyt kuitenkin häiden järjestelyjä tehdessä mies on osoittanut, että on pettynyt ja ehkä hieman vihainenkin siitä, etten aio ottaa hänen sukunimeään. En oikein tiedä miten suhtautua, sillä en tahtoisi, että hänellä on paha mieli :/
Mieheni sanoo, että olisi kiva, jos kunnioittaisin perinteitä ja että olisi mukavaa, että tulevaisuudessa koko perheellä olisi sama nimi. Vaikka eihän tuo "perinne" ole edes kovin vanha... Hän on kysellyt minulta, että miksi en ota hänen sukunimeään, ja minä olen vastannut. Hän sanoo, ettei oikein ymmärrä. Tähän vastasin kysymällä, miksei hän ottaisi minun nimeäni. Mies kertoi tismalleen samat syyt kuin minä.
Pidän mieheni nimestä. Se on yksinkertainen ja se jää kaikille muistiin heti ensimmäisellä kerralla. Kyseinen sukunimi on substantiivi, joka ei ole kieliasultaan ja merkitykseltään kovin kaunis. En ajattele tässä, että "hyi hitto millainen nimi, en ota", mutta kyllä se vähän kirpaisee. Eihän ihmisen kohdalla yleensä sitä sukunimen merkitystä ajattele (esim. ei Karhu-nimistä ajatellessa ajattele karhua), enkä minä arjessa mieheni nimen merkitystä edes huomaa, mutta silti :( Mieheni nimisiä on myös yli tuplasti enemmän kuin minun nimisiäni.
Tuntuu pahalta koko tilanne, enkä tiedä, mitä minun kannattaisi miehellä sanoa. :( Rakastan miestäni, pidän hänen nimestään, mutta niin pidän myös omastani.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Mies on sovinisti. Tasa-arvoinen ratkaisu (molemmat pitävät omat nimensä) ei käy, feministinen ratkaisu ei käy (naisen sukunimi molemmille). Älä alistu!
Minusta ei ole kyse tasa-arvosta jos ongelmana on se että perheelle haluttaisiin yhteinen sukunimi.
Se, ettei miehelle sitten kelpaa naisen sukunimi onkin vaan pälliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies olisi valmis vaihtamaan oman sukunimensä tulevan vaimon sukunimeen, niin voisin harkita vaihtavani sukunimeni miehen nimeksi. Jotenkin omituista, että toiselta vaaditaan jotain sellaista, jota itse ei olisi valmis tekemään. Perinteeseen ei voi vedota, koska nimilaki joka pakotti naisen ottamaan avioituessa miehen nimen, oli voimassa vain reilut 50 vuotta.
Laki ja tapa ovat eri asioita. Laki ei ole synonyymi perinteelle. Nauraisin jos joku yrittäisi noin muotoillulla lauseella vakuuttaa minut asiastaan. (Vaikka itse asiassa ei ole mitään vikaa.)
OT
Joo, Rouva Satutäti
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aargh, en vaan voi tajuta. Meillä oli jo 90-luvulla perheen postilaatikossa 3 sukunimeä, ja perheenä ollaan pysytty. Kenelläkään ei ol ollut mitään vaikeuksia asian kanssa. En edes itseasiassa ymmärrä mitä ovat ne vaikeudet, joita useampi nimi postilaatikossa voisi tuoda. Postinkantaja voi helpommin tehdä virheitä? Tämän katastrofin uhka on hirveä pelote..?
Tätä taustaa vasten mun on tosi vaikea ymmärtää miksi edelleen niitä nimiä vaihdellaan. Perinne? No kun se ei ole perinteistä. Osoitus siitä että ollaan tosissaan? WTF, naisen tarvitsee osoittaa olevansa tosissaan, miehen ei? Siis että joku kokee olevansa puoliavokki jos ei ota miehen sukunimeä. Karmivaa. Kun halutaan perheelle sama sukunimi? Niin, miksi ihmeessä? Ovatko nämä samoja tyyppejä, jotka nimeävät lapsensa tyyliin Jenni, Janne ja Jonna tai Henri ja Henriikka ja Henrietta?
Minä en lähtisi suinpäin perumaan häitä vaan lähtisin vaikka lenkille. Ja sen jälkeen istuttaisin miehen pöydän ääreen ja keskusteltaisiin vakavasti. Toteaisin, että tilanne on nyt tämä. Minä pidän oman sukunimeni. Koska (tähän perustelut). Jos asia on sinulle ongelma, niin sano se nyt. Koska minä en tule mielipidettäni vaihtamaan ja haluan saada tämän asian nyt selväksi.
Ei, lapseni eivät ole nimetty samantyyppisillä nimillä. Eikä samoilla alkukirjaimilla. Mutta kun minua kuitenkin puhutellaan useasti rva Melaksi (kiitos joku palstalainen tästä pseudonyymistä ;), niin olisi noloa todeta, että ei, olen rva Huhtanen. Ei, ei, olen naimisissa kyllä tuon hra. Melan kanssa, mutta minun sukunimeni on Huhtanen. Joo. Oli helpompaa vain muuttaa se rva Melaksi ja elää sen kanssa.
Sama juttu hotelleissa (mm. Dubaissa saattaa tulla ongelmaa jos yrittää yhteistä hotellihuonetta eri sukunimillä), lentolipuissa yms. Ja olemme kuitenkin perhe. Miksei meillä voisi olla yhteistä sukunimeä? Sitä paitsi, yhdysnimet ovat karmeita. Äärikauhuesimerkkinä voisi olla se entinen kansanedustaja(?), jolla oli etunimenä joku Pia-Noora ja sukunimenä Karhunen-Leinola tmsp. Luulisi jo tilan loppuvan kesken, kun allekirjoitusta laittaa johonkin?
Kuinka usein sua puhutellaan rouvaksi? Ja vielä tilanteessa, jossa puhuttelija ei tiedä sinun sukunimeäsi, mutta tietää miehesi sukunimen? Olettaen, että asut Suomessa tai muussa Pohjoismaassa. Ulkomailla asuessa toki tilanne voi olla eri, mutta ap oletettavasti asuu Suomessa.
Mulla ei tule mieleen yhtään tilannetta, jossa mua olisi puhuteltu rouvaksi ja olen ollut naimisissa aika monta vuotta.
En asu Suomessa, enkä Pohjoismaissa. Ja minua puhutellaan rouvaksi joka ikinen päivä. Ja mieheni sukunimen tietävät "kaikki". Ainakin kaikki, jotka minua rouvaksi puhuttelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kuin itse sanoit, miksei mies sitten ota sinun nimeäsi? Sehän on kompromissi, jos kumpikin pitää omansa.
Toinen haluaa molemmille yhteisen nimen. Toinen haluaa molemmille omat nimet.
Miten omat nimet siinä tilanteessa olisi muka molemmille kompromissi?
Minusta ap:n tapauksessa kannattaisi valita perheelle ihan oma, uusi, kaunis nimi, joka olisi merkityksellinen molemmille.
Se on kompromissi, koska jokaisella tulee olla oikeus päättää omasta nimestään. Mies voi pitää omansa ja nainen omansa = kompromissi. Jos miehelle on äärettömän tärkeää, että perheellä on yhteinen nimi, niin hän voi vaihtaa nimensä. Turha ihmetellä, miksi nainen ei halua vaihtaa, jos ei itsekään ole siihen valmis.
Vierailija kirjoitti:
Kun halutaan perheelle sama sukunimi? Niin, miksi ihmeessä? Ovatko nämä samoja tyyppejä, jotka nimeävät lapsensa tyyliin Jenni, Janne ja Jonna tai Henri ja Henriikka ja Henrietta?
Minusta henkolökohtaisesti perheellä "kuuluu" olla yhteinen sukunimi, oli se sitten peräisin kummalta puolisolta tahansa tai yhdessä valittu uusi nimi. Toisin sanoen omalle perheelleni en ikinä haluaisi useampaa erillistä nimeä, muut perheet toki tehkööt miten haluavat. Syyt eivät tietenkään ole ensisijaisesti ole käytännöllisiä (vaikka se onkin ihan kivaa plussaa) vaan ns. henkisiä, yhteenkuuluvuudentunnetta esimerkiksi.
En ikipäivänä nimeäisi lapsiani noin nolosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon teille tulee kirjepostia nykyään? Että täytyy huolehtia postin hukkumisesta, jos on kaksi nimeä laatikossa. Itselleni on tullut kuukauden aikana varmaan kolme kirjettä, joku lainatarjous nimellä, yksi vakuutuskirja ja yksi nimipäiväoniittelukortti vanhemmalta sukulaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka yksinkertaisia voivat olla postipatut, jos menee ihan yli ymmärryksen kaksi nimeä ovessa ;) herranjestas sentään...
Mun molemmat vanhemmat piti naimisiin mennessä oman nimensä, itselläni on äidin (todella harvinainen) nimi. Suvun viimeisenä vesana mulle ainakin tulee kunnia-asiaksi pitää huolta, ettei mun sukunimi kuole naimisiin mennessä tähän pisteeseen :--)
En muutenkaan tajua koko hommaa. Olen kantanut nimeäni iäisyydeltä tuntuvan elämäni ja leimautunut siihen, miksi pitäisi ottaa uusi nimi ja tavallaan uusi identiteetti vain siksi, että menin naimisiin?
Tällaisten viestien jälkeen kannatan yhä lämpimämmin oman yhteisen sukunimen luomista.
Kyllä minä ajattelen että naimisiin mennessä identiteetti muuttuu. Eikä naimisiinmeno minulle ole mikään "vain".
On meitä moneen junaan, mutta en tuomitse toisin ajatteleviakaan. Toisille meistä joillain asioilla vaan on näemmä enemmän merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä on kaikilla sama etunimikin. On selkeämpää, kun posti tulee vain yhdellä nimellä.
Nyt repes täällä ja pahasti. :D XD Taidan olla vähän väsynyt...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kuin itse sanoit, miksei mies sitten ota sinun nimeäsi? Sehän on kompromissi, jos kumpikin pitää omansa.
Toinen haluaa molemmille yhteisen nimen. Toinen haluaa molemmille omat nimet.
Miten omat nimet siinä tilanteessa olisi muka molemmille kompromissi?
Minusta ap:n tapauksessa kannattaisi valita perheelle ihan oma, uusi, kaunis nimi, joka olisi merkityksellinen molemmille.
Se on kompromissi, koska jokaisella tulee olla oikeus päättää omasta nimestään. Mies voi pitää omansa ja nainen omansa = kompromissi. Jos miehelle on äärettömän tärkeää, että perheellä on yhteinen nimi, niin hän voi vaihtaa nimensä. Turha ihmetellä, miksi nainen ei halua vaihtaa, jos ei itsekään ole siihen valmis.
Se ei ole kompromissi, jos vain toinen saa tahtonsa läpi. Sinun ensimmäisessä ehdotuksessasi siis nainen, joka haluaa pitää oman nimensä.
Se, ettei mieskään ole valmis vaihtamaan naisen nimeen onkin jo eri asia eikä sitä tässä kommentoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyt vastaus: älä ota miehen nimeä, et selvästi halua sitä tehdä. Älä tee noin isoa asiaa vain toista miellyttääksesi. Sitten a) sallit miehen olla pettynyt, ja b) kestät ja hyväksyt hänen pettymyksensä. Tämä on hyvää harjoitusta avioliittoa varten. Pysy itsenäisenä ja tee kompromisseja vain kun ne eivät koske sinulle todella tärkeitä asioita. Hyväksy se, että toinen voi tällöin pettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kuin itse sanoit, miksei mies sitten ota sinun nimeäsi? Sehän on kompromissi, jos kumpikin pitää omansa.
Toinen haluaa molemmille yhteisen nimen. Toinen haluaa molemmille omat nimet.
Miten omat nimet siinä tilanteessa olisi muka molemmille kompromissi?
Minusta ap:n tapauksessa kannattaisi valita perheelle ihan oma, uusi, kaunis nimi, joka olisi merkityksellinen molemmille.
Se on kompromissi, koska jokaisella tulee olla oikeus päättää omasta nimestään. Mies voi pitää omansa ja nainen omansa = kompromissi. Jos miehelle on äärettömän tärkeää, että perheellä on yhteinen nimi, niin hän voi vaihtaa nimensä. Turha ihmetellä, miksi nainen ei halua vaihtaa, jos ei itsekään ole siihen valmis.
Se ei ole kompromissi, jos vain toinen saa tahtonsa läpi. Sinun ensimmäisessä ehdotuksessasi siis nainen, joka haluaa pitää oman nimensä.
Se, ettei mieskään ole valmis vaihtamaan naisen nimeen onkin jo eri asia eikä sitä tässä kommentoitu.
Jos minä siis vaadin, että mieheni käyttää tästä lähin vain punaisia alushousuja ja hän taas on tyytyväinen tämän hetkiseen alushousuvalikoimaansa, niin sopiva kompromissi on se, että me menemme yhdessä ostamaan hänelle alushousuja, joissa on kaikissa oltava ainakin vähän punaista minun mielikseni?
Vai voisiko olla, että minun pitäisi vaan ymmärtää, ettei minulla ole päätäntävaltaa hänen alushousujensa väriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otin mieheni sukunimen. On selkeämpää, kun riittää yksi nimi oveen, postilaatikkoon ja posti tulee samalla nimellä.
Joo-o ja muussa tapauksessa olisit aivan sekaisin? Miksi mies ei ota naisen nimeä vai olisiko tilanne jälleen epäselvä?
Sanoin vaimolle kun mentiin naimisiin että joko pidetään omamme tai sitten otetaan minun sukunimi. Otettiin minun. Molemmilla perinteinen ja yleinen sukunimi. Jos vaimolla olis ollu harvinaisempi vaikka myriel olisin ottanut. Väestörekisterikeskuksen mukaan mun sukunimi on harvisempi joten se puolsi osaltaan sitä että päätin pitää omani. Nää voi toki olla vaikeita asioita, en ymmärrä sitä miksi naisen jolla on kaunis ja napakka sukunimi ottaa jonkun perinteisen Korhonen sukunimimen mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kuin itse sanoit, miksei mies sitten ota sinun nimeäsi? Sehän on kompromissi, jos kumpikin pitää omansa.
Toinen haluaa molemmille yhteisen nimen. Toinen haluaa molemmille omat nimet.
Miten omat nimet siinä tilanteessa olisi muka molemmille kompromissi?
Minusta ap:n tapauksessa kannattaisi valita perheelle ihan oma, uusi, kaunis nimi, joka olisi merkityksellinen molemmille.
Se on kompromissi, koska jokaisella tulee olla oikeus päättää omasta nimestään. Mies voi pitää omansa ja nainen omansa = kompromissi. Jos miehelle on äärettömän tärkeää, että perheellä on yhteinen nimi, niin hän voi vaihtaa nimensä. Turha ihmetellä, miksi nainen ei halua vaihtaa, jos ei itsekään ole siihen valmis.
Se ei ole kompromissi, jos vain toinen saa tahtonsa läpi. Sinun ensimmäisessä ehdotuksessasi siis nainen, joka haluaa pitää oman nimensä.
Se, ettei mieskään ole valmis vaihtamaan naisen nimeen onkin jo eri asia eikä sitä tässä kommentoitu.
Jos minä siis vaadin, että mieheni käyttää tästä lähin vain punaisia alushousuja ja hän taas on tyytyväinen tämän hetkiseen alushousuvalikoimaansa, niin sopiva kompromissi on se, että me menemme yhdessä ostamaan hänelle alushousuja, joissa on kaikissa oltava ainakin vähän punaista minun mielikseni?
Vai voisiko olla, että minun pitäisi vaan ymmärtää, ettei minulla ole päätäntävaltaa hänen alushousujensa väriin?
Täh?
Jos kyseessä ovat perheen yhteiset alushousut, saattaa vertauksessasi ehkä olla joku hitunen järkeä. Jos kyse kuitenkin on miehen henkilökohtaisista alushousuista on vertauksesti naurettavan järjetön.
Ymmärrätkö nyt ollenkaan sitä, että ap:n miehen mielestä perheellä kuuluu olla yhteinen sukunimi? Tuskin häntä ap:n nimi muuten kiinnosta kuin suhteessa hänen ihkaomaan tulevaan perheeseensä?
(Edelleen, se ettei mies halua itsekään vaihtaa nimeään onkin toinen keissi.)
Ymmärrän kyllä miestäkin, mutta jos et tosiaan halua vaihtaa nimeäsi niin älä vaihda! Minun mieheni oli samanlainen, mun olisi pitänyt ottaa hänen sukunimensä koska perinne ja muuten kaikki ihmettelee. No miehen sukunimessä ei ole mitään vikaa, mutta se ei sovi mun nimeeni yhtään. Kun miljoonannen kerran taas väiteltiin nimestä niin mä sanoin miehelle suoraan että, mä pidän mun nimen, ja jos se ei sulle passaa niin ei sitten mennä naimisiin ollenkaan. No, tänä vuonna tulee 10. häävuosi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kuin itse sanoit, miksei mies sitten ota sinun nimeäsi? Sehän on kompromissi, jos kumpikin pitää omansa.
Toinen haluaa molemmille yhteisen nimen. Toinen haluaa molemmille omat nimet.
Miten omat nimet siinä tilanteessa olisi muka molemmille kompromissi?
Minusta ap:n tapauksessa kannattaisi valita perheelle ihan oma, uusi, kaunis nimi, joka olisi merkityksellinen molemmille.
Se on kompromissi, koska jokaisella tulee olla oikeus päättää omasta nimestään. Mies voi pitää omansa ja nainen omansa = kompromissi. Jos miehelle on äärettömän tärkeää, että perheellä on yhteinen nimi, niin hän voi vaihtaa nimensä. Turha ihmetellä, miksi nainen ei halua vaihtaa, jos ei itsekään ole siihen valmis.
Se ei ole kompromissi, jos vain toinen saa tahtonsa läpi. Sinun ensimmäisessä ehdotuksessasi siis nainen, joka haluaa pitää oman nimensä.
Se, ettei mieskään ole valmis vaihtamaan naisen nimeen onkin jo eri asia eikä sitä tässä kommentoitu.
Jos minä siis vaadin, että mieheni käyttää tästä lähin vain punaisia alushousuja ja hän taas on tyytyväinen tämän hetkiseen alushousuvalikoimaansa, niin sopiva kompromissi on se, että me menemme yhdessä ostamaan hänelle alushousuja, joissa on kaikissa oltava ainakin vähän punaista minun mielikseni?
Vai voisiko olla, että minun pitäisi vaan ymmärtää, ettei minulla ole päätäntävaltaa hänen alushousujensa väriin?
Täh?
Jos kyseessä ovat perheen yhteiset alushousut, saattaa vertauksessasi ehkä olla joku hitunen järkeä. Jos kyse kuitenkin on miehen henkilökohtaisista alushousuista on vertauksesti naurettavan järjetön.
Ymmärrätkö nyt ollenkaan sitä, että ap:n miehen mielestä perheellä kuuluu olla yhteinen sukunimi? Tuskin häntä ap:n nimi muuten kiinnosta kuin suhteessa hänen ihkaomaan tulevaan perheeseensä?
(Edelleen, se ettei mies halua itsekään vaihtaa nimeään onkin toinen keissi.)
Kyllä se naisen nimikin on hänen henkilökohtainen ja ihka omansa. Miehelläkö on jonkunlaista päätäntävaltaa naisen nimeen sillä perusteella, että nainen "kuuluu" hänen perheeseensä? Ei hän mikään kauppatavara ole.
Asioista voi keskustella, mutta ei ole mitään oikeutta vaatia asiaa, joka on niin henkilökohtainen kuin oman nimen muuttaminen.
No, ihan turha vääntöhän tämä on kun emme missään tapauksessa tule olemaan samalla sivulla asiasta. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kuin itse sanoit, miksei mies sitten ota sinun nimeäsi? Sehän on kompromissi, jos kumpikin pitää omansa.
Toinen haluaa molemmille yhteisen nimen. Toinen haluaa molemmille omat nimet.
Miten omat nimet siinä tilanteessa olisi muka molemmille kompromissi?
Minusta ap:n tapauksessa kannattaisi valita perheelle ihan oma, uusi, kaunis nimi, joka olisi merkityksellinen molemmille.
Se on kompromissi, koska jokaisella tulee olla oikeus päättää omasta nimestään. Mies voi pitää omansa ja nainen omansa = kompromissi. Jos miehelle on äärettömän tärkeää, että perheellä on yhteinen nimi, niin hän voi vaihtaa nimensä. Turha ihmetellä, miksi nainen ei halua vaihtaa, jos ei itsekään ole siihen valmis.
Se ei ole kompromissi, jos vain toinen saa tahtonsa läpi. Sinun ensimmäisessä ehdotuksessasi siis nainen, joka haluaa pitää oman nimensä.
Se, ettei mieskään ole valmis vaihtamaan naisen nimeen onkin jo eri asia eikä sitä tässä kommentoitu.
Jos minä siis vaadin, että mieheni käyttää tästä lähin vain punaisia alushousuja ja hän taas on tyytyväinen tämän hetkiseen alushousuvalikoimaansa, niin sopiva kompromissi on se, että me menemme yhdessä ostamaan hänelle alushousuja, joissa on kaikissa oltava ainakin vähän punaista minun mielikseni?
Vai voisiko olla, että minun pitäisi vaan ymmärtää, ettei minulla ole päätäntävaltaa hänen alushousujensa väriin?
Täh?
Jos kyseessä ovat perheen yhteiset alushousut, saattaa vertauksessasi ehkä olla joku hitunen järkeä. Jos kyse kuitenkin on miehen henkilökohtaisista alushousuista on vertauksesti naurettavan järjetön.
Ymmärrätkö nyt ollenkaan sitä, että ap:n miehen mielestä perheellä kuuluu olla yhteinen sukunimi? Tuskin häntä ap:n nimi muuten kiinnosta kuin suhteessa hänen ihkaomaan tulevaan perheeseensä?
(Edelleen, se ettei mies halua itsekään vaihtaa nimeään onkin toinen keissi.)
Kyllä se naisen nimikin on hänen henkilökohtainen ja ihka omansa. Miehelläkö on jonkunlaista päätäntävaltaa naisen nimeen sillä perusteella, että nainen "kuuluu" hänen perheeseensä? Ei hän mikään kauppatavara ole.
Asioista voi keskustella, mutta ei ole mitään oikeutta vaatia asiaa, joka on niin henkilökohtainen kuin oman nimen muuttaminen.
No, ihan turha vääntöhän tämä on kun emme missään tapauksessa tule olemaan samalla sivulla asiasta. :D
Puolisot muodostavat keskenään oman perheensä, siitähän avioliitossa on kyse. Nainen siis kuuluu miehen perheeseen tasan saman verran kuin mies naisen.
Mutta totta, meidän välisemme vääntö on aivan turhaa, emme me ole menossa keskenämme naimisiin :)
Kotus, Suomen kielen seura ja suomen kielen proffat ovat kommentoineet, että Suomen korhostuminen ja virtastuminen estettäisiin ja sukunimikanta saataisiin monipuolistumaan, jos pariskunta naimisiin mennessään katsoisi kumman sukunimi on harvinaisempi ja ottaisi sen.
Se on mielestäni aika hyvä idea.
Vierailija kirjoitti:
Otin mieheni sukunimen. On selkeämpää, kun riittää yksi nimi oveen, postilaatikkoon ja posti tulee samalla nimellä.
Samoin. Meillä oli molemmilla tuiki tavallinen sukunimi, enkä halunnut olla mikään Tötteröinen-Tättäräinen. Jos oma sukunimeni olisi ollut joku harvinainen ja/tai hieno ja/tai siinä olisi ollut nasevuutta tai joku juju, olisin pitänyt sen.
Lapset ovat nyt aikuisina sanoneet, että heidän mielestään on ollut aina hienoa, että me ollaan saman nimen alla kaikki eikä me vanhemmat olla erottu. Kavereissa on ollut suurimmaksi osaksi monennimisiä ja olikin aikamoista nikkarointia rakentaa puhelintietoihin sellaiset ristiinviittaukset, että tietää Anniina Aron ja Bettina Bergin olevan Cecilia Cederbergin "lapsia".
Mutta jokainen tavallaan.
Toinen haluaa molemmille yhteisen nimen. Toinen haluaa molemmille omat nimet.
Miten omat nimet siinä tilanteessa olisi muka molemmille kompromissi?
Minusta ap:n tapauksessa kannattaisi valita perheelle ihan oma, uusi, kaunis nimi, joka olisi merkityksellinen molemmille.