Lue keskustelun säännöt.
Häät tulossa, mies muutti mieltään sukunimestä
12.07.2016 |
Ollaan menossa avomiehen kanssa naimisiin vuoden päästä kesällä. Ollaan aikaisemmin puhuttu sukunimistä ja siitä, että vaihdanko minä tai hän sukunimeään naimisiin mentäessä. Olen kertonut, että tahtoisin pitää oman tyttönimeni, sillä minusta se on kaunis, meitä ei ole aivan hirveästi Suomessa ja olen kiintynyt nimeeni. Jos saisimme joskus lapsia, niin heille antaisin mielelläni mieheni sukunimen. Mies on aiemmin myös kertonut, että hänelle sopii mainiosti, että pidän oman nimeni.
Nyt kuitenkin häiden järjestelyjä tehdessä mies on osoittanut, että on pettynyt ja ehkä hieman vihainenkin siitä, etten aio ottaa hänen sukunimeään. En oikein tiedä miten suhtautua, sillä en tahtoisi, että hänellä on paha mieli :/
Mieheni sanoo, että olisi kiva, jos kunnioittaisin perinteitä ja että olisi mukavaa, että tulevaisuudessa koko perheellä olisi sama nimi. Vaikka eihän tuo "perinne" ole edes kovin vanha... Hän on kysellyt minulta, että miksi en ota hänen sukunimeään, ja minä olen vastannut. Hän sanoo, ettei oikein ymmärrä. Tähän vastasin kysymällä, miksei hän ottaisi minun nimeäni. Mies kertoi tismalleen samat syyt kuin minä.
Pidän mieheni nimestä. Se on yksinkertainen ja se jää kaikille muistiin heti ensimmäisellä kerralla. Kyseinen sukunimi on substantiivi, joka ei ole kieliasultaan ja merkitykseltään kovin kaunis. En ajattele tässä, että "hyi hitto millainen nimi, en ota", mutta kyllä se vähän kirpaisee. Eihän ihmisen kohdalla yleensä sitä sukunimen merkitystä ajattele (esim. ei Karhu-nimistä ajatellessa ajattele karhua), enkä minä arjessa mieheni nimen merkitystä edes huomaa, mutta silti :( Mieheni nimisiä on myös yli tuplasti enemmän kuin minun nimisiäni.
Tuntuu pahalta koko tilanne, enkä tiedä, mitä minun kannattaisi miehellä sanoa. :( Rakastan miestäni, pidän hänen nimestään, mutta niin pidän myös omastani.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Sinähän sen päätät pidätkö oman nimesi vai otatko miehen nimen. Mies voi ottaa sinun sukunimesi jos haluaa ja se sinulle on o.k.
Ymmärrän tavallaan miestäsikin; jotkut edelleen saattaa ihmetellä jos nainen ei ota miehen nimeä. Mutta kun ei noita nimenmuutoksia ja -pitämisiä tehdä muiden vuoksi. Ja sinähän tulet jo puolitiehen vastaan jos sulle on o.k että lapset saavat miehen sukunimen.
Eihän tuo ole edes mikään puolitien ratkaisu, vaan miehen eduksi tehty ratkaisu. Ja silti kitisee. Uskomatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin rakastan miestäni. Silti en suostunut hänen esitykseensä siitä, että meidät vihitään avannossa. Ei rakkaus merkitse sitä, että luopuu omastaan vaan sitä, että saa elämäänsä lisää.
Perhe pärjää ihan hyvin ilman yhteistä sukunimeä. Meillä sukunimiä on 3 erilaista (olen leski ja esikoisella on isänsä sukunimi) enkä ole ikinä ajatellut, että perheen yhtenäisyyst tehdään nimellä.
Vierailija kirjoitti:
Aargh, en vaan voi tajuta. Meillä oli jo 90-luvulla perheen postilaatikossa 3 sukunimeä, ja perheenä ollaan pysytty. Kenelläkään ei ol ollut mitään vaikeuksia asian kanssa. En edes itseasiassa ymmärrä mitä ovat ne vaikeudet, joita useampi nimi postilaatikossa voisi tuoda. Postinkantaja voi helpommin tehdä virheitä? Tämän katastrofin uhka on hirveä pelote..?
Tätä taustaa vasten mun on tosi vaikea ymmärtää miksi edelleen niitä nimiä vaihdellaan. Perinne? No kun se ei ole perinteistä. Osoitus siitä että ollaan tosissaan? WTF, naisen tarvitsee osoittaa olevansa tosissaan, miehen ei? Siis että joku kokee olevansa puoliavokki jos ei ota miehen sukunimeä. Karmivaa. Kun halutaan perheelle sama sukunimi? Niin, miksi ihmeessä? Ovatko nämä samoja tyyppejä, jotka nimeävät lapsensa tyyliin Jenni, Janne ja Jonna tai Henri ja Henriikka ja Henrietta?
Minä en lähtisi suinpäin perumaan häitä vaan lähtisin vaikka lenkille. Ja sen jälkeen istuttaisin miehen pöydän ääreen ja keskusteltaisiin vakavasti. Toteaisin, että tilanne on nyt tämä. Minä pidän oman sukunimeni. Koska (tähän perustelut). Jos asia on sinulle ongelma, niin sano se nyt. Koska minä en tule mielipidettäni vaihtamaan ja haluan saada tämän asian nyt selväksi.
Ei, lapseni eivät ole nimetty samantyyppisillä nimillä. Eikä samoilla alkukirjaimilla. Mutta kun minua kuitenkin puhutellaan useasti rva Melaksi (kiitos joku palstalainen tästä pseudonyymistä ;), niin olisi noloa todeta, että ei, olen rva Huhtanen. Ei, ei, olen naimisissa kyllä tuon hra. Melan kanssa, mutta minun sukunimeni on Huhtanen. Joo. Oli helpompaa vain muuttaa se rva Melaksi ja elää sen kanssa.
Sama juttu hotelleissa (mm. Dubaissa saattaa tulla ongelmaa jos yrittää yhteistä hotellihuonetta eri sukunimillä), lentolipuissa yms. Ja olemme kuitenkin perhe. Miksei meillä voisi olla yhteistä sukunimeä? Sitä paitsi, yhdysnimet ovat karmeita. Äärikauhuesimerkkinä voisi olla se entinen kansanedustaja(?), jolla oli etunimenä joku Pia-Noora ja sukunimenä Karhunen-Leinola tmsp. Luulisi jo tilan loppuvan kesken, kun allekirjoitusta laittaa johonkin?
Kuinka yksinkertaisia voivat olla postipatut, jos menee ihan yli ymmärryksen kaksi nimeä ovessa ;) herranjestas sentään...
Mun molemmat vanhemmat piti naimisiin mennessä oman nimensä, itselläni on äidin (todella harvinainen) nimi. Suvun viimeisenä vesana mulle ainakin tulee kunnia-asiaksi pitää huolta, ettei mun sukunimi kuole naimisiin mennessä tähän pisteeseen :--)
En muutenkaan tajua koko hommaa. Olen kantanut nimeäni iäisyydeltä tuntuvan elämäni ja leimautunut siihen, miksi pitäisi ottaa uusi nimi ja tavallaan uusi identiteetti vain siksi, että menin naimisiin?
Mun sukunimi on Karhu ja kyllä todellakin vaihdan kun tilanne tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on selvästi tyhmä ja päättelykyvyltään vajaa. Kannattaako sellasen kanssa mennä naimisiin?
Pidin oman sukunimeni itsestään selvyytenä. Myös lapsi on minun nimelläni.
Epäilen ap:n miehen palhastuvan muutenkin alistavaksi sovinistiksi heti papin aamenen jälkeen, merkit ovat ilmassa vahvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sitä minäkin. Kuulemma pitäisi mennä "nainen ottaa miehen nimen" -perinteen mukaisesti :D
-Ap
Miksi menisit naimisiin sovinistin kanssa? Tuo otushan pitää naisia vähempiarvoisina olentoina, joiden tulee ottaa uuden omistajansa nimi.
Aloituksessa särähti korvaan myös itkusi siitä, että muuten kyllä pitäisit oman nimesi (kuten tuo otuskin aikoo pitää omansa), mutta kun et halua että sinua vähempiarvoisena pitävälle otukselle tulisi paha mieli. Mikä kynnysmatto sinä olet?
HEL-NYC kirjoitti:
Itse en vaihtaisi, jos toisen perustelu olisi noin köyhä. Itse asiassa, en menisi miehen kanssa naimisiin, jonka tietämys "perinteistä" on tuota luokkaa. Se "perinne" on orjakauppaa vastaava, eli nainen siirtyi isänsä omistuksesta miehensä omistukseen.
Mies oli olettanut meidän pitävän omat sukunimemme ja yllättyi kun minä sanoin haluavani yhteisen nimen, eli meillä meni hiukan toisinpäin. Sanoin, että haluan olla selkeästi puoliso, enkä mikään puoliavokki, niin mies suostui. Oli olettanut minun haluavan säilyttää nimeni itsenäisyytenäni. Olisimme saattaneet ottaa molemmat minun nimeni, ellei mieheni ura olisi niin brändäytynyt hänen nimeensä.
Pidä omasi. Ja laita lapsetkin omallesi. Se on takuulla hienompi.
Mikä vitun puoliavokki? Tee mitä haluat, mutta älä yritä alentaa muita tuollaisella logiikalla. Ja kutsut itseäsi vielä feministiksi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aargh, en vaan voi tajuta. Meillä oli jo 90-luvulla perheen postilaatikossa 3 sukunimeä, ja perheenä ollaan pysytty. Kenelläkään ei ol ollut mitään vaikeuksia asian kanssa. En edes itseasiassa ymmärrä mitä ovat ne vaikeudet, joita useampi nimi postilaatikossa voisi tuoda. Postinkantaja voi helpommin tehdä virheitä? Tämän katastrofin uhka on hirveä pelote..?
Tätä taustaa vasten mun on tosi vaikea ymmärtää miksi edelleen niitä nimiä vaihdellaan. Perinne? No kun se ei ole perinteistä. Osoitus siitä että ollaan tosissaan? WTF, naisen tarvitsee osoittaa olevansa tosissaan, miehen ei? Siis että joku kokee olevansa puoliavokki jos ei ota miehen sukunimeä. Karmivaa. Kun halutaan perheelle sama sukunimi? Niin, miksi ihmeessä? Ovatko nämä samoja tyyppejä, jotka nimeävät lapsensa tyyliin Jenni, Janne ja Jonna tai Henri ja Henriikka ja Henrietta?
Minä en lähtisi suinpäin perumaan häitä vaan lähtisin vaikka lenkille. Ja sen jälkeen istuttaisin miehen pöydän ääreen ja keskusteltaisiin vakavasti. Toteaisin, että tilanne on nyt tämä. Minä pidän oman sukunimeni. Koska (tähän perustelut). Jos asia on sinulle ongelma, niin sano se nyt. Koska minä en tule mielipidettäni vaihtamaan ja haluan saada tämän asian nyt selväksi.
Ei, lapseni eivät ole nimetty samantyyppisillä nimillä. Eikä samoilla alkukirjaimilla. Mutta kun minua kuitenkin puhutellaan useasti rva Melaksi (kiitos joku palstalainen tästä pseudonyymistä ;), niin olisi noloa todeta, että ei, olen rva Huhtanen. Ei, ei, olen naimisissa kyllä tuon hra. Melan kanssa, mutta minun sukunimeni on Huhtanen. Joo. Oli helpompaa vain muuttaa se rva Melaksi ja elää sen kanssa.
Sama juttu hotelleissa (mm. Dubaissa saattaa tulla ongelmaa jos yrittää yhteistä hotellihuonetta eri sukunimillä), lentolipuissa yms. Ja olemme kuitenkin perhe. Miksei meillä voisi olla yhteistä sukunimeä? Sitä paitsi, yhdysnimet ovat karmeita. Äärikauhuesimerkkinä voisi olla se entinen kansanedustaja(?), jolla oli etunimenä joku Pia-Noora ja sukunimenä Karhunen-Leinola tmsp. Luulisi jo tilan loppuvan kesken, kun allekirjoitusta laittaa johonkin?
Ei minua haittaa, että puhutellaan rouva Korhoseksi. En viitsi korjata, että oikeastaan olen neiti Raikko, vaikka miehen kanssa on oltu yhdessä yli 20 vuotta. Enkä tosin koe sitä ollenkaan noloksi, että kertoisin oikean sukunimeni, ei siinä ole hävettävää. Maailmassa suurimmalla osalla naisista ei ole puolisonsa sukunimeä vaan isänsä/äitinsä sukunimi.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aargh, en vaan voi tajuta. Meillä oli jo 90-luvulla perheen postilaatikossa 3 sukunimeä, ja perheenä ollaan pysytty. Kenelläkään ei ol ollut mitään vaikeuksia asian kanssa. En edes itseasiassa ymmärrä mitä ovat ne vaikeudet, joita useampi nimi postilaatikossa voisi tuoda. Postinkantaja voi helpommin tehdä virheitä? Tämän katastrofin uhka on hirveä pelote..?
Tätä taustaa vasten mun on tosi vaikea ymmärtää miksi edelleen niitä nimiä vaihdellaan. Perinne? No kun se ei ole perinteistä. Osoitus siitä että ollaan tosissaan? WTF, naisen tarvitsee osoittaa olevansa tosissaan, miehen ei? Siis että joku kokee olevansa puoliavokki jos ei ota miehen sukunimeä. Karmivaa. Kun halutaan perheelle sama sukunimi? Niin, miksi ihmeessä? Ovatko nämä samoja tyyppejä, jotka nimeävät lapsensa tyyliin Jenni, Janne ja Jonna tai Henri ja Henriikka ja Henrietta?
Minä en lähtisi suinpäin perumaan häitä vaan lähtisin vaikka lenkille. Ja sen jälkeen istuttaisin miehen pöydän ääreen ja keskusteltaisiin vakavasti. Toteaisin, että tilanne on nyt tämä. Minä pidän oman sukunimeni. Koska (tähän perustelut). Jos asia on sinulle ongelma, niin sano se nyt. Koska minä en tule mielipidettäni vaihtamaan ja haluan saada tämän asian nyt selväksi.
Ei, lapseni eivät ole nimetty samantyyppisillä nimillä. Eikä samoilla alkukirjaimilla. Mutta kun minua kuitenkin puhutellaan useasti rva Melaksi (kiitos joku palstalainen tästä pseudonyymistä ;), niin olisi noloa todeta, että ei, olen rva Huhtanen. Ei, ei, olen naimisissa kyllä tuon hra. Melan kanssa, mutta minun sukunimeni on Huhtanen. Joo. Oli helpompaa vain muuttaa se rva Melaksi ja elää sen kanssa.
Sama juttu hotelleissa (mm. Dubaissa saattaa tulla ongelmaa jos yrittää yhteistä hotellihuonetta eri sukunimillä), lentolipuissa yms. Ja olemme kuitenkin perhe. Miksei meillä voisi olla yhteistä sukunimeä? Sitä paitsi, yhdysnimet ovat karmeita. Äärikauhuesimerkkinä voisi olla se entinen kansanedustaja(?), jolla oli etunimenä joku Pia-Noora ja sukunimenä Karhunen-Leinola tmsp. Luulisi jo tilan loppuvan kesken, kun allekirjoitusta laittaa johonkin?
Kuinka usein sua puhutellaan rouvaksi? Ja vielä tilanteessa, jossa puhuttelija ei tiedä sinun sukunimeäsi, mutta tietää miehesi sukunimen? Olettaen, että asut Suomessa tai muussa Pohjoismaassa. Ulkomailla asuessa toki tilanne voi olla eri, mutta ap oletettavasti asuu Suomessa.
Mulla ei tule mieleen yhtään tilannetta, jossa mua olisi puhuteltu rouvaksi ja olen ollut naimisissa aika monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellisia vaihtoehtoja taitaa olla vain kaksi eli joko kumpikin pitää oman sukunimensä tai kompromissina otatte uuden, yhteisen sukunimen. (Jomman kumman suvusta löytyy varmasti nimi, joka kelpaa molemmille.)
Kompromissi: pitäkää molemmat omat nimenne niinkuin tähänkin asti. Kaikista helpointa ja kenenkään ei tarvitse nimeä vaihtaa vasten tahtoaan. Voitte tehdä muita perinteisiä juttuja sitten hyvitykseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidät omas ja täts it. Noloa ruikutusta aikuiselta mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aargh, en vaan voi tajuta. Meillä oli jo 90-luvulla perheen postilaatikossa 3 sukunimeä, ja perheenä ollaan pysytty. Kenelläkään ei ol ollut mitään vaikeuksia asian kanssa. En edes itseasiassa ymmärrä mitä ovat ne vaikeudet, joita useampi nimi postilaatikossa voisi tuoda. Postinkantaja voi helpommin tehdä virheitä? Tämän katastrofin uhka on hirveä pelote..?
Tätä taustaa vasten mun on tosi vaikea ymmärtää miksi edelleen niitä nimiä vaihdellaan. Perinne? No kun se ei ole perinteistä. Osoitus siitä että ollaan tosissaan? WTF, naisen tarvitsee osoittaa olevansa tosissaan, miehen ei? Siis että joku kokee olevansa puoliavokki jos ei ota miehen sukunimeä. Karmivaa. Kun halutaan perheelle sama sukunimi? Niin, miksi ihmeessä? Ovatko nämä samoja tyyppejä, jotka nimeävät lapsensa tyyliin Jenni, Janne ja Jonna tai Henri ja Henriikka ja Henrietta?
Minä en lähtisi suinpäin perumaan häitä vaan lähtisin vaikka lenkille. Ja sen jälkeen istuttaisin miehen pöydän ääreen ja keskusteltaisiin vakavasti. Toteaisin, että tilanne on nyt tämä. Minä pidän oman sukunimeni. Koska (tähän perustelut). Jos asia on sinulle ongelma, niin sano se nyt. Koska minä en tule mielipidettäni vaihtamaan ja haluan saada tämän asian nyt selväksi.
Ei, lapseni eivät ole nimetty samantyyppisillä nimillä. Eikä samoilla alkukirjaimilla. Mutta kun minua kuitenkin puhutellaan useasti rva Melaksi (kiitos joku palstalainen tästä pseudonyymistä ;), niin olisi noloa todeta, että ei, olen rva Huhtanen. Ei, ei, olen naimisissa kyllä tuon hra. Melan kanssa, mutta minun sukunimeni on Huhtanen. Joo. Oli helpompaa vain muuttaa se rva Melaksi ja elää sen kanssa.
Sama juttu hotelleissa (mm. Dubaissa saattaa tulla ongelmaa jos yrittää yhteistä hotellihuonetta eri sukunimillä), lentolipuissa yms. Ja olemme kuitenkin perhe. Miksei meillä voisi olla yhteistä sukunimeä? Sitä paitsi, yhdysnimet ovat karmeita. Äärikauhuesimerkkinä voisi olla se entinen kansanedustaja(?), jolla oli etunimenä joku Pia-Noora ja sukunimenä Karhunen-Leinola tmsp. Luulisi jo tilan loppuvan kesken, kun allekirjoitusta laittaa johonkin?
Kuinka usein sua puhutellaan rouvaksi? Ja vielä tilanteessa, jossa puhuttelija ei tiedä sinun sukunimeäsi, mutta tietää miehesi sukunimen? Olettaen, että asut Suomessa tai muussa Pohjoismaassa. Ulkomailla asuessa toki tilanne voi olla eri, mutta ap oletettavasti asuu Suomessa.
Mulla ei tule mieleen yhtään tilannetta, jossa mua olisi puhuteltu rouvaksi ja olen ollut naimisissa aika monta vuotta.
En asu Suomessa, enkä Pohjoismaissa. Ja minua puhutellaan rouvaksi joka ikinen päivä. Ja mieheni sukunimen tietävät "kaikki". Ainakin kaikki, jotka minua rouvaksi puhuttelevat.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Itse en vaihtaisi, jos toisen perustelu olisi noin köyhä. Itse asiassa, en menisi miehen kanssa naimisiin, jonka tietämys "perinteistä" on tuota luokkaa. Se "perinne" on orjakauppaa vastaava, eli nainen siirtyi isänsä omistuksesta miehensä omistukseen.
Mies oli olettanut meidän pitävän omat sukunimemme ja yllättyi kun minä sanoin haluavani yhteisen nimen, eli meillä meni hiukan toisinpäin. Sanoin, että haluan olla selkeästi puoliso, enkä mikään puoliavokki, niin mies suostui. Oli olettanut minun haluavan säilyttää nimeni itsenäisyytenäni. Olisimme saattaneet ottaa molemmat minun nimeni, ellei mieheni ura olisi niin brändäytynyt hänen nimeensä.
Pidä omasi. Ja laita lapsetkin omallesi. Se on takuulla hienompi.
Mikä vitun puoliavokki? Tee mitä haluat, mutta älä yritä alentaa muita tuollaisella logiikalla. Ja kutsut itseäsi vielä feministiksi....
Ja sinä jollain logiikalla loukkaannuit minun tunteistani? Minä halusin yhteisen sukunimen, oli se sitten minun tai miehen, koska sen avulla ulkopuolinen yhteisö tunnistaa meidät perheeksi. Minä olisin kokenut olevani ei-naimisissa ja minua nimiteltiin jatkuvasti rva Melaksi, vaikkemme olleet kuin kihloissa.
Muut eivät välttämättä koe samalla tavalla ja hyvä niin. Tunnen pariskunnan, jotka ovat olleet yli 40 vuotta yhdessä avoparina, enkä ole hetkeäkään pitänyt heitä jotenkin vähemmän sitoutuneina. Minä kuitenkin halusin paperit kuntoon ja green cardin. Ja tulla nimitetyksi omalla nimelläni - eli rva. Mela.
Vierailija kirjoitti:
Otin mieheni sukunimen. On selkeämpää, kun riittää yksi nimi oveen, postilaatikkoon ja posti tulee samalla nimellä.
Pidin oman nimeni. Postilaatikossa ja ovessa on siis kaksi nimeä ja saan postia ihan omalla nimelläni. Ja tämä on aina ollut todella selkeää!!
Meidän perheessä on kaikilla sama etunimikin. On selkeämpää, kun posti tulee vain yhdellä nimellä.
Silloin kun joku "perinne" on omaksi eduksi niin on hyvä huudella niiden "perinteiden" perään.. Jos taas sinun pitää ottaa sukunimensä koska muutkin niin kuinka painava sellainen syy on suhteessa omaan toiveeseesi?
Minä ja lapset ovat minun nimelläni, miehellä oma nimensä. Mieheni ego ei ole kärsinyt asiasta, vaikka edes hänen lapsensa, vaimosta puhumattakaan, eivät kanna hänen nimeään. Harvoin riidellään muutenkaan mistään.