Lue keskustelun säännöt.
Häät tulossa, mies muutti mieltään sukunimestä
12.07.2016 |
Ollaan menossa avomiehen kanssa naimisiin vuoden päästä kesällä. Ollaan aikaisemmin puhuttu sukunimistä ja siitä, että vaihdanko minä tai hän sukunimeään naimisiin mentäessä. Olen kertonut, että tahtoisin pitää oman tyttönimeni, sillä minusta se on kaunis, meitä ei ole aivan hirveästi Suomessa ja olen kiintynyt nimeeni. Jos saisimme joskus lapsia, niin heille antaisin mielelläni mieheni sukunimen. Mies on aiemmin myös kertonut, että hänelle sopii mainiosti, että pidän oman nimeni.
Nyt kuitenkin häiden järjestelyjä tehdessä mies on osoittanut, että on pettynyt ja ehkä hieman vihainenkin siitä, etten aio ottaa hänen sukunimeään. En oikein tiedä miten suhtautua, sillä en tahtoisi, että hänellä on paha mieli :/
Mieheni sanoo, että olisi kiva, jos kunnioittaisin perinteitä ja että olisi mukavaa, että tulevaisuudessa koko perheellä olisi sama nimi. Vaikka eihän tuo "perinne" ole edes kovin vanha... Hän on kysellyt minulta, että miksi en ota hänen sukunimeään, ja minä olen vastannut. Hän sanoo, ettei oikein ymmärrä. Tähän vastasin kysymällä, miksei hän ottaisi minun nimeäni. Mies kertoi tismalleen samat syyt kuin minä.
Pidän mieheni nimestä. Se on yksinkertainen ja se jää kaikille muistiin heti ensimmäisellä kerralla. Kyseinen sukunimi on substantiivi, joka ei ole kieliasultaan ja merkitykseltään kovin kaunis. En ajattele tässä, että "hyi hitto millainen nimi, en ota", mutta kyllä se vähän kirpaisee. Eihän ihmisen kohdalla yleensä sitä sukunimen merkitystä ajattele (esim. ei Karhu-nimistä ajatellessa ajattele karhua), enkä minä arjessa mieheni nimen merkitystä edes huomaa, mutta silti :( Mieheni nimisiä on myös yli tuplasti enemmän kuin minun nimisiäni.
Tuntuu pahalta koko tilanne, enkä tiedä, mitä minun kannattaisi miehellä sanoa. :( Rakastan miestäni, pidän hänen nimestään, mutta niin pidän myös omastani.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Siis kysyit mieheltä että miksei hän ota sun sukunimeä, vastasi täysin samat syyt kuin miksi sä haluut pitää oman nimesi, ja vieläkin vaatii sua vaihtamaan nimeä? Onko miehellä kaikki kotona :D
No sitä minäkin. Kuulemma pitäisi mennä "nainen ottaa miehen nimen" -perinteen mukaisesti :D
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanoisin miehelle, että lopetetaanko häiden suunnittelu tähän.
On kuule suunnitellut koko shown. Ensin on myötämielinen ja tosi kiva ja positiivinen, ja nyt kun arvelee suunnitelmien olevan tarpeeksi pitkällä ja sinun tarpeeksi epätoivoinen naimisiinmenosta, alkaa oikea karva näkyä.
Ja anna mun sanoa, että tämä ei ole ainoa asia missä se oma karva eli miehen oikea luonto tulee näkymään! Siltäkin kannalta pistä koko suhde harkintaan just nyt.
Meillä oli sama ongelma. Otin yhdysnimen ja käytän vain tyttönimeä. Miehen sukulaisille esittäydyn miehen sukunimellä, jolloin mies säteilee ylpeänä. Muuten päätös ottaa yhdysnimi on ollut hänelle yllättävän ok, vaikka ensin vastusti sitä kovastikin juuri vedoten perinteisiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi ottaa viralliseksi nimeksesi Myriel-Karhu ja sitten käyttää joka paikassa vain sitä Myrieliä? Moni tuttuni tekee näin. Lapsista tulisi automaattisesti Karhuja.
Niin, miksei AP:n mies voisi olla Karhu-Myriel?
Heillä on yhteisymmärrys, että lapsille tulee miehen sukunimi. Yhteisen osan pitää siis olla miehen sukunimi.
Älä nyt tuollaisen kanssa mene naimisiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohiksena. En oikein ymmärrä näitä, jotka huutelee jokasesta erimielisyydestä, että kannattaa erota. Siis mitä hittoa? Eikö sitä kannattaisi selvittää asiat sen sijaan, että heti heittää suhteen mäkeen. Asioita kun voi todellakin ratkoa yhdessä.
No voi hyvänen aika mikä tilanne :D älä vaan miehen mieliksi vaihda nimeäsi, se ainakin kaduttaa myöhemmin. Teet vain kantasi selväksi miehelle etkä ala kuunnella mitään epämääräistä mussutusta. Voiko olla että joku sukulainen tai ystävä on kuittaillut miehelle tästä asiasta ja siksi reagoi nyt näin? Tuntuu jotenkin oudolta, että vielä nykyään tämä sukunimiasia herättää niin voimakkaita tuntemuksia varsinkin miehissä ja miehen sukulaisissa. Meillä miehen vanhemmat sai sätkyn kun mies otti minun sukunimen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kysyit mieheltä että miksei hän ota sun sukunimeä, vastasi täysin samat syyt kuin miksi sä haluut pitää oman nimesi, ja vieläkin vaatii sua vaihtamaan nimeä? Onko miehellä kaikki kotona :D
No sitä minäkin. Kuulemma pitäisi mennä "nainen ottaa miehen nimen" -perinteen mukaisesti :D
-Ap
No eikä pitäisi. Älä suostu, varsinki jos oma nimesi on harvinainen! Ihme nillittämistä mieheltä, haluaako se edes naimisiin jos ei voi taipua tollasessa...
Jos mies olisi valmis vaihtamaan oman sukunimensä tulevan vaimon sukunimeen, niin voisin harkita vaihtavani sukunimeni miehen nimeksi. Jotenkin omituista, että toiselta vaaditaan jotain sellaista, jota itse ei olisi valmis tekemään. Perinteeseen ei voi vedota, koska nimilaki joka pakotti naisen ottamaan avioituessa miehen nimen, oli voimassa vain reilut 50 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en vaihtaisi, jos toisen perustelu olisi noin köyhä. Itse asiassa, en menisi miehen kanssa naimisiin, jonka tietämys "perinteistä" on tuota luokkaa. Se "perinne" on orjakauppaa vastaava, eli nainen siirtyi isänsä omistuksesta miehensä omistukseen.
Mies oli olettanut meidän pitävän omat sukunimemme ja yllättyi kun minä sanoin haluavani yhteisen nimen, eli meillä meni hiukan toisinpäin. Sanoin, että haluan olla selkeästi puoliso, enkä mikään puoliavokki, niin mies suostui. Oli olettanut minun haluavan säilyttää nimeni itsenäisyytenäni. Olisimme saattaneet ottaa molemmat minun nimeni, ellei mieheni ura olisi niin brändäytynyt hänen nimeensä.
Pidä omasi. Ja laita lapsetkin omallesi. Se on takuulla hienompi.
Mies on todella epäjohdonmukainen eikä pidä sanojaan. Itse peruisin häät jos sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jommassa kummassa nimessä ääkkösiä? Ottakaa se, missä ei ole. Meidän sukunimessä on äätä ja öötä, voi sitä pain in the buttia matkalippuja tilatessa ja ulkomaille asioitaessa.
Ratkaisu on tässä: Sinä otat miehen sukunimen ja mies ottaa sinun sukunimesi!
Tadaa! Kaikki voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aargh, en vaan voi tajuta. Meillä oli jo 90-luvulla perheen postilaatikossa 3 sukunimeä, ja perheenä ollaan pysytty. Kenelläkään ei ol ollut mitään vaikeuksia asian kanssa. En edes itseasiassa ymmärrä mitä ovat ne vaikeudet, joita useampi nimi postilaatikossa voisi tuoda. Postinkantaja voi helpommin tehdä virheitä? Tämän katastrofin uhka on hirveä pelote..?
Tätä taustaa vasten mun on tosi vaikea ymmärtää miksi edelleen niitä nimiä vaihdellaan. Perinne? No kun se ei ole perinteistä. Osoitus siitä että ollaan tosissaan? WTF, naisen tarvitsee osoittaa olevansa tosissaan, miehen ei? Siis että joku kokee olevansa puoliavokki jos ei ota miehen sukunimeä. Karmivaa. Kun halutaan perheelle sama sukunimi? Niin, miksi ihmeessä? Ovatko nämä samoja tyyppejä, jotka nimeävät lapsensa tyyliin Jenni, Janne ja Jonna tai Henri ja Henriikka ja Henrietta?
Minä en lähtisi suinpäin perumaan häitä vaan lähtisin vaikka lenkille. Ja sen jälkeen istuttaisin miehen pöydän ääreen ja keskusteltaisiin vakavasti. Toteaisin, että tilanne on nyt tämä. Minä pidän oman sukunimeni. Koska (tähän perustelut). Jos asia on sinulle ongelma, niin sano se nyt. Koska minä en tule mielipidettäni vaihtamaan ja haluan saada tämän asian nyt selväksi.
En ole keksinyt vielä yhtään syytä miksi vaihtaisin nimeni. Perinne on huono tekosyy, on pitempi perinne pitää oma nimensä. Mies saa vaihtaa omansa, jos närkästyttää, oma nimeni on superharvinainen, hänen yleinen. Molemmilla siis oma nimensä. Postilaatikossa ei ole kummankaan nimeä.
Mä pidin oman sukunimen, enkä kyl tunne oloani miksikään puoliavokiksi. Lapsia on ja heillä on sama sukunimi kun miehellä. Kyllä ne ihan yhtä paljon naimisissa ollaan kun samansukunimisetkin perheet.. aikanaan kun miehen kanssa nimiasiasta puhuttiin, mies oli sitä mieltä että olisi outoa jos musta tulisi eri niminen kun olen aina ollut. En kyllä itsekään edes harkinnut nimeni vaihtamista.
Lapsen nimi aikanaan päätettiin sitten erikseen sen perusteella että päätetty etunimi sointui paremmin miehen sukunimeen.
37 jatkaa vielä. Postilaatikossa meillä ei ole nimiä. Ovessa lukee molemmat nimet, ja ihan samankokoisella fontilla .
Minä täyttelin meidän papereita kun oltiin maistraattiin menossa ja mies siinä sivussa kysäsi, että "minkä sukunimen sinne laitoit, pidätkö omas vai otatko mun?" Eipä ollut ainakaan miehelleni juttu eikä mikään, ihme ettei kysynyt vasta naimisiinmenon jälkeen :) Otin mieheni sukunimen mielelläni, sillä se sopi paremmin etunimeeni kuin tyttönimeni.
AP ja mies voisivat molemmat ottaa yhdistelmänimen? Tai sitten vaikka keksitte kokonaan uuden sukunimen jonka lapsennekin saavat.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan menossa avomiehen kanssa naimisiin vuoden päästä kesällä. Ollaan aikaisemmin puhuttu sukunimistä ja siitä, että vaihdanko minä tai hän sukunimeään naimisiin mentäessä. Olen kertonut, että tahtoisin pitää oman tyttönimeni, sillä minusta se on kaunis, meitä ei ole aivan hirveästi Suomessa ja olen kiintynyt nimeeni. Jos saisimme joskus lapsia, niin heille antaisin mielelläni mieheni sukunimen. Mies on aiemmin myös kertonut, että hänelle sopii mainiosti, että pidän oman nimeni.
Nyt kuitenkin häiden järjestelyjä tehdessä mies on osoittanut, että on pettynyt ja ehkä hieman vihainenkin siitä, etten aio ottaa hänen sukunimeään. En oikein tiedä miten suhtautua, sillä en tahtoisi, että hänellä on paha mieli :/
Mieheni sanoo, että olisi kiva, jos kunnioittaisin perinteitä ja että olisi mukavaa, että tulevaisuudessa koko perheellä olisi sama nimi. Vaikka eihän tuo "perinne" ole edes kovin vanha... Hän on kysellyt minulta, että miksi en ota hänen sukunimeään, ja minä olen vastannut. Hän sanoo, ettei oikein ymmärrä. Tähän vastasin kysymällä, miksei hän ottaisi minun nimeäni. Mies kertoi tismalleen samat syyt kuin minä.
Pidän mieheni nimestä. Se on yksinkertainen ja se jää kaikille muistiin heti ensimmäisellä kerralla. Kyseinen sukunimi on substantiivi, joka ei ole kieliasultaan ja merkitykseltään kovin kaunis. En ajattele tässä, että "hyi hitto millainen nimi, en ota", mutta kyllä se vähän kirpaisee. Eihän ihmisen kohdalla yleensä sitä sukunimen merkitystä ajattele (esim. ei Karhu-nimistä ajatellessa ajattele karhua), enkä minä arjessa mieheni nimen merkitystä edes huomaa, mutta silti :( Mieheni nimisiä on myös yli tuplasti enemmän kuin minun nimisiäni.
Tuntuu pahalta koko tilanne, enkä tiedä, mitä minun kannattaisi miehellä sanoa. :( Rakastan miestäni, pidän hänen nimestään, mutta niin pidän myös omastani.
jos miehelle on tärkeää sama nimi koko perheelle, niin ratkaisuhan on kerrassaan yksinkertainen: hän ottaa sinun nimesi. perinteet... kuten itsekin sanoit, ei ole mikään vanha perinne kyseessä, joten ihan höpöhöpöä sillä perustella.
No ihan häitä en lähde perumaan :D
Mies ei tahdo ottaa minun sukunimeäni, ja sitä hän perustelee sillä, että hän on aina ollut sen niminen kuin nyt on, pitää omasta nimestään ja että se ei ole perinteistä. Eli samoja syitä kuin minulla.
Yhdistelmänimeä en oikein itselleni haluaisi (eikä miestään tahtoisi, että olisin Myriel-Karhu). Oma sukunimeni on jo valmiiksi kaksiosainen ja jälkimmäinen osa loppuu -nen. Yhdistelmänimestä tulisi jotain luokkaa Niitty-Myrielinen-Karhu :D
Minusta tuntuu, että vaikka mieheni sukunimi olisi yksi maailman kauneimmista, tahtoisin silti pitää sen oman Myrielini.
-Ap