Lue keskustelun säännöt.
Häät tulossa, mies muutti mieltään sukunimestä
12.07.2016 |
Ollaan menossa avomiehen kanssa naimisiin vuoden päästä kesällä. Ollaan aikaisemmin puhuttu sukunimistä ja siitä, että vaihdanko minä tai hän sukunimeään naimisiin mentäessä. Olen kertonut, että tahtoisin pitää oman tyttönimeni, sillä minusta se on kaunis, meitä ei ole aivan hirveästi Suomessa ja olen kiintynyt nimeeni. Jos saisimme joskus lapsia, niin heille antaisin mielelläni mieheni sukunimen. Mies on aiemmin myös kertonut, että hänelle sopii mainiosti, että pidän oman nimeni.
Nyt kuitenkin häiden järjestelyjä tehdessä mies on osoittanut, että on pettynyt ja ehkä hieman vihainenkin siitä, etten aio ottaa hänen sukunimeään. En oikein tiedä miten suhtautua, sillä en tahtoisi, että hänellä on paha mieli :/
Mieheni sanoo, että olisi kiva, jos kunnioittaisin perinteitä ja että olisi mukavaa, että tulevaisuudessa koko perheellä olisi sama nimi. Vaikka eihän tuo "perinne" ole edes kovin vanha... Hän on kysellyt minulta, että miksi en ota hänen sukunimeään, ja minä olen vastannut. Hän sanoo, ettei oikein ymmärrä. Tähän vastasin kysymällä, miksei hän ottaisi minun nimeäni. Mies kertoi tismalleen samat syyt kuin minä.
Pidän mieheni nimestä. Se on yksinkertainen ja se jää kaikille muistiin heti ensimmäisellä kerralla. Kyseinen sukunimi on substantiivi, joka ei ole kieliasultaan ja merkitykseltään kovin kaunis. En ajattele tässä, että "hyi hitto millainen nimi, en ota", mutta kyllä se vähän kirpaisee. Eihän ihmisen kohdalla yleensä sitä sukunimen merkitystä ajattele (esim. ei Karhu-nimistä ajatellessa ajattele karhua), enkä minä arjessa mieheni nimen merkitystä edes huomaa, mutta silti :( Mieheni nimisiä on myös yli tuplasti enemmän kuin minun nimisiäni.
Tuntuu pahalta koko tilanne, enkä tiedä, mitä minun kannattaisi miehellä sanoa. :( Rakastan miestäni, pidän hänen nimestään, mutta niin pidän myös omastani.
Kommentit (132)
Mies otti minun nimeni. Ei ollut biggie, mietittiin, että kumman nimi otetaan, päädyttiin mun sukunimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin mieheni sukunimen. On selkeämpää, kun riittää yksi nimi oveen, postilaatikkoon ja posti tulee samalla nimellä.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä selkeys-argumenttia. Siis on ihan ok ottaa perheelle yhteinen nimi, ei sillä. Ymmärrän sen, että ihmiset haluavat niin, ymmärrän jos se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta tms. Mutta millä tavoin se KONKREETTISESTI on tehnyt elämänne helpommaksi tai selkeämmäksi, jos mukaan ei lasketa esimerkiksi sitä, että ovessanne/postilaatikossanne on yksi sukunimi (miten kaksi sukunimeä muuten ovessa/postilaatikossa olisi vähemmän selkeää?)?
Meillä on mieheni kanssa eri sukunimet ja naimisissa siis ollaan. Emme koskaan, siis yhden yhtä kertaa, ole joutuneet millään KONKREETTISELLA tavalla hankaluuksiin kahden nimen takia. Yhden ainoan kerran pankissa virkailija oletti meidän olevan avoliitossa, koska meillä on eri sukunimet. Korjasimme siihen, että olemme naimisissa. Minulla on oma nimeni ja miehellä omansa, tämän selkeämpää ei voisi olla. ;)
Minua mrs. Meloiteltiin jo ennen kuin olimme edes kihloissa. Ihmiset minut tavatessani tekevät välittömästi oletuksen sukunimestäni, joten joutuisin selvittelemään sitä ainakin parin viikon välein ja joutuisin myös vastaamaan tunkeileviin kysymyksiin syistä, miksi pidin oman nimeni.
Suomessa tilanne ei ole samanlainen, eikä oletusta ole tullut niinkään paljon minusta, kuin lapsista. Joku hyvää tarkoittava rouva tuli puistossa kertomaan, kuinka toivottavasti lapset ovat minun nimelläni, ettei mieheni saa vietyä heitä maasta... Oli kuullut meidän puhuvan englantia keskenämme ja minun suomea lapsille. USAn puolella tosin ainakin tulisi kyselyitä eri sukunimestä vanhemmalla ja pienellä lapsella. Suomessa ehkä ei.
Te, joilla on eri sukunimet lastenne kanssa, eikö teitä häiritse oletus, että olette samansukunimisiä? Ettekö ole törmännyt ongelmiin matkustaessanne kahdestaan / yksin lastenne kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tuohon nyt sanoisi. Mä otin mieheni nimen. On kiva kun postilaatikossa on vain yksi sukunimi.
Postilaatikossa on vain yksi nimi myös siinä tapauksessa,että mies ottaa naisen nimen. Meillä on kyllä postilaatikossa kaksi nimeä. Molemmat piti omansa. Ei haittaa sekään. Minusta mies ei voi vaatia naista ottamaan omaa nimeään, varsinkin jos ei itsekään olisi valmis vaihtamaan nimeään(vaimon nimeen siis)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun halutaan perheelle sama sukunimi? Niin, miksi ihmeessä? Ovatko nämä samoja tyyppejä, jotka nimeävät lapsensa tyyliin Jenni, Janne ja Jonna tai Henri ja Henriikka ja Henrietta?
Minusta henkolökohtaisesti perheellä "kuuluu" olla yhteinen sukunimi, oli se sitten peräisin kummalta puolisolta tahansa tai yhdessä valittu uusi nimi. Toisin sanoen omalle perheelleni en ikinä haluaisi useampaa erillistä nimeä, muut perheet toki tehkööt miten haluavat. Syyt eivät tietenkään ole ensisijaisesti ole käytännöllisiä (vaikka se onkin ihan kivaa plussaa) vaan ns. henkisiä, yhteenkuuluvuudentunnetta esimerkiksi.
En ikipäivänä nimeäisi lapsiani noin nolosti.
Onneksi olen henkisesti niiiiin tyhmä,etten tajunnut, ettei meillä nyt ole YHTEENKUULUVUUDENTUNNETTA, kun pidin oman sukunimen ja mies oman. Lapsetkin on minun nimellä. Tietääköhän mies nyt ollenkaan kenen kanssa on naimisissa? Ja ketkä on sen lapsia,kun niillä on eri nimi?
Meillä oli itsestään selvää,että minä pidin oman sukunimen ja lapsille myös minun nimi. Jos mies olisi halunnut olla lasten kanssa saman niminen olisi saanut ottaa minun nimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli itsestään selvää,että minä pidin oman sukunimen ja lapsille myös minun nimi. Jos mies olisi halunnut olla lasten kanssa saman niminen olisi saanut ottaa minun nimen.
Miksi se oli itsestäänselvää? Eikö lasten nimien ollessa kyseessä, olisi asian pitänyt olla enemmänkin yhteinen päätös, kuin sinun sanelemasi? Ovathan he miehesikin lapsia.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli itsestään selvää,että minä pidin oman sukunimen ja lapsille myös minun nimi. Jos mies olisi halunnut olla lasten kanssa saman niminen olisi saanut ottaa minun nimen.
Miksi se oli itsestäänselvää? Eikö lasten nimien ollessa kyseessä, olisi asian pitänyt olla enemmänkin yhteinen päätös, kuin sinun sanelemasi? Ovathan he miehesikin lapsia.
Sen takia,että minä ne lapset 9kk kannoin ja kivulla synnytin. Minä ne lapset vein lääkäriin ja neuvolaan ja kävin vanhempainilloissa ja luokkaretkillä. Miksi lähes kaikille on itsestään selvää, että lapset on isän nimellä, eikä sitä tarvitse selitellä? Mutta jos lapset on äidin nimellä sitä saa perustella,että miksi? Miksikäs ei? ja jos ero tulisi, lapset jää lähes aina äidille. hyvä kun ovat saman nimisiä. Mies voi vaihtua, lapset ei. (Meillä tämä ero ei ole ajankohtainen ja lapsetkin jo muuttaneet kotoa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli itsestään selvää,että minä pidin oman sukunimen ja lapsille myös minun nimi. Jos mies olisi halunnut olla lasten kanssa saman niminen olisi saanut ottaa minun nimen.
Miksi se oli itsestäänselvää? Eikö lasten nimien ollessa kyseessä, olisi asian pitänyt olla enemmänkin yhteinen päätös, kuin sinun sanelemasi? Ovathan he miehesikin lapsia.
Koska se on laki, että lapset saavat naisen sukunimen, jos puolisoiden nimet ovat erilaisia ja muusta nimestä ei erikseen sovita. Minunkin lapsellani on minun sukunimeni, samoin kaverin perheessä. Yleistyvä tapa nykyään.
Tuntuu, että monesti nainen lopulta päätyy ottamaan miehen sukunimen itselleen. Tuntuu (siis omasta kokemuksestani), että miehet perustelevat oman nimen pitämistä sillä, että "olen ollut tämän niminen aina ja se tuntuu niin omalta". Kuitenkin sama perustelu ei ole tarpeeksi hyvä naisella. Onko siis naisen nimi-identiteetti heikompi ja vähäarvoisempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että monesti nainen lopulta päätyy ottamaan miehen sukunimen itselleen. Tuntuu (siis omasta kokemuksestani), että miehet perustelevat oman nimen pitämistä sillä, että "olen ollut tämän niminen aina ja se tuntuu niin omalta". Kuitenkin sama perustelu ei ole tarpeeksi hyvä naisella. Onko siis naisen nimi-identiteetti heikompi ja vähäarvoisempi?
No naisen pitää totella, kun mies on se pomo avioliitossa...
Vihkikirkossa tuleva vaimoni ilmoitti minulle ja tutulle papille että ei vaihdakaan nimeä mistä olimme päättäneet. Että näin.
Vaadimme tulikivenkatkuista artikkelia Tulvaan ap:n miehestä. Hän on aiheuttanut virheen maailmaan!