Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tämä pitkä avioliitto tuhoon tuomittu? Voiko tästä enää selvitä?
13.12.2024 |
Meillä ei ole mitään ihmeellistä kriisiä, ei riidellä. Ei kyllä tehdä mitään muutakaan yhdessä enää. Olen yrittänyt kaikkeni koko vuoden. Olen puhunut, sanonut suoraan, mutta elämä palaa korjausliikkeiden jälkeen parissa päivässä, viimeistään parissa viikossa takaisin entiseen.
Ongelma on se, etten koe, että olen millään tavalla kiinnostava, kiinnostavaa tai mieluisaa seuraa miehelle. Joudun joka päivä kysymään, että kuunteletko, voitko keskittyä, kuulitko, mitä sanoin? Mies ei aidosti kuuntele, vaan voi katsoa samaan aikaan telkkaria, läppäriä, mitä vain ja ynähtää jotain. Ja kun pyydän toistamaan, miehellä ei ole mitään hajua mistä olen puhunut. Ja kyse on asioista, jotka ovat minulle tärkeitä. Mitä olen päivän aikana vaikka töissä tehnyt, miten pomo tai työkaverit ovat kehuneet minua, mitä arjessani tapahtuu.
Seksiä ei ole tai jos on, sitä on viinipullon jälkeen. Ei spontaanisti ja halusta.
Lapset ovat muuttaneet tai muuttamaisillaan kotoa. Mies ei tee oma-aloitteisesti mitään kotitöitä ja kun tasaisin väliajoin yritän ystävällisesti sanoa, etten jaksa olla vastuussa koko huushollista, miettiä, mitä syödään, mitä tarjotaan vieraille, mitä pitää siivota, mies jaksaa kaksi päivää tsempata.
Psyykkinen etäisyys on valtava. En koe mitään läheisyyttä, yhteyttä. Mieluummin olisin yksin, en saa miehestä mitään positiivista irti. Päinvastoin, pelkkää lisäpyykkiä.
Ei nukuta samassa sängyssäkään enää.
Kommentit (132)
Minkä ihmeen kuvittelet tapahtuvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät kyllä itsekin että rakkaus ja kunnioitus on väliltänne kuollut jo ajat sitten, et vaan halua hyväksyä sitä.
Kysy mieheltäsi, haluaako hän jatkaa parisuhdetta. Jos vastaus on kyllä, sano, että sitten lähdetään pariterapiaan.
Jos ei halua jatkaa, eroatte.
Siis olette olleet ainakin noin 20 vuotta yhdessä, varmaan pidempäänkin, jos eka seurustellaan vähän, ennenkuin tehdään lapsia. Ja jos lapset lentämässä pesästä kohta puoliin.
Olette noin 50 vuotiaita ja yhdessä ainakin 20 vuotta, ellei 25 vuotta?
Onko mies aina ollut noin etäinen ja saamaton, vai onko hän nyt vasta muuttunut sellaiseksi?
Ainakin yksi neuvo sulle: älä missään nimessä kerjää huomiota tai puhu asioitasi, se ei auta, kuten olet huomannut.
Muutu etäiseksi itsekin. Katso, tapahtuuko mitään.
Miksi oikeastaan avioliiton pitäisi jatkua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen kuvittelet tapahtuvan?
Mies ymmärtäisi, etten halua olla seinäkoriste. Etten ole vain kätevä kotitalouskone, joka pyörittää arkea. Aina on ruokaa, vaatteita, siistiä, vakuutukset kilpailutettu, laskut maksettu, joululahjat hankittu, vieraat kutsuttu ja kestitty, kutsuihin vastattu, hautajaiskukat ja adressit hankittu.. ihan koko ajan kaikki. Miehen ei tarvitse miettiä yhtään mitään. Enkä voi olla ostamatta ruokaa, koska itse kuolen nälkään. Enkä mennä sukulaislapsen synttäreille ilman lahjaa. Tai kutsua kotiin niin, ettei meillä ole mitään tarjottavaa.
Mies tulee kotiin ja saattaa heti laittaa airpodit korviin, kuunnella podcasteja ja kadota omaan maailmaansa. Ei jaksa tehdä mitään mun kanssa. Katsoo telkkaria, tekee omia hommiaan. En mahdu mihinkään, eikä mies edes yritä keksiä mitään yhteistä.
Pahinta on ehkä kuitenkin se etäisyyden tuntu. Eilenkin tulin innoissani kotiin ja halusin kertoa ihanasta työpäivästäni, jolloin tapahtui minulle merkityksellisiä asioita. Mies katsoi minua, mutta tajusin hetken päästä, ettei se kuunnellut. Mietti omiaan. Kun lopetin kesken lauseen, se ei edes huomannut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Siis olette olleet ainakin noin 20 vuotta yhdessä, varmaan pidempäänkin, jos eka seurustellaan vähän, ennenkuin tehdään lapsia. Ja jos lapset lentämässä pesästä kohta puoliin.
Olette noin 50 vuotiaita ja yhdessä ainakin 20 vuotta, ellei 25 vuotta?
Onko mies aina ollut noin etäinen ja saamaton, vai onko hän nyt vasta muuttunut sellaiseksi?
Ainakin yksi neuvo sulle: älä missään nimessä kerjää huomiota tai puhu asioitasi, se ei auta, kuten olet huomannut.
Muutu etäiseksi itsekin. Katso, tapahtuuko mitään.
Ollaan oltu yhdessä 25 vuotta ja ollaan vähän alle viiskymppisiä kumpikin. Saatiin lapset nuorena. Mies on selvästi muuttunut etäisemmäksi viimeisen parin vuoden aikana.
Huomion kerjääminen ei onnistu, se on huomattu. Eikä enää tee mieli puhua mitään omista asioista tai omasta arjesta kodin ulkopuolella, kun se ei selvästi kiinnosta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prinsessaelämäsi ja -illuusiosi ovat jo kaukana takana. Ota itse oma vastuusi viihtymisestäsi ja tekemisistäsi. Itsenäisesti.
Älä hukkaa ainoaa elämääsi hyvä ihminen. Selvästi koet liiton taakkana. Vaikea kuvitella, miten tuo tuosta yhtäkkiä muuttuisi. Mies ei varmaan usko, että lähdet. Siksei jaksa tsempata, kun pari päivää kerrallaan. Kertoo kyllä arvostuksen ja rakkauden puutteesta siellä suunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen kuvittelet tapahtuvan?
Mies ymmärtäisi, etten halua olla seinäkoriste. Etten ole vain kätevä kotitalouskone, joka pyörittää arkea. Aina on ruokaa, vaatteita, siistiä, vakuutukset kilpailutettu, laskut maksettu, joululahjat hankittu, vieraat kutsuttu ja kestitty, kutsuihin vastattu, hautajaiskukat ja adressit hankittu.. ihan koko ajan kaikki. Miehen ei tarvitse miettiä yhtään mitään. Enkä voi olla ostamatta ruokaa, koska itse kuolen nälkään. Enkä mennä sukulaislapsen synttäreille ilman lahjaa. Tai kutsua kotiin niin, ettei meillä ole mitään tarjottavaa.
Mies tulee kotiin ja saattaa heti laittaa airpodit korviin, kuunnella podcasteja ja kadota omaan maailmaansa. Ei jaksa tehdä mitään mun kanssa. Katsoo telkkaria, tekee omia hommiaan. En mahdu mihinkään, eikä mies edes yritä keksiä mitään yhteistä.
Pahinta on ehkä kuitenkin se etäisyyden tu
Minulla on vain yksi kysymys ja se on miksi. Miksi olet tehnyt tämän kaiken? Miksi odotat, että miehesi jaksaisi tehdä kanssasi jotain?
Miksi olet pyörittänyt arkea, vaikka miehesi ei varmaankaan huomaa, vaikka ei olisi ruokaa, vaatetta, siistiä, kilpailutetut vakuutukset, maksut ajallaan maksettu, joululahjat ostettu, vieraita kutsuttu ja syötetty jne. MIKSI sinä olet tehnyt tämän kaiken miehelle valmiiksi ja odotat, että hän NYTjotenkin arvostaisi sitä.
Anna sen miehen olla siellä kotona. Mene ja tee sinä, mitä haluat.
Miksi vielä siedät tätä?
Sitä me emme tiedä, miksi sinä olet miehellesi ilmaa. Miksi et kysy sitä häneltä?
Ei tuota kannata jatkaa. Jokaisella suhteella on alkunsa ja loppunsa.ihmiset vain kyllästyvät toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysy mieheltäsi, haluaako hän jatkaa parisuhdetta. Jos vastaus on kyllä, sano, että sitten lähdetään pariterapiaan.
Jos ei halua jatkaa, eroatte.
Mä komppaan tätä. Esim kirkot tarjoavat (ilman mitään tuputusta) ilmaisya pariterapiaa. Muitakin reittejä on.
Etköhän sä ap tiedä jo vastauksen tuohon otsikkoon. Tsemppiä! Elämä yksin (sulla on varmaan ystäviä kuitenkin) tulee olemaan niin paljon parempaa kuin pystyynkuolleessa liitossa. Itse läksin jo lasten ollessa pieniä, eikä ole kaduttanut hetkeäkään itseni puolesta. Tietysti perheen hajoaminen sattui syvälle, teillä ei nyt sitäkään ole enää esteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette nuku samassa sängyssä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen kuvittelet tapahtuvan?
Mies ymmärtäisi, etten halua olla seinäkoriste. Etten ole vain kätevä kotitalouskone, joka pyörittää arkea. Aina on ruokaa, vaatteita, siistiä, vakuutukset kilpailutettu, laskut maksettu, joululahjat hankittu, vieraat kutsuttu ja kestitty, kutsuihin vastattu, hautajaiskukat ja adressit hankittu.. ihan koko ajan kaikki. Miehen ei tarvitse miettiä yhtään mitään. Enkä voi olla ostamatta ruokaa, koska itse kuolen nälkään. Enkä mennä sukulaislapsen synttäreille ilman lahjaa. Tai kutsua kotiin niin, ettei meillä ole mitään tarjottavaa.
Mies tulee kotiin ja saattaa heti laittaa airpodit korviin, kuunnella podcasteja ja kadota omaan maailmaansa. Ei jaksa tehdä mitään mun kanssa. Katsoo telkkaria, tekee omia hommiaan. En mahdu mihinkään, eikä mies edes yritä keksiä mitään yhteistä.
Tähän on helppo vastaus: olen tehnyt tämän tähän asti sen takia, että meillä on ollut lapset. Niillä on ollut aivan pakko olla vaatteet, ruoka, sukset koulussa, synttärilahjat kavereille, läksyt tehtynä. Lasten takia olen tehnyt kaiken ja mies on auttanut. Mutta nyt kun lapsia ei ole, mies on taantunut itse lapseksi.
En voi myöskään lopettaa kodin siivousta, koska asun täällä itse. Ruokaa voisin mielenosoituksellisesti tehdä vain itselleni, mutta en jättää laskuja maksamatta tai elämää elämättä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette nuku samassa sängyssä?
Mies katsoo illalla yksin telkkaria, nukahtaa sohvalle ja jää sinne. Haluaa viettää iltansa yksin ilman minua ilmeisesti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen kuvittelet tapahtuvan?
Mies ymmärtäisi, etten halua olla seinäkoriste. Etten ole vain kätevä kotitalouskone, joka pyörittää arkea. Aina on ruokaa, vaatteita, siistiä, vakuutukset kilpailutettu, laskut maksettu, joululahjat hankittu, vieraat kutsuttu ja kestitty, kutsuihin vastattu, hautajaiskukat ja adressit hankittu.. ihan koko ajan kaikki. Miehen ei tarvitse miettiä yhtään mitään. Enkä voi olla ostamatta ruokaa, koska itse kuolen nälkään. Enkä mennä sukulaislapsen synttäreille ilman lahjaa. Tai kutsua kotiin niin, ettei meillä ole mitään tarjottavaa.
Mies tulee kotiin ja saattaa heti laittaa airpodit korviin, kuunnella podcasteja ja kadota omaan maailmaansa. Ei jaksa tehdä mitään mun kanssa. Katsoo telkkaria, tekee omia hommiaan. En mahdu mihinkään, eikä mies edes yritä keksiä mitään yhteistä.
Pahinta on ehkä kuitenkin se etäisyyden tuntu. Eilenkin tulin innoissani kotiin ja halusin kertoa ihanasta työpäivästäni, jolloin tapahtui minulle merkityksellisiä asioita. Mies katsoi minua, mutta tajusin hetken päästä, ettei se kuunnellut. Mietti omiaan. Kun lopetin kesken lauseen, se ei edes huomannut.
ap
Tämä oirehdinta on ihan selkeää. Miehellä on toinen nainen. Siksi on etäinen.
Ei tää mitään rakettitiedettä oo.
Itselle kävi myös näin nelikymppisenä, 20 yhteisen vuoden jälkeen. Mies valitsi salarakkaansa ja minä jäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen kuvittelet tapahtuvan?
Mies ymmärtäisi, etten halua olla seinäkoriste. Etten ole vain kätevä kotitalouskone, joka pyörittää arkea. Aina on ruokaa, vaatteita, siistiä, vakuutukset kilpailutettu, laskut maksettu, joululahjat hankittu, vieraat kutsuttu ja kestitty, kutsuihin vastattu, hautajaiskukat ja adressit hankittu.. ihan koko ajan kaikki. Miehen ei tarvitse miettiä yhtään mitään. Enkä voi olla ostamatta ruokaa, koska itse kuolen nälkään. Enkä mennä sukulaislapsen synttäreille ilman lahjaa. Tai kutsua kotiin niin, ettei meillä ole mitään tarjottavaa.
Mies tulee kotiin ja saattaa heti laittaa airpodit korviin, kuunnella podcasteja ja kadota omaan maailmaansa. Ei jaksa tehdä mitään mun kanssa. Katsoo telkkaria, tekee omia hommiaan. En mahdu mihinkään, e
No siinä tapauksessa sinun lienee helppoa listata vaihtoehdot ja tehdä päätös jatkosta.
Ihmiset, miksi jatkatte näissä liitoissa. Jos on jo vuosia yritetty muuttaa asioita muuksi, eikä mitään edistystä ole tapahtunut, niin on aika jatkaa eri teitä. Kummatkin osapuolet ansaitsevat parempaa. Niin moni jää, koska eivät kykene kohtaamaan sitä vielä pahempaa kipua. Että ehkä toinen ei koskaan kauheasti välittänytkään, tai jotakin muuta. Elämää on kivun toisellakin puolen.
Alue: Aihe vapaa
Jään seuraamaan, niin saman kuuloista kuin meillä.