Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?

Vierailija kirjoitti:

Onko minimalisti se, jonka koti on mahdollisimman tyhjä, täynnä siteitä pintoja ja korkeakiiltoista lastulevyä? Vai se, joka osaa kierrättää ja tyytyä vanhoihin toimiviin tavaroihin? Jotenkin mulle tulee noista minimalisteista mieleen keskiluokan pyrkimykset löytää joku helposti ymmärrettävä ohjenuora elämälle, esim. konmari. Toimii vähän kuin uskonto, tietyn aikaa. Minimalismi nykymuodossaan on trendi.

Näinhän se on.

Minun sukulaiseni on ollut koko ikänsä minimalisti. Hänen periaatteensa on kuluttaa mahdollisimman vähän ja tuottaa mahdollisimman vähän roskaa. 30-40 vuotta vanhat vaatteet ovat edelleen käytössä ja priimakunnossa. Huonekalut ovat vielä vanhemmat. Esimerkiksi keittiössä kaikki on funktionaalista ja kaikki ruoka sellaista mikä tulee käyttöön - mitään sipulileikkureita ja muita turhakkeita hänellä ei ole.

Kotinsa ei ole mikään tilpehööriä täynnä oleva romuläjä, mutta tämän ketjun eksperttien mukaan hän ei kuitenkaan ole *todellinen* minimalisti, koska koti ei ole minimalistiTYYLIIN sisustettu eivätkä kaikki pinnat ole paljaina. Kirjahyllyssä on kirjoja ja jopa kehystettyjä valokuvia, ja olohuoneen pöydällä on *gasp!* pitsinen pöytäliina.

Seinillä on rakkaan sukulaisen maalaamia tauluja. Tietysti nykyperiaatteen mukaan pitäisi tauluista ottaa digivalokuva koneelle säilöön ja nakata taulu roskiin. Mutta kun sukulaiseni onkin sen verran minimalisti, että hänellä ei ole tietokonetta ollenkaan. Se kun on hänen mielestään aikasyöppö turhake.

Vierailija kirjoitti:

Onko minimalisti se, jonka koti on mahdollisimman tyhjä, täynnä siteitä pintoja ja korkeakiiltoista lastulevyä? Vai se, joka osaa kierrättää ja tyytyä vanhoihin toimiviin tavaroihin? Jotenkin mulle tulee noista minimalisteista mieleen keskiluokan pyrkimykset löytää joku helposti ymmärrettävä ohjenuora elämälle, esim. konmari. Toimii vähän kuin uskonto, tietyn aikaa. Minimalismi nykymuodossaan on trendi.

Molemmat.

Jos puhutaan sisustustyylistä, niin yksinkertaisuus on ollut valttia esim. Japanissa vuosisatoja ellei tuhansia. Yksinkertaisuus ei myöskään tarkoita kiiltävää valkoisuutta, vaan se voi olla myös vaikka mustaa ja punaista tai ruskeaa ja metallia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko minimalisti se, jonka koti on mahdollisimman tyhjä, täynnä siteitä pintoja ja korkeakiiltoista lastulevyä? Vai se, joka osaa kierrättää ja tyytyä vanhoihin toimiviin tavaroihin? Jotenkin mulle tulee noista minimalisteista mieleen keskiluokan pyrkimykset löytää joku helposti ymmärrettävä ohjenuora elämälle, esim. konmari. Toimii vähän kuin uskonto, tietyn aikaa. Minimalismi nykymuodossaan on trendi.

Näinhän se on.

Minun sukulaiseni on ollut koko ikänsä minimalisti. Hänen periaatteensa on kuluttaa mahdollisimman vähän ja tuottaa mahdollisimman vähän roskaa. 30-40 vuotta vanhat vaatteet ovat edelleen käytössä ja priimakunnossa. Huonekalut ovat vielä vanhemmat. Esimerkiksi keittiössä kaikki on funktionaalista ja kaikki ruoka sellaista mikä tulee käyttöön - mitään sipulileikkureita ja muita turhakkeita hänellä ei ole.

Kotinsa ei ole mikään tilpehööriä täynnä oleva romuläjä, mutta tämän ketjun eksperttien mukaan hän ei kuitenkaan ole *todellinen* minimalisti, koska koti ei ole minimalistiTYYLIIN sisustettu eivätkä kaikki pinnat ole paljaina. Kirjahyllyssä on kirjoja ja jopa kehystettyjä valokuvia, ja olohuoneen pöydällä on *gasp!* pitsinen pöytäliina.

Seinillä on rakkaan sukulaisen maalaamia tauluja. Tietysti nykyperiaatteen mukaan pitäisi tauluista ottaa digivalokuva koneelle säilöön ja nakata taulu roskiin. Mutta kun sukulaiseni onkin sen verran minimalisti, että hänellä ei ole tietokonetta ollenkaan. Se kun on hänen mielestään aikasyöppö turhake.

En tiedä mitä tarkoitat "tämän ketjun eksperteillä" mutta enpä usko kenenkään kritisoivan sukulaisesi pitsiliinoja ja sukulaistaidetta. Jos ne ovat niitä tavaroita joita hän arvostaa ja haluaa säilyttää niin ei siinä ole mitään ongelmaa. Minimalismi on muutakin kuin sisustustyyli.

Toisaalta valkoisessa yksiössä asuva nuori jolla on sipulileikkuri ja 500 kpl akuankkoja voi olla ihan yhtä lailla minimalisti kuin sukulaisesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju meni ihan oudoksi. Asetelma tuntuu nyt olevan Oikeat Minimalistit vs. Kastemekon Hoardaajat.

Todellisuudessa suvun perintökalujen säilyttäjä voi olla kovemman linjan minimalisti kuin muodikkaat Ikea-minimalistit.

Tämä minäkin ihmettelen. Kerroin vain siitä miten meillä elätään ja mikä meillä on toiminut, niin alkoi valtaisa hyökkäys henkilöäni vastaan. Riistän mukamas lapsilta leluja, vaikka lapsi itse päättää mistä luopuu jne. Sitten alkoi tuo nyt jo monta viestiä jatkunut kastemekon palvonta. Sitä ilmeisesti hypistellään jokaisena pyhäpäivänä ja ihastellaan isomummun tekemiä pistoja. En käsitä miten jotakuta voi näin kovasti kyrsiä jonkun toisen elämäntapa.

Luulen, että muut kommentoijat ovat huolissaan siitä, että saatat huomaamattasi painostaa lapsiasi. Se on hyvin helppoa tehdä vahingossa jos lapsi on luonteeltaan kuuliainen. Sun kannattaisi myös tiedostaa, että vaikka lapsuudenkodissa lapselle on opetettu minimalismiin liittyviä arvoja, hänestä ei silti välttämättä tule aikuisena minimalistia. Ainakin itse olen huomannut, että lapset usein tekevät kaiken juuri päinvastoin kuin vanhempansa.

No, ainakin niinpäin tuo toimii että jos vanhemmat tai toinen heistä on hoardaaja niin lapsi ahdistuu siitä niin, että yrittää pysyä normaalissa elämässä kiinni. Tietysti siitä tulee kaikenlaisia muita traumoja riippuen ongelman vakavuudesta (paljon koriste-esineitä ja sälää versus asunnossa on kujia ja ketään ei voi kutsua kylään).

Koriste-esineistä tulee traumoja? Oho.

Tiedätkö, kenelläkään ei ole mitään ongelmaa sinun perheesi kanssa, eikä kukaan lastesi hyvinvointia voi kommentoida, koska ei sinua tunne. Koko keskustelu alkoi siitä, kun SINÄ aloit saarnata, mutta et varmaan edes huomannut mitä teit, koska ääripääajattelu näkyy olevan sinulla sormenpäissä. Puhut jatkuvasti hoardaajista ja krääsästä.

Sanotaan nyt, että hypoteettisella lapsella (ei sinun lapsellasi) on 10 lelua, erilaisiin leikkeihin, kaikki niistä käytössä. Yleensä leluista jokin rikkoutuu käytössä tai lapsi kasvaa siitä ulos, mutta sanotaan nyt vaikka, että juuri tänä vuonna ei ole mikään kymmenestä poistunut. Lapsi saa joululahjaksi lelun, ja nyt leluja onkin 11 eikä 10.

Onko se yksi lelu lisää tällä hetkellä tosiaan mielestäsi maaginen raja juuri sopivan määrän ja hoardaamisen välillä?

Tässä ketjussa lasten lelut ja kirjat y.m. tuntuvat olevan automaattisesti krääsää, joita siedetään vain väliaikaisesti kun on pakko. Jos joku ihminen tykkääkin tavaroistaan vaikkei niitä liikaa olisikaan, hän on automaattisesti kelvoton materialisti jolla taatusti joka paikka tursuilee Kiinassa valmistettua krääsää. Aika jännä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko minimalisti se, jonka koti on mahdollisimman tyhjä, täynnä siteitä pintoja ja korkeakiiltoista lastulevyä? Vai se, joka osaa kierrättää ja tyytyä vanhoihin toimiviin tavaroihin? Jotenkin mulle tulee noista minimalisteista mieleen keskiluokan pyrkimykset löytää joku helposti ymmärrettävä ohjenuora elämälle, esim. konmari. Toimii vähän kuin uskonto, tietyn aikaa. Minimalismi nykymuodossaan on trendi.

Näinhän se on.

Minun sukulaiseni on ollut koko ikänsä minimalisti. Hänen periaatteensa on kuluttaa mahdollisimman vähän ja tuottaa mahdollisimman vähän roskaa. 30-40 vuotta vanhat vaatteet ovat edelleen käytössä ja priimakunnossa. Huonekalut ovat vielä vanhemmat. Esimerkiksi keittiössä kaikki on funktionaalista ja kaikki ruoka sellaista mikä tulee käyttöön - mitään sipulileikkureita ja muita turhakkeita hänellä ei ole.

Kotinsa ei ole mikään tilpehööriä täynnä oleva romuläjä, mutta tämän ketjun eksperttien mukaan hän ei kuitenkaan ole *todellinen* minimalisti, koska koti ei ole minimalistiTYYLIIN sisustettu eivätkä kaikki pinnat ole paljaina. Kirjahyllyssä on kirjoja ja jopa kehystettyjä valokuvia, ja olohuoneen pöydällä on *gasp!* pitsinen pöytäliina.

Seinillä on rakkaan sukulaisen maalaamia tauluja. Tietysti nykyperiaatteen mukaan pitäisi tauluista ottaa digivalokuva koneelle säilöön ja nakata taulu roskiin. Mutta kun sukulaiseni onkin sen verran minimalisti, että hänellä ei ole tietokonetta ollenkaan. Se kun on hänen mielestään aikasyöppö turhake.

En tiedä mitä tarkoitat "tämän ketjun eksperteillä" mutta enpä usko kenenkään kritisoivan sukulaisesi pitsiliinoja ja sukulaistaidetta. Jos ne ovat niitä tavaroita joita hän arvostaa ja haluaa säilyttää niin ei siinä ole mitään ongelmaa. Minimalismi on muutakin kuin sisustustyyli.

Toisaalta valkoisessa yksiössä asuva nuori jolla on sipulileikkuri ja 500 kpl akuankkoja voi olla ihan yhtä lailla minimalisti kuin sukulaisesi.

Jos nuori tarvitsee sipulileikkuria, hänelle se ei tietenkään ole turhake. Eivätkä Aku Ankat ole sen enempää turhakkeita kuin kirjatkaan, jos ne ovat hänelle tärkeitä.

Ja mitä ketjua olet oikein lukenut? Tässähän ketjussa on nimenomaan arvosteltu pinnoilla olevia koristeita, sukulaisten (tai omien lasten) taiteiluja, askartelua, kirjoja hyllyssä, you name it.

Sehän nyt vielä puuttuisi, että jollain olisi "ongelma" täysin tuntemattoman ihmisen tavaroista. Mutta minä puhun vain tässä ketjussa periaatteen tasolla käydystä keskustelusta. Sen mukaan sukulaiseni on armoton materialisti jo siksi, että säilyttää kehystetyn kuvan muistuttamassa isävainaastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju meni ihan oudoksi. Asetelma tuntuu nyt olevan Oikeat Minimalistit vs. Kastemekon Hoardaajat.

Todellisuudessa suvun perintökalujen säilyttäjä voi olla kovemman linjan minimalisti kuin muodikkaat Ikea-minimalistit.

Tämä minäkin ihmettelen. Kerroin vain siitä miten meillä elätään ja mikä meillä on toiminut, niin alkoi valtaisa hyökkäys henkilöäni vastaan. Riistän mukamas lapsilta leluja, vaikka lapsi itse päättää mistä luopuu jne. Sitten alkoi tuo nyt jo monta viestiä jatkunut kastemekon palvonta. Sitä ilmeisesti hypistellään jokaisena pyhäpäivänä ja ihastellaan isomummun tekemiä pistoja. En käsitä miten jotakuta voi näin kovasti kyrsiä jonkun toisen elämäntapa.

Luulen, että muut kommentoijat ovat huolissaan siitä, että saatat huomaamattasi painostaa lapsiasi. Se on hyvin helppoa tehdä vahingossa jos lapsi on luonteeltaan kuuliainen. Sun kannattaisi myös tiedostaa, että vaikka lapsuudenkodissa lapselle on opetettu minimalismiin liittyviä arvoja, hänestä ei silti välttämättä tule aikuisena minimalistia. Ainakin itse olen huomannut, että lapset usein tekevät kaiken juuri päinvastoin kuin vanhempansa.

No, ainakin niinpäin tuo toimii että jos vanhemmat tai toinen heistä on hoardaaja niin lapsi ahdistuu siitä niin, että yrittää pysyä normaalissa elämässä kiinni. Tietysti siitä tulee kaikenlaisia muita traumoja riippuen ongelman vakavuudesta (paljon koriste-esineitä ja sälää versus asunnossa on kujia ja ketään ei voi kutsua kylään).

Koriste-esineistä tulee traumoja? Oho.

Tiedätkö, kenelläkään ei ole mitään ongelmaa sinun perheesi kanssa, eikä kukaan lastesi hyvinvointia voi kommentoida, koska ei sinua tunne. Koko keskustelu alkoi siitä, kun SINÄ aloit saarnata, mutta et varmaan edes huomannut mitä teit, koska ääripääajattelu näkyy olevan sinulla sormenpäissä. Puhut jatkuvasti hoardaajista ja krääsästä.

Sanotaan nyt, että hypoteettisella lapsella (ei sinun lapsellasi) on 10 lelua, erilaisiin leikkeihin, kaikki niistä käytössä. Yleensä leluista jokin rikkoutuu käytössä tai lapsi kasvaa siitä ulos, mutta sanotaan nyt vaikka, että juuri tänä vuonna ei ole mikään kymmenestä poistunut. Lapsi saa joululahjaksi lelun, ja nyt leluja onkin 11 eikä 10.

Onko se yksi lelu lisää tällä hetkellä tosiaan mielestäsi maaginen raja juuri sopivan määrän ja hoardaamisen välillä?

Tässä ketjussa lasten lelut ja kirjat y.m. tuntuvat olevan automaattisesti krääsää, joita siedetään vain väliaikaisesti kun on pakko. Jos joku ihminen tykkääkin tavaroistaan vaikkei niitä liikaa olisikaan, hän on automaattisesti kelvoton materialisti jolla taatusti joka paikka tursuilee Kiinassa valmistettua krääsää. Aika jännä.

Älä sinuttele minua, kun meitä kommentoijia on monta :) Tulee ihan muutama muu ketju mieleen. En tarkoittanut tuolla kohdalla että koriste-esineistä tulisi trauma, hyvänen aika! Lue se uudestaan - siinä on kaksi ääripäätä: toisessa tapauksessa on paljon tavaraa, mutta ollaan vielä ihan normaalisti eläviä tavallisia ihmisiä. Esim. koristeita, kirjoja, vaatteita ja muuta. Ihan ok. Toisessa tapauksessa on sitten menty jo varsinaiseen hoardaamisen eli sairauden puolelle. Ja siinä tapauksessa lapsille tulee todennäköisesti ongelmia tai ainakin käsiteltäviä asioita. Eihän kavereitakaan voi pyytää sellaiseen asuntoon ja kun pääsee pois, asuuko itse täysin eri tavalla vai pysyyko elämä hallinnassa. Ja jos ei muuta, niin huoli sen kotiin jääneen vanhemman elämästä.

Ehkä teidän jotka todella tykkäätte pienistä pitsiliinoista, kirjakokoelmista, suvun aarteista vinteillä ja kellareissa ja varastoissa kannattaisi aloittaa ihan oma ketju? Minimalismiketju ei ehkä ole teille tarkoitettu? Tuskinpa minimalistit ovat tulossa talikot ja hangot tanassa polttamaan "roinaanne" ;) Jokainen valitsee miten haluaa elää.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä teidän jotka todella tykkäätte pienistä pitsiliinoista, kirjakokoelmista, suvun aarteista vinteillä ja kellareissa ja varastoissa kannattaisi aloittaa ihan oma ketju? Minimalismiketju ei ehkä ole teille tarkoitettu? Tuskinpa minimalistit ovat tulossa talikot ja hangot tanassa polttamaan "roinaanne" ;) Jokainen valitsee miten haluaa elää.

Miksi pitäisi? Jos minimalistilla on yksi pitsiliina pöydällä, sekö tekee hänestä ei-minimalistin?

Tämä ketju oli hyvä kun siinä vielä jaettiin kokemuksia ja vinkkejä. Sitten alettiin määritellä, kuka on "oikea" minimalisti ja kuka on hoardaaja, ja kenen minimalismi on parasta minimalismia. Kuten käy aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju meni ihan oudoksi. Asetelma tuntuu nyt olevan Oikeat Minimalistit vs. Kastemekon Hoardaajat.

Todellisuudessa suvun perintökalujen säilyttäjä voi olla kovemman linjan minimalisti kuin muodikkaat Ikea-minimalistit.

Tämä minäkin ihmettelen. Kerroin vain siitä miten meillä elätään ja mikä meillä on toiminut, niin alkoi valtaisa hyökkäys henkilöäni vastaan. Riistän mukamas lapsilta leluja, vaikka lapsi itse päättää mistä luopuu jne. Sitten alkoi tuo nyt jo monta viestiä jatkunut kastemekon palvonta. Sitä ilmeisesti hypistellään jokaisena pyhäpäivänä ja ihastellaan isomummun tekemiä pistoja. En käsitä miten jotakuta voi näin kovasti kyrsiä jonkun toisen elämäntapa.

Luulen, että muut kommentoijat ovat huolissaan siitä, että saatat huomaamattasi painostaa lapsiasi. Se on hyvin helppoa tehdä vahingossa jos lapsi on luonteeltaan kuuliainen. Sun kannattaisi myös tiedostaa, että vaikka lapsuudenkodissa lapselle on opetettu minimalismiin liittyviä arvoja, hänestä ei silti välttämättä tule aikuisena minimalistia. Ainakin itse olen huomannut, että lapset usein tekevät kaiken juuri päinvastoin kuin vanhempansa.

No, ainakin niinpäin tuo toimii että jos vanhemmat tai toinen heistä on hoardaaja niin lapsi ahdistuu siitä niin, että yrittää pysyä normaalissa elämässä kiinni. Tietysti siitä tulee kaikenlaisia muita traumoja riippuen ongelman vakavuudesta (paljon koriste-esineitä ja sälää versus asunnossa on kujia ja ketään ei voi kutsua kylään).

Koriste-esineistä tulee traumoja? Oho.

Tiedätkö, kenelläkään ei ole mitään ongelmaa sinun perheesi kanssa, eikä kukaan lastesi hyvinvointia voi kommentoida, koska ei sinua tunne. Koko keskustelu alkoi siitä, kun SINÄ aloit saarnata, mutta et varmaan edes huomannut mitä teit, koska ääripääajattelu näkyy olevan sinulla sormenpäissä. Puhut jatkuvasti hoardaajista ja krääsästä.

Sanotaan nyt, että hypoteettisella lapsella (ei sinun lapsellasi) on 10 lelua, erilaisiin leikkeihin, kaikki niistä käytössä. Yleensä leluista jokin rikkoutuu käytössä tai lapsi kasvaa siitä ulos, mutta sanotaan nyt vaikka, että juuri tänä vuonna ei ole mikään kymmenestä poistunut. Lapsi saa joululahjaksi lelun, ja nyt leluja onkin 11 eikä 10.

Onko se yksi lelu lisää tällä hetkellä tosiaan mielestäsi maaginen raja juuri sopivan määrän ja hoardaamisen välillä?

Tässä ketjussa lasten lelut ja kirjat y.m. tuntuvat olevan automaattisesti krääsää, joita siedetään vain väliaikaisesti kun on pakko. Jos joku ihminen tykkääkin tavaroistaan vaikkei niitä liikaa olisikaan, hän on automaattisesti kelvoton materialisti jolla taatusti joka paikka tursuilee Kiinassa valmistettua krääsää. Aika jännä.

Ostaminen on monelle addiktio. Ja kun addiktiosta on näennäisesti päässyt eroon, jatkaa se edelleen elämäänsä pääkopassa. Kun materia on muuttunut mielessä viholliseksi, se lapsen yhdestoista lelu voi oikeasti olla liikaa ja pirstoa huolella kootun mielenrauhan, vähän kuin yksi ryyppy alkoholistille. Ihan yhtä surullista kuin sekin, että ostetaan lapselle kauheat määrät tavaraa eikä luovuta mistään.

Järkevä ihminen kunnioittaa materiaa ja luontoa ja ostaa vain sen, mitä tarvitsee. Mutta valtava koneisto käyttää joka päivä miljardeja euroja sokaistakseen ihmisten näkemyksen siitä, mikä on tarpeellista. Ymmärrän jollakin tavalla tuota kastemekkojen vainoajaa ja lastensa lelujen laskeskelijaa, vaikka mielestäni hän etsii syypäätä ihan väärästä suunnasta.

Meidän suvussa on neljä sukukypsää henkilöä.

Kukaan meistä ei aio hankkia lapsia ympäristösyistä. Siksi kastemekko myytiin kirppiksellä hintaan 22 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten minimalisti vähentää esimerkiksi kirjoja tai askarteluesineitä? Minua kiinnostaa minimalismi kovasti, mutta aina tuntuu, että se siivoaminen kaatuu siihen että "ei raaski luopua" hyvistä kirjoista jne. Pahinta on, että ammatiltani ja harrastuksiltani minulla on hurjat määrät käsityö- ja maalaustarvikkeita, sekä kokonainen kokoelma taidekirjoja. Olen joskus miettinyt erillistä studiotilaa, jonne kyöräisin kaikki nuo tavarat. Muut tavarat kuten vaatteet minulla pysyvät joten kuten hallinnassa, enkä hirvesti ostele uutta.

Minä rakastan kirjoja ja olen luopunut perinteisistä kirjoista. Ostan nykyisin amazonista kirjat sähköisessä muodossa ja luen padilta. Jos taidekirjat ovat rakkaita niitä voi tutkia myös isommalta näytöltä. Kuvien yksityiskohtien katseluun nykymedia antaa itse asiassa paremmat mahdollisuudet.

Ennen minua kummastutti joidenkin ihmisten kodeissa kirjahyllyt, joilta puuttuivat kirjat. Nykyisin en kummastele, koska kirjattomuus ei kerro vielä mitään.

Minua taas aina kummastuttavat ihmiset, jotka tarjoavat e-kirjoja kokonaisen huolella kuratoidun kirjahyllyn korvikkeeksi. Erityisesti taidekirjojen kohdalla e-kirja on heikko korvike. Samoin kirjailijan itsensä signeeraama ensipainos on vaan kiva omistaa.

Voi myös laskea, paljonko maksaa tuhannen kirjan vaihtaminen e-kirjoiksi. Varovaisella viiden euron kappalehinnalla kirjahyllystä eroon pääsemiselle tulee hintaa 5000 euroa, eikä mitään takuuta ole olemassa sille, kuinka kauan laitteet ja formaatit ovat käytössä. Puhumattakaan siitä, että monia kirjoja ei edes saa e-versioina.

Itsekin luen uutuuksia e-kirjoina, mutten ikinä väittäisi, että voisin korvata niillä omaa kirjahyllyäni. Koska en voi.

Mitä tulee tuon edeltävän kirjoittajan pohdintoihin, minimalismia voi soveltaa eri elämänalueilla. Jos rakastaa maalausta ja käsitöitä, ei tietenkään pidä luopua näihin liittyvistä tarvikkeista. Sen sijaan voi vaikka yksinkertaistaa keittiörutiineitaan, jotta jää enemmän aikaa näille tärkeille harrastuksille.

Kannattaa myös tutkailla, onko oikeasti tyytyväinen niihin kättensä tuotoksiin, eli menevätkö ne käyttöön/esille. Jos eivät, kannattaa miettiä, miten voisi toimia toisin. Itse ostan nykyään vain ohuita neulelankoja, koska paksut neuleet valmistuvat liian nopeasti, eikä niille juurikaan ole käyttöä. Jos en ole 100 % tyytyväinen työhön, puran sen ja pesen langat. Mieluummin yksi todella hieno, ohut kirjoneule, jota teen vuoden, kuin viisi vähän sinnepäin sutaistua.

Yksi aineeton taiteen muoto on musiikki. Esimerkiksi viulu vie mitättömän vähän tilaa, mutta sen parissa ei riitä ihmisikä.

Pakko kommentoida: mielestäni ymmärsit e-kirjavinkin väärin. Ei kukaan ole ehdottanut taidekirjoja ym. pitäisi alkaa sähköiseen muotoon tai hankkiutua koko kirjakokoelmastaan eroon. Kuratoitu kirjahylly on ainakin minun mielestäni taideteokseen verrattavissa oleva asia.

Monien kirjahyllyt kuitenkin pursuaa kirjoja, joilla ei ole lukukokemuksen lisäksi juuri mitään arvoa ja niistä on yleensä aika helppo lähteä vähentämään tavaran määrää kotoa. Meillä on miehen kanssa siirrytty lukemaan kaikki uudet romaanit Kindleltä ja pikkuhiljaa ollaan laitettu vanhoja kirjoja kiertoon. On ihanaa, kun hyllyt tyhjenevät ja jäljelle jäävät vain ne teokset, jotka 'ansaitsevat' viedä meillä tilaa.

t. minimalismiin hurahtanut

Tämmönen kiva keskustelu näkyy olevan tämäkin...... en taidakaan selata ketjua enempää...

Sotkulla ja masennuksella näyttäisi yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan olevan jonkinlainen yhteys. Tavarakaaos näyttäisi ahdistavan etenkin naisia. Ylimääräisestä roinasta voi kuitenkin päästä eroon.

Kalifornian yliopiston tutkijat tutkivat neljän vuoden ajan 32 keskiluokkaista losangelesilaisperhettä, jossa vanhemmat kävivät töissä. He löysivät monia viitteitä siitä, että stressillä ja sotkulla on yhteys. Tulokset julkaistiin Life at Home in the Twenty-First Century: 32 Families Open Their Doors -kirjassa, vapaasti suomennettuna "Elämää 2000-luvun kodissa: perheet avaavat ovensa".

Tavaramäärä ahdisti etenkin naisia

Tutkimuksessa mukana olleet perheet eivät olleet taipuvaisia hamstraukseen. Heillä sattui vain olemaan paljon nurkkiin kertynyttä tavaraa. Tämä tavaramäärä näytti vievän paljon tilaa niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Kolmella neljänneksellä tutkimukseen osallistuneista perheistä autotalli oli niin täynnä tavaraa, että siellä ei ollut enää tilaa autolle.

Tutkimuksessa havaittiin, että sotkuisuus vie hyväntuulisuutta. Tavaran määrä näytti ahdistavan etenkin naisia. Tutkimukseen osallistuneilla äideillä näytti kehittyvän sitä enemmän stressihormoneja, mitä enemmän tavaraa oli. Sotku ja tavaran määrä näytti vaikuttavan myös lapsiin.

Vaikka perheet tiesivät, että tavaroille olisi pitänyt tehdä jotain, harva kuitenkaan ryhtyi tuumasta toimeen.

Toisessa National Association for Professional Organizers -järjestön tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että hieman yli puolet amerikkalaisista koki hukkuvansa kotona olevan tavaran määrään. Tästä joukosta liki 80 prosenttia antoi tavaran vain kasaantua, koska ei tiennyt, mitä sille tekisi.

Ammattijärjestäjäksi itseään tituleeraava Cas Aarssen kertoo että tavaravuoren purkamisessa voi päästä alkuun pienin askelin: valitse joka päivä viikon ajan 21 tavaraa, jotka joko lahjoitat tai heität pois. Viikon lopussa huomaat jo eron ja innostut todennäköisesti jatkamaan kokeilua.

Kun hommiin ryhtyy kunnolla, voi tehdä vaikka näin: Hanki neljä laatikkoa, laukkua tai vaikka koria. Nimeä yksi niistä sellaisten tavaroiden laatikoksi, jotka ehdottomasti haluat säilyttää. Yritä pitää tavaramäärä kohtuullisena äläkä säilytä kaikkea vain tunnesyistä.

Toiseen laatikkoon laitat ne tavarat, jotka haluat myydä eteenpäin tai lahjoittaa. Tämä on myös hyvä keino tienata hieman ylimääräistä.

Kolmanteen laariin menevät tavarat voit heittää surutta roskiin. Tähän kategoriaan kuuluvat esimerkiksi vanhat aikakauslehdet sekä paperit, joita kukaan ei tarvitse. Et edes sinä.

Neljänteen laatikkoon menevät ne säilytettävät tavarat, joita et tarvitse joka päivä. Mieti, voisitko säilöä nämä tavarat jonnekin muualle kuin kotiisi. Jos sinulla ei ole mitään ylimääräistä säilytyspaikkaa etkä halua maksaa säilytystilasta, pistä nämä tavarat joko myyntiin, lahjoitukseen tai suoraan roskiin.

Lähde: Simplemost.com

Minä laitoin tänään pois 4 jakkua, yhden talvikengät, liivin ja pari kaulakorua. Heti olo keveni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju meni ihan oudoksi. Asetelma tuntuu nyt olevan Oikeat Minimalistit vs. Kastemekon Hoardaajat.

Todellisuudessa suvun perintökalujen säilyttäjä voi olla kovemman linjan minimalisti kuin muodikkaat Ikea-minimalistit.

Tämä minäkin ihmettelen. Kerroin vain siitä miten meillä elätään ja mikä meillä on toiminut, niin alkoi valtaisa hyökkäys henkilöäni vastaan. Riistän mukamas lapsilta leluja, vaikka lapsi itse päättää mistä luopuu jne. Sitten alkoi tuo nyt jo monta viestiä jatkunut kastemekon palvonta. Sitä ilmeisesti hypistellään jokaisena pyhäpäivänä ja ihastellaan isomummun tekemiä pistoja. En käsitä miten jotakuta voi näin kovasti kyrsiä jonkun toisen elämäntapa.

Luulen, että muut kommentoijat ovat huolissaan siitä, että saatat huomaamattasi painostaa lapsiasi. Se on hyvin helppoa tehdä vahingossa jos lapsi on luonteeltaan kuuliainen. Sun kannattaisi myös tiedostaa, että vaikka lapsuudenkodissa lapselle on opetettu minimalismiin liittyviä arvoja, hänestä ei silti välttämättä tule aikuisena minimalistia. Ainakin itse olen huomannut, että lapset usein tekevät kaiken juuri päinvastoin kuin vanhempansa.

No, ainakin niinpäin tuo toimii että jos vanhemmat tai toinen heistä on hoardaaja niin lapsi ahdistuu siitä niin, että yrittää pysyä normaalissa elämässä kiinni. Tietysti siitä tulee kaikenlaisia muita traumoja riippuen ongelman vakavuudesta (paljon koriste-esineitä ja sälää versus asunnossa on kujia ja ketään ei voi kutsua kylään).

Mulla ei ole lapsia, mutta mä olin hoardaaja. Mun äitini oli sellainen joka Tietää Kaiken. Hän osasi perustella kaikki vaatimuksensa hyvin ja sai aina tahtonsa läpi. Kasvoin osaamatta sanoa moneenkaan asiaan, mitä mieltä itse oikeastaan olin, ja emotionaalista läheisyyttä häneltä oli turha odottaa, sen verran tekemistä hänellä oli koko ajan omien juttujensa kanssa. Päädyin etsimään turvaa elottomista esineistä. Ehdin keski-ikään asti ennen kuin tajusin kuvion.

Pidä varasi ettei susta tule samanlaista kaikentietäjää kuin äitini. Muista että lapsesi eivät ehkä ole kaikesta samaa mieltä kuin sinä, mutta haluavat silti tehdä mieliksesi, kun näkevät miten tärkeä joku asia on sinulle. Hehän välittävät sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa on hyvä juttu kuolinpesiä siivoavasta yrittäjästä. Siis nämä yrittäjäthän eivät OSTA kuolinpesiä, vaan heille pitää MAKSAA siitä, että hoitavat asian.

Nuorilla ei enää ole edes kirjahyllyjä ja muutenkin on vähemmän tavaraa. Mummoilla sitten on sitä "mummoantiikkia" eli käytännössä arvotonta roinaa.

Katsokaa ne kuvat, lukekaa juttu. Katsokaa sitten niitä kaappejanne ja "tärkeitä tavaroita".

Mikähän mahtaa olla esim. 30-luvulla tehdyn kastemekon arvo markkinoilla? Viisi euroa?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju meni ihan oudoksi. Asetelma tuntuu nyt olevan Oikeat Minimalistit vs. Kastemekon Hoardaajat.

Todellisuudessa suvun perintökalujen säilyttäjä voi olla kovemman linjan minimalisti kuin muodikkaat Ikea-minimalistit.

Tässä on mielenkiintoinen näkökulma.

Tuli mieleen, että historiattomuus on nykyisin sekoitettu minimalismiin.

Tulevaisuudessa ihannoimme henkistä minimalismia. Ei ole yhtään kirjaa (ei osata lukea "liian pitkiä juttuja"), on iso taulutelkkari ja yksi sohva (nämä uusitaan parin vuoden välein). Illat pitkät istutaan minimalistisesti paikoillaan ja katsotaan nettiyhtiöistä tursuavaa tarjontaa. Ympäristön turha roina on muuttanut pään sisälle, mutta kun se roina ei näy, ollaan siististi ajan hermolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju meni ihan oudoksi. Asetelma tuntuu nyt olevan Oikeat Minimalistit vs. Kastemekon Hoardaajat.

Todellisuudessa suvun perintökalujen säilyttäjä voi olla kovemman linjan minimalisti kuin muodikkaat Ikea-minimalistit.

Tässä on mielenkiintoinen näkökulma.

Tuli mieleen, että historiattomuus on nykyisin sekoitettu minimalismiin.

Tulevaisuudessa ihannoimme henkistä minimalismia. Ei ole yhtään kirjaa (ei osata lukea "liian pitkiä juttuja"), on iso taulutelkkari ja yksi sohva (nämä uusitaan parin vuoden välein). Illat pitkät istutaan minimalistisesti paikoillaan ja katsotaan nettiyhtiöistä tursuavaa tarjontaa. Ympäristön turha roina on muuttanut pään sisälle, mutta kun se roina ei näy, ollaan siististi ajan hermolla.

Kontrollin tarpeestahan näissä nykybuumeissa on kysymys. Fitness on vastaus maailman muuttamisen mahdottomuuteen: muokataan omaa kehoa, mikä on lopulta aika helppoa ja nopeaa, koska siinä ei tarvitse tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Ja minimalismi on vastaus maailman informaatiohälyyn, kämppä on paljon helpompi tyhjentää turhuuksista kuin oma pää, joka on jatkuvasti online.

Pienessä mittakaavassa tämän tietää jokainen, joka on joskus joutunut kirjoittamaan vähän enemmän. Milloinkaan ei kämpän siivoaminen tunnu niin tärkeältä kuin silloin, kun gradu takkuilee. Ja usein se vessan pesu aukaiseekin jonkin ajatussolmun. Ikävä kyllä informaatiovirrassa ei mikään valmistu ikinä.

Pian huoneessa vierailevat siivoojan lisäksi vain hänen lapsensa. Huoneessa ei ole valokuvia, koriste-esineitä, lempityynyä, tietokonetta, kirjahyllyä tai perinnöksi saatuja astioita.

”Oli vapauttavaa luopua kerralla talollisesta tavaraa. Sävy sävyyn valituista servieteistä, kaikesta. Muistot tavaroista ovat päässäni. Mitä muka tarvitsisin?”

Pia käy harvoin ostoksilla muualla kuin ruokakaupassa. Hän hankkii enää sukkia, alusvaatteita, hammastahnaa ja ihovoidetta. Takki on kaksikymmentä vuotta vanha, paita kahdeksan.

Osaa ne jotkut vanhemmatkin ihmiset pistää ranttaliksi ja nauttia elämästään ilman tavaraa :)

Juttu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju meni ihan oudoksi. Asetelma tuntuu nyt olevan Oikeat Minimalistit vs. Kastemekon Hoardaajat.

Todellisuudessa suvun perintökalujen säilyttäjä voi olla kovemman linjan minimalisti kuin muodikkaat Ikea-minimalistit.

Tässä on mielenkiintoinen näkökulma.

Tuli mieleen, että historiattomuus on nykyisin sekoitettu minimalismiin.

Tulevaisuudessa ihannoimme henkistä minimalismia. Ei ole yhtään kirjaa (ei osata lukea "liian pitkiä juttuja"), on iso taulutelkkari ja yksi sohva (nämä uusitaan parin vuoden välein). Illat pitkät istutaan minimalistisesti paikoillaan ja katsotaan nettiyhtiöistä tursuavaa tarjontaa. Ympäristön turha roina on muuttanut pään sisälle, mutta kun se roina ei näy, ollaan siististi ajan hermolla.

 Ja minimalismi on vastaus maailman informaatiohälyyn, kämppä on paljon helpompi tyhjentää turhuuksista kuin oma pää, joka on jatkuvasti online.

Kannattaa tutustua siihen minimalismiin - online ja infoähky putsataan myös kuntoon. Lähtien puhelimesta, netistä, ajankäytöstä jne. Seuraa vaikka The Minimalist -podcastia niin ymmärrät ettei kyse ole vain sisustamisesta.