Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju meni ihan oudoksi. Asetelma tuntuu nyt olevan Oikeat Minimalistit vs. Kastemekon Hoardaajat.

Todellisuudessa suvun perintökalujen säilyttäjä voi olla kovemman linjan minimalisti kuin muodikkaat Ikea-minimalistit.

Tämä minäkin ihmettelen. Kerroin vain siitä miten meillä elätään ja mikä meillä on toiminut, niin alkoi valtaisa hyökkäys henkilöäni vastaan. Riistän mukamas lapsilta leluja, vaikka lapsi itse päättää mistä luopuu jne. Sitten alkoi tuo nyt jo monta viestiä jatkunut kastemekon palvonta. Sitä ilmeisesti hypistellään jokaisena pyhäpäivänä ja ihastellaan isomummun tekemiä pistoja. En käsitä miten jotakuta voi näin kovasti kyrsiä jonkun toisen elämäntapa.

Luulen, että muut kommentoijat ovat huolissaan siitä, että saatat huomaamattasi painostaa lapsiasi. Se on hyvin helppoa tehdä vahingossa jos lapsi on luonteeltaan kuuliainen. Sun kannattaisi myös tiedostaa, että vaikka lapsuudenkodissa lapselle on opetettu minimalismiin liittyviä arvoja, hänestä ei silti välttämättä tule aikuisena minimalistia. Ainakin itse olen huomannut, että lapset usein tekevät kaiken juuri päinvastoin kuin vanhempansa.

No, ainakin niinpäin tuo toimii että jos vanhemmat tai toinen heistä on hoardaaja niin lapsi ahdistuu siitä niin, että yrittää pysyä normaalissa elämässä kiinni. Tietysti siitä tulee kaikenlaisia muita traumoja riippuen ongelman vakavuudesta (paljon koriste-esineitä ja sälää versus asunnossa on kujia ja ketään ei voi kutsua kylään).

Koriste-esineistä tulee traumoja? Oho.

Tiedätkö, kenelläkään ei ole mitään ongelmaa sinun perheesi kanssa, eikä kukaan lastesi hyvinvointia voi kommentoida, koska ei sinua tunne. Koko keskustelu alkoi siitä, kun SINÄ aloit saarnata, mutta et varmaan edes huomannut mitä teit, koska ääripääajattelu näkyy olevan sinulla sormenpäissä. Puhut jatkuvasti hoardaajista ja krääsästä.

Sanotaan nyt, että hypoteettisella lapsella (ei sinun lapsellasi) on 10 lelua, erilaisiin leikkeihin, kaikki niistä käytössä. Yleensä leluista jokin rikkoutuu käytössä tai lapsi kasvaa siitä ulos, mutta sanotaan nyt vaikka, että juuri tänä vuonna ei ole mikään kymmenestä poistunut. Lapsi saa joululahjaksi lelun, ja nyt leluja onkin 11 eikä 10.

Onko se yksi lelu lisää tällä hetkellä tosiaan mielestäsi maaginen raja juuri sopivan määrän ja hoardaamisen välillä?

Tässä ketjussa lasten lelut ja kirjat y.m. tuntuvat olevan automaattisesti krääsää, joita siedetään vain väliaikaisesti kun on pakko. Jos joku ihminen tykkääkin tavaroistaan vaikkei niitä liikaa olisikaan, hän on automaattisesti kelvoton materialisti jolla taatusti joka paikka tursuilee Kiinassa valmistettua krääsää. Aika jännä.

Henkilö, jolle vastasit, ei ole henkilö jota kuvittelet puhuttelevasi. Toisekseen, henkilö jota kuvittelet puhuttelevasi, ei ole saarnannut tai käyttänyt termiä hoardaaminen. Olet muodostanut eri ihmisten yksittäisistä viesteistä päähäsi valtavan olkiukon, jota vastaan nyt hyökkäät.

Tarkoitat varmaankin henkilöä, jota sinä kuvittelet hänen kuvittelevan puhuttelevansa.

Viesti alkaa viittauksella aiempaan viestiini ja se on kirjoitettu puhuttelumuodossa, joten hän kuvittelee puhuttelevansa minua. Jännä, että lasteni hyvinvointia on kuitenkin aiemmissa viesteissä epäilty ja kommentoitu. Tämä on ilmiselvä viittaus kirjoittamaani viestiin:

"Tiedätkö, kenelläkään ei ole mitään ongelmaa sinun perheesi kanssa, eikä kukaan lastesi hyvinvointia voi kommentoida, koska ei sinua tunne."

Tämä puolestaan viittaa jonkun toisen kirjoittamaan viestiin:

"Koko keskustelu alkoi siitä, kun SINÄ aloit saarnata, mutta et varmaan edes huomannut mitä teit, koska ääripääajattelu näkyy olevan sinulla sormenpäissä. Puhut jatkuvasti hoardaajista"

Tässä on jo rakennettu olkiukko yhdistelmällä eri viestejä ja omaa mielikuvitusta, mm. lelujen lukumäärän kirjoittaja keksii omiin tarkoitusperiinsä sopivasti omastaan päästään kuin Stubb konsanaan:

"Sanotaan nyt, että hypoteettisella lapsella (ei sinun lapsellasi) on 10 lelua, erilaisiin leikkeihin, kaikki niistä käytössä. Yleensä leluista jokin rikkoutuu käytössä tai lapsi kasvaa siitä ulos, mutta sanotaan nyt vaikka, että juuri tänä vuonna ei ole mikään kymmenestä poistunut. Lapsi saa joululahjaksi lelun, ja nyt leluja onkin 11 eikä 10. Onko se yksi lelu lisää tällä hetkellä tosiaan mielestäsi maaginen raja juuri sopivan määrän ja hoardaamisen välillä?"

Tämä sitten jo silkka olkiukko vailla tarttumapintaa tähän ketjuun:

"Tässä ketjussa lasten lelut ja kirjat y.m. tuntuvat olevan automaattisesti krääsää, joita siedetään vain väliaikaisesti kun on pakko. Jos joku ihminen tykkääkin tavaroistaan vaikkei niitä liikaa olisikaan, hän on automaattisesti kelvoton materialisti jolla taatusti joka paikka tursuilee Kiinassa valmistettua krääsää. Aika jännä."

Vierailija kirjoitti:

Yksi mahtava ajatus minkä Fumiko Sasaki tuo kirjassaan esille - se on itse asiassa jonkun muun idea, mutta en muista nyt kenen - on se, että tavarataloja ja kauppoja voi ajatella "varastoina". Sen sijaan, että hankkisi lisää tilaa, kaappeja, varastoja ei hanki mitään vaan kuvittelee ostoskeskukset ja muut omina varastoinaan, joista voi tarvittaessa hakea jotain, jota tarvitsee tai haluaa. Ei siis kannata varastoida "kaiken varalle" tavaraa, jota ehkä tarvitsee 5 kertaa elämässään, jos sitäkään. Hakee vain "isosta varastosta" JOS se tarve tulee.

Tosi ekologista - not! Eli ihminen, joka heittää turhat tavarat pois käy ostamassa samat tavarat uudestaan myöhemmin tavaratalosta, kun niitä tarvitsee.

Ei sen näin pitänyt kai mennä. Mielenrauhan siitä ehkä saa, mutta maapallo ei kiitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi mahtava ajatus minkä Fumiko Sasaki tuo kirjassaan esille - se on itse asiassa jonkun muun idea, mutta en muista nyt kenen - on se, että tavarataloja ja kauppoja voi ajatella "varastoina". Sen sijaan, että hankkisi lisää tilaa, kaappeja, varastoja ei hanki mitään vaan kuvittelee ostoskeskukset ja muut omina varastoinaan, joista voi tarvittaessa hakea jotain, jota tarvitsee tai haluaa. Ei siis kannata varastoida "kaiken varalle" tavaraa, jota ehkä tarvitsee 5 kertaa elämässään, jos sitäkään. Hakee vain "isosta varastosta" JOS se tarve tulee.

Tosi ekologista - not! Eli ihminen, joka heittää turhat tavarat pois käy ostamassa samat tavarat uudestaan myöhemmin tavaratalosta, kun niitä tarvitsee.

Ei sen näin pitänyt kai mennä. Mielenrauhan siitä ehkä saa, mutta maapallo ei kiitä.

Et ymmärtänyt pointtia ollenkaan. Ajatus on se, että sinun ei tarvitse "varmuuden vuoksi" säilyttää esinettä, jota et todennäköisesti koskaan tarvitse tai ehkä kerran elämässäsi tarvitset. Voit laittaa sen pois ja elää kevyemmin elämääsi. JOS elämässäsi tulee tilanne, että todellakin tarvitset sitä jotain, sitten voi hankkia sen "varastosta" - joka voi olla myös tavaralainaamo tai kaverin varasto tai se kauppa. Sinun ei kuitenkaan tarvitse raahata mukanasi vuosikymmeniä jotain esinettä "varmuuden vuoksi".

Tarkoitus ei ole esim. heittää roskiin tiskiharjaa, jota todenäköisesti tarvitset. Mutta jos olet vaikka mies ja sinulla on vanha puku, josta et pidä ja jota et koskaan käytä, niin voit lahjoittaa sen pois. Jos sinulle tulee vaika 10 vuoden kuluttua tarve pukeutua pukuun hautajaisia varten, voit vuokrata tai ostaa sellaisen puvun, joka sopii sinulle ja miellyttää sinua. Tai vain täyttää sen tarpeen.

ps. tunnen miehiä, jotka eivät koskaan käytä pukua. Muuta kuin hautajaisissa.

Helsingin alueella toimii ilmeisesti useampiakin vaate-, laukku- ja kenkälainaamoja. Kateellisena olen lueskellut niistä juttuja, mikseivät kaikki hyödynnä niitä? Mitä järkeä olisi ostaa koruja jos ne voi vuokrata? Tai jotain kallista laukkua tai juhlamekkoa, jos sen voi vuokrata?

Uskomatonta, että minimalistejakin kohtaan tunnetaan tällaista raivokasta vihaa. Miksi? Millä tavalla he uhkaavat sinua? Jos olet hoardaaja, sinulla on ongelma. Jos statuksesi on kiinni merkeistä ja muusta, he ehkä ovat uhka koska nauravat sinulle eivätkä arvosta sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, että minimalistejakin kohtaan tunnetaan tällaista raivokasta vihaa. Miksi? Millä tavalla he uhkaavat sinua? Jos olet hoardaaja, sinulla on ongelma. Jos statuksesi on kiinni merkeistä ja muusta, he ehkä ovat uhka koska nauravat sinulle eivätkä arvosta sinua?

Edelleenkin, tämä keskustelu ei alkanut mennä sivuraiteille mistään merkkituotteista, shoppailusta tai hoardaamisen ylistyksestä, vaan jostain hemmetin suvun kastemekosta, jota ei saa säilyttää, koska tunnearvon liittäminen tavaroihin sotii kuulemma minimalismia vastaan.

No, se on jonkun mielipide. Hänellä on siihen oikeus, ja moni muukin voi ajatella niin. Ei tässä tarvitse puolustella jotain itselle tärkeää tavaraa. Jos tavara x on tärkeä, säilytä se. Sillä siisti.

Mielestäni olimme kun emme osta vaimon kanssa mitään kuin tarpeeseen. Sitten katselin ympärilleni. Meillä on 10v vanha maksettu 6h+k omakotitalo, kaksi autoa, telkkareita, kaksi lasta joilla tuoreet ajokortit kännykät ja tietokoneet...

Ylimääräistä tavaraa tai mitään lehtitilauksia, tai sähköisiä palveluita ei ole.

Mitään ei mene kk maksuilla.

Mutta ei tämä mitään minimalismia taida olla... ei vaan kiinnosta lähteä kaikkiin hömpötyksiin mukaan.

normi meininki kirjoitti:

Mielestäni olimme kun emme osta vaimon kanssa mitään kuin tarpeeseen. Sitten katselin ympärilleni. Meillä on 10v vanha maksettu 6h+k omakotitalo, kaksi autoa, telkkareita, kaksi lasta joilla tuoreet ajokortit kännykät ja tietokoneet...

Ylimääräistä tavaraa tai mitään lehtitilauksia, tai sähköisiä palveluita ei ole.

Mitään ei mene kk maksuilla.

Mutta ei tämä mitään minimalismia taida olla... ei vaan kiinnosta lähteä kaikkiin hömpötyksiin mukaan.

Eikä edes simple living, jos koet ylpeyttä siitä, että teillä on "leluja" eli statussymboleita. Aiotteko jatkaa asumista talossa vielä kun lapset lähtevät pois? Oletko koskaan miettinyt, missä huoneessa vietät eniten aikaa ja mitkä alueet talossanne vain "ovat"?

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, että minimalistejakin kohtaan tunnetaan tällaista raivokasta vihaa. Miksi? Millä tavalla he uhkaavat sinua? Jos olet hoardaaja, sinulla on ongelma. Jos statuksesi on kiinni merkeistä ja muusta, he ehkä ovat uhka koska nauravat sinulle eivätkä arvosta sinua?

Luultavasti syy on siinä, että ihmiset tietävät elävänsä (ympäristön kannalta) kestämättömällä elämäntyylillä ja tietävät, että heidän pitäisi muuttaa elämäntyyliään (eli kuluttaa vähemmän). Moni haluaisi elää kestävämmin. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan halua muuttaa mukavaa elämäntyyliään, koska se on vaivalloisempaa eikä tuota niin paljon nautintoa. Tästä syntyy moraalinen ristiriita, jonka kanssa ihminen joutuu elämään: ihminen tietää toimivansa väärin, mutta toisaalta haluaa toimia väärin, koska se tuottaa suurempaa mielihyvää. Jos ihminen sitten kuulee, että joku toinen ihminen toimii häntä paremmin, tämä aiheuttaa ärtymystä, koska ihmisen on vaikeampaa perustella omaa käytöstään itselleen sillä että muutkin toimivat väärin. Puhumattakaan siitä, että joku kehottaa toimimaan eri tavalla.

Sama asiahan liittyy esimerkiksi lihavuuteen ja laihduttamiseen. Lihava ihminen tietää, että ylipaino on terveydelle vaarallista ja haluaisi laihduttaa, mutta ei toisaalta halua muuttaa elämäntyyliään, koska nykyinen elämäntyyli tuo lyhyellä tähtäimellä suurempaa mielihyvää ja laihduttaminen olisi vaivalloista, vaatisi enemmän työtä ja itsekuria jne. Kun ihminen jo valmiiksi tunnistaa sisäisen ristiriidan, ulkoinen ärsyke (kehotus laihduttaa tai joskus jopa pelkästään terveellisesti syövä ihminen) aiheuttaa suurta ärtymystä. On aina helpompi perustella itselleen jotain, jos joku toinen tekee samoin. Esimerkiksi jos ihminen, joka haluaisi laihduttaa, menee kahville kaverinsa kanssa, hänen on helpompi perustella itselleen kakkupalan syöminen, jos kaverikin syö kakkupalan. Jos taas kaveri ei syö kakkupalaa ja itse syö, niin tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi ja saattaa reagoida hyökkäämällä kaveria kohti (tyyliin "oletko joku parempi ihminen kun et syö kakkua!").

Mielestäni minimalismiin liittyy nimenomaan ekologisuus keskeisenä arvona. Te jotka raivaatte tavaraa (joista osan ostatte myöhemmin uudestaan - kuitenkin) heittämällä käyttökelpoista tavaraa sekajätteisiin, ette ole mitään minimalisteja.

Lisää luettavaa meille minimalisteille:

...edesmennyt on saattanut kuvailla tavaroitaan arvokkaiksi omaisilleen. Useimmiten tilanne on kuitenkin se, että esineiden suurin arvo on niiden tunnearvo ...tilanteet voivat olla raskaita omaisille, sillä he ovat jo lapsuudessa oppineet siihen, että tavarat ovat arvokkaita ja siksi niistä voi olla vaikea luopua. Usein kyse on ennemmin tunnearvosta kuin rahallisesta arvosta...

..Eräästä kuolinpesästä löytyi hillopurkki vuodelta 1958...

...Senkin olen oppinut, että läheiset ihmissuhteet ovat niitä tärkeitä. Tavaroita ei voi ottaa mukaansa, mutta muistot voi...

...Käsityöihmiset ovat oma ryhmänsä. Heidän asuntonsa saattaa olla täynnä vaatetilkkua ja lankarullaa, joilla ei ole jälleenmyyntiarvoa...

Iltasanomien uusi juttu kuolinsiivouksesta

Birgit Mäkinen suosittelee kaikille ns. kuolinsiivousta.– Olen ruvennut käymään papereita läpi, jos en joku aamu herääkään, hän sanoo

47-vuotias perheenäiti sairastaa parantumatonta syöpää

No suomes on vähän pakko olla minimalismi ku palkat niin surkeet. Että en voi ostaa muuta ku nuudeleita eli eikös tämä ole silloin sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi, ettekö tosiaan säästä esim. perintötavaroita lapsille? Tarkoitan sellaista jolla ei juuri rahallista arvoa ole. Ettekö säästä vanhoja kuvia ja mummon paria pöytäliinaa, jotta jäisi lapsille muistoksi jotain? Meillä on joitain tavaroita kulkenut neljä polvea, tuntuisi oudolta laittaa roskiin..

Entä kastepuvut ja tossut? Meillä on ollut sama minulla ja lapsilla, ehkä hekin haluaisivat omilleen saman puvun.

Minulla on myös aika paljon kuvia mummostani ja ukistani ja näiden kavereistä yms. 1920-luvusta 2000-luvulle. Pitäisikö nämä hävittää nurkista? Lapset ei välttämättä tykkäisi aikuisena, jos saisivat tietää...

Odotan vastauksia :)

Minulla ei ole koskaan ollut kiintymyssuhdetta materiaan, joten minkäänlaisia perintöesineitä ei meiltä löydy. Omilta vanhemmiltani en ole vastaanottanut mitään sellaista, mikä ei tule suoraan tarpeeseen ja käyttöön. En myöskään ole säästänyt omien lasteni vaatteita tai leluja tai piiroksia tai askarteluja jne jne.  Valokuvia meiltä toki löytyy, eikä mitenkään ole aikomuksena niistä hankkiutua eroon. Tärkeät muistot ovat minulla kuitenkin tallessa mielessäni ja ajatuksissani, en ole koskaan niitä oppinut nivomaan tavaroihin tai esineisiin.

Eipä ole käynyt mielessä, että pitäisi jotenkin säilöä tavaraa voidakseni siirtää niitä eteenpäin lapsilleni. Päin vastoin, olen aktiivisesti hankkiutunut eroon kaikesta millä ei enää syystä tai toisesta ole käyttöä. Etenkin parin viimeisen vuoden aikana olen konmarittanut omat jo alkujaan vähäiset tavarani ja vaatteeni, ja todella ymmärtänyt sen kuinka tila ja tavarattomuus ympärillä luovat harmoniaa ja mielenrauhaa. Sekä helpottavat valtavasti arjen elämää.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän materia merkitsee.

Aika lailla kaikesta turhasta olen luopunut, pelkkä tieto siitä että asunnossa on jotain tarpeetonta alkaa ahdistaa, esim. ylimääräisiä astioita olen jakanut pois, vaikka niistä ei ollut varsinaista haittaa.

Harrastuksia on useita, mutta välineet mahtuu pariin muovikassiin, pl. sukset.

Lapsuuteni ja nuoruuteni köyhyyden = minimalismin jälkeen ei vähempää voisi kiinnostaa!

Minua on viime aikoina alkanut kiinnostamaan minimalismi enemmän ja enemmän. Ei sellainen kaikki valkoista ja tyhjät hyllyt -minimalismi, vaan nollahukka, kestävämpi ja eettinen kuluttaminen, minimalistinen vaatekaappi ym. Onko jollain vinkata hyviä suomalaisia sivustoja jotka käsittelee asiaa muutenkin kuin sisustuksen kannalta?

Vierailija kirjoitti:

Minua on viime aikoina alkanut kiinnostamaan minimalismi enemmän ja enemmän. Ei sellainen kaikki valkoista ja tyhjät hyllyt -minimalismi, vaan nollahukka, kestävämpi ja eettinen kuluttaminen, minimalistinen vaatekaappi ym. Onko jollain vinkata hyviä suomalaisia sivustoja jotka käsittelee asiaa muutenkin kuin sisustuksen kannalta?

Minä olen lukenut minimalismin ilo blogia. Siellä on minimalismista monessa näkökulmassa.

Meillä on muutama kuukausi takana lapsiperheen minimalismista elämää. Muutimme, joten jouduimme hankkimaan suht paljon uusia huonekaluja, mikä vähän ahdistaa (syy se, että asunto on niin pieni että kalusteiden pitää olla hyvin oikean kokoisia). Jotain repsahduksia on tullut, mutta suunta on oikea. Ostin esimerkiksi kolme vaatekappaletta, joita ilman olisin kyllä voinut elää. Laitoin kyllä kolme kulahtanutta vaatekappaletta pois. Lapset saivat uimalelun etelässä.

Olen luopunut monesta, mutta nyt etelänmatkan jälkeen tuli myös sellainen olo että eiköhän tämäkin ala olemaan nähty. Lentäminen on epäekologista ja epämukavaa. Lomalla tulee oltua rennosti, mutta pohdimme loman aikana puolison kanssa, miksi emme voisi tehdä näitä asioita kotoakin käsin lomalla. Säätä nyt ei voi muuttaa, mutta toisaalta uskon että pääsisimme lomatunnelmaan kotonakin tiputtamalla velvollisuudet. Miksi ei tilata siivoojaa, käydä lähikahviloissa aamiaisella ja ravintoloissa illallisella? Tämä otetaan varmasti kokeiluun.

Uudessa kodissamme on vesimittari keskeisellä paikalla, josta voin seurata vedenkulutusta reaaliajassa. Tämä kannustaa vedenkulutuksen vähentämiseen, etenkin kun säästetyt litrat tulevat rahana takaisin kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Minua on viime aikoina alkanut kiinnostamaan minimalismi enemmän ja enemmän. Ei sellainen kaikki valkoista ja tyhjät hyllyt -minimalismi, vaan nollahukka, kestävämpi ja eettinen kuluttaminen, minimalistinen vaatekaappi ym. Onko jollain vinkata hyviä suomalaisia sivustoja jotka käsittelee asiaa muutenkin kuin sisustuksen kannalta?

Blogivinkkejä kellään antaa?

Olen läpikäynyt vaatekaappiani jo useamman kerran, ja vielä se on tehtävä ainakin kerran. Tämä selkeästi vaikuttaa myös ostopäätöksiin. Ihan kiva ei enää kelpaa. Lisäksi minulle ennen niin rakas korukokoelma on alkanut tuntua riippakiveltä ja painolastilta. Tähän asti olen ajatellut, että koruista en luovu, mutta nyt kun mietin niin eipä niitä juuri tule käytettyä ja ajatus siitä, että vaikkapa korvakoruja olisi vain muutama pari tuntuu erittäin houkuttelevalta!