Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä lapsettomuudessasi on parasta juuri nyt?
08.07.2016 |
Minulla ehkä se, että voin suunnitella alkavan viikonloppuni täysin vapaasti ilman, että täytyy säätää tai organisoida sen kummemmin, hankkia lastenvahtia, jäädä kumppanille "auki yksi vapaa ilta" tai muuta sellaista. Moneen asiaan lisääntymisessä varmaan sopeutuisin, jos jostakin syystä olisi pakko, mutta vapauden menettämiseen en.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä kuinka lapsettomuuteen liittyvä vapaus määrittää jonkun identiteettiä niin hirveästi. Näin viisikymppisenä kun katselee ihmisten elämää ja tekemisiä niin ei tuo vapaus näy mitenkään jos vertaa lapsettomia tai lapsia tehneitä ihmisiä.
Tuo kertoo vain tuttavapiiristäsi. Minun tuntemistani viisikymppisistä lapsettomat ovat selvästi nuorekkaampia, aktiivisempia ja mielenkiintoisempia ihmisiä kuin lapsia hankkineet ikätoverinsa keskimäärin.
Minusta se, että osaa iloita ja olla kiitollinen lapsettomuudestaan, ei tarkoita, että lapsettomuus määrittäisi keskeisesti omaa identiteettiä. Olen tällä hetkellä iloinen myös terveydesäni ja uudesta polkupyörästäni, mutta eivät ei-sairaan ja polupyöräiljän identiteetit minulle silti erityisen tärkeitä ole. -ap
Voi tietenkin olla. Tuntemani ihmiset ovat paljolti akateemisia. Osa teki lapset jo opiskeluaikaan. Lapset kulkivat mukana yhdellä perheellä reppureissutyylisillä matkoilla Alpeilla telttailemassa, kaikilla väitöskirjan jälkeisillä post doc keikoilla ulkomailla (USA, Australia, Ruotsi, Hawaji jne). Monilla viisikymppisillä, niinkuin itselläni nuo lapset ovat aikuistumassa tai aikuistuneet, eli elämäni on aika lailla samanlaista kuin lapsettomilla tuohon vapauteen nähden. Sitten taas on joitakin näitä lapsettomia. Osa sinkkuja, heistä monet ovat enemmän jumahtaneet paikalleen. Taas lapsettomat parit elävät aika lailla samanlaista elämää kuin minä. Varsinkin tässä ikävaiheessa on todella hankala nähdä kuinka tuo lapsettomuus olisi tuonut jotain lisävapautta elämään, tai että kykenisi näkemään lapsettomien olevan aktiivisempia ja onnellisempia. Tasapainoisia ihmisiä on molemmissa, ja niitä marisijoita ja omaa tyyliään ainoana oikeana tapana pitäviä myös molemmissa. Mutta nyt vapauteni istua kuluttamassa aikaa koneella loppuu, lapset ovat tulossa kylään syömään, laitan mustikkapiirakan uuniin. Hyvää ja onnellista viikonloppua kaikille!
Onpas sulla lähipiiri täynnä menestyjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ketjusta ketjuun ihmetellyt näitä lapsettomuuden ihanuuden perusteluja.
Odottaisi esim. tutkijatyöhön täysillä panostamista tai vaikka vain ihan kirjallisuudesta nauttimiseen täysin rauhassa.
Mutta ei... perustelut ovat luokkaa: ottaa äkkilähtö johonkin WT-rantalomakohteeseen tai kuljeskella kissan kanssa yksiössä edestakaisin ja piereskellä muista välittämättä.
Täältä saa veloista aivan väärän käsityksen. Tiedän ihan toisenlaisia lapsettomia ihmisiä. Onneksi!
Kyllä uraan panostaminen on myös monelle perheelliselle mahdollista samoin kuin muut elämän hyvät asiat.Kysymys oli se,mitä hyvää kokee lapsettomuudessa.Tervetuloa vaan keski-ikäisenä raskauksien myötä plösähtäneenä eronneena sinkkumarkkinoille.Ei ole helppoo...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuudella tarkoitetaan ilmeisesti olemista ilman pikkulapsiajan rasitteita.
En ymmärrä.. kyllä minä olisin huolissani, todella huolissani vaikkapa teini-ikäisistä lapsista :o
Miksi? Ihan muuten vaan koko ajan huolissaan? Ei kaikki teini-ikäiset ole mitää ongelmavyyhtejä, vaan älyttömän kivoja tyyppejä, hyvää seuraa, ja paljon apua arjessa. Ainakin meidän pojat on.
Saan vetää särkylääkettä naamariin, maata sängyn pohjalla kärsimässä eikä tarvitse tehdä muuta kuin vessassa käydä ja itsensä ruokkia. Eikä tarvitse syödä esimerkillisen terveellisiä aterioita, ettei kukaan ota pahoja vaikutteita. Syön vaikka kaurapuuroa jäätelöllä. Ihan sama. Ei tarvitse lähteä kenenkään kanssa puistoon, eikä mennä vaunujen kanssa kauppaan. Kukaan ei vetäise itkuja ihmisten edessä, eikä aikuiset mulkoile minua koska olen niin huono kasvattaja että lapsetkin itkevät.
(En usko että kukaan perheellisistä ystävistäni sekuntiakaan kadehtisi minun elämääni. Ei ole erityisen hohdokasta tämä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä kuinka lapsettomuuteen liittyvä vapaus määrittää jonkun identiteettiä niin hirveästi. Näin viisikymppisenä kun katselee ihmisten elämää ja tekemisiä niin ei tuo vapaus näy mitenkään jos vertaa lapsettomia tai lapsia tehneitä ihmisiä.
Tuo kertoo vain tuttavapiiristäsi. Minun tuntemistani viisikymppisistä lapsettomat ovat selvästi nuorekkaampia, aktiivisempia ja mielenkiintoisempia ihmisiä kuin lapsia hankkineet ikätoverinsa keskimäärin.
Minusta se, että osaa iloita ja olla kiitollinen lapsettomuudestaan, ei tarkoita, että lapsettomuus määrittäisi keskeisesti omaa identiteettiä. Olen tällä hetkellä iloinen myös terveydesäni ja uudesta polkupyörästäni, mutta eivät ei-sairaan ja polupyöräiljän identiteetit minulle silti erityisen tärkeitä ole. -ap
Voi tietenkin olla. Tuntemani ihmiset ovat paljolti akateemisia. Osa teki lapset jo opiskeluaikaan. Lapset kulkivat mukana yhdellä perheellä reppureissutyylisillä matkoilla Alpeilla telttailemassa, kaikilla väitöskirjan jälkeisillä post doc keikoilla ulkomailla (USA, Australia, Ruotsi, Hawaji jne). Monilla viisikymppisillä, niinkuin itselläni nuo lapset ovat aikuistumassa tai aikuistuneet, eli elämäni on aika lailla samanlaista kuin lapsettomilla tuohon vapauteen nähden. Sitten taas on joitakin näitä lapsettomia. Osa sinkkuja, heistä monet ovat enemmän jumahtaneet paikalleen. Taas lapsettomat parit elävät aika lailla samanlaista elämää kuin minä. Varsinkin tässä ikävaiheessa on todella hankala nähdä kuinka tuo lapsettomuus olisi tuonut jotain lisävapautta elämään, tai että kykenisi näkemään lapsettomien olevan aktiivisempia ja onnellisempia. Tasapainoisia ihmisiä on molemmissa, ja niitä marisijoita ja omaa tyyliään ainoana oikeana tapana pitäviä myös molemmissa. Mutta nyt vapauteni istua kuluttamassa aikaa koneella loppuu, lapset ovat tulossa kylään syömään, laitan mustikkapiirakan uuniin. Hyvää ja onnellista viikonloppua kaikille!
Onpas sulla lähipiiri täynnä menestyjiä.
En ole tuo kirjoittaja, mutta ihmiset tuppaavat viihtymään parhaiten samasta sosioekonomista taustaa edustavien kanssa. Myös opiskeluaika ja työpaikat muokkaavat voimakkaasti kaveripiiriä.
Esim. itse työskentelen julkkisten kanssa, ja tunnen suurin piirtein suomen julkkiskaartin, eikä se ole mun kaveripiirissä mikään erikoisuus. Tai toki joillekin lapsuudenystäville on, mutta muuten mä olen aikuisikäni elänyt tuossa skenessä, ja ystäväni ja tuttavani ovat sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istun sohvalla polttelemas pilveä, syön pitsaa ja katon lempparikomediaa.
Sanoisin että kiireen puuttuminen, ei ole kiirettä töihin, eikä töistä kotiin, kesällä monesti saatankin palata kotiin vasta aamulla.... kun yksi asia johtaa toiseen, muutama viikko sitten kun oli helteitä ajelin monena iltana töistä (Helsinki) rannalle Hankoon ja Tammisaareen ja välillä jäin hotelliin yöksi ja välillä ajoin yöllä kotiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesäloma alkoi tänään. Töiden jälkeen vilpoinen suihku, ihanaa seksiä, hyvää ruokaa ja viiniä omalla kukkivalla terassilla auringon paisteessa. Aah mikä rauha. Ei edes puolikasta ajatusta huolista tai velvollisuuksista. Olen ikuisesti, vapaaehtoisesti lapseton.
No eipä ainakaan niitten tarvitse katsoa tätä perjantai-illan ryyppäystäni. Mieluummin olisin kyllä isä, mutta meille ei lapsia suotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpäivä, sitten treenit, sen jälkeen sienimetsään. Pää hajoaisi, jos kotona odottaisi vielä uusi työmaa. Nyt voi loppuillan rentoutua kaikessa rauhassa. Ja huominenkin on täynnä mielekästä ohjelmaa.
Saan tulla ja mennä ja harrastaa mitä, missä ja milloin hyvänsä. Ei tarvi ensin miettiä lastenvaatteita, harrastuksia, kyytejä, ruokaa ym. kun tili tulee. Aika ja rahat menee vain itseen ja omaan onneen ja nauttimiseen. Vaatisi melkoisen aivotärähdyksen, että ikinä lapsen haluaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkos Ap miettinyt, että mitäs sitten vanhana, kun et enää jaksa olla spontaani, kun olet sairas ja väsynyt, ehkä jopa mieheskin on kuollut. Kun sitten joskus oikeasti kaipaisit rakkaita, jotka soittaa/käy luonasi ilostuttamassa sua, muistamassa ja rakastamassa. Sulla ei ole sellaista tiedossa. Koska haluat nyt suunnitella tulevan vkloppusi rauhassa.
Voi apua! Olen vanhustenhuollossa töissä ja kyllä monesti olen miettinyt, että helvetin huono syy hankkia lapsia.
Mietin monen vanhuksen kohtaloa, että missä ne lapset nyt on... Ei ole näkynyt vaikka niitä vanhuksella on.
Ai missäkö ne on? Odottamassa perinnönjakoa..
Tekisi ihan hyvää kaikille käydä katsomassa hoivakotien ikäihmisten arkea ja sitä miten paljon yksinäisiä perheellisiä ikäihmisiä niissä asuu. Lapset eivät ole tae mistään sellaisestä, että vanhana on sitten seuraa/muistamisia/jne. Erityisen surullisia tapauksia ovat ne missä lapset asuvat samassa kaupungissa ja 1-2km päässä mutta silti vierailulla käydään kerran kuussa ja sekin on sellainen pikainen 15 min visiitti.
Pitäisikö lapsettomalla sitten olla erityisen glamourelämä? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä kuinka lapsettomuuteen liittyvä vapaus määrittää jonkun identiteettiä niin hirveästi. Näin viisikymppisenä kun katselee ihmisten elämää ja tekemisiä niin ei tuo vapaus näy mitenkään jos vertaa lapsettomia tai lapsia tehneitä ihmisiä.
Tuo kertoo vain tuttavapiiristäsi. Minun tuntemistani viisikymppisistä lapsettomat ovat selvästi nuorekkaampia, aktiivisempia ja mielenkiintoisempia ihmisiä kuin lapsia hankkineet ikätoverinsa keskimäärin.
Minusta se, että osaa iloita ja olla kiitollinen lapsettomuudestaan, ei tarkoita, että lapsettomuus määrittäisi keskeisesti omaa identiteettiä. Olen tällä hetkellä iloinen myös terveydesäni ja uudesta polkupyörästäni, mutta eivät ei-sairaan ja polupyöräiljän identiteetit minulle silti erityisen tärkeitä ole. -ap
Voi tietenkin olla. Tuntemani ihmiset ovat paljolti akateemisia. Osa teki lapset jo opiskeluaikaan. Lapset kulkivat mukana yhdellä perheellä reppureissutyylisillä matkoilla Alpeilla telttailemassa, kaikilla väitöskirjan jälkeisillä post doc keikoilla ulkomailla (USA, Australia, Ruotsi, Hawaji jne). Monilla viisikymppisillä, niinkuin itselläni nuo lapset ovat aikuistumassa tai aikuistuneet, eli elämäni on aika lailla samanlaista kuin lapsettomilla tuohon vapauteen nähden. Sitten taas on joitakin näitä lapsettomia. Osa sinkkuja, heistä monet ovat enemmän jumahtaneet paikalleen. Taas lapsettomat parit elävät aika lailla samanlaista elämää kuin minä. Varsinkin tässä ikävaiheessa on todella hankala nähdä kuinka tuo lapsettomuus olisi tuonut jotain lisävapautta elämään, tai että kykenisi näkemään lapsettomien olevan aktiivisempia ja onnellisempia. Tasapainoisia ihmisiä on molemmissa, ja niitä marisijoita ja omaa tyyliään ainoana oikeana tapana pitäviä myös molemmissa. Mutta nyt vapauteni istua kuluttamassa aikaa koneella loppuu, lapset ovat tulossa kylään syömään, laitan mustikkapiirakan uuniin. Hyvää ja onnellista viikonloppua kaikille!
Onpas sulla lähipiiri täynnä menestyjiä.
En ole tuo kirjoittaja, mutta ihmiset tuppaavat viihtymään parhaiten samasta sosioekonomista taustaa edustavien kanssa. Myös opiskeluaika ja työpaikat muokkaavat voimakkaasti kaveripiiriä.
Esim. itse työskentelen julkkisten kanssa, ja tunnen suurin piirtein suomen julkkiskaartin, eikä se ole mun kaveripiirissä mikään erikoisuus. Tai toki joillekin lapsuudenystäville on, mutta muuten mä olen aikuisikäni elänyt tuossa skenessä, ja ystäväni ja tuttavani ovat sieltä.
Julkkikset nyt on julkkiksia. Ei menestyjiä.
Vierailija kirjoitti:
No eipä ainakaan niitten tarvitse katsoa tätä perjantai-illan ryyppäystäni. Mieluummin olisin kyllä isä, mutta meille ei lapsia suotu.
Tarvitset lapsen pelastamaan sinut alkoholismilta? Ehkä hyväkin ettet saa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta musta on vähän koomista, että LAPSETTOMAT hengen VAUVA-PALSTALLA hehkuttamassa onneaan.
Minäkin mietin samaa tuossa äsken :D että mitä hittoa.. onkohan noi nyt eksyneet palstasta :D :D
kyllä tästä ketjusta saa ihan kohtalaiset naurut.
Rivien välistä paistaa, ettei sua oikeasti kauheasti naurata...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ketjusta ketjuun ihmetellyt näitä lapsettomuuden ihanuuden perusteluja.
Odottaisi esim. tutkijatyöhön täysillä panostamista tai vaikka vain ihan kirjallisuudesta nauttimiseen täysin rauhassa.
Mutta ei... perustelut ovat luokkaa: ottaa äkkilähtö johonkin WT-rantalomakohteeseen tai kuljeskella kissan kanssa yksiössä edestakaisin ja piereskellä muista välittämättä.
Täältä saa veloista aivan väärän käsityksen. Tiedän ihan toisenlaisia lapsettomia ihmisiä. Onneksi!
Kyllä uraan panostaminen on myös monelle perheelliselle mahdollista samoin kuin muut elämän hyvät asiat.Kysymys oli se,mitä hyvää kokee lapsettomuudessa.Tervetuloa vaan keski-ikäisenä raskauksien myötä plösähtäneenä eronneena sinkkumarkkinoille.Ei ole helppoo...
No tuota. Jos keski-ikäisenä hake sinkkumarkkinoilta aitoa, pitkäaikaista parisuhdetta on parempikin, että ne ensimmäiseen raskausarpeen kompastuvat miehet jäisivät heti kättelyssä pois listoilta. Katselepa 70+ vuotiaiden kehoja, ja aika monilla pariskunnilla tuossa iässä vielä ihan viriiliä parisuhde-elämää kun on oikeanlainen luonne. Ja kun ympärilleen katselee - aika monet monilapsiset äidit ovat tosi timmejä, sen sijaan lehdissä oli kuva Lasujen etujärjestön (?) puheenjohtajasta, hän edusti enemmän tätä palstan av mammojen perustyypiksi kutsuttua naismallia (siiderivalas).
Eilen luin täällä vauvalla keskustelua, jossa kirjoittajat valittivat omien vanhempiensa auttamisen käyvän voimille, haukkuivat vanhempiaan tosi rumasti joissakin viesteissä. Yleinen näkemys tuntui olevan, että vanhenevista vanhemmista on vain haittaa. Vain muutama tosi positiivinen viesti oli lukuisten viestien joukossa. Tulikin siinä mieleen, että kun ei ole lapsia, niin eipä tule tuotakaan sitten eteen, että omasta lapsestasi tuntuisi, että minä olen taakka hänelle. Lapsia ei siis kannata tehdä ainakaan sillä ajatuksella, että heistä olisi sitten enää apua, kun sitä eniten tarvitsisi eli elämän viimeisinä vuosina. Tietysti nuorena eläkeläisenä kelpaa lastenlasten hoitajaksi.
Yhtenä hyvänä voisin sanoa senkin, että vielä on varaa valita. Jos nyt vielä haluan lapsen niin se on mahdollisuus, mutta jos minulla olisi jo lapsi niin ei sitä voisi enää valita toisin.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sitten? Ainahan te velatkin änkeätte jeesustelemaan niihin ketjuihin, joissa puhutaan esim. lasten kasvatuksesta, vaikka ne on tarkoitettu niille, joilla on lapsia.