Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä lapsettomuudessasi on parasta juuri nyt?
08.07.2016 |
Minulla ehkä se, että voin suunnitella alkavan viikonloppuni täysin vapaasti ilman, että täytyy säätää tai organisoida sen kummemmin, hankkia lastenvahtia, jäädä kumppanille "auki yksi vapaa ilta" tai muuta sellaista. Moneen asiaan lisääntymisessä varmaan sopeutuisin, jos jostakin syystä olisi pakko, mutta vapauden menettämiseen en.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Voin just nyt makoilla rauhassa ja selata nettiä. Olen koko päivän ollut menossa ja syönyt noutoruokaa, ja nyt voin vielä syödä jotain hyvää iltapalaksi, ottaa rentouttavan suihkun ja katsella vielä jakson lempi tv-ohjelmaani. Rentoudun huomista alkavaa työviikkoa varten. Eniten pidän siitä, ettei tarvitse huolehtia kenenkään muun tarpeista, kuin omistani. Teen ihan mitä tykkään. Se on parasta.
Hear, hear! :)
Jokainen tyylillään. Jos on tyytyväinen elämäänsä, ei tarvitse olla kateellinen toisille heidän elämäntilanteistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te äipät tulette länkyttämään tähän ketjuun, joka on suunnattu lapsettomille?
Viestinne huokuvat katkeruutta ja pahaa oloa :(Ootas! Vuoroin vieraissa? Pata kattilaa soimaa? Rikka ensin omasta silmästä yms.
Oisko se kolmas viesti keskimäärin mihin tahansa alotukseen tyyliin"Mitäs teit lapsia! Onneks mä en pilannut elämääni:) Nyt kultipuppelin kanssa juomaan laatikko viiniä, pus pus! T: Vela"En kyllä tuollaista ole huomannut.
Ilmeisesti aihe on sinulle hyvin arka ja siksi näet tuollaista kaikkialla. Voimia iltatoimiin lasten kanssa.
En sanoisi aiheen olevan arka mutta hyvin usein niistä pahoittaa mielensä. Jos joku todella vaikeassa tilanteessa kirjoittaa ja haluaa vertaistukea juuri lapsia koskien on kommentointi alhaista paskaa juuri velojen toimesta.
Sitä niittää mitä kylvää.
Ps. Mun lapset on jo teinejä. Pikkulapsiarki ja nukuttamiset on jo aikoinaan hoidettu.
Minä olen valinnut lapsettomuuden sen vuoksi, että saan olla vapaa. En välitä laiskoista aamuista, saati ryyppäämisestä, mutta haluan olla vapaa keskittymään työhöni. Olen kunnianhimoinen ja haluan yrittää toteuttaa unelmani. Ehkäpä tosiaan joskus kadun joskus sitä, että en tehnyt lapsia, vaikka en niin usko, ja ehkäpä unelmistani ei tule totta, mutta sen tiedän, että jos en edes yritä, sitä aivan varmasti katuisin. Sitten olisin joka tapauksessa se katkera vanha ämmä. Mieluummin siis seuraan sydäntäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo,olen todella mielikuvitukseton.Heräsin,menin töihin,pääsin töistä,harrastin,olin miehen kanssa,rempattiin taloa,sienestettiin,joskus matkusteltiin,lomat matkusteltiin,syötiin,grillattiin,saunottiin...joskus oli firman pikkujoulut,silloin saatoin ottaa vaikka alkoholia...
Sit tuli lapsia,mites se elämä muuttui..joo on kivempaa tehdä tää kaikki lasten kanssa,katsoa sitä riemua,tuntea itsensäkin nuoreksi,rakastaa niin että pakahtuu.Raskaudet,synnytykset.Hienoja kokemuksia ja upeita lapsia mulla.
Kun ne tosta lähtee,ollaan noin 50..Sitten taas ollaan kaksin,tekemässä noita samoja juttuja.Ei se elämä siihen lopu,sitten varrotaan lapsenlapsia ja tehdään ihan sitä samaa...Ja jos lapsesi eivät teekään lapsia, tai muuttavat tosiaan maailman ääriin ja kyläilevät kerran vuodessa, niin mitä sitten? Tai jopa jättävät sen kyläilynkin väliin eivätkä edes soita, tai vaikka kuolevat ennen sinua? Sun elämä on tyhjää taas?
Huomaatko, kuinka jokatapauksessa sun pitää oppia olemaan onnellinen ITSE, eikä sitä voi jättää muiden tehtäväksi? Siinä on se todellinen aikuistumisen paikka, kasvutehtävä joka niin monelta jää suorittamatta kun sisäinen tyhjyys yritetään täyttää lapsilla, eikä omalla sisäisellä kasvulla. Se että lapset on sun (ainoa merkitsevä) elämän sisältö on äärimmäisen rankkaa myös niille lapsille. Ei kukaan saisi joutua olemaan vastuussa toisen ihmisen, vähiten oman vanhempansa, onnesta!
Nyt on kyllä niin paksua pa*kajöötiä ettei rajaa! Vai kasvutehtävä jää täyttämättä? :D Se krapulainen iltapäivä sohvalla persettä raapien tosiaan on se kasvunpaikka. Täydellinen vastuu uudesta ihmisestä...pyh, se mitään kasvata :D
Ja mitäs täällä rummutatte kun sen miehen kaikkuun on niiiin ihana käpertyä ja miehen kanssa sitä ja miehen kanssa tätä. Eikös se ollutkaan että onni lähtee itsestä?
Mä niin inhoan tämmöistä tekopyhää jeesustelua!Tyhmä mamma. Kuvittelet että kaikki lapsettomat ovat samanlaisia? En minäkään luule että kaikki mammat ovat tyhmiä, vaikka sinä oletkin. Minä en ole puhunut ryyppäämisestä mitään (en käytä alkoholia) enkä perusta elämääni myöskään puolisolle. Sinä taasen ohitit pointtini täysin, koska taisi osua liikaa, eikö niin? Pointti oli se, että elämästä pitää löytää ilo ja onni ITSESTÄÄN, ei muiden kautta elämällä. Lapset on sulla vain hetken, itsesi kanssa elät loppuun asti. Jos lapseton elämä on sulle tyhjää, on loppuelämäsi tyhjää.
Lapset on mulla vain hetken, sen tiedän. Mutta äiti mä olen lopun elämääni. Ja mun tehtävä äitinä on ne lapset maailmalle kasvattaa. Mut se äitiys ei musta lähde. Tämä äitiys on ollut mulle suurin kasvutehtävä. Tässä sitä itsensä oppii tuntemaan kaikessa raadollisuudessaankin. Eli älä siinä lätise pointtejasi mulle. Ihankuin te lapsettomat muka tietäisitte elämästä enemmän vaikka teiltä jää kokematta jotakin niin perustavanlaatuista kuin vanhemmuus. Eli älä opeta isääs naimaan!
Kun sinä hehkutat vanhemmuuden ilosanomaa, niin miksi niin moni munkin tuttavapiirissä on kateellinen mun lapsettomuudestani? Ei kaikki tietenkään, mutta ei ole harvinaista. Sanopa se. Ei mitään henkilökohtaista.
No sä vaan taidat liikkua vähän"huonommissa" piireissä. Ei kaikista tähän vanhemmuuteen todellakaan olenkaan. Sääli heidän lapsiaan. Kaikille lapsille tietenkin soisi jotain paljon parempaa.
Liikun kai sitten jos tavan ihmiset tavan perheineen, tavallisissa kodeissaan ja tavallisissa töissään on "huonompia piirejä". Kuulun heihin itsekin. Vaikkei jälkikasvua olekaan.
Ok. Oudolta kyllä kuulostaa että useampikin perheellinen on kateellinen sinulle LAPSETTOMASTA elämästä. Kuinka noin lapsistaan sitten ajattelevat. Joko sun lähipiirissä on isoja ongelmia tai sitten sä vaan kuvittelet sen kateuden.
Se että voi maata yksin sairaalassa. oh yeah...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te äipät tulette länkyttämään tähän ketjuun, joka on suunnattu lapsettomille?
Viestinne huokuvat katkeruutta ja pahaa oloa :(Ootas! Vuoroin vieraissa? Pata kattilaa soimaa? Rikka ensin omasta silmästä yms.
Oisko se kolmas viesti keskimäärin mihin tahansa alotukseen tyyliin"Mitäs teit lapsia! Onneks mä en pilannut elämääni:) Nyt kultipuppelin kanssa juomaan laatikko viiniä, pus pus! T: Vela"En kyllä tuollaista ole huomannut.
Ilmeisesti aihe on sinulle hyvin arka ja siksi näet tuollaista kaikkialla. Voimia iltatoimiin lasten kanssa.
En sanoisi aiheen olevan arka mutta hyvin usein niistä pahoittaa mielensä. Jos joku todella vaikeassa tilanteessa kirjoittaa ja haluaa vertaistukea juuri lapsia koskien on kommentointi alhaista paskaa juuri velojen toimesta.
Sitä niittää mitä kylvää.
Ps. Mun lapset on jo teinejä. Pikkulapsiarki ja nukuttamiset on jo aikoinaan hoidettu.
Monet äidit esiintyvät muka veloina ja kommentoivat juuri noin ikävästi. Ei pidä uskoa kaikkea lukemaansa.
Voimia teini-ikäisten kanssa pärjäämiseen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo,olen todella mielikuvitukseton.Heräsin,menin töihin,pääsin töistä,harrastin,olin miehen kanssa,rempattiin taloa,sienestettiin,joskus matkusteltiin,lomat matkusteltiin,syötiin,grillattiin,saunottiin...joskus oli firman pikkujoulut,silloin saatoin ottaa vaikka alkoholia...
Sit tuli lapsia,mites se elämä muuttui..joo on kivempaa tehdä tää kaikki lasten kanssa,katsoa sitä riemua,tuntea itsensäkin nuoreksi,rakastaa niin että pakahtuu.Raskaudet,synnytykset.Hienoja kokemuksia ja upeita lapsia mulla.
Kun ne tosta lähtee,ollaan noin 50..Sitten taas ollaan kaksin,tekemässä noita samoja juttuja.Ei se elämä siihen lopu,sitten varrotaan lapsenlapsia ja tehdään ihan sitä samaa...Ja jos lapsesi eivät teekään lapsia, tai muuttavat tosiaan maailman ääriin ja kyläilevät kerran vuodessa, niin mitä sitten? Tai jopa jättävät sen kyläilynkin väliin eivätkä edes soita, tai vaikka kuolevat ennen sinua? Sun elämä on tyhjää taas?
Huomaatko, kuinka jokatapauksessa sun pitää oppia olemaan onnellinen ITSE, eikä sitä voi jättää muiden tehtäväksi? Siinä on se todellinen aikuistumisen paikka, kasvutehtävä joka niin monelta jää suorittamatta kun sisäinen tyhjyys yritetään täyttää lapsilla, eikä omalla sisäisellä kasvulla. Se että lapset on sun (ainoa merkitsevä) elämän sisältö on äärimmäisen rankkaa myös niille lapsille. Ei kukaan saisi joutua olemaan vastuussa toisen ihmisen, vähiten oman vanhempansa, onnesta!
Nyt on kyllä niin paksua pa*kajöötiä ettei rajaa! Vai kasvutehtävä jää täyttämättä? :D Se krapulainen iltapäivä sohvalla persettä raapien tosiaan on se kasvunpaikka. Täydellinen vastuu uudesta ihmisestä...pyh, se mitään kasvata :D
Ja mitäs täällä rummutatte kun sen miehen kaikkuun on niiiin ihana käpertyä ja miehen kanssa sitä ja miehen kanssa tätä. Eikös se ollutkaan että onni lähtee itsestä?
Mä niin inhoan tämmöistä tekopyhää jeesustelua!Tyhmä mamma. Kuvittelet että kaikki lapsettomat ovat samanlaisia? En minäkään luule että kaikki mammat ovat tyhmiä, vaikka sinä oletkin. Minä en ole puhunut ryyppäämisestä mitään (en käytä alkoholia) enkä perusta elämääni myöskään puolisolle. Sinä taasen ohitit pointtini täysin, koska taisi osua liikaa, eikö niin? Pointti oli se, että elämästä pitää löytää ilo ja onni ITSESTÄÄN, ei muiden kautta elämällä. Lapset on sulla vain hetken, itsesi kanssa elät loppuun asti. Jos lapseton elämä on sulle tyhjää, on loppuelämäsi tyhjää.
Lapset on mulla vain hetken, sen tiedän. Mutta äiti mä olen lopun elämääni. Ja mun tehtävä äitinä on ne lapset maailmalle kasvattaa. Mut se äitiys ei musta lähde. Tämä äitiys on ollut mulle suurin kasvutehtävä. Tässä sitä itsensä oppii tuntemaan kaikessa raadollisuudessaankin. Eli älä siinä lätise pointtejasi mulle. Ihankuin te lapsettomat muka tietäisitte elämästä enemmän vaikka teiltä jää kokematta jotakin niin perustavanlaatuista kuin vanhemmuus. Eli älä opeta isääs naimaan!
Kun sinä hehkutat vanhemmuuden ilosanomaa, niin miksi niin moni munkin tuttavapiirissä on kateellinen mun lapsettomuudestani? Ei kaikki tietenkään, mutta ei ole harvinaista. Sanopa se. Ei mitään henkilökohtaista.
No sä vaan taidat liikkua vähän"huonommissa" piireissä. Ei kaikista tähän vanhemmuuteen todellakaan olenkaan. Sääli heidän lapsiaan. Kaikille lapsille tietenkin soisi jotain paljon parempaa.
Liikun kai sitten jos tavan ihmiset tavan perheineen, tavallisissa kodeissaan ja tavallisissa töissään on "huonompia piirejä". Kuulun heihin itsekin. Vaikkei jälkikasvua olekaan.
Ok. Oudolta kyllä kuulostaa että useampikin perheellinen on kateellinen sinulle LAPSETTOMASTA elämästä. Kuinka noin lapsistaan sitten ajattelevat. Joko sun lähipiirissä on isoja ongelmia tai sitten sä vaan kuvittelet sen kateuden.
En usko kuvittelevani. Kyllä sen erottaa määrätyissä tilanteissa ja tölväisyissä minua kohtaan. Naisten puolelta. Yksikään isä ei ole sitä sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketju lähti väärille teille kun jotkut vanhemmat kokivat asiakseen tulla vertaamaan.
Asiatonta ja typerää.Ketjussa puhutaan lapsettomuuden hyvistä puolista.
Ei ap.
Niin ja moneenkohan lapsia käsittelevään ketjuun tulee velat aukomaan päätään että ihana kun ei oo kakaroita? Aivan. Joten voit olla ihan hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te äipät tulette länkyttämään tähän ketjuun, joka on suunnattu lapsettomille?
Viestinne huokuvat katkeruutta ja pahaa oloa :(Ootas! Vuoroin vieraissa? Pata kattilaa soimaa? Rikka ensin omasta silmästä yms.
Oisko se kolmas viesti keskimäärin mihin tahansa alotukseen tyyliin"Mitäs teit lapsia! Onneks mä en pilannut elämääni:) Nyt kultipuppelin kanssa juomaan laatikko viiniä, pus pus! T: Vela"En kyllä tuollaista ole huomannut.
Ilmeisesti aihe on sinulle hyvin arka ja siksi näet tuollaista kaikkialla. Voimia iltatoimiin lasten kanssa.
En sanoisi aiheen olevan arka mutta hyvin usein niistä pahoittaa mielensä. Jos joku todella vaikeassa tilanteessa kirjoittaa ja haluaa vertaistukea juuri lapsia koskien on kommentointi alhaista paskaa juuri velojen toimesta.
Sitä niittää mitä kylvää.
Ps. Mun lapset on jo teinejä. Pikkulapsiarki ja nukuttamiset on jo aikoinaan hoidettu.Monet äidit esiintyvät muka veloina ja kommentoivat juuri noin ikävästi. Ei pidä uskoa kaikkea lukemaansa.
Voimia teini-ikäisten kanssa pärjäämiseen :)
Lapsia tai ei, argumentointi näyttää olevan täällä hiekkalaatikkotasoa: "häähää, sullon tylsää, oot tyhmä..." "Sinäpäs". Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä kuinka lapsettomuuteen liittyvä vapaus määrittää jonkun identiteettiä niin hirveästi. Näin viisikymppisenä kun katselee ihmisten elämää ja tekemisiä niin ei tuo vapaus näy mitenkään jos vertaa lapsettomia tai lapsia tehneitä ihmisiä.
Tuo kertoo vain tuttavapiiristäsi. Minun tuntemistani viisikymppisistä lapsettomat ovat selvästi nuorekkaampia, aktiivisempia ja mielenkiintoisempia ihmisiä kuin lapsia hankkineet ikätoverinsa keskimäärin.
Minusta se, että osaa iloita ja olla kiitollinen lapsettomuudestaan, ei tarkoita, että lapsettomuus määrittäisi keskeisesti omaa identiteettiä. Olen tällä hetkellä iloinen myös terveydesäni ja uudesta polkupyörästäni, mutta eivät ei-sairaan ja polupyöräiljän identiteetit minulle silti erityisen tärkeitä ole. -ap
Voi tietenkin olla. Tuntemani ihmiset ovat paljolti akateemisia. Osa teki lapset jo opiskeluaikaan. Lapset kulkivat mukana yhdellä perheellä reppureissutyylisillä matkoilla Alpeilla telttailemassa, kaikilla väitöskirjan jälkeisillä post doc keikoilla ulkomailla (USA, Australia, Ruotsi, Hawaji jne). Monilla viisikymppisillä, niinkuin itselläni nuo lapset ovat aikuistumassa tai aikuistuneet, eli elämäni on aika lailla samanlaista kuin lapsettomilla tuohon vapauteen nähden. Sitten taas on joitakin näitä lapsettomia. Osa sinkkuja, heistä monet ovat enemmän jumahtaneet paikalleen. Taas lapsettomat parit elävät aika lailla samanlaista elämää kuin minä. Varsinkin tässä ikävaiheessa on todella hankala nähdä kuinka tuo lapsettomuus olisi tuonut jotain lisävapautta elämään, tai että kykenisi näkemään lapsettomien olevan aktiivisempia ja onnellisempia. Tasapainoisia ihmisiä on molemmissa, ja niitä marisijoita ja omaa tyyliään ainoana oikeana tapana pitäviä myös molemmissa. Mutta nyt vapauteni istua kuluttamassa aikaa koneella loppuu, lapset ovat tulossa kylään syömään, laitan mustikkapiirakan uuniin. Hyvää ja onnellista viikonloppua kaikille!
Pointti onkin ehkä enemmän siinä, että lapsettomat ovat pystyneet elämään haluamaansa elämää koko ajan, eivätkä ole joutuneet välissä odottamaan 20 vuotta, että lapset kasvavat.
Väärin, myös lapselliset ovat eläneet haluamaansa elämää. Lasten kanssa. Ei elämässä ole mitään välitilaa, jossa odotetaan oman elämän alkua. Vaan niiden lastenkin kanssa eletään. Se on myös oma valinta ja oma elämä. Kunkin elämään kuuluu eri ihmisiä, joillakin siihen kuuluu myös pikkuihmisiä, jotka ovat omia jälkeläisiä.
Väitätkö tosiaan että KAIKKI ihmiset elävät juuri sellaista elämää kuin haluavat, vaikka tässä yhteydessä ne lapselliset? Kyllä se lasten tekeminen on aina valinta (abortti vaiko ei) ja vaikka miten välittäisi lapsistaan, on turha sanoa etteikö se toisi tiettyjä rajoitteita elämään.
Eivät varmastikaan kaikki elä. Ihmisillä voi olla erilaisia rajoitteita elämässä olipa lapsia tai ei. Eivät kaikki koe niitä lapsista johtuvia asioita rajoitteina, vaan normaalina tyydyttävänä elämänä. Sitä yritin sanoa. Siinä missä toinen näkee lasten estävän elämää, toisen mielestä lasten kanssa elämä vasta on elämää. Ihmiset ovat erilaisia.
Alue: Aihe vapaa
En kyllä tuollaista ole huomannut.
Ilmeisesti aihe on sinulle hyvin arka ja siksi näet tuollaista kaikkialla. Voimia iltatoimiin lasten kanssa.