Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte vanhenevien vanhempien (asioiden) hoitamisen?
07.07.2016 |
Omat ja appivanhemmat menevät päivä päivältä huonompaan kuntoon, ikää 70+ kaikilla. Kremppa on suurimmaksi osaksi vielä pientä mutta vakavia perussairauksiakin löytyy eikä ennuste ole tietenkään hyvä. loppu on joka päivä lähempänä.
Nyt ollaan pisteessä että pihatöissä, ikkunanpesussa ja toisen pariskunnan mökin kanssa tarvitaan apua enemmän tai vähemmän säännöllisesti ja jatkossa entistä enemmän; kaupassakäyntiä tms. en koe isona vaivana mutta pihatyöt vie paljon aikaa. Kaikki ovat pihejä; toisilla olisi varaa ostaakin palveluja mutta eivät osta. Ja nyt alkaa tulla kinaa apuvälineiden hankinnasta; mitään ei haluta ostaa eikä hankkiä. Ei seniorisänkyä vaikka tapaturman takia sängystä ylösnouseminen on vaikeaa ja kivuliasta. Ei turvapuhelinta vaikka yhdellä on Alzheimer-diagnoosi ja muutenkaan ei se kaatuminen tule etukäteen varoittemalla. Ei tukia vessaan eikä oviin. Kaikkeen tulee "ei,,, ei me nyt vielä tälläisiä tarvita... pitää miettiä..... ei, liian kallista... ei, kyllä me pärjätään. " Mutta kun ei pärjätä. Missä vaiheessa on vaan syytä kävellä vanhuksen tahdon yli ja ostaa ne turva/apuvälineet?
Ja mikä määrä apua on oikeasti järkevää? Jos nyt tarvitaan kahteen talouteen 3-5h/vko -käytännössä yksi ilta ja/tai toinen viikonlopun päivistä- ; niin tuntuu että paljon enempään ei omasta elämästä repeä. Ja tällä tahdilla ja Suomen vanhustenhoidon tasosta jotain hämärää tietävänä; niin kauan kuin vanhus jotenkin selviää päivästä toiseen; mihinkään laitokseen ei pääse/joudu. Eli enemmin tai myöhemmin on huolehtiminen pyykistä, siivouksesta ja ruokailusta omaisten harteilla ja sitten taistelu laitospaikasta, jota jonotetaan huonokuntoisena vuosia. Onko vaan pakko jaksaa?
Ja joo, ovat auttaneet meitä lastenhoidossa mutta se ei ole ikinä ollut yhtä säännöllistä eikä sitovaa; ainoastaan hätätapauksessa sairaspoissaolejen yhteydessä ja alakouluvuosien loma-aikoina muutamia päiviä.Ahdistaa!
Kommentit (247)
Ajatelkaa, kun nykyään lapsia saadaan 35-40v, niin yhä useammat pienten koululaisten vanhemmat ovat siinä tilanteessa, että lasten lisäksi olisi hoidettavana omat vanhemmat. Täysin kohtuutonta, jos päällä on vielä nukutuslääkärit vaateet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi palveluhoito/vanhainkotien hoitohinnat on kamalia. Ja mihin ne oikein perustuu; aika hyvässä hotellissakin asuisi kuukauden 4000€:lla... Kunnilta on rahat kroonisesti loppu; hoivakotiyrittäjätkö tässä maassa kerää kermat päältä?
Vierailija kirjoitti:
Heille pitää tehdä selväksi, että te ette voi hoitaa heidän kaikkia asioitaan, aika ei riitä. Ateria-, kauppa-, pyykkipalveluita voi ostaa. Pihan hoidonkin voi ostaa. Monet iäkkäät tuntuvat odottavan, että vaikka ikääntyy, mikään ei muutu. Edelleen pidetään isoa omakotitaloa hoidettavine pihoineen ja mökkiä/venettä, mitä vaan. Ja koska itse ei enää jaksa tai pysty, soitetaan jälkipolvi tekemään hommat. Työn määrä vain lisääntyy vanhusten kunnon heiketessä. Lopulta olet ihan loppu ja kiukuttelet perheellesi. Laitospaikkaa ei nykyään heru.
Meillä juuri näin. Äitini halusi ehdottomasti jäädä asumaan omakotitaloon isäni kuoleman jälkeen. Järjettömän suuri piha täynnä istutuksia. Paljon leikattavaa ja trimmattavaa nurmikkoa. Puhumattakaan lumitöistä. Isäni raatoikin sillä pihalla ihan taukoamatta, äitini ei pysty esim kuoppaa kaivamaan, kitkemään eikä luonnollisesti ole koskaan käyttänyt mitään koneita. Olen siskoni kanssa ostanut sinne arkea helpottamaan jo isän eläessä esim klapikoneen ja lumilingon. Sekä minä että siskoni asumme satojen kilometrien päässä, emme todellakaan pääse sinne kerran viikossa ruohon leikkuuseen tai talvella pyryn jälkeen lumitöihin.
No, mökkitalkkareita saa palkattua ja heitä olemme sinne maksaneetkin. Äitini on niin pihi, että odottaa mieluummin kevättä kuin maksaa jonkun luomaan lumet. Hän on myös ihan liian tarkka tässä tilanteessa pihan hoidon tasosta. Jokaisen paikan on oltava kesällä täysin sliipattu niin kuin isäni eläessä. Voitte arvata, miten kalliiksi (meille) tulee kun mökkitalkkari trimmailee puskien vierustoja tuntikausia. Olemme ehdottaneet, että piha täytyy muuttaa helppohoitoisemmaksi mutta se ei luonnollisestikaan käy. Olemme ehdottaneet, että hän muuttaisi samalla paikkakunnalle kuin me. Näkisimme useammin, kaikkien asioiden hoitaminen helpottuisi ja jäisi talon hoitamisen vaiva ja kustannukset pois. Siitä äiti sai suorastaan hysteerisen kohtauksen, että yritämme savustaa hänet ulos omasta kodistaan.
Hän on myös vaatinut taloon paljon remontteja, esim. kattoremontin teetimme hänelle, on vanhuksen kaltoin kohtelua jos emme niissä auta.
Appivanhempia autamme myös jo merkittävästi, he asuvat ilmaiseksi omistamassamme asunnossa ja appiukko ajaa omistamallani autolla.
Onneksi koko porukalla ei sentään ole muistisairauksia, sitten olisimme todella vaikean paikan edessä. Milläpä estäisimme satojen kilometrien päästä, ettei äiti lähde talvella ulos harhailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa, kun nykyään lapsia saadaan 35-40v, niin yhä useammat pienten koululaisten vanhemmat ovat siinä tilanteessa, että lasten lisäksi olisi hoidettavana omat vanhemmat. Täysin kohtuutonta, jos päällä on vielä nukutuslääkärit vaateet.
Siis nykytyöelämän vaateet.
Kyllä naisen elämä on kovaa. Ensin hoidat lapset maailmalle. Kun hetken hengähdät ja suunnittelet muutaman vuoden päästä alkavia eläkepäiviä, niin syntyy lapsenlapset, joita "pitää" hoitaa, vaikka ei enää millään jaksaisi varsinkin, kun omat vanhemmat alkavat tarvita apua.
Ja miehet - ne sen kun porskuttaa ilman hoitohuolia tai syyllistämistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaa pitää ja omien läheisten auttaminen on antoisaakin. Sitten, kun auttamisesta tulee pakkovelvollisuus, joka rutiinisti on vain hoidettava niin se on liikaa. Kun vanhemmilta alkaa tulla säännöllisesti näitä avun pyyntöjä niin silloin on keskustelun paikka. Jokaisella on velvollisuus omaa kotia ja omia lapsia kohtaan. Siinä ei kukaan jaksa pidemmän päälle, jos on työ, puoliso, lapset ja pitää useana kertana viikossa mennä siivoamaan vanhemmilleen, hoitaa heidän kauppakäynnit, suihkupesut ja laskunmaksut. Omat harrastukset ja henkireiät jää.
Nykyvanhukset elää pitkään. Joillain voi olla raihnaista loppuelämää jopa 10 vuotta, jolloin ei selviä yksin. Pää voi toimia ja ymmärtävät asiat ja pystyvät huolehtiin wc-käynnit itse ja siten voivat asua kotona, mutta mikään siivous, ruoanlaitto, pihatyöt ym. ei onnistu.
Jos vanhusta kohdellaan kaltoin ja se huomataan esim. terveydenhuollossa vanhus usein sijoitetaan asumaan palvelutaloon tai vastaavaan. Kaltoin kohtelua ei ole se että vanhus ei selviä enää vanhassa kodissaan, kotia voi joutua muuttamaan.
Puutarhan jättäminen hoitamatta ei ole kaltoinkohtelua eikä sen hoitoon yhteiskunta osallistu. Jokainen toki voi halutessaan hoidattaa sen omin konstein/omin varoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naisen elämä on kovaa. Ensin hoidat lapset maailmalle. Kun hetken hengähdät ja suunnittelet muutaman vuoden päästä alkavia eläkepäiviä, niin syntyy lapsenlapset, joita "pitää" hoitaa, vaikka ei enää millään jaksaisi varsinkin, kun omat vanhemmat alkavat tarvita apua.
Ja miehet - ne sen kun porskuttaa ilman hoitohuolia tai syyllistämistä!
ööö, ei nyt noinkaan. Meillä ainakin omat lapset murrosiässä ja nyt vanhemmat tarvitsee apua. Jahka omat lapset ehkä 20 vuoden kuluttua lisääntyy; olen itse 65-vuotias. Sama homma omalla äidilleni; mummoni oli 70-vuotias syntyessäni ja ne vanhustenhoidon vuodet olivat ollessani itse murrosikäinen ja äidin ollessa viisikymppinen. Ja lastenlapsia hoidetaan juuri eläkkeelle jäännin vuosina. Siitä olen samaa mieltä että miehet harvemmin näihin talkoisiin osallistuu tai edes suostuu ymmärtämään
Vierailija kirjoitti:
2. Ei ole pakko jaksaa ja on muistettava, että on muitakin velvoitteita kuin vanhuksista huolehtiminen.
"Onhan ne teidän vanhemmatkin aikanaan vuosia teitä hoitanut eikä silloinkaan sitä omaa aikaa jäänyt." Niin, mutta me hoidamme omia lapsiamme, kuten vanhempamme aikanaan. Se on eri asia kuin hoitaa sekä lapsia että vanhempia samaan aikaan. Sekin vielä menisi, jos vanhukset asuisivat lähellä, mutta menee vaikeaksi jos välimatkaa on kymmeniä, jopa satoja kilometrejä.
Vaikka ihminen asuisi vanhempiensa vieressä ja olisi lapseton ja kaikki vapaa-aika olisi omaa aikaa, hänellä ei ole siltikään mitään velvollisuutta hoitaa omia vanhempiaan. Tämä kannattaa todella tehdä itselleen selväksi, sillä muuten ajautuu helposti arvojensa vastaiseen tilanteeseen. Vapaaehtoisuus tarkoittaa sitä, että asian tekee omasta vapaasta halustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun isäni kanssa mutta nyt olen vetänyt rajat esim. pihan hoitoon. Isän mielestä sitä pitäisi olla kokoajan leikkaamassa ja kitkemässä ja juuri silloin kun haluaa.
No en tee niin vaan juuri silloin kun huvittaa. Rikkaruohot jätän kylmästi kitkemättä ja osan ryosta leikkaamatra ja olen pidentänyt leikkausväliä. Tuonne tuo ulos painaa itse leikkaamaan vaikka ei kunnolla kykene (sauvat on) mutta menköön. Jos kupsahtaa kaatua niin siellähän on kunnes joskus satun huomaamaan. Jos lähtisin aina perään niin saisin lomallakin olla kokoajan tekemässä jotain. Kun ei usko kun sanotaan niin oma vika.
Olen sanonut että ruohonleikkuusta ei arvonimiä jaeta eikä siitä taivaspaikkaa saa mutta ei kun pitää mennä ja koko ajan asiasta rutkuttaa.
Sisälle otin apuvälineet mitä kunnasta sai. Vaikka ei halunnut rollaattoria niin otin silti. Tuossahan tuo sillä kuitenkin rullailee.
Olen myös sisällä ryhtynyt elämään kuten haluan syön esim olkkarissa. Aikansa jaksoi valittaa mutta lopetti lopulta.
Olen myös muutamia hullutuksia lopettanut kokonaan.
Omishoitajaksi en ryhdy. Niin kauan kuin pystyy itsestään huolehtimasn voi olla tässä sitten joku muu hoitaa. Mulla täysipäiväinen työ ja siitä en luovu en ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naisen elämä on kovaa. Ensin hoidat lapset maailmalle. Kun hetken hengähdät ja suunnittelet muutaman vuoden päästä alkavia eläkepäiviä, niin syntyy lapsenlapset, joita "pitää" hoitaa, vaikka ei enää millään jaksaisi varsinkin, kun omat vanhemmat alkavat tarvita apua.
Ja miehet - ne sen kun porskuttaa ilman hoitohuolia tai syyllistämistä!
ööö, ei nyt noinkaan. Meillä ainakin omat lapset murrosiässä ja nyt vanhemmat tarvitsee apua. Jahka omat lapset ehkä 20 vuoden kuluttua lisääntyy; olen itse 65-vuotias. Sama homma omalla äidilleni; mummoni oli 70-vuotias syntyessäni ja ne vanhustenhoidon vuodet olivat ollessani itse murrosikäinen ja äidin ollessa viisikymppinen. Ja lastenlapsia hoidetaan juuri eläkkeelle jäännin vuosina. Siitä olen samaa mieltä että miehet harvemmin näihin talkoisiin osallistuu tai edes suostuu ymmärtämään
Itse olen 60v, äitini 82v, anoppini 83v, tyttäreni 34v, poikani 32v, lapsenlapset 6v ja 2v ja pari on tulossa pian lisää. Ei oikein tiedä, minne repeäisi. Tähän asti hyväkuntoiset äiti ja anoppi tarvitsevat nyt apua lievän dementian ja murtumien takia, lapsenlapsia pitäisi hoitaa myös, jotta vanhemmat pääsevät menoihinsa. Kolmivuorotyötä sairaalassa olisi kaiken lisäksi painettava vielä 3v 9kk ja kun yövuorojen jälkeen on ihan poikki ja tarvitsi lepoa, niin minulle sanotaan, että kyllä sinä nyt voit lapsia hoitaa, kun sinulla on vapaapäivä. Tuntuu, etten jaksa varsinkaan tuota lastenlasten hoitamista ja kun sen sanon, minua syyllistetään.
Mies kehuu, kuinka upeaa on olla isoisä ja leikkii kyllä lasten kanssa sen puoli tuntia päivässä, mutta kun pitäisi tehdä muuta, niin aina on työ- tai harrastekiireitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuus siihen mitä homma oikeasti on.Itse hoitanut vanhempieni asioita monta vuotta.Nyt äiti huonossa kunnossa ja isä myös,tekee oikeasti kuolemaa rajun syövän takia.On nytkin kotilomalla sairaalasta.Äiti hoitaa,vaikka hänet
On määritetty liian sairaaksi olemaan omaishoita.
Apua,ruoka ja siivous ja kotisairaanhoito saa,mut se maksaa ihan vitusti!!!
Minä en voi olla omaishoitaja,koska äiti hoitaa isän.
Siivoan,hoidan laskut ja kaupat ynnä kaiken muun mitä elämään kuuluu saamatta siitä mitään.Jos vanhus ei halua apua,sitä EI omaisen toimesta saa ollenkaan..
Itse olen jo ihan väsynyt,antaa olla,olen apua pyytänyt kaikkialta..
Omistani maksan jo sairaalamaksujakin kun niitäkään ei mistään saa kun minä en voi niihin apua hakea ja "terve" äitini ei viitsi eikä jaksa.
Kaikki asiat ovat mielivaltaisten sossunämmien sormen alla.
Antakaa olla,älkää edes aloittako...ne tottuu siihen apuun ja ootte vankilassa.Hoitakoon yhteiskunta ne vanhainkotiin kun naapurit soittelee heitteillejätetyistä vanhuksista.....
Vierailija kirjoitti:
Asun isäni kanssa mutta nyt olen vetänyt rajat esim. pihan hoitoon. Isän mielestä sitä pitäisi olla kokoajan leikkaamassa ja kitkemässä ja juuri silloin kun haluaa.
No en tee niin vaan juuri silloin kun huvittaa. Rikkaruohot jätän kylmästi kitkemättä ja osan ryosta leikkaamatra ja olen pidentänyt leikkausväliä. Tuonne tuo ulos painaa itse leikkaamaan vaikka ei kunnolla kykene (sauvat on) mutta menköön. Jos kupsahtaa kaatua niin siellähän on kunnes joskus satun huomaamaan. Jos lähtisin aina perään niin saisin lomallakin olla kokoajan tekemässä jotain. Kun ei usko kun sanotaan niin oma vika.
Olen sanonut että ruohonleikkuusta ei arvonimiä jaeta eikä siitä taivaspaikkaa saa mutta ei kun pitää mennä ja koko ajan asiasta rutkuttaa.Sisälle otin apuvälineet mitä kunnasta sai. Vaikka ei halunnut rollaattoria niin otin silti. Tuossahan tuo sillä kuitenkin rullailee.
Olen myös sisällä ryhtynyt elämään kuten haluan syön esim olkkarissa. Aikansa jaksoi valittaa mutta lopetti lopulta.
Olen myös muutamia hullutuksia lopettanut kokonaan.
Omishoitajaksi en ryhdy. Niin kauan kuin pystyy itsestään huolehtimasn voi olla tässä sitten joku muu hoitaa. Mulla täysipäiväinen työ ja siitä en luovu en ikinä.
Ja jaksaa valitta jos kolauttaa seinää jne. Tämä talo on vanha ja jos joskus menee myyntiin on sisällä tehtävä remppaa. Kun kyllästyin lopulta rutkuttamiseen niin sanoin että laitan ne sun hautaan mukaan jos on niin helvetin tärkeet. No eihän tuo tykännyt. Mulla on omakin elämä elettävänä enkä jaksa koko aikaa kuunnella tehtävälistoja ja aikatauluja milloin minkäkin tekemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä isän kanssa samanlaista. Veli asuu lähellä ja joutuu siksi tekemään enemmän, meillä muilla työt kauempana. Ei suostu omaishoitajan vapaisiin, ei kotipalvelua, ruoka-avun otti ison kinastelun jälkeen. En tajua, miksi sitä rahaa pitää säästää. Lisäksi omapäisyyden takia loukkaantui kun tuli vakava kaatumistapaturma, eikä ole sen jälkeen enää kunnolla liikkunut. Silti valittaa, kun hän ei saa enää mennä yksin mökille (hankala venematka, näkökin isällä heikko). Koetan käydä niin paljon kuin pysty ja etsin töitä lähempää. Pyhällä hengellä en valitettavasti elä ja mulla on vielä erityislapsi itsellä, joten onhan tämä melkoista säätämistä. Yritän kuitenkin veljeä auttaa niin paljon kuin pystyn. Lomastakin suurin osa menee siivoamiseen. Mikään ei saisi maksaa mitään, mutta tilillä on rahaa.
Jos omainen on liikuntarajoitteinen, oletteko ajatelleet hakea vammaisstatusta. Silloin on kaupungin toimitettava ILMAISEKSI kaikki palvelut, kotihoito, apuvälineet, tuet esim. kylppäriin, ovien suurennokset, että mahtuu pyörätuoli, korotettu sänky, sairaanhoitajan ym. kotipalvelut. - Kaupunki ei näitä tule tyrkyttämään, vaan on itse niitä älyttävä hakea. Se edellyttää että lääkäri kirjoittaa todistuksen vammaisuudesta, joka on selvä jos on liikuntarajoitteinen. Sitten kutsutaan vammaispalvelusta (kaupungin) porukka kotiin käymään ja katsomaan mitä tarvitsee korjata (esim. kynnyksiä poistetaan). Tehdään vammaisuudesta asiakirja. Sitten tulee kaupungin mies laittamaan hommat kuntoon. Jotkut ovat saaneet hissin (pyörätuolille) yläkerran ja alakerran väliin ja kylpyhuoneeseen remontin. - Miehelleni nämä kaikki olisivat kuuluneet mutta vain osa ehdittiin toteuttaa kun kun kunta viivytteli ja mies kuoli. Lienee taktiikka: säästyy kunnalta rahaa. Perusasia on siis saada ihminen vammaispalvelulain piiriin. En muista onko siinä ikärajoituksia, että esim. pitää olla alle jonkun määrätyn iän. Katsokaa netistä. Mutta olen varma että palveluita kuuluisi useammalle kuin niitä annetaan. Olkaa määrätietoisia ja vaativia, muutoin ei saa mitään nykyään. Ja sodassa olleille tarkoitettuja rahoja on kunnista palautettu valtiolle takaisin kun niitä ei ole käytetty vanhusten palveluihin. NOLOA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heille pitää tehdä selväksi, että te ette voi hoitaa heidän kaikkia asioitaan, aika ei riitä. Ateria-, kauppa-, pyykkipalveluita voi ostaa. Pihan hoidonkin voi ostaa. Monet iäkkäät tuntuvat odottavan, että vaikka ikääntyy, mikään ei muutu. Edelleen pidetään isoa omakotitaloa hoidettavine pihoineen ja mökkiä/venettä, mitä vaan. Ja koska itse ei enää jaksa tai pysty, soitetaan jälkipolvi tekemään hommat. Työn määrä vain lisääntyy vanhusten kunnon heiketessä. Lopulta olet ihan loppu ja kiukuttelet perheellesi. Laitospaikkaa ei nykyään heru.
Meillä juuri näin. Äitini halusi ehdottomasti jäädä asumaan omakotitaloon isäni kuoleman jälkeen. Järjettömän suuri piha täynnä istutuksia. Paljon leikattavaa ja trimmattavaa nurmikkoa. Puhumattakaan lumitöistä. Isäni raatoikin sillä pihalla ihan taukoamatta, äitini ei pysty esim kuoppaa kaivamaan, kitkemään eikä luonnollisesti ole koskaan käyttänyt mitään koneita. Olen siskoni kanssa ostanut sinne arkea helpottamaan jo isän eläessä esim klapikoneen ja lumilingon. Sekä minä että siskoni asumme satojen kilometrien päässä, emme todellakaan pääse sinne kerran viikossa ruohon leikkuuseen tai talvella pyryn jälkeen lumitöihin.
No, mökkitalkkareita saa palkattua ja heitä olemme sinne maksaneetkin. Äitini on niin pihi, että odottaa mieluummin kevättä kuin maksaa jonkun luomaan lumet. Hän on myös ihan liian tarkka tässä tilanteessa pihan hoidon tasosta. Jokaisen paikan on oltava kesällä täysin sliipattu niin kuin isäni eläessä. Voitte arvata, miten kalliiksi (meille) tulee kun mökkitalkkari trimmailee puskien vierustoja tuntikausia. Olemme ehdottaneet, että piha täytyy muuttaa helppohoitoisemmaksi mutta se ei luonnollisestikaan käy. Olemme ehdottaneet, että hän muuttaisi samalla paikkakunnalle kuin me. Näkisimme useammin, kaikkien asioiden hoitaminen helpottuisi ja jäisi talon hoitamisen vaiva ja kustannukset pois. Siitä äiti sai suorastaan hysteerisen kohtauksen, että yritämme savustaa hänet ulos omasta kodistaan.
Hän on myös vaatinut taloon paljon remontteja, esim. kattoremontin teetimme hänelle, on vanhuksen kaltoin kohtelua jos emme niissä auta.
Appivanhempia autamme myös jo merkittävästi, he asuvat ilmaiseksi omistamassamme asunnossa ja appiukko ajaa omistamallani autolla.
Onneksi koko porukalla ei sentään ole muistisairauksia, sitten olisimme todella vaikean paikan edessä. Milläpä estäisimme satojen kilometrien päästä, ettei äiti lähde talvella ulos harhailemaan.
Anteeksi, mutta olette niin idiootteja, että tuo on jo ehkä oikein teitä kohtaan. Siis kuppaaminen on tavallaan rangastus siitä, että olette noin tavattoman urpoja ja tyhmiä :(
Vierailija kirjoitti:
Noi palveluhoito/vanhainkotien hoitohinnat on kamalia. Ja mihin ne oikein perustuu; aika hyvässä hotellissakin asuisi kuukauden 4000€:lla... Kunnilta on rahat kroonisesti loppu; hoivakotiyrittäjätkö tässä maassa kerää kermat päältä?
Mistähän olet saanut päähäsi tuon 4000e.
Mun isän asuu helsinkiläisessä palvelutalossa. Maksaa kämpästään 800 e, ruoista 600 e (kaikki ateriat, kahvit, aamupala ja iltapala) ja palvepaketista 300 e = 1600 e per kk
Minut ovat vanhempani asettaneet (kysymättä) testamentilla edunvalvojaksi, he eivät halua, että ulkopuolinen päättää heidän asioistaan. Toistaiseksi apuni on ollut autokyyti jonnekin, ja sekin harvoin: he asuvat keskustassa kerrostalokaksiossa, ja kauppaan ym. on kävelymatka. Mökkejä tai muita rasitteita ei ole, mutta eipä ole arkea helpottavaa tekniikkaakaan: autoa he eivät aja, mutta myöskään ehdottamani bussikortti ei kelpaa (ei hyödytä mitään) tai tiskikone (sama väittämä). Äiti ei myöskään suostu oikomaan esim ruoanlaitossa, vaan askartelee mm jälkiruokia ja tekee kaiken alusta asti itse (osin pimeydestä). Ja sitten väsyy ja valittelee.
Äiti (69) on käytännössä isäni (62) omaishoitaja. Isä on sairastanut MSää jo 35 vuotta, liikkuu enää rollaattorilla, pidätyskyky vaihtelee ja hoksottimet ovat mitä ovat. Isä ei esim osaa ottaa ruokaa jääkaapista, jos se ei ole lautasella näkyvissä. Lisäksi hienomotoriikan puute estää paljon arjen asioita.
Minulla on veli, joka asuu kaukana, ja jolla on vuorotyö ja kiire perheensä kanssa. Osa hänen lapsistaan on jo aikuisia, ja omanikin on jo teini. Olenkin esittänyt näille nuorille toiveen, että käydessään mummulassa ovat aina esim. kauppa-apuna ja muutenkin silmäilevät tilannetta.
En tiedä, mitä tapahtuu jatkossa. Kotona on työkyvyttömyyseläkkeellä oleva aviomies, joka ei pysty vastaamaan arjesta puoliksi, se on minun vastuullani. Meidän arkemme tosin on helppoa kerrostalelämää. En ole itsekään ole terve, joten en uskalla repiä aivan voimien äärirajoilla, enkä toisaalta ole niin tehokas kuin terve nelikymppinen olisi. Jos joku nyt tästä tunnisti, niin terveisiä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä (80v) on dementoitunut höperö ja mun äiti (isän omaishoitaja, 74v) sai aivoverenvuodon maaliskuussa.
Kumpikaan ei voi asua enää kotonaan. Arvaatte varmaan oonko koko kevään hoitanut asioita. Kesäloma on mennyt kämppää ja irtaimistoa myydessä.
Vit**. Äidin olis itte pitänyt hoitaa tää jo vuosia sitten eikä kädet pystyssä vierittää tätä mulle.
Miten olet päässyt myymään vanhempiesi omaisuutta tuossa tilanteessa? Meillä olisi tarvittu edunvalvojan lupa ja toisaalta koko myyntivoitto olisi mennyt suoraa kunnalle hoitomaksuihin, joten siinä ei olut loppupelissä mitään järkeä. Saman hoidon sai pelkällä eläkkeellä kuin maksamalla 4000 e/kk.
Ainoana lapsena olen automaattisesti edunvalvojana. Lääkäri kirjoitti asianmukaiset todistukset. Myyntivoitto on koskemattomana vanhempieni tilillä. Maksan sieltä palvelutalot ja muut jutut kahdesta ihmisestä. Eläkkeet riittävät.
Asut varmaan jossain vaikeemmassa paikassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naisen elämä on kovaa. Ensin hoidat lapset maailmalle. Kun hetken hengähdät ja suunnittelet muutaman vuoden päästä alkavia eläkepäiviä, niin syntyy lapsenlapset, joita "pitää" hoitaa, vaikka ei enää millään jaksaisi varsinkin, kun omat vanhemmat alkavat tarvita apua.
Ja miehet - ne sen kun porskuttaa ilman hoitohuolia tai syyllistämistä!
ööö, ei nyt noinkaan. Meillä ainakin omat lapset murrosiässä ja nyt vanhemmat tarvitsee apua. Jahka omat lapset ehkä 20 vuoden kuluttua lisääntyy; olen itse 65-vuotias. Sama homma omalla äidilleni; mummoni oli 70-vuotias syntyessäni ja ne vanhustenhoidon vuodet olivat ollessani itse murrosikäinen ja äidin ollessa viisikymppinen. Ja lastenlapsia hoidetaan juuri eläkkeelle jäännin vuosina. Siitä olen samaa mieltä että miehet harvemmin näihin talkoisiin osallistuu tai edes suostuu ymmärtämään
Itse olen 60v, äitini 82v, anoppini 83v, tyttäreni 34v, poikani 32v, lapsenlapset 6v ja 2v ja pari on tulossa pian lisää. Ei oikein tiedä, minne repeäisi. Tähän asti hyväkuntoiset äiti ja anoppi tarvitsevat nyt apua lievän dementian ja murtumien takia, lapsenlapsia pitäisi hoitaa myös, jotta vanhemmat pääsevät menoihinsa. Kolmivuorotyötä sairaalassa olisi kaiken lisäksi painettava vielä 3v 9kk ja kun yövuorojen jälkeen on ihan poikki ja tarvitsi lepoa, niin minulle sanotaan, että kyllä sinä nyt voit lapsia hoitaa, kun sinulla on vapaapäivä. Tuntuu, etten jaksa varsinkaan tuota lastenlasten hoitamista ja kun sen sanon, minua syyllistetään.
Mies kehuu, kuinka upeaa on olla isoisä ja leikkii kyllä lasten kanssa sen puoli tuntia päivässä, mutta kun pitäisi tehdä muuta, niin aina on työ- tai harrastekiireitä.
Tässä se on naisen osa - niin totta!
Miten olet päässyt myymään vanhempiesi omaisuutta tuossa tilanteessa? Meillä olisi tarvittu edunvalvojan lupa ja toisaalta koko myyntivoitto olisi mennyt suoraa kunnalle hoitomaksuihin, joten siinä ei olut loppupelissä mitään järkeä. Saman hoidon sai pelkällä eläkkeellä kuin maksamalla 4000 e/kk.