Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte vanhenevien vanhempien (asioiden) hoitamisen?
07.07.2016 |
Omat ja appivanhemmat menevät päivä päivältä huonompaan kuntoon, ikää 70+ kaikilla. Kremppa on suurimmaksi osaksi vielä pientä mutta vakavia perussairauksiakin löytyy eikä ennuste ole tietenkään hyvä. loppu on joka päivä lähempänä.
Nyt ollaan pisteessä että pihatöissä, ikkunanpesussa ja toisen pariskunnan mökin kanssa tarvitaan apua enemmän tai vähemmän säännöllisesti ja jatkossa entistä enemmän; kaupassakäyntiä tms. en koe isona vaivana mutta pihatyöt vie paljon aikaa. Kaikki ovat pihejä; toisilla olisi varaa ostaakin palveluja mutta eivät osta. Ja nyt alkaa tulla kinaa apuvälineiden hankinnasta; mitään ei haluta ostaa eikä hankkiä. Ei seniorisänkyä vaikka tapaturman takia sängystä ylösnouseminen on vaikeaa ja kivuliasta. Ei turvapuhelinta vaikka yhdellä on Alzheimer-diagnoosi ja muutenkaan ei se kaatuminen tule etukäteen varoittemalla. Ei tukia vessaan eikä oviin. Kaikkeen tulee "ei,,, ei me nyt vielä tälläisiä tarvita... pitää miettiä..... ei, liian kallista... ei, kyllä me pärjätään. " Mutta kun ei pärjätä. Missä vaiheessa on vaan syytä kävellä vanhuksen tahdon yli ja ostaa ne turva/apuvälineet?
Ja mikä määrä apua on oikeasti järkevää? Jos nyt tarvitaan kahteen talouteen 3-5h/vko -käytännössä yksi ilta ja/tai toinen viikonlopun päivistä- ; niin tuntuu että paljon enempään ei omasta elämästä repeä. Ja tällä tahdilla ja Suomen vanhustenhoidon tasosta jotain hämärää tietävänä; niin kauan kuin vanhus jotenkin selviää päivästä toiseen; mihinkään laitokseen ei pääse/joudu. Eli enemmin tai myöhemmin on huolehtiminen pyykistä, siivouksesta ja ruokailusta omaisten harteilla ja sitten taistelu laitospaikasta, jota jonotetaan huonokuntoisena vuosia. Onko vaan pakko jaksaa?
Ja joo, ovat auttaneet meitä lastenhoidossa mutta se ei ole ikinä ollut yhtä säännöllistä eikä sitovaa; ainoastaan hätätapauksessa sairaspoissaolejen yhteydessä ja alakouluvuosien loma-aikoina muutamia päiviä.Ahdistaa!
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Toinen on " miksi teet /autat/käyt " niin paljon . Kun on PAKKO!
Voin vakuuttaa, ettei ole mitään muuta pakkoa kuin sinun sisäiset sääntösi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko ottaa kunnan vanhuspuolen sosiaalityöntekijään yhteyden palvelusuunnitelman tekoa varten, samalla voisi kartoittaa mitä apuvälineitä tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n viestistä pistää korvaan pihatyöt ja mökki. Ymmärrän, että niistä luopuminen voi olla vaikeaa, mutta mikään puutarhanhoito tai mökin ylläpito ei voi olla omaisten vastuulla. Ei ole kohtuullista odottaa toisten hoitavan niitä. Asumismuoto on valittava siten, että se palvelee omaa elämäntilannetta. Eli mökki myyntiin ja kerrostaloon tai rivariin palveluiden äärelle. Se on eka asia.
Niinpä, vaan kun "ei tule kysymykseenkään" Ei haluta myöntää ettei enää pärjätä, toivotaan että ensi kesänä on parempi olo, oletetaan että eihän siihen nurmikon leikkaamiseen nyt mene kuin muutama tunti jne. Täysin mahdoton asia; sama sen mökin kanssa; ei missään tapauksessakaan haluta myydä. Eikä vaikka aikuisilla lapsilla on jo omat mökit.
Ole tiukkana ja kieltäydy tekemästä pihatöitä. Voitte vaikka työllistää nuoren leikkaamaan nurmikon. Olisiko esimerkiksi sukulaisissa sopivaa nuorta työhön jos ei ulkopuolista haluta palkata?
Minun piheihin isovanhempiini tepsi se, että minä ja isäni kävimme heidän kanssa keskustelun siitä, että perintöä meille ei tarvitse säästellä vaan kaikki raha tulisi käyttää heidän omaan hyvinvointiin ja terveyteen. Osa palveluista onkin otettu lämmöllä vastaan, mutta osaan suhtaudutaan vieläkin nuivasti. Nyt toisen kaaduttua ja jouduttua osastolle on kaupunki onneksi lisäämässä kotiavun määrää. Ikävää, että sitä saa vasta, kun jotain oikeasti vakavaa tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän huonossa kunnossa kyllä sun vanhemmat ja appivanhemmat. Mun äiti on 74 ja menee kuusikymppisestä, ite tekee kaiken.
Ja mun äiti on ollut täysin terve 88-vuotiaaksi ja tehnyt kaiken itse. Nyt on tullut ensimmäiset krempat. Toisaalta appi on pienessä ajassa raihnaistunut nopeaan ja varsinkin pää tylsyy.
Yrittäkää saada heidät hyväksymään ne apuvälineiden hankinnat nyt, kun selkeästi näette että niitä tarvitaan ja kun niistä on vielä selkeää apua. Samoin sitä kotiapua pitäisi saada heidät kelpuuttamaan, ensin vaikka vähemmän ja sitten lisää. Kotiavustahan saa kotitalousvähennyksenkin, käytä sitä markkinointiperusteena visukintuille. Onko sinulla/miehelläsi sisaruksia, joita voisitte käyttää vääntömomenttina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tungin hoitokotiin. Maksavat nyt laukujensa lunnaita.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat palvelutaloon. Heidän elämä ja sinun elämä kohentuu. Niin on monet tehnyt ja kiittäneet.
Palvelutalorahat tulevat talon ja irtaimiston myynnistä. Rahaa jää kasvaviin lääke ja sairauskustannuksiin.
Ikävää se on mutta..
Tuo on asiaa. Hoidin viis vuotta äitiä ja isää ja niiden taloa. Oma elämä jäi vähän rempalleen ja viis vuotta oli muille läheisille pitkä aika.
Olis pitänyt kuunnella ja uskoo miestä, se sanoi ihan alussa että palvelukotiin vaan. Ite luulin varmaan että tää on tilapäistä ja vanhempien kunto paranee.
Se oli tyhmää. Paskat se mitään parantunut. Se vaan muuttui raskaammaksi ja vaikeemmaksi. Olin vaan itte niin sokee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
xx v8 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidin alkoholistivanhempaani vuosia vähintään tuon 5h viikossa. Vaihtoehto oli jättää kuolemaan. En todellakaan jaksanut. Ei sellaista kukaan jaksa.
Onneksi ei ole kuin yksi vanhempi, jota pitää hoitaa vanhuksena. Kun se tilanne tulee eteen, aion auttaa niin paljon kuin jaksan. Kun voimat loppuu, en aio uuvuttaa itseäni vaan taistella kaiken mahdollisen kotiavun ja kauppapalvelut mitä voi saada. Lopulta laitokseen, kun ei enää pärjää. Minusta ei tule mitään omaishoitajaa toista kertaa.
5h viikossa eikä sellaista kukaan jaksa? Moniko isovanhempi nyt lukee tämän ja toteaa, että tähän loppui yökyläilyt, ei sellaista kukaan jaksa eikä tarvitse jaksaa, hoitakaa itse lapsenne.
Melko moni sitä toki jaksaa, jotkut vielä sittenkin kun 5h/päivä enää ei riitä vaan vanhus tarvitsee jo ymärivuorokautista hoitoa, silti omainen jaksaa vierailla (lähes) päivittäin esim. palvelutalossa.
Mutta jos ei jaksa, minusta se on parempi kertoa suoraan kuin yrittää väkisin. Enenkään edunmukaista ei ole se että hoitaja hoitaa vanhusta hapaat irvessä pakosta, vaikka se ei vähääkään kiinnosta.
Lastenhoito on minusta täysin turhaa sitoa siihen että odottaa passaamista vuosikymmenten päästä. Jos se on vastenmielistä siitä kannattaa kieltäytyä. Entä jos ehditkin kuolla ennen kuin tarvitset apua lapsilta joiden lapsia olet hoitanut tai lapset itse ovat jo sen verran huonokuntoisia (voivat hyvin nykyisin olla vanhuksia itsekin) että hoito ei onnistu tai lapsi sattuu kuolemaan ennen vanhusta meneekö lasten hoitoon käytetty aika hukaan kun sillä ei saanutkaan turvattua itselleen vanhuuden palveluja?
Juuri siksi isovanhempien tulee kieltätyä siitä lastenhoidosta ja muistuttaa, että tuskinpa omat lapset tulevat vanhempiaan auttamaan, kun nämä ovat vanhoja ja raihnaisia. Koska lapsilla ei ole velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan, ei vanhemmilla ole velvollisuuksia aikuisia lapsiaan kohtaan. Lastenlasten hoitamiseen kuluva aika menee hukkaan, koska siitä ei muodostu välittäviä ja rakastavia ihmissuhteita, vaan se rajoittuu hoitosuhteeksi. Isovanhempien tulisi ymmärtää elää ensisijaisesti itselleen, koska juuri niin heidän aikuiset lapsensakin tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ollaan pisteessä että pihatöissä, ikkunanpesussa ja toisen pariskunnan mökin kanssa tarvitaan apua enemmän tai vähemmän säännöllisesti ja jatkossa entistä enemmän; kaupassakäyntiä tms. en koe isona vaivana mutta pihatyöt vie paljon aikaa. Kaikki ovat pihejä; toisilla olisi varaa ostaakin palveluja mutta eivät osta. Ja nyt alkaa tulla kinaa apuvälineiden hankinnasta; mitään ei haluta ostaa eikä hankkiä. Ei seniorisänkyä vaikka tapaturman takia sängystä ylösnouseminen on vaikeaa ja kivuliasta. Ei turvapuhelinta vaikka yhdellä on Alzheimer-diagnoosi ja muutenkaan ei se kaatuminen tule etukäteen varoittemalla. Ei tukia vessaan eikä oviin. Kaikkeen tulee "ei,,, ei me nyt vielä tälläisiä tarvita... pitää miettiä..... ei, liian kallista... ei, kyllä me pärjätään. " Mutta kun ei pärjätä. 1. Missä vaiheessa on vaan syytä kävellä vanhuksen tahdon yli ja ostaa ne turva/apuvälineet?
Ja mikä määrä apua on oikeasti järkevää? Jos nyt tarvitaan kahteen talouteen 3-5h/vko -käytännössä yksi ilta ja/tai toinen viikonlopun päivistä- ; niin tuntuu että paljon enempään ei omasta elämästä repeä. Ja tällä tahdilla ja Suomen vanhustenhoidon tasosta jotain hämärää tietävänä; niin kauan kuin vanhus jotenkin selviää päivästä toiseen; mihinkään laitokseen ei pääse/joudu. Eli enemmin tai myöhemmin on huolehtiminen pyykistä, siivouksesta ja ruokailusta omaisten harteilla ja sitten taistelu laitospaikasta, jota jonotetaan huonokuntoisena vuosia. 2. Onko vaan pakko jaksaa?
...
Vastaus kahteen esittämääsi kysymykseen:
1. Vanhuksen tahdon yli kävellään silloin,kun maistraatti tai käräjäoikeus on vahvistanut edunvalvonnan. Sen edellytys on se, että henkilö ei enää itse kykene huolehtimaan asioistaan. Alzheimer-diagnoosin saaneelle on aika helppo saada edunvalvoja, joka voi olla oma lapsi. Silloin edunvalvoja päättää apuvälineiden hankinnasta.
2. Ei ole pakko jaksaa ja on muistettava, että on muitakin velvoitteita kuin vanhuksista huolehtiminen.
"Onhan ne teidän vanhemmatkin aikanaan vuosia teitä hoitanut eikä silloinkaan sitä omaa aikaa jäänyt." Niin, mutta me hoidamme omia lapsiamme, kuten vanhempamme aikanaan. Se on eri asia kuin hoitaa sekä lapsia että vanhempia samaan aikaan. Sekin vielä menisi, jos vanhukset asuisivat lähellä, mutta menee vaikeaksi jos välimatkaa on kymmeniä, jopa satoja kilometrejä.
Entiseen aikaan vanhustenhoito sujui siten, että taloon tuleva miniä sai ristikseen appivanhempien hoidon. Toisaalta joku ruotimuori oli apuna lastenkaitsemisessa ja vaikka matonkuteitten leikkaamisessa, kun ei enää muuhun pystynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä (80v) on dementoitunut höperö ja mun äiti (isän omaishoitaja, 74v) sai aivoverenvuodon maaliskuussa.
Kumpikaan ei voi asua enää kotonaan. Arvaatte varmaan oonko koko kevään hoitanut asioita. Kesäloma on mennyt kämppää ja irtaimistoa myydessä.
Vit**. Äidin olis itte pitänyt hoitaa tää jo vuosia sitten eikä kädet pystyssä vierittää tätä mulle.
Onneksi omat vanhemmat on jo kuolleet. Kun luin tämän, muistin taas olla siitä kiitollinen. Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pelkään tuota ap: n tilannetta hirveästi. Varsinkin kuin sekä minä että mies olemme ainokaisia.
Hieman on jo kokemusta asiasta. Äitini kuoli jokunen vuosi sitten yllättäen. Tuon jälkeen n. puoli vuotta kävin viikonloppuisin (välimatkaa n. 300 km) laittamassa isälle viikoksi ruokaa, pesemässä pyykit ja maksamassa laskut yms. Nyt hän osaa ja jaksaa jo tehdä nuo. Muistiongelma selvästi on jo aluillaan, suvussa on alzheimeria, joten se jännittää. Isällä on myös useita vakavia perussairauksia.
Joku kirjoitti "luopumisprosessista", ymmärrän tuon nyt hyvin. Äidin nopea kuolema oli järkytys. Nyt todella toivon että isä joskus kuolee "saappaat jalassa". Ennen varoittelin häntä, että ottaa varovasti sydämensä kannalta. Nyt ajattelen, että ei ole paha asia kuolla sydänkohtaukseen lunta luodessaan kasikymppisenä. Toivoisin itsellenikin mieluummin sellaista kuolemaa kuin kymmentä vuotta vaipoissa muistamattomana.
Äitini joskus vannotti minua, että en sitten saa alkaa hoitamaan heitä oman elämän kustannuksella. Äiti nimittäin aivan väsyi appivanhempien ja vanhempien päivittäiseen hoitoon. Se oli tosi raskasta, minäkin auttelin, mutta en toki ollut vastuussa. En kuitenkaan tiedä miten sitä voisi olla hoitamatta?
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän huonossa kunnossa kyllä sun vanhemmat ja appivanhemmat. Mun äiti on 74 ja menee kuusikymppisestä, ite tekee kaiken.
En ole ap, mutta eikö sitä aina sanota, että ikä on vain numeroita - se ei kerro ihmisestä muuten mitään! Minun anoppi, 85 v., tekee pihatöitä, hoitaa asiansa, surffaa netissä (ei tosin ikänsä vuoksi saanut nettipankkitunnuksia?), kaikin puolin välkky emäntä, kun taas omat vanhempani ovat kuolleet toinen 57 v. ja toinen 67 v.!
Ymmärrän ap:n pelon tulevaisuutta kohtaan - vanheneehan siinä itsekin ja vaikka kaikki ok, niin kyllä iän myötä palautumiseen menee aina vain enemmän aikaa ja ehkä ap ei suunnitellut itselleen keski-ikää ja vanhuutta TOISTEN töiden uuvuttamana tai kolmen/useammankin (jos mökitkin lasketaan) talouden huolehtijana - minä en ainakaan!
Mutta, mutta ... Osa noista vanhusten tarvitsemista jutuista voisi kuulua vammaispalveluiden piiriin eli ainakin joitakin tukiripoja tiloihin, apuvälineitä yms. voisi saada apuvälinelainana ja vammaispalveluiden kautta - näissä yhteys kotikuntaan! Tosin olen myös sitä mieltä, että vanhusten kannattaisi käyttää omaisuuttaan palveluihin, eikä jemmata, mutta miten saada pihi käyttämään rahaa, on haaste!
Kaikki lähtenee siitä, että ap tekee rajat omaan toimintaansa! Rankkaa, tiedän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun isä (80v) on dementoitunut höperö ja mun äiti (isän omaishoitaja, 74v) sai aivoverenvuodon maaliskuussa.
Kumpikaan ei voi asua enää kotonaan. Arvaatte varmaan oonko koko kevään hoitanut asioita. Kesäloma on mennyt kämppää ja irtaimistoa myydessä.
Vit**. Äidin olis itte pitänyt hoitaa tää jo vuosia sitten eikä kädet pystyssä vierittää tätä mulle.
Oletteko saanut kämpän tyhjäksi? Miten? Meillä on nyt sama tilanne! Kierrätyskeskus ja kirpparit eivät halua vanhoja kirjoja ja kamoja! Onko joku sortti asema/kaatis ainoo osoite ?
Sanopa kuule ap suoraan niille vanhemmillesi, että sinun on nyt rajoitettava apu välttämättömimpään, tai olet kohta itse avun tarpeessa ja kuinkas sitte suu pannaan, kun sinä et ole auttamassa enää lainkaan. Vedä rajat tiukasti siihen, mitä suostut tekemään. Ei missään tapauksessa mitään puutarhahommia ym. luksusta. Et ole mikään piika ja/tai renki! Kunnalta kaikki palvelut mitä vain saa. Jos on omaa varallisuutta, sitä on jossain vaiheessa pakko alkaa käyttämään hoitopalveluiden ostamiseksi, koska yhteiskunnalla on kontollaan paljon niitäkin jotka eivät voi maksaa mitään itse. Ennen kaikkea: kieltäydy tuntemasta syyllisyyttä siitä, jos ja kun jotain sattuu mikäli vanhempasi jatkavat itsepäisellä linjallaan. Tunne omat rajasi, sinullakin on vain yksi elämä, eikä keski-ikäinen voi enää odottaa monia terveitä vuosia itsekään.
Vierailija kirjoitti:
xx v8 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidin alkoholistivanhempaani vuosia vähintään tuon 5h viikossa. Vaihtoehto oli jättää kuolemaan. En todellakaan jaksanut. Ei sellaista kukaan jaksa.
Onneksi ei ole kuin yksi vanhempi, jota pitää hoitaa vanhuksena. Kun se tilanne tulee eteen, aion auttaa niin paljon kuin jaksan. Kun voimat loppuu, en aio uuvuttaa itseäni vaan taistella kaiken mahdollisen kotiavun ja kauppapalvelut mitä voi saada. Lopulta laitokseen, kun ei enää pärjää. Minusta ei tule mitään omaishoitajaa toista kertaa.
5h viikossa eikä sellaista kukaan jaksa? Moniko isovanhempi nyt lukee tämän ja toteaa, että tähän loppui yökyläilyt, ei sellaista kukaan jaksa eikä tarvitse jaksaa, hoitakaa itse lapsenne.
Melko moni sitä toki jaksaa, jotkut vielä sittenkin kun 5h/päivä enää ei riitä vaan vanhus tarvitsee jo ymärivuorokautista hoitoa, silti omainen jaksaa vierailla (lähes) päivittäin esim. palvelutalossa.
Mutta jos ei jaksa, minusta se on parempi kertoa suoraan kuin yrittää väkisin. Enenkään edunmukaista ei ole se että hoitaja hoitaa vanhusta hapaat irvessä pakosta, vaikka se ei vähääkään kiinnosta.
Lastenhoito on minusta täysin turhaa sitoa siihen että odottaa passaamista vuosikymmenten päästä. Jos se on vastenmielistä siitä kannattaa kieltäytyä. Entä jos ehditkin kuolla ennen kuin tarvitset apua lapsilta joiden lapsia olet hoitanut tai lapset itse ovat jo sen verran huonokuntoisia (voivat hyvin nykyisin olla vanhuksia itsekin) että hoito ei onnistu tai lapsi sattuu kuolemaan ennen vanhusta meneekö lasten hoitoon käytetty aika hukaan kun sillä ei saanutkaan turvattua itselleen vanhuuden palveluja?
Juuri siksi isovanhempien tulee kieltätyä siitä lastenhoidosta ja muistuttaa, että tuskinpa omat lapset tulevat vanhempiaan auttamaan, kun nämä ovat vanhoja ja raihnaisia. Koska lapsilla ei ole velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan, ei vanhemmilla ole velvollisuuksia aikuisia lapsiaan kohtaan. Lastenlasten hoitamiseen kuluva aika menee hukkaan, koska siitä ei muodostu välittäviä ja rakastavia ihmissuhteita, vaan se rajoittuu hoitosuhteeksi. Isovanhempien tulisi ymmärtää elää ensisijaisesti itselleen, koska juuri niin heidän aikuiset lapsensakin tekevät.
Olen samaa mieltä että siitä on syytä kieltäytyä mikäli se on vastenmielistä eikä siihen kannata ryhtyä siinä toivossa että palkkio vaivoista tulee joskus vuosikymmenten päästä. Jos haluat palkkion sitä kannattaa pyytää heti. Miksi ei lapsilta voisi pyytää nurmikon leikkuuta tai mökin kunnostusta ennen lastenhoitoa tai heti seuraavalla viikolla. Osa maksaa korvaukset euroissa ja voihan isovanhempi ne säästää siivoojan kustannuksiin myöhemmin. Osa haluaa hoitaa ja viettää lastenlapsia täysin vapaaehtoisesti ilman ehtoja, ja miksi niin ei pitäisi tehdä jos se tuntuu palkitsevalta sellaisenaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän huonossa kunnossa kyllä sun vanhemmat ja appivanhemmat. Mun äiti on 74 ja menee kuusikymppisestä, ite tekee kaiken.
En ole ap, mutta eikö sitä aina sanota, että ikä on vain numeroita - se ei kerro ihmisestä muuten mitään! Minun anoppi, 85 v., tekee pihatöitä, hoitaa asiansa, surffaa netissä (ei tosin ikänsä vuoksi saanut nettipankkitunnuksia?), kaikin puolin välkky emäntä, kun taas omat vanhempani ovat kuolleet toinen 57 v. ja toinen 67 v.!
Ymmärrän ap:n pelon tulevaisuutta kohtaan - vanheneehan siinä itsekin ja vaikka kaikki ok, niin kyllä iän myötä palautumiseen menee aina vain enemmän aikaa ja ehkä ap ei suunnitellut itselleen keski-ikää ja vanhuutta TOISTEN töiden uuvuttamana tai kolmen/useammankin (jos mökitkin lasketaan) talouden huolehtijana - minä en ainakaan!
Mutta, mutta ... Osa noista vanhusten tarvitsemista jutuista voisi kuulua vammaispalveluiden piiriin eli ainakin joitakin tukiripoja tiloihin, apuvälineitä yms. voisi saada apuvälinelainana ja vammaispalveluiden kautta - näissä yhteys kotikuntaan! Tosin olen myös sitä mieltä, että vanhusten kannattaisi käyttää omaisuuttaan palveluihin, eikä jemmata, mutta miten saada pihi käyttämään rahaa, on haaste!
Kaikki lähtenee siitä, että ap tekee rajat omaan toimintaansa! Rankkaa, tiedän!
Sinulla ei ole ihan oikeaa tietoa. Vanhuuden mukanaan tuomia vaivoja ja toiminnanvajauksia ei yleensä katsota vaikeavammaisuudeksi. Näin ollen vanhus harvemmin saa mitään vammaispalvelulain nojalla.
Sairaanhoitopiireillä on apuvälinelainaamoja, joista voi saada maksutta apuvälineitä lainaan. Tukikahvoja voidaan myöntää vähävaraisille sosiaalihuoltolain nojalla, muut hankkivat ne itse.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko saanut kämpän tyhjäksi? Miten? Meillä on nyt sama tilanne! Kierrätyskeskus ja kirpparit eivät halua vanhoja kirjoja ja kamoja! Onko joku sortti asema/kaatis ainoo osoite ?
Vähän keskustelun ohi mutta fb:n Roskalava/Annetaan -palstoille tai Tori.fi :n "Annetaan" ilmoituksella tosi paljon tavraa lähtee. Suomalaiselle kelpaa kaikki jos se on ilmaista; 2€ on jo liian kallis hinta. Kirjat on ehkä suurin ongelmajäte-erä; ne ei edes ilmaisina juurikaan kelpaa millekään tai kenellekään. Kovat kannet pahvinkeräyskeen ja sivut jätepaperiin
Minä en ainakaan ole koskaan auttanut säännöllisesti vanhempiani. Ei ole aikaa hoitaa vanhusten mikkihiiriaskareita.
Aikuinen ihminen päättää itse omasta ajankäytöstään. Lapsella ei ole vanhempaansa kohtaan minkäänlaisia velvollisuuksia, vaan hän saa (ja hänen pitää) itse asettaa rajat sille avulle, jota mahdollisesti haluaa omasta halustaan tarjota. Eikä tätä tarvitse perustella mitään "lapset tarvitsevat äitiään kotona" -sössötyksellä: vaikka sinulla ei olisi mitään muuta tekemistä kuin Pleikkarin pelaaminen, et ole vastuussa vanhempiesi auttamisesta.