Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte vanhenevien vanhempien (asioiden) hoitamisen?
07.07.2016 |
Omat ja appivanhemmat menevät päivä päivältä huonompaan kuntoon, ikää 70+ kaikilla. Kremppa on suurimmaksi osaksi vielä pientä mutta vakavia perussairauksiakin löytyy eikä ennuste ole tietenkään hyvä. loppu on joka päivä lähempänä.
Nyt ollaan pisteessä että pihatöissä, ikkunanpesussa ja toisen pariskunnan mökin kanssa tarvitaan apua enemmän tai vähemmän säännöllisesti ja jatkossa entistä enemmän; kaupassakäyntiä tms. en koe isona vaivana mutta pihatyöt vie paljon aikaa. Kaikki ovat pihejä; toisilla olisi varaa ostaakin palveluja mutta eivät osta. Ja nyt alkaa tulla kinaa apuvälineiden hankinnasta; mitään ei haluta ostaa eikä hankkiä. Ei seniorisänkyä vaikka tapaturman takia sängystä ylösnouseminen on vaikeaa ja kivuliasta. Ei turvapuhelinta vaikka yhdellä on Alzheimer-diagnoosi ja muutenkaan ei se kaatuminen tule etukäteen varoittemalla. Ei tukia vessaan eikä oviin. Kaikkeen tulee "ei,,, ei me nyt vielä tälläisiä tarvita... pitää miettiä..... ei, liian kallista... ei, kyllä me pärjätään. " Mutta kun ei pärjätä. Missä vaiheessa on vaan syytä kävellä vanhuksen tahdon yli ja ostaa ne turva/apuvälineet?
Ja mikä määrä apua on oikeasti järkevää? Jos nyt tarvitaan kahteen talouteen 3-5h/vko -käytännössä yksi ilta ja/tai toinen viikonlopun päivistä- ; niin tuntuu että paljon enempään ei omasta elämästä repeä. Ja tällä tahdilla ja Suomen vanhustenhoidon tasosta jotain hämärää tietävänä; niin kauan kuin vanhus jotenkin selviää päivästä toiseen; mihinkään laitokseen ei pääse/joudu. Eli enemmin tai myöhemmin on huolehtiminen pyykistä, siivouksesta ja ruokailusta omaisten harteilla ja sitten taistelu laitospaikasta, jota jonotetaan huonokuntoisena vuosia. Onko vaan pakko jaksaa?
Ja joo, ovat auttaneet meitä lastenhoidossa mutta se ei ole ikinä ollut yhtä säännöllistä eikä sitovaa; ainoastaan hätätapauksessa sairaspoissaolejen yhteydessä ja alakouluvuosien loma-aikoina muutamia päiviä.Ahdistaa!
Kommentit (247)
Itse kävin vuosikaudet monena päivänä viikossa äitiä auttamassa, osan viikosta kävi kodinhoitajat. Hyvällä muistelen sitä aikaa, se oli mukavan rentoa kun ei ollut minuuttiaikataulua, sai tehdä päivän täyteen sitä tahtia kuin tunnit riitti. Lomaa en pitänyt jotain 15 vuoteen, mutta eipä se käynyt mielessäkään. Äiti asui kerrostalossa, joten mitään pihatöitä ei ollut, eikä yleensä kiukutellut juuri mistään, joten parempi duuni se oli kuin ns. oikeat työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä (80v) on dementoitunut höperö ja mun äiti (isän omaishoitaja, 74v) sai aivoverenvuodon maaliskuussa.
Kumpikaan ei voi asua enää kotonaan. Arvaatte varmaan oonko koko kevään hoitanut asioita. Kesäloma on mennyt kämppää ja irtaimistoa myydessä.
Vit**. Äidin olis itte pitänyt hoitaa tää jo vuosia sitten eikä kädet pystyssä vierittää tätä mulle.
Oletteko saanut kämpän tyhjäksi? Miten? Meillä on nyt sama tilanne! Kierrätyskeskus ja kirpparit eivät halua vanhoja kirjoja ja kamoja! Onko joku sortti asema/kaatis ainoo osoite ?
Kierrätyskeskus ja kirpparit on täynnä huonolaatuista Ikea-kamaa ja 70-luvun Isku/Askoa. Sorttiasemalle vietiin, menevät sieltä polttolaitokseen. Vietiin 20 jätesäkillistä vanhoja vaatteita UFF:lle ja Fidalle.
Äidillä oli jemmassa noin 50 hehkulamppua, 320 rullaa vessapaperia, tuhannen euron luontaislääkkeet ja 50 paria erilaisia kenkiä. Näistä en tiennyt mitään :)
Vanhasta kodista on nyt jäljellä muutamia rakkaita kirjoja, telkkari, radiot, valokuvat, seinäkello, keinutuoli ja astiasto.
Vinkki kaikille joilla on iäkkäät vanhemmat. Älkää ottako itsellenne liikaa töitä. Ne kaatavat teidät kuitenkin. Yrittäkää tehdä asiat itsellenne helpoksi.
Taloista ja tavarasta, lumitöistä ja puutarhahoidosta pääsee eroon. Jos vanhemmat eivät pysty hoitamaan taloa, sen pihaa, pitää hommata joku muu koti.
Vanhus ei enää notkistu, eikä dementia parannu, mutta elämänilo voi lisääntyä.
Palvelutalossa vanhus saa terveellistä ruokaa, ei tartte istua viikkokaupalla ummetuksen takia kotona kakkahätää odottamassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isän kanssa samanlaista. Veli asuu lähellä ja joutuu siksi tekemään enemmän, meillä muilla työt kauempana. Ei suostu omaishoitajan vapaisiin, ei kotipalvelua, ruoka-avun otti ison kinastelun jälkeen. En tajua, miksi sitä rahaa pitää säästää. Lisäksi omapäisyyden takia loukkaantui kun tuli vakava kaatumistapaturma, eikä ole sen jälkeen enää kunnolla liikkunut. Silti valittaa, kun hän ei saa enää mennä yksin mökille (hankala venematka, näkökin isällä heikko). Koetan käydä niin paljon kuin pysty ja etsin töitä lähempää. Pyhällä hengellä en valitettavasti elä ja mulla on vielä erityislapsi itsellä, joten onhan tämä melkoista säätämistä. Yritän kuitenkin veljeä auttaa niin paljon kuin pystyn. Lomastakin suurin osa menee siivoamiseen. Mikään ei saisi maksaa mitään, mutta tilillä on rahaa.
Jos omainen on liikuntarajoitteinen, oletteko ajatelleet hakea vammaisstatusta. Silloin on kaupungin toimitettava ILMAISEKSI kaikki palvelut, kotihoito, apuvälineet, tuet esim. kylppäriin, ovien suurennokset, että mahtuu pyörätuoli, korotettu sänky, sairaanhoitajan ym. kotipalvelut. - Kaupunki ei näitä tule tyrkyttämään, vaan on itse niitä älyttävä hakea. Se edellyttää että lääkäri kirjoittaa todistuksen vammaisuudesta, joka on selvä jos on liikuntarajoitteinen. Sitten kutsutaan vammaispalvelusta (kaupungin) porukka kotiin käymään ja katsomaan mitä tarvitsee korjata (esim. kynnyksiä poistetaan). Tehdään vammaisuudesta asiakirja. Sitten tulee kaupungin mies laittamaan hommat kuntoon. Jotkut ovat saaneet hissin (pyörätuolille) yläkerran ja alakerran väliin ja kylpyhuoneeseen remontin. - Miehelleni nämä kaikki olisivat kuuluneet mutta vain osa ehdittiin toteuttaa kun kun kunta viivytteli ja mies kuoli. Lienee taktiikka: säästyy kunnalta rahaa. Perusasia on siis saada ihminen vammaispalvelulain piiriin. En muista onko siinä ikärajoituksia, että esim. pitää olla alle jonkun määrätyn iän. Katsokaa netistä. Mutta olen varma että palveluita kuuluisi useammalle kuin niitä annetaan. Olkaa määrätietoisia ja vaativia, muutoin ei saa mitään nykyään. Ja sodassa olleille tarkoitettuja rahoja on kunnista palautettu valtiolle takaisin kun niitä ei ole käytetty vanhusten palveluihin. NOLOA.
Näissä ON ikäraja. Ei kuulu vanhuksille tuo apu. Eli vaikka isäni on pyörätuolissa, ei pysty askeltakaan kävelemään, niin ei saatu liuskaa, kahvoja, kynnystenmuutoksia tms. Itse tehtiin ja maksettiin.
Serkkuni (miespuolinen) hoitaa oman perheensä lisäksi vanhenevan äitinsä taloa ja mökkiä. Jos äiti sanoo että ei laiteta tällaista kahvaa eikä tuoda tuollaista apuvälinettä, en minä sitä tarvitse, niin serkku vaan vie sen sinne ja asentaa. Sanoo ihan suoraan, että tämä nyt laitetaan tähän, ettei tarvitse sitten taas soittaa että tule nostamaan. Sitten äitinsä on ihan tyytyväinen kun hänestä välitetään. Ehkä ensin mutisee, etten minä tuota käytä, mutta alkaa sitten jossain vaiheessa vähin äänin käyttää kumminkin. Ystävättärilleen sitten suureen ääneen kehuskelee, miten hänellä on niin omapäinen poika, että tällaisenkin teki!
Mökin suhteen, ei hän mitään lupia kysele että tilataanko sinne metsuri. Hän sen tilaa, ja sanoo että ne puut lähtee nyt mistä olet puhunut. Jos äidiltä olisi kysynyt, olisi taas mutissut, mutta kun vaan ilmoitetaan ja asia tapahtuu, niin mitäs siihen sitten. Maisemakin avartui.
Olen huomannut että tietty kuurous ja omapäisyys, sekä ihan suoraan täräyttäminen, toimii heillä oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isän kanssa samanlaista. Veli asuu lähellä ja joutuu siksi tekemään enemmän, meillä muilla työt kauempana. Ei suostu omaishoitajan vapaisiin, ei kotipalvelua, ruoka-avun otti ison kinastelun jälkeen. En tajua, miksi sitä rahaa pitää säästää. Lisäksi omapäisyyden takia loukkaantui kun tuli vakava kaatumistapaturma, eikä ole sen jälkeen enää kunnolla liikkunut. Silti valittaa, kun hän ei saa enää mennä yksin mökille (hankala venematka, näkökin isällä heikko). Koetan käydä niin paljon kuin pysty ja etsin töitä lähempää. Pyhällä hengellä en valitettavasti elä ja mulla on vielä erityislapsi itsellä, joten onhan tämä melkoista säätämistä. Yritän kuitenkin veljeä auttaa niin paljon kuin pystyn. Lomastakin suurin osa menee siivoamiseen. Mikään ei saisi maksaa mitään, mutta tilillä on rahaa.
Jos omainen on liikuntarajoitteinen, oletteko ajatelleet hakea vammaisstatusta. Silloin on kaupungin toimitettava ILMAISEKSI kaikki palvelut, kotihoito, apuvälineet, tuet esim. kylppäriin, ovien suurennokset, että mahtuu pyörätuoli, korotettu sänky, sairaanhoitajan ym. kotipalvelut. - Kaupunki ei näitä tule tyrkyttämään, vaan on itse niitä älyttävä hakea. Se edellyttää että lääkäri kirjoittaa todistuksen vammaisuudesta, joka on selvä jos on liikuntarajoitteinen. Sitten kutsutaan vammaispalvelusta (kaupungin) porukka kotiin käymään ja katsomaan mitä tarvitsee korjata (esim. kynnyksiä poistetaan). Tehdään vammaisuudesta asiakirja. Sitten tulee kaupungin mies laittamaan hommat kuntoon. Jotkut ovat saaneet hissin (pyörätuolille) yläkerran ja alakerran väliin ja kylpyhuoneeseen remontin. - Miehelleni nämä kaikki olisivat kuuluneet mutta vain osa ehdittiin toteuttaa kun kun kunta viivytteli ja mies kuoli. Lienee taktiikka: säästyy kunnalta rahaa. Perusasia on siis saada ihminen vammaispalvelulain piiriin. En muista onko siinä ikärajoituksia, että esim. pitää olla alle jonkun määrätyn iän. Katsokaa netistä. Mutta olen varma että palveluita kuuluisi useammalle kuin niitä annetaan. Olkaa määrätietoisia ja vaativia, muutoin ei saa mitään nykyään. Ja sodassa olleille tarkoitettuja rahoja on kunnista palautettu valtiolle takaisin kun niitä ei ole käytetty vanhusten palveluihin. NOLOA.
Näissä ON ikäraja. Ei kuulu vanhuksille tuo apu. Eli vaikka isäni on pyörätuolissa, ei pysty askeltakaan kävelemään, niin ei saatu liuskaa, kahvoja, kynnystenmuutoksia tms. Itse tehtiin ja maksettiin.
On olemassa joka kylässä asuntoja (nokialla vihnusrinnesäätiö esim) jossa nää asiat valmiina.Ei tarvi kun muuttaa tälläiseen asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isän kanssa samanlaista. Veli asuu lähellä ja joutuu siksi tekemään enemmän, meillä muilla työt kauempana. Ei suostu omaishoitajan vapaisiin, ei kotipalvelua, ruoka-avun otti ison kinastelun jälkeen. En tajua, miksi sitä rahaa pitää säästää. Lisäksi omapäisyyden takia loukkaantui kun tuli vakava kaatumistapaturma, eikä ole sen jälkeen enää kunnolla liikkunut. Silti valittaa, kun hän ei saa enää mennä yksin mökille (hankala venematka, näkökin isällä heikko). Koetan käydä niin paljon kuin pysty ja etsin töitä lähempää. Pyhällä hengellä en valitettavasti elä ja mulla on vielä erityislapsi itsellä, joten onhan tämä melkoista säätämistä. Yritän kuitenkin veljeä auttaa niin paljon kuin pystyn. Lomastakin suurin osa menee siivoamiseen. Mikään ei saisi maksaa mitään, mutta tilillä on rahaa.
Jos omainen on liikuntarajoitteinen, oletteko ajatelleet hakea vammaisstatusta. Silloin on kaupungin toimitettava ILMAISEKSI kaikki palvelut, kotihoito, apuvälineet, tuet esim. kylppäriin, ovien suurennokset, että mahtuu pyörätuoli, korotettu sänky, sairaanhoitajan ym. kotipalvelut. - Kaupunki ei näitä tule tyrkyttämään, vaan on itse niitä älyttävä hakea. Se edellyttää että lääkäri kirjoittaa todistuksen vammaisuudesta, joka on selvä jos on liikuntarajoitteinen. Sitten kutsutaan vammaispalvelusta (kaupungin) porukka kotiin käymään ja katsomaan mitä tarvitsee korjata (esim. kynnyksiä poistetaan). Tehdään vammaisuudesta asiakirja. Sitten tulee kaupungin mies laittamaan hommat kuntoon. Jotkut ovat saaneet hissin (pyörätuolille) yläkerran ja alakerran väliin ja kylpyhuoneeseen remontin. - Miehelleni nämä kaikki olisivat kuuluneet mutta vain osa ehdittiin toteuttaa kun kun kunta viivytteli ja mies kuoli. Lienee taktiikka: säästyy kunnalta rahaa. Perusasia on siis saada ihminen vammaispalvelulain piiriin. En muista onko siinä ikärajoituksia, että esim. pitää olla alle jonkun määrätyn iän. Katsokaa netistä. Mutta olen varma että palveluita kuuluisi useammalle kuin niitä annetaan. Olkaa määrätietoisia ja vaativia, muutoin ei saa mitään nykyään. Ja sodassa olleille tarkoitettuja rahoja on kunnista palautettu valtiolle takaisin kun niitä ei ole käytetty vanhusten palveluihin. NOLOA.
Näissä ON ikäraja. Ei kuulu vanhuksille tuo apu. Eli vaikka isäni on pyörätuolissa, ei pysty askeltakaan kävelemään, niin ei saatu liuskaa, kahvoja, kynnystenmuutoksia tms. Itse tehtiin ja maksettiin.
On olemassa joka kylässä asuntoja (nokialla vihnusrinnesäätiö esim) jossa nää asiat valmiina.Ei tarvi kun muuttaa tälläiseen asuntoon.
Juu, onhan niitä asuntoja. Mutta millä sen vanhuksen sinne saa muuttamaan? Ei millään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vinkki kaikille joilla on iäkkäät vanhemmat. Älkää ottako itsellenne liikaa töitä. Ne kaatavat teidät kuitenkin. Yrittäkää tehdä asiat itsellenne helpoksi.
Taloista ja tavarasta, lumitöistä ja puutarhahoidosta pääsee eroon. Jos vanhemmat eivät pysty hoitamaan taloa, sen pihaa, pitää hommata joku muu koti.
Vanhus ei enää notkistu, eikä dementia parannu, mutta elämänilo voi lisääntyä.
Palvelutalossa vanhus saa terveellistä ruokaa, ei tartte istua viikkokaupalla ummetuksen takia kotona kakkahätää odottamassa
Jospa vanhus ei suostu luopumman kodistaan? Tai koti on haja-asutusalueella, arvo muutaman kymppitonnin. Ei sillä summalla kauaa missään hoitolaitoksessa elä.
Tuon, että ne omat vanhemmat on huolehtineet itsestä pienenä lapsena, voisi jättää pois keskustelusta. Lapsesta huolehditaan ja häntä kasvatetaan, jotta hän tulisi joskus toimeen omillaan. Vanhuksen kanssa suunta on täysin päinvastainen, tilanne ei helpotu vaan pahenee päivä päivältä. Sairauksia ja vaivojakin on tai tulee vähitellen niin paljon, että tarvitaan ammattimaista hoitajaa. Kukaan yksi ihminen ei voi sellaista määrää töitä ja hoitoa hallita, se on selvää. Joten se kiitollisuusvelkapaska pois keskustelusta, ei liity enää vanhemisen ongelmiin mitenkään se, että joku on joskus aikoinaan terveet lapset maailmalle saattanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niin monet on sitä mieltä että on velvollisuus hoitaa vanhukset hautaan?
Me tehtiin niin että laitettiin vaan vanhempien asunto myyntiin. Kysyin monta kertaa pitää tulla auttamaan. 3 krt viikossa lunta luomaan 3 kk, sitten sitä ja tätä.
Kun kerroin mitä menee auton kustannuksiin ja minun aika päälle, alkoi pikkuhiljaa pää kääntymään,
Ei puhuttu euroista vaan markoista ja yhtäkkiä asunnosta saatiinkin paljon enemmän, no, eihän siitä niin paljon saatu, mutta saatiin asunto myyntiin. Lopulta asunnot vaihdettiin päittäin keskustassa asuvan kanssa ja muuton yhteydessä laitettiin asunto kuntoon, turvakaiteineen.
Se asunnon tyhjentäminen... Siinä oli urakkaa .
Mitään ei saanut hävittää ja yhtäkkiä sitten olikin huonekalukauppa mukana juonessa. Ja minä olin voittanut parisängyn mutta koska en tarvinnut, sai vanhemmat sängyn ja vanha meni vaihdossa, joka meni kaatopaikalle, koska oli ihan raato.
Tyhjentämisessä vietiin tavarat muka säilöön mutta valtaosa meni suoraan kierrätykseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni (miespuolinen) hoitaa oman perheensä lisäksi vanhenevan äitinsä taloa ja mökkiä. Jos äiti sanoo että ei laiteta tällaista kahvaa eikä tuoda tuollaista apuvälinettä, en minä sitä tarvitse, niin serkku vaan vie sen sinne ja asentaa. Sanoo ihan suoraan, että tämä nyt laitetaan tähän, ettei tarvitse sitten taas soittaa että tule nostamaan. Sitten äitinsä on ihan tyytyväinen kun hänestä välitetään. Ehkä ensin mutisee, etten minä tuota käytä, mutta alkaa sitten jossain vaiheessa vähin äänin käyttää kumminkin. Ystävättärilleen sitten suureen ääneen kehuskelee, miten hänellä on niin omapäinen poika, että tällaisenkin teki!
Mökin suhteen, ei hän mitään lupia kysele että tilataanko sinne metsuri. Hän sen tilaa, ja sanoo että ne puut lähtee nyt mistä olet puhunut. Jos äidiltä olisi kysynyt, olisi taas mutissut, mutta kun vaan ilmoitetaan ja asia tapahtuu, niin mitäs siihen sitten. Maisemakin avartui.
Olen huomannut että tietty kuurous ja omapäisyys, sekä ihan suoraan täräyttäminen, toimii heillä oikein hyvin.
Kuka ihme jaksaa tuollaista katsella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki kaikille joilla on iäkkäät vanhemmat. Älkää ottako itsellenne liikaa töitä. Ne kaatavat teidät kuitenkin. Yrittäkää tehdä asiat itsellenne helpoksi.
Taloista ja tavarasta, lumitöistä ja puutarhahoidosta pääsee eroon. Jos vanhemmat eivät pysty hoitamaan taloa, sen pihaa, pitää hommata joku muu koti.
Vanhus ei enää notkistu, eikä dementia parannu, mutta elämänilo voi lisääntyä.
Palvelutalossa vanhus saa terveellistä ruokaa, ei tartte istua viikkokaupalla ummetuksen takia kotona kakkahätää odottamassaJospa vanhus ei suostu luopumman kodistaan? Tai koti on haja-asutusalueella, arvo muutaman kymppitonnin. Ei sillä summalla kauaa missään hoitolaitoksessa elä.
Se on sitten tämän aikuisen ihmisen ongelma, ei sinun. Jos ihminen kuolee mieluummin kotonaan onnettomuudessa kuin keuhkokuumeeseen hoitolaitoksessa, se on hänen valintansa. Eivät vanhat ihmiset ole mitään lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota talon tyhjennysurakkaa odotellessa. Vanhemmillani on vanha navetta joka on täynnä romua autonraadoista tyhjiin viinapulloihin. Mihinkään ei saa koskea. Kaikkea voidaan vielä tarvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isän kanssa samanlaista. Veli asuu lähellä ja joutuu siksi tekemään enemmän, meillä muilla työt kauempana. Ei suostu omaishoitajan vapaisiin, ei kotipalvelua, ruoka-avun otti ison kinastelun jälkeen. En tajua, miksi sitä rahaa pitää säästää. Lisäksi omapäisyyden takia loukkaantui kun tuli vakava kaatumistapaturma, eikä ole sen jälkeen enää kunnolla liikkunut. Silti valittaa, kun hän ei saa enää mennä yksin mökille (hankala venematka, näkökin isällä heikko). Koetan käydä niin paljon kuin pysty ja etsin töitä lähempää. Pyhällä hengellä en valitettavasti elä ja mulla on vielä erityislapsi itsellä, joten onhan tämä melkoista säätämistä. Yritän kuitenkin veljeä auttaa niin paljon kuin pystyn. Lomastakin suurin osa menee siivoamiseen. Mikään ei saisi maksaa mitään, mutta tilillä on rahaa.
Jos omainen on liikuntarajoitteinen, oletteko ajatelleet hakea vammaisstatusta. Silloin on kaupungin toimitettava ILMAISEKSI kaikki palvelut, kotihoito, apuvälineet, tuet esim. kylppäriin, ovien suurennokset, että mahtuu pyörätuoli, korotettu sänky, sairaanhoitajan ym. kotipalvelut. - Kaupunki ei näitä tule tyrkyttämään, vaan on itse niitä älyttävä hakea. Se edellyttää että lääkäri kirjoittaa todistuksen vammaisuudesta, joka on selvä jos on liikuntarajoitteinen. Sitten kutsutaan vammaispalvelusta (kaupungin) porukka kotiin käymään ja katsomaan mitä tarvitsee korjata (esim. kynnyksiä poistetaan). Tehdään vammaisuudesta asiakirja. Sitten tulee kaupungin mies laittamaan hommat kuntoon. Jotkut ovat saaneet hissin (pyörätuolille) yläkerran ja alakerran väliin ja kylpyhuoneeseen remontin. - Miehelleni nämä kaikki olisivat kuuluneet mutta vain osa ehdittiin toteuttaa kun kun kunta viivytteli ja mies kuoli. Lienee taktiikka: säästyy kunnalta rahaa. Perusasia on siis saada ihminen vammaispalvelulain piiriin. En muista onko siinä ikärajoituksia, että esim. pitää olla alle jonkun määrätyn iän. Katsokaa netistä. Mutta olen varma että palveluita kuuluisi useammalle kuin niitä annetaan. Olkaa määrätietoisia ja vaativia, muutoin ei saa mitään nykyään. Ja sodassa olleille tarkoitettuja rahoja on kunnista palautettu valtiolle takaisin kun niitä ei ole käytetty vanhusten palveluihin. NOLOA.
Näissä ON ikäraja. Ei kuulu vanhuksille tuo apu. Eli vaikka isäni on pyörätuolissa, ei pysty askeltakaan kävelemään, niin ei saatu liuskaa, kahvoja, kynnystenmuutoksia tms. Itse tehtiin ja maksettiin.
On olemassa joka kylässä asuntoja (nokialla vihnusrinnesäätiö esim) jossa nää asiat valmiina.Ei tarvi kun muuttaa tälläiseen asuntoon.
Juu, onhan niitä asuntoja. Mutta millä sen vanhuksen sinne saa muuttamaan? Ei millään!
Joskus on vaan tervettä sanoa sille vanhukselle että jos haluat apua,ei kaikki mene sun mielen mukaan.
Jos nää vanhukset rupeaa pompottamaan ja vaatimaan ihmeitä,apu loppuu siihen.
Itse muutin omat vanhukseni tälläiseen,kun ei enää rappusten kulku onnistunut.
Soittavat minulle nykyään jokaisesta paskahädästäkin,älkää suostuko samaan kuin minä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naisen elämä on kovaa. Ensin hoidat lapset maailmalle. Kun hetken hengähdät ja suunnittelet muutaman vuoden päästä alkavia eläkepäiviä, niin syntyy lapsenlapset, joita "pitää" hoitaa, vaikka ei enää millään jaksaisi varsinkin, kun omat vanhemmat alkavat tarvita apua.
Ja miehet - ne sen kun porskuttaa ilman hoitohuolia tai syyllistämistä!
ööö, ei nyt noinkaan. Meillä ainakin omat lapset murrosiässä ja nyt vanhemmat tarvitsee apua. Jahka omat lapset ehkä 20 vuoden kuluttua lisääntyy; olen itse 65-vuotias. Sama homma omalla äidilleni; mummoni oli 70-vuotias syntyessäni ja ne vanhustenhoidon vuodet olivat ollessani itse murrosikäinen ja äidin ollessa viisikymppinen. Ja lastenlapsia hoidetaan juuri eläkkeelle jäännin vuosina. Siitä olen samaa mieltä että miehet harvemmin näihin talkoisiin osallistuu tai edes suostuu ymmärtämään
Itse olen 60v, äitini 82v, anoppini 83v, tyttäreni 34v, poikani 32v, lapsenlapset 6v ja 2v ja pari on tulossa pian lisää. Ei oikein tiedä, minne repeäisi. Tähän asti hyväkuntoiset äiti ja anoppi tarvitsevat nyt apua lievän dementian ja murtumien takia, lapsenlapsia pitäisi hoitaa myös, jotta vanhemmat pääsevät menoihinsa. Kolmivuorotyötä sairaalassa olisi kaiken lisäksi painettava vielä 3v 9kk ja kun yövuorojen jälkeen on ihan poikki ja tarvitsi lepoa, niin minulle sanotaan, että kyllä sinä nyt voit lapsia hoitaa, kun sinulla on vapaapäivä. Tuntuu, etten jaksa varsinkaan tuota lastenlasten hoitamista ja kun sen sanon, minua syyllistetään.
Mies kehuu, kuinka upeaa on olla isoisä ja leikkii kyllä lasten kanssa sen puoli tuntia päivässä, mutta kun pitäisi tehdä muuta, niin aina on työ- tai harrastekiireitä.
Sun on itse asetettava ne rajat ja lopetettava syyllisyyden poteminen. Näin minäkin lopulta tein isäni kanssa kun hyppyyttäminen hänen mielensä mukaan hänen haluamalla hetkellä alkioi viimein kypsyttämään. Teen kun teen, oon kuin oon ja meen kun meen, jos ei tykkää niin olkoon tykkäämättä. Jos en asuisi samassa, isä ei täällä enää asuisi vaan jossain ihan muualla.
Kun totuus on,että jokainen asia jää lasten hoidettavaksi.Ei se ettei jaksa ja viitsi joka asiaa enää tehä,oikeuta vanhainkotipaikkaan.Ja kotuapu on kallista ja yleensä ne ei siihen suostu.Turha ihmetellä..tää on jokaisella edessä jonka vanhukset ei kuole nuorena sykäriin.
Täällä vain oletetaan että lapset hoitaa.
T.30 vuotias iltatähti jolla vielä päälle omat pienet lapset ja apua kaipaavat vanhemmat.
Et joo,tehkää lapset mahdollisimman vanhoina niin hyvä tulee.
Älä 60 vee viitti.Sinäkin tulet vanhaksi ja sitten tarvit apua jokaisessa asiassa.Nyt kannattaa pelata vähän tulevaan ja hoitaa niitä lapsenlapsia.Tokkopa sullakaan on enää asuntolainaa maksettavana tai muutakaan isompaa.Et ilmoita sinne töihin et vähennät sieltä.Et saa enää ikinä tuota aikaa takaisin..
Ikävää et sun lapset on sulle taakka.
T.mummuksi haluava.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin monet on sitä mieltä että on velvollisuus hoitaa vanhukset hautaan?
Velvollisuus hoitaa on kirjattu mm. vanhuspalvelulakiin. Siitä kenellä tuo hoito velvollisuus on ei ole tarkkoja määritelmiä. Jostakin syystä siitä ei myöskään haluta käydä keskustelujakaan.
Mitä palveluja on syytä toteuttaa yhteiskunnan varoin? Mihin kustannuksiin ja missä tilanteissa vanhuksella itsellään on osallistua kustannuksiin? Onko vapaaehtoisjärjestöillä "velvollisuus" tuottaa joitakin palveluita? Mikä on omaisten/läheisten velvollisuudet?
Oma äitini 85v on Alzheimer-potilas, jonka kanssa olemme sisareni kanssa toimineet seuraavasti:
Niin kauan, kun asiat hoituivat edes ok malliin, sai hoitaa itse mielensä mukaan. Tällöin auteltiin helpoissa asioissa, esim. pankin tilisiirtoja, kun äitini ei osaa tietokoneita käyttää.
Kun hommat alkoivat luisua, äitini pääsi ruokahuollon asiakkaaksi (1 lämmin ruoka päivässä toimitettuna) ja hän alkoi osallistumaan kaupungin järjestämään vanhusten toimintaan kerran viikossa, jossa selkeästi aktivoitui mieleltään.
Kun lääkkeet alkoivat unohtua, alkoi äidin kotona käydä hoitaja aina aamuisin antamassa lääkkeet ja hieman tämän jälkeen myös iltapäivästä alkoi käydä hoitaja, joka mm. kerran viikossa laittaa vaatteidenpesukoneen päälle, tarkistaa, että kaikki on muuten ok yms.
Kun asiat eivät enää hoituneet edes hoitajan käynnillä 2x/pvä, laitoimme äitimme hoivakotiin. Kyse on kunnan kodista, mutta en itse voisi olla tyytyväisempi hoidon tasoon. Uskon, että kauhukertomukset ovat totta, mutta mielestäni on ikävää, että kaikki vanhustenhoito teilataan yksittäistapausten perusteella.
Raha-asioiden/hankintojen osalta: olemme siskoni kanssa koko tämän ajan hoitaneet äitimme raha-asioita. Hänellä on omakortti ja oikeus käyttää edelleen rahojeen mihin haluaa (ei mitään viikkorahasysteemiä), mutta jos koemme, että hän jotain tarvitsee, ostamme sen hänelle hänen rahoillaan.