Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.

Minua kiinnostaa tämä kyllä kovasti. Mutta jotenkin sovellettuna. Olen hirveän huono laittamaan tavaraan pois ja minulle esim. kuolleiden isovanhempieni muistoesineet ovat äärettömän rakkaita.

Samoin olen kirjoittanut vuosikausia päiväkirjaa, vuosikirjoja, muistikirjoja. En voisi ajatellakaan luopuvani niistä. Mutta ei vissiin tarkoitus olekaan kaikkea hävittää?

Vierailija kirjoitti:

Jos tuon kokee jotenkin terapiana itselleen,että oikein peerehtyy noihin oppeihin,niin mikäs siinä sitten. Mutta sinäkin aikana olisi jo ehtinyt siivota aika paljon,jos olisi vain tarttunut toimeen ilman sen kummempia filosofeerauksia...

Ei sitä tiedä mitä haluaa säilöä ja pistää pois, jos ei ole ensin määrittänyt, mitä kodiltaan ja elämältään haluaa. Pitää olla ensin visio.

Huvittava keskustelu :o). On hienoa, että on ihmisiä, joilla kaikki pysyy järjestyksessä, eikä kotiin koskaan tule mitään turhaa, mutta totuus on, että suurin osa meistä ei ole tälläisiä. Itse en ole mikään hamsteri, mutta tavaraa on kertynyt huomaamatta ja aika huolettomasti on tullut shoppailtua. Todella paljon on konmarin myötä muuttunut. Tänään esim. Kävin alennusmyynneissä. Yleensä olisin varmaan ostellut kaikenlaista, mutta tänään tulin kotiin yhden pussin kanssa (lapselle pyjama tarpeeseen, kun on kasvanut ulos vanhoista). Ihan parasta on tuo pystyyn viikkaus. Laatikoista oikeasti näkee mitä siellä on ja kaikkia tulee käytettyä. Se jää nähtäväksi miten pysyvä muutos on, mutta olen kyllä tällä hetkellä todella tyytyväinen kotiini.

Ps. Ei konmari tietenkään poista siivouksen tarvetta. Ennen vaan käytin ensin tunnin tavaroiden paikalleen laitteluun. Nyt alan samantien pyyhkiä pölyjä ja koko koti on siivottu siinä tunnissa.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa tämä kyllä kovasti. Mutta jotenkin sovellettuna. Olen hirveän huono laittamaan tavaraan pois ja minulle esim. kuolleiden isovanhempieni muistoesineet ovat äärettömän rakkaita.

Samoin olen kirjoittanut vuosikausia päiväkirjaa, vuosikirjoja, muistikirjoja. En voisi ajatellakaan luopuvani niistä. Mutta ei vissiin tarkoitus olekaan kaikkea hävittää?

Pidät vain sen, mitä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa tämä kyllä kovasti. Mutta jotenkin sovellettuna. Olen hirveän huono laittamaan tavaraan pois ja minulle esim. kuolleiden isovanhempieni muistoesineet ovat äärettömän rakkaita.

Samoin olen kirjoittanut vuosikausia päiväkirjaa, vuosikirjoja, muistikirjoja. En voisi ajatellakaan luopuvani niistä. Mutta ei vissiin tarkoitus olekaan kaikkea hävittää?

Mistään mikä tuottaa iloa ei tarvitse luopua. Konmari ei ole minimalismia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, jota monet kirjan lukeneetkaan eivät tunnu tajuavan, on että Marie Kondo aika suoraan sanoo että turha tavara kannattaa heittää pois. Ei siis antaa kenellekään tai myydä kirpputorilla, koska sitten tavara on taas muiden ihmisten riesana loppujen lopuksi.

Kondo käyttää termiä discard, joka on huonosti suomennettu "heittää menemään". Ei Kondo ota kantaa siihen, saako tavaran kierrättää kunhan sitä ei väkisin työnnä toisen riesaksi. En tiedä miten Japanissa toimii kierrätys, mutta Suomessahan käypää tavaraa voi lahjoittaa tosi monelle taholle. Risat yms tietysti roskiin.

Eli siinä alkuperäisessä japaninkielisessä kirjassa käyttää sanaa discard?

Vierailija kirjoitti:

Vain nainen kykenee tekemään näin merkityksettömästä ja yksinkertaisesta asiasta ongelman suuntaan tai toiseen.

Meillä kyllä tästä on nimenomaan mies innostunut. Mikäs siinä, koti on siistimpi kuin koskaan. Käy iltaisinkin järjestämässä kengät eteisessä riviin. Tällaista ei siis koskaan ollut tapahtunut ennen kuin luki ko.opuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, jota monet kirjan lukeneetkaan eivät tunnu tajuavan, on että Marie Kondo aika suoraan sanoo että turha tavara kannattaa heittää pois. Ei siis antaa kenellekään tai myydä kirpputorilla, koska sitten tavara on taas muiden ihmisten riesana loppujen lopuksi.

Sepäs ekologista.

Pointti onkin tavaran vähentäminen. Sen tajuaminen, että sitä ei tarvita niin paljon, ja että elämä on helpompaa vähemmillä tavaroilla. Idea pois heittämisessä on, että ongelmaa ei siirretä eteenpäin muille ihmisille.

Eli toisin sanoen sinä tai Marie päättätte, mitä maailmassa joku toinen haluaa tai tarvitsee? Ihmisillä on kovin erilaiset tarpeet ja osalle meistä isokaan määrä tavaraa ei ole ongelma. Vähällä pärjää - jos haluaa pärjätä.

Sanoisin, että ihmisellä, joka tahtoo päättää toisten ihmisten tarvitsemisista ja haluamisista on kyllä aikamoinen ongelma.

? Pointti KonMarissa on, toisin kuin monissa muissa, että jokainen päättää itse mitä tarvitsee ja haluaa, kukaan muu sitä ei voi tehdä. Jokaisen on itse käytävä kaikki esineet läpi ja päätettävä niistä, mikä itselle tuottaa iloa ja mikä ei. 

Yksi perusajatuksista on siis vähentää painolastia, ei hyviä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa tämä kyllä kovasti. Mutta jotenkin sovellettuna. Olen hirveän huono laittamaan tavaraan pois ja minulle esim. kuolleiden isovanhempieni muistoesineet ovat äärettömän rakkaita.

Samoin olen kirjoittanut vuosikausia päiväkirjaa, vuosikirjoja, muistikirjoja. En voisi ajatellakaan luopuvani niistä. Mutta ei vissiin tarkoitus olekaan kaikkea hävittää?

Ei ole tarkoitus laittaa rakkaita tavaroita pois! Käyt kaiken läpi esinekategoria kerrallaan ja pidät vain ja ainoastaan ne, jotka sykähdyttävät sinua. Heität pois (muista kierrättää!) ne, jotka eivät sykähdytä, jotka eivät tuota iloa. 

Minä inspiroiduin konmarista että halusin siivota mutta aloin noudattaa 365 järjestelmää eli vuoden päästä olen heittänyt 365 turhaa tavaraa menemään.

Joo jasiinäkin mielessä huvittava keskustelu, että paheksujat eivät ole edes lukeneet kirjaa, joten eivät itse asiassa tiedä aiheesta juuri mitään : )

No, koirat haukkuu, ja karavaani kulkee.

En kyllä oikeasti haluaisi piuhoittaa päätäni sellaiseksi, että joka ainoa raollaan oleva ovi herättää tarpeen sulkea se.

Parhautta on se, että voi elää hetkessä, valita mihin suuntaa huomionsa. Voin siivota ja raivata, jos päätän. Tai sitten voin istahtaa kaaokseen, katsoa miehen kanssa leffaa, syödä mässyä ja rakastella. Sotku on kodissani, se ei pääse minun päähäni.

Kiitollinen olen läheisistäni, tavaroille saa riittää, että pidän niistä kohtuullisen hyvää huolta. Se tarkoittaa, että kunnostutan rikkinäisen tavaran tai vaatteen aina kun voin, en "discard".

Olen puhunut.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä oikeasti haluaisi piuhoittaa päätäni sellaiseksi, että joka ainoa raollaan oleva ovi herättää tarpeen sulkea se.

Parhautta on se, että voi elää hetkessä, valita mihin suuntaa huomionsa. Voin siivota ja raivata, jos päätän. Tai sitten voin istahtaa kaaokseen, katsoa miehen kanssa leffaa, syödä mässyä ja rakastella. Sotku on kodissani, se ei pääse minun päähäni.

Kiitollinen olen läheisistäni, tavaroille saa riittää, että pidän niistä kohtuullisen hyvää huolta. Se tarkoittaa, että kunnostutan rikkinäisen tavaran tai vaatteen aina kun voin, en "discard".

Olen puhunut.

Hienoa. Minusta ihanaa on elää siistissä kodissa, missä kaksi pientä lastakin löytävät kaiken hetkessä, missä ei ole koskaan lempivaate likapyykkikorissa juuri silloin kun sitä tarvitsen, ja autonavaimia ei koskaan haeta hektisesti. Minusta on ihanaa, kun asiat sujuvat kitkatta, kun vieraiden tullessa yllättäen, en joudu paniikin vallassa miettimään, onko jossain sotkua tai onko vessanpönttö pesty. Minusta on ihanaa tietää, mikä elämässäni on oikeasti arvokasta ja pystyä keskittymään siihen 100% eikä tuhlata aikaa turhaan siivoamiseen tai jonkun löytämiseen sotkun keskeltä. 

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa tämä kyllä kovasti. Mutta jotenkin sovellettuna. Olen hirveän huono laittamaan tavaraan pois ja minulle esim. kuolleiden isovanhempieni muistoesineet ovat äärettömän rakkaita.

Samoin olen kirjoittanut vuosikausia päiväkirjaa, vuosikirjoja, muistikirjoja. En voisi ajatellakaan luopuvani niistä. Mutta ei vissiin tarkoitus olekaan kaikkea hävittää?

Ei ole tarkoitus laittaa rakkaita tavaroita pois! Käyt kaiken läpi esinekategoria kerrallaan ja pidät vain ja ainoastaan ne, jotka sykähdyttävät sinua. Heität pois (muista kierrättää!) ne, jotka eivät sykähdytä, jotka eivät tuota iloa. 

Sääntöihin kuuluu, että tavarat käydään kategoria kerrallaan läpi, ja pois heitetyt tavarat viedään heti pois. Siinä suorastaan lietsotaan ihmistä tekemään huonoja päätöksiä.

Se, tuottaako jokin muistoesine tai harrastusväline iloa, riippuu kokonaan hetkestä. Ihmisen tunteet ovat ailahtelevaisia, ja sen takia peruuttamattomia päätöksiä ei pitäisi pyrkiä tekemään impulssien alla. Ruuhkavuosina ja kiireessä harva asia tuo iloa, koska sen merkitystä ei ehdi edes tajuta. Kun päälle vielä isketään tuollainen pahan mielen ryhmä, on helppoa hukata itsensä tavaranhävitykseen.

Minun metodiini kuuluu, että jokainen poistokassi saa odottaa kellarissa pari kuukautta. Sitten katson sen läpi rauhallisena, stressittömänä ja hyväntuulisena. Jos esineet eivät herätä erityisiä tunteita, ne saavat lähteä.

Kyse ei siis ole loppujen lopuksi siivoamisesta, järjestelystä tai minimalismista. Vaan siivoaminen opin mukaan on pitkäaikainen psykologinen pähkinä jossa poraudutaan aika syvälle itseen ja menneisyyteen ja tavallaan käydään koko elämä läpi, samalla kun siivotaan ja järjestellään.

Itselle kodin siivoaminen toi ymmärryksen siitä miten olen täyttänyt sosiaalista tyhjiötä ja yksinäisyyden tunnetta ostamalla tavaraa. Samoin paennut kauppoihin koflikteja niissä ihmissuhteissa joita minulla on. Yhtäkkiä muitakin kipeitä pitkään piilossa olleita asioita alkoi palata mieleen.

Kirjassa on monta tasoa keveimmillään se antaa siistin kodin, syvimmillään harjoitukset antavat ihan toisenlaisia ajatuksia. Suosittelen järjestelmää ihan minkä tsoisena vain.

Vierailija kirjoitti:

Minä inspiroiduin konmarista että halusin siivota mutta aloin noudattaa 365 järjestelmää eli vuoden päästä olen heittänyt 365 turhaa tavaraa menemään.

Kenen kotoa ees huomaa jos 365 tavaraa vuoden aikana poistuu? Ja konmarissa aikaa saisi käyttää max puoli vuotta, että se lähtötilanne olisi vielä jotenkin muistissa. Oletpas vallan hauska trolli.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa tämä kyllä kovasti. Mutta jotenkin sovellettuna. Olen hirveän huono laittamaan tavaraan pois ja minulle esim. kuolleiden isovanhempieni muistoesineet ovat äärettömän rakkaita.

Samoin olen kirjoittanut vuosikausia päiväkirjaa, vuosikirjoja, muistikirjoja. En voisi ajatellakaan luopuvani niistä. Mutta ei vissiin tarkoitus olekaan kaikkea hävittää?

Ei ole tarkoitus laittaa rakkaita tavaroita pois! Käyt kaiken läpi esinekategoria kerrallaan ja pidät vain ja ainoastaan ne, jotka sykähdyttävät sinua. Heität pois (muista kierrättää!) ne, jotka eivät sykähdytä, jotka eivät tuota iloa. 

Sääntöihin kuuluu, että tavarat käydään kategoria kerrallaan läpi, ja pois heitetyt tavarat viedään heti pois. Siinä suorastaan lietsotaan ihmistä tekemään huonoja päätöksiä.

Se, tuottaako jokin muistoesine tai harrastusväline iloa, riippuu kokonaan hetkestä. Ihmisen tunteet ovat ailahtelevaisia, ja sen takia peruuttamattomia päätöksiä ei pitäisi pyrkiä tekemään impulssien alla. Ruuhkavuosina ja kiireessä harva asia tuo iloa, koska sen merkitystä ei ehdi edes tajuta. Kun päälle vielä isketään tuollainen pahan mielen ryhmä, on helppoa hukata itsensä tavaranhävitykseen.

Minun metodiini kuuluu, että jokainen poistokassi saa odottaa kellarissa pari kuukautta. Sitten katson sen läpi rauhallisena, stressittömänä ja hyväntuulisena. Jos esineet eivät herätä erityisiä tunteita, ne saavat lähteä.

Metodissa luotetaan gut feelingiin. Varsinkin tunteiden ollessa kyseessä, se on usein paras vaihtoehto. Minä en haluaisi elää joku romukassi kellarissa, enkä ainakaan haluaisi enää alkaa katsoa niitä läpi. Tässä on iso riski sellaiselle, että niitä jää vatvomaan ja ne jäävät pyörimään kotiin. Lisäksi, tämä ei kouluta aivoja oikein, vaan kouluttaa ne elämään ehkä-tilassa, jossa on ok vatvoa että lähteekö paskasta työpaikasta tai huonosta suhteesta, vaikka sitten loppuelämänsä, koska voihan olla, että tekee huonon päätöksen...? Sen sijaan, jos vain tekee päätöksen ja elää sen kanssa. Mielestäni toinen on toimiva ja kasvattava ratkaisu, toinen ei.

Tässä puolen tunnin tv-ohjelma YouTubessa, kun Marie Kondo eli Kon Mari menee yhden naisen kotiin näyttämään metodejaan. Tämä on näköjään ihan tv-sarja, sillä muissa jaksoissa menee muiden kotiin.

Marie Kondo #1 in New York Gina's house Tidy Up with KonMari

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä oikeasti haluaisi piuhoittaa päätäni sellaiseksi, että joka ainoa raollaan oleva ovi herättää tarpeen sulkea se.

Parhautta on se, että voi elää hetkessä, valita mihin suuntaa huomionsa. Voin siivota ja raivata, jos päätän. Tai sitten voin istahtaa kaaokseen, katsoa miehen kanssa leffaa, syödä mässyä ja rakastella. Sotku on kodissani, se ei pääse minun päähäni.

Kiitollinen olen läheisistäni, tavaroille saa riittää, että pidän niistä kohtuullisen hyvää huolta. Se tarkoittaa, että kunnostutan rikkinäisen tavaran tai vaatteen aina kun voin, en "discard".

Olen puhunut.

Hienoa. Minusta ihanaa on elää siistissä kodissa, missä kaksi pientä lastakin löytävät kaiken hetkessä, missä ei ole koskaan lempivaate likapyykkikorissa juuri silloin kun sitä tarvitsen, ja autonavaimia ei koskaan haeta hektisesti. Minusta on ihanaa, kun asiat sujuvat kitkatta, kun vieraiden tullessa yllättäen, en joudu paniikin vallassa miettimään, onko jossain sotkua tai onko vessanpönttö pesty. Minusta on ihanaa tietää, mikä elämässäni on oikeasti arvokasta ja pystyä keskittymään siihen 100% eikä tuhlata aikaa turhaan siivoamiseen tai jonkun löytämiseen sotkun keskeltä. 

Ja me kaikki hel-nycin seikkailuja lukeneet tiedämme, mikä hänelle on elämässä oikeasti arvokasta ja että hän todellakin keskittyy siihen 100%.

Tässäpä video, miten kylppäri saadaan kuosiin

KonMari De-clutter Series: BATHROOM & PRODUCTS