Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva seurata vinkkejä Konmari-facebook -ryhmästä, mutta ärsyttää se fanaattisuus jos joku uskaltaa olla vähänkin "eri mieltä" tai pohtia eri asioita, tai on tehnyt asioita vähän eri tavalla.

Siellä jopa poistetaan kommentteja ja ketjuja jos ei ole ihan samaa mieltä.

Ja toisaalta myös esim. "kantavat" henkilöt kyllä itse soveltavat esim. säilytystapojen suhteen, mutta sitten taas kun joku on tehnyt eri järjestyksessä tms., ollaan heti "tuomitsemassa" että tuo ei ole konmaria.

Perusidea hyvä ja itsekin haluaisi tuommoisen projektin läpikäydä - omalla tavalla. JOtain jo tehnytkin. Ja olisi kiva seurata muidenkin edistymistä, mutta mietin kyllä jo tuosta ryhmästä eroamista kun henki ei ole hyvä... en vaan tiedä muitakaan Konmari-aiheisia ryhmiä.

Onko joku muu tehnyt "maritusta" jotenkin omalla tavallaan??

Ja oletteko fb-ryhmässä/ryhmissä ja onko niistä apua vai enempi pahaa mieltä?

Se on vähän siitä kiinni, miten ymmärtää tuon termin "omalla tavallaan"... En ole missään ryhmässä, kirjan olen lukenut ja sitä soveltanut. Minusta kirjassa on asioita, jotka ovat keskeisiä ja olennaisia, ja sitten on vähemmän olennaista (kuten säilytysratkaisut). Vähemmän olennaisen suhteen voi soveltaa.

"Jotain olen jo tehnyt", "saada ryhmästä vinkkejä" kuulostaa vähän siltä, että visiointivaihe ehkä olisi skipattu. Minusta se on kuitenkin todella tärkeä. -Oikeastaan minua kiinnostaisikin lukea enemmän siitä, miten ihmiset ovat visioineet. Se on tietysti vaiheista henkilökohtaisin eikä kenelläkään ole sama lopputulos. Mutta siitä pitäisi kirjoittaa enemmän juuri siksi, että ymmärrettäisiin sen tärkeys ja todellinen sisältö. Ja että ymmärrettäisiin, että konmarin ydinidea ei ole kokoelma vinkkejä, miten taitellaan sukat laatikkoon.

Minusta vessaharjani ja lavuaarinpumppaukseen tarkoitettu, tiilenpunainen, kuminen ,puisella varrella varustettu imukuppini eivät enää säteilekään iloa.Mikä avuksi, pannaanko kuormaan?

konmari-noviisi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva seurata vinkkejä Konmari-facebook -ryhmästä, mutta ärsyttää se fanaattisuus jos joku uskaltaa olla vähänkin "eri mieltä" tai pohtia eri asioita, tai on tehnyt asioita vähän eri tavalla.

Siellä jopa poistetaan kommentteja ja ketjuja jos ei ole ihan samaa mieltä.

Ja toisaalta myös esim. "kantavat" henkilöt kyllä itse soveltavat esim. säilytystapojen suhteen, mutta sitten taas kun joku on tehnyt eri järjestyksessä tms., ollaan heti "tuomitsemassa" että tuo ei ole konmaria.

Perusidea hyvä ja itsekin haluaisi tuommoisen projektin läpikäydä - omalla tavalla. JOtain jo tehnytkin. Ja olisi kiva seurata muidenkin edistymistä, mutta mietin kyllä jo tuosta ryhmästä eroamista kun henki ei ole hyvä... en vaan tiedä muitakaan Konmari-aiheisia ryhmiä.

Onko joku muu tehnyt "maritusta" jotenkin omalla tavallaan??

Ja oletteko fb-ryhmässä/ryhmissä ja onko niistä apua vai enempi pahaa mieltä?

Se on vähän siitä kiinni, miten ymmärtää tuon termin "omalla tavallaan"... En ole missään ryhmässä, kirjan olen lukenut ja sitä soveltanut. Minusta kirjassa on asioita, jotka ovat keskeisiä ja olennaisia, ja sitten on vähemmän olennaista (kuten säilytysratkaisut). Vähemmän olennaisen suhteen voi soveltaa.

"Jotain olen jo tehnyt", "saada ryhmästä vinkkejä" kuulostaa vähän siltä, että visiointivaihe ehkä olisi skipattu. Minusta se on kuitenkin todella tärkeä. -Oikeastaan minua kiinnostaisikin lukea enemmän siitä, miten ihmiset ovat visioineet. Se on tietysti vaiheista henkilökohtaisin eikä kenelläkään ole sama lopputulos. Mutta siitä pitäisi kirjoittaa enemmän juuri siksi, että ymmärrettäisiin sen tärkeys ja todellinen sisältö. Ja että ymmärrettäisiin, että konmarin ydinidea ei ole kokoelma vinkkejä, miten taitellaan sukat laatikkoon.

Minusta vessaharjani ja lavuaarinpumppaukseen tarkoitettu, tiilenpunainen, kuminen ,puisella varrella varustettu imukuppini eivät enää säteilekään iloa.Mikä avuksi, pannaanko kuormaan?

Vessaharja tuo luultavasti sinulle välillistä iloa, kun sillä saa pöntöstä puhtaan. Itselleni imukuppi ei tuottaisi iloa, mutta jos tarvitset sitä usein sekin tuottaa sinulle iloa. Itse antaisin sen eteenpäin jollekkin jolle se tuottaa iloa.

1. Visiointi, eli mietit millainen kotisi haluat olevan, ja miksi haluat sen olevan sellainen. Kirjoita tämä visio paperille. Älä ohita tätä vaihetta! Jos on niin että kotisi epäjärjestys estää sinua visiosi toteuttamisessa, voi konmarista olla apua, ja voit siirtyä seuraavaan kohtaan.

2. Tavaroiden valinta. Jos kotisi on epäjärjestyksessä, keskeinen syy on luultavasti se, että sinulla on liikaa tavaraa. Toimi näin: Kerää kaikki saman tavaralajin tavarat lattialle (älä siis yritäkään raivata huone huoneelta tai kaappi kaapilta). Valitse näistä tavaroista jatkossa säilytettäväksi vain ne, jotka tuottavat sinulle iloa (joko välittömästi tai välillisemmin, esim. välttämätön lääke). Voit aika huoletta karsia iloa tuottamatonta, esim. vaatekauppa-virheostokset, jotka säilytät kun olivat niin kalliita, lahjat joita säilytät velvollisuudesta antajaa kohtaan, elekroniikan pakkauslaatikot joita säilytät seuraavaa muuttoa odottamassa jne. Kiitä karsittavia tavaroita palveluksesta, jonka ne ovat sinulle tuottaneet. Älä kierrätä niitä taakaksi muille, esim. säilö lapsuudenkotiisi tai tyrkytä ystävillesi. 

3. Kun olet valinnut tavarat, päätä jokaiselle tavaralle oma paikka, joka on tästedes sen "koti". Aina käytön jälkeen palauta tavara paikalleen heti. Arvosta tavaroitasi ja käytä niitä, älä säilö parhaimpiasi odottamassa "oikeaa hetkeä"! Älä unohda tavaroita jonnekin pinon pohjimmaiseksi. Älä tee niin varsinkaan tavaroille, jotka syystä tai toisesta lakkaavat tuottamasta iloa, vaan poista ne (voit samalla kiittää sitä palveluksesta). Näin estät tavarakaaoksen paluun.

Ykkös- ja kakkosvaihetta ei ole syytä suorittaa liian nopeasti, hetken innostuksessa, sillä jos niin tekee, tekee helposti vääriä valintoja. Marie Kondo suosittelee noin puolen vuoden ajanjaksoa. Koska tavaroiden valinta tehdään niiden itsessä herättämän ilon pohjalta, toisen tavaroita ei voi konmarittaa! 

Pohjimmiltaan menetelmä tietysti opettaa myös hetkessä elämistä, menneestä luopumista (ei säilö liikaa tavaraa muistoarvon takia) ja tulevaisuuteen luottamista (ei säilö liikaa tavaraa siltä varalta että sitä joskus tarvitsee), sekä omaan itseen ja omaan intuitioon luottamista (vain itse voi päättää, miten kotinsa visioi ja mitkä tavarat valitsee).

Miss Moppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wuff..mrr kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut kummatkin kirjat enkä vain tuota sparklea. Puutaheinää kirja on siitä syystä että se ei oikeasti anna mitään neuvoja jotka todella auttavat. Lyhyellä aikavälillä toki saa tavarat siistittyä ja kodin pidettyä jokseenkin kunnossa mutta pitkän aikavälin keinoksi konmarista ei ole koska se ei auta ongelmaan ihmisen korvien välissä mikä pikkuhiljaa näkyy vuosien varrella kunnes ollaan taas samassa pisteessä josta lähdettiin.

Onhan tuosta konmarista netti täynnä kesksuteluja miten ristiriitaisia juttuja kirjoissa on eikä kirjat todella ajatuksella lukenut pysty uskomaan että kyse on oikeasta siivous ja järjestelyfriikistä. Sen verran paksua pupeloa on jutut. Marie esimerkiksi voi heittää lasimaljakon pois koska ei usko tarvitsevansa sitä ja sitten tarpeen tullen käyttää MUOVIPULLOA. Haloo. Tekstistä ilmenee että heillä on kotona muovipulloja kaapissa joita voivat käyttää ylimääräisille kukille:D Ne muovipullot tuovatkin sitten sitä iloa kunnes jonkun ajan kuluttua päätyvät roskiin mutta niitä muovipulloja aina löytyy uusia kukkia varten. Mitä hölynpölyä. Tai sitten tää uusin paistinpannulla naulojen lyöminen seinään. oikeasti kuka selittää ettei vasaraa tarvita koska se ei tuo iloa ja sitten palaa selittämään muutama lause eteenpäin että aina voi sitten selittää itselle jälkeenpäin kun ostaa uuden vasaran että kuinka ihana ja nätti se onkaan. Just sellaista idioottijuttua. Nyt en tykkää--jaa mutta tykkään sitteki ja ostan vaan uuden. hih.

 

Kondon opin 'säteilevä ilo' ja sen 'elämänmullistava taika' ovat kuin sädehtivä kristallimalja putipuhtaan ja kompaktisti järjestetyn asunnon olohuoneen  keskipisteessä., jonka iloisesti ja innolla häntäänsä isäntäväelleen taas tervehdykseksi huiskuttava Musti tai Rekku ....RÄTS!kilinkilinkling OHHOH!

Tai perheen Mirri tai Misu voi tiputtaa sen vieläkin laajemmalle leviävin seurauksin jos se on sijoitettu kirjahyllyn päälle.

Ei Mustia toki voi ilon pilaamisesta syyttää,päinvastoin, sehän oli niin iloa säteilevä sisään tullessaan ja halusi isäntäväkensäkin riemuitsevan kanssaan.

Oikeastaan Mustia pitäisi moitteen ja nuhtelun sijasta kiittää ja antaa sille joku  ylimääräinen makupala hyvästä työstä.

Häntä on sen taianomainen keino palauttaa meidät takaisin arkitodellisuuteen luonnollisella tavalla...

Ööö. Nyt on kyllä niin sekoboltsi ot tekstiä, että pakko kysyä: lääkkeet? Oletko se sinä joka spämmäsi tätä ketjua aiemminkin? O.o

'Lääkettä' on sinulle tekstissä ihan tarpeeksi kun vain osaat ottaa sen terveellä annoksella huumoria.

Opettele sinäkin  kirjoittamaan jotain vähän  enemmän kuin 'lääkkeet,'sekoboltsi' ja' ööö', niin saat ehkä ilmaisuusi enemmän ajatusta sisällytettyä.

( 'Spämmi' on muuten sitten  aivan eri juttu kuin joku pelkkä ketjuun osallistuvan  kirjoitus.)

En kuitenkaan ryhdy enää selittämään sinulle erikseen mitä vertauksellani tarkoitin. Vitsikin näet  menee pilalle jos sitä liikaa analysoidaan.

Sen voin sanoa,että kyseessä siinä oli symbolinen vertaus(siis se 'sädehtivä maljakko' ) ja ne lemmikit taas edustavat monen arkitodellisuutta. Joskus nämä väistämättä  törmäävät yhteen ja pitää ehkä valita kumpaa pitää ensiarvoisempana.

Eli se 'sädehtivä onni ja ilo' elämään ihmisillä ei välttämättä tule siitä ,että kulissit on puunatut ja kiiltää vaan yleensä  ihan jostain muista asioista.

Siis sitä siivouksen ja jonkunmoisen puhtauden ja  järjestyksen asunnossaan pitämisen merkitystä   lainkaan vähättelemättä, niin itsetarkoitusta niistä ei pidä itselleen tehdä.

Psykologisesti arvellen kyse on silloin pikemminkin jostain korviketoiminnoista ja näennäisongelmiin keskittymisestä niiden  oikeiden sijasta (tai niitä tällä keinolla ehkä  joksikin aikaa  paetakseen ). 

Siivousniksit ja kodin järjestelyvinkit ovat toki, ainakin useimmat niistä , hyviä ja käyttökelpoisia ja niitä on esim. jostain  Niksi-Pirkoista kivakin lukea,mutta konstit ovat konsteja,eikä niitä muina ole syytä tarjota.

Niiden lukijalla ei myöskään ole mitään syytä  omaksua mitään muuta mitä niiden konstien kylkiäisenä yritetään lukijalle tarjota.

Siis esim. mitään kertakaikkisen totaalista elämänmullistusta, (kirjoittajan luomaan)uskoon tuloa tms.

Siis mitään sellaista, mikä menee jo itse asian ulkopuolelle.

Ilmaiset joka kotiin jaetut  Niksi-Pirkan vinkit olivat ainakin siinä mielessä rehellisiä,että nehän eivät koskaan yrittäneetkään tarjota  mitään elämän- tai maailmankatsomusta, vaan ihan pelkkiä käytännöllisiä ohjeita joka kodin tarpeisiin ja sillä siisti.

Kun luen viestin joka on kirjoitettu huonosti (...puts,puts,puts... ja RÄTS!kilinkilinkling OHHOH!) ja sen lisäksi vielä argumenttikin kusee, se saa minutkin laiskustumaan ja panostamaan vastaukseeni yhtä paljon. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Vitsisi saattoi kuulostaa omassa mielessäsi älykkäältä ja hauskalta, mutta en usko olevani ainoa jonka silmissä se näytti pelkältä hourailulta asian vierestä. Sanoit itse ettei vitsejä kannata lähteä avaamaan, ja heti perään aloit kuitenkin selittämään. Ei tarvitse, kiitos, säästä meidät edes siltä.

Ei se ihmisen onni ja autuus siitäkään tule että makaa kotonaan paskassa. Päinvastoin se voi olla sen tiellä, kun sotku kiristää kodin ilmapiiriä, kaikki aika menee kaaoksen kanssa painimiseen ja koko elämä on muutenkin levällään. KonMarissa hyvin selvästi painotetaan sitä faktaa ettei siivoamisen pidä olla elämäntarkoitus (paitsi jos siihen on kutsumus) ja juuri siksi siitä pitää tehdä järjestyksellä nopeaa ja helppoa.

Ainoa "kylkiäinen" mitä kirjassa tarjotaan on helpompi ja mukavempi elämä, ja se ei maksa mitään muuta kuin vaivaa ja itsenäistä aivotyötä. Saa olla aika tyhmä (tai hipsteri), jos kieltäytyy sellaisesta pelkästä periaatteesta.

konmari-noviisi kirjoitti:

Minusta vessaharjani ja lavuaarinpumppaukseen tarkoitettu, tiilenpunainen, kuminen ,puisella varrella varustettu imukuppini eivät enää säteilekään iloa.Mikä avuksi, pannaanko kuormaan?

Minä varmaan miettisin, haluanko, että minulla kuitenkin on vessaharja ja lavuaarinpumppaus-imukuppi. Ja jos haluan niin miksi. Onko imukuppi vain siksi, että sellainen "kuuluu olla", vaikkei lavuaari olisi koskaan tukkeutunut? Tai onko iloa säteilemättömyys ehkä seurausta siitä, että säilytän ko. esineitä väärässä paikassa?

Jos asiaa tarkoin harkittuani olen edelleen sitä mieltä, että minulla pitää olla nuo esineet ja vieläpä niillä paikoilla joilla ne ovat, voin seuraavana siirtyä miettimään, olisiko saatavilla jotenkin iloa tuottavampia versioita. Jos löydän sellaiset, voin kiittää entisiä palveluksistaan ja poistaa ne, sekä hankkia ne uudet ja iloisemmat.

Perheettömillä tuo varmaan vielä toimiikin. Meillä astiakaappi on täynnä minun arabioitani, jotka tuovat iloa minulle ja miehen poikamiesaikojen tiimari/mainosmukeja, jotka tuottavat iloa hänelle.

Kummallekaan meistä ei tuota iloa se, että astiakaapissa on liikaa mukeja. Mutta ei tuottaisi sekään, että sieltä poistetaan itselle iloa tuottavia asioita.

Lisää mukeja emme ole ostaneet koko 10 vuoden parisuhteemme aikana, joten jossakin mielessä olemme oppineet jo sen konmarin pohjimmaisen opetuksen, vai mitä? Kaappi on vain edelleen turhan täynnä.

konmari-noviisi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva seurata vinkkejä Konmari-facebook -ryhmästä, mutta ärsyttää se fanaattisuus jos joku uskaltaa olla vähänkin "eri mieltä" tai pohtia eri asioita, tai on tehnyt asioita vähän eri tavalla.

Siellä jopa poistetaan kommentteja ja ketjuja jos ei ole ihan samaa mieltä.

Ja toisaalta myös esim. "kantavat" henkilöt kyllä itse soveltavat esim. säilytystapojen suhteen, mutta sitten taas kun joku on tehnyt eri järjestyksessä tms., ollaan heti "tuomitsemassa" että tuo ei ole konmaria.

Perusidea hyvä ja itsekin haluaisi tuommoisen projektin läpikäydä - omalla tavalla. JOtain jo tehnytkin. Ja olisi kiva seurata muidenkin edistymistä, mutta mietin kyllä jo tuosta ryhmästä eroamista kun henki ei ole hyvä... en vaan tiedä muitakaan Konmari-aiheisia ryhmiä.

Onko joku muu tehnyt "maritusta" jotenkin omalla tavallaan??

Ja oletteko fb-ryhmässä/ryhmissä ja onko niistä apua vai enempi pahaa mieltä?

Se on vähän siitä kiinni, miten ymmärtää tuon termin "omalla tavallaan"... En ole missään ryhmässä, kirjan olen lukenut ja sitä soveltanut. Minusta kirjassa on asioita, jotka ovat keskeisiä ja olennaisia, ja sitten on vähemmän olennaista (kuten säilytysratkaisut). Vähemmän olennaisen suhteen voi soveltaa.

"Jotain olen jo tehnyt", "saada ryhmästä vinkkejä" kuulostaa vähän siltä, että visiointivaihe ehkä olisi skipattu. Minusta se on kuitenkin todella tärkeä. -Oikeastaan minua kiinnostaisikin lukea enemmän siitä, miten ihmiset ovat visioineet. Se on tietysti vaiheista henkilökohtaisin eikä kenelläkään ole sama lopputulos. Mutta siitä pitäisi kirjoittaa enemmän juuri siksi, että ymmärrettäisiin sen tärkeys ja todellinen sisältö. Ja että ymmärrettäisiin, että konmarin ydinidea ei ole kokoelma vinkkejä, miten taitellaan sukat laatikkoon.

Minusta vessaharjani ja lavuaarinpumppaukseen tarkoitettu, tiilenpunainen, kuminen ,puisella varrella varustettu imukuppini eivät enää säteilekään iloa.Mikä avuksi, pannaanko kuormaan?

Läpipa*kovatsaisena olen erittäin iloinen vessaharjastani.

Vierailija kirjoitti:

Perheettömillä tuo varmaan vielä toimiikin. Meillä astiakaappi on täynnä minun arabioitani, jotka tuovat iloa minulle ja miehen poikamiesaikojen tiimari/mainosmukeja, jotka tuottavat iloa hänelle.

Kummallekaan meistä ei tuota iloa se, että astiakaapissa on liikaa mukeja. Mutta ei tuottaisi sekään, että sieltä poistetaan itselle iloa tuottavia asioita.

Lisää mukeja emme ole ostaneet koko 10 vuoden parisuhteemme aikana, joten jossakin mielessä olemme oppineet jo sen konmarin pohjimmaisen opetuksen, vai mitä? Kaappi on vain edelleen turhan täynnä.

Jos ns. visioni olisi hengittävämmät kaapit, mutta ongelma olisi tuo, että ne sisältäisivät vielä marittamisen jälkeenkin liikaa iloatuottavia mukeja. Ottaisin mukit erilaiseen käyttöön näkyvälle, tai kaappeihin, kynäkupiksi, hammasharjakupiksi, meikkisivellin kupiksi tms. Jos ei vieläkään, koittaisin muuttaa järjestystä värin mukaan, koon mukaan materiaalin mukaan tms. Jos ei vieläkään, marittaisin uudelleen, sillä tiedän että itselleni liikaa iloatuottavia asioita yhdessä hukuttaa pointin.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni sitten katuu hävittämiään. Olen työssäni ainakin tavannut vuosien aikana monia kymmeniä, jotka katuvat aikanaan hävittämiään päiväkirjoja ja kirjeitä.

Juu. Niitä kuolleen sukulaisia, joita harmittaa kun ne paksut päiväkirjat, kirjeet, henkilökohtaiset sähköpostit ja paljastukset onkin maritettu eikä päästy mässäilemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheettömillä tuo varmaan vielä toimiikin. Meillä astiakaappi on täynnä minun arabioitani, jotka tuovat iloa minulle ja miehen poikamiesaikojen tiimari/mainosmukeja, jotka tuottavat iloa hänelle.

Kummallekaan meistä ei tuota iloa se, että astiakaapissa on liikaa mukeja. Mutta ei tuottaisi sekään, että sieltä poistetaan itselle iloa tuottavia asioita.

Lisää mukeja emme ole ostaneet koko 10 vuoden parisuhteemme aikana, joten jossakin mielessä olemme oppineet jo sen konmarin pohjimmaisen opetuksen, vai mitä? Kaappi on vain edelleen turhan täynnä.

Jos ns. visioni olisi hengittävämmät kaapit, mutta ongelma olisi tuo, että ne sisältäisivät vielä marittamisen jälkeenkin liikaa iloatuottavia mukeja. Ottaisin mukit erilaiseen käyttöön näkyvälle, tai kaappeihin, kynäkupiksi, hammasharjakupiksi, meikkisivellin kupiksi tms. Jos ei vieläkään, koittaisin muuttaa järjestystä värin mukaan, koon mukaan materiaalin mukaan tms. Jos ei vieläkään, marittaisin uudelleen, sillä tiedän että itselleni liikaa iloatuottavia asioita yhdessä hukuttaa pointin.

Itselle iloa tuottavien mukien marittaminen johtaa siihen, että jäljelle jäävät ne puolison mainosmukit, jotka tuottavat iloa vain puolisolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva seurata vinkkejä Konmari-facebook -ryhmästä, mutta ärsyttää se fanaattisuus jos joku uskaltaa olla vähänkin "eri mieltä" tai pohtia eri asioita, tai on tehnyt asioita vähän eri tavalla.

Siellä jopa poistetaan kommentteja ja ketjuja jos ei ole ihan samaa mieltä.

Ja toisaalta myös esim. "kantavat" henkilöt kyllä itse soveltavat esim. säilytystapojen suhteen, mutta sitten taas kun joku on tehnyt eri järjestyksessä tms., ollaan heti "tuomitsemassa" että tuo ei ole konmaria.

Perusidea hyvä ja itsekin haluaisi tuommoisen projektin läpikäydä - omalla tavalla. JOtain jo tehnytkin. Ja olisi kiva seurata muidenkin edistymistä, mutta mietin kyllä jo tuosta ryhmästä eroamista kun henki ei ole hyvä... en vaan tiedä muitakaan Konmari-aiheisia ryhmiä.

Onko joku muu tehnyt "maritusta" jotenkin omalla tavallaan??

Ja oletteko fb-ryhmässä/ryhmissä ja onko niistä apua vai enempi pahaa mieltä?

Se on vähän siitä kiinni, miten ymmärtää tuon termin "omalla tavallaan"... En ole missään ryhmässä, kirjan olen lukenut ja sitä soveltanut. Minusta kirjassa on asioita, jotka ovat keskeisiä ja olennaisia, ja sitten on vähemmän olennaista (kuten säilytysratkaisut). Vähemmän olennaisen suhteen voi soveltaa.

"Jotain olen jo tehnyt", "saada ryhmästä vinkkejä" kuulostaa vähän siltä, että visiointivaihe ehkä olisi skipattu. Minusta se on kuitenkin todella tärkeä. -Oikeastaan minua kiinnostaisikin lukea enemmän siitä, miten ihmiset ovat visioineet. Se on tietysti vaiheista henkilökohtaisin eikä kenelläkään ole sama lopputulos. Mutta siitä pitäisi kirjoittaa enemmän juuri siksi, että ymmärrettäisiin sen tärkeys ja todellinen sisältö. Ja että ymmärrettäisiin, että konmarin ydinidea ei ole kokoelma vinkkejä, miten taitellaan sukat laatikkoon.

Näin kun sinun kirjoituksessasi päästiin asian ( eli Konmari-opin) ytimeen,niin pistäpä sen sanoma kaikille meille siihen vihkiytymättömille maallikoille  ihan lyhyesti pähkinänkuoreen . Mikä se siis on ?

Ilonne säteili siis ensimmäiseksi  alapeukkuna tämänkin vilpittömän  kysymyksen päälle ?

Mikä jumaliste teitä ihmisiä vaivaa kun teitä selvästi kiinnostaa, mutta sen sijaan että lukisitte kirjan, vaaditte muita tiivistämään sen teille? Ei oo niin tiukkaa kellään, etteikö max. 15 euroa voisi kirjaan laittaa. Jos on silmissä vikaa, niin äänikirjaa kehiin. Jos on päässä vikaa, niin ei se tiivistetty ydinkään mitään anna.

Tukehtukaa laiskuuteenne ja niihin ryönäkasoihin. Kiitos. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheettömillä tuo varmaan vielä toimiikin. Meillä astiakaappi on täynnä minun arabioitani, jotka tuovat iloa minulle ja miehen poikamiesaikojen tiimari/mainosmukeja, jotka tuottavat iloa hänelle.

Kummallekaan meistä ei tuota iloa se, että astiakaapissa on liikaa mukeja. Mutta ei tuottaisi sekään, että sieltä poistetaan itselle iloa tuottavia asioita.

Lisää mukeja emme ole ostaneet koko 10 vuoden parisuhteemme aikana, joten jossakin mielessä olemme oppineet jo sen konmarin pohjimmaisen opetuksen, vai mitä? Kaappi on vain edelleen turhan täynnä.

Jos ns. visioni olisi hengittävämmät kaapit, mutta ongelma olisi tuo, että ne sisältäisivät vielä marittamisen jälkeenkin liikaa iloatuottavia mukeja. Ottaisin mukit erilaiseen käyttöön näkyvälle, tai kaappeihin, kynäkupiksi, hammasharjakupiksi, meikkisivellin kupiksi tms. Jos ei vieläkään, koittaisin muuttaa järjestystä värin mukaan, koon mukaan materiaalin mukaan tms. Jos ei vieläkään, marittaisin uudelleen, sillä tiedän että itselleni liikaa iloatuottavia asioita yhdessä hukuttaa pointin.

Itselle iloa tuottavien mukien marittaminen johtaa siihen, että jäljelle jäävät ne puolison mainosmukit, jotka tuottavat iloa vain puolisolle.

Niin molemmat marittavat omansa? Jos marittaisitte vaikka yhdessä mukeja, voisi puolisosi selittää miksi tämä mainosmuki säteilee hänelle iloa, luultavasti takana on jokin tarina tai vahva tunne mukin muodon/värin tms takia. Sitten kun ymmärtäisit miksi muki on iloa tuottava rakkaallesi, muki tuottaisi sinullekkin iloa sillä tiedät sen tärkeyden toiselle.

Omasta mielestäni kitarat ovat esimerkiksi "rumia", siis ei kitara ole minulle mitenkään kauniin näköinen, puinen häkkyrä. Mutta kun tiedän kuinka tärkeä ja rakas henkireikä se on puolisolleni, osaan arvostaa ja kohdella juuri hänen kitaroitaan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheettömillä tuo varmaan vielä toimiikin. Meillä astiakaappi on täynnä minun arabioitani, jotka tuovat iloa minulle ja miehen poikamiesaikojen tiimari/mainosmukeja, jotka tuottavat iloa hänelle.

Kummallekaan meistä ei tuota iloa se, että astiakaapissa on liikaa mukeja. Mutta ei tuottaisi sekään, että sieltä poistetaan itselle iloa tuottavia asioita.

Lisää mukeja emme ole ostaneet koko 10 vuoden parisuhteemme aikana, joten jossakin mielessä olemme oppineet jo sen konmarin pohjimmaisen opetuksen, vai mitä? Kaappi on vain edelleen turhan täynnä.

Jos ns. visioni olisi hengittävämmät kaapit, mutta ongelma olisi tuo, että ne sisältäisivät vielä marittamisen jälkeenkin liikaa iloatuottavia mukeja. Ottaisin mukit erilaiseen käyttöön näkyvälle, tai kaappeihin, kynäkupiksi, hammasharjakupiksi, meikkisivellin kupiksi tms. Jos ei vieläkään, koittaisin muuttaa järjestystä värin mukaan, koon mukaan materiaalin mukaan tms. Jos ei vieläkään, marittaisin uudelleen, sillä tiedän että itselleni liikaa iloatuottavia asioita yhdessä hukuttaa pointin.

Itselle iloa tuottavien mukien marittaminen johtaa siihen, että jäljelle jäävät ne puolison mainosmukit, jotka tuottavat iloa vain puolisolle.

Eli yksikään muki ei tuota sinulle iloa? No mitä hittoa sinä niillä teet?!

Vierailija kirjoitti:

Kummallekaan meistä ei tuota iloa se, että astiakaapissa on liikaa mukeja. Mutta ei tuottaisi sekään, että sieltä poistetaan itselle iloa tuottavia asioita.

Myönnän, että sinkku-marittajana en ole mikään perheellisten ongelmien asiantuntija, mutta: Onko niiden iloa tuottavien astioiden pakko sijaita kaikkien juuri astiakaapissa? Tietysti yleinen periaate olisi, että saman kategorian esineet aina yhdessä paikassa, mutta minusta tuossa tapauksessanne voisi olla ihan pätevä syy poiketa siitä. Voisiko jotain muuta tavarakategoriaa vähentää sitä enemmän? Voisiko astioille löytyä jokin epätavanomaisempi säilytyspaikka? Voisiko osa astioista olla paremmin esillä - seinällä, vitriinissä, hedelmävatina tms. Enemmän luulisi niiden olevan iloksi, jos ovat näkysällä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheettömillä tuo varmaan vielä toimiikin. Meillä astiakaappi on täynnä minun arabioitani, jotka tuovat iloa minulle ja miehen poikamiesaikojen tiimari/mainosmukeja, jotka tuottavat iloa hänelle.

Kummallekaan meistä ei tuota iloa se, että astiakaapissa on liikaa mukeja. Mutta ei tuottaisi sekään, että sieltä poistetaan itselle iloa tuottavia asioita.

Lisää mukeja emme ole ostaneet koko 10 vuoden parisuhteemme aikana, joten jossakin mielessä olemme oppineet jo sen konmarin pohjimmaisen opetuksen, vai mitä? Kaappi on vain edelleen turhan täynnä.

Jos ns. visioni olisi hengittävämmät kaapit, mutta ongelma olisi tuo, että ne sisältäisivät vielä marittamisen jälkeenkin liikaa iloatuottavia mukeja. Ottaisin mukit erilaiseen käyttöön näkyvälle, tai kaappeihin, kynäkupiksi, hammasharjakupiksi, meikkisivellin kupiksi tms. Jos ei vieläkään, koittaisin muuttaa järjestystä värin mukaan, koon mukaan materiaalin mukaan tms. Jos ei vieläkään, marittaisin uudelleen, sillä tiedän että itselleni liikaa iloatuottavia asioita yhdessä hukuttaa pointin.

Itselle iloa tuottavien mukien marittaminen johtaa siihen, että jäljelle jäävät ne puolison mainosmukit, jotka tuottavat iloa vain puolisolle.

Niin molemmat marittavat omansa? Jos marittaisitte vaikka yhdessä mukeja, voisi puolisosi selittää miksi tämä mainosmuki säteilee hänelle iloa, luultavasti takana on jokin tarina tai vahva tunne mukin muodon/värin tms takia. Sitten kun ymmärtäisit miksi muki on iloa tuottava rakkaallesi, muki tuottaisi sinullekkin iloa sillä tiedät sen tärkeyden toiselle.

Omasta mielestäni kitarat ovat esimerkiksi "rumia", siis ei kitara ole minulle mitenkään kauniin näköinen, puinen häkkyrä. Mutta kun tiedän kuinka tärkeä ja rakas henkireikä se on puolisolleni, osaan arvostaa ja kohdella juuri hänen kitaroitaan hyvin.

Kitarathan ovat kauniita! Meillä on paljon soittimia, myös pari kitaraa.

Tiedän, millaisia muistoja liittyy mieheni mukeihin. Mutta muistoja liittyy myös omiin mukeihini, joita ei enää valmisteta. En aio luopua omistani eikä mies omistaan.

Kunnioitamme esineitämme jo valmiiksi, joten en täysin tiedä, mikä olisi konmari-prosessin opetus meille. Hankkia lisää säilytystilaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheettömillä tuo varmaan vielä toimiikin. Meillä astiakaappi on täynnä minun arabioitani, jotka tuovat iloa minulle ja miehen poikamiesaikojen tiimari/mainosmukeja, jotka tuottavat iloa hänelle.

Kummallekaan meistä ei tuota iloa se, että astiakaapissa on liikaa mukeja. Mutta ei tuottaisi sekään, että sieltä poistetaan itselle iloa tuottavia asioita.

Lisää mukeja emme ole ostaneet koko 10 vuoden parisuhteemme aikana, joten jossakin mielessä olemme oppineet jo sen konmarin pohjimmaisen opetuksen, vai mitä? Kaappi on vain edelleen turhan täynnä.

Jos ns. visioni olisi hengittävämmät kaapit, mutta ongelma olisi tuo, että ne sisältäisivät vielä marittamisen jälkeenkin liikaa iloatuottavia mukeja. Ottaisin mukit erilaiseen käyttöön näkyvälle, tai kaappeihin, kynäkupiksi, hammasharjakupiksi, meikkisivellin kupiksi tms. Jos ei vieläkään, koittaisin muuttaa järjestystä värin mukaan, koon mukaan materiaalin mukaan tms. Jos ei vieläkään, marittaisin uudelleen, sillä tiedän että itselleni liikaa iloatuottavia asioita yhdessä hukuttaa pointin.

Itselle iloa tuottavien mukien marittaminen johtaa siihen, että jäljelle jäävät ne puolison mainosmukit, jotka tuottavat iloa vain puolisolle.

Niin molemmat marittavat omansa? Jos marittaisitte vaikka yhdessä mukeja, voisi puolisosi selittää miksi tämä mainosmuki säteilee hänelle iloa, luultavasti takana on jokin tarina tai vahva tunne mukin muodon/värin tms takia. Sitten kun ymmärtäisit miksi muki on iloa tuottava rakkaallesi, muki tuottaisi sinullekkin iloa sillä tiedät sen tärkeyden toiselle.

Omasta mielestäni kitarat ovat esimerkiksi "rumia", siis ei kitara ole minulle mitenkään kauniin näköinen, puinen häkkyrä. Mutta kun tiedän kuinka tärkeä ja rakas henkireikä se on puolisolleni, osaan arvostaa ja kohdella juuri hänen kitaroitaan hyvin.

Kitarathan ovat kauniita! Meillä on paljon soittimia, myös pari kitaraa.

Tiedän, millaisia muistoja liittyy mieheni mukeihin. Mutta muistoja liittyy myös omiin mukeihini, joita ei enää valmisteta. En aio luopua omistani eikä mies omistaan.

Kunnioitamme esineitämme jo valmiiksi, joten en täysin tiedä, mikä olisi konmari-prosessin opetus meille. Hankkia lisää säilytystilaa?

Lue kirja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheettömillä tuo varmaan vielä toimiikin. Meillä astiakaappi on täynnä minun arabioitani, jotka tuovat iloa minulle ja miehen poikamiesaikojen tiimari/mainosmukeja, jotka tuottavat iloa hänelle.

Kummallekaan meistä ei tuota iloa se, että astiakaapissa on liikaa mukeja. Mutta ei tuottaisi sekään, että sieltä poistetaan itselle iloa tuottavia asioita.

Lisää mukeja emme ole ostaneet koko 10 vuoden parisuhteemme aikana, joten jossakin mielessä olemme oppineet jo sen konmarin pohjimmaisen opetuksen, vai mitä? Kaappi on vain edelleen turhan täynnä.

Jos ns. visioni olisi hengittävämmät kaapit, mutta ongelma olisi tuo, että ne sisältäisivät vielä marittamisen jälkeenkin liikaa iloatuottavia mukeja. Ottaisin mukit erilaiseen käyttöön näkyvälle, tai kaappeihin, kynäkupiksi, hammasharjakupiksi, meikkisivellin kupiksi tms. Jos ei vieläkään, koittaisin muuttaa järjestystä värin mukaan, koon mukaan materiaalin mukaan tms. Jos ei vieläkään, marittaisin uudelleen, sillä tiedän että itselleni liikaa iloatuottavia asioita yhdessä hukuttaa pointin.

Itselle iloa tuottavien mukien marittaminen johtaa siihen, että jäljelle jäävät ne puolison mainosmukit, jotka tuottavat iloa vain puolisolle.

Eli yksikään muki ei tuota sinulle iloa? No mitä hittoa sinä niillä teet?!

Jokainen omista mukeistani tuottaa minulle iloa sekä janoisena että esteettisestä näkökulmasta. Kyseistä sarjaa ei enää valmisteta. Miksi niitä pitäisi marittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheettömillä tuo varmaan vielä toimiikin. Meillä astiakaappi on täynnä minun arabioitani, jotka tuovat iloa minulle ja miehen poikamiesaikojen tiimari/mainosmukeja, jotka tuottavat iloa hänelle.

Kummallekaan meistä ei tuota iloa se, että astiakaapissa on liikaa mukeja. Mutta ei tuottaisi sekään, että sieltä poistetaan itselle iloa tuottavia asioita.

Lisää mukeja emme ole ostaneet koko 10 vuoden parisuhteemme aikana, joten jossakin mielessä olemme oppineet jo sen konmarin pohjimmaisen opetuksen, vai mitä? Kaappi on vain edelleen turhan täynnä.

Jos ns. visioni olisi hengittävämmät kaapit, mutta ongelma olisi tuo, että ne sisältäisivät vielä marittamisen jälkeenkin liikaa iloatuottavia mukeja. Ottaisin mukit erilaiseen käyttöön näkyvälle, tai kaappeihin, kynäkupiksi, hammasharjakupiksi, meikkisivellin kupiksi tms. Jos ei vieläkään, koittaisin muuttaa järjestystä värin mukaan, koon mukaan materiaalin mukaan tms. Jos ei vieläkään, marittaisin uudelleen, sillä tiedän että itselleni liikaa iloatuottavia asioita yhdessä hukuttaa pointin.

Itselle iloa tuottavien mukien marittaminen johtaa siihen, että jäljelle jäävät ne puolison mainosmukit, jotka tuottavat iloa vain puolisolle.

Niin molemmat marittavat omansa? Jos marittaisitte vaikka yhdessä mukeja, voisi puolisosi selittää miksi tämä mainosmuki säteilee hänelle iloa, luultavasti takana on jokin tarina tai vahva tunne mukin muodon/värin tms takia. Sitten kun ymmärtäisit miksi muki on iloa tuottava rakkaallesi, muki tuottaisi sinullekkin iloa sillä tiedät sen tärkeyden toiselle.

Omasta mielestäni kitarat ovat esimerkiksi "rumia", siis ei kitara ole minulle mitenkään kauniin näköinen, puinen häkkyrä. Mutta kun tiedän kuinka tärkeä ja rakas henkireikä se on puolisolleni, osaan arvostaa ja kohdella juuri hänen kitaroitaan hyvin.

Kitarathan ovat kauniita! Meillä on paljon soittimia, myös pari kitaraa.

Tiedän, millaisia muistoja liittyy mieheni mukeihin. Mutta muistoja liittyy myös omiin mukeihini, joita ei enää valmisteta. En aio luopua omistani eikä mies omistaan.

Kunnioitamme esineitämme jo valmiiksi, joten en täysin tiedä, mikä olisi konmari-prosessin opetus meille. Hankkia lisää säilytystilaa?

Lue kirja.

Luin jo.

68 sivun ketju. Lukuisia linkkejä ja tiivistelmiä. Kymmeniä kehotuksia lukea kirja. Ja silti joku vieläkin kehtaa vihjata tai väittää, että pitää luopua mieluisista asioista tai hankkia säilytystilaa?

Idiootit. Ette ansaitse enempää, kun ei hopeatarjottimella tarjoiltu tieto ilmaisenakaan mene jakeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheettömillä tuo varmaan vielä toimiikin. Meillä astiakaappi on täynnä minun arabioitani, jotka tuovat iloa minulle ja miehen poikamiesaikojen tiimari/mainosmukeja, jotka tuottavat iloa hänelle.

Kummallekaan meistä ei tuota iloa se, että astiakaapissa on liikaa mukeja. Mutta ei tuottaisi sekään, että sieltä poistetaan itselle iloa tuottavia asioita.

Lisää mukeja emme ole ostaneet koko 10 vuoden parisuhteemme aikana, joten jossakin mielessä olemme oppineet jo sen konmarin pohjimmaisen opetuksen, vai mitä? Kaappi on vain edelleen turhan täynnä.

Jos ns. visioni olisi hengittävämmät kaapit, mutta ongelma olisi tuo, että ne sisältäisivät vielä marittamisen jälkeenkin liikaa iloatuottavia mukeja. Ottaisin mukit erilaiseen käyttöön näkyvälle, tai kaappeihin, kynäkupiksi, hammasharjakupiksi, meikkisivellin kupiksi tms. Jos ei vieläkään, koittaisin muuttaa järjestystä värin mukaan, koon mukaan materiaalin mukaan tms. Jos ei vieläkään, marittaisin uudelleen, sillä tiedän että itselleni liikaa iloatuottavia asioita yhdessä hukuttaa pointin.

Itselle iloa tuottavien mukien marittaminen johtaa siihen, että jäljelle jäävät ne puolison mainosmukit, jotka tuottavat iloa vain puolisolle.

Niin molemmat marittavat omansa? Jos marittaisitte vaikka yhdessä mukeja, voisi puolisosi selittää miksi tämä mainosmuki säteilee hänelle iloa, luultavasti takana on jokin tarina tai vahva tunne mukin muodon/värin tms takia. Sitten kun ymmärtäisit miksi muki on iloa tuottava rakkaallesi, muki tuottaisi sinullekkin iloa sillä tiedät sen tärkeyden toiselle.

Omasta mielestäni kitarat ovat esimerkiksi "rumia", siis ei kitara ole minulle mitenkään kauniin näköinen, puinen häkkyrä. Mutta kun tiedän kuinka tärkeä ja rakas henkireikä se on puolisolleni, osaan arvostaa ja kohdella juuri hänen kitaroitaan hyvin.

Kitarathan ovat kauniita! Meillä on paljon soittimia, myös pari kitaraa.

Tiedän, millaisia muistoja liittyy mieheni mukeihin. Mutta muistoja liittyy myös omiin mukeihini, joita ei enää valmisteta. En aio luopua omistani eikä mies omistaan.

Kunnioitamme esineitämme jo valmiiksi, joten en täysin tiedä, mikä olisi konmari-prosessin opetus meille. Hankkia lisää säilytystilaa?

Lue kirja.

Luin jo.

Valehtelet tai sitten puuttuu kyky ymmärtää lukemansa ja sillehän me muut ei voida mitään.