Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.
07.07.2016 |
Olisi kiva seurata vinkkejä Konmari-facebook -ryhmästä, mutta ärsyttää se fanaattisuus jos joku uskaltaa olla vähänkin "eri mieltä" tai pohtia eri asioita, tai on tehnyt asioita vähän eri tavalla.
Siellä jopa poistetaan kommentteja ja ketjuja jos ei ole ihan samaa mieltä.
Ja toisaalta myös esim. "kantavat" henkilöt kyllä itse soveltavat esim. säilytystapojen suhteen, mutta sitten taas kun joku on tehnyt eri järjestyksessä tms., ollaan heti "tuomitsemassa" että tuo ei ole konmaria.
Perusidea hyvä ja itsekin haluaisi tuommoisen projektin läpikäydä - omalla tavalla. JOtain jo tehnytkin. Ja olisi kiva seurata muidenkin edistymistä, mutta mietin kyllä jo tuosta ryhmästä eroamista kun henki ei ole hyvä... en vaan tiedä muitakaan Konmari-aiheisia ryhmiä.
Onko joku muu tehnyt "maritusta" jotenkin omalla tavallaan??
Ja oletteko fb-ryhmässä/ryhmissä ja onko niistä apua vai enempi pahaa mieltä?
Kommentit (1255)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheettömillä tuo varmaan vielä toimiikin. Meillä astiakaappi on täynnä minun arabioitani, jotka tuovat iloa minulle ja miehen poikamiesaikojen tiimari/mainosmukeja, jotka tuottavat iloa hänelle.
Kummallekaan meistä ei tuota iloa se, että astiakaapissa on liikaa mukeja. Mutta ei tuottaisi sekään, että sieltä poistetaan itselle iloa tuottavia asioita.
Lisää mukeja emme ole ostaneet koko 10 vuoden parisuhteemme aikana, joten jossakin mielessä olemme oppineet jo sen konmarin pohjimmaisen opetuksen, vai mitä? Kaappi on vain edelleen turhan täynnä.
Jos ns. visioni olisi hengittävämmät kaapit, mutta ongelma olisi tuo, että ne sisältäisivät vielä marittamisen jälkeenkin liikaa iloatuottavia mukeja. Ottaisin mukit erilaiseen käyttöön näkyvälle, tai kaappeihin, kynäkupiksi, hammasharjakupiksi, meikkisivellin kupiksi tms. Jos ei vieläkään, koittaisin muuttaa järjestystä värin mukaan, koon mukaan materiaalin mukaan tms. Jos ei vieläkään, marittaisin uudelleen, sillä tiedän että itselleni liikaa iloatuottavia asioita yhdessä hukuttaa pointin.
Itselle iloa tuottavien mukien marittaminen johtaa siihen, että jäljelle jäävät ne puolison mainosmukit, jotka tuottavat iloa vain puolisolle.
Eli yksikään muki ei tuota sinulle iloa? No mitä hittoa sinä niillä teet?!
Jokainen omista mukeistani tuottaa minulle iloa sekä janoisena että esteettisestä näkökulmasta. Kyseistä sarjaa ei enää valmisteta. Miksi niitä pitäisi marittaa?
Et ole lukenut kirjaa, sillä tietäisit maritus ei ole = poisheitto. Parastahan on marittaa tavarat joilla on eniten arvoa, niitä saa ihastella, kiittää olemassa olostaan ja ilon tuotosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheettömillä tuo varmaan vielä toimiikin. Meillä astiakaappi on täynnä minun arabioitani, jotka tuovat iloa minulle ja miehen poikamiesaikojen tiimari/mainosmukeja, jotka tuottavat iloa hänelle.
Kummallekaan meistä ei tuota iloa se, että astiakaapissa on liikaa mukeja. Mutta ei tuottaisi sekään, että sieltä poistetaan itselle iloa tuottavia asioita.
Lisää mukeja emme ole ostaneet koko 10 vuoden parisuhteemme aikana, joten jossakin mielessä olemme oppineet jo sen konmarin pohjimmaisen opetuksen, vai mitä? Kaappi on vain edelleen turhan täynnä.
Jos ns. visioni olisi hengittävämmät kaapit, mutta ongelma olisi tuo, että ne sisältäisivät vielä marittamisen jälkeenkin liikaa iloatuottavia mukeja. Ottaisin mukit erilaiseen käyttöön näkyvälle, tai kaappeihin, kynäkupiksi, hammasharjakupiksi, meikkisivellin kupiksi tms. Jos ei vieläkään, koittaisin muuttaa järjestystä värin mukaan, koon mukaan materiaalin mukaan tms. Jos ei vieläkään, marittaisin uudelleen, sillä tiedän että itselleni liikaa iloatuottavia asioita yhdessä hukuttaa pointin.
Itselle iloa tuottavien mukien marittaminen johtaa siihen, että jäljelle jäävät ne puolison mainosmukit, jotka tuottavat iloa vain puolisolle.
Niin molemmat marittavat omansa? Jos marittaisitte vaikka yhdessä mukeja, voisi puolisosi selittää miksi tämä mainosmuki säteilee hänelle iloa, luultavasti takana on jokin tarina tai vahva tunne mukin muodon/värin tms takia. Sitten kun ymmärtäisit miksi muki on iloa tuottava rakkaallesi, muki tuottaisi sinullekkin iloa sillä tiedät sen tärkeyden toiselle.
Omasta mielestäni kitarat ovat esimerkiksi "rumia", siis ei kitara ole minulle mitenkään kauniin näköinen, puinen häkkyrä. Mutta kun tiedän kuinka tärkeä ja rakas henkireikä se on puolisolleni, osaan arvostaa ja kohdella juuri hänen kitaroitaan hyvin.
Kitarathan ovat kauniita! Meillä on paljon soittimia, myös pari kitaraa.
Tiedän, millaisia muistoja liittyy mieheni mukeihin. Mutta muistoja liittyy myös omiin mukeihini, joita ei enää valmisteta. En aio luopua omistani eikä mies omistaan.
Kunnioitamme esineitämme jo valmiiksi, joten en täysin tiedä, mikä olisi konmari-prosessin opetus meille. Hankkia lisää säilytystilaa?
Lue kirja.
Luin jo.
Valehtelet tai sitten puuttuu kyky ymmärtää lukemansa ja sillehän me muut ei voida mitään.
Luin sen kursorisesti ajat sitten, kun se ilmestyi. Jos sen sisäistäminen aiheuttaa noin suurta vihaa kuin tällä palstalla, en taida uskaltaa tarttua uudestaan.
Eikö täällä olisi yhtään asiallista ihmistä, joka ilman solvauksia osaisi kertoa, miten on yhdistänyt tavaran vähentämisen perheen erilaisiin tarpeisiin ja ilonaiheisiin?
Huh, tässähän saa nolostella konmarittamistaan kohta yhtä paljon kuin karppaamistaan, kun marittajat ovat yhtä kärttyisiä kuin muutamat karppaajat...
Kirjan on voinut lukea eikä siltikään ymmärtää, etenkin jos on lukaissut nopeasti tai jos on jokin vahva ennakkokäsitys. Kirjassa ei anneta vastauksia kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Luetun ymmärtämistä voi kehittää se, että pohtii lukemansa sisältöä muiden kanssa. Miksi kouluissakin on opettajia kun oppilaathan voisivat vain lukea kaiken kirjoista?
Asioista pitäisi myös saada olla kiinnostunut ja kysellä etukäteen, ennen kuin tekee niin ison askeleen, että ostaa jonkin kirjan ja lukee sen. Myös konmarista.
Asia erikseen sitten ne, jotka arvostelevat menetelmää tietämättä siitä mitään. Tai siis arvostelevat sitä mitä luulevat sen olevan. Mutta kaikki kysymykset eivät ole arvostelua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheettömillä tuo varmaan vielä toimiikin. Meillä astiakaappi on täynnä minun arabioitani, jotka tuovat iloa minulle ja miehen poikamiesaikojen tiimari/mainosmukeja, jotka tuottavat iloa hänelle.
Kummallekaan meistä ei tuota iloa se, että astiakaapissa on liikaa mukeja. Mutta ei tuottaisi sekään, että sieltä poistetaan itselle iloa tuottavia asioita.
Lisää mukeja emme ole ostaneet koko 10 vuoden parisuhteemme aikana, joten jossakin mielessä olemme oppineet jo sen konmarin pohjimmaisen opetuksen, vai mitä? Kaappi on vain edelleen turhan täynnä.
Jos ns. visioni olisi hengittävämmät kaapit, mutta ongelma olisi tuo, että ne sisältäisivät vielä marittamisen jälkeenkin liikaa iloatuottavia mukeja. Ottaisin mukit erilaiseen käyttöön näkyvälle, tai kaappeihin, kynäkupiksi, hammasharjakupiksi, meikkisivellin kupiksi tms. Jos ei vieläkään, koittaisin muuttaa järjestystä värin mukaan, koon mukaan materiaalin mukaan tms. Jos ei vieläkään, marittaisin uudelleen, sillä tiedän että itselleni liikaa iloatuottavia asioita yhdessä hukuttaa pointin.
Itselle iloa tuottavien mukien marittaminen johtaa siihen, että jäljelle jäävät ne puolison mainosmukit, jotka tuottavat iloa vain puolisolle.
Niin molemmat marittavat omansa? Jos marittaisitte vaikka yhdessä mukeja, voisi puolisosi selittää miksi tämä mainosmuki säteilee hänelle iloa, luultavasti takana on jokin tarina tai vahva tunne mukin muodon/värin tms takia. Sitten kun ymmärtäisit miksi muki on iloa tuottava rakkaallesi, muki tuottaisi sinullekkin iloa sillä tiedät sen tärkeyden toiselle.
Omasta mielestäni kitarat ovat esimerkiksi "rumia", siis ei kitara ole minulle mitenkään kauniin näköinen, puinen häkkyrä. Mutta kun tiedän kuinka tärkeä ja rakas henkireikä se on puolisolleni, osaan arvostaa ja kohdella juuri hänen kitaroitaan hyvin.
Kitarathan ovat kauniita! Meillä on paljon soittimia, myös pari kitaraa.
Tiedän, millaisia muistoja liittyy mieheni mukeihin. Mutta muistoja liittyy myös omiin mukeihini, joita ei enää valmisteta. En aio luopua omistani eikä mies omistaan.
Kunnioitamme esineitämme jo valmiiksi, joten en täysin tiedä, mikä olisi konmari-prosessin opetus meille. Hankkia lisää säilytystilaa?
Lue kirja.
Luin jo.
Valehtelet tai sitten puuttuu kyky ymmärtää lukemansa ja sillehän me muut ei voida mitään.
Luin sen kursorisesti ajat sitten, kun se ilmestyi. Jos sen sisäistäminen aiheuttaa noin suurta vihaa kuin tällä palstalla, en taida uskaltaa tarttua uudestaan.
Eikö täällä olisi yhtään asiallista ihmistä, joka ilman solvauksia osaisi kertoa, miten on yhdistänyt tavaran vähentämisen perheen erilaisiin tarpeisiin ja ilonaiheisiin?
Ainoat asiat mitkä aiheuttaa vihaa tällä hetkellä, on sun ja parin muun tyhmyys, hyväksikäyttö, trollailu ja no, tyhmyys. Jokin vika pitää olla päässä, jos on kirjan lukenut eikä silti ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Huh, tässähän saa nolostella konmarittamistaan kohta yhtä paljon kuin karppaamistaan, kun marittajat ovat yhtä kärttyisiä kuin muutamat karppaajat...
Kirjan on voinut lukea eikä siltikään ymmärtää, etenkin jos on lukaissut nopeasti tai jos on jokin vahva ennakkokäsitys. Kirjassa ei anneta vastauksia kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Luetun ymmärtämistä voi kehittää se, että pohtii lukemansa sisältöä muiden kanssa. Miksi kouluissakin on opettajia kun oppilaathan voisivat vain lukea kaiken kirjoista?
Asioista pitäisi myös saada olla kiinnostunut ja kysellä etukäteen, ennen kuin tekee niin ison askeleen, että ostaa jonkin kirjan ja lukee sen. Myös konmarista.
Asia erikseen sitten ne, jotka arvostelevat menetelmää tietämättä siitä mitään. Tai siis arvostelevat sitä mitä luulevat sen olevan. Mutta kaikki kysymykset eivät ole arvostelua!
Ei ole kenenkään muun vastuulla alkaa tiivistämään ja selittämään kirjaa, jota ei olla luettu tai joka on vain silmäilty läpi. Ite se homma on tajuttava, muut ei tee sitä kenenkään puolesta.
Kuka estää lukemasta sen viisikin kertaa läpi, jos ei tajua ekalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tää ketju täynnä uusavuttomia, jotka vaan vänkää muilta totuutta, kun itseä vähän laiskottaa.
Hei muki-ihminen, täältä sympatiaa :)
Meillä tehtiin semmoinen ratkaisu, että miehen mittava mukien ja lasien kokoelma jätettiin muuton jälkeen purkamatta laatikoistaan ja varastoitiin odottamaan isompaa käyttäjäkuntaa tai käytössä olevien kuppien hajoamista. Minulla ei vastaavia kokoelmia ollut, mutta karsimme sitten yhdessä kaikesta muusta keittiöroippeesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni sitten katuu hävittämiään. Olen työssäni ainakin tavannut vuosien aikana monia kymmeniä, jotka katuvat aikanaan hävittämiään päiväkirjoja ja kirjeitä.
Tiedät sitten varmaan myös tarinan näiden kymmenien ihmisten tekojen takana? Miksi he hävittivät tärkeitä asioita?
Useimmiten tiedän. Ovathan he päivittäin kohtaamiani ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheettömillä tuo varmaan vielä toimiikin. Meillä astiakaappi on täynnä minun arabioitani, jotka tuovat iloa minulle ja miehen poikamiesaikojen tiimari/mainosmukeja, jotka tuottavat iloa hänelle.
Kummallekaan meistä ei tuota iloa se, että astiakaapissa on liikaa mukeja. Mutta ei tuottaisi sekään, että sieltä poistetaan itselle iloa tuottavia asioita.
Lisää mukeja emme ole ostaneet koko 10 vuoden parisuhteemme aikana, joten jossakin mielessä olemme oppineet jo sen konmarin pohjimmaisen opetuksen, vai mitä? Kaappi on vain edelleen turhan täynnä.
Jos ns. visioni olisi hengittävämmät kaapit, mutta ongelma olisi tuo, että ne sisältäisivät vielä marittamisen jälkeenkin liikaa iloatuottavia mukeja. Ottaisin mukit erilaiseen käyttöön näkyvälle, tai kaappeihin, kynäkupiksi, hammasharjakupiksi, meikkisivellin kupiksi tms. Jos ei vieläkään, koittaisin muuttaa järjestystä värin mukaan, koon mukaan materiaalin mukaan tms. Jos ei vieläkään, marittaisin uudelleen, sillä tiedän että itselleni liikaa iloatuottavia asioita yhdessä hukuttaa pointin.
Itselle iloa tuottavien mukien marittaminen johtaa siihen, että jäljelle jäävät ne puolison mainosmukit, jotka tuottavat iloa vain puolisolle.
Niin molemmat marittavat omansa? Jos marittaisitte vaikka yhdessä mukeja, voisi puolisosi selittää miksi tämä mainosmuki säteilee hänelle iloa, luultavasti takana on jokin tarina tai vahva tunne mukin muodon/värin tms takia. Sitten kun ymmärtäisit miksi muki on iloa tuottava rakkaallesi, muki tuottaisi sinullekkin iloa sillä tiedät sen tärkeyden toiselle.
Omasta mielestäni kitarat ovat esimerkiksi "rumia", siis ei kitara ole minulle mitenkään kauniin näköinen, puinen häkkyrä. Mutta kun tiedän kuinka tärkeä ja rakas henkireikä se on puolisolleni, osaan arvostaa ja kohdella juuri hänen kitaroitaan hyvin.
Kitarathan ovat kauniita! Meillä on paljon soittimia, myös pari kitaraa.
Tiedän, millaisia muistoja liittyy mieheni mukeihin. Mutta muistoja liittyy myös omiin mukeihini, joita ei enää valmisteta. En aio luopua omistani eikä mies omistaan.
Kunnioitamme esineitämme jo valmiiksi, joten en täysin tiedä, mikä olisi konmari-prosessin opetus meille. Hankkia lisää säilytystilaa?
Lue kirja.
Luin jo.
Valehtelet tai sitten puuttuu kyky ymmärtää lukemansa ja sillehän me muut ei voida mitään.
Luin sen kursorisesti ajat sitten, kun se ilmestyi. Jos sen sisäistäminen aiheuttaa noin suurta vihaa kuin tällä palstalla, en taida uskaltaa tarttua uudestaan.
Eikö täällä olisi yhtään asiallista ihmistä, joka ilman solvauksia osaisi kertoa, miten on yhdistänyt tavaran vähentämisen perheen erilaisiin tarpeisiin ja ilonaiheisiin?
Ketään tuskin vihastuttaa, vaan enemminkin ärsyttää. Se että a) oletat metodista jotain mitä se ei ole b) et vaivaudu selvittämään todella on kyse c) kuvittelet kirjan antavan yksittäisiin ongelmiin selkeän suoran vastauksen
Viimeiseen kysymykseesi selkeä vastaus:
Visioinilla, yhteisellä marituksella, kategorioinilla ja järjestelemällä. Tiedät kyllä mitä tarkoitan jos olet lukenut kirjan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon konmariryhmässä nähnyt ihan kivoja ihmisiä. Ei kaikki ole lyttäämässä ja pamputtamassa konmariopuksella päähän.
Mutta mainoshan tämä ketju on heille jotka aikovat tehdä konmarilla bisnestä.
Vierailija kirjoitti:
Ainoat asiat mitkä aiheuttaa vihaa tällä hetkellä, on sun ja parin muun tyhmyys, hyväksikäyttö, trollailu ja no, tyhmyys. Jokin vika pitää olla päässä, jos on kirjan lukenut eikä silti ymmärrä.
Tyhmempää on vihastua tuollaisesta.
Hyväksikäyttö? Tarkoitat varmaan neuvojen kyselyä ja tiivistelmäpyyntöjä? No, ongelmaan on helppo ratkaisu: Älä vastaa! Mitä se sinulta on pois, jos me muut ilomielin vastaamme?
Ja jos on vika päässä niin so what, saahan sitä silti olla kiinnostunut siitä, miten järjestäisi kotinsa järkevämmin. Itse en ymmärrä kaikkea lukemaani heti, eli minullakin on varmaan vika päässä, mutta tässä sitä silti ollaan ja porskutetaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kenenkään muun vastuulla alkaa tiivistämään ja selittämään kirjaa, jota ei olla luettu tai joka on vain silmäilty läpi. Ite se homma on tajuttava, muut ei tee sitä kenenkään puolesta.
Kuka estää lukemasta sen viisikin kertaa läpi, jos ei tajua ekalla?
Ei, se ei tässä tapauksessa todellakaan ole kenenkään muun vastuulla. Mutta saahan silti kysyä ja kokeilla, jos joku haluaisi jakaa tietoaan, ihan vapaaehtoisesti? Itsekin laadin tuonne aikaisemmin tiivistelmän menetelmän pääpointeista sen mukaan, mitä olen ymmärtänyt.
Useampi lukukerta voi tehdä hyvää, mutta ei sekään aina auta. Luetun pohtiminen yhdessä on usein parempi keino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheettömillä tuo varmaan vielä toimiikin. Meillä astiakaappi on täynnä minun arabioitani, jotka tuovat iloa minulle ja miehen poikamiesaikojen tiimari/mainosmukeja, jotka tuottavat iloa hänelle.
Kummallekaan meistä ei tuota iloa se, että astiakaapissa on liikaa mukeja. Mutta ei tuottaisi sekään, että sieltä poistetaan itselle iloa tuottavia asioita.
Lisää mukeja emme ole ostaneet koko 10 vuoden parisuhteemme aikana, joten jossakin mielessä olemme oppineet jo sen konmarin pohjimmaisen opetuksen, vai mitä? Kaappi on vain edelleen turhan täynnä.
Jos ns. visioni olisi hengittävämmät kaapit, mutta ongelma olisi tuo, että ne sisältäisivät vielä marittamisen jälkeenkin liikaa iloatuottavia mukeja. Ottaisin mukit erilaiseen käyttöön näkyvälle, tai kaappeihin, kynäkupiksi, hammasharjakupiksi, meikkisivellin kupiksi tms. Jos ei vieläkään, koittaisin muuttaa järjestystä värin mukaan, koon mukaan materiaalin mukaan tms. Jos ei vieläkään, marittaisin uudelleen, sillä tiedän että itselleni liikaa iloatuottavia asioita yhdessä hukuttaa pointin.
Itselle iloa tuottavien mukien marittaminen johtaa siihen, että jäljelle jäävät ne puolison mainosmukit, jotka tuottavat iloa vain puolisolle.
Eli yksikään muki ei tuota sinulle iloa? No mitä hittoa sinä niillä teet?!
Jokainen omista mukeistani tuottaa minulle iloa sekä janoisena että esteettisestä näkökulmasta. Kyseistä sarjaa ei enää valmisteta. Miksi niitä pitäisi marittaa?
Koska kirjoitit, että "itselle iloa tuottavien mukien marittaminen johtaa siihen, että jäljelle jäävät ne puolison mainosmukit..". Eli yksikään muki ei tuota sinulle iloa, koska "marittaisit" ne pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoat asiat mitkä aiheuttaa vihaa tällä hetkellä, on sun ja parin muun tyhmyys, hyväksikäyttö, trollailu ja no, tyhmyys. Jokin vika pitää olla päässä, jos on kirjan lukenut eikä silti ymmärrä.
Tyhmempää on vihastua tuollaisesta.
Hyväksikäyttö? Tarkoitat varmaan neuvojen kyselyä ja tiivistelmäpyyntöjä? No, ongelmaan on helppo ratkaisu: Älä vastaa! Mitä se sinulta on pois, jos me muut ilomielin vastaamme?
Ja jos on vika päässä niin so what, saahan sitä silti olla kiinnostunut siitä, miten järjestäisi kotinsa järkevämmin. Itse en ymmärrä kaikkea lukemaani heti, eli minullakin on varmaan vika päässä, mutta tässä sitä silti ollaan ja porskutetaan!
Itse olen seurannut tätä keskustelua alusta asti ja nähnyt tämän saman ilmiön melkein jokatoisella sivulla. Joku tulee oletuksineen "kysymään" ivaillen heitänkö tämän ja tämän roskiin, tai hahaaa mitäs tässä tilanteessa tekisitte!!?? Olettaen että marittajat joutuvat toteamaan "tuohon ei ole konmarista mitään apua :(". Sitten kun annetaan kirjan mukainen vastaus, johon kysyjällä ei ole vasta argumentteja, aletaan tivaamaan "mikä sitten on kirjan pointti??" Ja se on selitetty täällä oikeasti jo niiiiin monta kertaa niin monen linkin kera. Tässäkohtaa tivaajat häipyvät ja uusi saapuu. Oudompaa olisi jos tällainen ei ärsyttäisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheettömillä tuo varmaan vielä toimiikin. Meillä astiakaappi on täynnä minun arabioitani, jotka tuovat iloa minulle ja miehen poikamiesaikojen tiimari/mainosmukeja, jotka tuottavat iloa hänelle.
Kummallekaan meistä ei tuota iloa se, että astiakaapissa on liikaa mukeja. Mutta ei tuottaisi sekään, että sieltä poistetaan itselle iloa tuottavia asioita.
Lisää mukeja emme ole ostaneet koko 10 vuoden parisuhteemme aikana, joten jossakin mielessä olemme oppineet jo sen konmarin pohjimmaisen opetuksen, vai mitä? Kaappi on vain edelleen turhan täynnä.
Jos ns. visioni olisi hengittävämmät kaapit, mutta ongelma olisi tuo, että ne sisältäisivät vielä marittamisen jälkeenkin liikaa iloatuottavia mukeja. Ottaisin mukit erilaiseen käyttöön näkyvälle, tai kaappeihin, kynäkupiksi, hammasharjakupiksi, meikkisivellin kupiksi tms. Jos ei vieläkään, koittaisin muuttaa järjestystä värin mukaan, koon mukaan materiaalin mukaan tms. Jos ei vieläkään, marittaisin uudelleen, sillä tiedän että itselleni liikaa iloatuottavia asioita yhdessä hukuttaa pointin.
Itselle iloa tuottavien mukien marittaminen johtaa siihen, että jäljelle jäävät ne puolison mainosmukit, jotka tuottavat iloa vain puolisolle.
Eli yksikään muki ei tuota sinulle iloa? No mitä hittoa sinä niillä teet?!
Jokainen omista mukeistani tuottaa minulle iloa sekä janoisena että esteettisestä näkökulmasta. Kyseistä sarjaa ei enää valmisteta. Miksi niitä pitäisi marittaa?
Et ole lukenut kirjaa, sillä tietäisit maritus ei ole = poisheitto. Parastahan on marittaa tavarat joilla on eniten arvoa, niitä saa ihastella, kiittää olemassa olostaan ja ilon tuotosta.
Esimerkiksi tuo täälläkin mainittu tarkkamarkka-blogin tiivistelmä konmarista (http://www.tarkkamarkka.com/blogi/2015/12/tiivistelma-opas-konmari-mene…) puhuu niin paljon hävittämisestä, että melkein tulee vaikutelma kuin kirjoittaja pitäisi marittamista poisheittämisenä, vaikka onkin kirjan lukenut.
Kiinnittää huomiota myös tämä: "KonMari-menetelmän selkeä ongelmakohta on useamman kuin yhden henkilön taloudet. Toiselle iloa tuottava esine voi olla toisen kauhistus. Marie Kondo ei ota tähän ongelmaan kirjassaan kantaa." Näin sitä voi siis kirjoittaa vielä kirjan luettuaankin.
Vierailija kirjoitti:
Miss Moppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wuff..mrr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut kummatkin kirjat enkä vain tuota sparklea. Puutaheinää kirja on siitä syystä että se ei oikeasti anna mitään neuvoja jotka todella auttavat. Lyhyellä aikavälillä toki saa tavarat siistittyä ja kodin pidettyä jokseenkin kunnossa mutta pitkän aikavälin keinoksi konmarista ei ole koska se ei auta ongelmaan ihmisen korvien välissä mikä pikkuhiljaa näkyy vuosien varrella kunnes ollaan taas samassa pisteessä josta lähdettiin.
Onhan tuosta konmarista netti täynnä kesksuteluja miten ristiriitaisia juttuja kirjoissa on eikä kirjat todella ajatuksella lukenut pysty uskomaan että kyse on oikeasta siivous ja järjestelyfriikistä. Sen verran paksua pupeloa on jutut. Marie esimerkiksi voi heittää lasimaljakon pois koska ei usko tarvitsevansa sitä ja sitten tarpeen tullen käyttää MUOVIPULLOA. Haloo. Tekstistä ilmenee että heillä on kotona muovipulloja kaapissa joita voivat käyttää ylimääräisille kukille:D Ne muovipullot tuovatkin sitten sitä iloa kunnes jonkun ajan kuluttua päätyvät roskiin mutta niitä muovipulloja aina löytyy uusia kukkia varten. Mitä hölynpölyä. Tai sitten tää uusin paistinpannulla naulojen lyöminen seinään. oikeasti kuka selittää ettei vasaraa tarvita koska se ei tuo iloa ja sitten palaa selittämään muutama lause eteenpäin että aina voi sitten selittää itselle jälkeenpäin kun ostaa uuden vasaran että kuinka ihana ja nätti se onkaan. Just sellaista idioottijuttua. Nyt en tykkää--jaa mutta tykkään sitteki ja ostan vaan uuden. hih.
Kondon opin 'säteilevä ilo' ja sen 'elämänmullistava taika' ovat kuin sädehtivä kristallimalja putipuhtaan ja kompaktisti järjestetyn asunnon olohuoneen keskipisteessä., jonka iloisesti ja innolla häntäänsä isäntäväelleen taas tervehdykseksi huiskuttava Musti tai Rekku ....RÄTS!kilinkilinkling OHHOH!
Tai perheen Mirri tai Misu voi tiputtaa sen vieläkin laajemmalle leviävin seurauksin jos se on sijoitettu kirjahyllyn päälle.
Ei Mustia toki voi ilon pilaamisesta syyttää,päinvastoin, sehän oli niin iloa säteilevä sisään tullessaan ja halusi isäntäväkensäkin riemuitsevan kanssaan.
Oikeastaan Mustia pitäisi moitteen ja nuhtelun sijasta kiittää ja antaa sille joku ylimääräinen makupala hyvästä työstä.
Häntä on sen taianomainen keino palauttaa meidät takaisin arkitodellisuuteen luonnollisella tavalla...
Ööö. Nyt on kyllä niin sekoboltsi ot tekstiä, että pakko kysyä: lääkkeet? Oletko se sinä joka spämmäsi tätä ketjua aiemminkin? O.o
'Lääkettä' on sinulle tekstissä ihan tarpeeksi kun vain osaat ottaa sen terveellä annoksella huumoria.
Opettele sinäkin kirjoittamaan jotain vähän enemmän kuin 'lääkkeet,'sekoboltsi' ja' ööö', niin saat ehkä ilmaisuusi enemmän ajatusta sisällytettyä.
( 'Spämmi' on muuten sitten aivan eri juttu kuin joku pelkkä ketjuun osallistuvan kirjoitus.)
En kuitenkaan ryhdy enää selittämään sinulle erikseen mitä vertauksellani tarkoitin. Vitsikin näet menee pilalle jos sitä liikaa analysoidaan.
Sen voin sanoa,että kyseessä siinä oli symbolinen vertaus(siis se 'sädehtivä maljakko' ) ja ne lemmikit taas edustavat monen arkitodellisuutta. Joskus nämä väistämättä törmäävät yhteen ja pitää ehkä valita kumpaa pitää ensiarvoisempana.
Eli se 'sädehtivä onni ja ilo' elämään ihmisillä ei välttämättä tule siitä ,että kulissit on puunatut ja kiiltää vaan yleensä ihan jostain muista asioista.
Siis sitä siivouksen ja jonkunmoisen puhtauden ja järjestyksen asunnossaan pitämisen merkitystä lainkaan vähättelemättä, niin itsetarkoitusta niistä ei pidä itselleen tehdä.
Psykologisesti arvellen kyse on silloin pikemminkin jostain korviketoiminnoista ja näennäisongelmiin keskittymisestä niiden oikeiden sijasta (tai niitä tällä keinolla ehkä joksikin aikaa paetakseen ).
Siivousniksit ja kodin järjestelyvinkit ovat toki, ainakin useimmat niistä , hyviä ja käyttökelpoisia ja niitä on esim. jostain Niksi-Pirkoista kivakin lukea,mutta konstit ovat konsteja,eikä niitä muina ole syytä tarjota.
Niiden lukijalla ei myöskään ole mitään syytä omaksua mitään muuta mitä niiden konstien kylkiäisenä yritetään lukijalle tarjota.
Siis esim. mitään kertakaikkisen totaalista elämänmullistusta, (kirjoittajan luomaan)uskoon tuloa tms.
Siis mitään sellaista, mikä menee jo itse asian ulkopuolelle.
Ilmaiset joka kotiin jaetut Niksi-Pirkan vinkit olivat ainakin siinä mielessä rehellisiä,että nehän eivät koskaan yrittäneetkään tarjota mitään elämän- tai maailmankatsomusta, vaan ihan pelkkiä käytännöllisiä ohjeita joka kodin tarpeisiin ja sillä siisti.
Lue kirja ja tule sitten kertomaan kuinka kirjan sanoma on "niksejä ja säilytysvinkkejä", niin keskustellaan sitten :)
Kirjoitukseni ja pohdintani aiheesta saivat 8 alapeukkua ja tämä jo sataan kertaan eri kirjoituksille toisteltu lukemiskehoitus 8 yläpeukkua.
Asian pohtiminen siis ei kannata. Olisi vain nöyränä luettava ja otettava teksti kiitollisuudella vastaan suurena viisautena,kätkettävä se sydämeensä ja tutkittava sitä siellä kuin Maria Luukkaan Evankeliumissa ? Näinkö?
KYSE ON VAIN ,Herra paratkoon JÄRJESTELYSTÄ JA SIIVOAMISESTA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheettömillä tuo varmaan vielä toimiikin. Meillä astiakaappi on täynnä minun arabioitani, jotka tuovat iloa minulle ja miehen poikamiesaikojen tiimari/mainosmukeja, jotka tuottavat iloa hänelle.
Kummallekaan meistä ei tuota iloa se, että astiakaapissa on liikaa mukeja. Mutta ei tuottaisi sekään, että sieltä poistetaan itselle iloa tuottavia asioita.
Lisää mukeja emme ole ostaneet koko 10 vuoden parisuhteemme aikana, joten jossakin mielessä olemme oppineet jo sen konmarin pohjimmaisen opetuksen, vai mitä? Kaappi on vain edelleen turhan täynnä.
Jos ns. visioni olisi hengittävämmät kaapit, mutta ongelma olisi tuo, että ne sisältäisivät vielä marittamisen jälkeenkin liikaa iloatuottavia mukeja. Ottaisin mukit erilaiseen käyttöön näkyvälle, tai kaappeihin, kynäkupiksi, hammasharjakupiksi, meikkisivellin kupiksi tms. Jos ei vieläkään, koittaisin muuttaa järjestystä värin mukaan, koon mukaan materiaalin mukaan tms. Jos ei vieläkään, marittaisin uudelleen, sillä tiedän että itselleni liikaa iloatuottavia asioita yhdessä hukuttaa pointin.
Itselle iloa tuottavien mukien marittaminen johtaa siihen, että jäljelle jäävät ne puolison mainosmukit, jotka tuottavat iloa vain puolisolle.
Eli yksikään muki ei tuota sinulle iloa? No mitä hittoa sinä niillä teet?!
Jokainen omista mukeistani tuottaa minulle iloa sekä janoisena että esteettisestä näkökulmasta. Kyseistä sarjaa ei enää valmisteta. Miksi niitä pitäisi marittaa?
Et ole lukenut kirjaa, sillä tietäisit maritus ei ole = poisheitto. Parastahan on marittaa tavarat joilla on eniten arvoa, niitä saa ihastella, kiittää olemassa olostaan ja ilon tuotosta.
Esimerkiksi tuo täälläkin mainittu tarkkamarkka-blogin tiivistelmä konmarista (http://www.tarkkamarkka.com/blogi/2015/12/tiivistelma-opas-konmari-mene…) puhuu niin paljon hävittämisestä, että melkein tulee vaikutelma kuin kirjoittaja pitäisi marittamista poisheittämisenä, vaikka onkin kirjan lukenut.
Kiinnittää huomiota myös tämä: "KonMari-menetelmän selkeä ongelmakohta on useamman kuin yhden henkilön taloudet. Toiselle iloa tuottava esine voi olla toisen kauhistus. Marie Kondo ei ota tähän ongelmaan kirjassaan kantaa." Näin sitä voi siis kirjoittaa vielä kirjan luettuaankin.
En voi sille mitään jos tiivistäjä on sisäistänyt asian niin. Maritus ei kuitenkaan ole pelkästään= pois heittäminen. Totta ettei ota konkreettisesti tähän kantaa, mutta itse kirjan luettuani ja sisästettyäni asian, tiesin miten asiat hoitaa. Jokainen marittaa omansa, tämän hän onkin sanonut. Ylipäätään Marien olisi mahdotonta kirjoittaa mitään absoluuttisia "tee näin" ristiriita tilanteissa, sen sijaan hän antaakin lukijalleen avaimia tällasiin lukkoihin.
1036 jatkaa tuosta mukien karsimisesta ja vastaavista tilanteista, joissa iloa tuottavia asioita on enemmän kuin säilytystilaa.
Jos osaa iloa tuottavista mukeista ei ole mahdollista säilöä muualle, minä karsisin niitä niin, että ne mahtuvat mukavasti astiakaappiin. Säästetyt olisi tietysti niitä kaikkein ilahduttavimpia kuppeja.
Tähän vaikuttaa kohdallani se, että jos jotain tavararyhmää on liikaa, vähentää se liikapaljous itsessään tavaroistani saamaa iloa. En tiedä miten suhtautuisin, jos kaappi pursuaisi ja siitä huolimatta jokainen kuppi olisi iloa tuottava :)
Reality check kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miss Moppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wuff..mrr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut kummatkin kirjat enkä vain tuota sparklea. Puutaheinää kirja on siitä syystä että se ei oikeasti anna mitään neuvoja jotka todella auttavat. Lyhyellä aikavälillä toki saa tavarat siistittyä ja kodin pidettyä jokseenkin kunnossa mutta pitkän aikavälin keinoksi konmarista ei ole koska se ei auta ongelmaan ihmisen korvien välissä mikä pikkuhiljaa näkyy vuosien varrella kunnes ollaan taas samassa pisteessä josta lähdettiin.
Onhan tuosta konmarista netti täynnä kesksuteluja miten ristiriitaisia juttuja kirjoissa on eikä kirjat todella ajatuksella lukenut pysty uskomaan että kyse on oikeasta siivous ja järjestelyfriikistä. Sen verran paksua pupeloa on jutut. Marie esimerkiksi voi heittää lasimaljakon pois koska ei usko tarvitsevansa sitä ja sitten tarpeen tullen käyttää MUOVIPULLOA. Haloo. Tekstistä ilmenee että heillä on kotona muovipulloja kaapissa joita voivat käyttää ylimääräisille kukille:D Ne muovipullot tuovatkin sitten sitä iloa kunnes jonkun ajan kuluttua päätyvät roskiin mutta niitä muovipulloja aina löytyy uusia kukkia varten. Mitä hölynpölyä. Tai sitten tää uusin paistinpannulla naulojen lyöminen seinään. oikeasti kuka selittää ettei vasaraa tarvita koska se ei tuo iloa ja sitten palaa selittämään muutama lause eteenpäin että aina voi sitten selittää itselle jälkeenpäin kun ostaa uuden vasaran että kuinka ihana ja nätti se onkaan. Just sellaista idioottijuttua. Nyt en tykkää--jaa mutta tykkään sitteki ja ostan vaan uuden. hih.
Kondon opin 'säteilevä ilo' ja sen 'elämänmullistava taika' ovat kuin sädehtivä kristallimalja putipuhtaan ja kompaktisti järjestetyn asunnon olohuoneen keskipisteessä., jonka iloisesti ja innolla häntäänsä isäntäväelleen taas tervehdykseksi huiskuttava Musti tai Rekku ....RÄTS!kilinkilinkling OHHOH!
Tai perheen Mirri tai Misu voi tiputtaa sen vieläkin laajemmalle leviävin seurauksin jos se on sijoitettu kirjahyllyn päälle.
Ei Mustia toki voi ilon pilaamisesta syyttää,päinvastoin, sehän oli niin iloa säteilevä sisään tullessaan ja halusi isäntäväkensäkin riemuitsevan kanssaan.
Oikeastaan Mustia pitäisi moitteen ja nuhtelun sijasta kiittää ja antaa sille joku ylimääräinen makupala hyvästä työstä.
Häntä on sen taianomainen keino palauttaa meidät takaisin arkitodellisuuteen luonnollisella tavalla...
Ööö. Nyt on kyllä niin sekoboltsi ot tekstiä, että pakko kysyä: lääkkeet? Oletko se sinä joka spämmäsi tätä ketjua aiemminkin? O.o
'Lääkettä' on sinulle tekstissä ihan tarpeeksi kun vain osaat ottaa sen terveellä annoksella huumoria.
Opettele sinäkin kirjoittamaan jotain vähän enemmän kuin 'lääkkeet,'sekoboltsi' ja' ööö', niin saat ehkä ilmaisuusi enemmän ajatusta sisällytettyä.
( 'Spämmi' on muuten sitten aivan eri juttu kuin joku pelkkä ketjuun osallistuvan kirjoitus.)
En kuitenkaan ryhdy enää selittämään sinulle erikseen mitä vertauksellani tarkoitin. Vitsikin näet menee pilalle jos sitä liikaa analysoidaan.
Sen voin sanoa,että kyseessä siinä oli symbolinen vertaus(siis se 'sädehtivä maljakko' ) ja ne lemmikit taas edustavat monen arkitodellisuutta. Joskus nämä väistämättä törmäävät yhteen ja pitää ehkä valita kumpaa pitää ensiarvoisempana.
Eli se 'sädehtivä onni ja ilo' elämään ihmisillä ei välttämättä tule siitä ,että kulissit on puunatut ja kiiltää vaan yleensä ihan jostain muista asioista.
Siis sitä siivouksen ja jonkunmoisen puhtauden ja järjestyksen asunnossaan pitämisen merkitystä lainkaan vähättelemättä, niin itsetarkoitusta niistä ei pidä itselleen tehdä.
Psykologisesti arvellen kyse on silloin pikemminkin jostain korviketoiminnoista ja näennäisongelmiin keskittymisestä niiden oikeiden sijasta (tai niitä tällä keinolla ehkä joksikin aikaa paetakseen ).
Siivousniksit ja kodin järjestelyvinkit ovat toki, ainakin useimmat niistä , hyviä ja käyttökelpoisia ja niitä on esim. jostain Niksi-Pirkoista kivakin lukea,mutta konstit ovat konsteja,eikä niitä muina ole syytä tarjota.
Niiden lukijalla ei myöskään ole mitään syytä omaksua mitään muuta mitä niiden konstien kylkiäisenä yritetään lukijalle tarjota.
Siis esim. mitään kertakaikkisen totaalista elämänmullistusta, (kirjoittajan luomaan)uskoon tuloa tms.
Siis mitään sellaista, mikä menee jo itse asian ulkopuolelle.
Ilmaiset joka kotiin jaetut Niksi-Pirkan vinkit olivat ainakin siinä mielessä rehellisiä,että nehän eivät koskaan yrittäneetkään tarjota mitään elämän- tai maailmankatsomusta, vaan ihan pelkkiä käytännöllisiä ohjeita joka kodin tarpeisiin ja sillä siisti.
Lue kirja ja tule sitten kertomaan kuinka kirjan sanoma on "niksejä ja säilytysvinkkejä", niin keskustellaan sitten :)
Kirjoitukseni ja pohdintani aiheesta saivat 8 alapeukkua ja tämä jo sataan kertaan eri kirjoituksille toisteltu lukemiskehoitus 8 yläpeukkua.
Asian pohtiminen siis ei kannata. Olisi vain nöyränä luettava ja otettava teksti kiitollisuudella vastaan suurena viisautena,kätkettävä se sydämeensä ja tutkittava sitä siellä kuin Maria Luukkaan Evankeliumissa ? Näinkö?
KYSE ON VAIN ,Herra paratkoon JÄRJESTELYSTÄ JA SIIVOAMISESTA!
Asiaa saa pohtia, siitä samaa mieltä. Mutta jos jo tietää, oikein isoilla kirjaimilla huutaen, mistä kyse on, niin mitä pohtimista siinä enää on?
Harmittaa, kun kaltaistesi provoilijoitten takia joillakin konmarittajilla on karvat niin pystyssä, että asiallisetkin kysymykset tulkitaan provoiluksi.
Alue: Aihe vapaa
Silloin niistä ei tietenkään luovuta. Ylipäätään jos olet alkanut marittamaan ja kohtaat tällaisen ongelman joka on ristiriidassa visiosi kanssa, niin siihen on monia keinoja (mitä on ylemmissä viesteissä). Uuden säilytystilan osto ei ole yksi niistä. Nyt kun et marita tai nähtävästi tiedä prosessista mitään, ei tuohon ole mitään yksittäistä "maritusratkaisua" vaan ratkaisu tulee visiosi mukaan.