Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.

Se on kiva että joillekin konmari on antanut jotakin. Oikeasti se on pelkkää puuta heinää mutta niin on moni muukin opus joista joku on sanonut saaneensa apua, milloin kyse on Jutan dieetistä ja milloin Konmarista.

Luin juuri kirjan spark joy englanniksi. Oli niin SEKAVASTI kirjoitettu kirja ja niin SEKAVA sanoma ettei mitään rajaa. Mutta minulla ei ole koskaan ollut ongelmia järjestyksen kanssa elämässä. Marie tuntuu kirjojensa perusteella sekavalta tyypiltä.

Vierailija kirjoitti:

Se on kiva että joillekin konmari on antanut jotakin. Oikeasti se on pelkkää puuta heinää mutta niin on moni muukin opus joista joku on sanonut saaneensa apua, milloin kyse on Jutan dieetistä ja milloin Konmarista.

Luin juuri kirjan spark joy englanniksi. Oli niin SEKAVASTI kirjoitettu kirja ja niin SEKAVA sanoma ettei mitään rajaa. Mutta minulla ei ole koskaan ollut ongelmia järjestyksen kanssa elämässä. Marie tuntuu kirjojensa perusteella sekavalta tyypiltä.

Luetko myös laihdutusoppaista kuinka laihduttaa 50kg vaikka olet normaalipainossa? Minun elämääni konmari on auttanut hirveästi. Ei ole enää niin paljon turhaa siirtelyä kaapeissa.

Vierailija kirjoitti:

Se on kiva että joillekin konmari on antanut jotakin. Oikeasti se on pelkkää puuta heinää mutta niin on moni muukin opus joista joku on sanonut saaneensa apua, milloin kyse on Jutan dieetistä ja milloin Konmarista.

Luin juuri kirjan spark joy englanniksi. Oli niin SEKAVASTI kirjoitettu kirja ja niin SEKAVA sanoma ettei mitään rajaa. Mutta minulla ei ole koskaan ollut ongelmia järjestyksen kanssa elämässä. Marie tuntuu kirjojensa perusteella sekavalta tyypiltä.

Sinä taas nurinkuriselta tyypiltä. Moni erehtyy luulemaan että Spark Joy on tiivistelmä, joten laiskuuttaan aloittaa siitä. Kyllähän siinä on ensimmäisen kirjan asioita tiivistettykin ja kuvitus auttaa tajuamaan esim. viikkaustekniikan jos ei tekstimuodossa ymmärrä, mutta se on nimenomaan jatko-osa, syventävää tietoa niille jotka ovat lukeneet ensimmäisen kirjan. Jos pitää siis valita kummasta aloittaa tai kumman lukee niin suosittelen ensimmäistä. Järjestelmälliselle ihmisellä lukujärjestys on tietysti ihan itsestäänselvää.

Kirja on to-del-la huonolla kielellä kirjoitettu mikä tekee siitä harrastelijamaisen ja epäpätevän oloisen. On siinä kuitenkin omia hyviä pointtejaan, mutta kaikista ei nyt vaan ole kirjailijaksi tai tuottamaan järkevää tekstiä. Ehkä suhtautuminen olisi monella parempi, mikäli kirjoittaja olisi tehnyt kirjan yhteistyössä jonkun kanssa joka osaa tuottaa muunlaistakin tekstiä kuin yläkoulun ainekirjoitukset.

Vierailija kirjoitti:

Kirja on to-del-la huonolla kielellä kirjoitettu mikä tekee siitä harrastelijamaisen ja epäpätevän oloisen. On siinä kuitenkin omia hyviä pointtejaan, mutta kaikista ei nyt vaan ole kirjailijaksi tai tuottamaan järkevää tekstiä. Ehkä suhtautuminen olisi monella parempi, mikäli kirjoittaja olisi tehnyt kirjan yhteistyössä jonkun kanssa joka osaa tuottaa muunlaistakin tekstiä kuin yläkoulun ainekirjoitukset.

Kondo on ammatiltaan ammattijärjestäjä, mutta on mielestäni onnistunut kirjailijana, sillä tieto välittyy lukijalle niin selkeästi ja tempaa mukaansa - sehän on se pääpointti. En väitä olevani mikään ekspertti sen suhteen miten kirjoja kuuluu kirjoittaa, mutta tuntemani kirjailijaperhe (tieto- ja kaunokirjallisuus) pitää opusta myös kelvollisena.

Vierailija kirjoitti:

Se on kiva että joillekin konmari on antanut jotakin. Oikeasti se on pelkkää puuta heinää mutta niin on moni muukin opus joista joku on sanonut saaneensa apua, milloin kyse on Jutan dieetistä ja milloin Konmarista.

Luin juuri kirjan spark joy englanniksi. Oli niin SEKAVASTI kirjoitettu kirja ja niin SEKAVA sanoma ettei mitään rajaa. Mutta minulla ei ole koskaan ollut ongelmia järjestyksen kanssa elämässä. Marie tuntuu kirjojensa perusteella sekavalta tyypiltä.

Kauppohin tulee uusi laidutusopas jonka avulla ylipainoiset ihmiset onnistuvat laiduttamaan kymmeniä kiloja lihomatta niitä takaisin koskaan. Kirjaa myydään kuin häkää ja onnelliset kirjalaiduttajat hehkuttavat sanomaa, sillä ovat aikaisemmin onnistuneet muutaman kilon pudotuksessa, mutta uusi kirja antaa erilaisen positiivisen perspektin laidutukseen sekä takaa normaali painon pysymisen.

Jotkut normaalipainoiset lukevat kirjan (suurin osa ei) ja kommentit ovat tätä luokkaa: "ihan kiva että joku on laihtunut, mutta onhan tuo ihan puuta heinää, minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa painoni kanssa" "miksei käytä vain maalaisjärkeä ja syö terveellisesti, itse en mitään kirjoja tarvitse" Jep jep.....

Olen lukenut kummatkin kirjat enkä vain tuota sparklea. Puutaheinää kirja on siitä syystä että se ei oikeasti anna mitään neuvoja jotka todella auttavat. Lyhyellä aikavälillä toki saa tavarat siistittyä ja kodin pidettyä jokseenkin kunnossa mutta pitkän aikavälin keinoksi konmarista ei ole koska se ei auta ongelmaan ihmisen korvien välissä mikä pikkuhiljaa näkyy vuosien varrella kunnes ollaan taas samassa pisteessä josta lähdettiin.

Onhan tuosta konmarista netti täynnä kesksuteluja miten ristiriitaisia juttuja kirjoissa on eikä kirjat todella ajatuksella lukenut pysty uskomaan että kyse on oikeasta siivous ja järjestelyfriikistä. Sen verran paksua pupeloa on jutut. Marie esimerkiksi voi heittää lasimaljakon pois koska ei usko tarvitsevansa sitä ja sitten tarpeen tullen käyttää MUOVIPULLOA. Haloo. Tekstistä ilmenee että heillä on kotona muovipulloja kaapissa joita voivat käyttää ylimääräisille kukille:D Ne muovipullot tuovatkin sitten sitä iloa kunnes jonkun ajan kuluttua päätyvät roskiin mutta niitä muovipulloja aina löytyy uusia kukkia varten. Mitä hölynpölyä. Tai sitten tää uusin paistinpannulla naulojen lyöminen seinään. oikeasti kuka selittää ettei vasaraa tarvita koska se ei tuo iloa ja sitten palaa selittämään muutama lause eteenpäin että aina voi sitten selittää itselle jälkeenpäin kun ostaa uuden vasaran että kuinka ihana ja nätti se onkaan. Just sellaista idioottijuttua. Nyt en tykkää--jaa mutta tykkään sitteki ja ostan vaan uuden. hih.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut kummatkin kirjat enkä vain tuota sparklea. Puutaheinää kirja on siitä syystä että se ei oikeasti anna mitään neuvoja jotka todella auttavat. Lyhyellä aikavälillä toki saa tavarat siistittyä ja kodin pidettyä jokseenkin kunnossa mutta pitkän aikavälin keinoksi konmarista ei ole koska se ei auta ongelmaan ihmisen korvien välissä mikä pikkuhiljaa näkyy vuosien varrella kunnes ollaan taas samassa pisteessä josta lähdettiin.

Onhan tuosta konmarista netti täynnä kesksuteluja miten ristiriitaisia juttuja kirjoissa on eikä kirjat todella ajatuksella lukenut pysty uskomaan että kyse on oikeasta siivous ja järjestelyfriikistä. Sen verran paksua pupeloa on jutut. Marie esimerkiksi voi heittää lasimaljakon pois koska ei usko tarvitsevansa sitä ja sitten tarpeen tullen käyttää MUOVIPULLOA. Haloo. Tekstistä ilmenee että heillä on kotona muovipulloja kaapissa joita voivat käyttää ylimääräisille kukille:D Ne muovipullot tuovatkin sitten sitä iloa kunnes jonkun ajan kuluttua päätyvät roskiin mutta niitä muovipulloja aina löytyy uusia kukkia varten. Mitä hölynpölyä. Tai sitten tää uusin paistinpannulla naulojen lyöminen seinään. oikeasti kuka selittää ettei vasaraa tarvita koska se ei tuo iloa ja sitten palaa selittämään muutama lause eteenpäin että aina voi sitten selittää itselle jälkeenpäin kun ostaa uuden vasaran että kuinka ihana ja nätti se onkaan. Just sellaista idioottijuttua. Nyt en tykkää--jaa mutta tykkään sitteki ja ostan vaan uuden. hih.

Miten niin ei auta loppuelämäksi? Jos toimit metodin mukaan ja jatkat tavaroiden arvostusta uusia harkittuja ostettaessa ja silloin kuin heität jotain pois on "siisteys" pysyvää. Mutta jos teet metodin mukaan vähän sinne päin ja urakan loputtua huokaiset, että tämä oli tässä niin ei tietenkään silloin ole pysyvä. Se on ihan ihmisestä kiinni, ei metodista.

Se mitä Marie Kondo säilyttää tai ostaa ei liity metodiin millään tavalla. Facebook ryhmästä näkee, että ei ole mitään samanlaisia tavaroita mitä kaikki säästäisivät tai vastaavasti heittäisivät pois. Kaikki saavat päättää itse, mutta se on fakta että ostokäyttäytyminen muuttuu vähäisemmäksi metodissa, jos sitä noudattaa oikein.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut kummatkin kirjat enkä vain tuota sparklea. Puutaheinää kirja on siitä syystä että se ei oikeasti anna mitään neuvoja jotka todella auttavat. Lyhyellä aikavälillä toki saa tavarat siistittyä ja kodin pidettyä jokseenkin kunnossa mutta pitkän aikavälin keinoksi konmarista ei ole koska se ei auta ongelmaan ihmisen korvien välissä mikä pikkuhiljaa näkyy vuosien varrella kunnes ollaan taas samassa pisteessä josta lähdettiin.

Onhan tuosta konmarista netti täynnä kesksuteluja miten ristiriitaisia juttuja kirjoissa on eikä kirjat todella ajatuksella lukenut pysty uskomaan että kyse on oikeasta siivous ja järjestelyfriikistä. Sen verran paksua pupeloa on jutut. Marie esimerkiksi voi heittää lasimaljakon pois koska ei usko tarvitsevansa sitä ja sitten tarpeen tullen käyttää MUOVIPULLOA. Haloo. Tekstistä ilmenee että heillä on kotona muovipulloja kaapissa joita voivat käyttää ylimääräisille kukille:D Ne muovipullot tuovatkin sitten sitä iloa kunnes jonkun ajan kuluttua päätyvät roskiin mutta niitä muovipulloja aina löytyy uusia kukkia varten. Mitä hölynpölyä. Tai sitten tää uusin paistinpannulla naulojen lyöminen seinään. oikeasti kuka selittää ettei vasaraa tarvita koska se ei tuo iloa ja sitten palaa selittämään muutama lause eteenpäin että aina voi sitten selittää itselle jälkeenpäin kun ostaa uuden vasaran että kuinka ihana ja nätti se onkaan. Just sellaista idioottijuttua. Nyt en tykkää--jaa mutta tykkään sitteki ja ostan vaan uuden. hih.

Se "sparkle" pitääkin lähteä sinusta itsestäsi. Minusta kirja on nimenomaan täynnä toimivia vinkkejä kodin järjestyksen ja siisteyden ylläpitämiseen, ei lyhyellä tai pitkällä aikavälillä, vaan pysyvästi, ja se muutos "korvien välissä" (esim. tavaroiden paikoilleen laittamisen oppiminen) pelaa suurta osaa siinä.

Kirjan pointti ei ole Kondon kodissa ja tavaroissa. Mutta kun otit tuon esille niin ymmärrän hyvin miksi hän luopui maljakosta josta ei pidä (ei siis siksi ettei usko tarvitsevan sellaista), ja siinä tapauksessa että saa kukkia lahjaksi niin käyttää muovipulloa kierrätettävänä hätävaramaljakkoja. Selitä minulle mikä muovipullojen löytymisestä ihmisten kotoa on hölynpölyä? Tämä oli hänen ratkaisunsa, ei muiden tarvitse tehdä samoin. Itse pidän kauniista lasipulloista, joten säilytän kukkamaljakkoani ilolla ja käytössä.

Paistinpannu-vasara esimerkki oli toinen havainnollistamaan kuinka pärjäämme ilman, vähemmälläkin. "Hätä keinot keksii" ja muistan joskus itsekin käyttäneeni kolikkoa ruuvaamiseen. Silti vasaran tai ruuvimeisselin omistamista, tai lainaamista, ei ole kielletty missään kohtaa. Niitä voi jopa oppia arvostamaan ihan uudella tavalla.

Kuinkahan moni sitten katuu hävittämiään. Olen työssäni ainakin tavannut vuosien aikana monia kymmeniä, jotka katuvat aikanaan hävittämiään päiväkirjoja ja kirjeitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni sitten katuu hävittämiään. Olen työssäni ainakin tavannut vuosien aikana monia kymmeniä, jotka katuvat aikanaan hävittämiään päiväkirjoja ja kirjeitä.

Jos hävität väärällä tekniikalla oli kyse marittamisesta tai ei, saattaa katua. Oikealla tekniikalla ei.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni sitten katuu hävittämiään. Olen työssäni ainakin tavannut vuosien aikana monia kymmeniä, jotka katuvat aikanaan hävittämiään päiväkirjoja ja kirjeitä.

Eivät varmaan sitten olleet luopuneet niistä oikeista syistä, jos myöhemmin harmitti. Ja vaikka ne oli hävitetty ja harmitti, niin varmaan se harmitus ei ollut kuitenkaan mikään oikeasti iso juttu. Ja koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa kirjoittamaan uudestaan oleellisia asioita ylös?

Jos heittää pois mitättömät tai iloa tuottamattomat asiat, joille ei usko olevan välillisestikään iloa tuottavaa käyttöä, niin ei niitä tule ikävä. Jos heittää vastentahtoisesti ja ristiriitaisissa tunnelmissa jotain sentimentaaleita, silloin on riski katua. Suurin osa ihmisen tavaroista tuskin kuitenkaan on kategoriaa "muistot".

Yritätkö pelotella olemaan luopumatta mistään, mitä voi joskus vielä tarvita? Mahdollisen negatiivisen tunteen muodostumisen pelko? Em. ajatuskuvio on muuten todella yleinen himohamstraajilla.

Kondon kirjojen suomennokset ja varmaankin myös alkuperäiset tekstit eivät tosiaankaan ole kirjalliselta laadultaan kovin hääppöisiä, mutta tuon "ärsyttävän" fb-ryhmän ja Kondon perusteesien innoittamana olen vihdoin saanut selkeytettyä kotia ja saanut monta kuutiota ei niin säkenöivää tavaraa pois. Kaikki päiväkirjat ja kirjeet sun muut aion toki säilyttää, enkä myöskään ala irrotelemaan valokuvia kansioista! Ja napitkin aion säästää ja tarvittaessa ommella takaisin vaatteisiin kiinni, kädentaitoja kun löytyy - ilmeisesti Japanissa ihmiset ovat korjaustöiden suhteen tumpeloita. Mielestäni KOnMari ja fb-ryhmä ovat siis olleet innoittavia ja tehneet tehtävänsä, kun kerran olen saanut kotiin tarvittavaa ja mieleistä muutosta aikaan. Se että metodi on toimiva, edellyttää että myös sen harjoittaja on valmis näkemään vaivaa ja käynnistää ajatteluprosessin tavaroiden ja oman elämänsä merkityksen pohtimiseksi. Jotkut haluavat sitä, jotkut eivät koe sitä tarpeelliseksi. Niinhän se on kaikessa elämässä: ihmisiä kiinnostaa eri asiat ja jokainen kyllä löytää omia tarpeita ja haluja vastaavat asiat elämäänsä, jos haluaa. Ei minuakaan kiinnosta mäkihyppy, jääkiekko tai jalkapallo, ymmärrän pysyä niistä loitolla. 

No aivan hyvin voi marittaja säästää kaikki päiväkirjansa ja kirjeensä, ettei tarvitse katua myöhemmin, jos sitä pelkää. Se ettei  luovu tuollaiista tavaroista ei tee ihmisestä himohamstraajaa! Se on aivan liian mustavalkoinen ajatelma. KonMari -menetelmään ei kuulu pakonomainen kaikesta luopuminen, mielummin säilyttää jos vähänkin on epävarmuutta omista tunteista ja siitä, voiko jotain heittää pois. Välillä omien tunteiden selkiyttäminen vaatii aikaa, eikä päätöstä tarvitse tehdä heti! 

Mun oli pakko marittaa itseni ulos tuosta ryhmästä, kestin sitä itsekehua sentään vuorokauden.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni sitten katuu hävittämiään. Olen työssäni ainakin tavannut vuosien aikana monia kymmeniä, jotka katuvat aikanaan hävittämiään päiväkirjoja ja kirjeitä.

Joo. Itse olen harmitellut joskus nuorempana hävittämiäni lapsuusaikaisia leluja. Se hävittäminen tapahtui kyllä ennen mitään konmaria, eli kyllä ihan perinteisillä "aina osatuilla" järjestelymenetelmillä osaa tehdä hallaa. Tosin nyt konmariin tutustuttuani ei jostakin syystä enää niin paljon harmita, että heitin ne menemään; kuin osaisin paremmin ajatella, että aika aikaansa kutakin ja että luopumisen aikakin koittaa.

Nyt konmarin mukaan järjestäessäni en hävittänyt kirjeitä enkä vanhoja paperisia valokuvia ollenkaan. Tiedä sitten kuinka vääräoppinen olin, kun en edes repinyt niitä pois albumista. Niitä on kuitenkin aika äärellinen kokoelma, joka ei näin digiaikaan enää juuri kartu, joten totesin, että niiden kanssa tulen toimeen. Valokuvia olen myös katsellut aika usein, joten eivät ole pelkästään säilössä vaan ihan käytössä.

No mistäs sitä yksittäinen ihminen voi tietää, onko oma tapa marittaa oikea tekniikka vai väärä? Pilkuntarkalla ohjekirjan luvulla? Sekään ei välttämättä auta ihmistä tunnistamaan omia tunteita, tarpeita ja arvoja, siihen ei mekaaninen kirja tehoa, vaan itsetuntemusta pitää harjoitella. Jos vielä viimeisessä kategoriassa eli muistoesineissä (mitä päiväkirjat ja kirjeet ovat) on epäselvyyttä mitä haluaa säilyttää, kannattaa muistot pitää tallessa. Ja ylipäätään se voi olla fiksua, sillä ihmisen elämänkaareen liittyy erilaisia vaiheita, ja eri aikoina ja eri asiat voivat tuntua merkityksellisiltä. Nuorena aikuisena ei ehkä ymmärrä, mitä iloa suvun vanhoista esineistä ja papereista voi olla, mutta kun saa omia lapsia, sukupolvien jatkumon merkitys vahvistuukin. Sen sijaan monien kodissa on turhaa tavaraa, josta voi huolettomammin luopua, jos siihen tuntee tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

No aivan hyvin voi marittaja säästää kaikki päiväkirjansa ja kirjeensä, ettei tarvitse katua myöhemmin, jos sitä pelkää. Se ettei  luovu tuollaiista tavaroista ei tee ihmisestä himohamstraajaa! Se on aivan liian mustavalkoinen ajatelma. KonMari -menetelmään ei kuulu pakonomainen kaikesta luopuminen, mielummin säilyttää jos vähänkin on epävarmuutta omista tunteista ja siitä, voiko jotain heittää pois. Välillä omien tunteiden selkiyttäminen vaatii aikaa, eikä päätöstä tarvitse tehdä heti! 

Ai nytkö siihen kuuluu sekin, että voi pitää iloa tuottamattomat, mutta luopumisenpelon takia säilytettävät tavarat?

Olen aivan varma, että Kondolla oli kirjassa jotain sanottavaa epävarmoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni sitten katuu hävittämiään. Olen työssäni ainakin tavannut vuosien aikana monia kymmeniä, jotka katuvat aikanaan hävittämiään päiväkirjoja ja kirjeitä.

Joo. Itse olen harmitellut joskus nuorempana hävittämiäni lapsuusaikaisia leluja. Se hävittäminen tapahtui kyllä ennen mitään konmaria, eli kyllä ihan perinteisillä "aina osatuilla" järjestelymenetelmillä osaa tehdä hallaa. Tosin nyt konmariin tutustuttuani ei jostakin syystä enää niin paljon harmita, että heitin ne menemään; kuin osaisin paremmin ajatella, että aika aikaansa kutakin ja että luopumisen aikakin koittaa.

Nyt konmarin mukaan järjestäessäni en hävittänyt kirjeitä enkä vanhoja paperisia valokuvia ollenkaan. Tiedä sitten kuinka vääräoppinen olin, kun en edes repinyt niitä pois albumista. Niitä on kuitenkin aika äärellinen kokoelma, joka ei näin digiaikaan enää juuri kartu, joten totesin, että niiden kanssa tulen toimeen. Valokuvia olen myös katsellut aika usein, joten eivät ole pelkästään säilössä vaan ihan käytössä.

Kuinka monta vuotta olet ollut konmari-ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni sitten katuu hävittämiään. Olen työssäni ainakin tavannut vuosien aikana monia kymmeniä, jotka katuvat aikanaan hävittämiään päiväkirjoja ja kirjeitä.

Joo. Itse olen harmitellut joskus nuorempana hävittämiäni lapsuusaikaisia leluja. Se hävittäminen tapahtui kyllä ennen mitään konmaria, eli kyllä ihan perinteisillä "aina osatuilla" järjestelymenetelmillä osaa tehdä hallaa. Tosin nyt konmariin tutustuttuani ei jostakin syystä enää niin paljon harmita, että heitin ne menemään; kuin osaisin paremmin ajatella, että aika aikaansa kutakin ja että luopumisen aikakin koittaa.

Nyt konmarin mukaan järjestäessäni en hävittänyt kirjeitä enkä vanhoja paperisia valokuvia ollenkaan. Tiedä sitten kuinka vääräoppinen olin, kun en edes repinyt niitä pois albumista. Niitä on kuitenkin aika äärellinen kokoelma, joka ei näin digiaikaan enää juuri kartu, joten totesin, että niiden kanssa tulen toimeen. Valokuvia olen myös katsellut aika usein, joten eivät ole pelkästään säilössä vaan ihan käytössä.

Kuinka monta vuotta olet ollut konmari-ihminen?

anteeksi tuli väärälle viestille kysymys.